Kehittäminen on avain kestävyyteen

Meillä on ongelma! Tai oikeastaan kasa ongelmia. Maailmalla kuohuu, kun ilmastonmuutos tuo vuosi vuodelta suurempia vaikeuksia ihmiskunnan selviytymiselle vanhoilla asuinpaikoilla. Väestön liikkuminen on jo nyt suurta, mutta tutkijat ennustavat jopa satojen miljoonien ihmisten joutuvan jättämään kotinsa, koska elämisen edellytykset menetetään. Ja silti maapallon väestön määrä kasvaa koko ajan.

Jokainen meistä tarvitsee puhdasta vettä, ruokaa ja suojaa. Ilman näitä seuraa inhimillinen katastrofi. Se voi olla yksilökohtainen tai jopa kokonaista kansakuntaa koskeva, kuten olemme jo nähneet. Niiden riittävyys ei ole itsestään selvää myöskään suomalaisille.

Olemme tottuneet siihen, että saamme kaupasta tai pistorasiasta kaiken tarvitsemamme. Kannattaisi alkaa miettimään, mitä tapahtuu silloin, kun Itämerellä seilaavat ruokalaivat kääntävätkin kurssin kohti paremmin maksavia asiakkaita. Mitä puemme päällemme, kun puuvillapellot kuivuvat tai niiden tarvitsemat torjunta-aineet tuhoavat ihmisiltä elinmahdollisuudet? Mistä saamme riittävät materiaalit talojen tekemiseen, kun maahan virtaa entistä enemmän pakolaisia?

Ruoantuotanto ahdingossa

Suomen ruoantuotanto on ahdingossa äärevien sääolosuhteiden vuoksi. Viime kesänä oli liian märkää ja sato meni. Tänä kesänä kuivuus. Peräkkäiset katovuodet ajavat maanviljelijät taloudelliseen ahdinkoon ja moni onkin joutunut lopettamaan. Julkisuudessa käydään keskustelua, voiko maanviljelijöitä tukea ja monta mielipidettä on sen suuntaista, että ei. Onneksi Keskusta -vetoinen hallitus päätti toisin ja myönsi lisärahaa katokorvauksiin.

Maailmalla kohistaan mm. avokadojen tuottamisen ongelmista. Ensinnäkin avokadokilon tuottaminen vaatii vettä tolkuttomat määrät. Usein alueilla, joilla sitä ei ole ihmisilläkään. Sen lisäksi avokadosta on tullut uusi rikollisuuden rahoittaja. Mafiat ovat vallanneet avokadobisneksen mm. Etelä- ja Väli-Amerikan maissa ja alalle on tullut ihmiskauppaa, murhia ja väkivaltaisuuksia. Tämä lienee vain alkusoittoa, sillä kun ruokapula kasvaa, rikollisuus todennäköisesti kasvaa sen myötä kaikissa epävakaissa maissa.

Suomi on avainasemassa

Elämme maailman turvallisimmassa maassa, jossa on korkeasti koulutettu väestö. Tämä tekee Suomesta myös houkuttelevan kohteen, kun ihmiset miettivät mihin aavikoituvasta tai tautien ja sotien riivaamasta kotimaastaan lähtisi. Tämä antaa meille mielestäni vastuun myös kehittää entistä parempia varautumiskeinoja, mutta myös entistä puhtaampia ratkaisuja.

Suurin syy ilmaston lämpenemiseen on fossiilisten hiilivarastojen vapautuminen ilmakehään ihmisen toimesta ja luontaisesti.

Ilmastolla on elintärkeä rooli kaikelle lajistolle. Sen muuttumisen seurauksia emme tiedä vielä. Voimme vain ennustaa ja arvailla. Ilmaston lämmittäjien osalta olemme suhteellisen yksimielisiä. Suurin syy ilmaston lämpenemiseen on fossiilisten hiilivarastojen vapautuminen ilmakehään ihmisen toimesta ja luontaisesti. Meidän olisikin syytä tehdä päätöksiä kaikilla osa-alueilla, jotta nämä ikiaikaiset hiilivarastot jäisivät mahdollisimman vähälle hyödyntämiselle.

Kuluttaja on vastuussa!

