Kannatatko metsätaloutta alitajuisesti? Tee testi!

Mikään ei herätä niin paljon intohimoja suomalaisessa ilmastokeskustelussa, kuin metsien käytön oikea taso. Siksi onkin hyvä pysähtyä miettimään, minkälaisia valintoja itse tekee, eli kannattaako hakkuita vai ei. On helpompi mennä asian taakse, kun ei itse toimi ajamiaan tavoitteita vastaan.

Kannatatko metsätaloutta alitajuisesti, vaikka julkisesti olisitkin sitä vastaan? Kyselin aiemmin eri asiantuntijoilta, poliitikoilta ja jopa yliopistoilta, mitä materiaaleja he suosittelisivat. Kysyilmastosta lopulta kertoi puun olevan turvallinen valinta. Aika moni asialla politikoiva jätti vastaamatta. Niin vaikea kysymys oli. Siksi onkin syytä mennä kuluttajatasolle ja miettiä, mitä heidän mielestään ovat ekologiset valinnat.

Metsäquizz

Nyt kun olet tehnyt testin, tiedät, mitä mieltä olet suomalaisen metsätalouden ekologisuudesta ja ilmastoystävällisyydestä. Onneksi olkoon!

Jaa testi myös ystävillesi, jotka kamppailevat oikeiden valintojen tekemisen kanssa!

Mainokset

Elämänkatsomus vai uskonto?

Ihmisten käyttäytymistä on pohdittu varmaan aina. Itsekin olen välillä suorastaan tuskaillut ymmärtämättömyyden alla, kun olen pyrkinyt ymmärtämään kehityksen vastustajien toimintamalleja ja motiiveja. Erityisesti olen pohtinut sitä, mikä saa muuten ihan järkeviltä vaikuttavat ihmiset pitämään kiinni uskomuksista, jotka eivät pidä paikkansa. Ja miksi näiden uskomusten oikeaksi tekemiseen käytetään niin paljon aikaa, rahaa ja energiaa?

Törmäsin YLE:n toimittaja Johanna Vehkoon kirjoittamaan artikkeliin, joka selittää asiaa. Lukemisen helpottamiseksi kopioin Johannan tekstistä nämä neljä ihmisten käyttäytymistä selittävää kohtaa.

1. Lähteiden valikoiminen

Ihmiset välttävät tietoa, joka sotii heidän uskomuksiaan vastaan.

Ihmiset hakeutuvat sellaisen tiedon pariin, joka vahvistaa heidän maailmankuvaansa ja välttävät tietoa, joka sotii heidän uskomuksiaan vastaan. Tätä kutsutaan vahvistusharhaksi.

Nyhanin ja Reiflerin tutkimus osoittaa, että poliittisesti valveutuneimmilla ihmisillä on vähiten politiikkaan liittyviä harhaluuloja. Silti he tapaavat lukea uutisia ja mielipidetekstejä, jotka ovat omiaan vahvistamaan heidän jo omaksumiaan poliittisia käsityksiä. Tämä on usein tiedostamatonta.

Ilmiö korostuu niin sanotussa informaatiokuplassa, eli samanmielisten muodostamassa sosiaalisen median verkostossa, jonne erilaiset näkemykset eksyvät harvoin.

2. Mielipide vaikuttaa faktojen omaksumiseen

Ihmiset ovat erittäin puolueellisia asioissa, jotka ovat heille tärkeitä. Ihmiset tapaavat arvioida uutta informaatiota oman arvomaailmansa mukaan. Jos tieto ei sovi ihmisen ennakkokäsityksiin, hän saattaa alkaa sovitella ja järkeillä asiaa uudelleen niin, että uskomukset säilyvät ennallaan uudesta tiedosta huolimatta. Tällöin ihminen myös alkaa aktiivisesti etsiä omiin mielipiteisiinsä sopivia asiantuntijoita ja tietolähteitä.

Rokotusvastainen ihminen ei hevin ala uskoa, että rokotukset eivät aiheuta autismia.

Vääristeltyyn tietoon on helpompi uskoa, kun asiaan liittyy voimakkaita mielipiteitä. Rokotusvastainen ihminen ei hevin ala uskoa, että rokotukset eivät aiheuta autismia, vaikka hänelle näyttäisi kaikki tieteelliset todisteet aiheesta. Ilmastonmuutoksen kieltäjät uskovat vakaasti, että alan tutkijoiden valtava enemmistö on väärässä.

3. Takaisku-efekti

Kun ihmisen syvimpiä uskomuksia haastetaan, tämä usein vahvistaa näitä uskomuksia. Tästä syystä faktantarkistus ja huhujen alasampuminen on usein vaikeaa. ’

Kun ihmisen syvimpiä uskomuksia haastetaan, tämä usein vahvistaa näitä uskomuksia.

Takaisku-efekti saattaa syntyä, jos väärää väitettä yritetään kumota kieltämällä se, esimerkiksi sanomalla “Martti ei ole rikollinen”. Hetken kuluttua kuulija muistaa vain lauseen ytimen, “Martti” ja “rikollinen”. Voi siis olla tehokkaampaa sanoa, että “Obama on kristitty” kuin “Obama ei ole muslimi”.

4. Todellisuuden illuusio

Tutut hokemat alkavat vaikuttaa tosilta, kun niitä kuulee tarpeeksi usein. Varo toistoa. Kun tiedotusvälineet toistavat poliitikkojen väitteitä ja iskulauseita kyseenalaistamatta niiden todenperäisyyttä, ne alkavat ajan myötä vaikuttaa tosilta.

Tutun kuuloista?

Kun edellä olevia käyttäytymismalleja peilaa joidenkin toimittajien, ympäristöjärjestöjen, luontoaktivistien ja Vihreän puolueen väitteisiin, väitteet alkavat kuulostaa huomattavasti helpommin ymmärrettäviltä. Ne ovat usein kiteytys näistä kaikista. Sen lisäksi, että nämä henkilöt valikoivat lähteitään, on myös vapaa media tiedemaailma valjastettu tuottamaan sisältöä, johon voi tarttua. On aivan toinen keskustelu, miten se uhkaa lehdistönvapautta, vastuujournalismia ja tiedettä.

Greenpeacella on oma ”tutkimuslaitos” ja Suomessa aktivistit toimivat pääasiassa tutkimuslaitosten suojissa. Näiden laitosten tehtävä on tuottaa ideologian tueksi materiaalia, joka ”todistaa” sen oikeaksi. Tässä kohdassa on hyvä myös todeta, että samat tieteelliset totuudet eivät päde aina koko maailmassa, jotka ovat valtakunnan rajojemme sisäpuolella ”vertaisarvioituja tieteellisiä faktoja”. Näitä tutkimuksia leimaa se, että tutkimushypoteesi ja tutkimuksen rajaus tehdään siten, että voidaan jättää huomiotta niitä seikkoja, jotka muuttaisivat tutkimuksen tuloksen tavoitteen vastaiseksi. Esimerkiksi ilmastokeskustelussa metsien hiilinieluvaikutuksia lasketaan vain käsittelyalan osalta lyhyellä aikajänteellä. Huomioimatta jää, että metsistämme käsitellään vain 2 % vuosittain ja 98 % on käsittelyiden ulkopuolella, käsittelyiden vaikutus puuston tulevaan kasvuun, puuhun sitoutuneen hiilen liikkeet hakkuiden jälkeen, korvaavuusvaikutukset, hakkuiden siirtyminen, globaalin markkinan muuttumattomuus hakkuutasosta huolimatta (uusiutuvien tarjonta markkinoille) jne. Tällä lailla on helpompi tehdä ”tutkimus” ja saadaan haluttu tulos.

