Ilmaston oikea tuhoaja

Ilmastonmuutos on kaikkien huulilla. Syitä etsitään teollisuudesta, metsien käytöstä, metsäpaloista, liikenteestä ja kulutuksesta. Ja syyllisiä löydetään sieltäkin, missä niitä ei edes ole. Mutta väitän, että se suurin syyllinen on jäänyt kokonaan keskusteluissa sivuun. Enkä nyt tarkoita ihmistä, vaikka ihminen onkin toteuttaja kaikkien päästöjen taustalla. En kuitenkaan syytä yksilöitä, koska ihmisiin ja ihmisten käyttäytymiseen on liian helppo vaikuttaa mielikuvia luomalla. Sen sijaan syyttävä sormeni kääntyy mainosteollisuuden suuntaan.

hylly2
Liikkeiden hyllyjärjestykset on suunniteltu siten, että asiakas ostaisi mahdollisimman paljon. Mites ne päästöt näkyvätkään?

Mainostaminen on yrityksille välttämättömyys. Erityisesti sellaiset yritykset, jotka valmistavat tai myyvät kuluttajatuotteita tai palveluita kuluttajille, ovat pakotettuja markkinoimaan itseään ja tuotteitaan, jotta kuluttajat löytäisivät yrityksen ja sen tuotteet. Mainostamisella myös luodaan markkinoita, joita ei aiemmin ole ollut olemassa. Ihmisille myydään tuotteita, joita he eivät aiemmin tienneet tarvitsevansa. Se on toki luonnollinen osa kehityskulkua. Kun keksitään uusia tuotteita, ei sillä voi olla markkinoita valmiina. Jo valmiista markkinoista pidetään huolta mainostamalla. Ja nykyään erittäin tehokkaasti kohdennetulla markkinoinnilla markkinoita osataan kiihdyttää paremmin kuin koskaan aiemmin.

Onko syy tuotteen ostajan vai valmistajan? Vai sen, joka yllyttää ostamaan?

Ilmastokeskustelua on tosiaan hallinnut lähes kaiken valmistamisen tuomitseminen. Tuomion on saanut valmistamisen kaikki tekijät raaka-aineen tuotannosta valmistamiseen. Myös kuluttajia on pyritty valistamaan, mutta oikeastaan vain lihansyönti on tuomittu ilmastonmuutoksen aiheuttajaksi. Kumpi on suurempi rikollinen, tuotteen ostaja vai valmistaja? Valmistaja ei tuotetta tekisi, jos sille ei olisi ostajaa.

hylly3
Pelien kotelot ovat nykyään usein tyhjiä. Sisällä on vain koodi, jolla pelin voi ladata. Missä järki?

Rikoslaissakin tunnetaan rikokseen yllyttäminen. Jostain syystä ilmastonmuutoksen yhteydessä pahin yllyttäjä on päästetty kuin koira veräjästä. Tuntuu kuin kukaan ei haluaisi ottaa vastuuta mainostamisen valjastamisesta. Jokainen poliitikko varmasti tietää, että mainostamista tehdään kuluttamisen lisäämiseksi. Miksi siihen ei siis puututa, vaikka kaikki ovat liikuttavan yksimielisiä ilmastonmuutoksen vaatimista toimenpiteistä?

Ilmasto vai talous?

Kun keskustellaan hiilipörsseistä ja muista anekauppaa muistuttavista päästökompensaatioista, joilla saastuttaja voi ostaa hyvää omaatuntoa maksamalla, unohtuu päästöjen vähentäminen. Jos mainostamista hillitään ja ihmiset vähentävät kulutusta, seuraukset ovat todellakin merkittäviä. Koko maailmantalous perustuu talouskasvuun, jota ylläpidetään mainostamalla tuotteita ihmisille. Jos mainostaminen vähenee, kulutus vähenee. Tällöin talous kutistuu, aiheutuu työttömyyttä, köyhyyttä ja kurjuutta. Ei hyvä..

hylly4
Voidaanko lapsilta odottaa ilmastotietoisuutta, kun hyllyt on suunniteltu mahdollisimman houkutteleviksi?

Entäpä sitten, jos löytyisikin joku, joka haluaisi puuttua mainostamiseen. Hänellä olisi ensinnäkin vastassaan aikamoinen mielikuvien luonnin ammattilaisryhmittymä, joka ei ehkä katsoisi vain sivusta. Toiseksi pitäisi osata päättää, kenen oikeutta mainostaa rajoitetaan ja millä lailla. Ja vieläpä perustella päätös niin hyvin, ettei sen tulkita kohtelevan kansalaisia eriarvoisesti. Onnea vain matkaan!

Tulevaisuus..

Vaikka olenkin joskus jopa yltiöpositiivinen monessakin asiassa, tässä asiassa ei hopeareunusta pilvessä meinaa millään löytyä. Maailman väkiluku kasvaa, kehittyvien maiden miljardit ihmiset nostavat elintasoaan ja lisäävät kulutusta entisestään. Markkinointi ja mainonta vapautuu koko ajan enemmän ja myös siihen käytettävät rahamäärät kasvavat hurjaa tahtia. Tuotteiden osalta ei vertailua suostuta edes tekemään, kun se osoittaisi luonnon hyödyntämisen tarpeen olevan nykyistä suurempaa ja ihmiset haluavat pelastaa jokaisen luontokappaleen maan päällä. Kaikki olennaisimmat asiat ohitetaan määrätietoisesti ja jokainen taho näyttää haluavan vain varmistaa osansa ilmastonmuutoksen ympärillä pyörivästä rahavirrasta. Talous on toki vahva ohjauskeino, mutta ilmastonmuutoksen osalta näyttää siltä, että talous on myös se tekijä, joka estää ratkaisun syntymisen.

Jos mainontaa, ja erityisesti tuotemainontaa, hillitä, me kusemme omiin muroihin joka päivä. Kysymys on vain siitä, minä päivänä öljyvarat ehtyvät. Sen jälkeen meillä on lämmintä, tuulista ja kuivaa. Olemassa olevat metsät hakataan muutamassa vuodessa, jonka jälkeen ihmiskunta lakkaa olemasta. Valitettavasti myös eläinkunta tekee samoin, kun viimeiset elolliset olennot yrittävät saada vielä viimeisen aterian ja löytää vielä hieman lämpöä polttamalla viimeiset risut. Ok, no tuskin ihan tähän pisteeseen joudutaan, vaikka mainontaa ei hillitä.

hylly1
Saattaisi moni kuluttaja tulla toimeen ilman näitäkin tuotteita. Voisiko pakkauksilla olla jotain vaikutusta menekkiin?

Mutta edesmenneen presidentti Mauno Koiviston sanoin ”Tarttis kai tehrä jottai”. Otetaan oikeat asiat keskusteluun ja aletaan aidosti tekemään paremmuusvertailua tuotteiden välillä. Vain siten huolestuneille kuluttajille voidaan kertoa, miten he voivat vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa. Ohjataan myös kompensaatiorahat soiden sijasta puhtaamman teknologian kehittämiseen. Vaikka ennallistettu suo sitoisikin pikkaisen hiiltä, raja tulee nopeasti vastaan. Teknologia kehittyy jatkossakin ja kohta suot voivat jäädä ihan luonnontilaiseksi jo siitä syystä, ettei niitä ole tarvetta hyödyntää millään lailla. Kompensaatiomaksut pitäisi ohjata lakisääteisesti ja valtion ohjauksella sellaisille tutkimuslaitoksille, jotka aidosti kehittävät puhtaampaa teknologiaa. Ja sieltä ne pitäisi jakaa kaikkien vapaasti hyödynnettäviksi ilman korvausta kaikkialle maailmaan. Onhan ne jo maksettu kompensaatiomaksuilla.

Ilmastovaalit ratkaisevat

Ja nyt kun olemme kerran matkalla kohti ilmastovaaleja, vaaditaan kaikilta ehdokkailta vaihtoehtoja. Pelkästään vastustamisella ja moittimisella emme kehitä yhtään mitään. Ei hyväksytä populistista huutelua, vaan vaaditaan edustajiltamme kykyä myös esittää kehitysehdotuksia ja vaihtoehtoja vastustamilleen asioille. Jos ehdokas vastustaa raaka-aineen tuotantoa jossain, häneltä on vaadittava vaihtoehto tilalle. Mikä raaka-aine, missä ja miten tuotettu? Jos ehdokas vastustaa jotain energiamuotoa, häneltä on kysyttävä millä kyseinen energia katetaan. Ja mistä korvaavan energian tuottamiseksi vaadittavat mineraalit, metallit ja muut materiaalit tuotetaan? Jos ehdokas vaatii autoilun vähentämistä, häneltä on kysyttävä, millä harvaan asutulla alueella asuvien tulisi liikkua julkisten puuttuessa? Tai miten vähentäminen hyvitetään heille, jotta seuraukset olisivat tasa-arvoisia kaikille? Ei tyydytä enää huolimattomiin heittoihin, vaan sparrataan ehdokkaat nostamaan rimaa korkeammalle. Olemme oikeutettuja parempiin päättäjiin, mutta meidän pitää myös vaatia paremmuutta ehdokkailtamme!

