Kannatatko metsätaloutta alitajuisesti? Tee testi!

Mikään ei herätä niin paljon intohimoja suomalaisessa ilmastokeskustelussa, kuin metsien käytön oikea taso. Siksi onkin hyvä pysähtyä miettimään, minkälaisia valintoja itse tekee, eli kannattaako hakkuita vai ei. On helpompi mennä asian taakse, kun ei itse toimi ajamiaan tavoitteita vastaan.

Kannatatko metsätaloutta alitajuisesti, vaikka julkisesti olisitkin sitä vastaan? Kyselin aiemmin eri asiantuntijoilta, poliitikoilta ja jopa yliopistoilta, mitä materiaaleja he suosittelisivat. Kysyilmastosta lopulta kertoi puun olevan turvallinen valinta. Aika moni asialla politikoiva jätti vastaamatta. Niin vaikea kysymys oli. Siksi onkin syytä mennä kuluttajatasolle ja miettiä, mitä heidän mielestään ovat ekologiset valinnat.

Metsäquizz

Nyt kun olet tehnyt testin, tiedät, mitä mieltä olet suomalaisen metsätalouden ekologisuudesta ja ilmastoystävällisyydestä. Onneksi olkoon!

Jaa testi myös ystävillesi, jotka kamppailevat oikeiden valintojen tekemisen kanssa!

Mainokset

Vastustamisen aikakausi päättyy

Olemme eläneet puoli vuosisataa vastustamisen aikakautta. Tänä aikana meille on kehittynyt merkittävää #konfliktiteollisuutta. Tämän teollisuudenhaaran alku voidaan lukea niihin aikoihin, kun aiemmin spontaanit mielenilmaukset kehittyivät järjestäytyneeksi toiminnaksi. Suomessa Suomen Luonnonsuojeluliitto juhli juuri 50 -vuotista taivaltaan. Se voidaankin lukea uranuurtajaksi konfliktiteollisuuden kehittämisessä.

Alkuaikoina luonnonsuojeluvaatimukset olivat ehdottomasti paikallaan. Olihan sen aikainen metsien käsittely nykymittapuulla tarkasteltuna melkoisen ronskia. Avohakkuualat mitattiin neliökilometreissä ja koivu luettiin lähinnä haittapuuksi. Soita ojitettiin urakkahinnoittelulla kilometriperusteisesti, jonka seuruaksena ojia nähdään edelleen myös kangasmailla. Eihän sitä viivotinta välillä voinut nostaa kartalta. Suomi maksoi sotavelkansa metsällä ja se näkyi.

Sittemmin tutkimus osoitti, että homma ei mene ihan putkeen, eikä samalla kaavalla voi jatkaa. 1980 -luvulla luonnonsuojelijoiden vaatimukset otettiin tosissaan myös metsäalalla. Tästä alkoi nopea muutos kohti monimuotoisuutta tukevaa metsätaloutta. Ala oli mukana valmistelemassa uusia metsä- ja luonnonsuojelulakeja, joiden tarkoitus oli turvata olemassa olevaa monimuotoisuutta, sekä pitkässä juoksussa lisätä sitä. Samoihin aikoihin suomalaisessa metsätaloudessa otettiin käyttöön myös PEFC -sertifiointijärjestelmä, jolla varmistettiin kehityksen suunnan pysyvän tulevaisuudessakin metsäluontoa tukevana. Myös kahlekuninkaat, eli aktivistit otettiin mukaan valmistelemaan lainsäädäntöä ja vaikuttamaan kaikkeen luonnon hyödyntämiseen.

Ylä-lappi
Metsäsodilla Greenpeace repi paikallisten välit pysyvästi. Paikkakunnalla ei ole vieläkään unohdettu silloin syntyneitä erimielisyyksiä.

Dialogi kehittyy

2000 -luvulla käytiin voimakkaita metsäsotia pääasiassa kansainvälisen megajärjestön, Greenpeacen masinoimana. Meno oli aika hurjaa ja metsäala oli helisemässä uudessa tilanteessa. Kun aiemmin riidat olivat kotimaisia, nyt ne olivatkin maailmanlaajuisia. Greenpeace kampanjoi joka puolella maailmaa arvostellen milloin Metsähallitusta, milloin metsäyhtiöitä. Argumenteissa ei pidätelty yhtään ja siinä meni mukana muun muassa Suomen viimeiset sademetsät, kun viestintäkampanjaa käytiin Euroopassa. Saksan postilaitos lopetti suomalaisten kirjekuorten ostamisen tämän vuoksi. Metsäalan oli opittava uuteen tilanteeseen. Kun aiemmin oli ajateltu, että alalla tiedetään mitä siellä tehdään, nyt havahduttiin siihen, että myös alan ulkopuolisten pitäisi tietää, mitä metsäalalla tehdään.

Inarissa käytyjen metsäsotien aikana Greenpeace repi paikalliset asukkaat kahteen ryhmään. Sota pakotti jotkut luopumaan työstään ja jopa kauppojen kassoilla huudeltiin törkeyksiä metsistä elantonsa saaville. Arvet ovat syviä, eivätkä ne ole vieläkään parantuneet kaikilta osin. (Tätä kirjoittaessa Greenpeace on repinyt sodan arvet uudelleen, kun se FSC -sertifiointiin vaikuttamalla pysäytti paikallisen puukaupan kokonaan.)

Alkoi dialogien kehittämisen aika. Lapin metsäsotien aikana käytiin lukuisia keskusteluita, joissa sovittiin pelisäännöistä. Lopulta rauha saavutettiin ja toiminnan piti olla myös aktivistien ja paikallisten elinkeinojen hyväksymää. Kestihän sitä hetken.

Tällaiset kommentit halventavat tehtyä uhanalaisuusarviointia ja monimuotoisuuden eteen tehtäviä panostuksia.

Jo vuonna 2010 julkistettu uhanalaisten lajien punainen kirja antoi viitteitä siitä, että metsäalan monimuotoisuustyö alkaa kantaa hedelmää. Vaikutukset ovat hitaita, koska vain pari prosenttia talousmetsistä on vuosittain hakkuiden piirissä ja niistäkin valtaosa on kasvatushakkuita. Rakennepiirteiden paraneminen siis ottaa aikaa ja sen jälkeen vielä aikaa menee lajiston elpymiseen. Puhutaan vuosikymmenistä, ei vuosista. Tuore uhanalaisarviointi taas kertoi, että uhanalaiset metsälajit jatkavat kasvuaan. Mutta talousmetsien lajistossa muutosta ei tapahtunutkaan. Uhanalaistuminen oli siis saatu pysähtymään siitäkin huolimatta, että kaikkialla muualla maailmassa kaikissa kasvupaikoissa uhanalaistumiskehitys voimistuu. Edelleen kuitenkin viljellään mielikuvaa, jossa metsätalous on suurin uhka lajistolle. Tällaiset kommentit halventavat tehtyä uhanalaisuusarviointia ja monimuotoisuuden eteen tehtäviä panostuksia.