Mielipiteen vaikutusta ei kannata väheksyä. Onhan suuri osa aktivisteista saanut kuulla koko ikänsä, miten ”metsätalous tuhoaa luontoamme”. Viimeaikaiset uutiset ja uhanalaisarviot uhkaavat pahimmassa tapauksessa romuttaa pohjan, johon ihminen on rakentanut koko maailmankatsomuksensa. Niiden uskominen voi olla jopa mahdotonta. Jos rokotevastaisen vakuuttelu rokotteiden turvallisuudesta onkin haastavaa, metsäalan hyvien tulosten vakuuttelu ympäristöaktivistille voi olla yhtä helppo tehtävä, kuin yhdyskunnan perustaminen Marsiin. Tehtävissä, mutta vaatii aikaa ja työtä.

Asioiden kieltäminen on varsin tyypillistä metsäkeskustelussa.

Asioiden kieltäminen on varsin tyypillistä metsäkeskustelussa. Samoin yleistykset ja tunnepohjaiset olettamukset. Metsäalan hyviä vaikutuksia ei haluta tunnustaa, eikä puun merkitystä tuotteiden materiaalina. Tämänlainen takaiskuefekti korostuu silloin, kun vihreänä itseään pitäviltä kysytään konkreettisia esityksiä siitä, miten he haluaisivat ratkaista maailmaa vääjäämättä kohtaavat ongelmat, jotka johtuvat väestönkasvusta ja kehittyvien maiden vaurastumisen aiheuttamasta kulutuksen lisäämisestä. Edes Vihreän puolueen johto tai suurimpien ympäristöjärjestöjen parhaat asiantuntijat eivät esitä mitään ratkaisua, vaan piiloutuvat kuluneen ”kulutusta pitää vähentää” -fraasin taakse. Tosiasiassa varmasti tietävät sen olevan vain haavekuva, josta voi uneksia. Vastaamisen välttely kertoo joko siitä, että he todella uskovat epärealistisen unelman toteutumiseen, tai siitä, että he tietävät parhaan vaihtoehdon uhkaavan omaa maailmankuvaa. Kolmas vaihtoehto on vähän raadollisempi. Se on liiketoiminnan suojaaminen ja kannatuspohjan säilyttäminen.

Mitä enemmän metsäalan positiivisia uutisia tulee, sitä enemmän myös viherväki toistaa mantrojaan ja pyrkii estämään muita esittämästä itselleen epämieluisia uutisia. Toimittajista valtaosa on nykyään vihervasemmiston kannattajia. Jopa 95 % YLE:n ja Hesarin toimittajista kuuluu tähän ryhmään. Ei siis ole ihme, että näemme koko ajan enemmän totuuden illuusiota ylläpitäviä juttuja. Illuusion ylläpitäminen näkyy konkreettisesti myös keskusteluissa. Ei ole mitenkään harvinaista, että illuusiota ylläpitäviä mielipiteitä esitetään ”todisteena”, vaikka keskusteltaisiin illuusion juuri murskanneesta tutkimuksesta.

Vihervasemmistossa vallalla oleva käyttäytymismalli muistuttaa läheisesti uskontoja ja fanaattisimpien aktivistien osalta on jopa lahkomaisia piirteitä. Kuten raamattukin, myös aktivistien ja vihreiden argumentit ovat menneisyydessä kirjoitettuja. Metsätalouden leimaamisessa käytettävistä argumenteista suurin osa kohdistuu sellaiseen toimintaan, tai volyymiin, jota ei ole käytetty enää tällä vuosituhannella. Niistä halutaan pitää kiinni, koska ne vahvistavat omaa uskoa ja oikeassa olemisen tunnetta. Siksi ei olekaan outoa, että esimerkiksi Greenpeace on lähentynyt kirkon kanssa ja järjestää tilaisuuksiaan kirkon tiloissa. Onhan se hurskas ympäristö kokoontumiselle. Hieman kirkon roolia ihmettelen, miksi se haluaa lähentyä laista piittaamatonta, toisia ihmisiä kohtaan iskuja tekevän järjestön kanssa, mutta tutkimattomia ovat herran tiet.

Joka tapauksessa voidaan varmaan olla yhtä mieltä siitä, että ympäristöaktivistit ja heidän ajatusmaailmansa jakaviin ihmisiin kuuluu eri tavoin metsäalan positiivisiin vaikutuksiin suhtautuvia henkilöitä. Osa ei tule varmaan milloinkaan antamaan yhtään periksi uskostaan, osa on valmis harkitsemaan kantaansa ja osa tulee olemaan vihaisia siitä petoksesta, jonka uhreiksi ovat joutuneet, kun huomaavat todellisen tilanteen. Näihin vihaisiin olenkin jo törmännyt muutaman kerran..

Tarvitaan lisää tutkimusta

Ilmeisesti asia on joko liian vähäpätöinen tai arkaluontoinen ratkaistavaksi, kun sitä ei ole tehty. Keskustelua on käyty vuosikymmeniä, mutta vieläkään ei ole saatu luotua monialaista puolueetonta arviointiryhmää, joka tekisi selkeän auditointikriteeristön luonnonvara-alojen luontovaikutusten arvioimiseksi. Kaikki tarvittava tieto on saatavilla. Ei tarvita kuin määritykset sille, miten vaikutuksia arvioidaan. Ryhmän rooli tulisi olemaan neuvoa antava. Se antaisi konkreettisia esityksiä tavoitteista, joita kohti pitäisi mennä nykytietojen valossa. Se vertailisi eri materiaalien ympäristö-, ja ilmastovaikutuksia paikallisesti ja globaalisti. Se myös arvioisi julkisuudessa esitettäviä argumentteja, kuten ”metsätalous uhkaa lajistoa” tai ”Kemin tehdas on ilmastolle haitallinen” ja antaisi arvionsa niiden todenmukaisuudesta.

Ryhmän tulisi koostua eri alojen huippuasiantuntijoista, joilla on myös kansainvälinen näkemys. Ryhmään ei voi ottaa etujärjestöihin tai niiden lähipiiriin kuuluvia jäseniä, eikä sellaisia asiantuntijoita, jotka ovat julkisuudessa ottaneet kantaa tavalla, jonka voidaan katsoa estävän puolueettoman arvioinnin tekemisen. Ryhmän jäsenten tiedot eivät olisi julkisia muutoin kuin osaamisen ja jäsenen valinneen tahon osalta. Näin vältetään jäseniin kohdistuva mielipidevaikuttaminen ja oman edun tavoitteleminen. Ryhmän kokoamisesta voisi vastata ympäristöministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, sekä työ- ja elinkeinoministeriö.