 

Mainokset

Lain yläpuolella – avoimesti

Olen pitkään miettinyt, miten yhteiskunnassamme voi olla järjestäytyneitä organisaatioita, jotka mainostavat toimivansa ”kansalaistottelemattomasti”, eli laista viis veisaamatta? Nämä rekisteröidyt yhdistykset levittävät aivan arkisesti perättömiä väitteitä muista toimijoista ja heidän toimintatavoistaan. Organisaatiot elävät sillä, että ne uskottelevat ihmisille asioiden tilan olevan muuta, kuin mitä se oikeasti on. Poimimalla osatotuuksia ja esittämällä niitä tuomitsevasti saadaan helposti asiat näyttäytymään erilaisena, kuin mitä ne ovat. Jä tämän nämä yhdistykset osaavat. Ne käyttävät häpeilemättä hyväkseen ihmisten halua toimia oikein ja keräävät lahjoitusvaroja tähän uskoon perustuen. Härskeimmät solmivat jopa kuukausilahjoitussopimuksia, jotta ei tarviste uudelleen manipuloida ”asiakasta” tai ”tukijaa”, vaan rahat lähtevät ihan automaattisesti tililtä säännöllisesti. Kriittisten asiakohtien ja oikaisujen kirjoittajia usein kohtaa henkilökohtainen mustamaalaus.

Toimintaan kuuluu, että jaetaan virheellistä tietoa oikeana, jonka avulla nostatetaan ihmisten niskakarvat pystyyn ja saadaan heidät tuomitsemaan väitetyn tekijän. Useimmiten asia tuodaan hyvin ammattimaisesti ja suunnitelmallisesti esiin tiedottamalla ”vääryydestä” tiedotusvälineille ja siellä olevat tukijat sitten julkaisevat materiaalin ilman taustatarkistusta. Kohu on valmis ja ihmisillä verkkokalvoillaan otsikot, jotka tuomitsevat tämän ns. vääryyden tekijän alimpaan helvettiin. Seuraavana tai sitä seuraavana päivänä voi sitten olla siellä kaikkien tuntemassa ”oikaisuja” -palstalla maininta, ettei asia nyt ollutkaan ihan sillä lailla. Tämä on nerokas järjestelmä. Julkaisun tekijä voi edelleen mainostaa olevansa #vastuujournalismia noudattava media ja alkuperäisen tiedotteen tekijä ei luonnollisestikaan ole vastuussa lehden tekemistä jutuista. Eivätkä ne anteeksi pyytelekään. Päin vastoin ne levittävät tätä jo vääräksi todettua uutista tukijoidensa voimin vielä sen jälkeenkin. Olenpa törmännyt tilanteeseen, jossa alkuperäisen valheellisen väitteen tekijä on myöhemmin perustellut toista asiaa linkittämällä tämän saman valheellisen uutisen argumenttinsa tueksi. Kuka sitä vanhaa uutista nyt kiistämään alkaisi?

§_syvätty

Kuka vaatisi oikeutta?

Yhdistysten herjausten ja syytösten kohteet ovat usein sellaisia, joilla on liian iso taloudellinen imagoriski ja taloudellinen riski alkaa vaatimaan oikeuksiaan. Tai sitten kohteilla ei ole mitään intressiä sitä vaatia. Näin ollen yhdistykset toimivat alueella, jossa heidän ei itse asiassa tarvitse välittää laista. Rikoslaissa kun sanotaan, ettei syyttäjä voi syyttää, ellei asianomainen vaadi rangaistusta!

Mutta kuten artikkelikuvastakin voi päätellä, on olemassa mahdollisuus, että nämä yhdistykset eivät ole ottaneet huomioon rikkovansa mahdollisesti myös muita, kuin asianomaisten kohteiden oikeuksia. En ole lakimies, enkä ole varma, kenellä on oikeus/velvollisuus tutkia, syyllistyykö nämä yhdistykset esimerkiksi petokseen.

Joka hankkiakseen itselle tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä taikka toista vahingoittaakseen, erehdyttämällä tai erehdystä hyväksi käyttämällä saa toisen tekemään tai jättämään tekemättä jotakin ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa erehtyneelle tai sille, jonka eduista tällä on ollut mahdollisuus määrätä, on tuomittava petoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Edelleen en ole lakimies, enkä väitä omaa tulkintaani ainoaksi mahdolliseksi, mutta minusta rahan keruu virheelliseen viestiin perustuvien kampanjoiden avulla täyttää petoksen määritelmän.

Törkeä petos: Jos petoksessa 1) tavoitellaan huomattavaa hyötyä tai 2) aiheutetaan huomattavaa tai erityisen tuntuvaa vahinkoa

En edelleenkään ole lainoppinut, mutta mielestäni silloin, kun tällaisella toiminnalla kerätään satojatuhansia tai jopa miljoonia euroja vuosittain rikoshyötynä ja jos virheellisellä viestinnällä aiheutetaan miljoonien eurojen vahinkoja, kyseessä on huomattavan hyödyn tavoittelu ja huomattavan vahingon aiheuttaminen.

§_syvätty

Lainopillisesta vajavaisuudestani huolimatta olen melko varma, että petos, tai ainakin törkeä petos on syyttäjän alainen asia, eikä sen tutkimiseksi tarvita kampanjoiden kohteiden rangaistusvaatimusta. Yhdistyksethän toimivat lainvastaisesti ihan itsenäisesti. Eikö siis syyttäjän olisi oltava aktiivinen osapuoli tutkinnan aloittamisessa? Vai onko poliisi oikea taho lainvalvojana?

Onpa sekin nähty, että yksityishenkilö teki rikosilmoituksen törkeästä kunnianloukkauksesta tällaista yhdistystä vastaan, mutta hän ei saa edes tietoja tutkinnan etenemisestä lain määräämällä tavalla.

Joka tapauksessa olen sitä mieltä, ettei Suomessa tai missään muuallakaan saisi olla järjestäytyneitä organisaatioita, joiden varainhankinta perustuu rikokseen! Meillä on lainsäädäntö ja lainvalvojat, joiden tulisi toimia tällaisen kitkemiseksi.

Tehtävä: Mieti, oletko törmännyt tällaiseen yhdistykseen/-siin? Mikä tai mitkä yhdistykset mielestäsi ovat sellaisia, jotka levittävät perättömyyksiä ja keräävät sen turvin rahaa aiheuttaen samalla taloudellista vahinkoa toisille?

Varovaisuusperiaate vaatii lisää hakkuita

#Ilmastonmuutos on hankala asia monellakin mittarilla. Vierailuni Alaska Municipal Leaguen konferenssissa sai Suomessa käytävän metsienkäyttö -keskustelun tuntumaan suorastaan hävettävän minimalistiselta. Alaska on ilmastonmuutoksen ”Ground zero”, kuten paikalliset itse sitä kutsuvat. Ongelmat ovat käsin kosketeltavia ja ne pakottavat tekemään suuria muutoksia. Rakennusten pohjat pettävät ikiroudan sulamisen vuoksi. Painuvat rakennukset repivät putkistoja irti seinistä. Kyliä siirretään kauemmas rannasta, koska eroosio tuo rantaa metritolkulla lähemmäs rakennuksia joka vuosi. Ja me kinastelemme, voiko uusiutuvia materiaaleja tuottaa käyttämällä vuositasolla 0,032 vai 0,029 metsistämme. Tämä 0,32 prosentin näkemysero taitaa olla tulevien ilmastovaalien ykköskysymys. Ennustan, ettei keskusteluun tuoda juurikaan uusia biopohjaisia tuotteita tai niiden kehittymistä teknologian kehittyessä. Kaikki pitäisi olla valmista tässä ja nyt. Jos haluamme pitää kiinni varovaisuusperiaatteesta, jota metsäsektorilla on toteutettu vuosikymmeniä, meidän tulisi ehdottomasti lisätä hakkuita kestävän hakkuutason ylärajaan saakka! Sama koskee kestävyysperiaatetta.