Ilmastonmuutos sekoittaa pakkaa

Samanaikaisesti ilmastonmuutos nousi kaikkien tietoisuuteen. Vihdoin se otettiin tosissaan. Tutkijat kaikkialla maailmassa ovat yhtä mieltä siitä, että ilmastonmuutos johtuu fossiilisten raaka-aineiden käytöstä. Ympäristöjärjestöille iski hätä! Koska he eivät ole ihan täysiä tampioita, he ymmärsivät nopeasti, että nyt on tulevaisuus vaakalaudalla. Fossiilisten korvaamiseksi tarvitaan luonnollisesti uusiutuvia raaka-aineita. Suomessa ja maailmalla se tarkoittaa aivan suoraan painetta käyttää metsiä tehokkaammin.

Alkoi armoton viestintäkampanjointi, jolla keskustelu johdettiin vain yhteen asiaan. Hakattavan metsäkuvion hiilivaraston muutokseen. Tällä voitiin laskea, että metsikön hiilinielu pienenee, kun sen hiilivarastoa pienennetään. Ja luonnollisesti tämän varaston annettiin ymmärtää päätyvän saman tien taivaalle ilmastoa lämmittämään. Aktiivisesti vältettiin aiheita, jotka viittasivat fossiilisten korvaamiseen, hakkuiden siirtymiseen, hiilivarastojen todellisiin päämääriin, globaalin kysynnän kasvuun tai metsien kasvun nopeutumiseen. Hakkuut oli saatava näyttämään huonolta vaihtoehdolta, mutta samalla oli saatava ilmastonmuutos osaksi omaa markkinointia. Oli siis vastustettava ilmastonmuutosta ja ratkaisua sen hillitsemiseksi, jotta oma olemassaolon perusta säilyisi. Ei helppo tehtävä.

Pelkkä vastustaminen ei enää riitä

Käydessään hurjaa viestintäsotaa oman perustansa säilyttämiseksi myös metsäväki aktivoitui. Viimeiset vuodet on saanut lehtien palstoilta lukea äärimmäisen paljon tietoa metsäalasta ja metsien käytöstä. Metsäisen kansan ainakin pitäisi periaatteessa tietää, mikä on metsien merkitys yhteiskunnalle, ilmastolle ja luonnolle. Mielikuvan luomista sekoittaa lehdistö ja konfliktiteollisuus. YLE, Hesari ja Suomen kuvalehti ovat ansioituneesti kirjoittaneet juttuja, jotka sekä tuovat faktoja luettavaksi, mutta sitten aivan vihreää ideologiaa tukevia kirjoituksia vastapainoksi. No Suomen Kuvalehti ainoastaan pyrkii lyttäämään metsäalaa faktoista välittämättä. Mutta yhtä kaikki, tietoa on tarjolla runsaasti.

Kollega aikoinaan tuumasi, kun olin Metsähallituksen tiedottajana, ettei ole helppoa taistella faktoilla mielikuvia vastaan. Tässä mediasodassa on aivan samasta kyse. Konfliktiteollisuuden on saatava illuusio metsäalasta luontoa tuhoavana julmurina säilytettyä oman rahoituksensa säilymiseksi. Siksi keinoja ei kaihdeta, eikä totuudella ole väliä. Valitettavasti ympäristö, luonto ja ilmasto on tässä häviäjän osassa.

Enää ei riitä, että vastustetaan. Se on helppoa, mutta ei johda mihinkään. Olen nyt parin vuoden ajan kysynyt metsien käyttöä vastustavilta, mitä he esittäisivät hakkaamatta ja jalostamatta jätettävän suomalaisen puun tilalle. En ole saanut ainoatakaan esitystä. Olen myös kysynyt, mistä suomen metsätalous voisi käydä ottamassa mallia. Ei vastausta. Oletettavasti voidaan sanoa, että Suomen metsätalous on kestävintä maailmassa, sillä voitte olla varmoja siitä, että jos parempi vaihtoehto olisi, se kyllä sanottaisiin ääneen. Ja kovaan ääneen. Enää ei riitä, että vastustetaan, riidellään ja valehdellaan. Nyt on aika siirtyä eteenpäin.

Lopun alkua

Konfliktiteollisuus on pisteessä, jossa ihmisiä on opetettu tarkistamaan lähteensä ja metsäala on tuonut faktoja hirvittävän määrän saataville. Edes kymmenien miljoonien budjeteilla ei loputtomiin saada vihreää näyttämään mustalta. Viimeistä episodia käydään, jossa muutama tiedemies esiintyy kertomassa faktoina omaa mielikuvaansa. Näistä pari on jopa metsäntutkijoita, mutta heidänkin naamat alkavat kulumaan ja jäänevät muiden metsäntutkijoiden vyörytyksen alle aivan pian.

Suomalaiset ovat fiksua kansaa. Ei heitä pysty loputtomiin kusemaan silmään ja sanomaan, että vessassa kävin. On konfliktiteollisuuden vuoro opetella dialogia tai heidät syrjäytetään kaikista piireistä. On aktivistien vuoro nöyrtyä, ja palata samaan todellisuuteen muiden kanssa. Maailma tarvitsee tekijöitä ja suunnannäyttäjiä. Ikuisten jarrujen aikakausi tulee päätökseen ennen kuin ilmasto lämpenee 1,5 astetta.

Maailman vaikein kysymys

Ilmastokeskustelu käy kuumana ja sanansäilä viuhuu joka suuntaan. Kysymyksiä ja argumentteja tulee ihan kaikista mahdollisista näkökulmista ja vaatimuksia esitetään joka suuntaan. Jokainen haluaa osansa kakusta ja se näkyy! Ilmastonmuutos on ilmeisen hankala aihe vihreille ja ympäristöjärjestöille. Niin kiivaasti ne yrittävät löytää syitä käyttää ilmiötä uusiutuvan suomalaisen puun käytön vähentämiseksi. Populistinen näkemys metsistä vain hiilivarastoina on uponnut moniin tahoihin. Näkemyksen mukaan sillä on ratkaiseva vaikutus ilmaston lämpenemiseen, jos me kaadamme metsistämme vuosittain 2,9 tai 2,6 prosenttia puustosta ja tuo erotus sitten ulkomailta. Julkisuudessa esitettyjen väitteiden perusteella tämä on se kysymys, jolla ilmasto lämpenee yli tai alle 1,5 astetta. Puhutaan siis merkityksellisistä asioista.

