Silmät auki, maailma on pelastettava

Maailman ympäristön tila on heikkenemässä. Biodiversiteettikriisi koettelee lajistoa rankalla kädellä. Lajikato, hyönteiskato, lintukato, eläinten väheneminen, metsäkato, metsäpalo, hyönteistuhot, hiekkapula, aavikoituminen, rehevöityminen, ympäristön pilaantuminen, muovilautat, merien ja jokien saastuminen.. Lähes kaikki seurausta ihmisen toiminnasta suoraan tai välillisesti. Elinympäristöjen muuttuminen kiihdyttää myös evoluutiota ja lajeja katoaa uusien vallatessa yhä pienemmäksi käyvää elintilaa. Ympäristön suojeleminen on välttämätöntä, mutta isoa kuvaa ei ole varaa sivuuttaa. On täysin vastuuton ajatus, että kulutuksen väheneminen olisi ratkaisu, kun katsoo maailman megatrendejä ja meneillään olevia muutoksia.

Jokainen ihminen käyttää maapallon resursseja. Niin teollisuuden henkilöstö, poliitikot, kuin luonnonsuojelijatkin. Asuivatpa he Mongolian tasangoilla, Aasian slummeissa tai Helsingin keskustassa. Resursseja käyttävät nekin, jotka elävät köyhyysrajan alapuolella, vaikkakin vähemmän kuin paremmin toimeen tulevat. Jokainen ihminen tarvitsee ruokaa, lämpöä ja suojaa. Maapallon väestö kasvaa ja pelkästään välttämätön tarve lisää resurssien käyttöä ja teollista tuotantoa.

Väestön kehittyminen

Kehittyvien maiden keskiluokkaistuminen lisää osaltaan kulutusta merkittävästi. Jos perheen taloudellinen tilanne paranee ja sillä on ensimmäistä kertaa mahdollisuus hankkia vaikkapa pesukone, kuka länsimainen ihminen voi tuolle perheelle kirkkain silmiin sanoa, että et voi sitä hankkia, koska maapallo tuhoutuu? Kulutuksen kasvu on fakta, joka on hyväksyttävä.

Kaikki tuotanto tehdään ihmisille. Teollisuuden syyllistäminen siitä, että se valmistaa ihmisille tuotteita, on sulaa hulluutta ja pimeässä hapuilua. Tuotannolle on sosiaalinen hyväksyntä, mikäli tuotteille on ostaja. Ei mikään teollisuuden ala valmista tuotteita, joita ei saa myytyä. Ainakaan kovin pitkään.

Lajien välinen kilpailu on koko ajan käynnissä. Ilmastonmuutos muuttaa pelisääntöjä. Aiemmin vahvoilla olleet lajit heikkenevät muutoksen myötä ja heikot vahvistuvat. Sen myötä lajit vaihtuvat. Uhanalaisia lajeja tulee ja menee. Se on osa luonnon normaalia kiertoa. Kaikkien lajien ei ehkä ole tarkoitettukaan säilyvän kuin lyhyen matkan maapallon evoluutiossa.

Historiaa ei voi muuttaa. On kiistatonta, että ihmisten tarpeiden täyttämiseksi ihmiskunta on tehnyt pieniä ja suuria virheitä. Osa peruuttamattomia ja osan luonto paikkaa. Todettujenkaan virheiden jatkumista ei voida pysäyttää vain sormea heristämällä. Tärkeämpää on tehdä jatkossa paremmin.

Impact textiles
Päällä olevat farkkusi voivat aiheuttaa pahoja ympäristöongelmia.

Esimerkiksi Intian tekstiiliteollisuus aiheuttaa merkittäviä ympäristöongelmia monella tavalla. Puuvillan kasvatus vaatii paljon vettä alueilla, joissa sitä ei liiaksi ole. Se vaatii ympäristömyrkkyjä, jotka jäävät luontoon. Teollisuuden alkeellinen taso näkyy muun muassa tekstiilien väriaineiden laskemisena suoraan vesistöön. Samaa vettä paikalliset käyttävät pesemiseen, ruoanlaittoon ja juomiseen. Toisaalta koko alueen vaatimaton talous voi pyöriä tekstiiliteollisuuden varassa. Ihmisten elanto on kiinni teollisuudesta, vaikka se samalla tuhoaa heidän elinympäristön ja tappaa. Kumman sinä valitsisit, nopean nälkäkuoleman perheellesi, vai perheen elättämisen?

Uusiutuvienkaan hyödyntäminen ei ole ongelmatonta. Esimerkiksi Suomen metsien käytössä on nähty kaskitalouden, tervanpolton, ojitusten, aurausten ja koivuvihan aikakausia. Jokainen on myöhemmin todettu kestämättömäksi suuressa mittakaavassa. Kuvaavaa on, että kaikissa tapauksissa on toimittu siten, kuin silloin on nähty parhaaksi. Ongelmien huomaamisen jälkeen toimintaa on korjattu, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi silloinkaan.

Ympäristön suojelussa tehdään virheitä siinä missä muillakin sektoreilla. Ydinvoiman vastustus on aiheuttanut hiilivoiman lisääntymistä ja tuulivoimaloiden osalta on jo törmätty kierrätysongelmiin. Vanhojen voimaloiden kierrätys on osoittautunut haastavaksi. Aika näyttää tuleeko siihen ratkaisua lainkaan, vai päätyvätkö ne romuvarastoksi jonnekin. Tuotannon vastustaminen ei vielä tänä päivänä huomioi vaihtoehtoisvaikutuksia lainkaan. Suojelun nimissä tehdään tulevaisuuden historiaa, joka saattaa hyvinkin osoittautua suureksi virheeksi.

Betonirakentaminen aiheuttaa hiekkasotia maissa, joissa rakentamiseen soveltuvaa hiekkaa ei ole tarjolla. Aavikkovaltioissakin esiintyy hiekkasotia ja joissakin maissa mafia hallitsee hiekkabisnestä. Jopa Suomessa on alueita, joissa rakentamiseen kelpaavaa hiekkaa ei ole tarjolla. Silti ihmisille on saatava asuntoja.

Puuta ei kasva kaikkialla. Maailmassa on paljon maita, joissa puuta ei kasva lainkaan. Lisäksi suuressa osassa maailman maita hakkuut aiheuttava metsäkatoa ja metsäpinta-ala pienenee sen seurauksena. Nekin maat, joissa puuta ei kasva, kuitenkin käyttävät puuta ja puu nähdään myös ilmastotaistelussa ratkaisuna. Globaalissa mittakaavassa tarkasteltuna tarve on kuitenkin suurempaa, kuin kestävästi voitaisiin käyttää. Suomessa ollaan onnellisessa tilanteessa, koska pitkän metsäperinteen seurauksena puuta kasvaa enemmän kuin sitä käytetään. Voimme tuottaa merkittävän määrän puuta kansainvälisille markkinoille. Sinne, missä suomalaisella puulla voidaan vähentää paikallista metsäkatoa.

Deforestration cause global
Kestävä metsätalous ei ole itsestäänselvyys. Puuta tarvitaan kuitenkin kaikkialla.

Ruoantuotanto vaatii alaa, jota maapallolla on vain rajatusti. Kun ihmiskunnan ravinnontarve kasvaa, tarvitaan myös uusia alueita ruoan tuottamiseksi. Teknologian avulla ruokaa voidaan nykyään tuottaa myös kaupungeissa, mutta sekin tarvitsee tilaa. Eikä vielä tässä vaiheessa näytä siltä, että maailman ruoantuotanto tulisi kovin nopeasti siirtymään sisätiloihin. Metsiä raivataan pelloiksi edelleen kovaa vauhtia. Lähes kaikki ruoka, mitä mekin syömme, on tuotettu alueilla, joissa menneinä aikoina on kasvanut metsää. Ei ole väliä, syökö soijaa, lihaa tai kasviksia. Poikkeuksena lähinnä meren antimet.

Mullan väheneminen pelloilla tehotuotannon myötä aiheuttaa omia haasteita ympäri maailmaa. Sadot pienenevät ja jossain vaiheessa loppuvat kokonaan, kun ravinteikasta maata ei ole jäljellä.

Turpeen käyttö tuomitaan laajasti julkisuudessa, vaikka suurin osa menee kasvuturpeeksi ruoantuotantoon. Onhan ihmiset jossain vaiheessa päättäneet, että turva on fossiilinen raaka-aine, jonka määrä lisääntyy joka vuosi rahkasammalen kasvaessa ja maatuessa.

Valinta
Kulutus ei vähene rajoittamalla hakkuita ja vastuullinen toimija tunnistaa ja tunnustaa vaihtoehtoisvaikutukset. Tyhjiö korvautuu muilla raaka-aineilla.

Ilmastonmuutos johtuu fossiilitaloudesta, kuten olemme saaneet lukea. Toki myös luontaista lämpötilan vaihtelua on ollut kautta historian, mutta luotetaan tutkijoiden sanomaan tässä asiassa. Maailma pyörii fossiilitaloudella. Olisiko öljy jäänyt hyödyntämättä, jos 150 vuotta aiemmin ihmiset olisivat ymmärtäneet, mitä se tulee aiheuttamaan? Öljyhanojen sulkeminen ei kuitenkaan ole mahdollista sormia napsauttamalla. Liian moni asia on öljyn varassa. Fossiilitaloudesta luopuminen vaatii, että tilalle tulee jotain muuta. Pelkkä luopuminen ei ole vaihtoehto!

Varmin tapa tuhota maailma on kieltää kestävimmät ratkaisut ja uskotella itselleen, että kulutuksen väheneminen korjaa tilanteen!

Yhteenvetona voidaan todeta, että mikäli tehdään kestävää tulevaisuutta, on otettava kaikki globaalit ja paikalliset tekijät huomioon. Maapallon elinvoimaisena säilyminen voidaan tehdä vain, jos kaikki tekijät otetaan huomioon ja uskalletaan katsoa vaikutuksia myös rajojen ulkopuolelle. Väestönkasvu, kehittyvien maiden keskiluokkaistuminen, biodiversiteettikriisi, hiekkasodat, ilmastonmuutos ja evoluutio kulkevat käsi kädessä. Sulkemalla alueita käytön ulkopuolelle edistetään käytössä olevien alueiden käytön intensiteetin kasvattamista. Tarkastelemalla vaikutuksia vain rajatuilta sektoreilta, voidaan päätyä tuloksiin, jotka ovat päinvastaisia globaalin tarkastelun kannalta.

Koska kaikki liittyy kaikkeen, meidän on tarkasteltava käytettäviä tuotteita ja raaka-aineita. Laitettava ne hyvyysjärjestykseen tuotantotavan ja paikan mukaan, sekä ymmärrettävä isossa mittakaavassa, mitä meidän tulee suosia, mitä menetelmiä voidaan parantaa ja mitä välttää. Vain siten voidaan edes toivoa, että käännämme kurssia oikeaan suuntaan, emmekä tee ihmiskunnan kalleinta virhettä tuhlaamalla aikaa politikointiin ja vääriin ratkaisuihin. Varmin tapa tuhota maailma on kieltää kestävimmät ratkaisut ja uskotella itselleen, että kulutuksen väheneminen korjaa tilanteen!

Jokainen voi pohtia itse mielessään, mitkä ovat omat valinnat, joita tekee ekologisin perustein.