On turha riski olla lisäämättä hakkuita

Suomen metsänhakkuiden tiedetään olevan maailman kärkeä kestävyysasioissa. Itse asiassa ei yksikään taho Suomessa tai ulkomailla ole esittänyt yhtään maata, jossa metsätalous olisi Suomen metsätaloutta kestävämmällä tasolla. Jotkut ovat kyllä haastaneet väitteen maailman kestävimmästä metsätaloudesta, mutta eivät hekään ole esittänyt yhtään ehdokasta tittelin saajaksi.

Suomessa on pitkät perinteet metsänuudistamisesta. Yli sataan vuoteen metsiä ei ole saanut hävittää, vaan metsänomistaja on vastuussa uuden metsän perustamisesta, jos hakkaa puut pois mailtaan. Vasta viimeisimmässä metsälakiuudistuksessa annettiin pelureille mahdollisuus hakata myös keskenkasvuisia metsiä, jotta ns. jatkuva kasvatus saatiin lainmukaiseksi. Tämä on ehdottomasti vihreän liikkeen voitto! Kunnia sille, jolle kunnia kuuluu.

Suomi on maailman metsäisin maa. 72 % maapinta-alasta on metsää. Ja puuta kasvaa paljon. Vaikka 80 -luvulta suojelualueet ovat jopa viisinkertaistuneet, talousmetsien puusto on jatkanut hurjaa kasvuaan. Puustoa onkin jo huimat 2,5 miljardia kuutiota ja määrä kasvaa joka vuosi.

PEFC kriteerit

Talouskäytössä olevista metsistä 92,6 % kuuluu PEFC -sertifioinnin piiriin. Yllä olevasta kuvasta näet, mitä kriteereitä metsänhoidossa toteutetaan joka päivä. Lisäksi osa metsistä on fsc -sertifioituja. Kyseinen fsc -sertifikaatti on kylläkin saanut aika paljon arvostelua, koska sertifikaattia on saanut ostettua rahalla maailmalla. PEFC:n ansiosta voimme olla varmoja, että metsien käyttö on kestävää. Sertifikaatti pitää sisällään myös vaatimuksen ”jatkuvasta parantamisesta” monimuotoisuusasioissa. Voimme siis olla varmoja, että jo hyvällä mallilla oleva metsätalouden monimuotoisuustyö kehittyy entistä paremmaksi ajan kanssa.

Tiedämme, että Euroopassa hakkaamatta jäävä puu hakataan 80 prosenttisesti muualla ja 20 prosenttia korvautuu fossiilisilla. On siis suuri todennäköisyys, että Suomessa hakkaamatta jäävä puumäärä korvautuu esimerkiksi Brasilian sademetsissä tehtävillä hakkuilla. Silloin päätös rajoittaa hakkuita olisi suora tuki metsäkadon lisäämiselle. Siitä voimme olla lähes satavarmoja, että hakkuut lisääntyvät maissa, joissa metsätalous ei ole yhtä kestävää kuin meillä.

Riski sille, että metsätuotteet vähentävät fossiilisen öljyn käyttöä, on liian suuri ohitettavaksi. Hakatusta puumäärästä valtaosa menee tuotteiden valmistukseen. Puusta tehdään rakennuksia, huonekaluja ja rakennelmia (esim. laitureita). Valtaosa hakatusta puusta tulee harvennuksilta, joilla metsien kasvua ja puun laatua parannetaan. Siksi myös pieniläpimittaisen puun osuus on suuri. Eniten puuta jalostetaankin sellutehtailla, joista siitä tulee jalostettua raaka-ainetta, sellua. Ja sellusta voikin sitten tehdä lähes rajattomasti mitä vain. Varsinkin uudenaikaisten biotuotetehtaiden ansiosta puun jalostusastetta voidaan nostaa entisestään. Ei siinä, että vessapaperissakaan mitään vikaa olisi. Itsekin käytän joka päivä. Voit lukea lisää puun ja sellun käytöstä; UPM, Metsä Group Äänekosken tehdas, Boreal Bioref, Biotalous.fi

Varovaisuusperiaatetta noudattaen meillä ei ole pienintäkään syytä rajoittaa hakkuita nykyiseen 72 miljoonaan kuutioon (2,9 % metsävarannosta, kasvu 4,3 %). Hakkuita rajoittamalla voimme aiheuttaa investointien karkaamisen muihin maihin. Tämä aiheuttaisi menetyksiä metsänomistajille pienemmän kilpailun alentaman hintatason seurauksena, menetettyjä työpaikkoja(erityisesti rakennemuutoskunnissa ja haja-asutusalueilla), menetettyjä verotuloja, menetettyjä alihankintayrityksiä, menetettyjä vientituloja, menetettyjä mahdollisuuksia kehittää ja valmistaa uusia korkean jalostusasteen biotuotteita ja menetettyjä mahdollisuuksia hoitaa harvennusrästit kuntoon. Rajoittamalla hakkuita voimme edesauttaa metsäkatoa ja biodiversiteetin häviämistä muissa maissa. Rajoittamalla hakkuita voimme lisätä fossiilisten raaka-aineiden kysyntää, joka on ilmastonmuutoksen aiheuttaja ja syypää.

Jo yksikin edellä mainituista riskeistä on liian suuri otettavaksi. Siksi meidän on tuettava metsien käytön lisäämistä!

 

Ilmastohysteriaa!!

IPCC:n ilmastoraportti oli karua luettavaa.  Fakta on, että meidän jokaisen on kaikilla tasoilla reagoitava tilanteeseen. IPCC:n pääsanoma on, että fossiilista pitää päästä eroon nopealla aikataululla. Realistisesti tämä tarkoittaa laajaa variaatiota keinoista, joilla fossiilisten tuotteiden valmistusta voidaan vähentää.

Kiertotalous vähentää luonnollisesti kaiken materiaalin tarvetta, mutta ei poista sitä. Ehdottoman kannatettava kehityssuunta kuitenkin. Mitään materiaaleja ei voida kuitenkaan kierrättää loputtomiin. Suomen kiertotaloustavoitteet pohjautuvat pitkälti puun käyttöön neitseellisen materiaalin osalta. Puukuitu on erinomainen kierrätettävä raaka-aine, joka voidaan muuttaa energiaksi siinä vaiheessa, kun sitä ei enää voi muuhun käyttää.

Kulutuksen väheneminen globaalisti on valitettavasti vain märkä päiväuni, joka ei voisi olla vähempää realistinen. Väestön kasvaminen ja kehittyvien maiden talouden kasvu tulee lisäämään kulutusta vielä pitkään. Vaikka me suomalaiset vähentäisimme kulutusta, globaalisti odotusarvot ovat täysin päinvastaisia. Tätä ei voida ohittaa, kun mietimme tulevia ratkaisuja ilmaston eteen.

Deforestration cause global
Metsätalous ei aiheuta Suomessa metsäkatoa, mutta se voi paikata muualla maailmassa tapahtuvaa metsien hävitystä.

Maailman metsäkato on järkyttävää luettavaa. Tuhansia hehtaareja metsää katoaa joka päivä. Lähes puolet hakatusta puusta menee polttoon. Meillä Suomessa tilanne on täysin päinvastainen. Metsiä katoaa, mutta ainoastaan silloin, kun jotain rakennetaan. Metsätalouden perusteisiin kuuluu, että metsät on uudistettava, jos puusto hakataan. Lisäksi metsänjalostuksen avulla voimme nopeuttaa metsien kasvua, eli hiilensidontaa entisestään. Ja tämä näkyy käytännössä. Suomessa voidaankin puhua karttuvasta luonnonvarasta, kun puhutaan metsien käytöstä.

Tarvitsemme vain lisää tehtaita, jotta voimme isommassa mittakaavassa korvata fossiilisia

Puukuidun jalostus on Suomessa maailman kärkeä. Metsäteollisuusyrityksemme tekevät tuotekehitystyötä joka päivä, jotta ihmiset saisivat korkeamman jalostusasteen tuotteita käyttöönsä ja voisivat vähentää fossiilisista lähteistä valmistettuja tuotteita. Tuotekehitystyö on hidasta ja kallista, joten mitään yhtäkkistä jalostusasteen nostoa ei oikein voida odottaa. Silti jo nyt voidaan puusta tehdä kaikkea sitä, mitä raakaöljystäkin. Tarvitsemme vain lisää tehtaita, jotta voimme isommassa mittakaavassa korvata fossiilisia.

Metsäenergiallakin on tärkeä rooli fossiilisten korvaajana. Vaikka energiaksi käytetäänkin vain se osa puusta, jolle ei muuta käyttöä ole, sen osuus uusiutuvasta energiasta on suuri.

