Ollaanko me ihmisiä?

Maailmamme uhkaa muuttua ilmaston lämpenemisestä huolimatta jäätäväksi paikaksi elää. Ainakin, jos nykyinen kehityssuunta jatkuu. Ja nyt ei puhuta ilmastonmuutoksesta, vaan muutoksesta ihmisyydessä. Somen keskustelukanavilla on meneillään täysimittainen propagandasota, joka riisuu kaiken häveliäisyyden ja toisten ihmisten kunnioituksen, tappaa sananvapauden ja mielipiteen vapauden, sekä nostaa kansojen johtoon ne ihmiset, jotka ovat kaikkein kärkkäimpiä ja äärimmäisimpiä mielipiteissään ja toiminnassaan.

Jo pitkään on puhuttu populistipuolueiden noususta, joka on seurausta siitä, etteivät perinteiset puolueet ole kyenneet kuuntelemaan äänestäjiään ja heidän huoliaan. Välimereltä alkanut pakolaisvirta toimi oikeastaan starttina liikkeen nousulle, joka on aina ollut olemassa. Kun kansan huolestuneet äänet vaiennettiin kutsumalla huolensa ääneen sanovia rasisteiksi ja solvaamalla muilla tavoilla, heidän ainoaksi vaihtoehdoksi jäi äänestää perussuomalaisia. Tämä toimii kuin luonnon laki yleensä. Jos jonkin jurottavan kasvin elinolosuhteet muuttuvat suotuisammaksi, se pärjää kilpailussa paremmin ja valtaa tilaa muilta lajeilta. Samalla Perussuomalaiset saivat populistipuolueen leiman ja parrasvalopaikan aina populismista puhuttaessa. Se ei kuitenkaan ole suinkaan ainoa populistipuolue Suomessa. Vihreät ovat vahvassa nosteessa nimenomaisesti äärimmäisyyksiin viedyn populismin ansiosta. Heidän ”maahanmuuttajat” on vain ”luonnon tuhoutuminen”.

Liimatainen Twitter 5_2019
Onko kansainvälisesti toimivan järjestön sopivaa käyttää tällaista retoriikkaa yksityishenkilöitä kohtaan?

Populistinen ympäristöliike taas toimii toisella tavalla. Se uskottelee kaikille olevansa ainoa, joka välittää korvaamattoman arvokkaasta luonnostamme ja tekee ainoana töitä sen eteen. Sanomahan on viestinnällisesti nerokas. Se saa ihmiset lahjoittamaan rahaa luonnon pelastamiseen ja äänestämään sen puolesta. Mutta kyseessä on kuitenkin illuusio. Lähes kaikki puolueet ja niiden jäsenet arvostavat luontoa ja haluavat tehdä oikeita ratkaisuja kestävän elämän turvaamiseksi myös jälkipolville. Erona protektionistien ja muiden välillä on se, että esim. Vihreät puolueena ei näytä välittävän kansan toimeentulosta tai hyvinvoinnista tuon taivaallista, mutta muut puolueet haluavat myös ihmisten voivan hyvin. Vihreä populismi on sanomana tehokas, mutta ei voi koskaan toteutua mahdottomana. Itse asiassa vihreän aatteen edustajat kieltäytyvät aktiivisesti edes esittämästä tavoiteltavia vaihtoehtoja.

Ilmastonmuutos muutti ihmiset

Sosiaalisen median kannalta ilmastonmuutos on ollut melkoinen koettelemus. Ilmastonmuutoksesta on tullut sellainen ilmiö, jonka uhan alla ihmiset näyttävät olevan valmiita luopumaan demokratiasta, hyvistä tavoista ja ihmisyydestä.

Vaikka meillä on aina ollut vähemmistönä aktivisteja, ilmastonmuutos synnytti aktivisteja ympäri maailmaa ennennäkemättömästi. Aktivisteja syntyi moneen lähtöön. Extinction Rebellion haluaa kaataa yhteiskunnan käyttämällä ilmastonmuutosta yhtenä työkalunaan. Ympäristöliikkeet hamuavat rahaa ja valtaa vaatimalla lähes kaiken kieltämistä. Heidän mielestään pitää lopettaa metsien käyttö, peltojen raivaus, kaivostoiminta, kalastus, öljynporaus, eläinten kasvattaminen, lentäminen, autoilu ja kuluttaminen. Sinänsä hyviä vaatimuksia, mutta väestönkasvu, kehittyvien maiden kulutuksen kasvu, sekä ihmisten tarpeet liikkua, syödä ja suojata itseään tekevät vaatimukset mahdottomiksi. Ilmastonmuutoksen kieltäjät ovat yksi aktivistiryhmä. Osa heistä ei aidosti usko ilmiöön, osa tekee sillä rahaa. Myös ilmastonmuutokseen vakavasti, mutta realistisesti suhtautuvat aktivoituivat. He yrittävät löytää tehokkaita ja toteutettavissa olevia ratkaisuja, joilla ilmastonmuutos voidaan pysäyttää. Ja sitten on ilmiö nimeltä Greta Thunberg..

Ilkka ihmisperse
Mitä mieltä sinä olet Ilkka Kiven sananvalinnasta? Onko se hyvien tapojen mukaista?

Gretan sanoma on väkevä. En edes ota kantaa ilmiön luomiseen. Minusta Gretan sanoma on hyvä ja kannatettava. Meillä Suomessa voi olla vaikea suhtautua Gretan sanomaan, koska täällä tehdään edistyksellistä ilmastotyötä ja lähes kaikki kansalaiset ovat samaa mieltä. Meidän on tehtävä asioita paremmin. Mutta näin ei ole kaikkialla maailmassa ja siksi on tärkeää, että Greta vie viestiä kaikkialle. Toivottavasti koko maailma herää ajatukseen, että nyt on oikea aika tehdä muutos.

Greta on saanut haluamaansa huomiota ja noussut supertähdeksi, jolla on vankkumaton kannattajakunta. Valitettavasti epäilen, ettei Greta ole toivonut sitä lieveilmiötä, joka hänen ympärilleen on syntynyt. Nimittäin ihmisyyden hylkäämistä hänen sädekehänsä kiillottamiseksi. Jo lähes kultinomaisia piirteitä saavuttanut Greta –uskovaisuus ei välttämättä ole hyväksi lapselle, jota jalustalle nostetaan. Greta on vielä lapsi ja monet ihmiset ovat huolissaan hänen harteillaan olevan taakan painosta, jota Greta kantaa. Ihmiskunnan tulevaisuus ei voi levätä yhden nuoren harteilla monenkaan mielestä. Monet pelkäävät Gretan henkisen kasvun ja kehittymisen puolesta. Tätä huolta ei kuitenkaan saisi ääneen sanoa. Greta voi nauttia valokeilassa olemisesta ja olla erittäin tyytyväinenkin tilanteeseen. Voi olla kuitenkin myös niin, että hän ei uskalla sanoa tarvitsevansa lepoa siinä pelossa, että hänen työnsä valuisi hukkaan sen vuoksi. On suorastaan pelottavaa, miten hänen kannattajansa reagoivat pienimpäänkin kritiikkiin Greta -ilmiössä. Greta pakotetaan tällä tavalla pysymään koko ajan esillä, eikä hänelle jätetä mahdollisuutta pienimpäänkään vetäytymiseen. Siksi hän varmaan tuleekin kaipaamaan Atlantilla vietettyä aikaa.

Miika popcorn
Mitä mieltä olet toisten ihmisten juhlapäivien pilaamisesta tällaisilla heitoilla? Onko tämä sivistynyttä?

Vihapuhe, vihainen puhe, solvaaminen

Vihapuheesta puhutaan paljon. Yleensä tähän liitetään jokin vähemmistöryhmä, jota kohtaan tehdään vääryyttä. Joskus olisi kuitenkin paikallaan miettiä, tarvitseeko vihapuhe vähemmistön kohteekseen. Nykyään vallalla tuntuu olevan tarkoitushakuinen mielensäpahoittamisen aikakausi. Eri ryhmät etsivät aktiivisesti syitä mielensä pahoittamiselle. Olipa kyse sitten rikoksen täyttävä vihapuhe tai vain omaan arvomaailmaan soveltumaton argumentti. Aivan liian helposti asiat tulkitaan henkilökohtaiseksi hyökkäykseksi ja siihen reagoidaan sen mukaisesti. Ei vain puolustautumalla ja argumentoimalla, vaan avoimella hyökkäyksellä henkilöä kohtaan.

Sanavapautta koetellaan tosissaan. Koska poliisilla ja syyttäjällä ei ole riittäviä resursseja tutkia somessa tapahtuvia solvauksia, ne jäävät useimmiten tutkimatta. Ellei kyseessä ole korkean proiilin henkilö, kuten kansanedustaja. Sananvapauteen ei tästä huolimatta kuulu solvaaminen, mistä muistuttaa myös valtakunnansyyttäjänviraston valtionsyyttäjä Anu Mantila Helsingin sanomissa 7.9.2019.