Maailmalla kulutus kasvaa ja uusiutuvien tuotantoa tulisi kasvattaa huomattavasti nykyisestä, jotta meillä olisi edes teoreettiset mahdollisuudet päästä eroon fossiilisista amteriaaleista. Samalla luonto on kovilla ja monimuotoisuuden varmistamisen merkitys siirtymisessä puhtaampaan maailmaan tulee varmistaa. Suomalaisella metsätaloudella on vahvat näytöt ja työ on aloitettu jo viime vuosituhannella. Uhanalaisten lajienkin kohdalla talousmetsissä elävät lajit selviytyvät paremmin, kuin muualla. Monelle lajille tärkeän lahopuun määrä kasvaa nopeasti juuri talousmetsissä. Suojelualueilla onkin sitten haasteita lehtipuiden osalta. Ja suojelualueiden määräkin on viisinkertaistunut 1980 -luvulta. Metsäammattilaiset tekevät mielellään töitä monimuotoisuuden turvaamiseksi talousmetsissä ja tulokset ovat sen mukaisia.

Ilmastonmuutos tai biodiversiteettikato eivät ole helppoja asioita ratkaistavaksi, mutta kaikkein vaikeimmaksi osoittautunut kysymys on yksinkertainen. Olen esittänyt saman kysymyksen lukuisille metsien hakkuiden rajoittamista vaativille poliitikoille, ympäristöaktivisteille, tutkijoille ja yksityishenkilöille. Lisäksi kysymys on esitetty vihreälle puolueelle, Greenpeacelle, Suomen Luonnonsuojeluliitolle, WWF:lle, Luonto-Liitolle, Jyväskylän yliopistolle, Helsingin yliopistolle, Suomen Ympäristökeskukselle ja Sitralle. Pahoitteluni, jos joku unohtui listalta. Yksikään näistä edellä mainituista ei ole antanut vastausta, joten kysymyksen täytyy olla maailman vaikein. Se kuuluu näin: Millä Suomessa hakkaamatta jätettävä puu ja siitä jalostetut tuotteet tulisi korvata?

Metsäfaktoja
Näistä faktoista ei voi unohtaa ainoatakaan, kun mietitään kestäviä ratkaisuja.

Mutta ollaan nyt kohtuullisia. Kysymystä on esitetty vasta parin vuoden ajan. Eihän Higgsin bosonikaan päivässä löytynyt ja siihen perustuu sentään vain hiukkasfysiikka. Tähän vastaukseen perustuu koko ihmiskunnan tulevaisuus, joten parempi miettiä tarkkaan. Ehkä saamme vastauksen ennen vuotta 2035, jolloin hiilineutraalius tulisi jo olla saavutettuna.

Lisätty 29.4.klo 8.05

Saimme Suomen Ympäristökeskuksen ryhmäpäällikön vastauksen kysymykseen. Ensimmäinen vastaus oli pelkästään energiaan perustuva, eikä siten vastannut kysymykseen. Mutta toinen ratkaisi jo koko ilmastonmuutoksen. Tosin vieläkin jäi hieman avoimeksi, missä muodossa atomit tähän tehtaaseen kuljetetaan.

Ilmastoratkaisu SYKE
Suomen Ympäristökeskus ratkaisi ilmastonmuutoksen

Muokattu 28.5.2019

Kysyin myös Kysy ilmastosta -sivustolla, mitä materiaaleja kuluttajan tulisi suosia ostopäätöksiä tehdessään. Sivuston toimintatapaan kuuluu etsiä asiantuntijat vastaamaan kysymyksiin. Heidän vastaus oli aika selvä. Puu on turvallinen valinta.

Kysyilmastosta
Kysyilmastosta.fi asiantuntijat suosittelevat puuta

Lisätty 3.5.2019

Greenpeacen vastaus saatiin ja järjestön kanta on, että mennään vanhoilla teknologioilla ja vähennetään kulutusta uusiutuvat edellä. Tai näin voi tulkita tästä vastauksesta, jonka järjestön asiantuntija meille antoi huolimatta kasvavasta kulutuksesta.

Liimataisen vaihtoehto
Greenpeacen asiantuntija Matti Liimatainen vaatii uuden uusiutuvan tuotannon estämistä.

Lisätty 6.5.2019

Tommi Pohjolainen korvaisi puun hampulla. Mielenkiintoinen ajatus lisätä uusiutuvien tuotantoa. Ei poista kuitenkaan puun tarvetta, mutta vähentäisi osaltaan fossiilisten tarvetta. En ole kuullut hamppua jalostavista tehtaista, en tunne sen kasvatuksen anatomiaa, logistisia ratkaisuja tai muutenkaan alaa.

Hamppua
Rikkaruoholla ilmastonmuutosta kitkemään? Mielenkiintoinen ajatus.

 

Yhteiskunnallisia vaikutuksia ei voi sivuuttaa

Keskustelussa metsätalouden vastustajat eivät ymmärrettävästi halua puhua rahasta muulloin, kuin pyrkiessään luomaan ”kapitalistista mielikuvaa”. Mutta hakkuiden määrällä on myös suoria yhteiskunnallisia vaikutuksia ja raha on yksi irroittamaton osa niitä. Puhumattakaan työpaikoista, joita metsäteollisuus synnyttää. Kannattava liiketoiminta tarkoittaa jatkuvuutta, kannattamaton ajautuu konkurssiin. Tätä ei ”rahan valtaa” arvostelevat ymmärrä. Taloudellinen kannattavuus on kestävyyden yksi kriteereistä ja vättämättömyys.

Metsätalouden lukuja
Metsätalous vaikuttaa meidän kaikkien hyvinvointiin, eikä näitä vaikutuksia voi jättää sivuun.

 

Seurantalista

Koska niin moni väistää kysymystä tai jättää siihen vastaamatta, katsoin aiheelliseksi alkaa keräämään listaa vastaamatta jättäneistä vaikuttajista(lista ei ole kattava ja se täydentyy vielä):

  • Pekka Haavisto, Vihreät
  • Maria Ohisalo, Vihreät
  • Satu Hassi, Vihreät
  • Osmo Soininvaara, vihreät
  • Krista Mikkonen, Vihreät
  • Emma Kari, Vihreät
  • Ville Niinistö, Vihreät
  • Antti Halkka, SLL, Suomen Luonto
  • Sini Harkki, Greenpeace
  • Matti Liimatainen, Greenpeace
  • Mari Pantsar, Sitra
  • Sampo Soimakallio, SYKE
  • Jari Liski, Ilmastopaneeli
  • Panu Kunttu, WWF
  • Liisa Rohweder, WWF
  • Paloma Hannonen, SLL
  • Panu Halme, Jyväskylän yliopisto
  • Janne Kotiaho, Jyväskylän Yliopisto, Ympäristöministeriö
  • Li Andersson, Vasemmistoliitto
  • Ilkka Kivi, koomikko
  • Antti Van Wonterghem, Vihreät
  • Vesa Lindell, Vihreät
  • Olli Tahvonen, Helsingin yliopisto
  • Markku Ollikainen, Helsingin yliopisto
  • Juha Koivunen, sometrolli
  • Ilona Helle, Vihreät
  • Panu Kujala, SLL
  • Pertti Salolainen, kokoomus
  • Timo Pukkala, Itä-Suomen yliopisto
  • Markku Kanninen, Helsingin yliopisto
  • Jyri Seppälä, SYKE
  • Jari Kouki, Itä-Suomen yliopisto
  • Seppo knuutila, SYKE

Organisaatioille esitettyihin kysymyksiin vastaamatta jättäneet

  • Ilmastopaneeli
  • Vihreät
  • Sitra
  • SLL
  • Greenpeace
  • Suomen Luonto
  • Suomen Ympäristökeskus
  • Vasemmistoliitto
  • Sosiaalidemokraatit
  • Helsingin yliopisto
  • Jyväskylän yliopisto
  • Luontopaneeli
  • WWF

Jos koet joutuneesi väärin perustein listalle, siltä pääsee pois asiallisella vastauksella. Epämääräisyydet eivät riitä, jos ne eivät sisällä oikeita vastauksia (kts. Soimakallion vastaus yllä), eikä kulutuksen lopettaminen ole ratkaisu.

