Ilmaston oikea tuhoaja

Ilmastonmuutos on kaikkien huulilla. Syitä etsitään teollisuudesta, metsien käytöstä, metsäpaloista, liikenteestä ja kulutuksesta. Ja syyllisiä löydetään sieltäkin, missä niitä ei edes ole. Mutta väitän, että se suurin syyllinen on jäänyt kokonaan keskusteluissa sivuun. Enkä nyt tarkoita ihmistä, vaikka ihminen onkin toteuttaja kaikkien päästöjen taustalla. En kuitenkaan syytä yksilöitä, koska ihmisiin ja ihmisten käyttäytymiseen on liian helppo vaikuttaa mielikuvia luomalla. Sen sijaan syyttävä sormeni kääntyy mainosteollisuuden suuntaan.

hylly2
Liikkeiden hyllyjärjestykset on suunniteltu siten, että asiakas ostaisi mahdollisimman paljon. Mites ne päästöt näkyvätkään?

Mainostaminen on yrityksille välttämättömyys. Erityisesti sellaiset yritykset, jotka valmistavat tai myyvät kuluttajatuotteita tai palveluita kuluttajille, ovat pakotettuja markkinoimaan itseään ja tuotteitaan, jotta kuluttajat löytäisivät yrityksen ja sen tuotteet. Mainostamisella myös luodaan markkinoita, joita ei aiemmin ole ollut olemassa. Ihmisille myydään tuotteita, joita he eivät aiemmin tienneet tarvitsevansa. Se on toki luonnollinen osa kehityskulkua. Kun keksitään uusia tuotteita, ei sillä voi olla markkinoita valmiina. Jo valmiista markkinoista pidetään huolta mainostamalla. Ja nykyään erittäin tehokkaasti kohdennetulla markkinoinnilla markkinoita osataan kiihdyttää paremmin kuin koskaan aiemmin.

Onko syy tuotteen ostajan vai valmistajan? Vai sen, joka yllyttää ostamaan?

Ilmastokeskustelua on tosiaan hallinnut lähes kaiken valmistamisen tuomitseminen. Tuomion on saanut valmistamisen kaikki tekijät raaka-aineen tuotannosta valmistamiseen. Myös kuluttajia on pyritty valistamaan, mutta oikeastaan vain lihansyönti on tuomittu ilmastonmuutoksen aiheuttajaksi. Kumpi on suurempi rikollinen, tuotteen ostaja vai valmistaja? Valmistaja ei tuotetta tekisi, jos sille ei olisi ostajaa.

hylly3
Pelien kotelot ovat nykyään usein tyhjiä. Sisällä on vain koodi, jolla pelin voi ladata. Missä järki?

Rikoslaissakin tunnetaan rikokseen yllyttäminen. Jostain syystä ilmastonmuutoksen yhteydessä pahin yllyttäjä on päästetty kuin koira veräjästä. Tuntuu kuin kukaan ei haluaisi ottaa vastuuta mainostamisen valjastamisesta. Jokainen poliitikko varmasti tietää, että mainostamista tehdään kuluttamisen lisäämiseksi. Miksi siihen ei siis puututa, vaikka kaikki ovat liikuttavan yksimielisiä ilmastonmuutoksen vaatimista toimenpiteistä?

Ilmasto vai talous?

Kun keskustellaan hiilipörsseistä ja muista anekauppaa muistuttavista päästökompensaatioista, joilla saastuttaja voi ostaa hyvää omaatuntoa maksamalla, unohtuu päästöjen vähentäminen. Jos mainostamista hillitään ja ihmiset vähentävät kulutusta, seuraukset ovat todellakin merkittäviä. Koko maailmantalous perustuu talouskasvuun, jota ylläpidetään mainostamalla tuotteita ihmisille. Jos mainostaminen vähenee, kulutus vähenee. Tällöin talous kutistuu, aiheutuu työttömyyttä, köyhyyttä ja kurjuutta. Ei hyvä..

hylly4
Voidaanko lapsilta odottaa ilmastotietoisuutta, kun hyllyt on suunniteltu mahdollisimman houkutteleviksi?

Entäpä sitten, jos löytyisikin joku, joka haluaisi puuttua mainostamiseen. Hänellä olisi ensinnäkin vastassaan aikamoinen mielikuvien luonnin ammattilaisryhmittymä, joka ei ehkä katsoisi vain sivusta. Toiseksi pitäisi osata päättää, kenen oikeutta mainostaa rajoitetaan ja millä lailla. Ja vieläpä perustella päätös niin hyvin, ettei sen tulkita kohtelevan kansalaisia eriarvoisesti. Onnea vain matkaan!

Tulevaisuus..

Vaikka olenkin joskus jopa yltiöpositiivinen monessakin asiassa, tässä asiassa ei hopeareunusta pilvessä meinaa millään löytyä. Maailman väkiluku kasvaa, kehittyvien maiden miljardit ihmiset nostavat elintasoaan ja lisäävät kulutusta entisestään. Markkinointi ja mainonta vapautuu koko ajan enemmän ja myös siihen käytettävät rahamäärät kasvavat hurjaa tahtia. Tuotteiden osalta ei vertailua suostuta edes tekemään, kun se osoittaisi luonnon hyödyntämisen tarpeen olevan nykyistä suurempaa ja ihmiset haluavat pelastaa jokaisen luontokappaleen maan päällä. Kaikki olennaisimmat asiat ohitetaan määrätietoisesti ja jokainen taho näyttää haluavan vain varmistaa osansa ilmastonmuutoksen ympärillä pyörivästä rahavirrasta. Talous on toki vahva ohjauskeino, mutta ilmastonmuutoksen osalta näyttää siltä, että talous on myös se tekijä, joka estää ratkaisun syntymisen.

Jos mainontaa, ja erityisesti tuotemainontaa, hillitä, me kusemme omiin muroihin joka päivä. Kysymys on vain siitä, minä päivänä öljyvarat ehtyvät. Sen jälkeen meillä on lämmintä, tuulista ja kuivaa. Olemassa olevat metsät hakataan muutamassa vuodessa, jonka jälkeen ihmiskunta lakkaa olemasta. Valitettavasti myös eläinkunta tekee samoin, kun viimeiset elolliset olennot yrittävät saada vielä viimeisen aterian ja löytää vielä hieman lämpöä polttamalla viimeiset risut. Ok, no tuskin ihan tähän pisteeseen joudutaan, vaikka mainontaa ei hillitä.

hylly1
Saattaisi moni kuluttaja tulla toimeen ilman näitäkin tuotteita. Voisiko pakkauksilla olla jotain vaikutusta menekkiin?

Mutta edesmenneen presidentti Mauno Koiviston sanoin ”Tarttis kai tehrä jottai”. Otetaan oikeat asiat keskusteluun ja aletaan aidosti tekemään paremmuusvertailua tuotteiden välillä. Vain siten huolestuneille kuluttajille voidaan kertoa, miten he voivat vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa. Ohjataan myös kompensaatiorahat soiden sijasta puhtaamman teknologian kehittämiseen. Vaikka ennallistettu suo sitoisikin pikkaisen hiiltä, raja tulee nopeasti vastaan. Teknologia kehittyy jatkossakin ja kohta suot voivat jäädä ihan luonnontilaiseksi jo siitä syystä, ettei niitä ole tarvetta hyödyntää millään lailla. Kompensaatiomaksut pitäisi ohjata lakisääteisesti ja valtion ohjauksella sellaisille tutkimuslaitoksille, jotka aidosti kehittävät puhtaampaa teknologiaa. Ja sieltä ne pitäisi jakaa kaikkien vapaasti hyödynnettäviksi ilman korvausta kaikkialle maailmaan. Onhan ne jo maksettu kompensaatiomaksuilla.