Ihmiset unohtavat sivistyksen somessa

Sosiaalinen media on pullollaan ilmasonmuutokseen liittyviä postauksia ja kommentteja. Niiden äänenpainot ovat kuitenkin muuttumassa äärimmäisen huolestuttaviksi. Monesti huomaa, ettei kyseessä ole enää keskustelu laisinkaan. Enää ei haluta keskustella asiallisesti tai argumentoida itse asiasta, vaan keskusteluissa aina vain helpommin mennään tasolle, jota ei voida enää kutsua sivistyneeksi. Yhä herkemmin asialliseenkin keskustelunavaukseen liittyy joku osapuoli, joka syyllistää henkilön, vääristää keskusteltavaa aihetta tai suoranaisesti herjaa toista osapuolta. Vastauksista on selvästi havaittavissa pyrkimys sananvapauden ja mielipiteenvapauden rajoittamiseen mitä mielikuvituksellisimmin sanankääntein. Asialliselle keskustelulle ei jää enää tilaa.

Olen huolissani siitä, mihin suuntaan ihmisten välinen kanssakäyminen on menossa. Nimimerkkien takaa huutelu tuntuu hävittävän viimeisetkin ihmisyyden rippeet ja hyvät tavat tehokkaammin ja nopeammin, kuin atomipommi ihmiset Nagasakissa ja Hiroshimassa. On aivan yleistä, että asialliseenkin viestiin vastataan tavalla, joka ei juuri edes liity alkuperäiseen viestiin, jos viesti ei ole mieluisa itselle tai haastaa oman ajatuksen asiasta. Enää ei monikaan edes pyri keskustelmaan asiasta, vaan polkemaan ikävästi argumentoinut henkilö syvimpään suohon, mitä maailmasta löytyy. Sen sijaan, että uskallettaisiin tarkastella tilannetta toisesta näkökulmasta, tyrmätään tuon näkökulman esittäjä. Liian herkästi unohdetaan asioiden kompleksisuus ja yhden asian vaikutus toiseen. Ratkaisukeskeiset ihmiset jyrätään, eikä edes haluta antaa realistisia vaihtoehtoja tilalle. On paljon helpompi vain pitää yhdestä totuudesta kiinni ja puolustaa sitä kaikin mahdollisin keinoin.

Stavy kärvennys
Minkä aatteen puolesta on oikein haluta ”kärventää” ja lähettää nurkkaan häpeämään toinen ihminen?

Haluan haastaa ihmisiä miettimään, onko heidän oma käyttäytymisensä sellaista, jollaisena he haluavat somekeskusteluiden näkyvän lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Viekö oma tyyli asioita eteenpäin vai pysäyttääkö kommentointi asian kehittymisen? Onko kommentit kommentoijan mielestä oikeutettuja ja kunnioittavatko ne keskustelun toista ihmistä? Esittäisikö henkilö samanlaisen kommentin kasvokkain?

Jokainen somen keskustelija kehittää keskustelun tasoa johonkin suuntaan. Onkin hyvä miettiä, mihin suuntaan oma kommentointi vie sosiaalisen median keskustelun tasoa. Ja ennen kaikkea sitä, onko suunta sellainen, jota itse haluaa edistää? Vai olemmeko mieluummin vain korppikotkia haaskalla?

Mainokset

Ilmastokeskusteluun realismia

Ilmastokeskustelu velloo metsien ympärillä. Tehdään tutkimuksia ja laskelmia, joilla ilmastontutkijat, poliitikot ja järjestöt pyrkivät perustelemaan metsien käytön rajoittamista. Perusidea on yksinkertainen, jos hakataan vähemmän, metsiin jää enemmän hiiltä varastoon. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Jo se, että laskelmat tehdään pelkästään hakkuumäärien mukaan, on vain pintaraapaisu metsien käytöstä ja alleviivaa metsien kasvatuksen asiantuntijoiden tarvetta ilmastovaikutusten todelliseen arviointiin.

Perusasiat pitää huomioida paremmin

1. Kaikki puut kuolevat

Hakkuiden ilmastovaikutuksia arvioidessa on kriittistä ymmärtää, ettei yksikään puu ole ikuisesti metsässä, vaikka niitä ei kaadeta. Mänty voi hyvissä olosuhteissa elää jopa satoja vuosia, mutta kuusi ja koivu ovat lyhytikäisiä puulajeja. 100 -vuotias koivu on lähes varmasti lahoamassa ja kuusikin kuolee usein alle 200 -vuotiaana. Kuolleisuutta voi nopeuttaa taudit, hyönteiset, myrsky tai lumi. On metsän terveydentilasta kiinni, kuinka nopeasti kuoleminen tapahtuu.

2. Hiilivarasto ei kasva loputtomasti

Vanhojen metsien hiilensidontakyky on olematon puiden kasvun hiipumisen jälkeen. Puiden kuoleminen vapauttaa sinne jo sitoutunutta hiiltä ja iän karttuessa kuolleisuus kasvaa. Samalla metsän hiilitase kääntyy negatiiviseksi, eikä sitä voida enää pitää hiilinieluna.

Suurilla puuyksilöillä on myös kyky pitää nuoremmat kaukana. Kookkaan männyn ympärillä voi olla useiden metrien alue, jossa näkyy vain vaihtuvaa taimiainesta. Eli taimia, jotka itävät, kasvavat muutaman vuoden ja kuolevat. Ne eivät pärjää kilpailussa suuren yksilön juuristolle, eivätkä saa riittävästi ravinteita kasvaakseen suureksi. Hiilivaraston kasvamiseen käytettävissä oleva pinta-ala siis pienenee. Tämä voidaan ehkäistä kasvattamalla puita tasaikäisinä, jolloin yksikään yksilö ei pääse dominoimaan.

Ylitiheä2

3. Hakkuiden lisäys harvennuksilla

Tavoiteltu hakkuiden lisäys kohdistuu pääasiassa kasvatus- eli harvennushakkuisiin. Harvennushakkuilla parannetaan metsän kasvua ja terveydentilaa, sekä varmistetaan laadukkaan tukkipuun kasvaminen. Tukki on se osa puusta, josta tehdään rakentamisen materiaaleja pitkäaikaisen hiilivaraston kasvattamiseksi ja paljon päästöjä aiheuttavan betonirakentamisen pienentämiseksi.

Suomen metsien tila on sellainen, että ylitiheitä kasvatusmetsiä on joka puolella Suomea koko ajan enemmän. Harvennuksia ei voi suorittaa, ellei puulle ole jatkojalostuspaikkaa. Toisin sanoen suomalaiseen metsätalouteen kuuluu kiinteästi periaate, ettei yhtään puuta kaadeta ilman että sen osien tuleva käyttö tiedetään ennen hakkuuta. Mikäli ylitiheää metsikköä ei harvenneta ajoissa, metänomistaja tekee karhunpalveluksen itselleen taloudellisesti, monimuotoisuudelle estäen kenttäkerroksen kasvien valon saannin, puuston terveydelle, puuston laadulle ja kansantaloudelle. Ilmastovaikutus on myös suuri. Ylitiheänä kasvanut metsikkö riukuuntuu ja puu kelpaa sen jälkeen käytännössä vain lyhytikäisten tuotteiden valmistamiseen tai polttoon.

Hakkuiden rajoittaminen lisää ylitiheiden metsien määrää entisestään!

4. Yksi ratkaisu toimii vain yhdessä paikassa

Metsätalouden asiantuntijat pohtivat hakkuusuunnitelmien teossa, mikä on juuri sille paikalle oikea toimenpide. He tietävät, miten kasvupaikan tekijät ja puuston vallitseva tila vaikuttavat kunkin toimenpiteen kanssa metsän tulevaisuuteen. Heillä on kyky nähdä tulevaisuuteen, eli he osaavat tehdä ratkaisuja, jotka ovat metsälle hyväksi jopa sadan vuoden periodilla aina juuri sillä paikalla ja niillä muuttujilla, jotka kohdistuvat juuri siihen metsikköön. Esimerkiksi Suomen Ilmastopaneeli on koko olemassaolonsa ajan kyllä laskenut hiilinieluvaikutuksia, mutta laskelmissa ei oteta huomioon erilaisissa vaiheissa olevien metsien hoidon tarvetta ja vaikutusta tulevaan kasvuun (hiilinieluun). He eivät ole metsien kasvatuksen ammattilaisia, vaikka esittävätkin tietävänsä, miten metsien puuston määrää parhaiten kasvatetaan. Valitettavasti..

Euroopan hakkuiden siirtyminen

5. Hakkuut siirtyvät

Ilmasto ja metsätalous toimivat globaaleilla pelikentillä. Puun käyttöä lisätään kansainvälisesti, koska kestävä metsätalous on YK:n Ilmastopaneelinkin mukaan ilmaston kannalta kriittisen tärkeä elementti. Mikäli Suomen metsiin jätetään enemmän puuta lahoamaan metsiin, sama puumäärä hakataan jossain muualla. Monessa maassa tämä tarkoittaa metsäkadon kiihtymistä, toisin kuin Suomessa.