 

 

 

Antisampo ja näkymättömyysviitta

Kalevalassa seppä Ilmarisen takoma kosiolahja, sampo, oli vaurauden lähde. Mylly, joka tuotti rikkauksia tyhjästä jauhamalla rahaa, viljaa ja suolaa. Pohjolan emäntä Louhi otti lahjan vastaan, mutta ei luovuttanut tytärtään. Sampo jäi jauhamaan vaurautta Pohjolan väelle.

Maailma on muuttunut melkoisesti, sillä nykyään tyhjästä vaurautta tekevät toimet pyritään tuomitsemaan ahneuden ja välinpitämättömyyden synkällä varjolla. Ei siinä vielä kaikki. Meille on kehittynyt antisampo. Antisampo syö vaurautta tuottamatta mitään ja on optimoinut vaurauden vastustamisen kaikille yhteiskunnan tasoille. Se kertoo ihmisille satuja ja saa heidät lahjoittamaan rahojaan hävitettäväksi. Samoilla saduilla se saa yhteiskunnalta rahaa yhtä lailla hävitettäväksi. Satujen pahis on usein se, joka tuottaa vaurautta käytännössä tyhjästä kasvattamalla käyttämänsä raaka-aineen yhä uudelleen käytettäväksi.

Näkymättömyysviitta suojana

Antisammolla on myös näkymättömyysviitta. Näkymättömyysviitta piilottaa ihmisten silmistä toiminnan todellisen luonteen ja saa heidät keskittymään itse luomaansa mielikuvitusmaailmaan. Näkymättömyysviitan ansiosta se voi markkinoida avoimesti aivopesevänsä lapsia tuleviksi tukijoikseen. Sen tukijat toimivat opettajina, jotka pelottelevat lapset uskomaan antisammon tarinat. Tukijat toimivat kerhojen vetäjinä, jossa yhdessä antisammon kanssa lapset pakotetaan kirjoittamaan saneltuja viestejä päättäjille. Se voi vaikka järjestää mielenosoituksia missä tahansa ja mitä tahansa vastaan ilman, että tukijat huomaisivat mitään epäilyttävää toiminnassa. Se on soluttanut tukijoitaan tutkimuslaitoksiin, yliopistoihin ja mediaan, josta käsin ne tuottavat haluttuja tutkimustuloksia ja taatun julkisuuden. Onpa antisammolla myös oma tutkimuslaitos, jotta ulkopuoliset eivät varmasti sotke tutkimuksia. Näkymättömyysviitta on kätevä tapa toimia yhteiskunnan perusperiaatteiden vastaisesti.

Median hallinnointi on kätevä tapa muokata ihmisten ajatusmaailmaa. Antisampoa arvostelevat eivät saa äänelleen kuuluvuutta ja antisammon satujen uskottavuutta haastaviin uutisiin voidaan aina varmistaa antisammon kosketus. Antisampo ei välitä, mitä maailmalle oikeasti tapahtuu. Se välittää vain siitä, miten maailman ilmiöt voi parhaiten hyödyntää vaurauden hävittämiseen. Antisampo on erityisen taitava kääntämään hyvätkin asiat huonoiksi. Esimerkiksi ilmastonmuutokseen olisi ratkaisuna uusiutuvien materiaalien käyttö. Varmuuden vuoksi antisampo käyttää kaikki resurssit, joihin sillä on valta, kestävimmän uusiutuvien materiaalien tuottamisen demonisointiin. Sillä on helppo linjata, ettei mikään tuotanto kelpaa sille.

Antisampoja on useita. Jokaisella on oma, spesifi toimintatapansa. Ne näyttävät eriltä, mutta toimivat usein yhdessä. Antisammot käynnistävät kampanjoitaan vuorotellen, joihin muut sitten yhtyvät lauman tavoin. Lopulta antisampo toimii yhtenä tuhovoimana, joka maksimoi tuhovoiman muuntumalla monen näköiseksi.

Antisampoa on haastettu kertomaan, mitä se suosittelee. Onhan antisampo monen ihmisen mielissä jumalaan verrattavissa oleva ylihahmo. Antisampo toimii kuitenkin vain tuhoavalla tavalla ja ihmiset jäävät vuodesta toiseen ilman kehitysehdotuksia. Kehitysehdotukset antaisivat ihmisille toivoa. Ja toivo tuhoaisi antisammon polttaen näkymättömyysviitan ja paljastaen todellisen hirviön viitan alta.

Mutta kuten sammolle kävi kalevalaisten sammon ryöstössä, sama tulee käymään myös antisammolle. Pahaa pelkään, että antisammon todellisen luonteen paljastuessa ihmiset ovat raivostuneita. Heihin kohdistunut petos on toteutettu ihmisten hyvää tahtoa hyväksikäyttämällä ja uhriluku on valtava. Jos olisin antisampo, olisin peloissani. Mutta antisampo ei ole. Se jatkaa satujaan ja petoksiaan niin kauan, kuin voi. Paljastuminen vaatii, että ihmiset lakkaavat uskomasta satuja ja vaativat vastauksia.

Maailma on muuttunut aina, ja tulee muuttumaan vastaisuudessakin..

Luonto pitää lajit hengissä – ihmisenkin

Koko 2000 -luvun on vaadittu jos jonkinlaista suojelua maalle, merille ja ilmastolle. Minusta on hienoa, että epäkohtiin puututaan ja pyritään tekemään asiat ilman turhaa ympäristön rasittamista. Jos jokin asia voidaan tehdä paremmin, miksi ei sitä tehtäisi paremmin. Olen kuitenkin huolissani siitä, miten ihmiset vieraantuvat todellisuudesta vaatiessaan koko ajan lisää alueita pois tuotannollisesta käytöstä. Vain suojeluhehtaareilla tuntuu olevan arvoa ja unohdetaan, että maailmassa ei elä ainoatakaan lajia, joka ei eläisi luonnosta. Ihminenkään ei ole sellainen.

Maapallo on kooltaan rajallinen. Sinne mahtuu alueita, joita ihminen ei hyödynnä. Niitä onkin paljon erityisesti boreaalisella havumetsävyöhykkeellä, johon Suomen metsät kuuluvat. Venäjän, Kanadan ja Alaskan metsät ovat suurimmaksi osaksi alueita, joissa ihmistoimintaa ei sanottavassa määrin ole. Suomessakin on miljoonia hehtaareita suojelualueita turvaamassa vanhojen metsien lajistoa. Ja toivottavasti saadaan hieman lisää erityisesti Etelä-Suomesta, jossa vapaaehtoisella suojelulla pyritään lisäämään erityisen tärkeitä luontoarvoja omaavia metsiä suojeluun. Mutta yhtälöstä ei voida poistaa tuotannollisessa käytössä olevia alueita ilman, että käytettävien alueiden käsittelyn intensiteettiä lisätään.

Ihmisten määrä ja kulutus kasvaa

Kaikki, mitä ihminen käyttää, on peräisin luonnosta. Tavalla tai toisella. Kun ihminen syö, pukeutuu, asuu, lämmittää tai käyttää kulutustuotteita, hän käyttää luontoa. Ihmisten määrä kasvaa koko ajan ja samalla keskiluokka vaurastuu. Tämä tekee tyhjäksi haaveet globaalin kulutuksen vähentämisestä.

Yksikään asiantuntija, tutkija, luontoaktivisti tai organisaatio ei ole pystynyt esittämään edes vertailuun toista maata, vaikka asiaa on kysytty jo vuosia.

Me suomalaiset voimme vähentää omaa kulutustamme ja päästöjä, mutta sen vaikutus maailman tilaan on hyvin pieni. Lähes olematon. Sen sijaan osaamme tehdä asioita kestävämmin, kuin monessa muussa maailman maassa. Metsätaloutemme on panostanut kestävyyteen jo 30 vuoden ajan ja on maailman mittakaavassa ylivoimainen ykkönen kestävässä metsien käytössä. Yksikään asiantuntija, tutkija, luontoaktivisti tai organisaatio ei ole pystynyt esittämään edes vertailuun toista maata, vaikka asiaa on kysytty jo vuosia. Cleantech -yritykset tuottavat mitä hienoimpia ratkaisuja kiertotalouden ja puhtaan teknologian saralla. Metsäteollisuudelta tulee jatkuvasti uusia tuotteita, joilla korvataan fossiilisia ja muita ympäristöä rasittavia raaka-aineita. Meidän paras mahdollisuutemme vaikuttaa maailman tilaan onkin lisätä tuotekehitys- ja vientipanostuksia.

Vastustaminen on helppoa – vaihtoehdot ovat välttämättömiä

Maailman helpoin asia on vastustaa jotain olemassa olevaa asiaa. Keksi asia, mitä haluat vastustaa ja ala levittämään asioita, joilla vastustuksen kohdetta väheksytään ja paheksutaan. Jokainen osaa sen halutessaan. Mutta ei sitä kehittämiseksi voi sanoa. Mikäli halutaan tehdä asioita paremmin, voidaan esittää parempia vaihtoehtoja.

Vastustaminen on usein myös populistista siinä mielin, että markkinaehtoisesti toimivat sektorit toimivat vain, jos niiden tuotteita ostetaan. Tämä korostuu erityisesti nyt, kun ilmastonmuutos tuottaa päänvaivaa ympäri tellusta. Fossiilisista pitäisi päästä eroon, mutta ihmiset maksavat fossiilisten käytöstä. Uusiutuvilla raaka-aineilla ja materiaaleilla voidaan korvata fossiilisia. Ja niin tehdäänkin jatkuvasti enenevissä määrin. Suomalaisella metsäosaamisella on siis kysyntää.

Moto
Harvesteri tekee töitä vain, jos puulle on käyttöä. Turhaan ei puita kaadeta.

Kuitenkin metsätaloutta vastustetaan kiivaasti erityisesti kaupungeissa, joissa metsiä ei juuri ole. Ikään kuin puiden kaataminen olisi jokin kansallisharrastus. Mutta ei! Yhtään puuta ei metsätaloudessa kaadeta, mikäli sillä ei ole käyttötarkoitusta. Eli ihmistä, joka tarvitsee puuta jossain muodossa. Useimmat ekologiset tuotteet kaupan hyllyillä ovat peräisin näistä hakkuista, joita ostamalla itse asiassa rahoittaa hakkuut. En ole vielä nähnyt tai kuullut luonnon ystävästä, joka ei ostaisi puutuotteita. Pahinta laatua on ihmiset, jotka saavat palkkaa metsätalouden vastustamisesta ja niillä rahoilla ostaa puisia huonekaluja ja kulutustuotteita (esim. WC-paperi), asuu puusta tehdyssä talossa, joka mahdollisesti vieläpä lämpenee puusta tuotetulla energialla. Tekopyhyyden määrällä ei ole rajaa.

Maailman muuttaminen vaatii vaivannäköä

Kun mietimme ratkaisuja ihmiskunnan aiheuttamiin haasteisiin, keskeistä on uudet innovaatiot. Paremmat tavat toimia, paremmat tuotteet, paremmat raaka-aineiden tuotantomuodot. Jonkin asian kieltäminen aiheuttaa aina jonkin vaihtoehtoisvaikutuksen. Ennen kieltoja olisikin aina syytä pohtia, onko se parempi vai huonompi, kuin kiellettävä asia. Tämä koskee myös suojeluhehtaarien lisäämistä ja hakkuiden vastustamista.