Ilmastovaalit ratkaisevat

Ja nyt kun olemme kerran matkalla kohti ilmastovaaleja, vaaditaan kaikilta ehdokkailta vaihtoehtoja. Pelkästään vastustamisella ja moittimisella emme kehitä yhtään mitään. Ei hyväksytä populistista huutelua, vaan vaaditaan edustajiltamme kykyä myös esittää kehitysehdotuksia ja vaihtoehtoja vastustamilleen asioille. Jos ehdokas vastustaa raaka-aineen tuotantoa jossain, häneltä on vaadittava vaihtoehto tilalle. Mikä raaka-aine, missä ja miten tuotettu? Jos ehdokas vastustaa jotain energiamuotoa, häneltä on kysyttävä millä kyseinen energia katetaan. Ja mistä korvaavan energian tuottamiseksi vaadittavat mineraalit, metallit ja muut materiaalit tuotetaan? Jos ehdokas vaatii autoilun vähentämistä, häneltä on kysyttävä, millä harvaan asutulla alueella asuvien tulisi liikkua julkisten puuttuessa? Tai miten vähentäminen hyvitetään heille, jotta seuraukset olisivat tasa-arvoisia kaikille? Ei tyydytä enää huolimattomiin heittoihin, vaan sparrataan ehdokkaat nostamaan rimaa korkeammalle. Olemme oikeutettuja parempiin päättäjiin, mutta meidän pitää myös vaatia paremmuutta ehdokkailtamme!

 

Mainokset

Kiitos vuodesta ja hyvää joulua!

On aika kirjoittaa vuoden viimeinen blogi ja koota vähän yhteen vuoden aikana käytyä metsäkeskustelua. Yksityishenkilönä olen altavastaaja kymmenien miljoonien viestintäbudjeteilla toimivien tahojen rinnalla, mutta asian tärkeys motivoi tekemään tätä tärkeää työtä vapaaehtoispohjalta jatkossakin. Minua on yritetty myös vaientaa tavoilla, joita ei nykyaikana suvaita missään muualla. Aktivistit toki mainostavat itseään kansalaistottelemattomiksi, mutta kiusaaminen, herjaaminen, vähättely, asiantuntijuuden kyseenalaistaminen, haukkuminen, tahallinen väärin tulkitseminen ja muu vastaava on vain tuomittavaa ja paheksuttavaa käytöstä. Keskeisiin kysymyksiin vastaamatta jättäminen on lähinnä noloa.

Keskustelu on usein raskasta, aikaa vievää jo usein turhauttavaa, joten haluan kiittää niistä kannustavista kommenteista, jotka auttavat jatkamaan. Myös tulkinnat, joita kavereiden kanssa sitten arvostellaan, ovat usein aivan käsittämättömiä, eivätkä liity siihen, mitä olen kirjoittanut. Koska metsien käyttöä vastustavat eivät kerro konkreettisia tavoitteitaan, joita voisi arvioida ja vievät keskustelun aina ydinasiasta sivuraiteelle, ei keskustelu voi johtaa yhteiseen näkemykseen (Kyseessä lienee strategia, joka on tietoisesti valittu). He myös sivuuttavat metsäkeskustelussa oleelliset asiat, kuten uusiutuvien materiaalien merkitys fossiilitaloudesta luopumiseksi hyvin hatarin perustein. Puun käytöstä puhutaan lähinnä energiakäytön suhteen, joka ei ole suomalaisen metsätalouden kokonaisuudessa kuin murto-osa ja materiaalien osalta aihe kuitataan sillä, että kulutusta pitäisi vähentää. Siitä olen aivan samaa mieltä, mutta siitä huolimatta fossiilisten tilalle pitäisi jotain saada, jos ei oletus ole maailman väestön kulutuksen lopettaminen kokonaan.

Blogin perustaminen

Maaliskuussa kirjoitin ensimmäisen blogini biodiversiteetin tilasta, jossa käsittelin uhanalaisten metsälajien määrää ja merkittävyyttä. Joillekinhan on saattanut tulla kuva, että metsälajimme ovat laajasti uhattuna ja sen vuoksi oli hyvä tuoda helpotusta tuskaan todellisen tilan kertomisella. On lohdullista ymmärtää, että metsissä elävät uhanalaiset lajit edustavat vain 1,78 prosenttia lajistosta ja niistäkin vain murto-osa elää alueilla, joissa metsätalous toimii. Kyselin myös, miten metsätalouden uhka uhanalaisille lajeille on todennettu. Monille voi tulla yllätyksenä, että syy ei ole tieteellisesti todennettavissa, vaan perustuu arvioitsijoiden keskusteluihin. Jääkin avoimeksi kysymykseksi, kuinka paljon arvioissa on tieteellisen asiantuntijuuden lisäksi muita syitä. Metsätalouden vaikuttavuutta ei arvioitu lainkaan. Eli syyksi pääsee, jos vaikka 1 % lajin elinpiiristä on uhattuna.

Pissaa

Keväällä tuli pommi. #avohakkuuthistoriaan -lakialoite oli propagandan taidonnäyte, jossa demokraattisen vaikuttamisen kanavaksi tarkoitettu kansalaisaloite.fi -palvelu valjastettiinkin markkinointiin ja vaalityöhön. Aloite sinällään piti sisällään parikymmentä väärää tai valheellista väittämää, joten se ei voi missään hallituksessa mennä ikinä läpi. Aloite kuitenkin paljasti, että palvelu ei tarkasta aloitteiden sisältöä, eikä vastaa niissä olevista virheistä. Eikä myöskään edellytä rehellisyyttä. Tästä sain oikeusministeriön lausuman. Mutta haluan kiittää aloitteen tekijöitä. Vaikka itse arvostan rehellisyyttä, oli hienoa että metsäasiat olivat koko loppuvuoden hyvin näkyvissä. Jokainen, joka vähänkään seurasi keskustelua, sai ehkä enemmän faktatietoja Suomen metsien todellisesta tilasta, kuin milloinkaan aiemmin. #Metsäsektori joutui jatkuvasti oikomaan valheellisia väitteitä faktoilla, jotka olivat tieteellisesti tutkittuja.

Keskeiset vastaukset jäivät saamatta

Läpi vuoden jatkoin luontojärjestöjen ja Vihreiden vaihtoehtojen peräänkuuluttamista. Niiden kannatus ja siten myös talous on kiinni kannatuksen määrästä, mutta viestit ovat ristiriitaisia. Metsien käytön vastustus vaikuttaa olevan heillä niin tiukasti selkäytimessä tai vaihtoehtoisesti se on niin hyvä rahankeruuta ajatellen, että sitä on vain tehtävä. Samanaikaisesti samat tahot kampanjoivat ilmaston puolesta, mutta vailla konkreettisia esityksiä. He saivat Suomen Ympäristökeskukselta ja Ilmastopaneelilta lahjaksi laskelman, jossa saatiin laskettua tiukalla aikarajauksella laskettua, että hakattaessa metsän hiilivarasto pienenee. Tämähän tarkoittaa, että jokin muu varasto kasvaa. Tähän oli hyvä tarttua, koska se oli ainoa tapa saada ilmastonmuutos jotenkin väännettyä puun käytön lisäämisen vastustusta palvelemaan. Oli pakko unohtaa, mihin puu menee ja että puu turvaa fossiilisten hiilivarastojen säilyvyyttä. Sekä luontojärjestöt, että Vihreän puolueen edustajat kuitenkin myöntävät, että puuta ei pidä korvata millään (=paras vaihtoehto). Mitään muuta uusiutuvaa materiaalin lähdettä he eivät esitäkään. Eli tuetaan raaka-aineen käyttöä, mutta vastustetaan tuotantoa. On hyvä tiedostaa myös se, että he eivät myöskään mainitse missään vaiheessa yhtään maata, jossa metsätalous olisi kestävämpää, kuin Suomessa. Nähdäkseni he tällä myöntävät, että Suomi on maailman paras tässäkin suhteessa.

_DSC3944

Retoriikka ja eettisyys uhattuna

Kirjoitin myös retoriikan käytöstä ja sen eettisyydestä. Tässä pohdin nimenomaisesti epärehellisen viestinnän ja mielikuvituksellisten argumenttien ja laatusanojen käyttämistä paheksunnan aiheuttamiseksi tietoisesti, jotta viesti uppoaisi tukijoihin.