Oikean tiedon arvonpalautus

Meidän pitää tehdä kaikkemme, jotta ihmisten oikeus oikeaan tietoon varmistetaan. Lähes kaikki suomalaiset ovat luonnonsuojelijoita, vaikka eivät järjestöihin kuuluisikaan. Luonnonosuojelutyötä tekeekin ironisesti eniten metsäalan ammattilaiset, jotka arvostavat työpaikkaansa, eli luontoa. He tekevät joka päivä konkreettisia luonnonsuojelupäätöksiä, joilla on todellinen ja suora vaikutus lajiston elinvoimaisuuteen. Ei heitä kovin paljoa kuitenkaan julkisuudessa kehuta, vaikka tuore uhanalaisuusarviokin osoitti juuri heidän työllään olevan vaikutusta. On aika päättää vihreä valhe, joka vääristää ihmisten maailmankuvaa koko yhteiskuntaa vahingoittavalla tavalla. Luonnonsuojelu ei ole sama asia, kuin luontoaktivismi, eikä luontojärjestöille annettu almu paranna luonnon tilaa, vaan kiihdyttää epätervettä ja  epärehellistä vastakkaisasettelua. Jätetään se aikakausi taaksemme ja suunnataan katseemme kohti tulevaisuutta. Se on sellainen, jollaiseksi me sen teemme!

”..emme elä maailmassa, jossa tuotteet voisi vain ostaa kaupasta tai tehdä ilmasta sidotusta hiilestä..”

Aina on myös hyvä pohtia omaa lähestymistapaa ja oman maailmankatsomuksen perusteita. Itse olen aina ollut rationaalinen ja joskus raivostuttavan ratkaisukeskeinen, kun pohdin pieniä ja isoja haasteita. Siksi pyrinkin luomaan mielessäni mahdollisimman realistisen kuvan, jossa ongelmat nyansseineen olisi mietittynä. Ymmärrän täysin sen, että metsien käyttö ei ole ongelmatonta. Jokainen hakkuu jättää jälkensä metsään ja vaikuttaa sillä kohteella luontoon. Mutta emme elä maailmassa, jossa tuotteet voisi vain ostaa kaupasta tai tehdä ilmasta sidotusta hiilestä, kuten tässä taannoin esitettiin vaihtoehtona. Jokainen tuote tarvitsee raaka-aineensa ja tekijänsä. On siis oltava realisti ja hyväksyttävä se, ettei raaka-aineet oikeasti vain ilmesty jostain ja että niiden hankkiminen vaikuttaa aina luontoon. Sehän on, jos totta puhutaan, ainoa raaka-aineen lähde, jota ihmiskunta voi hyödyntää. Metsä ja suomalainen metsäosaaminen yhdistettynä on maailman mittakaavassa siinä mielessä ainutlaatuinen, että se mahdollistaa kakun syömisen ja säästämisen. Hakkuilla kasvatetaan puuston kasvua. Puulla myös korvataan fossiilisia. Ja kun vielä tutkimustulokset osoittavat, että myös metsäluonnon lajiston elinolosuhteita voidaan parantaa hakkuiden yhteydessä tehtävällä aktiivisella luonnonhoidolla, näen metsien käytön lisäämisen kestävyyden rajoissa välttämättömänä vaihtoehtona. Olen valmis muuttamaan kantaani, kun minulle esitetään kestävyyden kriteerit täyttävä vaihtoehto, jossa fossiiliset raaka-aineet on korvattu täysin, eikä puulle enää ole tarvetta. Sitä odotellessa tulen puolustamaan suomalaisen metsätalouden erinomaisuutta ratkaisuna globaaleihin haasteisiin.

 

Vastustamisen aikakausi päättyy

Olemme eläneet puoli vuosisataa vastustamisen aikakautta. Tänä aikana meille on kehittynyt merkittävää #konfliktiteollisuutta. Tämän teollisuudenhaaran alku voidaan lukea niihin aikoihin, kun aiemmin spontaanit mielenilmaukset kehittyivät järjestäytyneeksi toiminnaksi. Suomessa Suomen Luonnonsuojeluliitto juhli juuri 50 -vuotista taivaltaan. Se voidaankin lukea uranuurtajaksi konfliktiteollisuuden kehittämisessä.

Alkuaikoina luonnonsuojeluvaatimukset olivat ehdottomasti paikallaan. Olihan sen aikainen metsien käsittely nykymittapuulla tarkasteltuna melkoisen ronskia. Avohakkuualat mitattiin neliökilometreissä ja koivu luettiin lähinnä haittapuuksi. Soita ojitettiin urakkahinnoittelulla kilometriperusteisesti, jonka seuruaksena ojia nähdään edelleen myös kangasmailla. Eihän sitä viivotinta välillä voinut nostaa kartalta. Suomi maksoi sotavelkansa metsällä ja se näkyi.

Sittemmin tutkimus osoitti, että homma ei mene ihan putkeen, eikä samalla kaavalla voi jatkaa. 1980 -luvulla luonnonsuojelijoiden vaatimukset otettiin tosissaan myös metsäalalla. Tästä alkoi nopea muutos kohti monimuotoisuutta tukevaa metsätaloutta. Ala oli mukana valmistelemassa uusia metsä- ja luonnonsuojelulakeja, joiden tarkoitus oli turvata olemassa olevaa monimuotoisuutta, sekä pitkässä juoksussa lisätä sitä. Samoihin aikoihin suomalaisessa metsätaloudessa otettiin käyttöön myös PEFC -sertifiointijärjestelmä, jolla varmistettiin kehityksen suunnan pysyvän tulevaisuudessakin metsäluontoa tukevana. Myös kahlekuninkaat, eli aktivistit otettiin mukaan valmistelemaan lainsäädäntöä ja vaikuttamaan kaikkeen luonnon hyödyntämiseen.

Ylä-lappi
Metsäsodilla Greenpeace repi paikallisten välit pysyvästi. Paikkakunnalla ei ole vieläkään unohdettu silloin syntyneitä erimielisyyksiä.

Dialogi kehittyy

2000 -luvulla käytiin voimakkaita metsäsotia pääasiassa kansainvälisen megajärjestön, Greenpeacen masinoimana. Meno oli aika hurjaa ja metsäala oli helisemässä uudessa tilanteessa. Kun aiemmin riidat olivat kotimaisia, nyt ne olivatkin maailmanlaajuisia. Greenpeace kampanjoi joka puolella maailmaa arvostellen milloin Metsähallitusta, milloin metsäyhtiöitä. Argumenteissa ei pidätelty yhtään ja siinä meni mukana muun muassa Suomen viimeiset sademetsät, kun viestintäkampanjaa käytiin Euroopassa. Saksan postilaitos lopetti suomalaisten kirjekuorten ostamisen tämän vuoksi. Metsäalan oli opittava uuteen tilanteeseen. Kun aiemmin oli ajateltu, että alalla tiedetään mitä siellä tehdään, nyt havahduttiin siihen, että myös alan ulkopuolisten pitäisi tietää, mitä metsäalalla tehdään.

Inarissa käytyjen metsäsotien aikana Greenpeace repi paikalliset asukkaat kahteen ryhmään. Sota pakotti jotkut luopumaan työstään ja jopa kauppojen kassoilla huudeltiin törkeyksiä metsistä elantonsa saaville. Arvet ovat syviä, eivätkä ne ole vieläkään parantuneet kaikilta osin. (Tätä kirjoittaessa Greenpeace on repinyt sodan arvet uudelleen, kun se FSC -sertifiointiin vaikuttamalla pysäytti paikallisen puukaupan kokonaan.)

Alkoi dialogien kehittämisen aika. Lapin metsäsotien aikana käytiin lukuisia keskusteluita, joissa sovittiin pelisäännöistä. Lopulta rauha saavutettiin ja toiminnan piti olla myös aktivistien ja paikallisten elinkeinojen hyväksymää. Kestihän sitä hetken.