Jotta minkään tuotannon vastustaminen olisi uskottavaa, on välttämätöntä esittää parempi realistinen vaihtoehto vastustettavalle asialle. Muuten voidaan aika lailla suoraan todeta, että kyseessä on todennäköisesti hölmöläisen homma. Kyllä kaikkea voidaan vastustaa, mutta ilman vaihtoehtoa on erittäin suuri riski siitä, että vaihtoehtoisvaikutus on huonompi. Kannattaa siis aina kysyä tilalle esitettyä asiaa, jos halutaan kehittää parempaa maailmaa!

Musta päivä ympäristölle

Torstai 19.12.2019 oli synkkä päivä ympäristö- ja ilmastotyölle. Maailma vaikeroi tuskissaan, kun saastuttava teollisuus tuottaa pikamuotia ja härpäkkeitä kuluttajille. Globaali biodiversiteettikriisi huolettaa ihmisiä kaikkialla. Ilmastonmuutos on keskusteluiden ytimessä lähes kaikkialla ja nuoret vaativat tekoja. Aikuiset olisivat niitä halunneet tehdä. Olisi haluttu perustaa maailman puhtain tehdas korvaamaan maailman markkinoilla saastuttavaa tuotantoa. Suomen Luonnonsuojeluliitto oli toista mieltä! Se halusi estää tämän ympäristö- ja ilmastotyön KHO:n avustuksella ja onnistui siinä.

Gagnes vaahtoaa
Gagnes vaahtoaa! Kiitos tekstiiliteollisuuden, jota Kuopion tehdas olisi myös korvannut.

Kuopioon suunnitteilla ollut Finnpulpin biotuotetehdas olisi ollut ympäristöteko parhaasta päästä. Sellun tuotantoa olisi saatu energiatehokkaammaksi ja uudella teknologialla tuotannon yhteydessä olisi saatu korkeampaan jalostusasteeseen vaadittavia raaka-aineita. Nämä raaka-aineet olisivat olleet suuressa roolissa korvatessa ilmastonmuutosta aiheuttavaa fossiilitaloutta. Suomen metsätalous on kiistatta maailman kestävintä. Luultavasti ainoana maailmassa talousmetsien hakkuut, puumäärä ja monimuotoisuus kasvaa samaan aikaan. Lista asiantuntijoista, jotka eivät ole pystyneet esittämään parempaa ja kestävämpää vaihtoehtoa suomalaiselle puulle on pitkä. Siihen porukkaan mahtuu myös Suomen Luonnonsuojeluliitto, Greenpeace, Luonto-Liitto, BIOS-ryhmä, Suomen Ilmastopaneeli, Markku Ollikainen ja Sampo Soimakallio. Eli Suomen johtavat ilmastopolitiikan tekijät. Voikin hyvällä omatunnolla sanoa, että kyseiset tahot vastustavat tietoisesti maailman parasta. Koska he esiintyvät asiantuntijoina, heidän on tiedettävä.

Puutavaimuuta4
SLL valinta tuli selväksi. Ilmasto ja ympäristö jäi rahan ja vallan jalkoihin.
puuvilla_tehokastelu
Puuvillan kasvatus vaatii paljon vettä. Usein siellä, missä vedestä on muutenkin pulaa. Puhumattakaan ympäristömyrkyistä. Puukuitu onkin paljon ympäristöystävällisempi vaihtoehto, mutta SLL valitsi myös puuvillan.

Suomessa hakkuut ovat kestäviä ja lisähakkuut olisivat kohdistuneet harvennuksiin. Eli hiilensidontaa tehostaviin toimiin. Metsänomistajat olisivat saaneet tuloja ja metsät hyvään kasvuun. SLL esti myös metsänomistajien ansainnan ja metsien hoitamisen. Riukuuntunutta puustoa onkin tulossa lisää ja muistetaan silloin kenelle kiitos kuuluu.

Euroopan hakkuiden siirtyminen

Ympäristöjärjestöt voivat juhlia omissa piireissään, kunhan muistavat unohtaa hakkuu- ja hiilivuodon. Asiantuntijat tietävät, että täältä hakkaamatta jäävä puu tullaan hakkaamatta lähes täysimääräisesti muualta. Brasilia, Burma.. Eli päätös lisää myös Golbaalia metsäkatoa.

Puhtaamman teknologian tekeminen on ainoa tie saada puhtaampaa teknologiaa! Nyt SLL ja KHO vain pitkittävät kehitystä ja vanhojen laitosten käyttöä!

Ollaanko me ihmisiä?

Maailmamme uhkaa muuttua ilmaston lämpenemisestä huolimatta jäätäväksi paikaksi elää. Ainakin, jos nykyinen kehityssuunta jatkuu. Ja nyt ei puhuta ilmastonmuutoksesta, vaan muutoksesta ihmisyydessä. Somen keskustelukanavilla on meneillään täysimittainen propagandasota, joka riisuu kaiken häveliäisyyden ja toisten ihmisten kunnioituksen, tappaa sananvapauden ja mielipiteen vapauden, sekä nostaa kansojen johtoon ne ihmiset, jotka ovat kaikkein kärkkäimpiä ja äärimmäisimpiä mielipiteissään ja toiminnassaan.

Jo pitkään on puhuttu populistipuolueiden noususta, joka on seurausta siitä, etteivät perinteiset puolueet ole kyenneet kuuntelemaan äänestäjiään ja heidän huoliaan. Välimereltä alkanut pakolaisvirta toimi oikeastaan starttina liikkeen nousulle, joka on aina ollut olemassa. Kun kansan huolestuneet äänet vaiennettiin kutsumalla huolensa ääneen sanovia rasisteiksi ja solvaamalla muilla tavoilla, heidän ainoaksi vaihtoehdoksi jäi äänestää perussuomalaisia. Tämä toimii kuin luonnon laki yleensä. Jos jonkin jurottavan kasvin elinolosuhteet muuttuvat suotuisammaksi, se pärjää kilpailussa paremmin ja valtaa tilaa muilta lajeilta. Samalla Perussuomalaiset saivat populistipuolueen leiman ja parrasvalopaikan aina populismista puhuttaessa. Se ei kuitenkaan ole suinkaan ainoa populistipuolue Suomessa. Vihreät ovat vahvassa nosteessa nimenomaisesti äärimmäisyyksiin viedyn populismin ansiosta. Heidän ”maahanmuuttajat” on vain ”luonnon tuhoutuminen”.

Liimatainen Twitter 5_2019
Onko kansainvälisesti toimivan järjestön sopivaa käyttää tällaista retoriikkaa yksityishenkilöitä kohtaan?

Populistinen ympäristöliike taas toimii toisella tavalla. Se uskottelee kaikille olevansa ainoa, joka välittää korvaamattoman arvokkaasta luonnostamme ja tekee ainoana töitä sen eteen. Sanomahan on viestinnällisesti nerokas. Se saa ihmiset lahjoittamaan rahaa luonnon pelastamiseen ja äänestämään sen puolesta. Mutta kyseessä on kuitenkin illuusio. Lähes kaikki puolueet ja niiden jäsenet arvostavat luontoa ja haluavat tehdä oikeita ratkaisuja kestävän elämän turvaamiseksi myös jälkipolville. Erona protektionistien ja muiden välillä on se, että esim. Vihreät puolueena ei näytä välittävän kansan toimeentulosta tai hyvinvoinnista tuon taivaallista, mutta muut puolueet haluavat myös ihmisten voivan hyvin. Vihreä populismi on sanomana tehokas, mutta ei voi koskaan toteutua mahdottomana. Itse asiassa vihreän aatteen edustajat kieltäytyvät aktiivisesti edes esittämästä tavoiteltavia vaihtoehtoja.

Ilmastonmuutos muutti ihmiset

Sosiaalisen median kannalta ilmastonmuutos on ollut melkoinen koettelemus. Ilmastonmuutoksesta on tullut sellainen ilmiö, jonka uhan alla ihmiset näyttävät olevan valmiita luopumaan demokratiasta, hyvistä tavoista ja ihmisyydestä.

Vaikka meillä on aina ollut vähemmistönä aktivisteja, ilmastonmuutos synnytti aktivisteja ympäri maailmaa ennennäkemättömästi. Aktivisteja syntyi moneen lähtöön. Extinction Rebellion haluaa kaataa yhteiskunnan käyttämällä ilmastonmuutosta yhtenä työkalunaan. Ympäristöliikkeet hamuavat rahaa ja valtaa vaatimalla lähes kaiken kieltämistä. Heidän mielestään pitää lopettaa metsien käyttö, peltojen raivaus, kaivostoiminta, kalastus, öljynporaus, eläinten kasvattaminen, lentäminen, autoilu ja kuluttaminen. Sinänsä hyviä vaatimuksia, mutta väestönkasvu, kehittyvien maiden kulutuksen kasvu, sekä ihmisten tarpeet liikkua, syödä ja suojata itseään tekevät vaatimukset mahdottomiksi. Ilmastonmuutoksen kieltäjät ovat yksi aktivistiryhmä. Osa heistä ei aidosti usko ilmiöön, osa tekee sillä rahaa. Myös ilmastonmuutokseen vakavasti, mutta realistisesti suhtautuvat aktivoituivat. He yrittävät löytää tehokkaita ja toteutettavissa olevia ratkaisuja, joilla ilmastonmuutos voidaan pysäyttää. Ja sitten on ilmiö nimeltä Greta Thunberg..

Ilkka ihmisperse
Mitä mieltä sinä olet Ilkka Kiven sananvalinnasta? Onko se hyvien tapojen mukaista?

Gretan sanoma on väkevä. En edes ota kantaa ilmiön luomiseen. Minusta Gretan sanoma on hyvä ja kannatettava. Meillä Suomessa voi olla vaikea suhtautua Gretan sanomaan, koska täällä tehdään edistyksellistä ilmastotyötä ja lähes kaikki kansalaiset ovat samaa mieltä. Meidän on tehtävä asioita paremmin. Mutta näin ei ole kaikkialla maailmassa ja siksi on tärkeää, että Greta vie viestiä kaikkialle. Toivottavasti koko maailma herää ajatukseen, että nyt on oikea aika tehdä muutos.

Greta on saanut haluamaansa huomiota ja noussut supertähdeksi, jolla on vankkumaton kannattajakunta. Valitettavasti epäilen, ettei Greta ole toivonut sitä lieveilmiötä, joka hänen ympärilleen on syntynyt. Nimittäin ihmisyyden hylkäämistä hänen sädekehänsä kiillottamiseksi. Jo lähes kultinomaisia piirteitä saavuttanut Greta –uskovaisuus ei välttämättä ole hyväksi lapselle, jota jalustalle nostetaan. Greta on vielä lapsi ja monet ihmiset ovat huolissaan hänen harteillaan olevan taakan painosta, jota Greta kantaa. Ihmiskunnan tulevaisuus ei voi levätä yhden nuoren harteilla monenkaan mielestä. Monet pelkäävät Gretan henkisen kasvun ja kehittymisen puolesta. Tätä huolta ei kuitenkaan saisi ääneen sanoa. Greta voi nauttia valokeilassa olemisesta ja olla erittäin tyytyväinenkin tilanteeseen. Voi olla kuitenkin myös niin, että hän ei uskalla sanoa tarvitsevansa lepoa siinä pelossa, että hänen työnsä valuisi hukkaan sen vuoksi. On suorastaan pelottavaa, miten hänen kannattajansa reagoivat pienimpäänkin kritiikkiin Greta -ilmiössä. Greta pakotetaan tällä tavalla pysymään koko ajan esillä, eikä hänelle jätetä mahdollisuutta pienimpäänkään vetäytymiseen. Siksi hän varmaan tuleekin kaipaamaan Atlantilla vietettyä aikaa.