Kyseenalaistin myös sen, kuinka nopeita muutoksia voidaan vaatia, kun puhutaan metsätaloudesta. Kun huomioidaan, että metsiämme käsitellään vain 2 prosenttia vuosittain, on käsittämätöntä vaatia heti tapahtuvia vaikutuksia miltään metsien käsittelytavalta. Menee vuosikymmeniä, ennen kuin uudet toimintatavat ovat merkittävästi toteutettuja metsissämme. Ja siitä menee vielä pitkiä aikoja, että varsinaiset vaikutukset alkavat näkyä. Tämän luulisi olevan selvää kaikille asiantuntijoille. Lisäksi on käsittämätöntä väittää puuston pienenevän ja vanhojen metsien loppuvan, kun kiistattomat, todennettavissa olevat tulokset osoittavat metsien puumäärän lisääntyvän ja järeytyvän. Sellaista ei asiantuntija voi valehtelematta väittää. Metsien monimuotoisuuden vähenemisen pysähtyminen todettiin jo vuosia sitten. Se kertoo, että suunta on oikea jo nykyisillä menetelmillä. Mutta metsäsektori tekee koko ajan työtä entistä monimuotoisemman luonnon puolesta ja parantaa toimintaansa. Metsäala voittaakin luontojärjestöt toiminnassaan ympäristön puolesta 100-0 vaikuttavuudellaan.

Pöllögate_Lähdekritiikki

Kaikille samat säännöt?

Eikä unohdeta, että vuoteen mahtui myös #pöllögate, joka toi näkyväksi muutaman rakenteellisen ongelman. Negatiivisen mielikuvan luomiseksi ympäristöväki on valmis jopa lavastamaan tilanteita. Paljastuttuaankin lavastusta käytetään omaan markkinointiin ja selvää anteeksipyyntöä on turha odottaa. Oikaisuja emme saaneet, vaikka pöllön eteen oli tehty kaikki tehtävissä oleva.

Loppuvuodesta saimme myös hyviä uutisia hiilensidonnasta. Talousmetsät sitovatkin jopa kaksi kertaa aiempaa luultua enemmän hiiltä. Lisäksi vesikasvien hiilensidonnasta tuli hyviä uutisia. Ne sitovat jopa metsiä enemmän hiiltä. Myös maatalous kehittyy koko ajan enemmän hiiltä sitovaan suuntaan. Vielä odottelemme soiden hiilensidonnan lukuja. Viimeisimpään maaraporttiin hiilinieluiksi laskettiin oikeastaan vain metsien hiilinielut, mutta jatkossa saamme varmastikin kaikki mukaan täysipainoisesti. Metsien osalta hyvä uutinen ei kelvannut kaikille ja se johti jopa salaliittoteorioihin, joissa Luonnonvarakeskuksen väitettiin tehneen hallituksen vaatimuksesta positiivisia tuloksia ja käytettyä korkokantaakin arvosteltiin vääräksi. Luke teki laskelmat EU:ssa hyväksytyn kaavan mukaisesti ja korkokanta oli toteutunut keskiarvo, joka on mielestäni aivan oikea.

Tietoista provosointia

Itse kirjoitan tietoisesti provosoivasti niitä kohtaan, jotka provosoivat. Käyn asiallista ja faktapohjaista keskustelua niiden kanssa, joiden kanssa se on mahdollista. Koska ympäristöaktivistit ovat vuosikymmenet saaneet olla rauhassa arvostelulta ja toiminnan avoimelta tarkastelulta, ne ovat tulleet ylimielisiksi ja suorastaan hävyttömiksi väitteidensä kanssa. Ihmisten tiedon puutetta ympäristö- ja metsäasioissa käytetään surutta hyväksi näkyvyyden saamiseksi. Tosiasiassa ne ovatkin asettuneet lain yläpuolelle toiminnassaan ja tekevät sen kuvottavan avoimesti. #Konfliktiteollisuus on kasvanut kymmenien miljoonien eurojen teollisuudenalaksi ja puuhastelu on historiaa. Lonkerot yltävät politiikan ja tutkimusmaailman eri organisaatioihin laajamittaisesti ja #konfliktiteollisuuden vaikuttavuus on kasvanut suureksi. On vain luonnollista, että niiden toimintaa tarkastellaan avoimesti ja kriittisesti.

Kriittinen ja suora kirjoitustapani, joka on pääosin matkittu ympäristöjärjestöjen omasta (minä pyrin faktapohjaiseen keskusteluun, he mielikuviin), on saanut monet arvostelemaan minua henkilönä. Monessa kommentissa he joko suoraan tai epäsuorasti esittävät, etteivät luonto ja ympäristö olisi minulle tärkeä. Minusta luonnonsuojelu ja luonnonsuojelujärjestöjen viestintä eivät ole sama asia. Luonto ja luontoarvot ovat minulle lähellä sydäntä. Vietän mielelläni aikaa merellä, tuntureilla, metsissä ja muissa paikoissa, joissa ei autojen äänet juuri häiritse. Olenhan taaperosta asti tottunut luonnon tarkkailuun ja sen kauneuden löytämiseen pienistä ja suurista tekijöistä. Olen myös realisti, joka haluaa ilmastoystävällisiä tuotteita ja arvostaa harvaan asutun alueen elinvoimaisuutta. Ihmisten pitää pystyä elämään myös kaupunkien ulkopuolella, maaseudulla. Tätä vastaan ympäristöjärjestöt kampanjoivat aktiivisesti vaatimuksillaan.

Tyylistäni eivät kaikki tykkää, eikä tarvitsekaan. En minäkään tykkää kaikkien tyylistä, vaikka annankin heidän osallistua keskusteluun (sensuuri ei ole arvoissani kovin korkealla). Jos arvoihinne kuuluu kriittisen keskustelun kitkeminen, voi minut jatkossakin blokata kanavilta. Siihen porukkaan kuuluu jo Greenpeace, SLL asiantuntijaa, Jyväskylän yliopiston edustajaa ja yksityishenkilöitä, jotka eivät siedä arvostelua omalle kohdalleen, vaan haluavat keskittyä vain arvostelemaan muita. Heille toivotan hyvää jatkoa kuplaansa. Niiden kanssa, jotka haluavat aidosti kehittää ihmiskunnan tulevaisuutta ilmastoa ja luontoa kunnioittavaan suuntaan, jatkan mielelläni keskustelua.

Kontojärvi219

Kohti uutta vuotta

Ensi vuodelta odotan, että kansalaiset ja toimittajat ymmärtäisivät, ettei yhden asian järjestöiltä voi odottaa kuin yksipuolisia lausuntoja. Toimintamalli, jossa luotetaan ympäristöjärjestöjen viestintään,  mutta ei tarkisteta taustoja ympäristöjärjestöjen viestien osalta, edustaa #fakenews ja #disinformaatio levittämistä, eikä ole #vastuumedia mukaista toimintaa. Lähdekriittisyys pitäisi muistaa, vaikka toimittajan oma henkilökohtainen maailmankatsomus haluaisikin kannattaa ympäristöjärjestöjä. Lisäksi odotan, että ympäristöjärjestöt ja Vihreät esittävät konkreettisia suosituksia ja esityksiä siitä, mitä materiaaleja, miten ja missä tuotettuna kuluttajien pitäisi suosia ja kampanjoivat niiden tuotannon puolesta. Odotan myös, että metsätalouden taloudellisia vaikutuksia yhteiskunnalle nostetaan enemmän esiin keskusteluihin. Suomen hyvinvointi on rakentunut sen varaan aina sotien jälkeisestä ajasta lähtien. Ilman sitä meillä ei olisi todennäköisesti syntynyt Nokioita tai muitakaan menestystarinoita, koska metsäteollisuuden ansiosta meidän koulujärjestelmämmekin pystyi kehittymään. Ja viimeiseksi, odotan, että keskustelu pidetään asiatasolla ja henkilöön kohdistuvat vihjailut jäävät unholaan. On aika nousta ylös hiekkalaatikolta ja keskittyä asiaan vaikeissakin tilanteissa.

Ehkä #Ilmastovaalit tuovat mukanaan myös rehellisen, avoimen ja rakentavan keskustelutavan, jossa tavoitteena on ilmaston ja luonnon hyvinvoinnin yhdistäminen ihmisten hyvinvointiin..