Tällaiset kommentit halventavat tehtyä uhanalaisuusarviointia ja monimuotoisuuden eteen tehtäviä panostuksia.

Jo vuonna 2010 julkistettu uhanalaisten lajien punainen kirja antoi viitteitä siitä, että metsäalan monimuotoisuustyö alkaa kantaa hedelmää. Vaikutukset ovat hitaita, koska vain pari prosenttia talousmetsistä on vuosittain hakkuiden piirissä ja niistäkin valtaosa on kasvatushakkuita. Rakennepiirteiden paraneminen siis ottaa aikaa ja sen jälkeen vielä aikaa menee lajiston elpymiseen. Puhutaan vuosikymmenistä, ei vuosista. Tuore uhanalaisarviointi taas kertoi, että uhanalaiset metsälajit jatkavat kasvuaan. Mutta talousmetsien lajistossa muutosta ei tapahtunutkaan. Uhanalaistuminen oli siis saatu pysähtymään siitäkin huolimatta, että kaikkialla muualla maailmassa kaikissa kasvupaikoissa uhanalaistumiskehitys voimistuu. Edelleen kuitenkin viljellään mielikuvaa, jossa metsätalous on suurin uhka lajistolle. Tällaiset kommentit halventavat tehtyä uhanalaisuusarviointia ja monimuotoisuuden eteen tehtäviä panostuksia.

Ilmastonmuutos sekoittaa pakkaa

Samanaikaisesti ilmastonmuutos nousi kaikkien tietoisuuteen. Vihdoin se otettiin tosissaan. Tutkijat kaikkialla maailmassa ovat yhtä mieltä siitä, että ilmastonmuutos johtuu fossiilisten raaka-aineiden käytöstä. Ympäristöjärjestöille iski hätä! Koska he eivät ole ihan täysiä tampioita, he ymmärsivät nopeasti, että nyt on tulevaisuus vaakalaudalla. Fossiilisten korvaamiseksi tarvitaan luonnollisesti uusiutuvia raaka-aineita. Suomessa ja maailmalla se tarkoittaa aivan suoraan painetta käyttää metsiä tehokkaammin.

Alkoi armoton viestintäkampanjointi, jolla keskustelu johdettiin vain yhteen asiaan. Hakattavan metsäkuvion hiilivaraston muutokseen. Tällä voitiin laskea, että metsikön hiilinielu pienenee, kun sen hiilivarastoa pienennetään. Ja luonnollisesti tämän varaston annettiin ymmärtää päätyvän saman tien taivaalle ilmastoa lämmittämään. Aktiivisesti vältettiin aiheita, jotka viittasivat fossiilisten korvaamiseen, hakkuiden siirtymiseen, hiilivarastojen todellisiin päämääriin, globaalin kysynnän kasvuun tai metsien kasvun nopeutumiseen. Hakkuut oli saatava näyttämään huonolta vaihtoehdolta, mutta samalla oli saatava ilmastonmuutos osaksi omaa markkinointia. Oli siis vastustettava ilmastonmuutosta ja ratkaisua sen hillitsemiseksi, jotta oma olemassaolon perusta säilyisi. Ei helppo tehtävä.

Pelkkä vastustaminen ei enää riitä

Käydessään hurjaa viestintäsotaa oman perustansa säilyttämiseksi myös metsäväki aktivoitui. Viimeiset vuodet on saanut lehtien palstoilta lukea äärimmäisen paljon tietoa metsäalasta ja metsien käytöstä. Metsäisen kansan ainakin pitäisi periaatteessa tietää, mikä on metsien merkitys yhteiskunnalle, ilmastolle ja luonnolle. Mielikuvan luomista sekoittaa lehdistö ja konfliktiteollisuus. YLE, Hesari ja Suomen kuvalehti ovat ansioituneesti kirjoittaneet juttuja, jotka sekä tuovat faktoja luettavaksi, mutta sitten aivan vihreää ideologiaa tukevia kirjoituksia vastapainoksi. No Suomen Kuvalehti ainoastaan pyrkii lyttäämään metsäalaa faktoista välittämättä. Mutta yhtä kaikki, tietoa on tarjolla runsaasti.

Kollega aikoinaan tuumasi, kun olin Metsähallituksen tiedottajana, ettei ole helppoa taistella faktoilla mielikuvia vastaan. Tässä mediasodassa on aivan samasta kyse. Konfliktiteollisuuden on saatava illuusio metsäalasta luontoa tuhoavana julmurina säilytettyä oman rahoituksensa säilymiseksi. Siksi keinoja ei kaihdeta, eikä totuudella ole väliä. Valitettavasti ympäristö, luonto ja ilmasto on tässä häviäjän osassa.

Enää ei riitä, että vastustetaan. Se on helppoa, mutta ei johda mihinkään. Olen nyt parin vuoden ajan kysynyt metsien käyttöä vastustavilta, mitä he esittäisivät hakkaamatta ja jalostamatta jätettävän suomalaisen puun tilalle. En ole saanut ainoatakaan esitystä. Olen myös kysynyt, mistä suomen metsätalous voisi käydä ottamassa mallia. Ei vastausta. Oletettavasti voidaan sanoa, että Suomen metsätalous on kestävintä maailmassa, sillä voitte olla varmoja siitä, että jos parempi vaihtoehto olisi, se kyllä sanottaisiin ääneen. Ja kovaan ääneen. Enää ei riitä, että vastustetaan, riidellään ja valehdellaan. Nyt on aika siirtyä eteenpäin.

Lopun alkua

Konfliktiteollisuus on pisteessä, jossa ihmisiä on opetettu tarkistamaan lähteensä ja metsäala on tuonut faktoja hirvittävän määrän saataville. Edes kymmenien miljoonien budjeteilla ei loputtomiin saada vihreää näyttämään mustalta. Viimeistä episodia käydään, jossa muutama tiedemies esiintyy kertomassa faktoina omaa mielikuvaansa. Näistä pari on jopa metsäntutkijoita, mutta heidänkin naamat alkavat kulumaan ja jäänevät muiden metsäntutkijoiden vyörytyksen alle aivan pian.

Suomalaiset ovat fiksua kansaa. Ei heitä pysty loputtomiin kusemaan silmään ja sanomaan, että vessassa kävin. On konfliktiteollisuuden vuoro opetella dialogia tai heidät syrjäytetään kaikista piireistä. On aktivistien vuoro nöyrtyä, ja palata samaan todellisuuteen muiden kanssa. Maailma tarvitsee tekijöitä ja suunnannäyttäjiä. Ikuisten jarrujen aikakausi tulee päätökseen ennen kuin ilmasto lämpenee 1,5 astetta.

Maailman vaikein kysymys

Ilmastokeskustelu käy kuumana ja sanansäilä viuhuu joka suuntaan. Kysymyksiä ja argumentteja tulee ihan kaikista mahdollisista näkökulmista ja vaatimuksia esitetään joka suuntaan. Jokainen haluaa osansa kakusta ja se näkyy! Ilmastonmuutos on ilmeisen hankala aihe vihreille ja ympäristöjärjestöille. Niin kiivaasti ne yrittävät löytää syitä käyttää ilmiötä uusiutuvan suomalaisen puun käytön vähentämiseksi. Populistinen näkemys metsistä vain hiilivarastoina on uponnut moniin tahoihin. Näkemyksen mukaan sillä on ratkaiseva vaikutus ilmaston lämpenemiseen, jos me kaadamme metsistämme vuosittain 2,9 tai 2,6 prosenttia puustosta ja tuo erotus sitten ulkomailta. Julkisuudessa esitettyjen väitteiden perusteella tämä on se kysymys, jolla ilmasto lämpenee yli tai alle 1,5 astetta. Puhutaan siis merkityksellisistä asioista.