Miika popcorn
Mitä mieltä olet toisten ihmisten juhlapäivien pilaamisesta tällaisilla heitoilla? Onko tämä sivistynyttä?

Vihapuhe, vihainen puhe, solvaaminen

Vihapuheesta puhutaan paljon. Yleensä tähän liitetään jokin vähemmistöryhmä, jota kohtaan tehdään vääryyttä. Joskus olisi kuitenkin paikallaan miettiä, tarvitseeko vihapuhe vähemmistön kohteekseen. Nykyään vallalla tuntuu olevan tarkoitushakuinen mielensäpahoittamisen aikakausi. Eri ryhmät etsivät aktiivisesti syitä mielensä pahoittamiselle. Olipa kyse sitten rikoksen täyttävä vihapuhe tai vain omaan arvomaailmaan soveltumaton argumentti. Aivan liian helposti asiat tulkitaan henkilökohtaiseksi hyökkäykseksi ja siihen reagoidaan sen mukaisesti. Ei vain puolustautumalla ja argumentoimalla, vaan avoimella hyökkäyksellä henkilöä kohtaan.

Sanavapautta koetellaan tosissaan. Koska poliisilla ja syyttäjällä ei ole riittäviä resursseja tutkia somessa tapahtuvia solvauksia, ne jäävät useimmiten tutkimatta. Ellei kyseessä ole korkean proiilin henkilö, kuten kansanedustaja. Sananvapauteen ei tästä huolimatta kuulu solvaaminen, mistä muistuttaa myös valtakunnansyyttäjänviraston valtionsyyttäjä Anu Mantila Helsingin sanomissa 7.9.2019.

Ihmiset unohtavat sivistyksen somessa

Sosiaalinen media on pullollaan ilmasonmuutokseen liittyviä postauksia ja kommentteja. Niiden äänenpainot ovat kuitenkin muuttumassa äärimmäisen huolestuttaviksi. Monesti huomaa, ettei kyseessä ole enää keskustelu laisinkaan. Enää ei haluta keskustella asiallisesti tai argumentoida itse asiasta, vaan keskusteluissa aina vain helpommin mennään tasolle, jota ei voida enää kutsua sivistyneeksi. Yhä herkemmin asialliseenkin keskustelunavaukseen liittyy joku osapuoli, joka syyllistää henkilön, vääristää keskusteltavaa aihetta tai suoranaisesti herjaa toista osapuolta. Vastauksista on selvästi havaittavissa pyrkimys sananvapauden ja mielipiteenvapauden rajoittamiseen mitä mielikuvituksellisimmin sanankääntein. Asialliselle keskustelulle ei jää enää tilaa.

Olen huolissani siitä, mihin suuntaan ihmisten välinen kanssakäyminen on menossa. Nimimerkkien takaa huutelu tuntuu hävittävän viimeisetkin ihmisyyden rippeet ja hyvät tavat tehokkaammin ja nopeammin, kuin atomipommi ihmiset Nagasakissa ja Hiroshimassa. On aivan yleistä, että asialliseenkin viestiin vastataan tavalla, joka ei juuri edes liity alkuperäiseen viestiin, jos viesti ei ole mieluisa itselle tai haastaa oman ajatuksen asiasta. Enää ei monikaan edes pyri keskustelmaan asiasta, vaan polkemaan ikävästi argumentoinut henkilö syvimpään suohon, mitä maailmasta löytyy. Sen sijaan, että uskallettaisiin tarkastella tilannetta toisesta näkökulmasta, tyrmätään tuon näkökulman esittäjä. Liian herkästi unohdetaan asioiden kompleksisuus ja yhden asian vaikutus toiseen. Ratkaisukeskeiset ihmiset jyrätään, eikä edes haluta antaa realistisia vaihtoehtoja tilalle. On paljon helpompi vain pitää yhdestä totuudesta kiinni ja puolustaa sitä kaikin mahdollisin keinoin.

Stavy kärvennys
Minkä aatteen puolesta on oikein haluta ”kärventää” ja lähettää nurkkaan häpeämään toinen ihminen?

Haluan haastaa ihmisiä miettimään, onko heidän oma käyttäytymisensä sellaista, jollaisena he haluavat somekeskusteluiden näkyvän lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Viekö oma tyyli asioita eteenpäin vai pysäyttääkö kommentointi asian kehittymisen? Onko kommentit kommentoijan mielestä oikeutettuja ja kunnioittavatko ne keskustelun toista ihmistä? Esittäisikö henkilö samanlaisen kommentin kasvokkain?

Jokainen somen keskustelija kehittää keskustelun tasoa johonkin suuntaan. Onkin hyvä miettiä, mihin suuntaan oma kommentointi vie sosiaalisen median keskustelun tasoa. Ja ennen kaikkea sitä, onko suunta sellainen, jota itse haluaa edistää? Vai olemmeko mieluummin vain korppikotkia haaskalla?

Ilmastokeskusteluun realismia

Ilmastokeskustelu velloo metsien ympärillä. Tehdään tutkimuksia ja laskelmia, joilla ilmastontutkijat, poliitikot ja järjestöt pyrkivät perustelemaan metsien käytön rajoittamista. Perusidea on yksinkertainen, jos hakataan vähemmän, metsiin jää enemmän hiiltä varastoon. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Jo se, että laskelmat tehdään pelkästään hakkuumäärien mukaan, on vain pintaraapaisu metsien käytöstä ja alleviivaa metsien kasvatuksen asiantuntijoiden tarvetta ilmastovaikutusten todelliseen arviointiin.

Perusasiat pitää huomioida paremmin

1. Kaikki puut kuolevat

Hakkuiden ilmastovaikutuksia arvioidessa on kriittistä ymmärtää, ettei yksikään puu ole ikuisesti metsässä, vaikka niitä ei kaadeta. Mänty voi hyvissä olosuhteissa elää jopa satoja vuosia, mutta kuusi ja koivu ovat lyhytikäisiä puulajeja. 100 -vuotias koivu on lähes varmasti lahoamassa ja kuusikin kuolee usein alle 200 -vuotiaana. Kuolleisuutta voi nopeuttaa taudit, hyönteiset, myrsky tai lumi. On metsän terveydentilasta kiinni, kuinka nopeasti kuoleminen tapahtuu.

2. Hiilivarasto ei kasva loputtomasti

Vanhojen metsien hiilensidontakyky on olematon puiden kasvun hiipumisen jälkeen. Puiden kuoleminen vapauttaa sinne jo sitoutunutta hiiltä ja iän karttuessa kuolleisuus kasvaa. Samalla metsän hiilitase kääntyy negatiiviseksi, eikä sitä voida enää pitää hiilinieluna.

Suurilla puuyksilöillä on myös kyky pitää nuoremmat kaukana. Kookkaan männyn ympärillä voi olla useiden metrien alue, jossa näkyy vain vaihtuvaa taimiainesta. Eli taimia, jotka itävät, kasvavat muutaman vuoden ja kuolevat. Ne eivät pärjää kilpailussa suuren yksilön juuristolle, eivätkä saa riittävästi ravinteita kasvaakseen suureksi. Hiilivaraston kasvamiseen käytettävissä oleva pinta-ala siis pienenee. Tämä voidaan ehkäistä kasvattamalla puita tasaikäisinä, jolloin yksikään yksilö ei pääse dominoimaan.

Ylitiheä2

3. Hakkuiden lisäys harvennuksilla

Tavoiteltu hakkuiden lisäys kohdistuu pääasiassa kasvatus- eli harvennushakkuisiin. Harvennushakkuilla parannetaan metsän kasvua ja terveydentilaa, sekä varmistetaan laadukkaan tukkipuun kasvaminen. Tukki on se osa puusta, josta tehdään rakentamisen materiaaleja pitkäaikaisen hiilivaraston kasvattamiseksi ja paljon päästöjä aiheuttavan betonirakentamisen pienentämiseksi.

Suomen metsien tila on sellainen, että ylitiheitä kasvatusmetsiä on joka puolella Suomea koko ajan enemmän. Harvennuksia ei voi suorittaa, ellei puulle ole jatkojalostuspaikkaa. Toisin sanoen suomalaiseen metsätalouteen kuuluu kiinteästi periaate, ettei yhtään puuta kaadeta ilman että sen osien tuleva käyttö tiedetään ennen hakkuuta. Mikäli ylitiheää metsikköä ei harvenneta ajoissa, metänomistaja tekee karhunpalveluksen itselleen taloudellisesti, monimuotoisuudelle estäen kenttäkerroksen kasvien valon saannin, puuston terveydelle, puuston laadulle ja kansantaloudelle. Ilmastovaikutus on myös suuri. Ylitiheänä kasvanut metsikkö riukuuntuu ja puu kelpaa sen jälkeen käytännössä vain lyhytikäisten tuotteiden valmistamiseen tai polttoon.

Hakkuiden rajoittaminen lisää ylitiheiden metsien määrää entisestään!

4. Yksi ratkaisu toimii vain yhdessä paikassa

Metsätalouden asiantuntijat pohtivat hakkuusuunnitelmien teossa, mikä on juuri sille paikalle oikea toimenpide. He tietävät, miten kasvupaikan tekijät ja puuston vallitseva tila vaikuttavat kunkin toimenpiteen kanssa metsän tulevaisuuteen. Heillä on kyky nähdä tulevaisuuteen, eli he osaavat tehdä ratkaisuja, jotka ovat metsälle hyväksi jopa sadan vuoden periodilla aina juuri sillä paikalla ja niillä muuttujilla, jotka kohdistuvat juuri siihen metsikköön. Esimerkiksi Suomen Ilmastopaneeli on koko olemassaolonsa ajan kyllä laskenut hiilinieluvaikutuksia, mutta laskelmissa ei oteta huomioon erilaisissa vaiheissa olevien metsien hoidon tarvetta ja vaikutusta tulevaan kasvuun (hiilinieluun). He eivät ole metsien kasvatuksen ammattilaisia, vaikka esittävätkin tietävänsä, miten metsien puuston määrää parhaiten kasvatetaan. Valitettavasti..

Euroopan hakkuiden siirtyminen

5. Hakkuut siirtyvät

Ilmasto ja metsätalous toimivat globaaleilla pelikentillä. Puun käyttöä lisätään kansainvälisesti, koska kestävä metsätalous on YK:n Ilmastopaneelinkin mukaan ilmaston kannalta kriittisen tärkeä elementti. Mikäli Suomen metsiin jätetään enemmän puuta lahoamaan metsiin, sama puumäärä hakataan jossain muualla. Monessa maassa tämä tarkoittaa metsäkadon kiihtymistä, toisin kuin Suomessa.

