Luonto-Liiton metsävastaava vastaa

Esitin 30.5. luontojärjestöille avoimen kysymyksen, millä puu pitäisi korvata. Kysymys julkaistiin omassa blogissani ja maaseudun tulevaisuudessa. Kysymys osoittautui ilmeisen vaikeaksi järjestöille, joiden perustoimintaidea on estää ja vaikeuttaa elinkeinoelämää sen kaikilla sektoreilla.

Toki järjestöt tekevät ihan hyödyllisiäkin asioita ja jotkin niiden kampanjoista ostan ihan hyvin. Vaikkakin metsäasioissa ne tuntuvat olevan aivan hukassa. Järjestöt ovat keskittyneet toiminnassaan tuijottamaan vain pieniä yksityiskohtia, joilla ne perustelevat koko metsäsektoria muuttavia vaatimuksia. Nämä yksityiskohdista tehdyt yleistykset harvoin kestävät isomman mittakaavan tarkastelua. Hyvänä esimerkkinä avohakkuiden kieltämiseen tähtäävä lakialoite, joka on osoitus metsien uudistamisen puutteellisista tiedoista.

Kysymyksiä oli kaikkiaan viisi, jotka ovat koko metsäkeskustelussa erittäin merkityksellisiä. Ne olivat seuraavanlaiset:

Millä teidän mielestänne puu pitäisi korvata tuotteiden raaka-aineena?

Oletteko luopuneet kestävän kehityksen periaatteista?

Mitkä metsätalouden monimuotoisuutta lisäävistä toimenpiteistä ovat mielestänne tehottomia?

Millä fossiiliset raaka-aineet tulisi teidän mielestänne korvata tuotteiden valmistuksessa ja energiantuotannossa?

Pitäisikö teidän mielestänne puun tuotantoa lisätä muissa maissa, jotta voimme suojella omia metsiämme, vaikka se olisi monimuotoisuuden kannalta kestämättömämpää?

Vastauksia kysymyksiin ei ole tullut. Ainoa, jonka perusteella voidaan tulkita yhteen kysymykseen vastaus, tuli Luonto-Liiton metsävastaava Lauri Kajanderilta. Hänen vastauksensa voidaan tulkita vastanneen viimeiseen kysymykseen. Eli että Luonto-Liitto näkee ihan yhdentekevänä, mitä Suomen ulkopuolella tapahtuu. Myös toiseksi viimeiseen hän antoi epäsuoran vastauksen. Koska Suomi on niin pieni maa, fossiiliset pitää kuitenkin korvata jollakin muulla kuin puulla. Mutta millä? Se oli se kysymys!

Vastauksensa Lauri perusteli sillä, että Suomen hakkuut ovat alle 2 % maailman hakkuista. Sitten hänellä katosi ajatus ja tajunnanvirran valtasi äärimmäisen epätodennäköinen laskentasessio. Hän alkoi vertailla koko Suomen puuston hakkaamista kerralla maailman fossiilisten polttoaineiden kulutukseen energianäkökulmasta. Suomen metsätalouden perustahan on tukkipuun kasvattamisessa, jonka sivutuotteena syntyy muun muassa kuitu- ja energiapuuta.

No joka tapauksessa Luonto-Liiton tulkinta on, että koska edes koko Suomen puusto ei kata maailman tarvetta, sillä ei ole merkitystä. Tässä kohtaa on hyvä palauttaa mieliin, että sama järjestö perustelee hakkuiden vähentämistä hiilivarastojen muutoksilla. En ole saanut vastausta siihen, miten hakkuut pienentävät hiilivarastoamme, koska puuston määrä on kasvanut 40 vuodessa 60 %. Näin maalaisjärjelläkin on aika helppo todeta, ettei väite ole kovin kestävä tai perustuu osaoptimointiin.

Mittakaava hukassa. Mutta kenellä?

Kajander väittää, että kirjoituksessani olisi mittakaava täysin hukassa. En ole väittänyt Suomen metsien ratkaisevan koko maailman energian ja raaka-aineen tuottamista, vaikka aktivisti haluaakin näin antaa ymmärtää. 0,6 promillen osuudella pinta-alasta tuotamme kaksi prosenttia maailman puusta ja samaan aikaan kasvatamme metsiemme puumäärää. Varsin kunnioitettavaa minusta.

Mutta ok. Otetaan Laurin mittakaava ja mietitään hänen esittämiä perusteluita toiseen asiaan liitettynä. Tämäkin asia liittyy oleellisesti metsäkeskusteluun. Ensin vähän tilastotietoja taustalle.