Ilmaston kannalta ei ole merkitystä, mistä hakattu puu on peräisin. Mutta sillä on, mitä tapahtuu hakkuun jälkeen. Suomessa voidaan luottaa siihen, että metsä pidetään kasvussa ja päätehakkuun jälkeen perustetaan uusi metsä. Hakkuiden rajoittamisella ulkoistetaan myös metsien käytön kestävyys.

6. Metsätalouden luonnonhoitotyö

Suomen metsätalous on jo vuosikymmeniä tehnyt työtä luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi metsätalouskäytössä olevilla alueilla. Tämän työ tulokset näkyivät selvästi juuri julkaistussa uhanalaisarviossa, jossa talousmetsissä elävien uhanalaisten lajien kehittymisessä oli selvä ero muihin alueisiin. Talousmetsien lajisto menestyi huomattavasti paremmin, kuin muualla elävät lajit. Metsien käytöllä voidaan siis parantaa lajiston elinmahdollisuuksia. Suomalainen metsätalous nähdään maailmalla maailman parhaana monimuotoisuuden kannalta. Hakkuiden siirtyminen aiheuttaa monimuotoisuuskatoa muualla ja vaihtoehto on aina huonompi luonnon kannalta.

Deforestration Amazon

7. Metsäkato

Samalla, kun luemme Brasilian massiivisesta metsäntuhoamisesta, ilmastokeskustelussa aina välillä esiintyy myös Suomen metsäkato. On helppoa ajatella, että näillä on jotain yhteistä. Mutta ei ole! Suomen metsäkato johtuu rakentamisesta. Uusia väyliä ja rakennuksia rakennetaan ja niiden alta on tietysti metsä poistettava. Metsätalous sen sijaan ei aiheuta metsäkatoa. Päin vastoin se metsittää uusiakin alueita vahvistaen niiden hiilensidontaa ja uusiutuvan materiaalin kasvatusta. Amazon on maailman keuhkot. Rajoittamalla hakkuita Suomessa, isketään reikiä maailman keuhkoihin.

8. Fossiilisista eroon

Fossiilisten raaka-aineiden käytön lopettaminen vaatii erityishuomiota. Tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että fossiilisen hiilen vapauttaminen on ilmastonmuutoksen aiheuttaja. Sen käyttö pitäisi saada loppumaan. Minulle riittäisi, että se saadaan tasolle, jossa maapallo voi sitoa saman verran hiiltä (tai vähän enemmän), kuin fossiilista hiiltä vapautuu. Energia on merkittävin ongelma, mutta ei suinkaan ainoa. Suomessa metsien ilmastovaikutuksista puhuttaessa ei voida tehdä laskelmia pelkästään energiakäytön osalta, jos halutaan tulokseksi jotain käyttökelpoista. Pääosa hakatusta puusta menee jalostettavaksi materiaaleiksi. Energiakäyttöön päätyy lähinnä se osa puusta, jota ei voida muuhun käyttöön jalostaa. Suomalaisen puun vaikutuksia fossiilisiin pitääkin pohtia materiaalien kautta. Puusta voidaan tehdä mikä tahansa tuote, joka valmistetaan raakaöljystä. Suomalaisen metsätalouden tuotokset menevät rakentamisen lisäksi lähes yksi yhteen pienentämään raakaöljyn tarvetta.

DCIM100MEDIADJI_0001.JPG

9. Puusta ravintoa

Puuta on ikiaikaisesti käytetty myös ravintona. Pettuleipä oli tuttu kaikille suomalaisille sotien aikaan. Meille jokaiselle tutut purukumit, jäätelöt ja monet muut suuhunpantavat sisältävät pieniä määriä puuta. Hiljattain kehitettiin menetelmä valmistaa puusta rehua karjalle. Tästä ei liene pitkä askel tuottaa ihmisille ruokaa puusta ilman välissä olevaa karjaa. Ilmastolle maatalous on haaste ja erityisesti turvemaille tehdyt pellot aiheuttavat päästöjä. Silläkin saralla tehdään voimakasta kehitystyötä päästöjen vähentämiseksi, mutta tätäkin painetta voidaan vähentää metsiä käyttämällä.

10. Metsät ovat varastoitunutta aurinkoenergiaa

Tuulivoima ja aurinkovoima nähdään ratkaisuna puhtaan energian tuottamiseksi. Niiden tuottaminen vaatii kaivannaistuotteita, joita maailmassa on rajallisesti ja joiden tuottaminen on kovan vastustuksen alla ympäristöjärjestöjen toimesta. Tuulivoimalan perustaminen alkaa kippaamalla 100.000 tonnia betonia monttuun. Kummankin osalta on välttämätöntä, että on myös säätövoimaa tarjolla. Aina ei tuule tai paista. Sähkön varastoinnissa on myös haasteita, jotka metsät ovat ratkaisseet jo maailman alussa. Fotosynteesissä auringon energia varastoituu puiden soluihin. Tuotos tunnetaan puuna. Se voidaan ottaa käyttöön silloin, kuin sille on tarvetta. Varastointi ei maksa, eikä vaadi massiivista akkujen valmistamista tai varalla olevia vaihtoehtoisia energianlähteitä.

11. Hiilen sitominen ilmasta

Yhtenä ratkaisuna ilmakehän hiilen vähentämiseksi ollaan kehittämässä teknologioita, joilla hiilidioksidi voidaan napata ilmasta ja muuttaa kiinteään muotoon. Mielenkiintoista nähdä, miten tässä onnistutaan, mutta hieno lisä se olisi nyt tapahtuvaan hiilensidontaan, jota metsät tekevät tällä hetkellä paljon tehokkaammin ja ilman tarvetta teknologialle, joka tarvitsee taas ilmastoa rasittavia investointeja.

Metsät ovatkin päästöttömiä aurinkovoimaloita, jotka energian lisäksi sitovat myös hiiltä ilmasta ja maasta.

12. Puu on kierrätettävää

Puukuitu on helposti kierrätettävää materiaalia. Sama puukuitu voidaan käyttää jopa 7-8 kertaa ennen sen päätymistä energiaksi. Kiertotaloudessa puukuidulla on merkittävä rooli sen kestävyyden, kierrätettävyyden ja jalostettavuuden vuoksi. Vaikka puu onkin kierrätettävää, ei sitä voida loputtomiin käyttää. Tarvitaan myös neitseellistä kuitua, jota voidaan lisätä kierrätystuotteisiin oikeiden ominaisuuksien saamiseksi. Kierrätystuotteiden valmistaminen ja kehittäminen onkin kovassa nosteessa ja monet kehittäjistä haluavatkin kehittää uusia tapoja kierrättää puukuitua.

Carbon_cycle-cute-diagram-jpg

13. Suomen metsät ovat hiilinielu

Ilmastokeskustelussa voi helposti hämärtyä metsien vaikutus hiilen kiertoon. Termejä käytetään väärin ja myös monesti tarkoitushakuisesti sekoittamaan lukijan ajatuksia. Metsät ovat hiilinielu, kun ne sitovat enemmän hiiltä kuin mitä ne päästävät. Metsien hiilinielu on suoraan kasvun ja poistuman erotus. Se voidaan laskea vähentämällä vuosittaisesta kasvusta hakatun puun ja luontaisen poistuman erotus.

Suomen ilmastotaseen hiilinieluvaikutus on vertailua Suomen päästöjen ja metsien hiilensidontakyvyn välillä. Lähinnä kyseessä on luonnontieteistä vahvasti erossa oleva poliittinen asia. Hakkuiden vähennystä perustellaan mielestäni haluttomuudella tehdä oikeita asioita siellä, missä päästöjä aiheutetaan. Siksi on aidan matalin paikka selitellä metsien hiilivaraston kasvattamista hetkellisesti ratkaisuna ilmastonmuutokseen. Peruste toimii, jos oletetaan ilmastonmuutoksen loppuneen 2030 mennessä. Muuten ei. Nopeilla muutoksilla tehtäisiin kuitenkin tulevaisuuden kannalta korvaamattomia vaihinkoja. Metsäteollisuuden alasajo lyhytaikaisten hyötyjen saavuttamiseksi olisi hyttysen tappamista tykillä sisätiloissa. Hyttynen ehkä kuolisi, jos sattuisi osumaan, mutta tykinkuulan vahingot ympäristölle olisivat pysyviä.

Metsien kasvun on arvioitu kasvavan 150 miljoonaan kuutioon vuodessa, jos metsiä hoidetaan hyvin, kuten tähänkin asti. Metsäteollisuuden alasajon kanssa tämä näkyisi ylitiheiden riukumetsien massiiviseen lisääntymiseen, uusiutuvien materiaalien osuuden vähenemisessä kaikista kulutustuotteista, työttömyyden lisääntymisenä, kansantalouden heikkenemisenä, monimuotoisuuden vähenemisenä ja virkistysarvojen laskuna. Mutta ilmasto ei tosiaankaan hyötyisi yhtään hakkuiden siirtymisen vuoksi. Kierretään siis tämä ansa suosiolla ja keskitytään hyviin ratkaisuihin.