Voit välittää minulle tietoja muista kysymyksen kiertelijöistä kommentoimalla tätä blogia. Kerro missä vastaamatta jättäminen on tapahtunut ja jos mahdollista, laita kuvankaappaus tai linkki tarkistusta varten.

Kysymys keskustelussa

Luonnonvara-alaa koskevaa julkista keskustelua hallitsee mielenkiintoinen lähestymistaktiikka. Elinkeinoelämää arvostelevat ovat erittäin hyviä esittämään kysymyksiä ja epäilyjä. Heidän kysymyksensä ovat usein muodossa, joka ei anna kuin yhden vastausvaihtoehdon. Esimerkiksi aiheuttaako metsätalous turvemailla ravinnevalumia vesistöön? Vastaus on yksiselitteinen. Kyllä aiheuttaa. Tai pieneneekö metsän hiilivarasto hakkuissa? Kyllä pienenee. Pohdin nyt näitä kysymyksiä ja kysymysten esittäjien toimintaa hieman tarkemmin.

Aiheuttaako metsätalous turvemailla ravinnevalumia vesistöön?

Vuonna 2017 saatiin uusia tuloksia turvemaiden hakkuiden aiheuttamista ravinne- ja humusvalumista vesistöihin. Uutinen pysäytti metsäväen pohtimaan, miten toimintaa tulisi muuttaa ja metsätalouden vastustajat vaatimaan turvemaiden hakkuiden lopettamista. Metsäalalla oli juuri 2014 otettu uudet ohjeet käyttöön turvemaiden hakkuiden vesistönsuojelulle, mutta viimeisten käänteiden seurauksena suometsien käytön ohjeistus uusittiin valumien ja ilmastopäästöjen vähentämiseksi.

Itse kysymys saattaa antaa lukijalle kuvan, että tilanne on jotenkin katastrofaalinen. Tämä useimmiten lienee tarkoituskin. Se ei jätä mahdollisuutta vastata totuudenmukaisesti ilman, että vastaus kuulostaisi selittelyltä ja että hakkuut tulisi siksi tuomita. Mutta jos pohditaan asiaa tuloshakuisesti, pitää kysyä myös, mikä on vaihtoehtoinen päästö. Mikäli oletus on, että vesistöpäästöt halutaan kuriin, on mietittävä vaihtoehtoisen raaka-aineen vesistöpäästöt. Koska puu on materiaalina uusiutuva ja luonnonmukainen, on myös kysyttävä, onko vaihtoehtoinen raaka-aine vastaavanlainen. Jos taas vaihtoehtona on puiden hakkaaminen jostain muualta, on mietittävä hakkuiden vaikutukset siellä muualla. Jotta vertailua voidaan tehdä, on siis alkuperäisen kysyjän velvollisuus myös määritellä vaihtoehtoisen raaka-aineen lähteen.

Jostain syystä tämä kysymys on joka kerta se, joka jää ilman vastausta.

Pieneneekö metsän hiilivarasto hakkuussa?

Ilman muuta tähän kysymykseen on vain yksi vastaus. Kun puu kuljetetaan pois metsästä, metsään jää vähemmän hiiltä varastoon. Mutta tällaisen kysymyksen kohdalla on syytä pohtia myös muita kysymyksiä. Mihin hiilivarasto siirtyy? Säästääkö puun käyttö muita hiilivarastoja(fossiiliset)? Kasvatetaanko tilalle uusi puu? Kuinka iso osa hakkuun hiilivarastovaikutuksella on Suomen kokonaispuuston hiilivarastoon? Jos ei hakata, missä korvaava hakkuu toteutetaan? Minkä verran hiilestä vapautuu ilmakehään ja millä aikajänteellä? Parantaako hakkuu jäljelle jäävien puiden hiilensidontaa? Mikä on vaihtoehto hakattavalle puulle?

Jos siis halutaan esittää hakkuiden vastustaminen ilmaston kannalta huonona vaihtoehtona, on kysymyksen esittäjän velvollisuus vastata kysymykseen, mikä on vaihtoehtoinen raaka-aineen lähde? Muuten kysymys on irrationaalinen ja sisällöltään tyhjä.

Jostain syystä tämäkin kysymys jää aina vaille vastausta.

Vastaamatta jättäminen on vastaus itsessään

On aika tavallista, että metsätalouden vastustaja jättää vastaamatta edellä mainitun kaltaisiin kysymyksiin. Silloin, kun heiltä kysytään parempaa vaihtoehtoa heidän itsensä parjaamalle toimialalle, on minusta aika surullista paeta kerta toisensa jälkeen. Jos vaihtoehtona on asuminen luolassa ilman tulta, en usko kovinkaan monen haluavan seurata heitä. Eivätkä he itsekään ole luolaan menneet tai luopuneet kulutuksesta. Sen verran usein heiltä tulee twiittiä ja päivitystä, että voisi kuvitella heidän elävän hieman toisin kuin opettavat.

Aktivistien haastaminen ei myöskään ole osoitus siitä, että vastustaisi luonnonsuojelua. Ei näillä kahdella asialla ole juuri yhteyttä. Itse vastustan aktivistien toiminnassa eniten sitä, että se on epärehellistä ja lyhytnäköistä. Suomessa ympäristöjärjestöjen olisi viisasta myöntää se tosiasia, että metsäalalla työskentelee luontoa arvostava ammattikunta, joka aidosti haluaa parantaa luonnon monimuotoisuutta ja tilaa. Sen arvostelu on jäänne järjestöjen alkuajoilta, jonne aika monen argumentinkin historia näyttää johtavan. Meillä kaikilla on oikeus mielipiteen vapauteen, eikä se saisi tarkoittaa itsensä altistamista herjaamiselle ja julkisen hyökkäyksen kohteeksi. Meillä kaikilla on myös velvollisuus puuttua tällaiseen toimintaan, sillä tällä hetkellä luonnonvärisen verhon takana tapahtuu asioita, joita yhteiskuntamme ei tarvitse. Järjestöjä saa ja pitää arvostella, jos ne antavat sille aihetta. Olipa kyseessä sitten puolue tai yhdistys.