Metsätilastoja

Eli maailmassa on n. 1,7 miljoonaa eliöstölajia, joista Suomessa 45-50 000(arviot vaihtelevat tutkimuslaitoksilla). En löytänyt ainoastaan Suomessa elävien lajien lukumäärää, joka olisi tässä vertailussa ollut asianmukaisempi. Käytetään siis tuota isompaa lukua. Myöskään maailman metsien kasvusta en löytänyt tietoa. Sikäli ymmärrettävää, että kaikkialla ei ole kattavaa luonnonvaratietoa metsistään, eikä kasvun laskenta ole välttämättä mahdollistakaan.

Jos taas ajatellaan pelkästään uhanalaisia metsälajeja, niiden osuus jääkin jo promillen luokkaan. Eli Kajanderin ajatusmallilla niillä ei ole mitään merkitystä isossa mittakaavassa.

Heti ensimmäinen huomio on, että lajeja on suurinpiirtein sama osuus maailman lajistosta, kuin Suomen metsien hakkuut maailman metsien hakkuista. Tällä perusteella Kajanderin argumentin mukaan voidaan tulkita, ettei Luonto-Liitossa oikeastaan nähdä suomessa elävää lajistoa merkityksellisenä. Kuitenkin jo seuraavassa lauseessa Kajander kertoo, miten fossiilisten korvaamisella ei saa ohittaa luonnon monimuotoisuutta. Tässä olen hänen kanssaan samaa mieltä, kuten koko metsäsektorikin. Monimuotoisuuden arvoa ei kiistä kukaan ja siksi sen eteen tehdäänkin valtavia panostuksia vuosittain. Pelkästään Metsähallitus jättää vuosittain hakkaamatta yli 50 miljoonan euron edestä puuta näiden arvojen vuoksi. Puhumattakaan yksityissektorista, joka kattaa yli 90 % vuosittaisista hakkuista.

Jos taas ajatellaan pelkästään uhanalaisia metsälajeja, niiden osuus jääkin jo promillen luokkaan. Eli Kajanderin ajatusmallilla niillä ei ole mitään merkitystä isossa mittakaavassa. Jos taas ajatellaan, että Suomeen perustetut luonnonsuojelualueet on vähänkään viisaasti suunniteltu, voimme olettaa suuren osan lajeista olevan turvassa. Onhan meillä kuitenkin Euroopan eniten tiukasti suojeltuja metsiä. Kaikkiaan 12 %. Jos tarkastelua tehdään Nagoyan sopimuksen kriteereillä, suojeltua alaa onkin jo yli 17 %.

Olemmeko siis suojelleet vääriä metsiä, vai mistä on kyse? Onko käynyt niin, että on suojeltu vain hehtaareja, joita ei tietääkseni uhkaa mikään.

Ilmastonmuutos, tuo tutkimusrahojen musta aukko

Kajander kertoo, miten Ilmastopaneeli on yksimielisesti julkistanut, että metsien hakkuiden lisäys pienentää metsien hiilinielua vähintään vuosikymmeniksi. Hän ei kuitenkaan muistanut mainita paneelin erikseen väittämään lisättyä näkökohtaa, jossa paneeli nimenomaisesti korostaa, ettei lisähakkuut pienennä hiilivarastoa ja että lisäysten jälkeenkin metsät säilyvät hiilinieluina.

Ilmastopaneeli hiilinielut
Ilmastopaneeli toteaa myös, että harvennushakkuiden intensiteetti vaikuttaa enemmän kuin uudistushakkuut. Vinkiksi järjestöille, jotka ajavat avohakkuukieltoa tällä perusteella.

Vielä yksimielisempi Ilmastopaneeli oli siitä, että pitkällä aikavälillä fossiilisten polttoaineiden korvaaminen metsäenergialla tuottaa ilmastohyötyjä. Kaikki metsäväittämät löytyvät täältä.

Myös aikajana hukassa?

Luontojärjestöt toitottavat koko ajan, miten 2010 julkaistun uhanalaisten lajien punaisen kirjan mukaan uhanalaisia metsälajeja on yli 2000 ja niistä metsätalous uhkaa yli 600 lajia. Korjataan nyt vielä, että itse asiassa noista 600 lajistakin 138:n kohdalla uhanalaisuuden syy on metsien sulkeutuminen, eli sahan puute. Vuoden 2010 arvioinnissa ei ole otettu kantaa uhan vakavuuteen, eikä siinä luonnollisesti näy vielä metsäsektorilla tehdyt uudistukset monimuotoisuuden säilyttämiseksi.