14. Hiilivaraston muutos

Metsien hiilivarasto muuttuu hakkuiden seurauksena. Se on selvä. Kun metsästä viedään x tonnia puuta pois, pienenee hiilivarasto saman verran. Aineen pysyvyyden perusteella voidaan jo tehdä oletus, ettei hiili kuitenkaan tupsahda tässä tilanteessa taivaalle, vaan hiilivarasto siirtyy toiseen paikkaan.

Ensin hiilivarasto menee jatkojalostettavaksi. Usein sen jälkeen se menee toiseen paikkaan edelleen jalostettavaksi. Sivutuotteista jalostetaan tuhansia erilaisia aineita, raaka-aineita ja tuotteita, joita me käytämme hyvällä omatunnolla niiden ekologisuuden vuoksi.

Osa hiilestä varastoituu rakennuksiin, osa muiksi tuotteiksi. Osa on pitkäaikaista hiilen varastointia, osa lyhytaikaista. Lapsellinen heitto vessapaperin lyhytaikaisesta hiilensidonnasta pitää sisällään vähän totuuttakin. Paperi kun hajoaa nopeasti jouduttuaan kosketuksiin veden kanssa. Mutta siihen tämän heiton vaikutukset loppuvatkin. Loput on kiinni jäteveden jatkokäsittelystä. Rovaniemellä sai pitkään ostaa multaa, joka koostui jäteveden käsittelyn tuotteena. Eli vessapaperia multana, jota voi käyttää esimerkiksi pihanrakennukseen hiiltä sitovan nurmen kasvatusalustana. (Onko vessapaperin hiilivarasto siis itse asiassa ensikäytön jälkeen kasvava?)

Osa hiilestä korvaa fossiilisia varastoja, osa ei. Mutta se osa, joka korvaa, säilyttää miljoonia vuosia vanhaa hiilivarastoa. Jopa lyhytaikainen hiilivarasto voikin siis olla vaikutuksiltaan miljoonia vuosia pitkän varaston pysyminen varastona. Tarvitaan siis uusi termi pitkäaikaisen ja lyhytaikaisen hiilivaraston lisäksi, joka on ikiaikainen.

Ilmastovalinta
Metsien käytön suhteen pitää muistaa arvovalinta. Sillä, lähennytäänkö meillä kestävää hakkuutasoa vai ei, on merkitystä.

15. Meillä on globaali vastuu

Maailman maat eivät ole homogeenisiä. Meillä on onni asua maassa, jossa metsät kasvavat ja luonto tarjoaa meillä mielettömät olosuhteet elämiseen. Kaikkialla ei näin ole. Silti ihmisten tarpeet ovat hyvin samanlaisia joka puolella. Hygieniatuotteiden, kuten vessapaperi, käyttö lisääntyy maailman väestön vaurastuessa ja kasvaessa. Nettikauppa lisää pakkausten tarvetta. Puuvillan kasvatuksen ympäristö- ja sosiaaliset ongelmat vaativat vaihtoehtoista tekstiilin raaka-ainetta. Ruoantuotanto on murroksessa ja vaatii pikaisia toimenpiteitä. Metsien käyttöä ei voida ajatella pelkästään Suomen rajojen sisällä laskettavien ilmastovaikutusten perusteella. Meillä on vastuu maailman ihmisten tarpeiden täyttämisestä omalla kestävällä osuudellamme. Onneksemme Suomessa metsätalous on tehnyt jo yli sadan vuoden ajan kestävää ilmastotyötä, jonka hedelmillä meillä on koko ajan kasvavat resurssit vastata globaaleihin haasteisiin.

Metsä on mahdollisuus

Ilmastotutkijoilla on oma kapea katsontakantansa metsien ilmastovaikutuksiin. Se ei suinkaan tarkoita, ettei suomalainen ilmastotiede voisi kehittyä. Olisi jo aika perustaa työryhmä, joka pohtisi suomalaisten metsien mahdollisuuksia ottaen kaikki vaikutukset huomioon. Ehkä työryhmä voisi  myös tehdä esityksiä puhtaamman maailman saavuttamiseksi.

Joku hullu voisi antaa hammaskalustonsa siivoojan korjattavaksi, mutta suurin osa ymmärtää ammattilaisen olevan ammattilainen vain omalla alallaan.

Kaikkiin metsien käyttöön lausuntoja antaviin työryhmiin, valiokuntiin ja tutkijaryhmiin, joiden perusteella tehdään päätöksiä metsien käytöstä, tulisi välttämättä lisätä metsätalouden asiantuntija, joka toisi metsänkasvatuksen osaamista valmisteltaviin lausuntoihin. Tällä vältytään kehitystä hidastavalta poliittiselta nokittelulta, jota vaikutuksiltaan ristiriitaiset lausunnot aiheuttavat. Joku hullu voisi antaa hammaskalustonsa siivoojan korjattavaksi, mutta suurin osa ymmärtää ammattilaisen olevan ammattilainen vain omalla alallaan. Ilmastontutkijat, taiteilijat ja kirjailivat eivät ole metsäasiantuntijoita. Metsäammattilaiset ovat metsäammattilaisia. Metsien käytön linjaukset ilman metsäammattilaisten vahvaa konsultaatiota on pyllistys suomalaiselle koulutusjärjestelmälle ja ammattitaidon kunnioitukselle.

Muualla ymmärretään suomalaisen metsätalouden erinomaisuus ja sitä kadehditaan. Ollaan avoimesti ylpeitä siitä ja pyritään viemään osaamista myös muihin maihin, jotta sadan vuoden kuluttua muutkin voivat olla yhtä hyviä tai parempia. Lapsenlapsemme kiittäisivät, kun suomalainen metsäosaaminen pelastaisi maaailman elinkelpoisuuden. Tähän sillä on hyvät edellytykset ja näytöt olemassa.

 

Ylikulutuspäivä olikin alikulutuspäivä

30.7.2019 ei uutisia seuranneet voineet välttyä uutisoinnilta, jossa ympäristölobby hehkutti maailman ylikulutuspäivää ja että suomalaisten elintavoilla tarvitaan 3,8 maapalloa. Uutisaihe on jo tavanomainen ja kaikki mediat siihen mielellään tarttuvat. Ei ehkä kannattaisi tai ainakin kannattaisi muistaa journalistinen ammattiylpeys, joka nyt unohtui aivan täysin.

Ylikulutuspäivä on Global Footprint Networkin laskennallinen tulos, joka tehdään maakohtaisesti. Päivän Byrokraatti laski, että GFN:n tulosten mukaan Suomen ylikulutuspäivä vuodelle 2019 on 8. helmikuuta 2021, eikä suinkaan saman vuoden huhtikuussa.

Forbes taas tarkasteli laskennassa käytettyjä osioita, joita on kaikkiaan kuusi. Näistä kuudesta suurimmalla osalla maista 5 näytti positiivista tulosta ja ainoastaan hiilidioksidipäästöt veivät ne negatiivisiksi.

Mistä siis puhutaan ja mihin uskoa?

Ylikulutuspäivä on viestintätuote

Jos halutaan ymmärtää paremmin ylikulutuspäivän uutisoinnin ristiriitaisuutta, on ihan ensimmäiseksi tarkasteltava Global Footprint Networkin taustavaikuttajia. Verkostoa johtaa WWF. Suomessa ympäristölobby on helisemässä, koska sen toiminnan perusta uhkaa murentua metsätalouden ja teollisuuden tuloksekkaan kestävyystyön myötä. En muista 2000 -luvulta yhtään ympäristöjärjestöjen metsäkampanjaa, jossa väitteet olisivat pitäneet täysin paikkaansa. Useimmiten ne ovat tuulesta temmattuja, jotta saadaan aikaiseksi mahdollisimman suuri konflikti.

Tällä uutiskärjellä olisi ollut uutuusarvoa ja se olisi herättänyt toivoa maailman pelastumisesta.

Ylikulutuspäivän suurin uutinen on se, että suomalaisella mallilla voidaan tuottaa erittäin tuloksekkaasti enemmän biomassaa. Tästä saa kiittää lähes yksinomaan metsätaloutta, joka on saanut Suomen metsät ennennäkemättömään kasvuun. Tällä uutiskärjellä olisi ollut uutuusarvoa ja se olisi herättänyt toivoa maailman pelastumisesta. Miksi siis uutisointi on negatiivista, kun aihetta olisi juhlia?