Maailman parasta tuotantoa

Suomessa metsätalous on nostanut itsensä tasolle, josta muu maailma on kateellinen. Reagointi havaittuihin ongelmiin, metsäntutkimus ja monimuotoinen metsätalous tehokkainen arvoketjuineen on seurausta alan sisällä vallitsevasta luonnon arvostamisesta. Metsäsektorilla on kehitetty uusia monimuotoisuutta tukevia menetelmiä enemmän, kuin aktivistiryhmät ovat keksineet edes vaatia. Usein lehdistä lukemamme ”ehdotukset” tai ”vaatimukset” ovat jo jossain päin käytössä. Ja jos ei vielä käytössä, niitä jo kehitetään. Ulkopuolisilta harvoin tulee mitään uusia avauksia.

Jos siis törmään olettämuksiin tai väittämiin suomalaisen metsätalouden kestämättömyydestä, kysyn erittäin mielelläni esittäjältä vaihtoehtoja. Jokainen Suomen luontoaktivisti ja vihreä poliitikko on varmaan jo vähintäänkin törmännyt kysymykseeni, mistä Suomen metsätalouden tulisi hakea mallia. Yhtään ainoaa vastausta en ole saanut. Koska voitaneen olettaa, että kansainvälisesti toimivat ympäristöjärjestöt tuntevat globaalisti alan, eivätkä osaa esittää yhtään mahdollistakaan vaihtoehtoa, Suomalaista metsätaloutta voidaan pitää maailman mittakaavassa ylivoimaisesti parhaana niin kestävyyden, kuin monimuotoisuudenkin vaalijana.

Koska voitaneen olettaa, että kansainvälisesti toimivat ympäristöjärjestöt tuntevat globaalisti alan, eivätkä osaa esittää yhtään mahdollistakaan vaihtoehtoa, Suomalaista metsätaloutta voidaan pitää maailman mittakaavassa ylivoimaisesti parhaana niin kestävyyden, kuin monimuotoisuudenkin vaalijana.

Ole ylpeä

Metsäalan toimijat harvoin osallistuvat julkisiin keskusteluihin. Syykin on tullut selväksi. Vaatii aikamoista tahdonlujuutta jatkaa metsäalan toiminnan rehellistä kuvaamista, kun aktivistit hyökkäävät voimalla vastaan. Jos keskustelu pysyisikin asiassa, uskoisin että useammat olisivat ihan halukkaita kertomaan, mitä metsissämme tehdään. Useimmiten kuitenkin nopeasti alkaa solvaaminen ja henkilöön kohdistuvat hyökkäykset argumenttien nopeasti hävitessä faktoille.

Minusta jokainen suomalainen metsäalan toimija on arjen sankari, joka tekee ympäristön eteen töitä joka päivä. Jokainen meistä on osa maailman parasta kokonaisuutta, josta on syytä olla ylpeä. Älä anna ulkopuolisten masentaa, vaan ole ylpeä ammatistasi. Ilman meitä maailmalla ei ole toivoa ja meidän ansiosta voimme näyttää koko maailmalle kestävän ratkaisun elämiseen maapallolla! Anna sen myös näkyä ja kuulua kaikessa tekemisessäsi. Olet sen ansainnut!

Suomen lajisto köyhtyy

Juuri paljastettu uhanalaisten lajien Punainen kirja julkaistiin kahdeksan vuoden tauon jälkeen. Se paljasti koruttomasti, ettei monimuotoisuuden köyhtymistä ole saatu pysähtymään Suomessakaan. Ei siinä ole onnistuttu tiettävästi missään muuallakaan. Sen vuoksi meidän pitää tehdä entistä enemmän töitä, jotta luonnon monimuotoisuus säilyy ja paranee.

Koska metsät ovat minulle tärkeitä, keskityn tässäkin blogissa vain metsälajeihin. Niitä on kuitenkin suurin osa, sillä metsäluontomme on monimuotoinen. Arvioinnissa onkin kartoitettu yli 10.000 metsälajia, joista hieman alle 10 % (1059) luokitellaan uhanalaisiksi. Niistä noin puolet on luokiteltu vaarantuneeksi. Huomioitavaa on, että edelliseen Punaiseen kirjaan verrattuna metsälajien osuus uhanalaisista lajeista on pienentynyt huomattavasti. Kun se vuonna 2010 oli 36,2 %, osuus on nyt 31,2 %. 5 % vähennys on merkittävä ja kertoo onnistuneesta monimuotoisuustyöstä metsissä. Ei silti ole syytä tuulettaa liikaa. Uhanalaisten metsälajien määrä on silti kasvanut, joten ei ole syytä oikaista selkää. Työtä on edelleen tehtävänä, vaikka muutos voi johtua globaaleista muutoksista paikallisten muutosten sijaan.

2010 vs. 2018

Julkisesti saatavilla olevan aineiston vertailua ei ole tehty helpoksi. Vaatii melko paljon askartelua, että kahden eri aineiston tulokset saa vertailtavaan muotoon. Tähän toivoisin parannusta jatkossa. Tein kuitenkin hieman tulkintaa tulosten pohjalta. Analysoin tuloksia ainoastaan uhanalaiseksi (CR-äärimmäisen uhanalaiset, EN-erittäin uhanalaiset, VU-vaarantuneet) luokiteltujen lajien osalta.

Uhanalaisuuden syyt
Uhanalaisten lajien uhanalaisuuden syyt 2010 ja 2018 (Aineisto: Punainen kirja)

Ilmastonmuutoksesta on puhuttu viime aikoina paljon ja se nähdään merkittävänä uhkana myös lajistolle. Nyt julkaistu aineisto on siinä mielessä huojentava, että vielä ei ole merkittäviä muutoksia havaittavista lämpenevän ilmaston vuoksi. Itse asiassa ilmastonmuutosta uhkaavien lajien osuus on pienentynyt lähes puoleen vuodesta 2010.

Metsien uudistamis- ja hoitotoimet ovat yhtenä uhkana 256 lajin osalta, kun se 2010 oli 237. Tämä on yllättävää, sillä kehitys viittaisi siihen, ettei uudistamis- ja hoitotoimiin liittyvät parannukset ole ilmeisestikään tehokkaita. Ironisesti voisikin tulkita, että metsäsektorilla onkin ehkä aihetta miettiä, kannattaako luopua ainakin osasta monimuotoisuuden eteen tehdyistä toimenpiteistä, jos niillä ei ole tehoa. Tehottomien tilalle voisi miettiä uusia menetelmiä. On myös mahdollista, että koska uhanalaisuuden syille ei ole olemassa varsinaista kriteeristöä, arviota tehneet tutkijat ovat vain voineet tällä kertaa tulkita uhanalaisuuden aiheuttajia eri lailla, kuin vuonna 2010. Siitä voinemme olla kuitenkin varmoja, että yhdenkään lajin osalta metsätalous ei jää vahingossakaan pois, jos sille vain keksitään jokin peruste.