Otetaan esimerkiksi säästöpuuryhmien jättäminen hakkuun yhteydessä. Siitä hetkestä, kun säästöpuuryhmiä alettiin jättää hakkuualoille, niitä on alkanut kertyä vuosi vuodelta enemmän. Ne eivät ilmesty jo hakatuille aukoille, eikä niitä muodostu ilman hakkuita. On siis odotettava. Lahopuujatkumon turvaamiseksi jätettävä ryhmät voivat olla eläviä puita vielä vuosikymmeniä tai jopa vuosisatoja hakkuun jälkeen ennen lahopuun muodostumista. Ne kyllä parantavat suojaa ja reunametsävaikutusta välittömästi, mutta varsinaiset hyödyt tulevat viiveellä. Ja pitkällä sellaisella..

Sama koskee myös muita toimenpiteitä, kuten metsälain 10§:n ja luonnonsuojelulain -90 -luvulla tulleet vaatimukset tärkeiden elinympäristöjen säästämisestä, aluskasvuston raivaamatta jättämisen yleistymisestä, riistanhoidollisten hakkuiden aloittamista, metson elinpiirin turvaamista tai muista lukuisista luonnon monimuotoisuutta tukevia toimenpiteitä. Ja koska muutos on hidasta, myös vaikutukset tulevat hitaasti näkyviin. Kun elinympäristöt saadaan kuntoon, voi ahdingossa olevan lajin elpyminen kestää pitkään. Kuitenkin uskon, että ensi vuonna julkaistavassa punaisessa kirjassa nähdään jo muutoksen tuulia.

Keskustelu vaikeaa

En malta olla ottamatta kantaa Laurin alkukaneettiin, jonka mukaan keskustelu on kanssani vaikeaa. Tottakai se on vaikeaa, kun olen liian sisällä metsäasioissa ottaakseni heidän esittämät ”totuudet” vakavasti. Tai vakavasti kyllä otan ne, koska minusta on käsittämätöntä miten härskisti ihmisiä harhautetaan.

Olen ottanut aktiivisesti kantaa luontojärjestöjen markkinointiin noin vuoden ajan. Olen puuttunut kyseenalaisiin väitteisiin, valheisiin ja puutteellisiin faktoihin. Keskusteluissa olen tuonut esiin lisää tietoa väitteiden taakse ja oikonut vääriä väitteitä. Metsäalan koulutus ja vuosien asiantuntijatyö ovat antaneet minulle paljon tietoa ja kokemusta niin metsien uudistamisesta, kuin metsäpolitiikastakin. Olen joutunut huomaamaan, että lähes kaikki ympäristöjärjestöjen väitteet ovat kaikkien metsäalan oppien ja tutkimustiedon vastaisia.

Aluksi meni melkein kaksi kuukautta, kun järjestöaktiivi toisensa jälkeen yritti liittää sanomisiani Metsähallitukseen. Olinhan ennen Metsähallituksen tiedottajana. Kun lopulta ymmärsivät, etten ole Metsähallituksen palkoilla, alkoi todella ruma peli. Erityisesti Suomen Luonnonsuojeluliiton aktiivit, mutta myös muiden järjestöjen edustajat tiivistivät rivinsä ja aloittivat säännönmukaisen herjauskampanjan, joka kohdistui asian sijasta henkilöön, minuun. Tässä muutama tyylinäyte.

Seuraavaksi jouduin sensuroiduksi ja sitten järjestöjen edustajat lopettivat yhteispäätöksellä keskustelun kanssani. Tai ainakin samaan aikaan. Jos ovat jotain kommentoineet, ovat aina muistaneet mainita, kuinka vaikea minun kanssa on keskustella ja viittaus ”voi tarkistaa Twitteristä”. Vastauksia ei tule asiallisiin kysymyksiin, mutta herjaamaan aina ehtii. No se on järjestöjen tapa tukea avointa kansalaiskeskustelua.

Mutta mitä seuraisi, jos järjestöjä kohdeltaisiin samalla tavalla? Miettikääpä sitä..

 

 

Laurin vastaukset ja muun keskustelun voit käydä lukemassa Maaseudun tulevaisuuden sivuilta FB keskustelusta.

 

 

Mainokset

Tietoa kirjoittajasta

homotiaisenlaulu

Metsäasiantuntija, kansalaisaktiivi, yhteiskunnan kehittäjä, vääryyksien paljastaja, luonnon ystävä, monimuotoisuuden tukija, ilmastoaktivisti, isä ja ystävien tukija. Sisimmältään aika tavallinen suomalainen mies, joka toivoo rehellisempää yhteiskuntaa. Vapaa-aika menee enimmäkseen luonnon ihmeisiin paikanpäällä tutustuen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s