Ilmaston kannalta ei ole merkitystä, mistä hakattu puu on peräisin. Mutta sillä on, mitä tapahtuu hakkuun jälkeen. Suomessa voidaan luottaa siihen, että metsä pidetään kasvussa ja päätehakkuun jälkeen perustetaan uusi metsä. Hakkuiden rajoittamisella ulkoistetaan myös metsien käytön kestävyys.

6. Metsätalouden luonnonhoitotyö

Suomen metsätalous on jo vuosikymmeniä tehnyt työtä luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi metsätalouskäytössä olevilla alueilla. Tämän työ tulokset näkyivät selvästi juuri julkaistussa uhanalaisarviossa, jossa talousmetsissä elävien uhanalaisten lajien kehittymisessä oli selvä ero muihin alueisiin. Talousmetsien lajisto menestyi huomattavasti paremmin, kuin muualla elävät lajit. Metsien käytöllä voidaan siis parantaa lajiston elinmahdollisuuksia. Suomalainen metsätalous nähdään maailmalla maailman parhaana monimuotoisuuden kannalta. Hakkuiden siirtyminen aiheuttaa monimuotoisuuskatoa muualla ja vaihtoehto on aina huonompi luonnon kannalta.

Deforestration Amazon

7. Metsäkato

Samalla, kun luemme Brasilian massiivisesta metsäntuhoamisesta, ilmastokeskustelussa aina välillä esiintyy myös Suomen metsäkato. On helppoa ajatella, että näillä on jotain yhteistä. Mutta ei ole! Suomen metsäkato johtuu rakentamisesta. Uusia väyliä ja rakennuksia rakennetaan ja niiden alta on tietysti metsä poistettava. Metsätalous sen sijaan ei aiheuta metsäkatoa. Päin vastoin se metsittää uusiakin alueita vahvistaen niiden hiilensidontaa ja uusiutuvan materiaalin kasvatusta. Amazon on maailman keuhkot. Rajoittamalla hakkuita Suomessa, isketään reikiä maailman keuhkoihin.

8. Fossiilisista eroon

Fossiilisten raaka-aineiden käytön lopettaminen vaatii erityishuomiota. Tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että fossiilisen hiilen vapauttaminen on ilmastonmuutoksen aiheuttaja. Sen käyttö pitäisi saada loppumaan. Minulle riittäisi, että se saadaan tasolle, jossa maapallo voi sitoa saman verran hiiltä (tai vähän enemmän), kuin fossiilista hiiltä vapautuu. Energia on merkittävin ongelma, mutta ei suinkaan ainoa. Suomessa metsien ilmastovaikutuksista puhuttaessa ei voida tehdä laskelmia pelkästään energiakäytön osalta, jos halutaan tulokseksi jotain käyttökelpoista. Pääosa hakatusta puusta menee jalostettavaksi materiaaleiksi. Energiakäyttöön päätyy lähinnä se osa puusta, jota ei voida muuhun käyttöön jalostaa. Suomalaisen puun vaikutuksia fossiilisiin pitääkin pohtia materiaalien kautta. Puusta voidaan tehdä mikä tahansa tuote, joka valmistetaan raakaöljystä. Suomalaisen metsätalouden tuotokset menevät rakentamisen lisäksi lähes yksi yhteen pienentämään raakaöljyn tarvetta.

DCIM100MEDIADJI_0001.JPG

9. Puusta ravintoa

Puuta on ikiaikaisesti käytetty myös ravintona. Pettuleipä oli tuttu kaikille suomalaisille sotien aikaan. Meille jokaiselle tutut purukumit, jäätelöt ja monet muut suuhunpantavat sisältävät pieniä määriä puuta. Hiljattain kehitettiin menetelmä valmistaa puusta rehua karjalle. Tästä ei liene pitkä askel tuottaa ihmisille ruokaa puusta ilman välissä olevaa karjaa. Ilmastolle maatalous on haaste ja erityisesti turvemaille tehdyt pellot aiheuttavat päästöjä. Silläkin saralla tehdään voimakasta kehitystyötä päästöjen vähentämiseksi, mutta tätäkin painetta voidaan vähentää metsiä käyttämällä.

10. Metsät ovat varastoitunutta aurinkoenergiaa

Tuulivoima ja aurinkovoima nähdään ratkaisuna puhtaan energian tuottamiseksi. Niiden tuottaminen vaatii kaivannaistuotteita, joita maailmassa on rajallisesti ja joiden tuottaminen on kovan vastustuksen alla ympäristöjärjestöjen toimesta. Tuulivoimalan perustaminen alkaa kippaamalla 100.000 tonnia betonia monttuun. Kummankin osalta on välttämätöntä, että on myös säätövoimaa tarjolla. Aina ei tuule tai paista. Sähkön varastoinnissa on myös haasteita, jotka metsät ovat ratkaisseet jo maailman alussa. Fotosynteesissä auringon energia varastoituu puiden soluihin. Tuotos tunnetaan puuna. Se voidaan ottaa käyttöön silloin, kuin sille on tarvetta. Varastointi ei maksa, eikä vaadi massiivista akkujen valmistamista tai varalla olevia vaihtoehtoisia energianlähteitä.

11. Hiilen sitominen ilmasta

Yhtenä ratkaisuna ilmakehän hiilen vähentämiseksi ollaan kehittämässä teknologioita, joilla hiilidioksidi voidaan napata ilmasta ja muuttaa kiinteään muotoon. Mielenkiintoista nähdä, miten tässä onnistutaan, mutta hieno lisä se olisi nyt tapahtuvaan hiilensidontaan, jota metsät tekevät tällä hetkellä paljon tehokkaammin ja ilman tarvetta teknologialle, joka tarvitsee taas ilmastoa rasittavia investointeja.

Metsät ovatkin päästöttömiä aurinkovoimaloita, jotka energian lisäksi sitovat myös hiiltä ilmasta ja maasta.

12. Puu on kierrätettävää

Puukuitu on helposti kierrätettävää materiaalia. Sama puukuitu voidaan käyttää jopa 7-8 kertaa ennen sen päätymistä energiaksi. Kiertotaloudessa puukuidulla on merkittävä rooli sen kestävyyden, kierrätettävyyden ja jalostettavuuden vuoksi. Vaikka puu onkin kierrätettävää, ei sitä voida loputtomiin käyttää. Tarvitaan myös neitseellistä kuitua, jota voidaan lisätä kierrätystuotteisiin oikeiden ominaisuuksien saamiseksi. Kierrätystuotteiden valmistaminen ja kehittäminen onkin kovassa nosteessa ja monet kehittäjistä haluavatkin kehittää uusia tapoja kierrättää puukuitua.

Carbon_cycle-cute-diagram-jpg

13. Suomen metsät ovat hiilinielu

Ilmastokeskustelussa voi helposti hämärtyä metsien vaikutus hiilen kiertoon. Termejä käytetään väärin ja myös monesti tarkoitushakuisesti sekoittamaan lukijan ajatuksia. Metsät ovat hiilinielu, kun ne sitovat enemmän hiiltä kuin mitä ne päästävät. Metsien hiilinielu on suoraan kasvun ja poistuman erotus. Se voidaan laskea vähentämällä vuosittaisesta kasvusta hakatun puun ja luontaisen poistuman erotus.

Suomen ilmastotaseen hiilinieluvaikutus on vertailua Suomen päästöjen ja metsien hiilensidontakyvyn välillä. Lähinnä kyseessä on luonnontieteistä vahvasti erossa oleva poliittinen asia. Hakkuiden vähennystä perustellaan mielestäni haluttomuudella tehdä oikeita asioita siellä, missä päästöjä aiheutetaan. Siksi on aidan matalin paikka selitellä metsien hiilivaraston kasvattamista hetkellisesti ratkaisuna ilmastonmuutokseen. Peruste toimii, jos oletetaan ilmastonmuutoksen loppuneen 2030 mennessä. Muuten ei. Nopeilla muutoksilla tehtäisiin kuitenkin tulevaisuuden kannalta korvaamattomia vaihinkoja. Metsäteollisuuden alasajo lyhytaikaisten hyötyjen saavuttamiseksi olisi hyttysen tappamista tykillä sisätiloissa. Hyttynen ehkä kuolisi, jos sattuisi osumaan, mutta tykinkuulan vahingot ympäristölle olisivat pysyviä.

Metsien kasvun on arvioitu kasvavan 150 miljoonaan kuutioon vuodessa, jos metsiä hoidetaan hyvin, kuten tähänkin asti. Metsäteollisuuden alasajon kanssa tämä näkyisi ylitiheiden riukumetsien massiiviseen lisääntymiseen, uusiutuvien materiaalien osuuden vähenemisessä kaikista kulutustuotteista, työttömyyden lisääntymisenä, kansantalouden heikkenemisenä, monimuotoisuuden vähenemisenä ja virkistysarvojen laskuna. Mutta ilmasto ei tosiaankaan hyötyisi yhtään hakkuiden siirtymisen vuoksi. Kierretään siis tämä ansa suosiolla ja keskitytään hyviin ratkaisuihin.

14. Hiilivaraston muutos

Metsien hiilivarasto muuttuu hakkuiden seurauksena. Se on selvä. Kun metsästä viedään x tonnia puuta pois, pienenee hiilivarasto saman verran. Aineen pysyvyyden perusteella voidaan jo tehdä oletus, ettei hiili kuitenkaan tupsahda tässä tilanteessa taivaalle, vaan hiilivarasto siirtyy toiseen paikkaan.

Ensin hiilivarasto menee jatkojalostettavaksi. Usein sen jälkeen se menee toiseen paikkaan edelleen jalostettavaksi. Sivutuotteista jalostetaan tuhansia erilaisia aineita, raaka-aineita ja tuotteita, joita me käytämme hyvällä omatunnolla niiden ekologisuuden vuoksi.

Osa hiilestä varastoituu rakennuksiin, osa muiksi tuotteiksi. Osa on pitkäaikaista hiilen varastointia, osa lyhytaikaista. Lapsellinen heitto vessapaperin lyhytaikaisesta hiilensidonnasta pitää sisällään vähän totuuttakin. Paperi kun hajoaa nopeasti jouduttuaan kosketuksiin veden kanssa. Mutta siihen tämän heiton vaikutukset loppuvatkin. Loput on kiinni jäteveden jatkokäsittelystä. Rovaniemellä sai pitkään ostaa multaa, joka koostui jäteveden käsittelyn tuotteena. Eli vessapaperia multana, jota voi käyttää esimerkiksi pihanrakennukseen hiiltä sitovan nurmen kasvatusalustana. (Onko vessapaperin hiilivarasto siis itse asiassa ensikäytön jälkeen kasvava?)

Osa hiilestä korvaa fossiilisia varastoja, osa ei. Mutta se osa, joka korvaa, säilyttää miljoonia vuosia vanhaa hiilivarastoa. Jopa lyhytaikainen hiilivarasto voikin siis olla vaikutuksiltaan miljoonia vuosia pitkän varaston pysyminen varastona. Tarvitaan siis uusi termi pitkäaikaisen ja lyhytaikaisen hiilivaraston lisäksi, joka on ikiaikainen.

Ilmastovalinta
Metsien käytön suhteen pitää muistaa arvovalinta. Sillä, lähennytäänkö meillä kestävää hakkuutasoa vai ei, on merkitystä.