Maailmalla kulutus kasvaa ja uusiutuvien tuotantoa tulisi kasvattaa huomattavasti nykyisestä, jotta meillä olisi edes teoreettiset mahdollisuudet päästä eroon fossiilisista amteriaaleista. Samalla luonto on kovilla ja monimuotoisuuden varmistamisen merkitys siirtymisessä puhtaampaan maailmaan tulee varmistaa. Suomalaisella metsätaloudella on vahvat näytöt ja työ on aloitettu jo viime vuosituhannella. Uhanalaisten lajienkin kohdalla talousmetsissä elävät lajit selviytyvät paremmin, kuin muualla. Monelle lajille tärkeän lahopuun määrä kasvaa nopeasti juuri talousmetsissä. Suojelualueilla onkin sitten haasteita lehtipuiden osalta. Ja suojelualueiden määräkin on viisinkertaistunut 1980 -luvulta. Metsäammattilaiset tekevät mielellään töitä monimuotoisuuden turvaamiseksi talousmetsissä ja tulokset ovat sen mukaisia.

Ilmastonmuutos tai biodiversiteettikato eivät ole helppoja asioita ratkaistavaksi, mutta kaikkein vaikeimmaksi osoittautunut kysymys on yksinkertainen. Olen esittänyt saman kysymyksen lukuisille metsien hakkuiden rajoittamista vaativille poliitikoille, ympäristöaktivisteille, tutkijoille ja yksityishenkilöille. Lisäksi kysymys on esitetty vihreälle puolueelle, Greenpeacelle, Suomen Luonnonsuojeluliitolle, WWF:lle, Luonto-Liitolle, Jyväskylän yliopistolle, Helsingin yliopistolle, Suomen Ympäristökeskukselle ja Sitralle. Pahoitteluni, jos joku unohtui listalta. Yksikään näistä edellä mainituista ei ole antanut vastausta, joten kysymyksen täytyy olla maailman vaikein. Se kuuluu näin: Millä Suomessa hakkaamatta jätettävä puu ja siitä jalostetut tuotteet tulisi korvata?

Metsäfaktoja
Näistä faktoista ei voi unohtaa ainoatakaan, kun mietitään kestäviä ratkaisuja.

Mutta ollaan nyt kohtuullisia. Kysymystä on esitetty vasta parin vuoden ajan. Eihän Higgsin bosonikaan päivässä löytynyt ja siihen perustuu sentään vain hiukkasfysiikka. Tähän vastaukseen perustuu koko ihmiskunnan tulevaisuus, joten parempi miettiä tarkkaan. Ehkä saamme vastauksen ennen vuotta 2035, jolloin hiilineutraalius tulisi jo olla saavutettuna.

Lisätty 29.4.klo 8.05

Saimme Suomen Ympäristökeskuksen ryhmäpäällikön vastauksen kysymykseen. Ensimmäinen vastaus oli pelkästään energiaan perustuva, eikä siten vastannut kysymykseen. Mutta toinen ratkaisi jo koko ilmastonmuutoksen. Tosin vieläkin jäi hieman avoimeksi, missä muodossa atomit tähän tehtaaseen kuljetetaan.

Ilmastoratkaisu SYKE
Suomen Ympäristökeskus ratkaisi ilmastonmuutoksen

Muokattu 28.5.2019

Kysyin myös Kysy ilmastosta -sivustolla, mitä materiaaleja kuluttajan tulisi suosia ostopäätöksiä tehdessään. Sivuston toimintatapaan kuuluu etsiä asiantuntijat vastaamaan kysymyksiin. Heidän vastaus oli aika selvä. Puu on turvallinen valinta.

Kysyilmastosta
Kysyilmastosta.fi asiantuntijat suosittelevat puuta

Lisätty 3.5.2019

Greenpeacen vastaus saatiin ja järjestön kanta on, että mennään vanhoilla teknologioilla ja vähennetään kulutusta uusiutuvat edellä. Tai näin voi tulkita tästä vastauksesta, jonka järjestön asiantuntija meille antoi huolimatta kasvavasta kulutuksesta.

Liimataisen vaihtoehto
Greenpeacen asiantuntija Matti Liimatainen vaatii uuden uusiutuvan tuotannon estämistä.

Lisätty 6.5.2019

Tommi Pohjolainen korvaisi puun hampulla. Mielenkiintoinen ajatus lisätä uusiutuvien tuotantoa. Ei poista kuitenkaan puun tarvetta, mutta vähentäisi osaltaan fossiilisten tarvetta. En ole kuullut hamppua jalostavista tehtaista, en tunne sen kasvatuksen anatomiaa, logistisia ratkaisuja tai muutenkaan alaa.

Hamppua
Rikkaruoholla ilmastonmuutosta kitkemään? Mielenkiintoinen ajatus.

 

Yhteiskunnallisia vaikutuksia ei voi sivuuttaa

Keskustelussa metsätalouden vastustajat eivät ymmärrettävästi halua puhua rahasta muulloin, kuin pyrkiessään luomaan ”kapitalistista mielikuvaa”. Mutta hakkuiden määrällä on myös suoria yhteiskunnallisia vaikutuksia ja raha on yksi irroittamaton osa niitä. Puhumattakaan työpaikoista, joita metsäteollisuus synnyttää. Kannattava liiketoiminta tarkoittaa jatkuvuutta, kannattamaton ajautuu konkurssiin. Tätä ei ”rahan valtaa” arvostelevat ymmärrä. Taloudellinen kannattavuus on kestävyyden yksi kriteereistä ja vättämättömyys.

Metsätalouden lukuja
Metsätalous vaikuttaa meidän kaikkien hyvinvointiin, eikä näitä vaikutuksia voi jättää sivuun.

 

Seurantalista

Koska niin moni väistää kysymystä tai jättää siihen vastaamatta, katsoin aiheelliseksi alkaa keräämään listaa vastaamatta jättäneistä vaikuttajista(lista ei ole kattava ja se täydentyy vielä):

  • Pekka Haavisto, Vihreät
  • Maria Ohisalo, Vihreät
  • Satu Hassi, Vihreät
  • Osmo Soininvaara, vihreät
  • Krista Mikkonen, Vihreät
  • Emma Kari, Vihreät
  • Ville Niinistö, Vihreät
  • Antti Halkka, SLL, Suomen Luonto
  • Sini Harkki, Greenpeace
  • Matti Liimatainen, Greenpeace
  • Mari Pantsar, Sitra
  • Sampo Soimakallio, SYKE
  • Jari Liski, Ilmastopaneeli
  • Panu Kunttu, WWF
  • Liisa Rohweder, WWF
  • Paloma Hannonen, SLL
  • Panu Halme, Jyväskylän yliopisto
  • Janne Kotiaho, Jyväskylän Yliopisto, Ympäristöministeriö
  • Li Andersson, Vasemmistoliitto
  • Ilkka Kivi, koomikko
  • Antti Van Wonterghem, Vihreät
  • Vesa Lindell, Vihreät
  • Olli Tahvonen, Helsingin yliopisto
  • Markku Ollikainen, Helsingin yliopisto
  • Juha Koivunen, sometrolli
  • Ilona Helle, Vihreät
  • Panu Kujala, SLL
  • Pertti Salolainen, kokoomus
  • Timo Pukkala, Itä-Suomen yliopisto
  • Markku Kanninen, Helsingin yliopisto
  • Jyri Seppälä, SYKE
  • Jari Kouki, Itä-Suomen yliopisto
  • Seppo knuutila, SYKE

Organisaatioille esitettyihin kysymyksiin vastaamatta jättäneet

  • Ilmastopaneeli
  • Vihreät
  • Sitra
  • SLL
  • Greenpeace
  • Suomen Luonto
  • Suomen Ympäristökeskus
  • Vasemmistoliitto
  • Sosiaalidemokraatit
  • Helsingin yliopisto
  • Jyväskylän yliopisto
  • Luontopaneeli
  • WWF

Jos koet joutuneesi väärin perustein listalle, siltä pääsee pois asiallisella vastauksella. Epämääräisyydet eivät riitä, jos ne eivät sisällä oikeita vastauksia (kts. Soimakallion vastaus yllä), eikä kulutuksen lopettaminen ole ratkaisu.