Puulajien muutosten vuoksi uhan alla olevat lajit ovat vähentyneet 30 %.

Sen sijaan kun mietitään muita syitä, jotka voidaan olettaa olevan metsätalouden aiheuttamia, nähdäänkin erittäin positiivisia muutoksia. Puulajien muutosten vuoksi uhan alla olevat lajit ovat vähentyneet 30 %. Muutos on helppo yhdistää sekametsien aktiiviseen lisäämiseen. Samoin on kuloalueiden vähenemisen uhkaamien lajien suhteen. Lahopuun vähenemisen vuoksi uhan alla on noin neljänneksen vähemmän lajeja.

Ojitusten ja turpeenoton vuoksi uhan alla on 50 lajia. Lähes sama määrä, kuin vuonna 2010. Hieman yllättävää on, että peltojen raivaus on edellisellä kerralla ollut uhkana vain muutamalle lajille, mutta nyt kasvu on edelliseen verrattuna jopa yli 26 kertainen??

Uhanalaiset avoimien alueiden sulkeutuminen
Metsälajeista 138 lajin kohdalla ensisijainen uhanalaisuuden syy on metsien sulkeutuminen. Määrä on samaa luokkaa kuin metsien uudistamisen ja hoitotöiden aiheuttama uhka.

Metsätalous tekee tulosta – uhanalaisten metsälajien määrä vähentynyt 76 tai 190 lajilla

Metsätalouden monimuotoisuustoimet osoittavat tehokkuutensa. Lähes 200 lajin vähennys uhanalaisten määrässä on todella konkreettinen osoitus tehtyjen toimenpiteiden toimivuudesta.

Koska kartoitusta tehneet asiantuntijat eivät edelleenkään tehneet merkittävyys- tai vaikuttavuusarviointia eri syiden suhteen, ei raportti kerro suoraan, miten lajistoa voisi tukea. Tulokset eivät myöskään suoraan kerro, onko kerrottu aiheuttaja yksin aiheuttamassa uhanalaisuutta, vai osana kokonaisuutta.

Tarkemman analyysin tekeminen julkisista materiaaleista olisi ollut kohtuuton tehtävä. Sen vuoksi käytän tässä samaa suhdetta, joka on ollut 2010 aineistossa arvioidessani, kuinka monen lajin osalta metsätalouden toimenpiteet ovat olleet ensisijainen uhanalaisuuden aiheuttaja kartoittajien mielestä (tämä ei ole tieteellisesti arvioitu, vaan arvioijien keskustelun tulos).

Näin saadaan oletus, että uhanalaisuuden ensisijainen syy on eri luokituksissa (lajia/luokka):

  • Metsien uudistamis- ja hoitotoimet, 142 lajia (2010, 131 lajia) +11 lajia
  • Metsien puuljaisuhteiden muutokset, 89 lajia (2010, 126 lajia) -37 lajia
  • Vanhojen metsien väheneminen, 114 lajia (2010, 110 lajia) +4 lajia
  • Kuloalueiden väheneminen, 33 lajia (2010, 47 lajia) -14 lajia
  • Lahopuun väheneminen, 131 lajia (2010, 172 lajia) -41 lajia
  • Ojitus ja turpeenotto, 5 lajia (2010, 4 lajia) +1 laji
  • Kaikki yhteensä -76 lajia

Kun otamme mukaan kaikki uhanalaisuuden aiheuttajat, tulokset ovat:

  • Metsien uudistamis- ja hoitotoimet, 256 lajia (2010, 237 lajia) +19 lajia
  • Metsien puuljaisuhteiden muutokset, 253 lajia (2010, 357 lajia) -104 lajia
  • Vanhojen metsien väheneminen, 326 lajia (2010, 315 lajia) +11 lajia
  • Kuloalueiden väheneminen, 99 lajia (2010, 141 lajia) -42 lajia
  • Lahopuun väheneminen, 311 lajia (2010, 408 lajia) -93 lajia
  • Ojitus ja turpeenotto, 70 lajia (2010, 51 lajia) +19 lajia
  • Kaikki yhteensä -190 lajia

Pitää vielä huomauttaa, että koska tilastojen lukeminen on tehty nätisti sanoen haasteelliseksi, on todennäköistä, että tilastossa olisi myös näiden luokitusten  osalta ristiin meneviä lajeja. Ts. on mahdollista, että sama laji voi esiintyä useammassa luokassa ja tällöin lajimäärät ovat niiltä osin liian suuria. Tämä sama harha olisi myös vähentyneiden uhanalaisten määrässä, mutta on linjassa esitettyjen lajimäärien kanssa.

Metsänhoitotöiden aiheuttama uhanalaisuus -13 %

Edellä olevista luvuista voidaan myös laskea, että metsänhoitotöiden aiheuttama lajiston uhanalaisuus on vähentynyt 10 vuodessa jopa 13 prosenttia. Muutos on todella merkittävä, kun huomioidaan että uhanalaisten lajien kokonaismäärä on kasvanut lähes parilla kymmenellä prosentilla.

Ei suomalaista metsätaloutta suotta kutsuta maailman parhaaksi myös monimuotoisuuden huomioimisessa!

 

 

 

Kuka on luonnonsuojelija?

Suomen luonto on lähes kaikille suomalaisille tärkeä. Sitä ei voi kiistää ja olen erittäin iloinen, että näin on. Siten voidaan luottaa siihen, että luontoa suojellaan samalla, kuin luonnon merkitys koko ihmiskunnan tulevaisuudelle korostuu. Luonnon merkityksen kasvaessa valitettavasti myös taloudelliset intressit kasvavat kaikilla rintamilla. Ja se näkyy..

Metsäala, kaivosteollisuus, maatalous, kalatalous, matkailu, luontojärjestöt.. Kaikki ovat teollisuudenaloja, jotka käyttävät luontoa liikevaihtonsa eteen. Yksi kasvattaa puita tehtaille, yksi kaivaa maasta raaka-aineensa, yksi raivaa peltoja kasvattaakseen meille ruokaa, yksi saalistaa vesillä, yksi vie asiakkaitaan luontoon ja yksi nostaa muiden virheitä tikun nokkaan. Kaikkien tähtäimessä on taloudellinen hyöty, sillä ilman taloudellista kestävyyttä toiminta loppuisi. Mutta se mikä jää usein huomiotta, on se fakta että jokaisella sektorilla varsinaisesta toiminnasta vastaa ihminen. Aivan tavallinen, usein suomalainen ihminen. Useimmiten vieläpä ihminen, joka on hakeutunut luontoon liittyvään ammattiin ja jonka voidaan odottaa ajattelevan luontoa keskivertosuomalaista enemmän.

DCIM101MEDIA
Metsäammattilainen myös lisää monimuotoisuutta aktiivisesti.

