Hiilinielu ei kelpaakaan?

Julkisuuteen lipsahti hieman ennenaikaisesti tiedot Luonnonvarakeskuksen uusista laskelmista metsien hiilinieluihin liittyen, kun tutkimusprofessori Antti Asikainen esitteli tuloksia eduskunnan talousvaliokunnalle. Tilaisuus striimattiin ja YLE uutisoi aiheesta. Kun 2016 arvioitiin metsäalan hiilinieluksi 2015-2024 16,5 miljoonaa hiilidioksiditonnia, uusien laskelmien mukaan puhutaankin yli kaksinkertaisesta määrästä, 39,8 miljoonasta tonnista, joka on hyvän metsänhoidon ansiota.

Uutisoinnin jälkeen Twitter on käynyt kuumana, kun tuloksia on kommentoitu. Luonnollisesti metsäalan toimijat ovat ottaneet uutisen hyvillä mielin vastaan, sillä se vie pohjan pois puheilta hiilinielujen nollautumisesta lisähakkuilla. Mutta kaikki eivät ole ottaneet uutista kovin mielissään vastaan.

Ensimmäisten tuloksia haastamassa oli muun muassa Suomen Ympäristökeskuksen ryhmäjohtaja Sampo Soimakallio. Hän peräänkuulutti tuloksia, perusteluita ja oletuksia. Soimakallio muun muassa toi aiempia tuloksia haastamaan uusia, joita hänellä ei vielä siis edes ole. Asikainen informoi häntä, että mallipäivitykset julkaistaan muutamassa viikossa ja eri hankkeiden tulokset joulu-tammikuussa.

Vihreät ja ympäristöjärjestöt eivät ole oikein vielä päässeet edes jyvälle siitä, mitä tämä tarkoittaa. Kauhunsekaisia kommentteja asian vierestä on tullut tyyliin, mutta kun se biodiversiteetti.. Luulisi, että nuo tahot, jotka äänekkäimmin ovat olleet vaatimassa ilmastovaaleja, ottaisivat näin hyvät uutiset riemumielin vastaan. Ei vain tunnu kelpaavan lainkaan.

”..viherliike alkaa vihertää kateudesta.”

Kun vielä muutaman päivän sisään mahtuu Keskustalaisen pääministerin, Juha Sipilän avauksia käyttämättömien peltojen metsityksestä ja Afrikan metsittämisestä, viherliike alkaa vihertää kateudesta. Heiltä ei ole tullut mitään yhtä konkreettista ideaakaan ilmastotyöhön. Myös uutinen Luken uusista laskelmista oli mennyt Vihreiltä ja heidän puheenjohtaja Pekka Haavistolta ohi twitter -toiminnasta päätellen tai juuri sen vuoksi he korostivat lyhyen aikavälin hiilinielutavoitteita (kestävyys??). SDP:n puheenjohtaja Antti Rinnekin pyörsi aiemmat vaatimuksensa metsien käytön lisäämisen rajoittamisesta nykytasolle ja kertoi, että Suomi voi kasvattaa hakkuitaan, kunhan se tehdään kestävästi. Ja kestävyyshän on Suomen metsätalouden erikoisosaamista.

Äänekosken tehdas
Äänekosken biotuotetehdas. Kuva: Ympäristöministeriö

”Tässä ja nyt” ei sovi metsäkeskusteluun

Suomen metsätalous on osoittanut osaavansa kasvattaa ja käyttää metsiä. Metsätalouden nopeat muutokset eivät ole realistisia, sillä se on pitkäjänteistä työtä. Investoinnit tehdään aina pitkällä tähtäimellä ja muutokset metsienkäyttötavoissa näkyvät hitaasti metsissä. Esimerkiksi kun 1980 -luvulla herättiin metsäluonnon köyhtymiseen, aloitettiin heti etsimään ratkaisua havaittuun ongelmaan. Tästä alkoi uusi aikakausi metsien hoidossa. Monimuotoisuuden tukemiseksi muutettiin metsälakia, luonnonsuojelulakia ja kehitettiin runsaasti monimuotoisuutta tukevia menetelmiä. Tämä työ ei ole ohi, sillä 96 % Suomen talouskäytössä olevista metsistä on sertifioitu PEFC -sertifikaatilla, jonka yksi kriteereistä on jatkuvan parantamisen vaatimus. Monimuotoisuustyölle ei siis ole loppua näkyvissäkään. Ja tulokset ovat selkeitä, sillä kaikkien monimuotoisuuden kannalta tärkeät rakennepiirteet ovat parantuneet.

On hyvä myös tiedostaa, että metsistämme käsitellään vain 2 % vuosittain. Näistä suurin osa on harvennushakkuita. Ei voida siis olettaa, että jokin päätös näkyisi kaikkialla heti. Jos otetaan uusi menetelmä käyttöön, menee kauan aikaa ennen kuin niitä on mainittavissa määrin toteutettu. Eikä toteutuksen jälkeenkään voida olettaa, että vaikutus olisi välitön. Lajiston leviäminen ei myöskään tapahdu hetkessä. Päätöksestä mitattaviin tuloksiin voi mennä helposti vuosikymmeniä.

Metsäteollisuus on toimialana suuri ja sen merkitys on tärkeä koko yhteiskunnallemme. Suuria nopeita muutoksia ei tehdä myöskään siellä. Tehtaiden perustamis- tai lopettamispäätös tehdään aivan muista syistä, kuin nopeista poliittisista päätöksistä. Toki epävarmuus voi saada vauhditettua päätöksiä, jotka vaikuttavat metsänomistajiin, työntekijöihin, aluetalouksiin ja yhteiskuntaan negatiivisesti. Tämä on tunnustettava.

Jalostusasteen nostaminen vaatii uutta teknologiaa, jota on uusissa tehtaissa. Uuden tehtaan perustaminen tai uuden tuotteen tuotannon aloittaminen ei tapahdu yhdessä yössä. Suunnitteluun ja tuotekehitykseen voi mennä kymmenenkin vuotta ennen kaupallisen tuotannon aloittamista. Esimerkiksi Aalto -yliopistossa on vahvaa biotuotteiden kehitystoimintaa, jolla tähdätään tulevaisuuden korkean jalostusasteen tuotteisiin. Tuotekehitystä tehdään myös kaikissa suurissa metsäyhtiöissä uusien ratkaisuiden lötämiseksi. Vaatimukset jalostusasteen nostamisesta ovat jokseenkin epärealistisia, jos muutos halutaan nähdä heti. Mutta toki vaatijoilla on aina mahdollisuus alkaa itse valmistamaan korkeamman jalostusasteen tuotteita, jos se on heidän mielestään helppoa.

Puupino
Jokaiselle puulle on käyttötarkoitus tiedossa hakkuuvaiheessa. Pinoon niitä ei kannata, eikä saa (metsätuholaki) jättää lahoamaan. Kuva: Juri Laurila

Huomiotta ei pidä jättää myöskään metsien tilaa. Suomen metsissä on jo pitkään ollut harvennusrästejä. Harvennusrästit ovat seurausta siitä, ettei puulle ole ollut kysyntää, mutta metsät vain kasvavat siitä huolimatta. Ilman ajallaan tehtyjä harvennuksia puusto kuitenkin riukuuntuu ja menettää arvokasvua. Maahankaan puustoa ei ole mielekästä kaataa, eikä jättää tienvarteen pinoon lahoamaan. Tämä aiheuttaa kustannuksia, jotka metsänomistaja joutuu maksamaan. Suomessa yleisesti käytetyssä pystykaupassa puun ostaja huolehtii korjuusta ja kuljetuksesta. Nämä kulut ovat kyllä laskettu puusta maksettavaan hintaan alentavasti, mutta harvoin metsänomistaja jää maksumieheksi. Metsä tulee joka tapauksessa kuntoon. Puukaupan myyntipäätöksen tekee aina metsänomistaja.

Toivoisin, että kaikki keskusteluihin osallistuvat ymmärtäisivät toimintakentän reunaehdot ja muutosten vaikutusten hitauden. Jos tuloksia halutaan 2030 -luvulle mennessä, kannattaa katseet suunnata johonkin muualle, kuin metsiin.

Miksi kasvanut hiilinielu ei kelpaa?

Kansalaisilla on varmasti vaikea hahmottaa, miksi Suomen ympäristökeskus ja ympäristöjärjestöt lähtivät heti haastamaan uusia laskelmia. Hyviä uutisia Suomelle ja ilmastolle. Eikö niistä voisi iloita? Muut ehkä voivatkin, mutta ei edellä mainitut tahot ja tässä syy sille.

Ilmastonmuutos on ollut vaikea pala Vihreille ja ympäristöjärjestöille alusta asti, sillä niiden toiminta perustuu pitkälti metsänhoidon vastustamiseen. Eiköhän me kaikki jo tiedetä, että ilmastonmuutos on seurausta fossiilisten raaka-aineiden käytöstä. Fossiilisista eroon pääseminen taas vaatii jotain, millä niitä voidaan korvata. (Tämän vihreiden Satu Hassi kylläkin kiisti Twitterissä; ”On virheellinen käsitys, että materiaalien kulutus olisi yhteiskuntakehityksestä riippumaton vakio”) Suomalainen puu menee lähes kokonaan erilaisten materiaalien tuottamiseksi, joten se on ratkaisu muun muassa öljystä tehtävien tuotteiden korvaamiseksi. (Vähemmälle keskustelulle on jäänyt se, että puu voi korvata myös puuvillan, joka aiheuttaa merkittäviä ympäristöongelmia myrkkyjen ja kuivuuden muodossa.) Eli ei ainoastaan vähennä ilmastoon tulevan hiilen määrää, vaan vähentää myös muita ympäristöhaittoja.