Nyt Metsämörkö haluaa kiittää kaikkia metsäkeskusteluun osallistuneita tästä vuodesta ja toivottaa kaikille hyvää joulua ja ratkaisunhakuista uutta vuotta. Muista, jos esität provosoivia väitteitä tai vetoat erehdyttäviin mielikuviin, voi olla, että Metsämörkö vastaa huutoon.

Uutisvoitto! Luke korjasi virheen..

Hesari kirjoitti kattavan jutun virheestä, jonka Suomen Luonnonsuojeluliiton Otto Bruunilta löysi. Luonnonvarakeskuksen ministeriössä esittämissä(ei vielä julkaistu) hiilinieluluvuissa oli virhe vanhoissa tiedoissa. Niistä puuttui luonnonsuojelualueiden hiilinielut. Tämä tarkoittaa sitä, että toimittajien aiempi uutisointi 2-3 kertaisista hiilinieluista olikin vain 1,96 kertainen aiempiin lukuihin verrattuna.

Siitäkös ympäristöjärjestöt riemastuivat.  ”Uutisvoitto..”, ”Eipä ollutkaan niin paljon isommat..”, ”mepä löydettiin virhe..” ja ”oltiinpas hyviä..” leviää somessa ruton tavoin. Kukaan ei oikeastaan kysy, mitä tämä heti korjattu virhe tarkoittaa käytännössä. Meno on kuin lastentarhassa, kun jollakin lapsella lirahtaa housuun. Porukalla kiusataan, vaikka housut olisivat jo vaihdettu kuiviin.

Hiilinielulaskelmat 2030 pysyvät ennallaan

Virheestä huolimatta ainoa asia, joka todella muuttui, oli kertoimen pieneneminen. Metsien hiilinielujen osalta sillä ei ollut mitään vaikutusta. Ne pysyvät ennallaan laskelmissa ja ovat ehdottoman hyvä uutinen ilmaston ja metsien käytön kannalta. Toinen asia, jota nyt yritetään tämän perusteella muuttaa, on ikiaikainen vihjailu Luonnonvarakeskuksesta (ent. Metla) valtion ohjaamien tulosten tuottajana. Muistetaan, että Vihreät ovat olleet hallituksessa useaan otteeseen. Tämä vihjailu kuulostaa ympäristöjärjestöjen suunnasta siltä, että Vihreät ovat ollessaan vallassa pyrkineet vaikuttamaan tutkimuslaitoksen tuloksiin. Vaikka valtion tutkimuslaitoksen tekemää perustutkimusta yllättäen valtio rahoittaakin, on pelkkää salaliittoteoriaa väittää, että se vaikuttaisi tuloksiin poliittisella ohjauksella.

Mikä sitten on luotettavaa tutkimusta. Koneen säätiön rahoittama tutkimus, jota ei pidä kyseenalaistaa tai edes tuoda julkisuuteen? Luotetaanko me enemmän sellaisten tutkijoiden tutkimuksiin, jota rahoittaa säätiö, jonka rahoituksen saajat ovat tekemässä propaganda -aineistoa metsätaloutta tuomitsemaan tai joka rahoittaa tämänkin ”paljastuksen” tehneen Bruunin työnantajaa, Suomen Luonnonsuojeluliittoa?

HS toimittaja haastatteli myös Luken tutkimusprofessori Antti Asikaista, joka korjasi havaitun virheen viipymättä. ”Luken arvio on virheestä huolimatta edelleen myönteinen lisähakkuiden kannalta”, HS kirjoittaa. Tämä on ilmeisesti myös uutisvoitto, vaikka monikaan ei siihen huomiota kiinnitäkään!

Korjauksia! Mutta ei me itse..

Kun virhe tuli esiin, Otto otti yhteyttä Hesariin skuupin toivossa, kuten on tapana Suomalaisessa metsäkeskustelussa. Eihän sitä nyt suoraan tutkijaan sentään. Puistattava ajatuskin.. Hyrr!!

Itse kysyin Otto Bruunilta, eikö tämä ole edelleen ilmaston kannalta hyvä uutinen? Otolla ei ollut tähän vastausta, vaan hän kierteli ja yritti vaihtaa aktiivisesti puheenaihetta. Jotain tämäkin kertoo viestien ja oikean tiedon suhteesta toisiinsa. Kaksinkertainen hiilinielu ei ole ympäristöjärjestöjen mieleen, koska se vie pohjaa heidän adoptoimaltaan ilmastokampanjoinnilta. Tämän perusteella kun Suomen hiilinielut eivät nollaudukkaan hakkuiden lisäämisellä. Merkitys on entistä enemmän fossiilisten korvaamisessa.

Otto pyrki viemään keskustelua väitteeseeni, etteivät he itsekään korjaa virheitä omalta osaltaan. Hänellä kiinnosti toimintamallia enemmän yksityiskohdat. Niitähän olenkin aiemmissa kirjoituksissani tuonut aika runsaasti esiin ja niistä saisi kirjoitettua kirjan, jos jollakin olisi aikaa tutkia historiaa niiden osalta. En saanut vastausta kysymykseeni senkään jälkeen, kun otin yhden esimerkin esiin vaatimuksesta. #Pöllögate ei koskaan saanut korjausta, vaikka paljastui lavastukseksi. Päin vastoin, sitä käytettiin edelleen #avohakkuuthistoriaan -kampanjan markkinoinnissa paljastuksenkin jälkeen. Lavastuksesta huolimatta järjestöt halusivat nostaa kuvan tärkeäksi viestiksi ja oman sanomansa tueksi. Heidän ”korjauksensa” oli melkoista puppua, eikä sieltä löytynyt pahoittelua sen enempää kuin virheen myöntämistäkään.

Kukaan ei varmaan ole kanssani eri mieltä siitä, etteivätkö luontojärjestöt olisi aktiivisia vaatimaan korjauksia. Eikö olisi vähintään reilua olla valmis myös itse korjaamaan virheellisiä viestejä?

Luke on epäluotettava?

Lännen media soitti vihervasemmistolle kysyäkseen heiltä tiedossa olevaa kantaa metsien käyttöä koskien ja teki siitä jutun. Uutista aiheessa ei ollut, mutta pakko ihmetellä haastateltujen kommentteja luotettavista lähteistä. Ihan vähän ihmetyttää myös, eikö toimittaja ollut kuullut muista puolueista, kun ei niihin ollut yhteydessä?

Vihreiden Satu Hassi ja Vasemmiston Henna Sarkkinen epäilivät Luonnonvarakeskuksen asiantuntijuutta metsäasioissa, koska ”Luken historia on metsätalouspuolella” ja ”tärkeintä on huolehtia, ettei Suomen hiilinielu pääse pienenemään”. Siis mitä? Ei voi luottaa tutkimuslaitokseen, joka tutkii omaa osaamisalaansa???

Ihmetystä kasvattaa myös se, että he käyttävät Luonnonvarakeskusta itse lähteenä aika usein.

Ok, koska kyseessä on Vihreiden ja Vasemmiston edustajat, ymmärrän näkemyksen. Mikään tutkimustulos maailmassa ei koskaan tule muuttamaan luonnonsuojelua maailman tärkeimpänä asiana pitävien tavoitteita metsien käytön rajoittamisesta. Sen sijaan en ymmärrä, miten näkyvät poliitikot voivat avoimesti epäillä Suomen tärkeimmän luonnonvaroja tutkivan tutkimuslaitoksen 1300 tutkijan rehellisyyttä. Ihmetystä kasvattaa myös se, että he käyttävät Luonnonvarakeskusta itse lähteenä aika usein.

Luken tulosta nakerretaan – tutkimus julkaistaan kohta

Koko jutun taustalla on julkisuuteen ennenaikaisesti lipsahtanut tieto tuloksista. Varsinainen julkistaminen odottaa vielä. Hassi ja Sarkkinen ”eivät ala lonkalta” arvioimaan tiedon paikkansa pitävyyttä. Ymmärrettävää, kun ei sitä voi vielä arvioida. Sen sijaan he viittaavat ”hämmästeleviin tutkijoihin”, joita ovat ”huomanneet”. Minä olen huomannut myös näitä hämmästeleviä tutkijoita. Yllättäen heillä on yhdistävä tekijä.