Vaikka olisi niin helppoa ajatella, ettei omalla kulutuskäyttäytymisellä ole väliä, sillä huijaa vain itseään. Voi olla, että kehittyvissä, miljardien asukkaiden maissa, kulutetaan suhteettoman paljon. Silti sielläkin on kyse yksilöiden tekemistä valinnoista. Jokainen kuluttaja vaikuttaa kokonaisuuteen omalta osaltaan.

Ensisijaisesti kannattaa pyrkiä vähentämään kulutusta. Ilmastoystävällisin teko on jättää tuotteet ostamatta ja sitä kautta vähentämällä niiden valmistamiseen tarvittavien raaka-aineiden tarvetta. Tätä tietysti hidastaa markkinatalous, joka perustuu jatkuvaan kulutuksen lisäämiseen. Koko ajan meille tuputetaan mitä mielikuvituksellisempia tuotteita, joita ”välttämättä” muka tarvitsemme, kaikilta mahdollisilta suunnilta. Kuluttajan ei ole helppoa vähentää kulutusta, kun ympäristö suorastaan huutaa kulutuksen riemusanomaa.

Liikekeskus

Ihan kokonaan kulutusta ei varmaan kukaan lopeta. Valitsemalla kestäviä, uusiutuvista tuotteista tehtyjä tuotteita kuluttaja tukee teollisuuden muutosta näiden valmistukseen. Teollisuus tuottaa niitä tuotteita, joita ostetaan ja siihen voi vaikuttaa ainoastaan kuluttajat. Poliittisilla päätöksillä voidaan vaikuttaa tuotteiden hintoihin, jotka ohjaavat kulutusta, mutta lopullinen valinta on kuluttajan vastuulla.

Jotta teollisuus voi valmistaa kilpailukykyisiä tuotteita uusiutuvista materiaaleista, meidän on huolehdittava mahdollisimman hyvin raaka-aineen saatavuudesta ja vältettävä hinnan tarpeetonta nostamista. Tässä erityispaino on metsäsektorin toiminnan kannattavuudella, sillä puusta voidaan valmistaa taloja, vaatteita, pakkausmateriaaleja, lääkkeitä, papereita, biomuoveja ja lukemattomia muita ihmisten jokaipäiväisessä elämässä tarvitsemia tuotteita, joista osa on alhaisen jalostusasteen tuotteita, mutta koko ajan kasvaa korkeamman asteen tuotteiden valmistus innovaatioiden tullessa tuotantoon. Parasta on, että Suomessa tuotettuna arvoketju tuottaa myös taloudellista hyötyä metsänomistajille, asiantuntijoille, tutkijoille, korjuuyrittäjille, kuljetusyrittäjille, sahoille, tehtaille, kaupalle, työntekijöille ja yhteiskunnalle maailman kestävimmin toimivan metsätalouden ansiosta. Ainakaan minun korviini ei ole kantautunut parempaa mallia muualta. Metsätalouden ja metsäsektorin vastuulla on tuottaa ihmisille kestävällä tavalla ja kestävistä materiaaleista tuotettuja tuotteita, jotta he voivat ostaa niitä.

Ristiriitaa

Ristiriitainen ilmastoviestintä hämmentää

Vaikka meillä on siis vastuu, osaaminen ja tietämys uusiutuvien tuotteiden kestävään valmistukseen, ristiriitaisella ilmastoviestinnällä hämmennetään kuluttajia. Jos vaaditaan uusiutuvien tuotteiden käyttöä ja samaan aikaan pyritään vaikeuttamaan metsäsektorin toimintaa, viestit ovat pahasti ristiriitaisia. Jos vastustetaan ydinvoimaa ja samalla kailotetaan ilmastonsuojelusta, viesti on ristiriitainen. Jos vaaditaan öljynporauksen lopettamista ja biotuotetehtaiden perustamista, viesti on ristiriitainen. Jos kampanjoidaan hakkuiden yksipuolistamisen eteen ja samalla suositaan puupohjaisia tuotteita, viesti on ristiriitainen. Jos toistetaan mantran lailla, miten lisähakkuut pienentävät hiilinielua ja metsien puumäärä lisäyksen jälkeenkin kasvaa kymmenillä miljoonilla kuutioilla vuodessa, viesti on ristiriitainen. Jos vaaditaan kestävää metsien käyttöä, mutta tehdään hiilitaselaskelmat lyhyellä aikavälillä, viesti on ristiriitainen. Jos vaaditaan luonnon monimuotoisuutta, mutta vaarannetaan se hidastamalla kehitystä kohti vihreää taloutta, viesti on ristiriitainen. Voikin vain kysyä, miksi ihmeessä kukaan tällaista viestintää tekisi, jos olisi aidosti ilmastosta tai luonnosta huolissaan? Ja miksi niistä pidetään kiinni ja niiden eteen ollaan valmiita tekemään asioita, joita pidetään yleisesti paheksuttavina?