Metsäammattilainen luonnonsuojelijana

Usein julkisessa keskustelussa metsäammattilaisia leimataan luonnonvihaajiksi ja biodiversiteetin uhkaajiksi. Kirjoituksissa he hävittävät metsiä ja tappavat viattomia luontokappaleita murhanhimoinen katse silmissään vailla minkäänlaista ymmärrystä luonnon toiminnasta. Kuulostaako tutulta?

Opiskellessani metsäalaa minusta oli hienointa koko opintojen sisällössä, että opin niin paljon luonnosta ja monimuotoisuudesta. Sain monipuolisesti tietoa ja ymmärrystä siitä, miten erilaiset toimenpiteet metsissä vaikuttavat kaikkeen siellä. Ja opin miettimään toimenpiteiden vaikutusta kymmenien ja jopa sadan vuoden päähän ja tunnistamaan pitkienkin aikojen jälkeen toimenpiteitä, joita historiassa oli tehty. Opin myös tunnistamaan uhanalaisia lajeja, arvokkaita luontokohteita ja muita mielettömän hienoja luontoon liittyviä yksityiskohtia. Miksi niitä opetettiin, jos tarkoituksena oli vain tuhota luontoa valmistumisen jälkeen? No ei ollut! Niitä opetettiin, jotta voisimme työssämme suojella biodiversiteettiä mahdollisimman hyvin.

Tehdessäni suunnittelutyötä olin iloinen voidessani rajata luontokohteita hakkuusuunnitelmien ulkopuolelle ja miettiessäni, miten niiden tulevaisuus turvataan. En soittanut iltapäivälehdille aina suojellessani kohteita, koska se oli vain yksi osa (vaikkakin arvokas sellainen) arkirutiineja. En kirjoittanut lehtiin haukkuakseni kaikki motokuskit varmuuden vuoksi tai poliitikot, koska haluavat metsien tuottavan hyvinvointia suomalaisille ja asettavat mahdollisesti jonkin luontokohteen vaaraan. Otin luonnonsuojelijan viitan harteilleni ja suojelin kohteen, kuten tuhannet muutkin metsäammattilaiset tekevät joka päivä.

Puutavaimuuta4

Ihmiskunta tarvitsee puuta

Ilmastonmuutos on totta. Ja se johtuu fossiilisista raaka-aineista. Suomen metsät tarjoavat vaihtoehdon, joka varastoi hiiltä ihmisille käyttökelpoiseen muotoon. Kun puu kaadetaan ja kuljetetaan pois metsästä, ei puuhun sitoutunut hiili suinkaan haihdu ilmakehään. Pieni osa muuttuu hiilidioksidiksi energiakäytön myötä, mutta vain pieni osa. Loput on uusiutuvaa materiaalia, jota ilman emme ikinä pääse fossiilisista eroon. Ja jota ilman emme voi edes hillitä ilmastonmuutosta.

Koko metsäsektori tekee koko ajan työtä kehittyäkseen paremmaksi. Ja metsäalan ammattilaisen silmin paremmuus on nimenomaan sitä, että luonnon monimuotoisuus säilyy ja paranee niillä alueilla, joilta puuta korjataan ihmisten tarpeisiin. Ei ole uusi asia, että monimuotoisuus parantaa puuston kasvua ja vastustuskykyä. Sekapuusto on nykyään lähes joka paikassa tavoitteena myös monimuotoisuussyistä.

Kiusaaminen on huonoa käytöstä

Minua loukkaa henkilökohtaisesti se, että joku tulee arvostelemaan ammattitaitoani ja osaamistani. Vielä enemmän se loukkaa silloin, kun arvostelu perustuu virheelliseen mielikuvaan tai ymmärtämättömyyteen luonnon toiminnasta. Minut on leimattu luonnonvihaajaksi sillä perusteella, että olen kyseenalaistanut ”virallisten luonnonsuojelijoiden” viestit. En anna sen vaikuttaa, sillä metsäammattilainen on luonnonsuojelija parhaasta päästä ja koko ammattikunnalle pitäisi antaa ansiomerkki tästä työstä! Tulen jatkossakin arvostelemaan niiden toimintaa, jotka hyökkäävät metsäammatissa työskenteleviä vastaan kohtuuttomin ja perusteettomin väittein. Kaikkien metsäammattilaisten pitäisi saada vapaasti osallistua metsäkeskusteluihin ja puolustaa omaa osaamistaan ja työtään. Ammattikunnan puolustaminen ei saa olla tuomittavaa enää yhtään kauempaa! Ei anneta kenenkään enää syyttää meitä luonnon tuhoajiksi tai vihollisiksi ilman vastarintaa! Kerrotaan heille, että heidän toimintansa on henkilökohtaista, loukkaavaa ja asiatonta. Kiusaamisen on loputtava!

 

Ilmaston oikea tuhoaja

Ilmastonmuutos on kaikkien huulilla. Syitä etsitään teollisuudesta, metsien käytöstä, metsäpaloista, liikenteestä ja kulutuksesta. Ja syyllisiä löydetään sieltäkin, missä niitä ei edes ole. Mutta väitän, että se suurin syyllinen on jäänyt kokonaan keskusteluissa sivuun. Enkä nyt tarkoita ihmistä, vaikka ihminen onkin toteuttaja kaikkien päästöjen taustalla. En kuitenkaan syytä yksilöitä, koska ihmisiin ja ihmisten käyttäytymiseen on liian helppo vaikuttaa mielikuvia luomalla. Sen sijaan syyttävä sormeni kääntyy mainosteollisuuden suuntaan.

hylly2
Liikkeiden hyllyjärjestykset on suunniteltu siten, että asiakas ostaisi mahdollisimman paljon. Mites ne päästöt näkyvätkään?

Mainostaminen on yrityksille välttämättömyys. Erityisesti sellaiset yritykset, jotka valmistavat tai myyvät kuluttajatuotteita tai palveluita kuluttajille, ovat pakotettuja markkinoimaan itseään ja tuotteitaan, jotta kuluttajat löytäisivät yrityksen ja sen tuotteet. Mainostamisella myös luodaan markkinoita, joita ei aiemmin ole ollut olemassa. Ihmisille myydään tuotteita, joita he eivät aiemmin tienneet tarvitsevansa. Se on toki luonnollinen osa kehityskulkua. Kun keksitään uusia tuotteita, ei sillä voi olla markkinoita valmiina. Jo valmiista markkinoista pidetään huolta mainostamalla. Ja nykyään erittäin tehokkaasti kohdennetulla markkinoinnilla markkinoita osataan kiihdyttää paremmin kuin koskaan aiemmin.

Onko syy tuotteen ostajan vai valmistajan? Vai sen, joka yllyttää ostamaan?