Ei siis ole vaikea ymmärtää, miksi tieto huomattavasti suuremmista hiilinieluista ei ollut mieluinen. Se vie pohjan aiemmilta argumenteilta, joilla metsien käyttöä on pyritty vastustamaan ilmastoperustein, eikä oikein käy laatuun sekään, että annetaan tunnustusta metsätaloudelle kiistattomasti hyvin tehdystä työstä. On siis yritettävä vesittää uudet tulokset tai keksittävä uusia populistisia argumentteja, jotka kuulostavat ilmastoystävällisiltä ja joilla voidaan vastustaa metsien käyttöä. Ei ole helppo tehtävä..

Yksinkertaista hiilimatematiikkaa. Liiankin..

Järjestötkin näkevät ilmastonmuutoksen markkinarakona, jolla voidaan ihmisten lahjoitusvaroja kerätä, mutta haasteena on muun toiminnan perustaa vastaan toimiminen. Lähes ainoaksi keinoksi on jäänyt yksinkertainen vähennyslaksu, jolla voidaan perustella metsien hiilivaraston aleneminen ja pohtia tästä näkökulmasta hiilinieluja. Samaa laskukaavaa käyttää myös BIOS-ryhmä, Suomen ilmastopaneeli ja Suomen Ympäristökeskus. Kaava menee lyhyesti siten, että

  • Suomen metsiin sitoutuu x määrä hiiltä vuodessa
  • hakkuut pienentävät metsien hiilivarasto y määrä vuodessa
  • hiilinielu m = x – y

Aika simppeliä ja tällä voidaan perustella kaikki puun käytön vähentämistavoitteet. Sopii siis erinomaisesti kaikille, jotka haluavat vähentää metsien käyttöä. Mutta ihan rehellinen tämä kaava ei ole kaikessa yksinkertaisyydessaan. Otetaan pari muuttujaa mukaan, jotka liittyvät aiheeseen.

  • Suomen metsien hiilivarasto, a= 2,5 miljardia m3
  • Suomen hakkuut z = 72 miljoonaa m3 (vuonna 2017)
  • Suomen lisähakkuutavoite w = 80 miljoonaa m3
  • Suomen metsien kasvu vuodessa p = 107 miljoonaa m3
  • Toiseen paikkaan siirtyvä hiilivarasto = y
  • fossiiliset hiilivarastot = n
  • muualla tapahtuvat hakkuut = d
  • maailman metsien hiilivarasto = o
  • ilmakehään sitoutunut hiili = i
  • kulutus = e
  • hiili = c
  • puuhun sitoutunut hiili = c1
  • betonin valmistuksessa vapautuva hiili = c2
  • fossiilinen päästö c3
  • hiilipäästö = f

Nyt voidaan laskea muutamia keskeisiä tuloksia.

Metsien puuston muutos nykytasolla (p – z) / a = +1,4 %

Metsien puuston muuto lisähakkuilla (p – w) / a = +1,1 %

Erotus 0,32 %. Tämä on se ero, josta julkisesti on keskusteltu ilmaston kannalta ratkaisevana tekijänä. (luontaista poistumaa ei huomioitu laskelmassa selkeyden vuoksi)

Suomen metsien hiilivaraston muutos = metsistä jalostuslaitokselle siirrettävä hiilivarasto. Jalostuksella saadaan materiaaleja, joihin hiili sitoutuu eri pituisiksi ajoiksi. Ilmastomielessä merkittäviä seikkoja on mm.

  • rakentamisen hiilitasevaikutukset (pitkiksi ajoiksi sidottu hiili, esim. betonin valmistuksessa syntyvien päästöjen pieneneminen jne.). f = c2 – c2 – c1 ja i = f – c1
  • Fossiilisten varastojen muutokset pienenevät. Esim. muovien osalta n = c3 – c1. Tämä tarkoittaa myös, että i = i + n.
  • Maailman metsien hiilivaraston muutos Suomessa tehtävien hakkuiden nykytasolla on o = o – (z * 0,2). (Hakkuiden vähentäminen lisää hakkuita muualla 80 prosenttisesti. Loput korvautuvat fossiilisilla, eli n = n + (z * 0,2) ja i = +-0.) Eli o = o – z + d ja n = n + ((w – z) * 0,2)
  • Ilmaston hiilivaraston muutos on i = lineaarisessa suhteessa puun käyttöön (i – (c3 – c1)).

Tällä yksinkertaisella matematiikalla voidaan havaita, että puun käyttö vaikuttaa suorassa suhteessa fossiilisista varastoista vapautuvan hiilen määrään ja että vähentämällä hakkuita Suomessa emme saavuta juurikaan hyötyjä metsien hiilivarastolle globaalisti, mutta lisäämme fossiilisen hiilen vapautumista ilmakehään. Hakkuiden rajoittamisella suoria ilmastovaikutuksia ei ole ja Suomen metsien hiilivaraston muutokset hyödyttävät globaalisti metsien hiilivarastoa vain viidesosalla ja sekin hiili korvautuu fossiilisten varastojen pienenemisellä.

Laskelmassa oletuksena on, että poliittiset päätökset Suomen metsien käytön suhteen eivät vaikuta globaalin kulutuksen kokonaismäärään, koska laskelmat ovat päteviä niin kauan, kuin käytämme fossiilisia materiaaleja. Toki kulutuksen pienentäminen olisi suotavaa..

Laskelma ei ole tieteellisesti vertaisarvioitu, eikä täydellinen muutoinkaan. Mutta se osoittaa sen, että keskustelu Suomen metsien hiilivarastojen muutoksista hiilinieluja arvioitaessa ovat puutteellisia, voimakkaasti kärjistettyjä, eivätkä argumentit ole valideja suhteessa globaaliin ilmiöön nimeltä ilmastonmuutos!

 

Mainokset

Yhden asian kampanja

”Yhden asian kapea-alainen kampanjani” on alkanut väsyttämään. Voi olla että kyseessä on myös pimenevät illat ja pikkuhiljaa päälle vyöryvä kaamos tai vaihtoehtoisesti se, että ”kapea-alainen kampanjani” on niin monitahoinen ja vasta-argumenttien keksiminen väsyttää luovaa työtä tekeviä ”Topeliuksia”.

Ihan selvyyden vuoksi päätin kirjoittaa ne asiat ihan listaksi, joita ”kampanjoin”.

  1. Ilmastonmuutoksen torjuminen
  2. Kiertotalous
  3. Järkevä metsänhoito
  4. Nykymetsätalouden tilan tunnustaminen
  5. Virheellisen tiedon esiin tuominen
  6. Elinkelpoinen maailma lapsenlapsilleni (jos niitä tulee..)

On totta, että tämänhetkisessä keskustelussa nuo kaikki asiat nivoutuvat yhdeksi, joten sen puolesta väsynyt kritisoija on oikeassa. Toisaalta jos miettii, minkälaisia vasta-argumentteja keskusteluissa nähdään, en ole vertailussa mitenkään yksipuolisimmasta päästä. Käydäänpä listaa hieman tarkemmin läpi.

DCIM101MEDIA
Voimme tarjota puhtaan vaihtoehdon.

1. Ilmastonmuutoksen torjuminen

Kuten Maailman Ilmastopaneeli WMO, Euroopan komissio, FAO, Luonnonvarakeskus ja monet muut mielestäni arvovaltaiset tahot näkevät, ilmastonmuutoksen torjumiseksi pitää päästä eroon fossiilisista ja niiden korvaamisessa metsien käytöllä on tärkeä rooli. Maailman ilmastopaneelin pääsihteerin Petteri Taalaksen mukaan metsien käyttäminen ei ole hiilensidonnan kannalta ongelma, jos tilalle kasvatetaan uusi puusto. Jopa Suomalaiset ympäristöjärjestöt julistivat mielipidekirjoituksessaan (MT 17.10), ettei puuta pidä korvata millään muulla. Eikä tosiaan puuta parempaa vaihtoehtoa ole kukaan muukaan esittänyt. Tästä voisi tehdä tulkinnan, että kaikki ovat siis periaatteessa metsienkäytön kannalla. Tosin vielä näkee samoilta ihmisiltä, jotka näkevät puun hyvänä vaihtoehtona ilmaston kannalta, vaatimuksia metsien käytön rajoittamiseksi. He ampuvat itseään jalkaan..

Olen myös investoinut kymmeniä tuhansia euroja hiilineutraalin asumisen edistämiseen omia varoja, koska haluan pienentää asumisen osuutta ilmastopäästöistä. Ne ovat kuitenkin 40 % Suomen päästöistä. Kuinkahan moni arvostelijoistani on valmis samaan?

2. Kiertotalous

Mielestäni maapallon resurssien tuhlaamista tulee vähentää ja siinä on kiertotaloudella tärkeä rooli. Mitä enemmän voimme hyödyntää materiaaleja uusiokäytössä tai lisätä tuotteiden kierrättämistä, sitä vähemmän tarvitsemme neitseellistä raaka-ainetta. Kokonaan sitä ei voi välttää, sillä jopa kiertotalouteen erinomaisesti soveltuvalla puukuidulla tulee käyttöikä vastaan. Loputtomiin ei voi mitään ainetta kierrättää. Onneksi puun voi muuttaa aina lopulta energiaksi, jos ei mitään muuta enää voisikaan tehdä.