Metsien käyttö on Suomessa kestävää. En ole vielä kuullut, että jossain otetaan monimuotoisuustyö yhtä vakavasti metsätaloutta harjoitettaessa, kuin Suomessa. Luonnonsuojelualueiden määrä on viisinkertaistunut -80 -luvulta. Etelä-Suomessa jopa 17 kertaistunut. Kaikki monimuotoisuusindikaattorit ovat parantuneet -90 -luvulta lähteneen monimuotoisuustyön ansiosta. Koska metsistämme on vain 2 % vuosittain hakkuun piirissä, uusien monimuotoisuutta lisäävien menetelmien vaikutukset leviävät hitaasti metsiimme. Metsätalous ei kuitenkaan jää odottamaan tuloksia, vaan kehittää menetelmiä koko ajan paremmiksi myös tästä näkökulmasta.

Hakkuumäärä on maltillinen. Metsissämme on joka vuosi enemmän puuta kuin edellisenä. Edes hakkuiden lisäystavoitteet eivät uhkaa tätä kehitystä. Lisähakkuut ovat seurausta joka vuosi kiihtyvästä metsien kasvusta. Ja se johtuu hyvästä metsänhoidosta ja jalostuksesta.

Kaiken kaikkiaan siis aika supervaihtoehto siis ilmastonäkökulmasta. Eikö? No ei kaikkien mielestä.

Ensimmäisenä kestävimmän kimppuun

Suomen ilmastopaneeli laski, että jos nyt hakataan 72 miljoonaa kuutiota puuta vuodessa ja tavoite on 80, Suomen metsät muuttuvat hiilinielusta hiilen lähteeksi. Laskelma on hyvin yksinkertainen ja sillä voidaan perustella kaiken uusiutuvan materiaalin kieltäminen ilmastoperusteisesti. Ok, tämä oli yksinkertaistus ja ilmastopaneelin laskelma oli ihan hirvittävän monimutkainen. Ydin kuitenkin oli aika selvä. Tähän luonnollisesti tarttui niin Vihreät, kuin luonnonsuojelujärjestötkin. On käsittämätöntä, minkälaista hysteriaa IPCC:n raportti on aiheuttanut erityisesti viherpopulistien suunnalla. Lähestulkoon kilpaillaan siitä, kuka keksii parhaan argumentin metsien käytön vähentämiseksi. Uhkaahan niitä tilanne, että suojellakseen ilmastoa, heidän olisi pitänyt lopettaa metsien käytön arvosteleminen. Eli pohja pois koko toiminnalta.

Metsien käytöstä (tai sen vastustamisesta) tuli suurin asia, millä Suomi voi ilmastotyötä tehdä. Siinä unohtui sellaiset seikat, kuin että IPCC:n raportti, maailman ilmastopaneeli WMO, FAO ja EU komissio ovat selvästi osoittaneet tavoitteeksi fossiilisista eroon pääsemisen ja tärkeimmäksi keinoksi metsien käytön fossiilisten korvaamisessa uusiutuvalla materiaalilla.

Varmin tapa huolehtia metsien hiilensidontakyvystä on antaa vastuu puhtaasti metsäammattilaisille

Minun ajatusmaailmaani ei oikein istu, että lähdetään rajoittamaan ensimmäisenä sen raaka-aineen tuotantoa, joka on tämän hetkisen tiedon mukaan ilmaston kannalta paras. Minusta nyt pitäisi tuottaa vertailutietoa eri raaka-aineiden ilmastovaikutuksista ja tuettava niitä, jotka ovat parhaita. Puu ei varmastikaan ole ainoa mahdollinen, eikä sillä voida korvata kaikkea fossiilista. Tarvitaan monipuolinen valikoima puhtaita ja uusiutuvia raaka-aineita, joiden avulla voidaan siirtyä pois fossiilisten käytöstä materiaalien tuotannossa. On myös ajattelematonta jättää vertailusta pois sellaiset seikat, kuin rajojemme ulkopuolelle siirtyvät vaikutukset ja metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta parhaiden menetelmien käyttö valtakunnanrajoista välittämättä.Ilmasto on globaali ja metsien hiilivaraston laskeminen maakohtaisesti on lyhytnäköistä, jos seurauksena on vain metsien hiilivaraston voimakkaampi leikkaaminen muissa maissa. Ilmasto ei välitä, missä puu kasvaa ja varastoi hiiltä.

Euroopan hakkuiden siirtyminen

Tiukasti rajatut tutkimukset, jotka eivät ota huomioon metsien kasvuun liittyviä seikkoja, ovat osaoptimointia, joiden tulokset ovat todennäköisesti globaalissa mittakaavassa ilmastolle ja luonnolle vahingollisia. Varmin tapa huolehtia metsien hiilensidontakyvystä on antaa vastuu puhtaasti metsäammattilaisille. Heidän tarkoituksensa on parantaa metsien tilaa ja kasvua kullekin metsikölle parhaalla tavalla. Tämä myös näkyy tilastoissa. On kerta kaikkiaan uskomatonta ylimielisyyttä antaa kuvaa, jossa poliitikot ja maallikot tietäisivät parhaiten, mikä on metsien kasvulle parasta. Saatika luonnonsuojelujärjestöille, jotka tavoittelevat vain rajoituksia metsätaloudelle välittämättä kaikista niistä muutoksista, joita metsäsektori on toiminnassaan tehnyt.

Toimia vaaditaan, mutta ei hysteriaa

Ilmastonmuutoksen torjuminen vaatii toimintaa. Lähes kaikki puolueet ovatkin jo julistaneet ilmastovaalien puolesta ja pääministeri Juha Sipilä kutsuikin kaikki puolueet miettimään, mitä pitäisi tehdä. Vaarallisinta on alkaa tekemään poliittisesti seksikkäitä päätöksiä ja vaatimuksia äänestäjien toivossa. Kaikkia päätöksiä pitää punnita ensisijaisesti sen perusteella, miten ne vaikuttavat fossiilisten käytön vähenemiseksi.

  1. Energia. Energiantuotanto on maailmalla 80 prosenttisesti fossiilisten varassa. Suomessa taas 80 prosenttia on ”puhdasta” energiaa. Ensi vuonna käynnistyvän Olkiluoto 3:n myötä luku nousee jo 90 prosenttiin. Lisäämällä puhtaan energian tuotantoa, voidaan fossiilisia vähentää lähes rajattomasti. Jos ei itse käytetä, myydään ylijäämä muihin maihin. Puuta käytetään energiantuotantoon vain silloin, kun puulle ei ole muuta käyttöä. Eli jatketaan nykyisellä linjalla ja pyritään metsäenergian osuuden pysyvän lähellä nykyistä 14 prosenttia kaikesta puusta.
  2. Materiaalit. Otetaan selvää ilmastoystävällisimmistä materiaaleista, joilla voidaan ottaa todellisia askeleita eroon fossiilitaloudesta. Tehdään konkreettista vertailua ja otetaan käyttöön kannustimia uusiutuvien materiaalien yleistymiseksi.
  3. Ymmärretään realismi myös vaatimuksissa. Emme voi olettaa, että poliittisilla päätöksillä voidaan yhdessä yössä muuttaa isoja teollisuuden aloja. Tuetaan yritysten siirtymistä puhtaampaan toimintakulttuuriin ja uusiutuvien materiaalien käyttöön. Päätöksiä tehdessä ymmärretään, että tuotekehitys vaatii aikaa ja korkean jalostusasteen tuotteiden teollisen tason tuotannon vaatiminen ”heti” on epärealistista.
  4. Arvioidaan päätösten vaikutus ilmastoon, ei valtakunnan taseisiin. Jos päätösten ilmastovaikutukset ovat kaikkien seurannaisvaikutusten jälkeen negatiivisia, niistä on luovuttava. Aivan sama, miten se vaikuttaa Suomen taseisiin. Esimerkiksi metsien hiilinielujen osalta lähtökohtana on oltava vertailu muihin maihin, joissa metsiä hakataan. Mikäli on edes riski olemassa sille, että täällä tehtävät hakkuiden leikkaukset siirtyvät muissa maissa lisääntyviin hakkuisiin, vaatimuksista on luovuttava, kunnes voidaan varmuudella osoittaa hakkuiden siirtyvän kestävämmän metsätalouden maihin. Jos sellaisia löytyy..
  5. Jokainen itseään vastuullisena pitävä päättäjä, järjestö, yritys ja yksilö keskittyy vaihtoehtojen esittämiseen. Se ei vain johda mihinkään, jos keskitytään pelkästään arvostelemaan muiden toimia tai järjestämään tapahtumia, joiden sanoma on arveluttava. Se haittaa oikean työn tekemist ilmaston eteen.