Ympäristökonserni

Ympäristöliiketoiminta on valtavan suurta bisnestä. Pelkästään järjestöissä pyörii kymmenien miljoonien eurojen liikevaihto. Sen lisäksi tulevat tämän, kieltämättä nerokkaan ja taitavasti rakennetun, ympäristövaikuttamisen verkoston muut osat. Lonkerot ovat laajat ja ulottuvat kaikille yhteiskunnan tasoille. Tämän verkoston suojaamiseksi eettisyys, faktapohjaisuus ja moraali on unohdettava suomalaisten läheisen luontosuhteen vuoksi. Ei ole yllätys, että ympäristöliiketoiminnan raha liikkuu kaupungeissa. Muualla ei tarvitse kuin katsoa ulos ikkunasta, niin tunnistaa paskanjauhannan. Siksi myös uutiskärki on negatiivinen. Miksi kukaan antaisi rahaa toiminnalle, joka arvostelee maailman kestävintä ja kehittyvintä toimintaa?

Ilman syvempää opiskelua paskanjauhannan tunnistaminen ei onnistu, joten useimmille on helpointa luottaa maailmanlopun ennustajaan, huolestua tulevaisuudestaan ja antaa rahaa, jotta joku muu pelastaisi kaiken meille rakkaan.

Ympäristöviestintä on ammattimaisesti ja pitkäjänteisesti rakennettua ihmisten mielikuvien muokkaamista. Valitettavasti se ei Suomessa ole perustunut todellisuuteen enää 30 vuoteen. Nyt on kasvanut uusi sukupolvi, jolle kauhukuvien maalailun tulos on ainoa totuus. Onhan se syötetty heille käyttäen hyväksi ihmisten luontaista halua toimia oikein. Kohderyhmän on usein täysin mahdotonta tunnistaa vedätystä, kun kerrotaan maailman tuhoutuvan ja luonnon monimuotoisuuden katoavan milloin mistäkin syystä. Ilman syvempää opiskelua paskanjauhannan tunnistaminen ei onnistu, joten useimmille on helpointa luottaa maailmanlopun ennustajaan, huolestua tulevaisuudestaan ja antaa rahaa, jotta joku muu pelastaisi kaiken meille rakkaan.

Ylikulutuspäivässä on kyse tästä. Mielikuvan luomisesta liiketoiminnan tukemiseksi. Pelko on vahva motivaattori. Se estää ihmistä toimimasta rationaalisesti ja madaltaa kynnystä raottaa kukkaroa pelastuakseen. Tämän vuoksi ympäristöfanaatikot keskittyvät kaaoksen lietsomiseen. Ei heillä ole minkäänlaista suuntaa olemassakaan. Tämä tuli selväksi, kun heiltä kysyttiin vaihtoehtoa puulle (jonka käyttöä ratkaisuna ilmastonmuutokseen he vastustavat). Yhtään vaihtoehtoa ei tullut vastaukseksi, vaikka vastaajia oli riviaktivisteista aina ministereihin saakka.

Maailma ei pelastu pelkäämällä

Maailma ei pelastu pelkäämällä, eikä myöskään valehtelemalla. Väärien mielikuvien määrätietoinen levittäminen voidaan tulkita petokseksi ihmiskuntaa vastaan. Uusituvia luonnonvaroja kestävästi käyttävät yritykset, puhtaampia teknologioita kehittävät yritykset, kehitystä tukevat päättäjät ja jopa yksittäiset ihmiset joutuvat käyttämään valtavia resursseja vain valheiden oikaisemiseen. Eikä se silti täysin onnistu, koska pelko edelleen estää ihmisiä ajattelemasta rationaalisesti. Tämän juupas-eipäs -viestinnän lopputulos on suuri joukko hämmentyneitä ihmisiä, jotka eivät tiedä miten voisivat tehdä osuutensa. Resursseja hukataan täysin turhaan ja se kaikki on poissa maailman tekemisestä elinkelpoisemmaksi.

Tämän juupas-eipäs -viestinnän lopputulos on suuri joukko hämmentyneitä ihmisiä, jotka eivät tiedä miten voisivat tehdä osuutensa.

Tehokkainta ympäristötyötä olisi muuttaa viestinnän sävy täysin toiseksi. Nostamalla hyviä esimerkkejä kaikkien tietoisuuteen tuetaan parhaiten niiden yleistymistä. Viestimällä positiivisista saavutuksista kansainvälisesti saadaan cleantech -vientiä kasvatettua ja myös muut maat mukaan Suomen johtamaan kehitykseen kohti puhtaampaa ja monimuotoisempaa maailmaa.

Haaste ympäristöprotektionisteille

Tehkää esiselvitys kuinka paljon enemmän voisitte samalla rahalla saada aikaiseksi maailman muuttamisessa, jos uudistatte 50-vuotta vanhan toimintamallinne ja alatte levittämään maailmaa pelastavia hyviä esimerkkejä kansainvälisesti.

Ja pieni vinkki lopuksi. Suomalaiset ostavat kulutuksen vähentämisen ilman pelotteluakin. Olemme koulutettua kansaa ja ymmärrämme erittäin hyvin luonnon ja ympäristön arvon puolueesta riippumatta. Puhdas ympäristö nostaa elämisen laatua ja onnellisuutta. Halume puhdasta ja hyvinvoivaaa ympäristöä itsekkäistä syistä jälkipolviemme lisäksi.

Kannatatko metsätaloutta alitajuisesti? Tee testi!

Mikään ei herätä niin paljon intohimoja suomalaisessa ilmastokeskustelussa, kuin metsien käytön oikea taso. Siksi onkin hyvä pysähtyä miettimään, minkälaisia valintoja itse tekee, eli kannattaako hakkuita vai ei. On helpompi mennä asian taakse, kun ei itse toimi ajamiaan tavoitteita vastaan.

Kannatatko metsätaloutta alitajuisesti, vaikka julkisesti olisitkin sitä vastaan? Kyselin aiemmin eri asiantuntijoilta, poliitikoilta ja jopa yliopistoilta, mitä materiaaleja he suosittelisivat. Kysyilmastosta lopulta kertoi puun olevan turvallinen valinta. Aika moni asialla politikoiva jätti vastaamatta. Niin vaikea kysymys oli. Siksi onkin syytä mennä kuluttajatasolle ja miettiä, mitä heidän mielestään ovat ekologiset valinnat.

Metsäquizz

Nyt kun olet tehnyt testin, tiedät, mitä mieltä olet suomalaisen metsätalouden ekologisuudesta ja ilmastoystävällisyydestä. Onneksi olkoon!

Jaa testi myös ystävillesi, jotka kamppailevat oikeiden valintojen tekemisen kanssa!

Vastustamisen aikakausi päättyy

Olemme eläneet puoli vuosisataa vastustamisen aikakautta. Tänä aikana meille on kehittynyt merkittävää #konfliktiteollisuutta. Tämän teollisuudenhaaran alku voidaan lukea niihin aikoihin, kun aiemmin spontaanit mielenilmaukset kehittyivät järjestäytyneeksi toiminnaksi. Suomessa Suomen Luonnonsuojeluliitto juhli juuri 50 -vuotista taivaltaan. Se voidaankin lukea uranuurtajaksi konfliktiteollisuuden kehittämisessä.

Alkuaikoina luonnonsuojeluvaatimukset olivat ehdottomasti paikallaan. Olihan sen aikainen metsien käsittely nykymittapuulla tarkasteltuna melkoisen ronskia. Avohakkuualat mitattiin neliökilometreissä ja koivu luettiin lähinnä haittapuuksi. Soita ojitettiin urakkahinnoittelulla kilometriperusteisesti, jonka seuruaksena ojia nähdään edelleen myös kangasmailla. Eihän sitä viivotinta välillä voinut nostaa kartalta. Suomi maksoi sotavelkansa metsällä ja se näkyi.

Sittemmin tutkimus osoitti, että homma ei mene ihan putkeen, eikä samalla kaavalla voi jatkaa. 1980 -luvulla luonnonsuojelijoiden vaatimukset otettiin tosissaan myös metsäalalla. Tästä alkoi nopea muutos kohti monimuotoisuutta tukevaa metsätaloutta. Ala oli mukana valmistelemassa uusia metsä- ja luonnonsuojelulakeja, joiden tarkoitus oli turvata olemassa olevaa monimuotoisuutta, sekä pitkässä juoksussa lisätä sitä. Samoihin aikoihin suomalaisessa metsätaloudessa otettiin käyttöön myös PEFC -sertifiointijärjestelmä, jolla varmistettiin kehityksen suunnan pysyvän tulevaisuudessakin metsäluontoa tukevana. Myös kahlekuninkaat, eli aktivistit otettiin mukaan valmistelemaan lainsäädäntöä ja vaikuttamaan kaikkeen luonnon hyödyntämiseen.

Ylä-lappi
Metsäsodilla Greenpeace repi paikallisten välit pysyvästi. Paikkakunnalla ei ole vieläkään unohdettu silloin syntyneitä erimielisyyksiä.