Voit välittää minulle tietoja muista kysymyksen kiertelijöistä kommentoimalla tätä blogia. Kerro missä vastaamatta jättäminen on tapahtunut ja jos mahdollista, laita kuvankaappaus tai linkki tarkistusta varten.

Yhteiskuntarauha uhattuna

Pyrin tässä blogissa pidättäytymään metsäaiheissa ja siihen liittyvissä aiheissa. Niin absudilta kuin se kuulostaakin, tämäkin kirjoitus on kiinteästi yhteydessä metsiin. Luettuasi ymmärrät miten, jos olet seurannut yhteiskuntamme tapahtumia.

Suomalainen yhteiskunta on turvallinen, koska meillä ei ole tapana hyökätä kaduille osoittamaan mieltä aina, kun joku asia ei mene niin kuin halutaan. Poliitikkojen päätöksistä jupistaan kahvipöydissä ja pitsikerhoissa, sillä kaikki suomalaiset tietävät poliitikkoja paremmin, miten asiat tulisi hoitaa. Suurin osa meistä on jopa niin viisaita, että ymmärtää pitää opit pienen piirin tiedossa. Tämän ominaisuuden ansiosta Suomi on maailman turvallisin ja monella mittarilla paras maa asua ja elää.

Toisin on muualla. Saamme lähes joka päivä lukea suurista mielenosoituksista, joissa vaaditaan johtajien eroa, politiikan muutosta tai muun epäkohdan korjaamista. Brexitin myötä Irlannissa pelätään rauhan rikkoutuvan ja sisällissodan syttyvän uudelleen. Lontoossa miljoona ihmistä osallistui marssille Brexitiin liittyen. Ranskassa keltaliivit mellakoivat säännöllisesti jonkin asian puolesta. Kööpenhaminassa osoitetaan mieltä maahanmuuton vastustamiseksi. Indonesiassa ja monessa muussa maassa osoitetaan mieltä vaalituloksiin vaikuttamiseksi. Suuria mielenosoituksia on viime aikoina ollut myös Tukholmassa, Venetsiassa, Saksassa, Haitissa..

Olen viime aikoina huolestuneena seurannut, että myös Suomeen on rantautumassa mielenosoituksilla vaikuttaminen osaksi arkea. Maailmalla mielenosoituksia masinoiva Extinction Rebellion rantautui myös Suomeen. Suomessa se toimii Elonkapina nimellä. Se ei ole ainoa konfliktiteollisuuden kansainvälinen organisaatio, vaan niitä on ollut maassamme jo pitkään muitakin. Myös kotimaisia organisaatioita on usein nähty järjestämässä mielenosoituksia. Mielenosoitukset alkavatkin olla jo osa normaalia viikkorytmiä. On maahanmuuton puolesta ja maahanmuuttoa vastaan olevia mielenosoituksia, homojen oikeuksia vaativia, tasa-arvon puolesta järjestettyjä, pakkopalautuksia vastustavia, eläinten oikeuksia vaativia ja muita marsseja.

Minusta on ihan hienoa, että tuodaan epäkohtia julki. Sillä saadaan huomiota itselle tärkeille asioille. Mutta rajansa kaikella. Jos meillä on samojen tahojen masinoimia mielenosoituksia lähes viikoittain, en pidä sitä enää oikeana tapana vaikuttaa demokraattiseen päätöksentekoon. Meillä on kansalaisaloite.fi -palvelu, johon voi tehdä aloitteita. Meillä on edustuksellinen poliittinen järjestelmä, jossa jokainen kansanedustaja voi viedä aloitteita parlamentaariseen käsittelyyn. Meillä on enemmistön päätökseen pohjautuva demokratia, jossa enemmistön tahto toteutuu. Se tarkoittaa myös sitä, että kaikkien ryhmien tahtotila ei toteudu.

Sen lisäksi, että yhteiskuntaamme istutetaan barrikadeille lähtemisen arkipäiväistämistä, meillä kasvatetaan myös äärimmäisen huolestuttavaa vastamielenosoitusten kulttuuria. Vastamielenosoitus on jo lähtökohtaisesti monella tavalla tuomittavaa toimintaa. Se sotii sananvapautta ja mielipiteenvapautta vastaan. Se on osoitus siitä, ettei hyväksytä muita, kuin oma mielipide. Sanomattakin lienee selvää, että kokoamalla vastamielenosoitusryhmän, tietoisesti nostetaan konfliktiherkkyys räjähdysherkkyyden tasolle. Jos on eri mieltä, voi minusta järjestää oman mielenosoituksen eri aikaan tai ainakin eri paikassa. Ei missään tapauksessa lähelläkään toista mielenosoitusta tai sen reittiä.

Minkälaisen yhteiskunnan haluamme?

Haluammeko me muuttua yhteiskunnaksi, jossa ääriliikkeet ovat jatkuvasti kiristämässä tunnelmaa kaduilla? Haluammeko seurata maailman esimerkkiä ja uhrata hyvä ja turvallinen yhteiskunta, jotta voimme uskotella itsellemme sen olevan välttämätön osa sananvapautta? Meillä on yksi maailman vapaimmista lehdistöistä ja kansanedustajien puhelinnumerot julkisia. Sananvapaus ei ole uhattuna, vaikka mielenosoituksia olisi vähemmän.

”Minusta mielenosoitusten järjestäminen on noloa ja lapsellista, jos samat tahot ovat jatkuvasti barrikadeilla”

Minusta mielenosoitusten järjestäminen on noloa ja lapsellista, jos samat tahot ovat jatkuvasti barrikadeilla. Se on tapa kiukutella, kun ei oma maailmankatsomus olekaan sellainen, joka uppoaisi kaikille muille. Mutta se on myös tapa osoittaa, ettei arvosta suomalaista yhteiskuntaa, eikä demokratiaa. Jatkuessaan kansalaistottelemattomuus muuttuu vain piittaamattomuudeksi yhteiskunnan normeista. Siinä ei ole mitään kunnioitettavaa ja se pitäisi tuomita yksioikoisesti. Jatkuva pikkurikkeiden hyväksyminen johtaa yhä suurempien rikkeiden hyväksymiseen. Yhteiskunnan normien määrittely ei saisi olla pienen piirin käsissä milloinkaan, jos sitä ei ole demokraattisilla vaaleilla valittu.