 

 

Kohti vaalivoittoa – Vihreä strategia!

Suomen kuvalehti kirjoitti 2.10. Vihreän puolueen tilasta. Kirjoitus oli varsin hyvä kuvaus siitä, miten Vihreän liikkeen muutos on ollut nopeaa ja päämäärätöntä sekoilua.

Olihan kirjoituksessa myös aika korneja esityksiä, kuten että Ville Niinistö olisi todennäköisin ehdokas pääministeriehdokkaaksi. Tokihan järjestöillä on valta esittää ehdokkaita, vaikka mitään realistista pohjaa esityksillä ei olisikaan. Sikäli esitys sopisi erinomaisesti puolueen linjaan.

Touko Aalto

Puolue valitsi 2017 uudeksi puheenjohtajaksi valovoimaisesti politiikan keskiöön nousseen Touko Aallon. Toukon odotettiin johtavan puolueen 2019 eduskuntavaalien suurimmaksi puolueeksi. Aalto julistikin valintansa jälkeen, miten ”Vihreät on vahva, koko Suomen yleispuolue”. Hän kuvaili, miten puolue on noussut vaihtoehtoliikkeestä varteenotettavaksi pääministeripuolueeksi, joka on valmis kantamaan raskaimmat ministerisalkut. Kuulostaa hyvältä ja ennakkoluulottomalta tavoitteelta.

Mitä tapahtui?

Reilussa vuodessa kannatus on romahtanut. Syynä kannatuksen romahtamiselle on ollut epäilemättä puolueen edustajien toiminta, mutta ei yksin se.

Ensin puolueen vaalityötä tekevät järjestöt aloittivat #avohakkuuthistoriaan -lakialoitteen. Aloitteen tarkoitus oli ensimmäisen allekirjoittajan, Harri Höltän, mukaan herättää keskustelua metsien käytöstä. Ja sitä se todellakin teki. Vähintään 17 perustavanlaatuista virheväittämää tai oletusta aloitteessa on saanut palstatilaa paljon. Enimmäkseen keskustelua on hallinnut kuitenkin mielikuvapohjaisen kansallisromanttisen avohakkuiden paheksunnan sijasta ne tekijät, jotka osoittavat aloitteen olevan aika kaukana todellisuudesta. Avohakkuukielto olisi äärimmäisen kallis ja toimimaton ratkaisu, joka lisäisi vuosittaista hakkuualaa kolminkertaiseksi ja pitkässä juoksussa tulisi laskemaan metsien hiilinieluvaikutusta. Unohtamatta sitä, että avohakkuu on monissa paikoissa ainoa vaihtoehto. Jatkuva kasvatus on joissakin paikoissa varmasti jopa paras vaihtoehto, mutta ei läheskään kaikissa. Luontomme on liian monimuotoinen yhden menetelmän toimintaan. Juuri vaalien alle ajoitettu kampanja kääntyikin Vihreitä vastaan, kun keskusteluun osallistui aiempaa enemmän myös metsäalan asiantuntijoita, jotka yksi toisensa jälkeen toivat esiin, miksi avohakkuiden kieltäminen olisi vahingollista kansantaloudelle, elinkeinoelämälle, työllisyydelle, ilmastolle ja myös luonnolle. Seurauksena lakialoite siis sai mitä halusi, julkisuutta. Ja sen myötä myös Vihreiden perinteiset äänestäjät kaupungeissa ovat saaneet paljon paremman kuvan siitä, mitä metsissämme tapahtuu. Ja samalla se on rapauttanut luontojärjestöjen uskottavuuden. WWF Suomi on kuitenkin ollut kaukonäköinen, eikä lähtenyt mukaan tällaiseen toimintaan. Kyseinen järjestö näyttää ymmärtäneen, ettei epärealististen ja valheellisten sanomien levittäminen ole kestävällä pohjalla ja keskittyy tekemään oikeasti tärkeitä asioita. Kuten Itämeren tilan parantamiseen ja kiertotalouden edistämiseen.

Kohta lehtien palstoilla oli söpö pieni pöllö istumassa kannolla. #Pöllögate paljasti karulla tavalla sen, miten epärehellistä mielikuvamarkkinointia käytetään metsäalan mustamaalaamisessa. Lavastetuksi paljastunutta kuvaa käytettiin vielä paljastumisen jälkeenkin avohakkuuthistoriaan -kaloitteen markkinoimisessa ainakin Suomen Greenpeacen toimesta. Järjestö alleviivasi luotettavuutensa tason tällä toimella. Yksikään pöllönkuvaa käyttänyt järjestö ei ottanut vastuuta virheestään tai korjannut tekemäänsä virhettä.

Aino Pennanen

Sitten tuli case Aino Pennanen. Vihreiden lainsäädäntöasiantuntijana toimiva Aino oli nähnyt somessa videon, jossa ruotsalainen opiskelija esti pakkopalautuksen nousemalla seisomaan lentokoneessa. Opiskelija oli erittäini tietoinen kyseisen henkilön taustoista ja palautuksen vaiheista. Lomamatkalle lähtiessään hän sattui huomaamaan, että samaan koneeseen oli tuotu poliisien saattama pakkopalautettava henkilö. Ilman mitään tietoja kyseisen henkilön palautukseen johtaneista vaiheista Aino näki tilaisuutensa tulleen ja yritti kopioida ruotsin tapahtumat omaksi edukseen. Ei mennyt kuin Strömsöössä Ainon kannalta. Koneesta poistettiin Pennanen, joka odottaa syytteitä syyttäjältä. Palaututettava vietiin maasta. Eikä siinä vielä kaikki. Koko puolueen johto asettui Ainon taakse, vaikka hän selvästi toimi Suomen lakien vastaisesti ja esimerkiksi puheenjohtaja Touko Aalto suorastaan ylisti toimintaa. Ei istunut suomalaisten oikeustajuun, että lainsäätäjänä toimiva taho kannustaa voimassa olevien lakien rikkomiseen. Muun muassa oikeusministeri Antti Häkkänen tuomitsi toiminnan tuoreeltaan.

touko_aalto_king_kong

Seuraavana olikin sitten puheenjohtajan vuoro johtaa. Touko läimi miehiä takapuolelle ”etiketin mukaisesti” Tukholmalaisella homoklubilla puolialastomana. Ei taaskaan istunut suomalaisten mielenmaisemaan, että mahdollisesti tuleva ministeri käyttäytyy tuolla lailla.

Emma-Kari

Myös vihreä kansanedustaja Emma Kari hämmentää kiertämällä maata ilmeisesti puolueen puheenjohtajuus mielessä ja markkinoi avohakkuiden kieltämistä, metsien käytön vastustamista ja uusiutuvien materiaalien tuottamista täysin poskettomilla väitteillä. Lisäksi hän käyttää kaikki populistiset aseet tavoitellessaan huomiota. Hän jopa syöttää pääministerin suuhun sellaisia asioita, joita pääministeri ei ole sanonut ja joka on pääministerin arvojen vastaista. ”Iljettävä” oli kai tarpeeksi raflaava sana, joka piti vain jotenkin saada mahdutettua kansan villitsemiseen. Pääministeri kuvaili sanalla juuri sitä toimintaa, jota Emma sitten toteutti käytännössä.

Jani Toivola

Ja kuin kirsikkana kakun päällä, puolueen yksi johtotähdistä, kansanedustaja Jani Toivola jäi housut nilkoissa kiinni yhteiskunnan varojen kuppaamisesta. Ensin korotetun kulukorvauksen perimisestä asunnosta, jossa ei asu ja sitten eduskunnan taksikortin väärinkäytöstä. Väärinkäyttöä selvitellessä paljastui myös, että Toivola on sairaslomallaan käynyt puhujakeikoilla, joista on saanut tuntuvan korvauksen. Matkat luonnollisesti maksettiin eduskunnan taksikortilla.

Paineet kävivät ylivoimaisiksi, ja Aalto jäikin kohujen saattelemana määrittelemättömäksi ajaksi sairaslomalle. Puolueen ex-puheenjohtaja Niinistö pohtiikin jo varmasti, pitäisikö palata sittenkin takaisin. Niin retuperälle koko puolue on revitty lyhyessä ajassa.