3. Järkevä metsänhoito

Avohakkuuthistoriaan -lakialoite herätti keskustelun avohakkuiden roolista suomalaisessa metsänhoidossa. Itselläni on työhistoriaa erilaisista metsäorganisaatioista, joilla on myös erilaisia tavoitteita. Innofor Oy:llä johtavana neuvojana työskennellessäni opin paljon jatkuvasta kasvatuksesta. Siksi olenkin tuonut esiin sen hyviä puolia, mutta myös sen soveltumattomuuden joka paikkaan. Olen ollut energiapuun hankinnassa ja oppinut energiapuun korjuun haasteista aika paljon. Niiden haasteiden vuoksi energiapuu onkin nykyään sivujae muun puunkorjuun yhteydessä. Metsähallituksen suunnittelijana pyrin tekemään jatkuvan kasvatuksen leimikoita silloin, kun siihen oli edellytykset olemassa. Useimmiten järkevin vaihtoehto oli kuitenkin jotain muuta. Kokemuksen lisäksi olen myös seurannut tutkimuksia ja metsänhoitoon liittyviä uusia menetelmiä aktiivisesti. Sillä perusteella, mitä olen oppinut lukemalla ja kokemuksen kautta, en voi käsittää vaatimusta avohakkuiden kieltämisestä metsänhoidollisin perustein.

Kampanjan tarkoitus lieneekin poliittinen, sillä se on ajoitettu tarkasti kevään eduskuntavaalien ja eurovaalien kanssa yhteensopivaksi. Valitettavaa on se, miten lakialoitteen tekijät ja Vihreiden edustajat suoltavat perättömiä väitteitä aloitteen viestinnässä vailla minkäänlaisia tunnontuskia.

Mielestäni Suomen metsätalous tarvitsee monipuolista käsittelyvalikoimaa, joka pitää sisällään niin jatkuvan kasvatuksen, kuin avohakkuutkin. Se on järkevää metsänhoidollisesti, ilmaston kannalta ja yllättäen myös yhteiskunnan kannalta.

Ekosysteemipalvelut
Metsiä käyttämällä voimme tarjota monipuolisesti mahdollisuuksia erilaisille ekosysteemipalveluille, jotka ovat helposti saatavilla metsäautotieverkoston ansiosta.

4. Nykymetsätalouden tilan tunnustaminen

Metsätalous on ollut aina Suomen tukijalka. Sen avulla selvittiin sotakorvauksista ja sen varaan rakentuu koko Suomen teollistuminen ja hyvinvointi. Toki se vaati silloin erittäin voimakkaita metsänhakkuita ja ympäristöasioista ei puhunut kukaan. Leipä oli kaikille tärkein. Historiaan mahtuu nykytiedon mukaan arvioituna pahoja virhearvioita, jos asiaa olisi ajateltu ympäristön kannalta. Mittavat ojitukset tehtiin hyvässä tarkoituksessa, mutta samalla pilattiin vesistöjä todella paljon. Koivuvihan aikana kaikki koivut kaadettiin maahan ”arvokkaampien” havupuiden hyväksi. Avohakkuualat olivat suuria kannattavuuden vuoksi. ja niin edelleen. Mutta se on historiaa, eikä sitä voi pyyhkiä pois.

Kun 1980 -luvulla herättiin todella ajattelemaan myös luonnon monimuotoisuutta ja ympäristönsuojelua, metsätalous oli heti valmis käärimään hihat. 1990 -luvulla tuli uusia metsien monimuotoisuutta turvaavia lakeja useita. Lisäksi metsätalous teki jo työtä kehittääkseen menetelmiään monimuotoisuuden kannalta paremmiksi. Tämä työ ei ole loppunut, eikä sen odoteta loppuvankaan. Koko metsäsektori suhtautuu metsien monimuotoisuuden lisäämiseen erittäin positiivisesti ja metsäammattilaiset arvostavat monimuotoisuusarvoja kautta linjan.

Tämä työ on myös tuottanut tulosta. Ottaen huomioon, että Suomen metsätalouskäytössä olevista metsistä käsitellään vain 2 % vuosittain, monimuotoisuustyön vaikutukset eivät voi kovin nopeasti näkyä. Eikä lajistokaan heti voi muutoksiin reagoida. Prosessi on hidas, jossa suunta on tärkein. Jo nyt on kuitenkin tutkittu, että kaikki monimuotoisuutta lisäävät indikaattorit ovat parantuneet ja ensi vuonna saadaan myös ensimmäistä kertaa uhanalaisten lajien osalta tietoa siitä, miten työ on alkanut vaikuttaa lajistoon.

Avohakkuualojen keskikoko on pienentynyt satojen hehtaarien aukoista alle kahden hehtaarin kokoluokkaan. Turha metsien raivaus on jäänyt historiaan ja sekapuusto nähdään pelkästään positiivisena. Lahopuuta lisätään säästämällä ja tuottamalla uutta tarkoituksella. Nämä vain esimerkkejä, joita nykymetsätalous toteuttaa joka päivä.

Ne tahot, jotka esittävät argumentteja kymmenien vuosien takaista metsänhoitoa kohtaan, toimivat vilpillisesti ja harhaanjohtavasti. Jos tällaisia argumentteja esittävät henkilöt vielä esiintyvät ”metsäasiantuntijoina”, rikos on huomattavasti pahempi. Heidän pitäisi tittelinsä perusteella tietää paremmin.

Vaikka valheellisten viestien levittäminen vähentäisikin järjestöjen tuloja, ei se ole oikeutettua. On moraalitonta aiheuttaa vahinkoa toisille osapuolille oman edun tavoittelun takia. Tässä tapauksessa aiheutetaan taloudellisia tappioita yrityksille, jotta järjestöt saavat enemmän rahaa. Tavoite on puhtaasti taloudellinen ja rikkoo ainakin hyvää toimintatapaa, ellei peräti lakia.

5. Virheellisen tiedon esiintuominen ja vastuumedia

Koska maallikoilla ei ole mitään mahdollisuutta erottaa faktaa fiktiosta metsäkeskusteluissa, on metsäasiantuntijoiden velvollisuus tuoda keskusteluihin realismia mielikuvien tilalle. Metsähallituksen tiedottajana olin monesti suorastaan tyrmistynyt siitä, millä tavalla toimittajat tai jopa lehtitalot tekivät ympäristöjärjestöjen propagandatyötä. Ei ollut mitenkään harvinainen tilanne, että Metsähallituksen toimintaa arvosteltiin virheellisesti suurin otsikoin ja huomautukset/korjaukset näkyivät ’oikaisuja’ -palstalla. Ei ollut myöskään ihmeellistä, että Metsähallituksen lähettäessä tiedotteen, lehtijuttuun oli jo haastateltu luontoaktivistia. Hänen näkemyksensä oli usein isommassa roolissa, kuin itse asia. Sen sijaan harvinaisempaa oli, että järjestöjen tiedotteen pohjalta toimittajat olisivat soittaneet Metsähallitukselle kysyäkseen sen näkemystä. Useimmiten tarjottiin seuraavan päivän lehteen mahdollisuutta oikaisuun.

Olin todella iloinen, kun suurten medioiden päätoimittajat antoivat vastuumedia -julkilausuman, jossa he tuomitsivat valeuutiset ja disinformaation levittämisen. Mutta edelleenkään tämä ei kosketa metsien käyttöön liittyviä juttuja kaikissa medioissa. Vai mitä olette mieltä siitä, että toimittajat tietyissä medioissa haastattelevat kerta toisensa jälkeen niitä tutkijoita, jotka ovat profiloituneet esimerkiksi avohakkuiden vastustajiksi tai nostavat jutuissa aktivistit jalustalle, vaikka viesti olisi puhtaasti mielipide ja tutkitun tiedon vastainen? Voiko maallikko huomata, että juttu on tavoitteellisesti rakennettu, kun asiantuntijoina on kuitenkin korkea-arvoisia tutkijoita? Mielestäni ei voi ja sen vuoksi haluan jakaa myös laaja-alaisempaa tietoa metsäasioista ja kehoitan heitä lähdekriittisyyteen metsäasioissa. Ja jos joku väittää kyseenalaista asiaa kiistattomana faktana, voi olla aika varma, että tuon sen toisenkin näkemyksen vaikka miljoonatta kertaa mukaan, jos tällaiseen väitteeseen törmään.

Juri_Nuortilla

6. Elinkelpoinen maailma lapsenlapsilleni (jos niitä tulee..)

Ihmiskunta tekee ennennäkemätöntä vahinkoa planeetallemme. Väestönkasvu ja kehittyvien maiden kulutuksen lisääntyminen ovat asioita, joihin me suomalaiset emme juuri voi vaikuttaa. Ne asiat vaikuttavat joka tapauksessa meihin suomalaisiin. On valheellista esittää uusiutuvien raaka-aineiden käytön lisäämisen vastustamiseksi, että pitää vähentää kulutusta. Joo, me suomalaiset kulutamme liikaa ja siihen pitäisi jokaisen pysähtyä miettimään, onko kuluttaminen tarpeellista. Mutta globaalisti kulutus tulee kasvamaan joka tapauksessa. Ja me olemme osa globaalia toimintakenttää. Suomalainen metsäsektori vie suurimman osan tuotannostaan ulkomaille, eikä siihen tule muutosta tulevaisuudessakaan. Tuotamme siis uusiutuvia tuotteita kansainvälisille markkinoille.