Ilmastokeskustelua on tosiaan hallinnut lähes kaiken valmistamisen tuomitseminen. Tuomion on saanut valmistamisen kaikki tekijät raaka-aineen tuotannosta valmistamiseen. Myös kuluttajia on pyritty valistamaan, mutta oikeastaan vain lihansyönti on tuomittu ilmastonmuutoksen aiheuttajaksi. Kumpi on suurempi rikollinen, tuotteen ostaja vai valmistaja? Valmistaja ei tuotetta tekisi, jos sille ei olisi ostajaa.

hylly3
Pelien kotelot ovat nykyään usein tyhjiä. Sisällä on vain koodi, jolla pelin voi ladata. Missä järki?

Rikoslaissakin tunnetaan rikokseen yllyttäminen. Jostain syystä ilmastonmuutoksen yhteydessä pahin yllyttäjä on päästetty kuin koira veräjästä. Tuntuu kuin kukaan ei haluaisi ottaa vastuuta mainostamisen valjastamisesta. Jokainen poliitikko varmasti tietää, että mainostamista tehdään kuluttamisen lisäämiseksi. Miksi siihen ei siis puututa, vaikka kaikki ovat liikuttavan yksimielisiä ilmastonmuutoksen vaatimista toimenpiteistä?

Ilmasto vai talous?

Kun keskustellaan hiilipörsseistä ja muista anekauppaa muistuttavista päästökompensaatioista, joilla saastuttaja voi ostaa hyvää omaatuntoa maksamalla, unohtuu päästöjen vähentäminen. Jos mainostamista hillitään ja ihmiset vähentävät kulutusta, seuraukset ovat todellakin merkittäviä. Koko maailmantalous perustuu talouskasvuun, jota ylläpidetään mainostamalla tuotteita ihmisille. Jos mainostaminen vähenee, kulutus vähenee. Tällöin talous kutistuu, aiheutuu työttömyyttä, köyhyyttä ja kurjuutta. Ei hyvä..

hylly4
Voidaanko lapsilta odottaa ilmastotietoisuutta, kun hyllyt on suunniteltu mahdollisimman houkutteleviksi?

Entäpä sitten, jos löytyisikin joku, joka haluaisi puuttua mainostamiseen. Hänellä olisi ensinnäkin vastassaan aikamoinen mielikuvien luonnin ammattilaisryhmittymä, joka ei ehkä katsoisi vain sivusta. Toiseksi pitäisi osata päättää, kenen oikeutta mainostaa rajoitetaan ja millä lailla. Ja vieläpä perustella päätös niin hyvin, ettei sen tulkita kohtelevan kansalaisia eriarvoisesti. Onnea vain matkaan!

Tulevaisuus..

Vaikka olenkin joskus jopa yltiöpositiivinen monessakin asiassa, tässä asiassa ei hopeareunusta pilvessä meinaa millään löytyä. Maailman väkiluku kasvaa, kehittyvien maiden miljardit ihmiset nostavat elintasoaan ja lisäävät kulutusta entisestään. Markkinointi ja mainonta vapautuu koko ajan enemmän ja myös siihen käytettävät rahamäärät kasvavat hurjaa tahtia. Tuotteiden osalta ei vertailua suostuta edes tekemään, kun se osoittaisi luonnon hyödyntämisen tarpeen olevan nykyistä suurempaa ja ihmiset haluavat pelastaa jokaisen luontokappaleen maan päällä. Kaikki olennaisimmat asiat ohitetaan määrätietoisesti ja jokainen taho näyttää haluavan vain varmistaa osansa ilmastonmuutoksen ympärillä pyörivästä rahavirrasta. Talous on toki vahva ohjauskeino, mutta ilmastonmuutoksen osalta näyttää siltä, että talous on myös se tekijä, joka estää ratkaisun syntymisen.

Jos mainontaa, ja erityisesti tuotemainontaa, hillitä, me kusemme omiin muroihin joka päivä. Kysymys on vain siitä, minä päivänä öljyvarat ehtyvät. Sen jälkeen meillä on lämmintä, tuulista ja kuivaa. Olemassa olevat metsät hakataan muutamassa vuodessa, jonka jälkeen ihmiskunta lakkaa olemasta. Valitettavasti myös eläinkunta tekee samoin, kun viimeiset elolliset olennot yrittävät saada vielä viimeisen aterian ja löytää vielä hieman lämpöä polttamalla viimeiset risut. Ok, no tuskin ihan tähän pisteeseen joudutaan, vaikka mainontaa ei hillitä.

hylly1
Saattaisi moni kuluttaja tulla toimeen ilman näitäkin tuotteita. Voisiko pakkauksilla olla jotain vaikutusta menekkiin?

Mutta edesmenneen presidentti Mauno Koiviston sanoin ”Tarttis kai tehrä jottai”. Otetaan oikeat asiat keskusteluun ja aletaan aidosti tekemään paremmuusvertailua tuotteiden välillä. Vain siten huolestuneille kuluttajille voidaan kertoa, miten he voivat vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa. Ohjataan myös kompensaatiorahat soiden sijasta puhtaamman teknologian kehittämiseen. Vaikka ennallistettu suo sitoisikin pikkaisen hiiltä, raja tulee nopeasti vastaan. Teknologia kehittyy jatkossakin ja kohta suot voivat jäädä ihan luonnontilaiseksi jo siitä syystä, ettei niitä ole tarvetta hyödyntää millään lailla. Kompensaatiomaksut pitäisi ohjata lakisääteisesti ja valtion ohjauksella sellaisille tutkimuslaitoksille, jotka aidosti kehittävät puhtaampaa teknologiaa. Ja sieltä ne pitäisi jakaa kaikkien vapaasti hyödynnettäviksi ilman korvausta kaikkialle maailmaan. Onhan ne jo maksettu kompensaatiomaksuilla.

Ilmastovaalit ratkaisevat

Ja nyt kun olemme kerran matkalla kohti ilmastovaaleja, vaaditaan kaikilta ehdokkailta vaihtoehtoja. Pelkästään vastustamisella ja moittimisella emme kehitä yhtään mitään. Ei hyväksytä populistista huutelua, vaan vaaditaan edustajiltamme kykyä myös esittää kehitysehdotuksia ja vaihtoehtoja vastustamilleen asioille. Jos ehdokas vastustaa raaka-aineen tuotantoa jossain, häneltä on vaadittava vaihtoehto tilalle. Mikä raaka-aine, missä ja miten tuotettu? Jos ehdokas vastustaa jotain energiamuotoa, häneltä on kysyttävä millä kyseinen energia katetaan. Ja mistä korvaavan energian tuottamiseksi vaadittavat mineraalit, metallit ja muut materiaalit tuotetaan? Jos ehdokas vaatii autoilun vähentämistä, häneltä on kysyttävä, millä harvaan asutulla alueella asuvien tulisi liikkua julkisten puuttuessa? Tai miten vähentäminen hyvitetään heille, jotta seuraukset olisivat tasa-arvoisia kaikille? Ei tyydytä enää huolimattomiin heittoihin, vaan sparrataan ehdokkaat nostamaan rimaa korkeammalle. Olemme oikeutettuja parempiin päättäjiin, mutta meidän pitää myös vaatia paremmuutta ehdokkailtamme!