Kohut eivät yksin syynä romahdukseen

On aivan selvää, että kohut ovat nakertaneet puolueen kannatusta. Mutta jos pureudutaan hieman syvemmälle puolueen toimintaan, varsinaiset syyt löytyvät syvemmältä, perustasta. Vihreät on ympäristöliikkeiden poliittinen haara. Sen historia osoittaa, miten äärivihreät järjestöt ohjailevat koko puolueen toimintaa. Jäsenet ovat symbioosissa järjestöjen kanssa, halusivat he sitä tai eivät. Osa aktiiveista mainostaa aivan estoitta kaikkea äärijärjestöjen sanomaa kaikkialla. Ei kannattaisi..

Vihreät kuitenkin kaivavat itselleen kuoppaa vaatiessaan ilmastovaaleja.

Ympäristöjärjestöt ovat joutuneet puun ja kuoren väliin. Niiden elintila kapenee samaa vauhtia, kuin ilmastonmuutos ja metsien monimuotoisuuden paraneminen etenee. Ilmastonmuutos on puolueen kannalta tietysti nähty mahdollisuutena ja Vihreät vaativatkin ensi kevään eduskuntavaaleista ”ilmastovaaleja”. Ja sehän sopii kaikille puolueille. Ei ole puoluetta, joka ei ilmastonmuutoksen tuomia haasteita ottaisi vakavasti.

Vihreät kuitenkin kaivavat itselleen kuoppaa vaatiessaan ilmastovaaleja. Ei puolueella ole esittää mitään kehittävää sille rintamalle. Ikuinen ydinvoiman vastustaminen on ilmaston kannalta haitallista. Jotkut puolueen kansanedustajista onkin jo muuttamassa kantaansa ydinvoimaan.

Fossiilitaloudesta luopuminen taas tarkoittaa uusiutuvien raaka-aineiden käyttöä. Metsät ovat paras tapa näiden tuottamiseen isossa mittakaavassa. Yksikään Vihreä poliitikko tai ympäristöjärjestöjen edustaja ei ole edes tuonut esiin yhtään kilpailevaa raaka-ainetta suomalaiselle puulle. On yleisesti tiedossa, että suomalainen metsätalous on kaikilla kestävyyden mittareilla maailman paras. Lähes kaikilla monimuotoisuuden kannalta tärkeät rakennepiirteet ovat parantuneet metsätalouusalueilla ja suojelualueiden määräkin on moninkertaistunut 80 -luvulta. Samalla kun metsäkato on globaali ongelma, suomessa puuston määrä metsissä kasvaa ennätysvauhtia hyvän metsänhoidon ja -jalostuksen ansiosta.

Koska ilmastonmuutos on suurin ympäristöä uhkaava tekijä, on ympäristöpuolueen saatava se jotenkin omalle agendalleen. Samalla säilyttäen ympäristöjärjestöjen sanoma metsien käytön vähentämiselle. Yhtälö on mahdoton, sillä täysin vastakkaisten tavoitteiden ajaminen on väkisinkin kaksilla rattailla ajamista. On siis turvauduttava osaoptimointiin. Puolueen on siis erotettava nämä kaksi asiaa toisistaan ja annettava virheellistä kuvaa metsien lisäkäytön vaikutuksista esimerkiksi perustelemalla lisäämisen estämistä pelkästään energian tuotannollisista syistä. Totuushan on, että suomalaisesta puusta vain 14 % menee energiakäyttöön ja loput muuhun ihmisten käyttämien tuotteiden valmistukseen. Tuekseen he saivat joukon ilmastotutkijoita, jotka todistivat kaiken uusiutuvan käytön olevan ilmastolle haitallista ja että he voivat helposti todistaa minkä tahansa hakkuutason ilmastonegatiiviseksi. Siitäkin huolimatta, että metsien hiilivarasto kasvaa joka vuosi.

Vihreillä ei ole enää muuta tapaa haalia kannatusta, kuin vastustaa kaikkea luonnon hyödyntämistä, eikä ne esitä yhtään tavoitetta siitä, minkälaisia, mistä, missä tai miten tuotetuista raaka-aineista valmistettuja tuotteita pitäisi suositella. Eli tulevaisuuteen tähtäävä strategia puuttuu kokonaan.

Ja vielä yksi kriittinen seikka, joka syö puolueen asemaa. Kaikille puolueille ympäristöasiat ovat tärkeitä. Vihreät eivät siis poikkea tästä enää mitenkään!

Vasta vuosi sitten varteenotettavana yleispuolueena esiintynyt puolue on taantunut takaisin vaihtoehtopuolueeksi, jolla ei ole vaihtoehtoa antaa.

Aika näyttää ajaneen Vihreän puolueen ohi ja jäljelle on jäänyt vain mopen osa. Ruotsissa Vihreät kärsivät rökäletappion ja samaa voitaneen ennustaa ensi keväänä Suomessakin. Vasta vuosi sitten varteenotettavana yleispuolueena esiintynyt puolue on taantunut takaisin vaihtoehtopuolueeksi, jolla ei ole vaihtoehtoa antaa. Ympäristöjärjestöt ovat pakotettuja ääritoimintaan, eikä niillä ole yhtään enempää suuntaa, kuin Vihreilläkään. Molemmat tulevat kaatumaan omaan mahdottomuuteensa, jos eivät a) muuta viestejään rehellisiksi, b) tuo selkeitä vaihtoehtoja ja c) ota realismia vakavasti.

 

Pöllögate – ottaako kukaan vastuuta?

Kun Jukka Tanner otti kuvan suloisesta ja pörröisestä pöllönpoikasesta, alkoi sen aikainen mediashow, joka kertoo paljon metsäkeskusteluiden tasosta. Motokuski tuomittiin surutta murhaajaksi. Siis verrallistettiin ihmisen tappajaan. En tiedä, mitä on kuskin mielessä liikkunut, kun on lukenut olevansa ”ihmishirviö”. Itselleni on jo kehittynyt aika paksu nahka, olenhan metsämörkö. Mutta kyseessä on aivan tavallinen työtä tekevä suomalainen, joka todennäköisesti arvostaa luontoa ja haluaa monimuotoisuutta vaalia.

Tanner jakoi kuvan omalla Facebook -tilillään, joka sai heti huomattavan levikin. Luontojärjestöt ottivat kuvan heti markkinointinsa keulakuvaksi ja höystivät kohua sen minkä voivat. Some kuohui raivon partaalla ja kuva levisi satoihin tuhansiin päätelaitteisiin alta aikayksikön aiheuttaen suuttumusta, tunteenpurkauksia ja raivoa koko metsäalaa kohtaan. Kuva oli tehokas ja kannatus kasvoi räjähdysmäisesti. Myös YLE uutisoi ”murhenäytelmästä”

YLE: ”Lintujen rengastaja Jukka Tanner kohtasi viime viikolla Riihimäellä häntä järkyttäneen näyn. Yksinäinen lehtopöllön poikanen kyhjötti valtavan kannon päällä. Ympärillä metsää oli kaadettu sileäksi.”

Tanner kertoi YLE:n jutussa, kuinka oli löytänyt yksinäisen pöllön keskeltä avohakkuuta kannolta nököttämästä. Jo samassa jutussa hän kertoi, miten oli korjannut metsäkoneen tuhoaman pesän ja nostanut linnun takaisin pesäänsä. Linnun sisar oli hänen mukaansa todennäköisesti menehtynyt hakkuiden yhteydessä.

Huom! Juttua korjattu myöhemmin.

MTV: ”Liikuttava kuva: Piittaamattomat hakkuut murskaavat lentokyvyttömät poikaset hengiltä pesiinsä – rengastaja todistaa surullisia lintukohtaloita”

Ilta-sanomat: ”Kuvan lehtopöllö menetti pesänsä hakkuiden myötä. Tarinalla oli kuitenkin onnellinen loppu, sillä pöllö pääsi asustelemaan varapönttöön. (KUVA: Jukka Tanner)” Huom! Juttua korjattu myöhemmin.

Iltalehti: ”Aukiolla mies oli kohdannut muutenkin lohduttoman näyn: kaikki rehevän metsän puut oli jyrätty maahan, ja muiden lintujen tavoin pieni lehtopöllö oli menettänyt kotinsa.”

Myös julkisuuden henkilöt osallistuivat kuvan levitykseen somessa.

Jari Tervo: ”Lehtopöllön poikanen kotinsa raunioilla. Näin käy kun ihminen menee metsään”

Emma Kari (Vihr.) otti jyrkästi kantaa ja lobbasi avohakkuukieltoa ja pesintäaikaista hakkuiden keskeytystä.