Jos me emme tee kaikkeamme uusiutuvien tuotteiden valmistamiseksi fossiilisia korvaamaan, olemme osa ongelmaa, emmekä ratkaisua. Me voimme uskotella itsellemme, että vähentämällä hakkuita varastoimme hiiltä enemmän metsiin ja teemme siten ilmastotyötä. Se on kuin työntäisi pään pensaaseen vaaran uhatessa. Ei kovin tehokasta tai järkevää..

Euroopan hakkuiden siirtyminen

On tutkittu, että 80 % Euroopassa hakkaamatta jätettävistä metsistä korvautuisi hakkuilla jossain muualla. Ja tuo 20 % korvautuu fossiilisilla. Kun ottaa huomioon, että maailmasta ei löydy kestävämpää metsätaloutta kuin Suomesta ja että me joka tapauksessa käytämme puuta vähemmän kuin sitä kasvaa talousmetsissämme, olisi suorastaan rikollista maailman luontoa kohtaan olla hyödyntämättä hakkuumahdollisuuksia. Metsäkato metsien hakkuiden vuoksi on todellinen ongelma suuressa osassa maailmaa. Haluammeko tukea metsäkadon kiihtymistä vai haluammeko osaltamme vähentää kysyntää niiden maiden puulle?

Olemme pieni maa, emmekä varmastikaan voi ratkaista kaikkia maailman ongelmia. Mutta voimme tehdä sen, mihin pystymme ja samanaikaisesti yrittää valistaa myös muiden maiden metsätoimijoita tekemään työnsä kestävämmin. Vain siten voimme toivoa elinkelpoisuuden säilyvän myös lapsenlapsillemme.

Pahoittelen jo etukäteen, että olen saattanut unohtaa jotain listalta. Mutta älä siitä pahoita mieltäsi. Sehän vain osoittaisi ”yhden asian yksipuolisen kampanjani” monipuolisemmaksi, kuin mitä kuvailinkaan. Pahoittelen myös sitä, etten jaksanut laittaa viitteitä. Jos kaipaat viitteitä väitteilleni, löydät ne joko aiemmista blogiteksteistäni tai twitteristä minun twiiteistäni. Kaikelle faktana esittämälleni löytyy kyllä ihan tieteellistä näyttöä.

Ilmastohysteriaa!!

IPCC:n ilmastoraportti oli karua luettavaa.  Fakta on, että meidän jokaisen on kaikilla tasoilla reagoitava tilanteeseen. IPCC:n pääsanoma on, että fossiilista pitää päästä eroon nopealla aikataululla. Realistisesti tämä tarkoittaa laajaa variaatiota keinoista, joilla fossiilisten tuotteiden valmistusta voidaan vähentää.

Kiertotalous vähentää luonnollisesti kaiken materiaalin tarvetta, mutta ei poista sitä. Ehdottoman kannatettava kehityssuunta kuitenkin. Mitään materiaaleja ei voida kuitenkaan kierrättää loputtomiin. Suomen kiertotaloustavoitteet pohjautuvat pitkälti puun käyttöön neitseellisen materiaalin osalta. Puukuitu on erinomainen kierrätettävä raaka-aine, joka voidaan muuttaa energiaksi siinä vaiheessa, kun sitä ei enää voi muuhun käyttää.

Kulutuksen väheneminen globaalisti on valitettavasti vain märkä päiväuni, joka ei voisi olla vähempää realistinen. Väestön kasvaminen ja kehittyvien maiden talouden kasvu tulee lisäämään kulutusta vielä pitkään. Vaikka me suomalaiset vähentäisimme kulutusta, globaalisti odotusarvot ovat täysin päinvastaisia. Tätä ei voida ohittaa, kun mietimme tulevia ratkaisuja ilmaston eteen.

Deforestration cause global
Metsätalous ei aiheuta Suomessa metsäkatoa, mutta se voi paikata muualla maailmassa tapahtuvaa metsien hävitystä.

Maailman metsäkato on järkyttävää luettavaa. Tuhansia hehtaareja metsää katoaa joka päivä. Lähes puolet hakatusta puusta menee polttoon. Meillä Suomessa tilanne on täysin päinvastainen. Metsiä katoaa, mutta ainoastaan silloin, kun jotain rakennetaan. Metsätalouden perusteisiin kuuluu, että metsät on uudistettava, jos puusto hakataan. Lisäksi metsänjalostuksen avulla voimme nopeuttaa metsien kasvua, eli hiilensidontaa entisestään. Ja tämä näkyy käytännössä. Suomessa voidaankin puhua karttuvasta luonnonvarasta, kun puhutaan metsien käytöstä.

Tarvitsemme vain lisää tehtaita, jotta voimme isommassa mittakaavassa korvata fossiilisia

Puukuidun jalostus on Suomessa maailman kärkeä. Metsäteollisuusyrityksemme tekevät tuotekehitystyötä joka päivä, jotta ihmiset saisivat korkeamman jalostusasteen tuotteita käyttöönsä ja voisivat vähentää fossiilisista lähteistä valmistettuja tuotteita. Tuotekehitystyö on hidasta ja kallista, joten mitään yhtäkkistä jalostusasteen nostoa ei oikein voida odottaa. Silti jo nyt voidaan puusta tehdä kaikkea sitä, mitä raakaöljystäkin. Tarvitsemme vain lisää tehtaita, jotta voimme isommassa mittakaavassa korvata fossiilisia.

Metsäenergiallakin on tärkeä rooli fossiilisten korvaajana. Vaikka energiaksi käytetäänkin vain se osa puusta, jolle ei muuta käyttöä ole, sen osuus uusiutuvasta energiasta on suuri.

Metsien käyttö on Suomessa kestävää. En ole vielä kuullut, että jossain otetaan monimuotoisuustyö yhtä vakavasti metsätaloutta harjoitettaessa, kuin Suomessa. Luonnonsuojelualueiden määrä on viisinkertaistunut -80 -luvulta. Etelä-Suomessa jopa 17 kertaistunut. Kaikki monimuotoisuusindikaattorit ovat parantuneet -90 -luvulta lähteneen monimuotoisuustyön ansiosta. Koska metsistämme on vain 2 % vuosittain hakkuun piirissä, uusien monimuotoisuutta lisäävien menetelmien vaikutukset leviävät hitaasti metsiimme. Metsätalous ei kuitenkaan jää odottamaan tuloksia, vaan kehittää menetelmiä koko ajan paremmiksi myös tästä näkökulmasta.

Hakkuumäärä on maltillinen. Metsissämme on joka vuosi enemmän puuta kuin edellisenä. Edes hakkuiden lisäystavoitteet eivät uhkaa tätä kehitystä. Lisähakkuut ovat seurausta joka vuosi kiihtyvästä metsien kasvusta. Ja se johtuu hyvästä metsänhoidosta ja jalostuksesta.

Kaiken kaikkiaan siis aika supervaihtoehto siis ilmastonäkökulmasta. Eikö? No ei kaikkien mielestä.

Ensimmäisenä kestävimmän kimppuun

Suomen ilmastopaneeli laski, että jos nyt hakataan 72 miljoonaa kuutiota puuta vuodessa ja tavoite on 80, Suomen metsät muuttuvat hiilinielusta hiilen lähteeksi. Laskelma on hyvin yksinkertainen ja sillä voidaan perustella kaiken uusiutuvan materiaalin kieltäminen ilmastoperusteisesti. Ok, tämä oli yksinkertaistus ja ilmastopaneelin laskelma oli ihan hirvittävän monimutkainen. Ydin kuitenkin oli aika selvä. Tähän luonnollisesti tarttui niin Vihreät, kuin luonnonsuojelujärjestötkin. On käsittämätöntä, minkälaista hysteriaa IPCC:n raportti on aiheuttanut erityisesti viherpopulistien suunnalla. Lähestulkoon kilpaillaan siitä, kuka keksii parhaan argumentin metsien käytön vähentämiseksi. Uhkaahan niitä tilanne, että suojellakseen ilmastoa, heidän olisi pitänyt lopettaa metsien käytön arvosteleminen. Eli pohja pois koko toiminnalta.

Metsien käytöstä (tai sen vastustamisesta) tuli suurin asia, millä Suomi voi ilmastotyötä tehdä. Siinä unohtui sellaiset seikat, kuin että IPCC:n raportti, maailman ilmastopaneeli WMO, FAO ja EU komissio ovat selvästi osoittaneet tavoitteeksi fossiilisista eroon pääsemisen ja tärkeimmäksi keinoksi metsien käytön fossiilisten korvaamisessa uusiutuvalla materiaalilla.

Varmin tapa huolehtia metsien hiilensidontakyvystä on antaa vastuu puhtaasti metsäammattilaisille

Minun ajatusmaailmaani ei oikein istu, että lähdetään rajoittamaan ensimmäisenä sen raaka-aineen tuotantoa, joka on tämän hetkisen tiedon mukaan ilmaston kannalta paras. Minusta nyt pitäisi tuottaa vertailutietoa eri raaka-aineiden ilmastovaikutuksista ja tuettava niitä, jotka ovat parhaita. Puu ei varmastikaan ole ainoa mahdollinen, eikä sillä voida korvata kaikkea fossiilista. Tarvitaan monipuolinen valikoima puhtaita ja uusiutuvia raaka-aineita, joiden avulla voidaan siirtyä pois fossiilisten käytöstä materiaalien tuotannossa. On myös ajattelematonta jättää vertailusta pois sellaiset seikat, kuin rajojemme ulkopuolelle siirtyvät vaikutukset ja metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta parhaiden menetelmien käyttö valtakunnanrajoista välittämättä.Ilmasto on globaali ja metsien hiilivaraston laskeminen maakohtaisesti on lyhytnäköistä, jos seurauksena on vain metsien hiilivaraston voimakkaampi leikkaaminen muissa maissa. Ilmasto ei välitä, missä puu kasvaa ja varastoi hiiltä.