Dialogi kehittyy

2000 -luvulla käytiin voimakkaita metsäsotia pääasiassa kansainvälisen megajärjestön, Greenpeacen masinoimana. Meno oli aika hurjaa ja metsäala oli helisemässä uudessa tilanteessa. Kun aiemmin riidat olivat kotimaisia, nyt ne olivatkin maailmanlaajuisia. Greenpeace kampanjoi joka puolella maailmaa arvostellen milloin Metsähallitusta, milloin metsäyhtiöitä. Argumenteissa ei pidätelty yhtään ja siinä meni mukana muun muassa Suomen viimeiset sademetsät, kun viestintäkampanjaa käytiin Euroopassa. Saksan postilaitos lopetti suomalaisten kirjekuorten ostamisen tämän vuoksi. Metsäalan oli opittava uuteen tilanteeseen. Kun aiemmin oli ajateltu, että alalla tiedetään mitä siellä tehdään, nyt havahduttiin siihen, että myös alan ulkopuolisten pitäisi tietää, mitä metsäalalla tehdään.

Inarissa käytyjen metsäsotien aikana Greenpeace repi paikalliset asukkaat kahteen ryhmään. Sota pakotti jotkut luopumaan työstään ja jopa kauppojen kassoilla huudeltiin törkeyksiä metsistä elantonsa saaville. Arvet ovat syviä, eivätkä ne ole vieläkään parantuneet kaikilta osin. (Tätä kirjoittaessa Greenpeace on repinyt sodan arvet uudelleen, kun se FSC -sertifiointiin vaikuttamalla pysäytti paikallisen puukaupan kokonaan.)

Alkoi dialogien kehittämisen aika. Lapin metsäsotien aikana käytiin lukuisia keskusteluita, joissa sovittiin pelisäännöistä. Lopulta rauha saavutettiin ja toiminnan piti olla myös aktivistien ja paikallisten elinkeinojen hyväksymää. Kestihän sitä hetken.

Tällaiset kommentit halventavat tehtyä uhanalaisuusarviointia ja monimuotoisuuden eteen tehtäviä panostuksia.

Jo vuonna 2010 julkistettu uhanalaisten lajien punainen kirja antoi viitteitä siitä, että metsäalan monimuotoisuustyö alkaa kantaa hedelmää. Vaikutukset ovat hitaita, koska vain pari prosenttia talousmetsistä on vuosittain hakkuiden piirissä ja niistäkin valtaosa on kasvatushakkuita. Rakennepiirteiden paraneminen siis ottaa aikaa ja sen jälkeen vielä aikaa menee lajiston elpymiseen. Puhutaan vuosikymmenistä, ei vuosista. Tuore uhanalaisarviointi taas kertoi, että uhanalaiset metsälajit jatkavat kasvuaan. Mutta talousmetsien lajistossa muutosta ei tapahtunutkaan. Uhanalaistuminen oli siis saatu pysähtymään siitäkin huolimatta, että kaikkialla muualla maailmassa kaikissa kasvupaikoissa uhanalaistumiskehitys voimistuu. Edelleen kuitenkin viljellään mielikuvaa, jossa metsätalous on suurin uhka lajistolle. Tällaiset kommentit halventavat tehtyä uhanalaisuusarviointia ja monimuotoisuuden eteen tehtäviä panostuksia.

Ilmastonmuutos sekoittaa pakkaa

Samanaikaisesti ilmastonmuutos nousi kaikkien tietoisuuteen. Vihdoin se otettiin tosissaan. Tutkijat kaikkialla maailmassa ovat yhtä mieltä siitä, että ilmastonmuutos johtuu fossiilisten raaka-aineiden käytöstä. Ympäristöjärjestöille iski hätä! Koska he eivät ole ihan täysiä tampioita, he ymmärsivät nopeasti, että nyt on tulevaisuus vaakalaudalla. Fossiilisten korvaamiseksi tarvitaan luonnollisesti uusiutuvia raaka-aineita. Suomessa ja maailmalla se tarkoittaa aivan suoraan painetta käyttää metsiä tehokkaammin.

Alkoi armoton viestintäkampanjointi, jolla keskustelu johdettiin vain yhteen asiaan. Hakattavan metsäkuvion hiilivaraston muutokseen. Tällä voitiin laskea, että metsikön hiilinielu pienenee, kun sen hiilivarastoa pienennetään. Ja luonnollisesti tämän varaston annettiin ymmärtää päätyvän saman tien taivaalle ilmastoa lämmittämään. Aktiivisesti vältettiin aiheita, jotka viittasivat fossiilisten korvaamiseen, hakkuiden siirtymiseen, hiilivarastojen todellisiin päämääriin, globaalin kysynnän kasvuun tai metsien kasvun nopeutumiseen. Hakkuut oli saatava näyttämään huonolta vaihtoehdolta, mutta samalla oli saatava ilmastonmuutos osaksi omaa markkinointia. Oli siis vastustettava ilmastonmuutosta ja ratkaisua sen hillitsemiseksi, jotta oma olemassaolon perusta säilyisi. Ei helppo tehtävä.

Pelkkä vastustaminen ei enää riitä

Käydessään hurjaa viestintäsotaa oman perustansa säilyttämiseksi myös metsäväki aktivoitui. Viimeiset vuodet on saanut lehtien palstoilta lukea äärimmäisen paljon tietoa metsäalasta ja metsien käytöstä. Metsäisen kansan ainakin pitäisi periaatteessa tietää, mikä on metsien merkitys yhteiskunnalle, ilmastolle ja luonnolle. Mielikuvan luomista sekoittaa lehdistö ja konfliktiteollisuus. YLE, Hesari ja Suomen kuvalehti ovat ansioituneesti kirjoittaneet juttuja, jotka sekä tuovat faktoja luettavaksi, mutta sitten aivan vihreää ideologiaa tukevia kirjoituksia vastapainoksi. No Suomen Kuvalehti ainoastaan pyrkii lyttäämään metsäalaa faktoista välittämättä. Mutta yhtä kaikki, tietoa on tarjolla runsaasti.

Kollega aikoinaan tuumasi, kun olin Metsähallituksen tiedottajana, ettei ole helppoa taistella faktoilla mielikuvia vastaan. Tässä mediasodassa on aivan samasta kyse. Konfliktiteollisuuden on saatava illuusio metsäalasta luontoa tuhoavana julmurina säilytettyä oman rahoituksensa säilymiseksi. Siksi keinoja ei kaihdeta, eikä totuudella ole väliä. Valitettavasti ympäristö, luonto ja ilmasto on tässä häviäjän osassa.

Enää ei riitä, että vastustetaan. Se on helppoa, mutta ei johda mihinkään. Olen nyt parin vuoden ajan kysynyt metsien käyttöä vastustavilta, mitä he esittäisivät hakkaamatta ja jalostamatta jätettävän suomalaisen puun tilalle. En ole saanut ainoatakaan esitystä. Olen myös kysynyt, mistä suomen metsätalous voisi käydä ottamassa mallia. Ei vastausta. Oletettavasti voidaan sanoa, että Suomen metsätalous on kestävintä maailmassa, sillä voitte olla varmoja siitä, että jos parempi vaihtoehto olisi, se kyllä sanottaisiin ääneen. Ja kovaan ääneen. Enää ei riitä, että vastustetaan, riidellään ja valehdellaan. Nyt on aika siirtyä eteenpäin.

Lopun alkua

Konfliktiteollisuus on pisteessä, jossa ihmisiä on opetettu tarkistamaan lähteensä ja metsäala on tuonut faktoja hirvittävän määrän saataville. Edes kymmenien miljoonien budjeteilla ei loputtomiin saada vihreää näyttämään mustalta. Viimeistä episodia käydään, jossa muutama tiedemies esiintyy kertomassa faktoina omaa mielikuvaansa. Näistä pari on jopa metsäntutkijoita, mutta heidänkin naamat alkavat kulumaan ja jäänevät muiden metsäntutkijoiden vyörytyksen alle aivan pian.

Suomalaiset ovat fiksua kansaa. Ei heitä pysty loputtomiin kusemaan silmään ja sanomaan, että vessassa kävin. On konfliktiteollisuuden vuoro opetella dialogia tai heidät syrjäytetään kaikista piireistä. On aktivistien vuoro nöyrtyä, ja palata samaan todellisuuteen muiden kanssa. Maailma tarvitsee tekijöitä ja suunnannäyttäjiä. Ikuisten jarrujen aikakausi tulee päätökseen ennen kuin ilmasto lämpenee 1,5 astetta.

Maailman vaikein kysymys

Ilmastokeskustelu käy kuumana ja sanansäilä viuhuu joka suuntaan. Kysymyksiä ja argumentteja tulee ihan kaikista mahdollisista näkökulmista ja vaatimuksia esitetään joka suuntaan. Jokainen haluaa osansa kakusta ja se näkyy! Ilmastonmuutos on ilmeisen hankala aihe vihreille ja ympäristöjärjestöille. Niin kiivaasti ne yrittävät löytää syitä käyttää ilmiötä uusiutuvan suomalaisen puun käytön vähentämiseksi. Populistinen näkemys metsistä vain hiilivarastoina on uponnut moniin tahoihin. Näkemyksen mukaan sillä on ratkaiseva vaikutus ilmaston lämpenemiseen, jos me kaadamme metsistämme vuosittain 2,9 tai 2,6 prosenttia puustosta ja tuo erotus sitten ulkomailta. Julkisuudessa esitettyjen väitteiden perusteella tämä on se kysymys, jolla ilmasto lämpenee yli tai alle 1,5 astetta. Puhutaan siis merkityksellisistä asioista.