Lavastettu kuva

Ei mennyt kauaa, kun paljastuikin, että kuva olikin lavastettu. Tanner oli nostanut pöllönpoikasen itse kannolle kuvattavaksi. Hänen puuhiaan oli todistamassa kaksi silminnäkijää, jotka kertoivat nähneensä kolmannen miehen hakkuissa suojatulla pöllönpesällä.

Harvinaista kyllä, tällä kertaa metsäalan vastustamiseksi nostettujen väitteiden paljastuttua huuhaaksi, asiaa ei haudattukaan kaikessa hiljaisuudessa. Some käy edelleen kuumana. Pöllö ei ollutkaan vaarassa, mikä oli helpotus kaikille. Metsänomistaja ja metsäyhtiön edustaja olivat merkanneet pesäpuun ja säästäneet pesän ympärilläkin olevat puut hakkuilta, kuten asiaan kuuluu. Mutta kohu jatkuu.. Miksi?

Lavastuksen paljastuttua Tanner muuttikin tarinaansa. Nyt hän kertoi olleensa rengastamassa pöllöä ja oli nostanut pöllön kannolle kuvattavaksi. Tämän toimintatavan tuomitsi Suomen Luontokuvaajien puheenjohtaja Kari Wallgren täysin Maaseudun tulevaisuuden tulevaisuudelle antamassaan lausunnossa. ”Eettisissä ohjeissa kielletään myös levittämästä valheellista tai harhaanjohtavaa informaatiota.”, kertoo Wallgren.

Muuttuvat lehtiartikkelit

Pian Tannerin tarina oli taas muuttunut ja niin myös alkuperäiset artikkelit lehdissä. Yksi säilyi ennallaan. Luontojärjestöt markkinoivat avohakkuiden vastaista kampanjaansa edelleen #pöllögate:n avulla ja vähättelevät levittämäänsä #disinformaatiota.

Pöllögate YLE korjaus
YLE ei kerro koko korjausta ja kyseenalaistaa oman korjauksensakin

YLE: Alkuperäiset väitteet on pitkälti poistettu ja tilalle on haastateltu avohakkuita kieltävää kampanjaa ajavan Bird Life Suomen asiantuntijaa, joka markkinoi kampanjaa ja paisuttelee metsien käsittelyvoimakkuutta vanhaan tapaan.

Iltasanomat sentään kertovat jutun lopussa tekemistään muutoksista toisin kuin YLE.

Media puolustelee

Median korjaavat liikkeet ovat järjestään luonteeltaan sellaisia, jotka yrittävät tyynnytellä luontoväkeen kohdistunutta paheksuntaa. Suomen Kuvalehden toimittaja Mikko Niemelä menee tässä ehkä kaikista pisimmälle kolumnissaan. Hän vierittää syyn kokonaan toimitusten niskaan, kun eivät tarkistaneet taustoja jutusta. Luontojärjestöillehän tämä kelpaa ja jokainen jakaakin nyt Niemelän kirjoitelmaa innoissaan. Onhan se kuin taivaasta tipahtanut pelastusrengas hukkuvalle.

”on myöhäistä itkeä kun paska on jo housuissa”

Niemelä kirjoittaa kohun vaiheista tiivistelmän. Jostain syystä hän unohtaa kokonaan ehkä sen suurimman uutisen koko kohussa. Tanner sai koko kohun aikaiseksi. Hän useissa lehdissä kertoi, miten hakkuukone oli hakannut pesäpuun. Hän ei myöskään oikaissut vääriä juttuja ennen silminnäkijöiden julkituloa. Tässä pätee vanha viisaus ”on myöhäistä itkeä kun paska on jo housuissa”.

Kuinka moni aidosti uskoo, että neljän eri lehden toimittajat olisivat keksineet samanlaisen väärän tarinan pöllökuvan yhteyteen, jos Tanner olisi kertonut nostaneensa pöllön kuvattavaksi? Kuinka moni uskoo, että kaikki jutut kertoivat hänen löytäneen pöllönpoikasen kannolta keskeltä hakkuuaukeaa, eikä Tannerilla olisi osuutta tähän viestiin?

Kenellä vastuu?

Tanner ei ota vastuuta. Lehdistö ei ota vastuuta. Luontojärjestöt eivät edes pahoittele ja markkinoivat virheelläkin avohakkuunvastaista kampanjaansa. Itse olen kasvatettu siihen, että jokainen tekee virheitä joskus. Virheen sattuessa pyydetään anteeksi. Se on ihan perusoppeja käytössäännöistä. Omasta mielestäni kaikki edellämainitut voisivat asiallisesti kantaa oman vastuunsa koko kohussa. Tanner on muutellut tarinaansa ja epäilys on suuri, että kohu on kokonaan hänen vastuullaan. Olisi suoraselkäistä tunnustaa ja pyytää anteeksi. Media ei tarkistanut jutun taustoja metsänomistajalta tai metsäyhtiöltä. Se voisi pahoitella virhettään valemedian levittämisestä. Luontojärjestöt löivät koko metsäalaa kuin vierasta sikaa. Se voisi kantaa vastuunsa ja tunnustaa, että heillekin voi tapahtua virheitä. Nähtäväksi jää, ottaako kukaan vastuuta..

Jotain hyvääkin

Jokaisessa jutussa on myös hopeareunus. Metsähallituksen tiedottajana työskennellessäni huomasin konkreettisesti erittäin nopeasti, miten luontojärjestöjen tiedotteet menevät sellaisenaan toimitusten seulan läpi lähes poikkeuksetta. Koska usein Metsähallitus oli syytösten kohteena ”kasvottomana valtion rahasampona”, usein tiesin myös asioiden todellisen tilan. Se ei yleensä ollut lähellekään lehdestä luettua.

Oli varsin yleistä, että luontojärjestöltä lähtenyt uutisaihe päätyi lehtiin PELKÄSTÄÄN luonnonsuojelijoiden haastatteluilla varustettuna. Metsähallituksella oli sitten mahdollisuus oikaista juttua jälkikäteen. Sen verran höveleitä olivat kuitenkin toimituksissa. Mutta jos itse laitoin tiedotteita lehtiin Metsähallituksen toiminnasta, oli aivan tavallista, että samaan juttuun sisällytettiin jonkun luontojärjestön ”asiantuntijan” metsätalousvastaista paheksuntaa höystettynä väitteellä vanhojen metsien loppumisesta ja ehkä itse aiheestakin.

Ehkä #pöllögate toi esiin sen, minkä metsäala on tiennyt jo pitkään. Luontojärjestöt eivät toimi rehellisesti viestinnässään. Ne käyttävät #valemedia:a ja ”disinformaatio:ta häikäilemättömästi hyväkseen saadakseen julkisuutta kapeakatsontaisille tavoitteilleen. Ehkä viimein media ottaa opikseen ja alkaa selvittämään yhden asian järjestöjen levittämiä tietoja myös toisesta näkökulmasta. Tätä olen toivonut koko metsäalalla oloni ajan. Se on vastuullista journalismia!

Lisäksi metsäala on saanut erinomaisen syyn jakaa ihmisille tietoa erilaisista ohjeista ja suosituksista, joita pöllöjen ja muiden luontokappaleiden suojelemiseksi metsätalouden arkitoimissa on aktiivisessa käytössä. Ja se kirjo on valtava!

Ja mitä opimme siis kohusta. Opimmeko lähdekriittisyyttä? Opimmeko kuulemaan myös toista osapuolta?

(Lisätty 17.6.2018)

Iltalehti teki laajan jutun 17.6., jossa äänessä olivat kuvan ottaja ja luontojärjestöt. Ihan käsittämätön tarina saa siis jatkoa. Jutun otsikointi oli kohuun viittaava, mutta sisältö oli ihan pelkkää luontoaktivistien metsätalousvastaista propagandaa. Ja mitä opimme siis kohusta. Opimmeko lähdekriittisyyttä? Opimmeko kuulemaan myös toista osapuolta? Jos Iltalehden mielestä kohukuvaajan tarinaan toisen puolen tuo Bird Life Suomi ja Suomen Luonnonsuojeluliitto, ei opittu yhtään mitään..

Paloma Hannonen (SLL) kertoo, kuinka 25 % puutavaralajeista tulee hakkuilta kesällä neljän kuukauden aikana. Eli kesällä hakataan selvästi muita aikoja vähemmän. Pesimäaikaiset hakkuut kattavat n. 0,2% Suomen metsistä. Tämä on merkitsevä luku, joka asettaa vaatimukset, uhan ja seuraukset mielestäni kohtuullisen hyvin mittakaavaan.