Euroopan hakkuiden siirtyminen

Tiukasti rajatut tutkimukset, jotka eivät ota huomioon metsien kasvuun liittyviä seikkoja, ovat osaoptimointia, joiden tulokset ovat todennäköisesti globaalissa mittakaavassa ilmastolle ja luonnolle vahingollisia. Varmin tapa huolehtia metsien hiilensidontakyvystä on antaa vastuu puhtaasti metsäammattilaisille. Heidän tarkoituksensa on parantaa metsien tilaa ja kasvua kullekin metsikölle parhaalla tavalla. Tämä myös näkyy tilastoissa. On kerta kaikkiaan uskomatonta ylimielisyyttä antaa kuvaa, jossa poliitikot ja maallikot tietäisivät parhaiten, mikä on metsien kasvulle parasta. Saatika luonnonsuojelujärjestöille, jotka tavoittelevat vain rajoituksia metsätaloudelle välittämättä kaikista niistä muutoksista, joita metsäsektori on toiminnassaan tehnyt.

Toimia vaaditaan, mutta ei hysteriaa

Ilmastonmuutoksen torjuminen vaatii toimintaa. Lähes kaikki puolueet ovatkin jo julistaneet ilmastovaalien puolesta ja pääministeri Juha Sipilä kutsuikin kaikki puolueet miettimään, mitä pitäisi tehdä. Vaarallisinta on alkaa tekemään poliittisesti seksikkäitä päätöksiä ja vaatimuksia äänestäjien toivossa. Kaikkia päätöksiä pitää punnita ensisijaisesti sen perusteella, miten ne vaikuttavat fossiilisten käytön vähenemiseksi.

  1. Energia. Energiantuotanto on maailmalla 80 prosenttisesti fossiilisten varassa. Suomessa taas 80 prosenttia on ”puhdasta” energiaa. Ensi vuonna käynnistyvän Olkiluoto 3:n myötä luku nousee jo 90 prosenttiin. Lisäämällä puhtaan energian tuotantoa, voidaan fossiilisia vähentää lähes rajattomasti. Jos ei itse käytetä, myydään ylijäämä muihin maihin. Puuta käytetään energiantuotantoon vain silloin, kun puulle ei ole muuta käyttöä. Eli jatketaan nykyisellä linjalla ja pyritään metsäenergian osuuden pysyvän lähellä nykyistä 14 prosenttia kaikesta puusta.
  2. Materiaalit. Otetaan selvää ilmastoystävällisimmistä materiaaleista, joilla voidaan ottaa todellisia askeleita eroon fossiilitaloudesta. Tehdään konkreettista vertailua ja otetaan käyttöön kannustimia uusiutuvien materiaalien yleistymiseksi.
  3. Ymmärretään realismi myös vaatimuksissa. Emme voi olettaa, että poliittisilla päätöksillä voidaan yhdessä yössä muuttaa isoja teollisuuden aloja. Tuetaan yritysten siirtymistä puhtaampaan toimintakulttuuriin ja uusiutuvien materiaalien käyttöön. Päätöksiä tehdessä ymmärretään, että tuotekehitys vaatii aikaa ja korkean jalostusasteen tuotteiden teollisen tason tuotannon vaatiminen ”heti” on epärealistista.
  4. Arvioidaan päätösten vaikutus ilmastoon, ei valtakunnan taseisiin. Jos päätösten ilmastovaikutukset ovat kaikkien seurannaisvaikutusten jälkeen negatiivisia, niistä on luovuttava. Aivan sama, miten se vaikuttaa Suomen taseisiin. Esimerkiksi metsien hiilinielujen osalta lähtökohtana on oltava vertailu muihin maihin, joissa metsiä hakataan. Mikäli on edes riski olemassa sille, että täällä tehtävät hakkuiden leikkaukset siirtyvät muissa maissa lisääntyviin hakkuisiin, vaatimuksista on luovuttava, kunnes voidaan varmuudella osoittaa hakkuiden siirtyvän kestävämmän metsätalouden maihin. Jos sellaisia löytyy..
  5. Jokainen itseään vastuullisena pitävä päättäjä, järjestö, yritys ja yksilö keskittyy vaihtoehtojen esittämiseen. Se ei vain johda mihinkään, jos keskitytään pelkästään arvostelemaan muiden toimia tai järjestämään tapahtumia, joiden sanoma on arveluttava. Se haittaa oikean työn tekemist ilmaston eteen.

 

 

Metsä, monipuolinen aitta!

Viime päivinä metsien vaikutus ilmastonmuutokseen on puhuttanut paljon. Osa ilmastotutkijoista todistelee, että metsien käyttö on ilmastolle haitallista ja sitä pitäisi rajoittaa. Oletuksena on, että lisähakkuut pienentävät metsien hiilivarastoa ja hiili tupsahtaa taivaalle hetkessä hakkuiden jälkeen. Tutkimukset ovat rajattu koskemaan tehtävien hakkuiden lyhytaikaisia vaikutuksia pelkästään metsien hiilivarastojen muutosta tarkastellen.

Näen tässä jonkinasteista metsiensuojelullista tavoitteellisuutta. Esimerkiksi Suomen Ympäristökeskuksen asiantuntija kertoi, ettei vaikutuksilla fossiilisen hiilen kulutukseen ole merkitystä, jos metsien hiilivarasto pienenee. Itse olen ollut tähän asti siinä uskossa, että nimenomaan fossiilisen hiilen vapautuminen on aiheuttanut ilmiön nimeltä ilmastonmuutos. Eikö tällöin fossiilisten varastojen käyttämättä jättäminen ole tärkein asia? Vaikka laskelmilla saadaan kaikki uusiutuvat näyttämään ilmastolle negatiivisina, minusta niiden vaikutus ilmastoon on vähäinen, koska ne kasvaessaan ovat jo sitoneet hiilen ilmakehästä ja tekevät sen uudelleen. En ole vielä törmännyt sellaiseen laskelmaan, jossa olisi huomioitu myös toisen tai kolmannen hakkuukierroksen vaikutus tai kumulatiisisuus.

En ole vielä törmännyt sellaiseen laskelmaan, jossa olisi huomioitu myös toisen tai kolmannen hakkuukierroksen vaikutus tai kumulatiivisuus.

Myöskään historiaa ei voida ohittaa. Suomessa metsien kasvu ja puumäärä on saatu ennätyslukemiin hyvällä metsänhoidolla ja niitä voidaan parantaa entisestään. Se mahdollistaa entisestään kasvavat mahdollisuudet uusiutuvien käyttöön, mutta myös paljon muuta. Ilmastovaikutukset eivät ole ainoa asia, mitä suomalaisella metsäosaamisella ja puun jalostuksella voidaan saada aikaiseksi. vaikka sitäkään ei tulisi väheksyä.

Ympäristö kiittää

Puukuidun muuntautuvuus mahdollistaa yhä parempien raaka-aineiden tuottamisen, joilla voidaan korvata ympäristöä kuormittavia tuotantomuotoja maailmalla. Esimerkiksi Spinnovan ja Aalto -yliopiston kehittämällä menetelmällä saadaan valmistettua tekstiilikuituja täysin ilman kemikaaleja. Tällä on suora vaikutus puuvillan tarpeeseen. Puuvillan tuotanto on raskaasti ympäristöä kuormittavaa. Sen kasvattamiseen tarvitaan suuria määriä ympäristömyrkkyjä ja vettä. Sitä kasvatetaan alueilla, joissa kärsitään kuivuudesta, joten vähäiset vesivarannot joudutaan käyttämään kasteluun ja ihmiset kärsivät puhtaan veden puutteesta.

Puukuitua ja biomuovia yhdistämällä voidaan vähentää tuotteiden hiilijalanjälkeä jopa 80 % neitseelliseen muoviin verrattuna. Orthex ja Stora Enso toivat markkinoille keittiötarvikkeita, joissa yhdistyvät puun ja muovin parhaat ominaisuudet, kestävyys, pestävyys ja hygieenisyys.

Asumisessa puuta voidaan pitää terveyttä ja elpymistä parantavana materiaalina, kerrotaan Puuinfo.fi sivuilla. Puu on todettu rauhoittavaksi, sisäilmaa parantavaksi ja miellyttäväksi. Se siis lisää asumisen mukavuutta.

Lääketeollisuus, elintarviketeollisuus ja moni muu ala käyttää puuta sen hyvien ominaisuuksien ja uusiutuvuuden vuoksi. Nykyään myös tuotantoeläinten rehua valmistetaan sellusta.

Kiertotalous tarvitsee neitseellistä materiaalia

Paljon puhutaan myös kiertotaloudesta. Resurssiviisauteen kuuluu, että pyritään käyttämään resurssit mahdollisimman moneen kertaan ja tietysti pyritään selviämään mahdollisimman vähällä resurssien tarpeella. Kierrätys ja tuotteiden jatkokäsittely tulee vähentämään neitseellisen raaka-aineen tarpeen osuutta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että uutta ei tarvita. Kaikki materiaali kuluu käytössä ja menettää ominaisuuksiaan. Tarvitaan siis lisää neitseellistä materiaalia.

Puun on todettu olevan hyvä raaka-aine kiertotalouteen. Puukuidun ominaisuudetkin muuttuvat, mutta se mahdollistaa laajan valikoiman erilaisia käyttökohteita. Ja voidaan tietysti lopuksi muuttaa energiaksi, jos muuta järkevää käyttöä ei löydy.