Maailmalla kulutus kasvaa ja uusiutuvien tuotantoa tulisi kasvattaa huomattavasti nykyisestä, jotta meillä olisi edes teoreettiset mahdollisuudet päästä eroon fossiilisista amteriaaleista. Samalla luonto on kovilla ja monimuotoisuuden varmistamisen merkitys siirtymisessä puhtaampaan maailmaan tulee varmistaa. Suomalaisella metsätaloudella on vahvat näytöt ja työ on aloitettu jo viime vuosituhannella. Uhanalaisten lajienkin kohdalla talousmetsissä elävät lajit selviytyvät paremmin, kuin muualla. Monelle lajille tärkeän lahopuun määrä kasvaa nopeasti juuri talousmetsissä. Suojelualueilla onkin sitten haasteita lehtipuiden osalta. Ja suojelualueiden määräkin on viisinkertaistunut 1980 -luvulta. Metsäammattilaiset tekevät mielellään töitä monimuotoisuuden turvaamiseksi talousmetsissä ja tulokset ovat sen mukaisia.

Ilmastonmuutos tai biodiversiteettikato eivät ole helppoja asioita ratkaistavaksi, mutta kaikkein vaikeimmaksi osoittautunut kysymys on yksinkertainen. Olen esittänyt saman kysymyksen lukuisille metsien hakkuiden rajoittamista vaativille poliitikoille, ympäristöaktivisteille, tutkijoille ja yksityishenkilöille. Lisäksi kysymys on esitetty vihreälle puolueelle, Greenpeacelle, Suomen Luonnonsuojeluliitolle, WWF:lle, Luonto-Liitolle, Jyväskylän yliopistolle, Helsingin yliopistolle, Suomen Ympäristökeskukselle ja Sitralle. Pahoitteluni, jos joku unohtui listalta. Yksikään näistä edellä mainituista ei ole antanut vastausta, joten kysymyksen täytyy olla maailman vaikein. Se kuuluu näin: Millä Suomessa hakkaamatta jätettävä puu ja siitä jalostetut tuotteet tulisi korvata?

Metsäfaktoja
Näistä faktoista ei voi unohtaa ainoatakaan, kun mietitään kestäviä ratkaisuja.

Mutta ollaan nyt kohtuullisia. Kysymystä on esitetty vasta parin vuoden ajan. Eihän Higgsin bosonikaan päivässä löytynyt ja siihen perustuu sentään vain hiukkasfysiikka. Tähän vastaukseen perustuu koko ihmiskunnan tulevaisuus, joten parempi miettiä tarkkaan. Ehkä saamme vastauksen ennen vuotta 2035, jolloin hiilineutraalius tulisi jo olla saavutettuna.

Lisätty 29.4.klo 8.05

Saimme Suomen Ympäristökeskuksen ryhmäpäällikön vastauksen kysymykseen. Ensimmäinen vastaus oli pelkästään energiaan perustuva, eikä siten vastannut kysymykseen. Mutta toinen ratkaisi jo koko ilmastonmuutoksen. Tosin vieläkin jäi hieman avoimeksi, missä muodossa atomit tähän tehtaaseen kuljetetaan.

Ilmastoratkaisu SYKE
Suomen Ympäristökeskus ratkaisi ilmastonmuutoksen

Muokattu 28.5.2019

Kysyin myös Kysy ilmastosta -sivustolla, mitä materiaaleja kuluttajan tulisi suosia ostopäätöksiä tehdessään. Sivuston toimintatapaan kuuluu etsiä asiantuntijat vastaamaan kysymyksiin. Heidän vastaus oli aika selvä. Puu on turvallinen valinta.

Kysyilmastosta
Kysyilmastosta.fi asiantuntijat suosittelevat puuta

Lisätty 3.5.2019

Greenpeacen vastaus saatiin ja järjestön kanta on, että mennään vanhoilla teknologioilla ja vähennetään kulutusta uusiutuvat edellä. Tai näin voi tulkita tästä vastauksesta, jonka järjestön asiantuntija meille antoi huolimatta kasvavasta kulutuksesta.

Liimataisen vaihtoehto
Greenpeacen asiantuntija Matti Liimatainen vaatii uuden uusiutuvan tuotannon estämistä.

Lisätty 6.5.2019

Tommi Pohjolainen korvaisi puun hampulla. Mielenkiintoinen ajatus lisätä uusiutuvien tuotantoa. Ei poista kuitenkaan puun tarvetta, mutta vähentäisi osaltaan fossiilisten tarvetta. En ole kuullut hamppua jalostavista tehtaista, en tunne sen kasvatuksen anatomiaa, logistisia ratkaisuja tai muutenkaan alaa.

Hamppua
Rikkaruoholla ilmastonmuutosta kitkemään? Mielenkiintoinen ajatus.

 

Yhteiskunnallisia vaikutuksia ei voi sivuuttaa

Keskustelussa metsätalouden vastustajat eivät ymmärrettävästi halua puhua rahasta muulloin, kuin pyrkiessään luomaan ”kapitalistista mielikuvaa”. Mutta hakkuiden määrällä on myös suoria yhteiskunnallisia vaikutuksia ja raha on yksi irroittamaton osa niitä. Puhumattakaan työpaikoista, joita metsäteollisuus synnyttää. Kannattava liiketoiminta tarkoittaa jatkuvuutta, kannattamaton ajautuu konkurssiin. Tätä ei ”rahan valtaa” arvostelevat ymmärrä. Taloudellinen kannattavuus on kestävyyden yksi kriteereistä ja vättämättömyys.

Metsätalouden lukuja
Metsätalous vaikuttaa meidän kaikkien hyvinvointiin, eikä näitä vaikutuksia voi jättää sivuun.

 

Seurantalista

Koska niin moni väistää kysymystä tai jättää siihen vastaamatta, katsoin aiheelliseksi alkaa keräämään listaa vastaamatta jättäneistä vaikuttajista(lista ei ole kattava ja se täydentyy vielä):

  • Pekka Haavisto, Vihreät
  • Maria Ohisalo, Vihreät
  • Satu Hassi, Vihreät
  • Osmo Soininvaara, vihreät
  • Krista Mikkonen, Vihreät
  • Emma Kari, Vihreät
  • Ville Niinistö, Vihreät
  • Antti Halkka, SLL, Suomen Luonto
  • Sini Harkki, Greenpeace
  • Matti Liimatainen, Greenpeace
  • Mari Pantsar, Sitra
  • Sampo Soimakallio, SYKE
  • Jari Liski, Suomen Ilmastopaneeli
  • Panu Kunttu, WWF
  • Liisa Rohweder, WWF
  • Paloma Hannonen, SLL
  • Panu Halme, Jyväskylän yliopisto
  • Janne Kotiaho, Jyväskylän Yliopisto, Ympäristöministeriö
  • Li Andersson, Vasemmistoliitto
  • Ilkka Kivi, koomikko
  • Antti Van Wonterghem, Vihreät
  • Vesa Lindell, Vihreät
  • Olli Tahvonen, Helsingin yliopisto
  • Markku Ollikainen, Helsingin yliopisto
  • Juha Koivunen, sometrolli
  • Ilona Helle, Vihreät
  • Panu Kujala, SLL
  • Pertti Salolainen, kokoomus
  • Timo Pukkala, Itä-Suomen yliopisto
  • Markku Kanninen, Helsingin yliopisto
  • Jyri Seppälä, SYKE
  • Jari Kouki, Itä-Suomen yliopisto
  • Seppo knuutila, SYKE
  • Ilkka Ratinen, Suomen Ilmastopaneeli
  • Tuomo K. Kalliokoski, Helsingin yliopisto

Organisaatioille esitettyihin kysymyksiin vastaamatta jättäneet

  • Ilmastopaneeli
  • Vihreät
  • Sitra
  • SLL
  • Greenpeace
  • Suomen Luonto
  • Suomen Ympäristökeskus
  • Vasemmistoliitto
  • Sosiaalidemokraatit
  • Helsingin yliopisto
  • Jyväskylän yliopisto
  • Luontopaneeli
  • WWF

Jos koet joutuneesi väärin perustein listalle, siltä pääsee pois asiallisella vastauksella. Epämääräisyydet eivät riitä, jos ne eivät sisällä oikeita vastauksia (kts. Soimakallion vastaus yllä), eikä kulutuksen lopettaminen ole ratkaisu.

Voit välittää minulle tietoja muista kysymyksen kiertelijöistä kommentoimalla tätä blogia. Kerro missä vastaamatta jättäminen on tapahtunut ja jos mahdollista, laita kuvankaappaus tai linkki tarkistusta varten.