Nykymenolla mielenosoitusten määrä tulee vain kasvamaan ja ne tulevat muuttumaan vääjäämättä väkivaltaisemmiksi. Suomalaisten sietokyky on korkealla tasolla, mutta nyt ollaan kasvattamassa uutta sukupolvea, jolle mellakoinnista tehdään uutta normaalia. Kun olet nuori idealisti, on helppo lyöttäytyä mukaan porukkaan, joka näennäisesti ajaa sinulle tärkeitä asioita kovaäänisesti. Siinä tilanteessa voi olla vaikeampaa hahmottaa suomalaisuuden perusolemusta, jossa asioita hoidetaan keskustelemalla ja kuuntelemalla kaikkia osapuolia.

Kunnioitetaan Suomalaista yhteiskuntaa ja kerrotaan se muillekin! Oletko messissä? Jos olet, jaa tätä kirjoitusta eteenpäin. Varjellaan maailman parasta yhteiskuntaa yhdessä!

Kysymys keskustelussa

Luonnonvara-alaa koskevaa julkista keskustelua hallitsee mielenkiintoinen lähestymistaktiikka. Elinkeinoelämää arvostelevat ovat erittäin hyviä esittämään kysymyksiä ja epäilyjä. Heidän kysymyksensä ovat usein muodossa, joka ei anna kuin yhden vastausvaihtoehdon. Esimerkiksi aiheuttaako metsätalous turvemailla ravinnevalumia vesistöön? Vastaus on yksiselitteinen. Kyllä aiheuttaa. Tai pieneneekö metsän hiilivarasto hakkuissa? Kyllä pienenee. Pohdin nyt näitä kysymyksiä ja kysymysten esittäjien toimintaa hieman tarkemmin.

Aiheuttaako metsätalous turvemailla ravinnevalumia vesistöön?

Vuonna 2017 saatiin uusia tuloksia turvemaiden hakkuiden aiheuttamista ravinne- ja humusvalumista vesistöihin. Uutinen pysäytti metsäväen pohtimaan, miten toimintaa tulisi muuttaa ja metsätalouden vastustajat vaatimaan turvemaiden hakkuiden lopettamista. Metsäalalla oli juuri 2014 otettu uudet ohjeet käyttöön turvemaiden hakkuiden vesistönsuojelulle, mutta viimeisten käänteiden seurauksena suometsien käytön ohjeistus uusittiin valumien ja ilmastopäästöjen vähentämiseksi.

Itse kysymys saattaa antaa lukijalle kuvan, että tilanne on jotenkin katastrofaalinen. Tämä useimmiten lienee tarkoituskin. Se ei jätä mahdollisuutta vastata totuudenmukaisesti ilman, että vastaus kuulostaisi selittelyltä ja että hakkuut tulisi siksi tuomita. Mutta jos pohditaan asiaa tuloshakuisesti, pitää kysyä myös, mikä on vaihtoehtoinen päästö. Mikäli oletus on, että vesistöpäästöt halutaan kuriin, on mietittävä vaihtoehtoisen raaka-aineen vesistöpäästöt. Koska puu on materiaalina uusiutuva ja luonnonmukainen, on myös kysyttävä, onko vaihtoehtoinen raaka-aine vastaavanlainen. Jos taas vaihtoehtona on puiden hakkaaminen jostain muualta, on mietittävä hakkuiden vaikutukset siellä muualla. Jotta vertailua voidaan tehdä, on siis alkuperäisen kysyjän velvollisuus myös määritellä vaihtoehtoisen raaka-aineen lähteen.

Jostain syystä tämä kysymys on joka kerta se, joka jää ilman vastausta.

Pieneneekö metsän hiilivarasto hakkuussa?

Ilman muuta tähän kysymykseen on vain yksi vastaus. Kun puu kuljetetaan pois metsästä, metsään jää vähemmän hiiltä varastoon. Mutta tällaisen kysymyksen kohdalla on syytä pohtia myös muita kysymyksiä. Mihin hiilivarasto siirtyy? Säästääkö puun käyttö muita hiilivarastoja(fossiiliset)? Kasvatetaanko tilalle uusi puu? Kuinka iso osa hakkuun hiilivarastovaikutuksella on Suomen kokonaispuuston hiilivarastoon? Jos ei hakata, missä korvaava hakkuu toteutetaan? Minkä verran hiilestä vapautuu ilmakehään ja millä aikajänteellä? Parantaako hakkuu jäljelle jäävien puiden hiilensidontaa? Mikä on vaihtoehto hakattavalle puulle?

Jos siis halutaan esittää hakkuiden vastustaminen ilmaston kannalta huonona vaihtoehtona, on kysymyksen esittäjän velvollisuus vastata kysymykseen, mikä on vaihtoehtoinen raaka-aineen lähde? Muuten kysymys on irrationaalinen ja sisällöltään tyhjä.

Jostain syystä tämäkin kysymys jää aina vaille vastausta.

Vastaamatta jättäminen on vastaus itsessään

On aika tavallista, että metsätalouden vastustaja jättää vastaamatta edellä mainitun kaltaisiin kysymyksiin. Silloin, kun heiltä kysytään parempaa vaihtoehtoa heidän itsensä parjaamalle toimialalle, on minusta aika surullista paeta kerta toisensa jälkeen. Jos vaihtoehtona on asuminen luolassa ilman tulta, en usko kovinkaan monen haluavan seurata heitä. Eivätkä he itsekään ole luolaan menneet tai luopuneet kulutuksesta. Sen verran usein heiltä tulee twiittiä ja päivitystä, että voisi kuvitella heidän elävän hieman toisin kuin opettavat.

Aktivistien haastaminen ei myöskään ole osoitus siitä, että vastustaisi luonnonsuojelua. Ei näillä kahdella asialla ole juuri yhteyttä. Itse vastustan aktivistien toiminnassa eniten sitä, että se on epärehellistä ja lyhytnäköistä. Suomessa ympäristöjärjestöjen olisi viisasta myöntää se tosiasia, että metsäalalla työskentelee luontoa arvostava ammattikunta, joka aidosti haluaa parantaa luonnon monimuotoisuutta ja tilaa. Sen arvostelu on jäänne järjestöjen alkuajoilta, jonne aika monen argumentinkin historia näyttää johtavan. Meillä kaikilla on oikeus mielipiteen vapauteen, eikä se saisi tarkoittaa itsensä altistamista herjaamiselle ja julkisen hyökkäyksen kohteeksi. Meillä kaikilla on myös velvollisuus puuttua tällaiseen toimintaan, sillä tällä hetkellä luonnonvärisen verhon takana tapahtuu asioita, joita yhteiskuntamme ei tarvitse. Järjestöjä saa ja pitää arvostella, jos ne antavat sille aihetta. Olipa kyseessä sitten puolue tai yhdistys.

Maailman parasta tuotantoa

Suomessa metsätalous on nostanut itsensä tasolle, josta muu maailma on kateellinen. Reagointi havaittuihin ongelmiin, metsäntutkimus ja monimuotoinen metsätalous tehokkainen arvoketjuineen on seurausta alan sisällä vallitsevasta luonnon arvostamisesta. Metsäsektorilla on kehitetty uusia monimuotoisuutta tukevia menetelmiä enemmän, kuin aktivistiryhmät ovat keksineet edes vaatia. Usein lehdistä lukemamme ”ehdotukset” tai ”vaatimukset” ovat jo jossain päin käytössä. Ja jos ei vielä käytössä, niitä jo kehitetään. Ulkopuolisilta harvoin tulee mitään uusia avauksia.