Hassin mukaan Luken tiedot aiempaa tietoa suuremmista hiilinieluista ei muuta mitään. Silti on vain parempi pidättäytyä hakkuiden lisäämisestä. Vaikka kansainvälisesti on selvästi tunnustettu, että ilmastonmuutos johtuu fossiilisen hiilen käytöstä, Vihreillä näyttää olevan se ja sama, vähennetäänkö sitä vai ei. Yritetään vain sitoa Suomen metsiin kaikki, mitä maailmalta ilmaan pusketaan.

Parasta ilmaston ja Suomen yhteiskunnan kannalta, jos metsäkeskustelu ulkoistetaan kokonaan poliitikoilta. Annetaan alan huippuasiantuntijoiden tehdä parhaansa. He ovat esimerkiksi viimeisen 30 vuoden aikana lisänneet puumäärää 600 miljoonalla kuutiolla. Aikamoinen hiilivaraston muutos minun mielestäni.

Ilmastovalinta
Metsien käytön suhteen pitää muistaa arvovalinta. Sillä, lähennytäänkö meillä kestävää hakkuutasoa vai ei, on merkitystä.

Vihervasemmiston tulisi ihan aidosti miettiä, minkälaisen maailman haluamme lapsillemme. Me voimme käyttää metsiä parantaen niiden kasvua ja hiilensidontaa matkalla kohti fossiilivapaata maailmaa tai me voimme jarrutella uusiutuvien tuotteiden maailmanvalloitusta pidentäen fossiilitalouden elinkaarta. Jälkimmäisellä vaihtoehdolla saamme varmasti lisää lahopuuta metsiimme, jotka tulevat kärsimään kasvavista myrsky- ja ötökkätuhoista. Uhanalaisten lajien suhteen se on hyvä vain, jos tavoite on lisätä uhanalaisten lajien määrää. Ilmaston lämpeneminen koituu monen lajin surmaksi..

Jotakin hyvääkin

Vihervasemmiston viesti on useimmiten luonnonlakien vastaista ja pyrin virheitä tuomaan heidän itsensä ja muiden ihmisten tietoisuuteen. Haaveenani on, että myös vihervasemmisto alkaisi kunnioittaa rehellisyyttä populismin sijasta jonain päivänä. Vielä matka on pitkä, mutta askel kerrallaan. Siitä huolimatta on annettava vähän tunnustustakin.

Tavoite pitkittyneiden kiertoaikojen suhteen on hyvä. Erityisesti metsänomistajille se tietäisi lisätuloja, jos metsät liitetään osaksi päästökauppaa ja metsänomistajat saisivat korvauksen sitomastaan hiilestä. Myös tulevaisuudella on toivoa, kun Vihreät Nuoret päättivät ottaa ydinvoiman kannatettavien energiantuotantomuotojen listalle. Hyvä nuoret! Vielä kun saatte saman viestin perille niille fossiileille, jotka edelleen vastustavat ydinvoimaa, niin saamme energiapuolelle edistystä. Silti on materiaalipuolella kirittävää..

Hiilinielu ei kelpaakaan?

Julkisuuteen lipsahti hieman ennenaikaisesti tiedot Luonnonvarakeskuksen uusista laskelmista metsien hiilinieluihin liittyen, kun tutkimusprofessori Antti Asikainen esitteli tuloksia eduskunnan talousvaliokunnalle. Tilaisuus striimattiin ja YLE uutisoi aiheesta. Kun 2016 arvioitiin metsäalan hiilinieluksi 2015-2024 16,5 miljoonaa hiilidioksiditonnia, uusien laskelmien mukaan puhutaankin yli kaksinkertaisesta määrästä, 39,8 miljoonasta tonnista, joka on hyvän metsänhoidon ansiota.

Uutisoinnin jälkeen Twitter on käynyt kuumana, kun tuloksia on kommentoitu. Luonnollisesti metsäalan toimijat ovat ottaneet uutisen hyvillä mielin vastaan, sillä se vie pohjan pois puheilta hiilinielujen nollautumisesta lisähakkuilla. Mutta kaikki eivät ole ottaneet uutista kovin mielissään vastaan.

Ensimmäisten tuloksia haastamassa oli muun muassa Suomen Ympäristökeskuksen ryhmäjohtaja Sampo Soimakallio. Hän peräänkuulutti tuloksia, perusteluita ja oletuksia. Soimakallio muun muassa toi aiempia tuloksia haastamaan uusia, joita hänellä ei vielä siis edes ole. Asikainen informoi häntä, että mallipäivitykset julkaistaan muutamassa viikossa ja eri hankkeiden tulokset joulu-tammikuussa.

Vihreät ja ympäristöjärjestöt eivät ole oikein vielä päässeet edes jyvälle siitä, mitä tämä tarkoittaa. Kauhunsekaisia kommentteja asian vierestä on tullut tyyliin, mutta kun se biodiversiteetti.. Luulisi, että nuo tahot, jotka äänekkäimmin ovat olleet vaatimassa ilmastovaaleja, ottaisivat näin hyvät uutiset riemumielin vastaan. Ei vain tunnu kelpaavan lainkaan.

”..viherliike alkaa vihertää kateudesta.”

Kun vielä muutaman päivän sisään mahtuu Keskustalaisen pääministerin, Juha Sipilän avauksia käyttämättömien peltojen metsityksestä ja Afrikan metsittämisestä, viherliike alkaa vihertää kateudesta. Heiltä ei ole tullut mitään yhtä konkreettista ideaakaan ilmastotyöhön. Myös uutinen Luken uusista laskelmista oli mennyt Vihreiltä ja heidän puheenjohtaja Pekka Haavistolta ohi twitter -toiminnasta päätellen tai juuri sen vuoksi he korostivat lyhyen aikavälin hiilinielutavoitteita (kestävyys??). SDP:n puheenjohtaja Antti Rinnekin pyörsi aiemmat vaatimuksensa metsien käytön lisäämisen rajoittamisesta nykytasolle ja kertoi, että Suomi voi kasvattaa hakkuitaan, kunhan se tehdään kestävästi. Ja kestävyyshän on Suomen metsätalouden erikoisosaamista.

Äänekosken tehdas
Äänekosken biotuotetehdas. Kuva: Ympäristöministeriö

”Tässä ja nyt” ei sovi metsäkeskusteluun

Suomen metsätalous on osoittanut osaavansa kasvattaa ja käyttää metsiä. Metsätalouden nopeat muutokset eivät ole realistisia, sillä se on pitkäjänteistä työtä. Investoinnit tehdään aina pitkällä tähtäimellä ja muutokset metsienkäyttötavoissa näkyvät hitaasti metsissä. Esimerkiksi kun 1980 -luvulla herättiin metsäluonnon köyhtymiseen, aloitettiin heti etsimään ratkaisua havaittuun ongelmaan. Tästä alkoi uusi aikakausi metsien hoidossa. Monimuotoisuuden tukemiseksi muutettiin metsälakia, luonnonsuojelulakia ja kehitettiin runsaasti monimuotoisuutta tukevia menetelmiä. Tämä työ ei ole ohi, sillä 96 % Suomen talouskäytössä olevista metsistä on sertifioitu PEFC -sertifikaatilla, jonka yksi kriteereistä on jatkuvan parantamisen vaatimus. Monimuotoisuustyölle ei siis ole loppua näkyvissäkään. Ja tulokset ovat selkeitä, sillä kaikkien monimuotoisuuden kannalta tärkeät rakennepiirteet ovat parantuneet.

On hyvä myös tiedostaa, että metsistämme käsitellään vain 2 % vuosittain. Näistä suurin osa on harvennushakkuita. Ei voida siis olettaa, että jokin päätös näkyisi kaikkialla heti. Jos otetaan uusi menetelmä käyttöön, menee kauan aikaa ennen kuin niitä on mainittavissa määrin toteutettu. Eikä toteutuksen jälkeenkään voida olettaa, että vaikutus olisi välitön. Lajiston leviäminen ei myöskään tapahdu hetkessä. Päätöksestä mitattaviin tuloksiin voi mennä helposti vuosikymmeniä.