Pysyvää on vain muutos

Ehkä vielä näemme myös muutoksen pitkäjänteisempään suuntaan ajattelutavoissa. Metsäalalla kestävyys on ollut keskeinen arvo vuosikymmenet. Nyt tehdään lyhyen ajan vaikutusarvioita, jotka ovat paitsi nähdyn esimerkin (puuston kasvun kehitys) vastaisia, myös lyhytnäköisiä. Metsänkasvatuksessa katse on kiertoajan, eli käytännössä jopa sadan vuoden päässä. Alle 30-vuoden suunnitelmia tehdään yleensä uudistamisen ja taimikonhoidon, sekä tietysti jo seuraavien harvennusten osalta. Tavoitteena on tuottaa hyvänlaatuista tukkipuuta, jolla metsätalouden kannattavuus tehdään. Matkalla tulee myös kuitua ja energiaksi menevää puuta, olipa kasvatustapa mikä tahansa.

Minä luottaisin yli satavuotiseen metsäosaamiseen, jolla on vankat näytöt metsien hiilivarastojen kasvattamisesta, puuntuotannosta, puun jalostamisesta ja toiminnan jatkuvasta kehittämisestä.

Metsien käyttöä miettivien poliitikoiden ja muiden tahojen on syytä kysyä itseltään, kenee sanomaan luottaa. Onko se ilmastontutkija vai luonnonsuojelujärjestö, joka tietää eniten metsäalasta? Minä luottaisin yli satavuotiseen metsäosaamiseen, jolla on vankat näytöt metsien hiilivarastojen kasvattamisesta, puuntuotannosta, puun jalostamisesta ja toiminnan jatkuvasta kehittämisestä.

Puutuotteiden kehitys on hurjaa. Erityisesti suomalaiset metsäjätit ovat tämänkin vuoden puolella tuoneet markkinoille ison määrän uusia tuotteita. Toki vieläkin tehdään vessapaperia ja sitä viedään myös kiinalaisille, mutta minua kiinnostaa nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Jo nyt on saatavilla mieletön määrä erilaisia puutuotteita, mutta jatkossa tullaan varmasti näkemään vielä futuristisempia innovaatioita. Ehkä menemme avaruuteen puisella raketilla tai matkustamme puisilla junilla. Puinen auto onkin jo nähty..

Ja lopuksi pyyntö niin ilmastontutkijoille, poliitikoille ja järjestöille, jotka haluavat rajoittaa puunkäyttöä. Voisitteko ystävällisesti antaa sellaisen konkreettisen ja realistisen vaihtoehdon, jolla puusta ja fossiilisista raaka-aineista tehdyt materiaalit voidaan syrjäyttää kestävästi. Jopa minä, metsien mahdollisuuksiin sydänjuuria myöten uskova ihminen, olen valmis vaihtamaan mielipidettäni, jos tilalle annetaan parempi vaihtoehto. Kehitys ei tapahdu pelkästään osoittamalla, että kaikki on kestämätöntä. Kuluttajien, päättäjien ja yritysten on tehtävä valintoja ja valinnat tehdään olemassa olevien vaihtoehtojen välillä. Niitä kaipaan..

 

Tutkijat erimielisiä

Metsien ilmastovaikutukset ovat osoittautuneet erittäin hankalaksi tieteenalaksi ilmastotutkimuksen ja metsäntutkimuksen yhteensovittamisen osalta. Yhtenä syynä voi olla, että ilmastotutkimusta tekevissä ryhmissä on jostian syystä hyvin vähän metsäntutkijoita tai metsäasiantuntijoita. Tärkein syy saattaa kuitenkin löytyä tieteenalojen erilaisesta lähestymiskulmasta asiaan.

Ilmastotutkija lähestyy asiaa hiilivarastojen ja niiden muutosten kautta. Metsäasiantuntija taas metsän kasvatuksen kautta. Molemmat ovat tavallaan oikeassa, mutta näkemys käsittelyjen seurauksista täysin päinvastainen. Tässä yksi teoria, mistä erimielisyys voi johtua.

Ilmastotutkimuksen kannalta merkityksellistä on sillä, kuinka paljon metsiin on varastoitunut hiiltä. Hakkuut luonnollisesti pienentävät tätä hiilivarastoa, koska hakattavat puut ovat käytännössä sitoutunutta hiiltä. Eli hakkuiden yhteydessä metsästä pois viety puu pienentää metsän hiilivarastoa. Se on helppo todistaa tieteellisesti (tai oikeastaan matemaattisesti). Metsien lisähakkuutavoitteet ovat siis selvästi ilmastolle negatiivisia, kun asiaa pohditaan tältä kantilta. On hyvä muistaa, että lisähakkuut kohdistuvat pääosin harvennusta tarvitseviin metsiin. Tällöinkin metsien hiilivarasto laskee, sitä ei käy kieltäminen.

Metsäalan tutkijat ja asiantuntijat kiistävät tämän näkökulman. Mutta miksi? Simppeli hommahan tuo on. Metsäalalla tavoitteena on hyvä tuotto hyvän metsänhoidon kautta. Tavoitteena on kasvattaa arvokasta puuta, joka on metsätalouden kannattavuuden edellytys. Siinä, kun ilmastotutkija perehtyy taulukoihin ja laskee varaston muutoksia, metsäammattilainen seisoo metsässä miettien, millä toimenpiteillä metsä saadaan pidettyä kasvukunnossa ja mahdollisesti parannettua kasvua, sekä tietysti varmistaa laadukkaan puun kasvaminen.

Metsien harventamisella luodaan jäljelle jätettäville puille paremmat kasvuedellytykset. Harvennus vähentää kilpailua valosta, ravinteista ja vedestä ja saa puut kasvattamaan myös järeämpää runkoa, joka kestää myrskyt ja tykyt. Ilman harvennusta metsä tihenee läpitunkemattomaksi tikkuviidakoksi, josta ei ikinä kasva järeää puuta. Sellaisessa alkaa myös kilpailu, jossa on vain häviäjiä. Eli osa puista kuolee hävittyään kilpailussa. oikein hyvällä kasvupaikalla hiilivarastokin saattaa nousta mittavaksi, mutta ei sellaisella metsällä muuta virkaa enää olekaan. Siellä ei ole monimuotoisuutta, virkistysarvoja, eikä juuri mitään muutakaan hiilivaraston lisäksi.

Siksi metsäammattilainen suosittelee metsänomistajalle oikean aikaisia harvennuksia. Ei hän mieti hiilivarastoa, vaan sitä, minkälaiseksi metsä kasvaa tulevaisuudessa. Harvennettu männikkö on jonain päivänä komea petäjikkö, josta metsänomistaja saa hyvät rahat. Sellaisesta metsästä lähtevä puu päätyy rakennusteollisuuteen pitkäaikaisiin hiilivarastoihin. Samalla harventaessa metsänomistaja saa tuloja hakatusta puusta. Vaikka siitä olisikin vain osa tukkipuuta, myös kuidulla on taloudellistakin arvoa.

Mutta olipa puu tukkia tai kuitua, ei sen hiilivarasto taivaalle tupsahda. Metsän hiilivarasto toki pienenee, mutta vain sen verran, kuin sieltä siirretään varastoitunutta hiiltä toiseen paikkaan. Jatkojalostettavaksi erilaisiksi tuotteiksi meille kaikille. Useimmiten kyseiset tuotteet ovat vieläpä kierrätyskelpoisia ja voivat elää monenlaisessa muodossa ennen päätymistään energiaksi. Ja lähes jokaisessa vaiheessa ne vähentävät fossiilisten hiilivarastojen käyttöä osaltaan.

Harvennus siis pienentää hiilivarastoa. Mutta vain hetkellisesti. Harvennuksen ansiosta metsä alkaa kasvaa nopeammin jouduttaen samalla hiilensidontaa. Jo muutamassa vuosikymmenessä harvennetussa metsässä on enemmän varastoitunutta hiiltä, kuin harventamattomassa olisi koskaan ollut. Ja korostan, että silloin on saatu jo puutakin ihmisten tarpeita täyttämään!

Metsän hiilivarastoa tarkastellessa ilmastontutkijan näkökulmasta näyttää olevan aika yhdentekevää, mitä hiilivarastolle tapahtuu sen jälkeen, kun se metsästä pois viedään. Silläkään ei näytä olevan juuri painoarvoa, minkälaisia hiilenlähteitä ei tarvitse hakkuun ansiosta käyttää. Pitäähän tutkimuksessa osata rajata tutkimusalue.. Tosin tällä lähestymiskulmalla voidaan unohtaa kaikkien uusiutuvien lähteiden käyttö ilmastolle haitallisina.

Hiilinielukeskustelu
Metsien hiilinielukeskustelu kattaa 0,32 %:n näkemyseron metsien hiilivarastosta.

Kiistan alla oleva hiilinieluvaikutuskin on häviävän pieni, jos sen suhteuttaa Suomen metsien hiilivaraston valtavaan kokoon. Tällä hetkellä se on vain 0,32 % ja pienenee vuosi vuodelta kääntyen lopulta toisin päin.

Kiteytettynä voisi sanoa, että ilmastotutkijan laskiessa oletettujen käyttömäärien välisiä erotuksia tilastotietojen pohjalta, metsäammattilainen tekee tulevaisuuteen tähtääviä päätöksiä metsän ehdoilla.