Tekoja populististen väitteiden sijasta

Asuminen on suurin hiilidioksidipäästöjen aiheuttaja. Päästöjä tulee niin rakentamisen, kuin asumisenkin aikana. Meidän tulisi pikavauhtia valtavirtaistaa puurakentaminen kaikille yhteiskunnan tasoille. Suunta on jo oikea, mutta kehitystä pitäisi jouduttaa. Ongelmaksi muodostunee rakennusyhtiöiden olemassa olevat tuotantolaitokset ja niiden muuttaminen tähän soveltuvaksi. Kehitystä ei ainakaan hidasta myöskään betoniteollisuuden vahva rooli rakentamisen saralla. En usko, että betonirakentaminen koskaan tulee kokonaan loppumaankaan, mutta yhdistelemällä betonia, terästä ja puuta voidaan jo saavuttaa merkittävää kehitystä ilmastonäkökulmasta.

Energiasektori tekee murrosta. Hajautettu energiantuotanto yleistyy ja tulevaisuudessa yhä enemmän asumisenkin energiasta tuotetaan paikallisella tasolla uusiutuvista raaka-aineista. Se on hyvä, koska silloin myös raha jää paikallista aluetaloutta tukemaan. Aurinko, puu, geoenergia ja muut uusiutuvat lähteet voivat lämmittää talot ja niistä saadaan myös tarvittava sähkö. Ilokseni voin todeta, että tämä kehitys on jo liikkeellä. Koska se on myös taloudellisesti kannattavaa, sen yleistyminen uudisrakentamisessa on odotettavissa pikavauhtia. Esimerkiksi Kirkkonummen Masalaan suunniteltavassa ekokylässä energiainvestointien takaisinmaksuaika on 3,5-9,5 vuotta riippuen siitä, saadaanko siihen energiatukea vai ei. Tällä investoinnilla tuotetaan kaikki energia alueen n. 250 asuntoon tulevaisuudessa todella edullisesti. Vastaavaa ratkaisua käyttää myös ASV Arctic Smart Village Oy, joka edistää Älykylä -konseptillaan taloudellisesti ja ekologisesti kestävämmän asumisen kehittymistä ensisijaisesti Pohjois-Suomessa, mutta tulevaisuudessa myös muualla Suomessa ja ulkomailla.

Paikallinen ruoantuotanto vähentää kuljetuksen päästöjä. Siksi esimerkiksi olosuhteet täysin hallinnassa pitävät ratkaisut ansaitsevat huomiomme. Vertikaalikasvatus (l. kerroskasvatus) ja kalojen kiertovesikasvatus ovat erinomaisia esimerkkejä ruoantuotannon uudistamisesta. Ulkoisilla olosuhteilla ei ole merkitystä, kun ne eivät pääse vaikuttamaan prosessiin. Toivottavasti alan kehittämiseen löytyy innokkaita yrittäjiä lisää ja poliittinen tuki. Ainakin ASV Oy:n Älykylä -konsepti tukee kehitystä.

 

 

Mainokset

Tietoa kirjoittajasta

homotiaisenlaulu

Metsäasiantuntija, kansalaisaktiivi, yhteiskunnan kehittäjä, vääryyksien paljastaja, luonnon ystävä, monimuotoisuuden tukija, ilmastoaktivisti, isä ja ystävien tukija. Sisimmältään aika tavallinen suomalainen mies, joka toivoo rehellisempää yhteiskuntaa. Vapaa-aika menee enimmäkseen luonnon ihmeisiin paikanpäällä tutustuen.

Yksi ajatus artikkelista “Kehittäminen on avain kestävyyteen”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s