Metsäteollisuus on toimialana suuri ja sen merkitys on tärkeä koko yhteiskunnallemme. Suuria nopeita muutoksia ei tehdä myöskään siellä. Tehtaiden perustamis- tai lopettamispäätös tehdään aivan muista syistä, kuin nopeista poliittisista päätöksistä. Toki epävarmuus voi saada vauhditettua päätöksiä, jotka vaikuttavat metsänomistajiin, työntekijöihin, aluetalouksiin ja yhteiskuntaan negatiivisesti. Tämä on tunnustettava.

Jalostusasteen nostaminen vaatii uutta teknologiaa, jota on uusissa tehtaissa. Uuden tehtaan perustaminen tai uuden tuotteen tuotannon aloittaminen ei tapahdu yhdessä yössä. Suunnitteluun ja tuotekehitykseen voi mennä kymmenenkin vuotta ennen kaupallisen tuotannon aloittamista. Esimerkiksi Aalto -yliopistossa on vahvaa biotuotteiden kehitystoimintaa, jolla tähdätään tulevaisuuden korkean jalostusasteen tuotteisiin. Tuotekehitystä tehdään myös kaikissa suurissa metsäyhtiöissä uusien ratkaisuiden lötämiseksi. Vaatimukset jalostusasteen nostamisesta ovat jokseenkin epärealistisia, jos muutos halutaan nähdä heti. Mutta toki vaatijoilla on aina mahdollisuus alkaa itse valmistamaan korkeamman jalostusasteen tuotteita, jos se on heidän mielestään helppoa.

Puupino
Jokaiselle puulle on käyttötarkoitus tiedossa hakkuuvaiheessa. Pinoon niitä ei kannata, eikä saa (metsätuholaki) jättää lahoamaan. Kuva: Juri Laurila

Huomiotta ei pidä jättää myöskään metsien tilaa. Suomen metsissä on jo pitkään ollut harvennusrästejä. Harvennusrästit ovat seurausta siitä, ettei puulle ole ollut kysyntää, mutta metsät vain kasvavat siitä huolimatta. Ilman ajallaan tehtyjä harvennuksia puusto kuitenkin riukuuntuu ja menettää arvokasvua. Maahankaan puustoa ei ole mielekästä kaataa, eikä jättää tienvarteen pinoon lahoamaan. Tämä aiheuttaa kustannuksia, jotka metsänomistaja joutuu maksamaan. Suomessa yleisesti käytetyssä pystykaupassa puun ostaja huolehtii korjuusta ja kuljetuksesta. Nämä kulut ovat kyllä laskettu puusta maksettavaan hintaan alentavasti, mutta harvoin metsänomistaja jää maksumieheksi. Metsä tulee joka tapauksessa kuntoon. Puukaupan myyntipäätöksen tekee aina metsänomistaja.

Toivoisin, että kaikki keskusteluihin osallistuvat ymmärtäisivät toimintakentän reunaehdot ja muutosten vaikutusten hitauden. Jos tuloksia halutaan 2030 -luvulle mennessä, kannattaa katseet suunnata johonkin muualle, kuin metsiin.

Miksi kasvanut hiilinielu ei kelpaa?

Kansalaisilla on varmasti vaikea hahmottaa, miksi Suomen ympäristökeskus ja ympäristöjärjestöt lähtivät heti haastamaan uusia laskelmia. Hyviä uutisia Suomelle ja ilmastolle. Eikö niistä voisi iloita? Muut ehkä voivatkin, mutta ei edellä mainitut tahot ja tässä syy sille.

Ilmastonmuutos on ollut vaikea pala Vihreille ja ympäristöjärjestöille alusta asti, sillä niiden toiminta perustuu pitkälti metsänhoidon vastustamiseen. Eiköhän me kaikki jo tiedetä, että ilmastonmuutos on seurausta fossiilisten raaka-aineiden käytöstä. Fossiilisista eroon pääseminen taas vaatii jotain, millä niitä voidaan korvata. (Tämän vihreiden Satu Hassi kylläkin kiisti Twitterissä; ”On virheellinen käsitys, että materiaalien kulutus olisi yhteiskuntakehityksestä riippumaton vakio”) Suomalainen puu menee lähes kokonaan erilaisten materiaalien tuottamiseksi, joten se on ratkaisu muun muassa öljystä tehtävien tuotteiden korvaamiseksi. (Vähemmälle keskustelulle on jäänyt se, että puu voi korvata myös puuvillan, joka aiheuttaa merkittäviä ympäristöongelmia myrkkyjen ja kuivuuden muodossa.) Eli ei ainoastaan vähennä ilmastoon tulevan hiilen määrää, vaan vähentää myös muita ympäristöhaittoja.

Ei siis ole vaikea ymmärtää, miksi tieto huomattavasti suuremmista hiilinieluista ei ollut mieluinen. Se vie pohjan aiemmilta argumenteilta, joilla metsien käyttöä on pyritty vastustamaan ilmastoperustein, eikä oikein käy laatuun sekään, että annetaan tunnustusta metsätaloudelle kiistattomasti hyvin tehdystä työstä. On siis yritettävä vesittää uudet tulokset tai keksittävä uusia populistisia argumentteja, jotka kuulostavat ilmastoystävällisiltä ja joilla voidaan vastustaa metsien käyttöä. Ei ole helppo tehtävä..

Yksinkertaista hiilimatematiikkaa. Liiankin..

Järjestötkin näkevät ilmastonmuutoksen markkinarakona, jolla voidaan ihmisten lahjoitusvaroja kerätä, mutta haasteena on muun toiminnan perustaa vastaan toimiminen. Lähes ainoaksi keinoksi on jäänyt yksinkertainen vähennyslaksu, jolla voidaan perustella metsien hiilivaraston aleneminen ja pohtia tästä näkökulmasta hiilinieluja. Samaa laskukaavaa käyttää myös BIOS-ryhmä, Suomen ilmastopaneeli ja Suomen Ympäristökeskus. Kaava menee lyhyesti siten, että

  • Suomen metsiin sitoutuu x määrä hiiltä vuodessa
  • hakkuut pienentävät metsien hiilivarasto y määrä vuodessa
  • hiilinielu m = x – y

Aika simppeliä ja tällä voidaan perustella kaikki puun käytön vähentämistavoitteet. Sopii siis erinomaisesti kaikille, jotka haluavat vähentää metsien käyttöä. Mutta ihan rehellinen tämä kaava ei ole kaikessa yksinkertaisyydessaan. Otetaan pari muuttujaa mukaan, jotka liittyvät aiheeseen.

  • Suomen metsien hiilivarasto, a= 2,5 miljardia m3
  • Suomen hakkuut z = 72 miljoonaa m3 (vuonna 2017)
  • Suomen lisähakkuutavoite w = 80 miljoonaa m3
  • Suomen metsien kasvu vuodessa p = 107 miljoonaa m3
  • Toiseen paikkaan siirtyvä hiilivarasto = y
  • fossiiliset hiilivarastot = n
  • muualla tapahtuvat hakkuut = d
  • maailman metsien hiilivarasto = o
  • ilmakehään sitoutunut hiili = i
  • kulutus = e
  • hiili = c
  • puuhun sitoutunut hiili = c1
  • betonin valmistuksessa vapautuva hiili = c2
  • fossiilinen päästö c3
  • hiilipäästö = f

Nyt voidaan laskea muutamia keskeisiä tuloksia.

Metsien puuston muutos nykytasolla (p – z) / a = +1,4 %

Metsien puuston muuto lisähakkuilla (p – w) / a = +1,1 %

Erotus 0,32 %. Tämä on se ero, josta julkisesti on keskusteltu ilmaston kannalta ratkaisevana tekijänä. (luontaista poistumaa ei huomioitu laskelmassa selkeyden vuoksi)

Suomen metsien hiilivaraston muutos = metsistä jalostuslaitokselle siirrettävä hiilivarasto. Jalostuksella saadaan materiaaleja, joihin hiili sitoutuu eri pituisiksi ajoiksi. Ilmastomielessä merkittäviä seikkoja on mm.