 

Öljystä on päästävä eroon

Kuluva kesä on ollut mittaushistoriamme kuumin. Joku voi tykätä pitkistä hellejaksoista, jollaisesta olemme saaneet nauttia, mutta säätilojen ääri-ilmiöt aiheuttavat merkittäviä haasteita eläimille, kasveille ja ihmisille. Vastuu on ennen kaikkea kuluttajilla. Vain he voivat valinnoillaan vaikuttaa siihen, minkälaiset ilmastovaikutukset ostetuilla hyödykkeillä on.

Pitkittynyt kuivuus on vaikeuttanut maatalouden tuotantoa ja Luonnonvarakeskuksen arvioiden mukaan tämän vuoden kokonaistuotanto onkin pienempi, kuin mitä se on ollut 2000 -luvulla. Kuivuus on aiheuttanut tuhoisia metsäpaloja ympäri Eurooppaa, emmekä mekään ole jääneet osattomiksi niistä. Kun jossain vaiheessa aletaan arvioimaan kuivuuden aiheuttamien tuhojen euromääräistä arvoa, puhutaan kymmenistä miljardeista euroista.

Metsäpalo

Ihmisten valinnoilla on merkitystä

Kuluttajien keskuudessa on aika tavallista ajatella, ettei minun valinnoilla ole merkitystä, kun Kiina ja Intia saastuttaa kuitenkin niin paljon. Juuri tällainen ajattelutapa on omiaan varmistamaan maapallon tuhoutumisen. Jokaisen kuluttajan tekemillä valinnoilla on merkitystä ja kun miljardi ihmistä valitsee ilmastoystävällisemmät vaihtoehdot, vaikutus on todella merkittävä.

Kuluttaja kohtaa päivittäin paljon valintatilanteita, joissa hän voi vaikuttaa. Valitsemalla uusiutuvista raaka-aineista valmistetun tuotteen, hän ei pelkästään vaikuta sen tuotteen osalta kehityskulkuun. Valinta lisää uusiutuvien tuotteiden menekkiä, eli kysyntää ja vähentää fossiilisista raaka-aineista tuotettujen tuotteiden kysyntää. Tämä taas vaikuttaa siihen, että teollisuuden kannattaa lisätä uusiutuvia materiaaleja tuotannoissaan, koska markkinat ovat kasvavat. Tuotantomäärien kasvaessa hinnat tulevat alas. Jokaisella ostopäätöksellä vaikutetaan kehityksen suuntaan!

Mitkä ovat kestäviä valintoja?

Kuluttaja ei välttämättä tiedä, mikä on kestävä valinta. Esimerkiksi Aamulehden pääkirjoituksessa ainoa vaihtoehto, joka kuluttajalle annettiin, oli lihansyönnin vähentäminen. Tätä virheellistä käsitystä jaetaan aktiivisesti, mutta ilmastoon lihansyönnillä on pienet vaikutukset. Suomalaisen kuluttajan hiilijalanjälki on vuositasolla noin 10 000 kg CO2E, josta noin 18 % tulee elintarvikkeista. Erityisesti Suomen oloissa muutos lihattomaan ruokavalioon on merkityksetön, koska ilmastovaikutukset eivät ole suuria suomalaisessa lihantuotannossa.

Globaalisti ylilaidunnus ja lihakarjan kasvattaminen aiheuttaa ongelmia ja ilmastovaikutuksia. Tästä tiedeyhteisö on hyvin yksimielinen. On kuitenkin virhe tuomita kaikki lihantuotanto maailmassa tällä perusteella tai uskotella itselleen, että elää ilmastoystävällisesti, kun ei syö lihaa. Suomalainen maatalous on menossa suuntaan, jossa karjan tuottama metaani otetaan yhä useammin talteen ja hyödynnetään biokaasuna. Ts. tarjotaan kuluttajille kestävämpi vaihtoehto maakaasun tilalle.

Suurimmat päästöt syntyvät asumisesta, autoilusta ja muusta (lähinnä palveluista) kulutuksesta. Suomen päästöistä 53 % syntyy autoilusta. Hiilijalanjäljen alentamiseksi onkin merkittävää, millä autot liikkuvat. Sähköautoja pidetään puhtaana vaihtoehtona. Siinä mielessä se sitä onkin, ettei sähköautoilu synnytä esimerkiksi pienhiukkaspäästöjä. Kuitenkin on syytä muistaa, että sähkön tuotantokin aiheuttaa päästöjä. Jos se tehdään fossiilisista raaka-aineista, sähköauton ilmastovaikutukset ovat jopa suuremmat, kuin polttomoottoriautoilla. Onneksi tavoitteet puhtaaseen ja uusiutuvaan sähköntuotantoon tulevat muuttamaan tilanteen tulevaisuudessa. Jos ajat bensiinikäyttöisellä autolla, voit suhteellisen pienellä investoinnilla muuttaa autosi etanolia käyttäväksi. Dieselillä ajelevien kannattaa katsoa, että tankkiin menee biopohjaista dieseliä.

Suomalainen metsätalous on kasvattanut samaan aikaan puun kasvua, käyttöä, monimuotoisuutta ja puuston kokonaismäärää.

Jokainen meistä käyttää joka päivä puuta elämässään. Se on ekologinen vaihtoehto, jolla voidaan konkreettisesti vaikuttaa fossiilisten raaka-aineiden käyttöön. Valitsemalla puupohjaisia tuotteita kuluttaja tukee uusiutuvien raaka-aineiden yleistymistä markkinoilla. Puusta tehdään taloja, joilla on muita raaka-aineita pienempi hiilijalanjälki. Esimerkiksi betonin valmistuksessa syntyy merkittäviä päästöjä. Puusta tehdään hygieniatuotteiden (paperit, kuukautissuojat, hammastahna ym.) lukematon määrä erilaisia tuotteita. (kts. kuva). Biopolttoaineet korvaavat suoraan raakaöljyn ja puupohjaisiin muoveihin sitoutunut hiili on säästänyt saman määrän fossiilista hiiltä vapautumasta kiertoon. Suomalainen metsätalous on kasvattanut samaan aikaan puun kasvua, käyttöä, monimuotoisuutta ja puuston kokonaismäärää. Kaadettujen puiden tilalle voidaan kasvattaa vielä enemmän puuta jalostuksen ansiosta. Aika hyvä saavutus minun mielestäni.

What a tree can do
Puu on monipuolinen ja uusiutuva raaka-aine.

Vaateostoksilla kuluttaja voi tehdä kestäviä valintoja. Paras valinta on jättää turhat ostokset tekemättä, mutta jos on pakko ostaa, kannattaa vilkaista käytettyjä materiaaleja ennen ostamista. Puuvillan tuotanto aiheuttaa suuria päästöjä ympäristömyrkkyjen vuoksi ja kuluttaa paljon vettä yleensä alueilla, joissa siitä on muutenkin pulaa. Synteettiset materiaalit ovat useimmiten fossiilisesta öljystä lähtöisin. Kierrätyskuidut eivät lisää hiilijalanjälkeä merkittävästi ja esimerkiksi viskoosi, raion ja modaali ovat uusiutuvaa luonnonkuitua.

Spinnova kehitti tuotantomenetelmän, jossa puukuidusta voidaan tehdä kangasta ilman kemiallista käsittelyä. Aalto -yliopiston ja Helsingin yliopiston yhteistyössä kehittämällä Ioncell -menetelmällä tehdään niin ikään puusta kangasta. Mm. Marimekko käyttää tätä biohajoaa ja uusiutuvaa materiaalia omassa tuotannossaan.

Uusipuu -hanke 2014 järjestämä innovaatiokilpailu oli varsin mielenkiintoinen kuluttajan näkökulmasta. Se toi parempaan tietoisuuteen erilaisia kestäviä vaihtoehtoja. Maataloudelle on muovisten viljelykatteiden sijasta tarjolla paperisia vaihtoehtoja. Maailmalla muovikatteita käytetään vuosittain 15 miljoonalla hehtaarilla, joten potentiaalia on paljon. Onbone Oy valmistaa puusta kipsiä korvaavaa Woodcast -kipsausmateriaalia, joka voidaan käyttää vaikka useampaan kertaan. Absorbex Eco on kierrätyskuidusta valmistettava kosteutta ja kulutusta kestävä pinnoitusmateriaali esimerkiksi laminaattipintoihin. VTT:n kehittämä biopohjainen ja läpinäkyvä pakkausmateriaali taas voi muuttaa elintarvikepakkaukset ekologisemmiksi. Ja pakko sanoa, että hankkeen sivuilta löytyy melkoisen mielenkiintoisia juttuja paljon lisääkin.

Hyvää omaatuntoa kaupan!

Markkinoille on tullut melkoinen joukko erilaista tarjontaa, jossa ihmisille myydään hyvää omaatuntoa ilmastotyön nimissä. He tarjoavat tilaisuuden maksaa ”omantunnonsuojelurahaa”, eli tilin, jolle voit maksaa vaikkapa ylimääräistä lentomatkoista tai laittaa rahaa soiden suojelemiseksi. Jokaisen on hyvä kuitenkin tunnustaa itselleen, että ei rahalla voi vähentää ilmastovaikutuksia, joita omat teot aiheuttaa. Lentomatkasta maksamasi lisämaksu ei vähennä yhtään lennon aiheuttamaa hiilidioksidipäästöä. Suojeltavaksi ostettu suo ei vähennä tai lisää yhtään soihin sitoutunutta hiiltä, koska niitä ei useimmiten muutenkaan uhkaa mikään. Ja tosiasiassa Suomessa on soita niin paljon, ettei se vaikuta edes turvetuotantoon millään lailla. No ehkä turve tuotetaan vain toiselta suolta, mutta lopputulos on aivan sama hiilivarastojen suhteen. Keinotekoiset maksut eivät ympäristöämme auta. Korvaa mieluummin päästöt valistamalla ja muuttamalla omaa kulutustasi kestävämmäksi.