15. Meillä on globaali vastuu

Maailman maat eivät ole homogeenisiä. Meillä on onni asua maassa, jossa metsät kasvavat ja luonto tarjoaa meillä mielettömät olosuhteet elämiseen. Kaikkialla ei näin ole. Silti ihmisten tarpeet ovat hyvin samanlaisia joka puolella. Hygieniatuotteiden, kuten vessapaperi, käyttö lisääntyy maailman väestön vaurastuessa ja kasvaessa. Nettikauppa lisää pakkausten tarvetta. Puuvillan kasvatuksen ympäristö- ja sosiaaliset ongelmat vaativat vaihtoehtoista tekstiilin raaka-ainetta. Ruoantuotanto on murroksessa ja vaatii pikaisia toimenpiteitä. Metsien käyttöä ei voida ajatella pelkästään Suomen rajojen sisällä laskettavien ilmastovaikutusten perusteella. Meillä on vastuu maailman ihmisten tarpeiden täyttämisestä omalla kestävällä osuudellamme. Onneksemme Suomessa metsätalous on tehnyt jo yli sadan vuoden ajan kestävää ilmastotyötä, jonka hedelmillä meillä on koko ajan kasvavat resurssit vastata globaaleihin haasteisiin.

Metsä on mahdollisuus

Ilmastotutkijoilla on oma kapea katsontakantansa metsien ilmastovaikutuksiin. Se ei suinkaan tarkoita, ettei suomalainen ilmastotiede voisi kehittyä. Olisi jo aika perustaa työryhmä, joka pohtisi suomalaisten metsien mahdollisuuksia ottaen kaikki vaikutukset huomioon. Ehkä työryhmä voisi  myös tehdä esityksiä puhtaamman maailman saavuttamiseksi.

Joku hullu voisi antaa hammaskalustonsa siivoojan korjattavaksi, mutta suurin osa ymmärtää ammattilaisen olevan ammattilainen vain omalla alallaan.

Kaikkiin metsien käyttöön lausuntoja antaviin työryhmiin, valiokuntiin ja tutkijaryhmiin, joiden perusteella tehdään päätöksiä metsien käytöstä, tulisi välttämättä lisätä metsätalouden asiantuntija, joka toisi metsänkasvatuksen osaamista valmisteltaviin lausuntoihin. Tällä vältytään kehitystä hidastavalta poliittiselta nokittelulta, jota vaikutuksiltaan ristiriitaiset lausunnot aiheuttavat. Joku hullu voisi antaa hammaskalustonsa siivoojan korjattavaksi, mutta suurin osa ymmärtää ammattilaisen olevan ammattilainen vain omalla alallaan. Ilmastontutkijat, taiteilijat ja kirjailivat eivät ole metsäasiantuntijoita. Metsäammattilaiset ovat metsäammattilaisia. Metsien käytön linjaukset ilman metsäammattilaisten vahvaa konsultaatiota on pyllistys suomalaiselle koulutusjärjestelmälle ja ammattitaidon kunnioitukselle.

Muualla ymmärretään suomalaisen metsätalouden erinomaisuus ja sitä kadehditaan. Ollaan avoimesti ylpeitä siitä ja pyritään viemään osaamista myös muihin maihin, jotta sadan vuoden kuluttua muutkin voivat olla yhtä hyviä tai parempia. Lapsenlapsemme kiittäisivät, kun suomalainen metsäosaaminen pelastaisi maaailman elinkelpoisuuden. Tähän sillä on hyvät edellytykset ja näytöt olemassa.

 

Ylikulutuspäivä olikin alikulutuspäivä

30.7.2019 ei uutisia seuranneet voineet välttyä uutisoinnilta, jossa ympäristölobby hehkutti maailman ylikulutuspäivää ja että suomalaisten elintavoilla tarvitaan 3,8 maapalloa. Uutisaihe on jo tavanomainen ja kaikki mediat siihen mielellään tarttuvat. Ei ehkä kannattaisi tai ainakin kannattaisi muistaa journalistinen ammattiylpeys, joka nyt unohtui aivan täysin.

Ylikulutuspäivä on Global Footprint Networkin laskennallinen tulos, joka tehdään maakohtaisesti. Päivän Byrokraatti laski, että GFN:n tulosten mukaan Suomen ylikulutuspäivä vuodelle 2019 on 8. helmikuuta 2021, eikä suinkaan saman vuoden huhtikuussa.

Forbes taas tarkasteli laskennassa käytettyjä osioita, joita on kaikkiaan kuusi. Näistä kuudesta suurimmalla osalla maista 5 näytti positiivista tulosta ja ainoastaan hiilidioksidipäästöt veivät ne negatiivisiksi.

Mistä siis puhutaan ja mihin uskoa?

Ylikulutuspäivä on viestintätuote

Jos halutaan ymmärtää paremmin ylikulutuspäivän uutisoinnin ristiriitaisuutta, on ihan ensimmäiseksi tarkasteltava Global Footprint Networkin taustavaikuttajia. Verkostoa johtaa WWF. Suomessa ympäristölobby on helisemässä, koska sen toiminnan perusta uhkaa murentua metsätalouden ja teollisuuden tuloksekkaan kestävyystyön myötä. En muista 2000 -luvulta yhtään ympäristöjärjestöjen metsäkampanjaa, jossa väitteet olisivat pitäneet täysin paikkaansa. Useimmiten ne ovat tuulesta temmattuja, jotta saadaan aikaiseksi mahdollisimman suuri konflikti.

Tällä uutiskärjellä olisi ollut uutuusarvoa ja se olisi herättänyt toivoa maailman pelastumisesta.

Ylikulutuspäivän suurin uutinen on se, että suomalaisella mallilla voidaan tuottaa erittäin tuloksekkaasti enemmän biomassaa. Tästä saa kiittää lähes yksinomaan metsätaloutta, joka on saanut Suomen metsät ennennäkemättömään kasvuun. Tällä uutiskärjellä olisi ollut uutuusarvoa ja se olisi herättänyt toivoa maailman pelastumisesta. Miksi siis uutisointi on negatiivista, kun aihetta olisi juhlia?

Ympäristökonserni

Ympäristöliiketoiminta on valtavan suurta bisnestä. Pelkästään järjestöissä pyörii kymmenien miljoonien eurojen liikevaihto. Sen lisäksi tulevat tämän, kieltämättä nerokkaan ja taitavasti rakennetun, ympäristövaikuttamisen verkoston muut osat. Lonkerot ovat laajat ja ulottuvat kaikille yhteiskunnan tasoille. Tämän verkoston suojaamiseksi eettisyys, faktapohjaisuus ja moraali on unohdettava suomalaisten läheisen luontosuhteen vuoksi. Ei ole yllätys, että ympäristöliiketoiminnan raha liikkuu kaupungeissa. Muualla ei tarvitse kuin katsoa ulos ikkunasta, niin tunnistaa paskanjauhannan. Siksi myös uutiskärki on negatiivinen. Miksi kukaan antaisi rahaa toiminnalle, joka arvostelee maailman kestävintä ja kehittyvintä toimintaa?

Ilman syvempää opiskelua paskanjauhannan tunnistaminen ei onnistu, joten useimmille on helpointa luottaa maailmanlopun ennustajaan, huolestua tulevaisuudestaan ja antaa rahaa, jotta joku muu pelastaisi kaiken meille rakkaan.

Ympäristöviestintä on ammattimaisesti ja pitkäjänteisesti rakennettua ihmisten mielikuvien muokkaamista. Valitettavasti se ei Suomessa ole perustunut todellisuuteen enää 30 vuoteen. Nyt on kasvanut uusi sukupolvi, jolle kauhukuvien maalailun tulos on ainoa totuus. Onhan se syötetty heille käyttäen hyväksi ihmisten luontaista halua toimia oikein. Kohderyhmän on usein täysin mahdotonta tunnistaa vedätystä, kun kerrotaan maailman tuhoutuvan ja luonnon monimuotoisuuden katoavan milloin mistäkin syystä. Ilman syvempää opiskelua paskanjauhannan tunnistaminen ei onnistu, joten useimmille on helpointa luottaa maailmanlopun ennustajaan, huolestua tulevaisuudestaan ja antaa rahaa, jotta joku muu pelastaisi kaiken meille rakkaan.

Ylikulutuspäivässä on kyse tästä. Mielikuvan luomisesta liiketoiminnan tukemiseksi. Pelko on vahva motivaattori. Se estää ihmistä toimimasta rationaalisesti ja madaltaa kynnystä raottaa kukkaroa pelastuakseen. Tämän vuoksi ympäristöfanaatikot keskittyvät kaaoksen lietsomiseen. Ei heillä ole minkäänlaista suuntaa olemassakaan. Tämä tuli selväksi, kun heiltä kysyttiin vaihtoehtoa puulle (jonka käyttöä ratkaisuna ilmastonmuutokseen he vastustavat). Yhtään vaihtoehtoa ei tullut vastaukseksi, vaikka vastaajia oli riviaktivisteista aina ministereihin saakka.

Maailma ei pelastu pelkäämällä

Maailma ei pelastu pelkäämällä, eikä myöskään valehtelemalla. Väärien mielikuvien määrätietoinen levittäminen voidaan tulkita petokseksi ihmiskuntaa vastaan. Uusituvia luonnonvaroja kestävästi käyttävät yritykset, puhtaampia teknologioita kehittävät yritykset, kehitystä tukevat päättäjät ja jopa yksittäiset ihmiset joutuvat käyttämään valtavia resursseja vain valheiden oikaisemiseen. Eikä se silti täysin onnistu, koska pelko edelleen estää ihmisiä ajattelemasta rationaalisesti. Tämän juupas-eipäs -viestinnän lopputulos on suuri joukko hämmentyneitä ihmisiä, jotka eivät tiedä miten voisivat tehdä osuutensa. Resursseja hukataan täysin turhaan ja se kaikki on poissa maailman tekemisestä elinkelpoisemmaksi.

Tämän juupas-eipäs -viestinnän lopputulos on suuri joukko hämmentyneitä ihmisiä, jotka eivät tiedä miten voisivat tehdä osuutensa.

Tehokkainta ympäristötyötä olisi muuttaa viestinnän sävy täysin toiseksi. Nostamalla hyviä esimerkkejä kaikkien tietoisuuteen tuetaan parhaiten niiden yleistymistä. Viestimällä positiivisista saavutuksista kansainvälisesti saadaan cleantech -vientiä kasvatettua ja myös muut maat mukaan Suomen johtamaan kehitykseen kohti puhtaampaa ja monimuotoisempaa maailmaa.

Haaste ympäristöprotektionisteille

Tehkää esiselvitys kuinka paljon enemmän voisitte samalla rahalla saada aikaiseksi maailman muuttamisessa, jos uudistatte 50-vuotta vanhan toimintamallinne ja alatte levittämään maailmaa pelastavia hyviä esimerkkejä kansainvälisesti.

Ja pieni vinkki lopuksi. Suomalaiset ostavat kulutuksen vähentämisen ilman pelotteluakin. Olemme koulutettua kansaa ja ymmärrämme erittäin hyvin luonnon ja ympäristön arvon puolueesta riippumatta. Puhdas ympäristö nostaa elämisen laatua ja onnellisuutta. Halume puhdasta ja hyvinvoivaaa ympäristöä itsekkäistä syistä jälkipolviemme lisäksi.