  • rakentamisen hiilitasevaikutukset (pitkiksi ajoiksi sidottu hiili, esim. betonin valmistuksessa syntyvien päästöjen pieneneminen jne.). f = c2 – c2 – c1 ja i = f – c1
  • Fossiilisten varastojen muutokset pienenevät. Esim. muovien osalta n = c3 – c1. Tämä tarkoittaa myös, että i = i + n.
  • Maailman metsien hiilivaraston muutos Suomessa tehtävien hakkuiden nykytasolla on o = o – (z * 0,2). (Hakkuiden vähentäminen lisää hakkuita muualla 80 prosenttisesti. Loput korvautuvat fossiilisilla, eli n = n + (z * 0,2) ja i = +-0.) Eli o = o – z + d ja n = n + ((w – z) * 0,2)
  • Ilmaston hiilivaraston muutos on i = lineaarisessa suhteessa puun käyttöön (i – (c3 – c1)).

Tällä yksinkertaisella matematiikalla voidaan havaita, että puun käyttö vaikuttaa suorassa suhteessa fossiilisista varastoista vapautuvan hiilen määrään ja että vähentämällä hakkuita Suomessa emme saavuta juurikaan hyötyjä metsien hiilivarastolle globaalisti, mutta lisäämme fossiilisen hiilen vapautumista ilmakehään. Hakkuiden rajoittamisella suoria ilmastovaikutuksia ei ole ja Suomen metsien hiilivaraston muutokset hyödyttävät globaalisti metsien hiilivarastoa vain viidesosalla ja sekin hiili korvautuu fossiilisten varastojen pienenemisellä.

Laskelmassa oletuksena on, että poliittiset päätökset Suomen metsien käytön suhteen eivät vaikuta globaalin kulutuksen kokonaismäärään, koska laskelmat ovat päteviä niin kauan, kuin käytämme fossiilisia materiaaleja. Toki kulutuksen pienentäminen olisi suotavaa..

Laskelma ei ole tieteellisesti vertaisarvioitu, eikä täydellinen muutoinkaan. Mutta se osoittaa sen, että keskustelu Suomen metsien hiilivarastojen muutoksista hiilinieluja arvioitaessa ovat puutteellisia, voimakkaasti kärjistettyjä, eivätkä argumentit ole valideja suhteessa globaaliin ilmiöön nimeltä ilmastonmuutos!

 

Varovaisuusperiaate vaatii lisää hakkuita

#Ilmastonmuutos on hankala asia monellakin mittarilla. Vierailuni Alaska Municipal Leaguen konferenssissa sai Suomessa käytävän metsienkäyttö -keskustelun tuntumaan suorastaan hävettävän minimalistiselta. Alaska on ilmastonmuutoksen ”Ground zero”, kuten paikalliset itse sitä kutsuvat. Ongelmat ovat käsin kosketeltavia ja ne pakottavat tekemään suuria muutoksia. Rakennusten pohjat pettävät ikiroudan sulamisen vuoksi. Painuvat rakennukset repivät putkistoja irti seinistä. Kyliä siirretään kauemmas rannasta, koska eroosio tuo rantaa metritolkulla lähemmäs rakennuksia joka vuosi. Ja me kinastelemme, voiko uusiutuvia materiaaleja tuottaa käyttämällä vuositasolla 0,032 vai 0,029 metsistämme. Tämä 0,32 prosentin näkemysero taitaa olla tulevien ilmastovaalien ykköskysymys. Ennustan, ettei keskusteluun tuoda juurikaan uusia biopohjaisia tuotteita tai niiden kehittymistä teknologian kehittyessä. Kaikki pitäisi olla valmista tässä ja nyt. Jos haluamme pitää kiinni varovaisuusperiaatteesta, jota metsäsektorilla on toteutettu vuosikymmeniä, meidän tulisi ehdottomasti lisätä hakkuita kestävän hakkuutason ylärajaan saakka! Sama koskee kestävyysperiaatetta.

On turha riski olla lisäämättä hakkuita

Suomen metsänhakkuiden tiedetään olevan maailman kärkeä kestävyysasioissa. Itse asiassa ei yksikään taho Suomessa tai ulkomailla ole esittänyt yhtään maata, jossa metsätalous olisi Suomen metsätaloutta kestävämmällä tasolla. Jotkut ovat kyllä haastaneet väitteen maailman kestävimmästä metsätaloudesta, mutta eivät hekään ole esittänyt yhtään ehdokasta tittelin saajaksi.

Suomessa on pitkät perinteet metsänuudistamisesta. Yli sataan vuoteen metsiä ei ole saanut hävittää, vaan metsänomistaja on vastuussa uuden metsän perustamisesta, jos hakkaa puut pois mailtaan. Vasta viimeisimmässä metsälakiuudistuksessa annettiin pelureille mahdollisuus hakata myös keskenkasvuisia metsiä, jotta ns. jatkuva kasvatus saatiin lainmukaiseksi. Tämä on ehdottomasti vihreän liikkeen voitto! Kunnia sille, jolle kunnia kuuluu.

Suomi on maailman metsäisin maa. 72 % maapinta-alasta on metsää. Ja puuta kasvaa paljon. Vaikka 80 -luvulta suojelualueet ovat jopa viisinkertaistuneet, talousmetsien puusto on jatkanut hurjaa kasvuaan. Puustoa onkin jo huimat 2,5 miljardia kuutiota ja määrä kasvaa joka vuosi.

PEFC kriteerit

Talouskäytössä olevista metsistä 92,6 % kuuluu PEFC -sertifioinnin piiriin. Yllä olevasta kuvasta näet, mitä kriteereitä metsänhoidossa toteutetaan joka päivä. Lisäksi osa metsistä on fsc -sertifioituja. Kyseinen fsc -sertifikaatti on kylläkin saanut aika paljon arvostelua, koska sertifikaattia on saanut ostettua rahalla maailmalla. PEFC:n ansiosta voimme olla varmoja, että metsien käyttö on kestävää. Sertifikaatti pitää sisällään myös vaatimuksen ”jatkuvasta parantamisesta” monimuotoisuusasioissa. Voimme siis olla varmoja, että jo hyvällä mallilla oleva metsätalouden monimuotoisuustyö kehittyy entistä paremmaksi ajan kanssa.

Tiedämme, että Euroopassa hakkaamatta jäävä puu hakataan 80 prosenttisesti muualla ja 20 prosenttia korvautuu fossiilisilla. On siis suuri todennäköisyys, että Suomessa hakkaamatta jäävä puumäärä korvautuu esimerkiksi Brasilian sademetsissä tehtävillä hakkuilla. Silloin päätös rajoittaa hakkuita olisi suora tuki metsäkadon lisäämiselle. Siitä voimme olla lähes satavarmoja, että hakkuut lisääntyvät maissa, joissa metsätalous ei ole yhtä kestävää kuin meillä.

Riski sille, että metsätuotteet vähentävät fossiilisen öljyn käyttöä, on liian suuri ohitettavaksi. Hakatusta puumäärästä valtaosa menee tuotteiden valmistukseen. Puusta tehdään rakennuksia, huonekaluja ja rakennelmia (esim. laitureita). Valtaosa hakatusta puusta tulee harvennuksilta, joilla metsien kasvua ja puun laatua parannetaan. Siksi myös pieniläpimittaisen puun osuus on suuri. Eniten puuta jalostetaankin sellutehtailla, joista siitä tulee jalostettua raaka-ainetta, sellua. Ja sellusta voikin sitten tehdä lähes rajattomasti mitä vain. Varsinkin uudenaikaisten biotuotetehtaiden ansiosta puun jalostusastetta voidaan nostaa entisestään. Ei siinä, että vessapaperissakaan mitään vikaa olisi. Itsekin käytän joka päivä. Voit lukea lisää puun ja sellun käytöstä; UPM, Metsä Group Äänekosken tehdas, Boreal Bioref, Biotalous.fi

Varovaisuusperiaatetta noudattaen meillä ei ole pienintäkään syytä rajoittaa hakkuita nykyiseen 72 miljoonaan kuutioon (2,9 % metsävarannosta, kasvu 4,3 %). Hakkuita rajoittamalla voimme aiheuttaa investointien karkaamisen muihin maihin. Tämä aiheuttaisi menetyksiä metsänomistajille pienemmän kilpailun alentaman hintatason seurauksena, menetettyjä työpaikkoja(erityisesti rakennemuutoskunnissa ja haja-asutusalueilla), menetettyjä verotuloja, menetettyjä alihankintayrityksiä, menetettyjä vientituloja, menetettyjä mahdollisuuksia kehittää ja valmistaa uusia korkean jalostusasteen biotuotteita ja menetettyjä mahdollisuuksia hoitaa harvennusrästit kuntoon. Rajoittamalla hakkuita voimme edesauttaa metsäkatoa ja biodiversiteetin häviämistä muissa maissa. Rajoittamalla hakkuita voimme lisätä fossiilisten raaka-aineiden kysyntää, joka on ilmastonmuutoksen aiheuttaja ja syypää.