Kysymys keskustelussa

Luonnonvara-alaa koskevaa julkista keskustelua hallitsee mielenkiintoinen lähestymistaktiikka. Elinkeinoelämää arvostelevat ovat erittäin hyviä esittämään kysymyksiä ja epäilyjä. Heidän kysymyksensä ovat usein muodossa, joka ei anna kuin yhden vastausvaihtoehdon. Esimerkiksi aiheuttaako metsätalous turvemailla ravinnevalumia vesistöön? Vastaus on yksiselitteinen. Kyllä aiheuttaa. Tai pieneneekö metsän hiilivarasto hakkuissa? Kyllä pienenee. Pohdin nyt näitä kysymyksiä ja kysymysten esittäjien toimintaa hieman tarkemmin.

Aiheuttaako metsätalous turvemailla ravinnevalumia vesistöön?

Vuonna 2017 saatiin uusia tuloksia turvemaiden hakkuiden aiheuttamista ravinne- ja humusvalumista vesistöihin. Uutinen pysäytti metsäväen pohtimaan, miten toimintaa tulisi muuttaa ja metsätalouden vastustajat vaatimaan turvemaiden hakkuiden lopettamista. Metsäalalla oli juuri 2014 otettu uudet ohjeet käyttöön turvemaiden hakkuiden vesistönsuojelulle, mutta viimeisten käänteiden seurauksena suometsien käytön ohjeistus uusittiin valumien ja ilmastopäästöjen vähentämiseksi.

Itse kysymys saattaa antaa lukijalle kuvan, että tilanne on jotenkin katastrofaalinen. Tämä useimmiten lienee tarkoituskin. Se ei jätä mahdollisuutta vastata totuudenmukaisesti ilman, että vastaus kuulostaisi selittelyltä ja että hakkuut tulisi siksi tuomita. Mutta jos pohditaan asiaa tuloshakuisesti, pitää kysyä myös, mikä on vaihtoehtoinen päästö. Mikäli oletus on, että vesistöpäästöt halutaan kuriin, on mietittävä vaihtoehtoisen raaka-aineen vesistöpäästöt. Koska puu on materiaalina uusiutuva ja luonnonmukainen, on myös kysyttävä, onko vaihtoehtoinen raaka-aine vastaavanlainen. Jos taas vaihtoehtona on puiden hakkaaminen jostain muualta, on mietittävä hakkuiden vaikutukset siellä muualla. Jotta vertailua voidaan tehdä, on siis alkuperäisen kysyjän velvollisuus myös määritellä vaihtoehtoisen raaka-aineen lähteen.

Jostain syystä tämä kysymys on joka kerta se, joka jää ilman vastausta.

Pieneneekö metsän hiilivarasto hakkuussa?

Ilman muuta tähän kysymykseen on vain yksi vastaus. Kun puu kuljetetaan pois metsästä, metsään jää vähemmän hiiltä varastoon. Mutta tällaisen kysymyksen kohdalla on syytä pohtia myös muita kysymyksiä. Mihin hiilivarasto siirtyy? Säästääkö puun käyttö muita hiilivarastoja(fossiiliset)? Kasvatetaanko tilalle uusi puu? Kuinka iso osa hakkuun hiilivarastovaikutuksella on Suomen kokonaispuuston hiilivarastoon? Jos ei hakata, missä korvaava hakkuu toteutetaan? Minkä verran hiilestä vapautuu ilmakehään ja millä aikajänteellä? Parantaako hakkuu jäljelle jäävien puiden hiilensidontaa? Mikä on vaihtoehto hakattavalle puulle?

Jos siis halutaan esittää hakkuiden vastustaminen ilmaston kannalta huonona vaihtoehtona, on kysymyksen esittäjän velvollisuus vastata kysymykseen, mikä on vaihtoehtoinen raaka-aineen lähde? Muuten kysymys on irrationaalinen ja sisällöltään tyhjä.

Jostain syystä tämäkin kysymys jää aina vaille vastausta.

Vastaamatta jättäminen on vastaus itsessään

On aika tavallista, että metsätalouden vastustaja jättää vastaamatta edellä mainitun kaltaisiin kysymyksiin. Silloin, kun heiltä kysytään parempaa vaihtoehtoa heidän itsensä parjaamalle toimialalle, on minusta aika surullista paeta kerta toisensa jälkeen. Jos vaihtoehtona on asuminen luolassa ilman tulta, en usko kovinkaan monen haluavan seurata heitä. Eivätkä he itsekään ole luolaan menneet tai luopuneet kulutuksesta. Sen verran usein heiltä tulee twiittiä ja päivitystä, että voisi kuvitella heidän elävän hieman toisin kuin opettavat.

Aktivistien haastaminen ei myöskään ole osoitus siitä, että vastustaisi luonnonsuojelua. Ei näillä kahdella asialla ole juuri yhteyttä. Itse vastustan aktivistien toiminnassa eniten sitä, että se on epärehellistä ja lyhytnäköistä. Suomessa ympäristöjärjestöjen olisi viisasta myöntää se tosiasia, että metsäalalla työskentelee luontoa arvostava ammattikunta, joka aidosti haluaa parantaa luonnon monimuotoisuutta ja tilaa. Sen arvostelu on jäänne järjestöjen alkuajoilta, jonne aika monen argumentinkin historia näyttää johtavan. Meillä kaikilla on oikeus mielipiteen vapauteen, eikä se saisi tarkoittaa itsensä altistamista herjaamiselle ja julkisen hyökkäyksen kohteeksi. Meillä kaikilla on myös velvollisuus puuttua tällaiseen toimintaan, sillä tällä hetkellä luonnonvärisen verhon takana tapahtuu asioita, joita yhteiskuntamme ei tarvitse. Järjestöjä saa ja pitää arvostella, jos ne antavat sille aihetta. Olipa kyseessä sitten puolue tai yhdistys.

Maailman parasta tuotantoa

Suomessa metsätalous on nostanut itsensä tasolle, josta muu maailma on kateellinen. Reagointi havaittuihin ongelmiin, metsäntutkimus ja monimuotoinen metsätalous tehokkainen arvoketjuineen on seurausta alan sisällä vallitsevasta luonnon arvostamisesta. Metsäsektorilla on kehitetty uusia monimuotoisuutta tukevia menetelmiä enemmän, kuin aktivistiryhmät ovat keksineet edes vaatia. Usein lehdistä lukemamme ”ehdotukset” tai ”vaatimukset” ovat jo jossain päin käytössä. Ja jos ei vielä käytössä, niitä jo kehitetään. Ulkopuolisilta harvoin tulee mitään uusia avauksia.

Jos siis törmään olettämuksiin tai väittämiin suomalaisen metsätalouden kestämättömyydestä, kysyn erittäin mielelläni esittäjältä vaihtoehtoja. Jokainen Suomen luontoaktivisti ja vihreä poliitikko on varmaan jo vähintäänkin törmännyt kysymykseeni, mistä Suomen metsätalouden tulisi hakea mallia. Yhtään ainoaa vastausta en ole saanut. Koska voitaneen olettaa, että kansainvälisesti toimivat ympäristöjärjestöt tuntevat globaalisti alan, eivätkä osaa esittää yhtään mahdollistakaan vaihtoehtoa, Suomalaista metsätaloutta voidaan pitää maailman mittakaavassa ylivoimaisesti parhaana niin kestävyyden, kuin monimuotoisuudenkin vaalijana.

Koska voitaneen olettaa, että kansainvälisesti toimivat ympäristöjärjestöt tuntevat globaalisti alan, eivätkä osaa esittää yhtään mahdollistakaan vaihtoehtoa, Suomalaista metsätaloutta voidaan pitää maailman mittakaavassa ylivoimaisesti parhaana niin kestävyyden, kuin monimuotoisuudenkin vaalijana.

Ole ylpeä

Metsäalan toimijat harvoin osallistuvat julkisiin keskusteluihin. Syykin on tullut selväksi. Vaatii aikamoista tahdonlujuutta jatkaa metsäalan toiminnan rehellistä kuvaamista, kun aktivistit hyökkäävät voimalla vastaan. Jos keskustelu pysyisikin asiassa, uskoisin että useammat olisivat ihan halukkaita kertomaan, mitä metsissämme tehdään. Useimmiten kuitenkin nopeasti alkaa solvaaminen ja henkilöön kohdistuvat hyökkäykset argumenttien nopeasti hävitessä faktoille.

Minusta jokainen suomalainen metsäalan toimija on arjen sankari, joka tekee ympäristön eteen töitä joka päivä. Jokainen meistä on osa maailman parasta kokonaisuutta, josta on syytä olla ylpeä. Älä anna ulkopuolisten masentaa, vaan ole ylpeä ammatistasi. Ilman meitä maailmalla ei ole toivoa ja meidän ansiosta voimme näyttää koko maailmalle kestävän ratkaisun elämiseen maapallolla! Anna sen myös näkyä ja kuulua kaikessa tekemisessäsi. Olet sen ansainnut!