Paperilla voidaan osoittaa lähes mitä vain, mutta todellisuudessa vaikutukset ovat henkisellä puolella. Maksaja voi paukuttaa henkseleitään ”ilmastotyöstä” ja jatkaa ilmastolle vahingollista kuluttamista hyvällä omatunnolla. Vaikutus voi olla ilmaston kannalta aika ikävä..

Luontomme on uhattuna ilmaston muuttuessa. Sen suojelemiseksi meidän on keskityttävä ensisijaisesti öljystä eroon pääsemiseksi. Paras hiilivarasto on maan uumenissa koskemattomana oleva fossiilinen hiilivarasto. Käytetään siis enemmän uusiutuvia ja kierrätettyjä materiaaleja, jotta olosuhteiden muuttuminen ei tappaisi sukupuuttoon lajeja turhaan.

Jokaisen valistuneen ja ympäristöä arvostavan tulisikin levittää sanomaa uusiutuvien materiaalien puolesta, jotta voisimme tehdä edes sen, mitä meidän tehtävissä on maapallon pelastamiseksi. Ilmaston pelastamiseksi kaikkien siitä huolissaan olevien pitäisikin lisätä kuluttajien valistamista ja antaa heille vaihtoehtoja ostotilanteisiin. Olen vakuuttunut siitä, että suomalaisista suurin osa haluaa tehdä hyviä valintoja. Heille pitää vain kertoa, mitä ne ovat. Osallistu sinäkin tähän työhön, jos ilmasto ja luonto on sinulle tärkeä!

 

 

Metsätalous on puhtaan tulevaisuuden mahdollistaja

Metsäkeskustelut ovat aika usein yksipuolisten näkemysten värittämiä. Ja miksi ei olisi, sillä metsät ovat lähellä suomalaisia sydämiä. Metsät nähdään niin monesta näkökulmasta, että mielipiteet eivät voi ollakaan muuta kuin monipuoliset. Myös tunteilla on vahva osuus metsäkeskusteluissa. Joillakin on ikäviä kokemuksia vuosikymmenten takaa, kun ojitus on värjännyt mökkijärven veden ruskeaksi. Toisilla taas avohakkuu on muuttanut tuttua maisemaa, joka aiemmin oli komeaa hongikkoa. Metsästäjäkin on voinut joutua vaihtamaan tuttua aluetta lintujen perässä, kun kasvunsa päähän tullut metsä on uudistettu. Koivuvihan aikana metsien monimuotoisuus kärsi, eikä luontoarvoja muutenkaan osattu huomioida ennen 1980 -lukua. 1900-luvun puolivälin jälkeen ojitettiin suot ja maat. Aurauskin lopetettiin valtion mailla vasta 1990 -luvun alkupuolella. Eihän niitä voi hyvällä katsoa varsinkaan jos ei tiedä miksi niitä tehdään. Tunteisiin vetoaa myös vuosikymmeniä metsien käytön rajoittamisella elävät järjestöt ammattimaisella markkinointiosaamisellaan.

Ajat ja toiminta muuttuvat

Nykyään metsänhoidossa huomioidaan vesistönsuojelu, uhanalaiset lajit, riistan piilopaikat, lahopuun säästäminen, metsäkanalinnut, virkistyskäyttäjät, marjastajat, sienestäjät ja monet, monet eri tekijät. Eihän se poista sitä tosiasiaa, että aikanaan on toimittu nykytietämyksen mukaan ihan päin honkia. Nykymetsätalous tuottaa uusiutuvaa puuta meidän kaikkien käyttöön. Rakennamme, pakkaamme, puemme päällemme, huolehdimme hygieniastamme, lääkitsemme itseämme ja jopa syömme puusta lähtöisin olevia raaka-aineita. Kuluttajina metsä tarjoaa meille ekologisen vaihtoehdon. Muuten käyttäisimme monessa kohdassa fossiilisia raaka-aineita ja lämmittäisimme turhaan ilmastoa.

Ilmastovaikutuksilta kuulee sanottavan, että hakkuu pienentää hiilivarastoa. Näin voi ollakin, jos tarkastellaan ainoastaan kyseistä hakkuualaa lyhyellä aikajänteellä, eikä huomioida hakkuussa saadun puun elinkaarta tai vaikutuksia muihin raaka-aineisiin. Mutta jos ajatellaan aluetasolla tai pitkäjänteisesti (kestävästi), hakkuut ovat ehdottomasti hyväksi ilmastolle. Niiden ansiosta metsät pysyvät kasvussa sitomassa hiiltä. Samalla me saamme lisää uusiutuvaa raaka-ainetta ja entistä paremmin kasvavat metsät jalostuksen myötä.

Avohakkuukieltoakin on esitetty. On sanottu, että metsäomistaja saa yhtä hyvät tuotot jatkuvalla kasvatuksella, kun tukin osuus kasvaa ja tuloa tulee useammin. Tämä voi pitää paikkansakin, jos metsä on oikeanlaista, eikä luontaiselle uudistumiselle ole luonnon asettamia esteitä. Ihan joka paikkaan menetelmä ei ole sovelias. Kieltoa on pönkitetty demonisoimalla kuitupuuta, jota jaksollisessa kasvatuksessa syntyy enemmän kiertoajan kuluessa. On hyvä tiedostaa, että myös kuitupuulla on suuri merkitys ilmastolle. Siitä tehdään sellua, josta jalostetaan fossiilisia korvaavia tuotteita. Rakennuksissa hiili on sitoutuneena kuitua pidempään, mutta fossiilisessa öljyssä puhutaan miljoonista vuosista. Jos voimme jättää nuo varastot koskemattomaksi kuitupuun ansiosta, rakennuksiinkin sitoutunut hiili vapautuu aika paljon nopeammin.

Uhkia liioitellaan, vaikutuksia vähätellään

Uhanalaisten lajien seurantaa tehdään kansainvälisen luonnonsuojelujärjestön IUCN:n ohjeiden mukaan. Kysyin Ympäristöministeriöstä ja lajikartoituksia tekeviltä, miten metsätalouden vaikutusta arvioidaan näiden lajien osalta. Arviointi tehdään ryhmäkeskusteluissa ja merkintä tehdään joko/tai menetelmällä. Arvioinnissa ei mietitä vaikutusten vakavuutta, joten emme tiedä mikä on metsätalouden todellinen vaikutus. Tiedämme vain, kuinka moneen lajiin metsien käyttö vaikuttaa. Mielenkiintoista nähdä, joko ensi vuonna julkistettavassa Punaisessa kirjassa on myös uhan vakavuus arvioitu. Ainakin tämä oleellinen puute on kartoituksia tekevien tahojen tiedossa. Edellinen Punainen kirja on julkaistu 2010. Muutokset metsien käsittelyssä ovat hitaita, eikä esimerkiksi 2000 -luvulla tehtyjen muutosten vaikutuksia ole vielä edellisen kartoituksen osalta ollut nähtävissä. Muutokset näkyvät lajistossa verrattain hitaasti, koska talousmetsistämme käsitellään vuositasolla vain pari prosenttia, eikä pitkälle aikajänteelle tehdyt toimenpiteet auta kaikkia lajeja välittömästi. Esimerkiksi säästöpuuryhmä tarjoaa kyllä suojaa pienriistalle heti, mutta lahopuuta ne tuottavat vasta kyseisten puiden kuoltua. Tähän voi mennä kymmeniä tai satoja vuosia.

Saha voi olla monimuotoisuudelle myös hyvästä. Uhanalaisten lajien punaisen kirjan 600 uhanalaisesta metsälajista 138 on uhanalaisia metsien umpeutumisen vuoksi. Jostain syystä tästä ei kuitenkaan olla huolissaan luontojärjestöissä. Oletus luonnontilaisen metsän monimuotoisuudesta on myös harhaanjohtava. Luonnontilainen kuusettunut metsä ei päästä valoa kenttäkerroksen kasveille, jotka kuolevat pimeyteen. Valo on tunnetusti elämän tuoja ja se korostuu kasvimaailmassa.

Hoidettu vs luonnontilainen
Luonnontilainen metsä ei välttämättä ole monimuotoinen. Hoitamalla saadaan esimerkiksi mustikka kasvamaan. Kuva: Juri Laurila

Puu on ylivertainen materiaali kestävyyden näkökulmasta. Tästä kertoo myös se, ettei edes luonnonsuojelujärjestöt osaa esittää parempaa vaihtoehtoa. Puun matka kohti kuluttajaa alkaa kuitenkin aina siitä, että puu kaadetaan. Kunnes tiedämme puulle paremman vaihtoehdon, hakkuiden yleinen vastustaminen on kestämätöntä monella tasolla.

Annetaan siis kunnia yli satavuotiselle metsäntutkimukselle ja metsäosaamiselle. Niillä on saavutettu ennätyksellinen puumäärä ja ennätyksellinen puun kasvu metsiimme, sekä monimuotoisuutta lisäävien toimien yleistymisen kaikessa metsänkäytössä. Suomessa metsien käyttö on maailman kestävintä ja voimme näyttää esimerkkiä myös muille maille. Puun käyttö mahdollistaa puhtaamman maailman meille ja tuleville sukupolville. Ollaan ylpeitä maailmanluokan metsätaloudestamme!