Kysymys keskustelussa

Luonnonvara-alaa koskevaa julkista keskustelua hallitsee mielenkiintoinen lähestymistaktiikka. Elinkeinoelämää arvostelevat ovat erittäin hyviä esittämään kysymyksiä ja epäilyjä. Heidän kysymyksensä ovat usein muodossa, joka ei anna kuin yhden vastausvaihtoehdon. Esimerkiksi aiheuttaako metsätalous turvemailla ravinnevalumia vesistöön? Vastaus on yksiselitteinen. Kyllä aiheuttaa. Tai pieneneekö metsän hiilivarasto hakkuissa? Kyllä pienenee. Pohdin nyt näitä kysymyksiä ja kysymysten esittäjien toimintaa hieman tarkemmin.

Aiheuttaako metsätalous turvemailla ravinnevalumia vesistöön?

Vuonna 2017 saatiin uusia tuloksia turvemaiden hakkuiden aiheuttamista ravinne- ja humusvalumista vesistöihin. Uutinen pysäytti metsäväen pohtimaan, miten toimintaa tulisi muuttaa ja metsätalouden vastustajat vaatimaan turvemaiden hakkuiden lopettamista. Metsäalalla oli juuri 2014 otettu uudet ohjeet käyttöön turvemaiden hakkuiden vesistönsuojelulle, mutta viimeisten käänteiden seurauksena suometsien käytön ohjeistus uusittiin valumien ja ilmastopäästöjen vähentämiseksi.

Itse kysymys saattaa antaa lukijalle kuvan, että tilanne on jotenkin katastrofaalinen. Tämä useimmiten lienee tarkoituskin. Se ei jätä mahdollisuutta vastata totuudenmukaisesti ilman, että vastaus kuulostaisi selittelyltä ja että hakkuut tulisi siksi tuomita. Mutta jos pohditaan asiaa tuloshakuisesti, pitää kysyä myös, mikä on vaihtoehtoinen päästö. Mikäli oletus on, että vesistöpäästöt halutaan kuriin, on mietittävä vaihtoehtoisen raaka-aineen vesistöpäästöt. Koska puu on materiaalina uusiutuva ja luonnonmukainen, on myös kysyttävä, onko vaihtoehtoinen raaka-aine vastaavanlainen. Jos taas vaihtoehtona on puiden hakkaaminen jostain muualta, on mietittävä hakkuiden vaikutukset siellä muualla. Jotta vertailua voidaan tehdä, on siis alkuperäisen kysyjän velvollisuus myös määritellä vaihtoehtoisen raaka-aineen lähteen.

Jostain syystä tämä kysymys on joka kerta se, joka jää ilman vastausta.

Pieneneekö metsän hiilivarasto hakkuussa?

Ilman muuta tähän kysymykseen on vain yksi vastaus. Kun puu kuljetetaan pois metsästä, metsään jää vähemmän hiiltä varastoon. Mutta tällaisen kysymyksen kohdalla on syytä pohtia myös muita kysymyksiä. Mihin hiilivarasto siirtyy? Säästääkö puun käyttö muita hiilivarastoja(fossiiliset)? Kasvatetaanko tilalle uusi puu? Kuinka iso osa hakkuun hiilivarastovaikutuksella on Suomen kokonaispuuston hiilivarastoon? Jos ei hakata, missä korvaava hakkuu toteutetaan? Minkä verran hiilestä vapautuu ilmakehään ja millä aikajänteellä? Parantaako hakkuu jäljelle jäävien puiden hiilensidontaa? Mikä on vaihtoehto hakattavalle puulle?

Jos siis halutaan esittää hakkuiden vastustaminen ilmaston kannalta huonona vaihtoehtona, on kysymyksen esittäjän velvollisuus vastata kysymykseen, mikä on vaihtoehtoinen raaka-aineen lähde? Muuten kysymys on irrationaalinen ja sisällöltään tyhjä.

Jostain syystä tämäkin kysymys jää aina vaille vastausta.

Vastaamatta jättäminen on vastaus itsessään

On aika tavallista, että metsätalouden vastustaja jättää vastaamatta edellä mainitun kaltaisiin kysymyksiin. Silloin, kun heiltä kysytään parempaa vaihtoehtoa heidän itsensä parjaamalle toimialalle, on minusta aika surullista paeta kerta toisensa jälkeen. Jos vaihtoehtona on asuminen luolassa ilman tulta, en usko kovinkaan monen haluavan seurata heitä. Eivätkä he itsekään ole luolaan menneet tai luopuneet kulutuksesta. Sen verran usein heiltä tulee twiittiä ja päivitystä, että voisi kuvitella heidän elävän hieman toisin kuin opettavat.