Jo yksikin edellä mainituista riskeistä on liian suuri otettavaksi. Siksi meidän on tuettava metsien käytön lisäämistä!

 

Tiedemaailman salatut elämät

Emeritusprofessori Matti Kärkkäinen arvosteli kovalla kädellä monitieteellisen BIOS -tutkimusyksikön toimintaa Maaseudun tulevaisuudessa 29.10. ja käynnisti samalla keskustelun tieteen tekemisen rahoituksen avoimuudesta. Yksikkö on saanut rahoituksen Koneen säätiöltä toista miljoonaa euroa vuosille 2015-2020.

Metsäteknologian emeritusprofessori Kärkkäisen kritiikki osuu BIOS -yksikön toimintaan. ”Minulle on tullut sellainen käsitys, että siellä tutkijat yrittävät kaapata näennäisen asiantuntemuksen kautta valtaa, joka heille ei kuulu. Kyseessä on asenteellinen vaikuttamisyritys. Useimpia asioita, joita siellä tehdään, ei voi pitää tieteelle kunniallisina”, Kärkkäinen sanoo Maaseudun tulevaisuuden haastattelussa.

Kritiikin taustalla on yksikön julistukset, joiden mukaan Suomen ilmastopolitiikka on kriisissä lähinnä lisähakkuutavoitteiden vuoksi. BIOS onkin keskittynyt koko olemassaolonsa ajan lähinnä etsimään argumentteja, joilla voidaan perustella metsien käytön rajoittamista. Sinänsä outoa, kun yksikkö julistaa olevansa monitieteellinen ja sen rahoittaja Koneen säätiön tavoitteet ovat puheenjohtaja Kalle Korhosen sanoin  ”Koneen säätiön tavoitteena on luoda edellytyksiä rohkeille tieteen ja taiteen avauksille. Rohkeus, rajojen ylittäminen ja uudet avaukset ovat meille tärkeitä, ja niihin kannustamme myös apurahanhakijoitamme”. Voisi siis kuvitella, että löytyisi muitakin tutkimuskohteita. Kun vielä huomioidaan, ettei yksikössä ole yhtään metsätalouden asiantuntijaa, joka osaisi kertoa metsätaloudellisten toimenpiteiden tavoitteista tai vaikutuksista metsien kasvuun, on suorastaan käsittämätöntä, että yksikkö keskittyy metsätalouden kritisointiin. Tai ehkä se selittää kritisoinnin..

Koneen säätiö monessa mukana

Mutta löytyy rahoituskuvioista aineistoa vaikkapa saippuasarjan käsikirjoittajillekin. Vai mitä olette mieltä tästä. Jutussa avattiin myös Koneen säätiön rahoitusta Jyväskylän yliopistolle, jolle säätiö oli antanut 800.000 euroa varainkeruukampanjassa. Ja tämä sai myös muun muassa Jyväskylän yliopiston metsäekologin Panu Halmeen puolustamaan rahoitusta ja vertaisarvioijien salassapitoa. Kun huomioidaan, että Koneen säätiön hallituksessa istuu laitoksen ekologian professori Janne S.Kotiaho, kuvio alkaa mennä mielenkiintoiseksi. Kotiaho toimi Halmeen väitöskirjan valvojana. Kotiaho myös johtaa yliopiston perustamaa Resurssiviisausyhteisö Wisdomia, jonka lehtorina taas toimii Halme. Lisäksi säätiön hallituksessa istuu Jyväskylän yliopiston professori Markku Lonkila.

Myös ekologisten kompensaatioiden kehittäminen on säätiön vahvassa suojeluksessa. Halmeen työryhmä sai säätiöltä 505.000 euroa ekologisten kompensaatioiden tutkimiseen ja markkinointiin (ihmisten tietoisuuden kasvattamiseen). Jos tämä raha meni siis Wisdomille, Kotiaho myönsi puoli miljoonaa käytännössä itselleen. Muita Koneen säätiön tukia ovat muun muassa seuraavat. Työryhmä Sini Forsell ja Timo Järvensivu sai 28.000 euroa ”tuhoisan talousjärjestelmämme” kritisointiin, Kaija Kiurun työryhmä 100.000 euroa Viiankiaavan suojeluun, Aleksi Lehtosen työryhmä 120.000 euroa rakentamisen kompensointiin, Linda Mustajärven työryhmä 125.000 euroa ekologisten kompensaatioiden reunaehtojen määrittelyyn, Nina Nygrenin työryhmä 130.000 euroa kompensaatiopelin tekemiseen, Markku Ollikaisen työryhmä 220.000 euroa kompensaatioiden reunaehtojen ja käytäntöjen kehittämiseen, sekä Suomen Luonnonsuojeluliitto 150.000 euroa kompensaatioilla rahaa keräävän Hiilipörssin rakentamiseen ja markkinointiin.

BIOS -yksikön julkilausumat metsienkäytön ilmastovaikutuksista, tai oikeastaan metsien hiilivaraston muutoksista, ovat melko yhteneviä dosentti Sampo Soimakallion väitteiden kanssa, jolle säätiö on myöntänyt 135.000 euron apurahan.

Säätiö tukee myös pilapiirtäjää, joka popularisoi metsäkeskustelua. Ympäristöjärjestöjen kuvittajana paremmin profiloitunut Seppo Leinonen on saanut 63.000 euron apurahan. Säätiö on myös rahoittanut ”Suomalainen metsävale” -kirjan tekemistä 57.600 eurolla ja ympäristöajattelusta toimintaan -kehitystä 10.000 eurolla.

En tee tässä blogissani mitään johtopäätöksiä säätiön rahoituksen vaikutuksesta suomalaiseen metsäkeskusteluun. Sen voivat tehdä lukijat itse niin halutessaan. Mietin vain, onko rahoituspäätökset tehty säätiön tavoitteiden mukaisesti tukemaan rohkeasti uusia avauksia tieteen ja taiteen alalla? Metsäkeskustelussa ei kovin montaa uutta avausta ole nähty.

Joka tapauksessa koko episodi herättää kysymyksen siitä, kuinka pieni porukka lopulta pyrkii vaikuttamaan koko suomalaiseen ilmasto-/metsäkeskusteluun ja pitäisikö rahoittajan käyttämien vertaisarvioijien olla julkista tietoa? Herää myös kysymys siitä, pitäisikö puolueettoman tahon tehdä omaa vertaisarviointia näiden henkilöiden tutkimusten osalta? Voisi olla hyvä, jos kriittisesti arvioitaisiin tutkimushypoteesit ja menetelmät. Uskon, että suomalaiset tutkijat ovat siinä mielessä rehellisiä, että tulokset perustuvat tutkimuksissa saatuun tietoon. Mutta sillä on väliä, mitä tutkitaan ja miten tietoa kerätään. Sillä voidaan jopa määrittää haluttu tulos joissakin tapauksissa etukäteen. Tällaisen ”tosielämän salkkarit” episodin jälkeen voisi olla ihan hyvä jo tutkijoiden uskottavuuden kannalta tehdä tutkimus ja poistaa epäilyksen varjo.