Kannatatko metsätaloutta alitajuisesti? Tee testi!

Mikään ei herätä niin paljon intohimoja suomalaisessa ilmastokeskustelussa, kuin metsien käytön oikea taso. Siksi onkin hyvä pysähtyä miettimään, minkälaisia valintoja itse tekee, eli kannattaako hakkuita vai ei. On helpompi mennä asian taakse, kun ei itse toimi ajamiaan tavoitteita vastaan.

Kannatatko metsätaloutta alitajuisesti, vaikka julkisesti olisitkin sitä vastaan? Kyselin aiemmin eri asiantuntijoilta, poliitikoilta ja jopa yliopistoilta, mitä materiaaleja he suosittelisivat. Kysyilmastosta lopulta kertoi puun olevan turvallinen valinta. Aika moni asialla politikoiva jätti vastaamatta. Niin vaikea kysymys oli. Siksi onkin syytä mennä kuluttajatasolle ja miettiä, mitä heidän mielestään ovat ekologiset valinnat.

Metsäquizz

Nyt kun olet tehnyt testin, tiedät, mitä mieltä olet suomalaisen metsätalouden ekologisuudesta ja ilmastoystävällisyydestä. Onneksi olkoon!

Jaa testi myös ystävillesi, jotka kamppailevat oikeiden valintojen tekemisen kanssa!

Vastustamisen aikakausi päättyy

Olemme eläneet puoli vuosisataa vastustamisen aikakautta. Tänä aikana meille on kehittynyt merkittävää #konfliktiteollisuutta. Tämän teollisuudenhaaran alku voidaan lukea niihin aikoihin, kun aiemmin spontaanit mielenilmaukset kehittyivät järjestäytyneeksi toiminnaksi. Suomessa Suomen Luonnonsuojeluliitto juhli juuri 50 -vuotista taivaltaan. Se voidaankin lukea uranuurtajaksi konfliktiteollisuuden kehittämisessä.

Alkuaikoina luonnonsuojeluvaatimukset olivat ehdottomasti paikallaan. Olihan sen aikainen metsien käsittely nykymittapuulla tarkasteltuna melkoisen ronskia. Avohakkuualat mitattiin neliökilometreissä ja koivu luettiin lähinnä haittapuuksi. Soita ojitettiin urakkahinnoittelulla kilometriperusteisesti, jonka seuruaksena ojia nähdään edelleen myös kangasmailla. Eihän sitä viivotinta välillä voinut nostaa kartalta. Suomi maksoi sotavelkansa metsällä ja se näkyi.

Sittemmin tutkimus osoitti, että homma ei mene ihan putkeen, eikä samalla kaavalla voi jatkaa. 1980 -luvulla luonnonsuojelijoiden vaatimukset otettiin tosissaan myös metsäalalla. Tästä alkoi nopea muutos kohti monimuotoisuutta tukevaa metsätaloutta. Ala oli mukana valmistelemassa uusia metsä- ja luonnonsuojelulakeja, joiden tarkoitus oli turvata olemassa olevaa monimuotoisuutta, sekä pitkässä juoksussa lisätä sitä. Samoihin aikoihin suomalaisessa metsätaloudessa otettiin käyttöön myös PEFC -sertifiointijärjestelmä, jolla varmistettiin kehityksen suunnan pysyvän tulevaisuudessakin metsäluontoa tukevana. Myös kahlekuninkaat, eli aktivistit otettiin mukaan valmistelemaan lainsäädäntöä ja vaikuttamaan kaikkeen luonnon hyödyntämiseen.

Ylä-lappi
Metsäsodilla Greenpeace repi paikallisten välit pysyvästi. Paikkakunnalla ei ole vieläkään unohdettu silloin syntyneitä erimielisyyksiä.

Dialogi kehittyy

2000 -luvulla käytiin voimakkaita metsäsotia pääasiassa kansainvälisen megajärjestön, Greenpeacen masinoimana. Meno oli aika hurjaa ja metsäala oli helisemässä uudessa tilanteessa. Kun aiemmin riidat olivat kotimaisia, nyt ne olivatkin maailmanlaajuisia. Greenpeace kampanjoi joka puolella maailmaa arvostellen milloin Metsähallitusta, milloin metsäyhtiöitä. Argumenteissa ei pidätelty yhtään ja siinä meni mukana muun muassa Suomen viimeiset sademetsät, kun viestintäkampanjaa käytiin Euroopassa. Saksan postilaitos lopetti suomalaisten kirjekuorten ostamisen tämän vuoksi. Metsäalan oli opittava uuteen tilanteeseen. Kun aiemmin oli ajateltu, että alalla tiedetään mitä siellä tehdään, nyt havahduttiin siihen, että myös alan ulkopuolisten pitäisi tietää, mitä metsäalalla tehdään.

Inarissa käytyjen metsäsotien aikana Greenpeace repi paikalliset asukkaat kahteen ryhmään. Sota pakotti jotkut luopumaan työstään ja jopa kauppojen kassoilla huudeltiin törkeyksiä metsistä elantonsa saaville. Arvet ovat syviä, eivätkä ne ole vieläkään parantuneet kaikilta osin. (Tätä kirjoittaessa Greenpeace on repinyt sodan arvet uudelleen, kun se FSC -sertifiointiin vaikuttamalla pysäytti paikallisen puukaupan kokonaan.)

Alkoi dialogien kehittämisen aika. Lapin metsäsotien aikana käytiin lukuisia keskusteluita, joissa sovittiin pelisäännöistä. Lopulta rauha saavutettiin ja toiminnan piti olla myös aktivistien ja paikallisten elinkeinojen hyväksymää. Kestihän sitä hetken.

Tällaiset kommentit halventavat tehtyä uhanalaisuusarviointia ja monimuotoisuuden eteen tehtäviä panostuksia.

Jo vuonna 2010 julkistettu uhanalaisten lajien punainen kirja antoi viitteitä siitä, että metsäalan monimuotoisuustyö alkaa kantaa hedelmää. Vaikutukset ovat hitaita, koska vain pari prosenttia talousmetsistä on vuosittain hakkuiden piirissä ja niistäkin valtaosa on kasvatushakkuita. Rakennepiirteiden paraneminen siis ottaa aikaa ja sen jälkeen vielä aikaa menee lajiston elpymiseen. Puhutaan vuosikymmenistä, ei vuosista. Tuore uhanalaisarviointi taas kertoi, että uhanalaiset metsälajit jatkavat kasvuaan. Mutta talousmetsien lajistossa muutosta ei tapahtunutkaan. Uhanalaistuminen oli siis saatu pysähtymään siitäkin huolimatta, että kaikkialla muualla maailmassa kaikissa kasvupaikoissa uhanalaistumiskehitys voimistuu. Edelleen kuitenkin viljellään mielikuvaa, jossa metsätalous on suurin uhka lajistolle. Tällaiset kommentit halventavat tehtyä uhanalaisuusarviointia ja monimuotoisuuden eteen tehtäviä panostuksia.

Ilmastonmuutos sekoittaa pakkaa

Samanaikaisesti ilmastonmuutos nousi kaikkien tietoisuuteen. Vihdoin se otettiin tosissaan. Tutkijat kaikkialla maailmassa ovat yhtä mieltä siitä, että ilmastonmuutos johtuu fossiilisten raaka-aineiden käytöstä. Ympäristöjärjestöille iski hätä! Koska he eivät ole ihan täysiä tampioita, he ymmärsivät nopeasti, että nyt on tulevaisuus vaakalaudalla. Fossiilisten korvaamiseksi tarvitaan luonnollisesti uusiutuvia raaka-aineita. Suomessa ja maailmalla se tarkoittaa aivan suoraan painetta käyttää metsiä tehokkaammin.

Alkoi armoton viestintäkampanjointi, jolla keskustelu johdettiin vain yhteen asiaan. Hakattavan metsäkuvion hiilivaraston muutokseen. Tällä voitiin laskea, että metsikön hiilinielu pienenee, kun sen hiilivarastoa pienennetään. Ja luonnollisesti tämän varaston annettiin ymmärtää päätyvän saman tien taivaalle ilmastoa lämmittämään. Aktiivisesti vältettiin aiheita, jotka viittasivat fossiilisten korvaamiseen, hakkuiden siirtymiseen, hiilivarastojen todellisiin päämääriin, globaalin kysynnän kasvuun tai metsien kasvun nopeutumiseen. Hakkuut oli saatava näyttämään huonolta vaihtoehdolta, mutta samalla oli saatava ilmastonmuutos osaksi omaa markkinointia. Oli siis vastustettava ilmastonmuutosta ja ratkaisua sen hillitsemiseksi, jotta oma olemassaolon perusta säilyisi. Ei helppo tehtävä.

Pelkkä vastustaminen ei enää riitä

Käydessään hurjaa viestintäsotaa oman perustansa säilyttämiseksi myös metsäväki aktivoitui. Viimeiset vuodet on saanut lehtien palstoilta lukea äärimmäisen paljon tietoa metsäalasta ja metsien käytöstä. Metsäisen kansan ainakin pitäisi periaatteessa tietää, mikä on metsien merkitys yhteiskunnalle, ilmastolle ja luonnolle. Mielikuvan luomista sekoittaa lehdistö ja konfliktiteollisuus. YLE, Hesari ja Suomen kuvalehti ovat ansioituneesti kirjoittaneet juttuja, jotka sekä tuovat faktoja luettavaksi, mutta sitten aivan vihreää ideologiaa tukevia kirjoituksia vastapainoksi. No Suomen Kuvalehti ainoastaan pyrkii lyttäämään metsäalaa faktoista välittämättä. Mutta yhtä kaikki, tietoa on tarjolla runsaasti.

Kollega aikoinaan tuumasi, kun olin Metsähallituksen tiedottajana, ettei ole helppoa taistella faktoilla mielikuvia vastaan. Tässä mediasodassa on aivan samasta kyse. Konfliktiteollisuuden on saatava illuusio metsäalasta luontoa tuhoavana julmurina säilytettyä oman rahoituksensa säilymiseksi. Siksi keinoja ei kaihdeta, eikä totuudella ole väliä. Valitettavasti ympäristö, luonto ja ilmasto on tässä häviäjän osassa.

Enää ei riitä, että vastustetaan. Se on helppoa, mutta ei johda mihinkään. Olen nyt parin vuoden ajan kysynyt metsien käyttöä vastustavilta, mitä he esittäisivät hakkaamatta ja jalostamatta jätettävän suomalaisen puun tilalle. En ole saanut ainoatakaan esitystä. Olen myös kysynyt, mistä suomen metsätalous voisi käydä ottamassa mallia. Ei vastausta. Oletettavasti voidaan sanoa, että Suomen metsätalous on kestävintä maailmassa, sillä voitte olla varmoja siitä, että jos parempi vaihtoehto olisi, se kyllä sanottaisiin ääneen. Ja kovaan ääneen. Enää ei riitä, että vastustetaan, riidellään ja valehdellaan. Nyt on aika siirtyä eteenpäin.

Lopun alkua

Konfliktiteollisuus on pisteessä, jossa ihmisiä on opetettu tarkistamaan lähteensä ja metsäala on tuonut faktoja hirvittävän määrän saataville. Edes kymmenien miljoonien budjeteilla ei loputtomiin saada vihreää näyttämään mustalta. Viimeistä episodia käydään, jossa muutama tiedemies esiintyy kertomassa faktoina omaa mielikuvaansa. Näistä pari on jopa metsäntutkijoita, mutta heidänkin naamat alkavat kulumaan ja jäänevät muiden metsäntutkijoiden vyörytyksen alle aivan pian.