Aktivistien haastaminen ei myöskään ole osoitus siitä, että vastustaisi luonnonsuojelua. Ei näillä kahdella asialla ole juuri yhteyttä. Itse vastustan aktivistien toiminnassa eniten sitä, että se on epärehellistä ja lyhytnäköistä. Suomessa ympäristöjärjestöjen olisi viisasta myöntää se tosiasia, että metsäalalla työskentelee luontoa arvostava ammattikunta, joka aidosti haluaa parantaa luonnon monimuotoisuutta ja tilaa. Sen arvostelu on jäänne järjestöjen alkuajoilta, jonne aika monen argumentinkin historia näyttää johtavan. Meillä kaikilla on oikeus mielipiteen vapauteen, eikä se saisi tarkoittaa itsensä altistamista herjaamiselle ja julkisen hyökkäyksen kohteeksi. Meillä kaikilla on myös velvollisuus puuttua tällaiseen toimintaan, sillä tällä hetkellä luonnonvärisen verhon takana tapahtuu asioita, joita yhteiskuntamme ei tarvitse. Järjestöjä saa ja pitää arvostella, jos ne antavat sille aihetta. Olipa kyseessä sitten puolue tai yhdistys.

Maailman parasta tuotantoa

Suomessa metsätalous on nostanut itsensä tasolle, josta muu maailma on kateellinen. Reagointi havaittuihin ongelmiin, metsäntutkimus ja monimuotoinen metsätalous tehokkainen arvoketjuineen on seurausta alan sisällä vallitsevasta luonnon arvostamisesta. Metsäsektorilla on kehitetty uusia monimuotoisuutta tukevia menetelmiä enemmän, kuin aktivistiryhmät ovat keksineet edes vaatia. Usein lehdistä lukemamme ”ehdotukset” tai ”vaatimukset” ovat jo jossain päin käytössä. Ja jos ei vielä käytössä, niitä jo kehitetään. Ulkopuolisilta harvoin tulee mitään uusia avauksia.

Jos siis törmään olettämuksiin tai väittämiin suomalaisen metsätalouden kestämättömyydestä, kysyn erittäin mielelläni esittäjältä vaihtoehtoja. Jokainen Suomen luontoaktivisti ja vihreä poliitikko on varmaan jo vähintäänkin törmännyt kysymykseeni, mistä Suomen metsätalouden tulisi hakea mallia. Yhtään ainoaa vastausta en ole saanut. Koska voitaneen olettaa, että kansainvälisesti toimivat ympäristöjärjestöt tuntevat globaalisti alan, eivätkä osaa esittää yhtään mahdollistakaan vaihtoehtoa, Suomalaista metsätaloutta voidaan pitää maailman mittakaavassa ylivoimaisesti parhaana niin kestävyyden, kuin monimuotoisuudenkin vaalijana.

Koska voitaneen olettaa, että kansainvälisesti toimivat ympäristöjärjestöt tuntevat globaalisti alan, eivätkä osaa esittää yhtään mahdollistakaan vaihtoehtoa, Suomalaista metsätaloutta voidaan pitää maailman mittakaavassa ylivoimaisesti parhaana niin kestävyyden, kuin monimuotoisuudenkin vaalijana.

Ole ylpeä

Metsäalan toimijat harvoin osallistuvat julkisiin keskusteluihin. Syykin on tullut selväksi. Vaatii aikamoista tahdonlujuutta jatkaa metsäalan toiminnan rehellistä kuvaamista, kun aktivistit hyökkäävät voimalla vastaan. Jos keskustelu pysyisikin asiassa, uskoisin että useammat olisivat ihan halukkaita kertomaan, mitä metsissämme tehdään. Useimmiten kuitenkin nopeasti alkaa solvaaminen ja henkilöön kohdistuvat hyökkäykset argumenttien nopeasti hävitessä faktoille.

Minusta jokainen suomalainen metsäalan toimija on arjen sankari, joka tekee ympäristön eteen töitä joka päivä. Jokainen meistä on osa maailman parasta kokonaisuutta, josta on syytä olla ylpeä. Älä anna ulkopuolisten masentaa, vaan ole ylpeä ammatistasi. Ilman meitä maailmalla ei ole toivoa ja meidän ansiosta voimme näyttää koko maailmalle kestävän ratkaisun elämiseen maapallolla! Anna sen myös näkyä ja kuulua kaikessa tekemisessäsi. Olet sen ansainnut!

Mainokset

Tietoa kirjoittajasta

homotiaisenlaulu

Metsäasiantuntija, kansalaisaktiivi, yhteiskunnan kehittäjä, vääryyksien paljastaja, luonnon ystävä, monimuotoisuuden tukija, ilmastoaktivisti, isä ja ystävien tukija. Sisimmältään aika tavallinen suomalainen mies, joka toivoo rehellisempää yhteiskuntaa. Vapaa-aika menee enimmäkseen luonnon ihmeisiin paikanpäällä tutustuen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s