Jos siis törmään olettämuksiin tai väittämiin suomalaisen metsätalouden kestämättömyydestä, kysyn erittäin mielelläni esittäjältä vaihtoehtoja. Jokainen Suomen luontoaktivisti ja vihreä poliitikko on varmaan jo vähintäänkin törmännyt kysymykseeni, mistä Suomen metsätalouden tulisi hakea mallia. Yhtään ainoaa vastausta en ole saanut. Koska voitaneen olettaa, että kansainvälisesti toimivat ympäristöjärjestöt tuntevat globaalisti alan, eivätkä osaa esittää yhtään mahdollistakaan vaihtoehtoa, Suomalaista metsätaloutta voidaan pitää maailman mittakaavassa ylivoimaisesti parhaana niin kestävyyden, kuin monimuotoisuudenkin vaalijana.

Koska voitaneen olettaa, että kansainvälisesti toimivat ympäristöjärjestöt tuntevat globaalisti alan, eivätkä osaa esittää yhtään mahdollistakaan vaihtoehtoa, Suomalaista metsätaloutta voidaan pitää maailman mittakaavassa ylivoimaisesti parhaana niin kestävyyden, kuin monimuotoisuudenkin vaalijana.

Ole ylpeä

Metsäalan toimijat harvoin osallistuvat julkisiin keskusteluihin. Syykin on tullut selväksi. Vaatii aikamoista tahdonlujuutta jatkaa metsäalan toiminnan rehellistä kuvaamista, kun aktivistit hyökkäävät voimalla vastaan. Jos keskustelu pysyisikin asiassa, uskoisin että useammat olisivat ihan halukkaita kertomaan, mitä metsissämme tehdään. Useimmiten kuitenkin nopeasti alkaa solvaaminen ja henkilöön kohdistuvat hyökkäykset argumenttien nopeasti hävitessä faktoille.

Minusta jokainen suomalainen metsäalan toimija on arjen sankari, joka tekee ympäristön eteen töitä joka päivä. Jokainen meistä on osa maailman parasta kokonaisuutta, josta on syytä olla ylpeä. Älä anna ulkopuolisten masentaa, vaan ole ylpeä ammatistasi. Ilman meitä maailmalla ei ole toivoa ja meidän ansiosta voimme näyttää koko maailmalle kestävän ratkaisun elämiseen maapallolla! Anna sen myös näkyä ja kuulua kaikessa tekemisessäsi. Olet sen ansainnut!

Muutoksen hallitus

Taas tarvitaan muutosta. Vaalikentillä muutosta vaaditaan ja sellasta taitaakin olla tiedossa. Hallitushan ei ole saanut kuin lopetettua velaksi elämisen, työllisyyden nousemaan 72,6 prosenttiin ja 140 000 työpaikkaa lisää. Plus vielä muutamia juttuja perheille, opiskelijoille, yrittäjille, velallisille jne.. Sote meni perseelleen ja opposition edustajia on jopa nähty kehuskelevan soten pysäyttämisellä valiokunnissa. Eräskin ”teki hartiavoimin töitä soten kaatamiseksi”. Oppositio siis voi ottaa soten kaatumisen omaksi ”voitoksi”.

Mutta nyt meno muuttuu ja paikat menee jakoon. Ennakkotietojen perusteella ainakin SDP, Perussuomalaiset ja Vihreät kasvattavat kannatustaan. Tästä intoutuneena aloinkin miettimään, keitä voisi olla seuraavassa hallituksessa, mikäli edellä mainitut puolueet muodostavat hallituksen. Pääministeriksi luonnollisesti Antti Rinne (SDP). Valtionvarainministerin salkku menisi varmaan Jussi Halla-Aholle (PS). Ulkoministerin salkun antaisin itseoikeutetusti Pekka Haavistolle (vihr.). Hän on siihen tehtävään varmasti paras henkilö. Aika helppoja valintoja.

Mutta sitten näitä seuraavien osalta voisikin tehdä muutosta.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeriksi laittaisin vihreiden lainsäädäntösihteeri Aino Pennasen. Hän on toimillaan osoittanut intohimonsa kansainvälisiin asioihin.

Puolustusministeriksi voisi olla Marko Asell(SDP) kova luu. Hän on tottunut koviin vääntöihin ja kokemusta on myös yllättäen iskevistä lieroista.

Oikeusministeri voisi olla Teuvo Hakkarainen (PS). Hän jos kuka on ajan hermolla siitä, mitä kentällä tapahtuu.

Myös ympäristöministerin salkun voisi antaa Persuille. Matti Putkonen olisi tehtävään kuin nakutettu. Ministeri voisi toimia tehtävässään vailla jarruja.

Työministeriksi ehdottomasti Emma Kari (vihr). Hän on osoittanut aloitekykyä kampanjoinnissaan ja innovaatiot olisi hyvä valjastaa 75 prosentin työllisyystavoitetta tavoittelemaan.

Kunta- ja uudistusministeriksi sopisi Sanna Marin (SDP). Hänellä on hirveän hyviä tavoitteita, joten ei tarvitse kuin keinot enää päättää niiden toteuttamiseksi.

Opetusministeri voisi olla Pirkka-Pekka Petelius (vihr). Lapset ja nuoret kaipaavat entistä enemmän viihtyäkseen kouluissa ja huumori on hyvä keino tähän.

Liikenne- ja viestintäministeriksi voisi valita Liisa Rohwederin (WWF). Hänellä on hirveän paljon kokemusta kansainvälisestä liikenteestä ja sen solmukohdista. Ville Niinistö olisi parempi kotimaisen julkisen liikenteen suurkuluttajana, mutta hän tavoittelee paikkaa euroopan takseissa.

Elinkeinoministeri voisi olla Marko Varajärvi (SDP). Lapin haasteiden keskellä on pakko oppia kekseliääseen, tuottavaan ja säästeliääseen toimintamalliin, josta olisi hyötyä koko Suomelle.

Maa- ja metsätalousministeriksi ei voi valita vihreää, joten paikka pitäisi täyttää demarilla tai persulla. Koska Rinne on jo pääministerinä, häntä ei voi valita. Metsien käyttö sai lisää monimuotoisuutta, kun hakkuita voi vähentää, lisätä ja säilyttää ennallaan samaan aikaan. Tällaista ratkaisukykyä tarvitaan. Marjut Markkanen (SDP) on kasvatustieteen tohtori, joten kasvusektorille aivan sopiva.

Sosiaali- ja terveysministerinä on pakko valita persuista. Laura Huhtasaari olisi loisto valinta, koska hän osaa kopioida hyvät käytänteet. Kun ne vain ensin löytyvät.

Perhe- ja peruspalveluministeri voisi hoitaa myös Asunto- ja energiaministerin tehtävät, kun ympäristöministerin salkku jaettiin erikseen. Nimike voisi olla Arkielämän ministeri. Tehtävä pitäisi antaa ihmisten arkeen päivittäin osallistuva taksikuski Aarre Lindeman (SDP).

Jos tällaisella porukalla ei muutosta saada aikaiseksi, ihmiskunta on tuomittu tuhoon. Muutoksen suuntaa tai vauhtia en uskalla edes arvailla. Jos muuta muutosta ei tapahdu, ainakin saadaan tietää, mitä nämä puolueet tekevät päästessään valtaan ja mitä siitä seuraa. Sekin on arvo sinänsä.