Suomalaiset ovat fiksua kansaa. Ei heitä pysty loputtomiin kusemaan silmään ja sanomaan, että vessassa kävin. On konfliktiteollisuuden vuoro opetella dialogia tai heidät syrjäytetään kaikista piireistä. On aktivistien vuoro nöyrtyä, ja palata samaan todellisuuteen muiden kanssa. Maailma tarvitsee tekijöitä ja suunnannäyttäjiä. Ikuisten jarrujen aikakausi tulee päätökseen ennen kuin ilmasto lämpenee 1,5 astetta.

Maailman vaikein kysymys

Ilmastokeskustelu käy kuumana ja sanansäilä viuhuu joka suuntaan. Kysymyksiä ja argumentteja tulee ihan kaikista mahdollisista näkökulmista ja vaatimuksia esitetään joka suuntaan. Jokainen haluaa osansa kakusta ja se näkyy! Ilmastonmuutos on ilmeisen hankala aihe vihreille ja ympäristöjärjestöille. Niin kiivaasti ne yrittävät löytää syitä käyttää ilmiötä uusiutuvan suomalaisen puun käytön vähentämiseksi. Populistinen näkemys metsistä vain hiilivarastoina on uponnut moniin tahoihin. Näkemyksen mukaan sillä on ratkaiseva vaikutus ilmaston lämpenemiseen, jos me kaadamme metsistämme vuosittain 2,9 tai 2,6 prosenttia puustosta ja tuo erotus sitten ulkomailta. Julkisuudessa esitettyjen väitteiden perusteella tämä on se kysymys, jolla ilmasto lämpenee yli tai alle 1,5 astetta. Puhutaan siis merkityksellisistä asioista.

Maailmalla kulutus kasvaa ja uusiutuvien tuotantoa tulisi kasvattaa huomattavasti nykyisestä, jotta meillä olisi edes teoreettiset mahdollisuudet päästä eroon fossiilisista amteriaaleista. Samalla luonto on kovilla ja monimuotoisuuden varmistamisen merkitys siirtymisessä puhtaampaan maailmaan tulee varmistaa. Suomalaisella metsätaloudella on vahvat näytöt ja työ on aloitettu jo viime vuosituhannella. Uhanalaisten lajienkin kohdalla talousmetsissä elävät lajit selviytyvät paremmin, kuin muualla. Monelle lajille tärkeän lahopuun määrä kasvaa nopeasti juuri talousmetsissä. Suojelualueilla onkin sitten haasteita lehtipuiden osalta. Ja suojelualueiden määräkin on viisinkertaistunut 1980 -luvulta. Metsäammattilaiset tekevät mielellään töitä monimuotoisuuden turvaamiseksi talousmetsissä ja tulokset ovat sen mukaisia.

Ilmastonmuutos tai biodiversiteettikato eivät ole helppoja asioita ratkaistavaksi, mutta kaikkein vaikeimmaksi osoittautunut kysymys on yksinkertainen. Olen esittänyt saman kysymyksen lukuisille metsien hakkuiden rajoittamista vaativille poliitikoille, ympäristöaktivisteille, tutkijoille ja yksityishenkilöille. Lisäksi kysymys on esitetty vihreälle puolueelle, Greenpeacelle, Suomen Luonnonsuojeluliitolle, WWF:lle, Luonto-Liitolle, Jyväskylän yliopistolle, Helsingin yliopistolle, Suomen Ympäristökeskukselle ja Sitralle. Pahoitteluni, jos joku unohtui listalta. Yksikään näistä edellä mainituista ei ole antanut vastausta, joten kysymyksen täytyy olla maailman vaikein. Se kuuluu näin: Millä Suomessa hakkaamatta jätettävä puu ja siitä jalostetut tuotteet tulisi korvata?

Metsäfaktoja
Näistä faktoista ei voi unohtaa ainoatakaan, kun mietitään kestäviä ratkaisuja.

Mutta ollaan nyt kohtuullisia. Kysymystä on esitetty vasta parin vuoden ajan. Eihän Higgsin bosonikaan päivässä löytynyt ja siihen perustuu sentään vain hiukkasfysiikka. Tähän vastaukseen perustuu koko ihmiskunnan tulevaisuus, joten parempi miettiä tarkkaan. Ehkä saamme vastauksen ennen vuotta 2035, jolloin hiilineutraalius tulisi jo olla saavutettuna.

Lisätty 29.4.klo 8.05

Saimme Suomen Ympäristökeskuksen ryhmäpäällikön vastauksen kysymykseen. Ensimmäinen vastaus oli pelkästään energiaan perustuva, eikä siten vastannut kysymykseen. Mutta toinen ratkaisi jo koko ilmastonmuutoksen. Tosin vieläkin jäi hieman avoimeksi, missä muodossa atomit tähän tehtaaseen kuljetetaan.

Ilmastoratkaisu SYKE
Suomen Ympäristökeskus ratkaisi ilmastonmuutoksen

Muokattu 28.5.2019

Kysyin myös Kysy ilmastosta -sivustolla, mitä materiaaleja kuluttajan tulisi suosia ostopäätöksiä tehdessään. Sivuston toimintatapaan kuuluu etsiä asiantuntijat vastaamaan kysymyksiin. Heidän vastaus oli aika selvä. Puu on turvallinen valinta.

Kysyilmastosta
Kysyilmastosta.fi asiantuntijat suosittelevat puuta

Lisätty 3.5.2019

Greenpeacen vastaus saatiin ja järjestön kanta on, että mennään vanhoilla teknologioilla ja vähennetään kulutusta uusiutuvat edellä. Tai näin voi tulkita tästä vastauksesta, jonka järjestön asiantuntija meille antoi huolimatta kasvavasta kulutuksesta.

Liimataisen vaihtoehto
Greenpeacen asiantuntija Matti Liimatainen vaatii uuden uusiutuvan tuotannon estämistä.

Lisätty 6.5.2019

Tommi Pohjolainen korvaisi puun hampulla. Mielenkiintoinen ajatus lisätä uusiutuvien tuotantoa. Ei poista kuitenkaan puun tarvetta, mutta vähentäisi osaltaan fossiilisten tarvetta. En ole kuullut hamppua jalostavista tehtaista, en tunne sen kasvatuksen anatomiaa, logistisia ratkaisuja tai muutenkaan alaa.

Hamppua
Rikkaruoholla ilmastonmuutosta kitkemään? Mielenkiintoinen ajatus.

Lisätty 16.1.2020

Suomen Luonnonsuojeluliiton varapuheenjohtajan täysnimikaiman (oman ilmoituksensa mukaan eri henkilö. En tunne henkilökohtaisesti) kanta on selvä. Maailman kestävin metsätalous ei ole ratkaisu, vaan hakkuut voi aivan hyvin suorittaa ilman takeita monimuotoisuuden huomioimisesta tai uudistamisesta.

Hakatkaa muualla Antero Mäkelä
Kukaan ei kai ole metsäteollisuutta alas ajamassa, vaikka Antero näin haluaakin tulkita. Onneksi Suomessa kestävyys on huippuluokkaa.

 

Yhteiskunnallisia vaikutuksia ei voi sivuuttaa

Keskustelussa metsätalouden vastustajat eivät ymmärrettävästi halua puhua rahasta muulloin, kuin pyrkiessään luomaan ”kapitalistista mielikuvaa”. Mutta hakkuiden määrällä on myös suoria yhteiskunnallisia vaikutuksia ja raha on yksi irroittamaton osa niitä. Puhumattakaan työpaikoista, joita metsäteollisuus synnyttää. Kannattava liiketoiminta tarkoittaa jatkuvuutta, kannattamaton ajautuu konkurssiin. Tätä ei ”rahan valtaa” arvostelevat ymmärrä. Taloudellinen kannattavuus on kestävyyden yksi kriteereistä ja vättämättömyys.

Metsätalouden lukuja
Metsätalous vaikuttaa meidän kaikkien hyvinvointiin, eikä näitä vaikutuksia voi jättää sivuun.

 

Seurantalista

Koska niin moni väistää kysymystä tai jättää siihen vastaamatta, katsoin aiheelliseksi alkaa keräämään listaa vastaamatta jättäneistä vaikuttajista(lista ei ole kattava ja se täydentyy vielä):

  • Pekka Haavisto, Vihreät
  • Maria Ohisalo, Vihreät
  • Satu Hassi, Vihreät
  • Osmo Soininvaara, vihreät
  • Krista Mikkonen, Vihreät
  • Emma Kari, Vihreät
  • Ville Niinistö, Vihreät
  • Antti Halkka, SLL, Suomen Luonto
  • Sini Harkki, Tekir
  • Matti Liimatainen, Greenpeace
  • Mari Pantsar, Sitra
  • Sampo Soimakallio, SYKE
  • Jari Liski, Suomen Ilmastopaneeli
  • Panu Kunttu, WWF
  • Liisa Rohweder, WWF
  • Paloma Hannonen, SLL
  • Panu Halme, Jyväskylän yliopisto
  • Janne Kotiaho, Jyväskylän Yliopisto, Ympäristöministeriö
  • Li Andersson, Vasemmistoliitto
  • Ilkka Kivi, koomikko
  • Antti Van Wonterghem, Vihreät
  • Vesa Lindell, Vihreät
  • Olli Tahvonen, Helsingin yliopisto
  • Markku Ollikainen, Helsingin yliopisto
  • Juha Koivunen, sometrolli
  • Ilona Helle, Vihreät
  • Panu Kujala, SLL
  • Pertti Salolainen, kokoomus
  • Timo Pukkala, Itä-Suomen yliopisto
  • Markku Kanninen, Helsingin yliopisto
  • Jyri Seppälä, SYKE
  • Jari Kouki, Itä-Suomen yliopisto
  • Seppo knuutila, SYKE
  • Ilkka Ratinen, Suomen Ilmastopaneeli
  • Tuomo K. Kalliokoski, Helsingin yliopisto
  • Antero Mäkelä, aktivisti (korvaisi hakkuilla esim. Amazonilla tai Borneossa)

Organisaatioille esitettyihin kysymyksiin vastaamatta jättäneet

  • Ilmastopaneeli
  • Vihreät
  • Sitra
  • SLL
  • Greenpeace
  • Suomen Luonto
  • Suomen Ympäristökeskus
  • Vasemmistoliitto
  • Sosiaalidemokraatit
  • Helsingin yliopisto
  • Jyväskylän yliopisto
  • Luontopaneeli
  • WWF

Jos koet joutuneesi väärin perustein listalle, siltä pääsee pois asiallisella vastauksella. Epämääräisyydet eivät riitä, jos ne eivät sisällä oikeita vastauksia (kts. Soimakallion vastaus yllä), eikä kulutuksen lopettaminen ole ratkaisu.

Voit välittää minulle tietoja muista kysymyksen kiertelijöistä kommentoimalla tätä blogia. Kerro missä vastaamatta jättäminen on tapahtunut ja jos mahdollista, laita kuvankaappaus tai linkki tarkistusta varten.