(Lisätty 11.7.2018)

YLE on alkanut mainostaa avohakkuukieltoa tosissaan. Lähes jokaisessa metsiin liittyvässä jutussa aloitetta nostetaan ylös. Greenpeacen Sini Harkki oli Päivän kasvona. Sinin tarina oli tuttua höttöä, jolla ei tosielämään ollut paljoakaan yhtymäkohtia. Pöllögate tuotiin esiin toimituksellisesti oudossa valossa. Toimittaja kyllä kertoi alkuperäisestä kuvasta ja kuvaili miten se toi buustia aloiteelle. Jostain syystä ei kuitenkaan lavastuksesta puhuttu sanallakaan, vaikka olisi ollut juuri oikea henkilö vastaamaan lavastetun kuvan käytöstä markkinoinnissa.

Kansainvälisen luonnonsuojelubiologien konferenssista tehdyssä jutussa arvosteltiin metsätaloutta, joka vallitsi 1980 -luvulla. Nykymetsätaloudesta ei puhuttu juuri mitään. Mutta tässäkin yhteydessä lakialoite kyllä nostettiin esiin, vaikka se ei konferenssiin liity mitenkään.

Viitteitä, viitteitä..

Tieteelliseen todisteluun kuuluu luonnollisesti argumentteja tukevat viitteet. Niiden avulla voidaan keskustelua käydä asiapohjalta ja esitettyjä faktoja voidaan tarkistaa. Pakko tunnustaa, että itselläni olisi parannettavaa viitteiden käytössä. En vain jaksa aina niitä hakea uudelleen ja uudelleen, kun samoista asioista keskustellaan samojen tahojen kanssa. Mutta ainakin opin, että on syytä aukaista linkit ennen arvostelemista, kun menin twiitin perusteella tyrmäämään väärän tutkimuksen.

Yllättävän paljon on faktoina esitetty asioita, joille ei tunnu löytyvän yhtään tieteellistä näyttöä

Luonnonsuojelujärjestöillä on varmaan ollut jokin yhteinen palaveri lähiaikoin, sillä varsinkin Luonto-Liitto ja Suomen Luonnonsuojeluliitto ovat alkaneet yhä enemmän kyselemään viitteiden perään. Erityisesti silloin, kun heidän omat argumenttinsa eivät oikein tahdo pärjätä keskustelussa. Viitteenä niillä on useimmiten Suomen Luonto tai Vihreä Lanka -lehden jutut, ympäristöjärjestöjen perustamien tutkimusyksiköiden tiedotteet tai ympäristöasioissa selvästi metsätalousvastaisiksi profiloituneiden tutkijoiden tutkimukset tai mielipiteet.

Poimin järjestöjen tekemästä avohakkuiden kieltämiseen tähtäävästä lakialoitteesta otteita, joilla perustellaan Suomen lain muuttamista. Yllättävän paljon on faktoina esitetty asioita, joille ei tunnu löytyvän yhtään tieteellistä näyttöä.

1. Jatkuva kasvatus suojelee ja vahvistaa metsien hiilinieluja

En tiedä, miten hakkuutapa voi suojella tai vahvistaa hiilinieluja, mutta olisin tähän kyllä toivonut vähän tarkennusta. Jos lakialoitteen mukaisesti avohakkuut kiellettäisiin, se ei tarkoittaisi ihmisten tarvitseman puumäärän alenemista. Seuraus olisi, että vuosittaiset hakkuualat kasvaisivat. Koska lakialoitteessa esitetään avohakkuiden kieltämistä kokonaan, on syytä tarkastella vaikutuksia juuri kokonaisuuden osalta. Avohakkuisiin perustuva kuviometsätalous on saanut aikaiseksi nykyisen metsien kasvun. Kasvu on nopeampaa kuin koskaan Suomen historiassa, vaikka suojelualueiden määrä on noussut viime vuosikymmeninä huomattavasti. Puuta kasvaa n. 110 miljoonaa kuutiota vuosittain. Tämä on aika lähellä myös hiilitonnien määrää. Kasvu lasketaan lähinnä metsätalousalueiden osalta, koska suojelualueilla kasvu pysähtyy puiden tullessa vanhoiksi. Lisäksi Suomen metsissä on enemmän puuta kuin koskaan historiassa. Puun määrä on kuviometsätalouden ansiosta kaksinkertaistunut. Saavutus on aika mieletön, kun huomioidaan yli 2000 miljoonan kuution hakkuut samana sadan vuoden ajanjaksona. Jatkuvaan kasvatukseen siirtymisen on arvioitu laskevan metsien puuntuottokykyä 20-30 %. Itselleni ei aivan aukea, miten tämä suojelee tai vahvistaa hiilinieluja. Minusta se tulee vähentämään kestävästi käytössä olevan puun määrää. Tämä taas tarkoittaa ilmaston osalta sitä, että emme saa uusiutuvaa raaka-ainetta niin paljoa ja joudumme ehkä jatkamaan fossiilitaloutta paljon pidempään kuin olisi muuten tarvetta.

2. Jatkuva kasvatus parantaa mahdollisuutta metsien monikäyttöön, kuten retkeilyyn, marjastukseen, sienestykseen ja metsästykseen

Metsäkeskustelussa ei tältä argumentilta voi välttyä. Tosin pakko myöntää, etten ole nähnyt juuri väitettä tukevia tutkimuksia. Juuri viime keväänä Itä-Suomen yliopiston tutkija Harri Silvennoinen julkaisi väitöskirjansa tuloksia, jonka mukaan ihmisten mieltymykset ovat aikaan ja paikkaan sidottuja. Kaikki pitävät kuitenkin hoidetuista metsistä ja suojelualueen hoitamaton metsikkö ei ole kovin kaunis tai houkutteleva.

Metsäautotiet valtion mailla ovat kaikkien käytössä hakkuutavasta riippumatta. Tosin metsätalouden kannattavuutta tullaan mahdollisesti hakemaan metsäautotieverkoston kustannuksella, jos metsätalouden kannattavuus tippuu ja silloin kärsisi kaikki käyttäjät. Itse harrastan kalastusta, metsästystä, marjastusta ja sienestystä. Pääasiassa olen liikkunut alueella, jossa on sekä avohakkuisiin perustuvaa metsätalousaluetta, että vanhojen metsien suojelualueita. Alueella on myös toteutettu jatkuvan kasvatuksen hakkuita. Metsästäessä metsätalouden menetelmillä ei juuri ole väliä, sillä riistaa on löytynyt ihan kaikenlaisista paikoista. Tietysti kävely juuri veltatulla hakkuuaukolla voi olla tympeää, mutta olisihan aina mahdollisuus kiertää aukko. Itse kuitenkin usein valitsen aukon laiskuuttani..

Olen etsinyt avohakkuualoja sienestystarkoituksessa tänäkin keväänä ja aikanaan olen kerännyt suhteellisen kovat marjanmyyntitulot aurausalueelta. Mustikan ja puolukan kerääminen on siellä selkäystävällistä ja usein marjaa löytyy erittäin hyvin. Liekkö taustalla juuriston rikkoutuminen maanmuokkauksessa, jota on seurannut kasvien reagointi kilpailutilanteen muuttumiseen muihin lajeihin verrattuna. Jatkuvan kasvatuksen kuvioilla en ole marjastanut, enkä sienestänyt. En ole tehnyt tietoista valintaa, mutta ehkä alitajuntaisesti olen etsinyt isompaa samanlaatuista paikkaa, josta voi kerätä hyvän saaliin etsimättä välillä uutta paikkaa.

Kalaankin menen usein käyttäen metsäautoteitä. Eniten harmittaa vesistöjen viereen jätetyt suojakaistaleet, jotka ovat täysin villiintyneitä pusikkoja. Virkistyskäytöllisin perustein toivoisin, että niitä edes raivattaisiin virksityskäyttöarvojen lisäämiseksi.

3. Jatkuva kasvatus vähentää metsätuhoja ja parantaa metsäluonnon ja metsätalouden mahdollisuuksia sopeutua ilmastonmuutokseen

Tähänkään en löytänyt vahvistusta lueskennellessani aiheeseen liittyviä artikkeleita. Jatkuvan kasvatuksen tekeminen vaatii tarkkuutta suunnittelussa, tai jäljelle jäävä puusto voi tuhoutua myrkyjen tai lumituhojen seurauksena. Avohakkuulla metsätuhoa ei oikein voi tapahtua, kun koko puusto poistetaan. Etelä-Suomessa on isoja ongelmia myös maannouseman eli juurikäävän kanssa. Jatkuva kasvatus on jo ennalta tuhoon tuomittu, jos kuusikkoa käsitellään jatkuvan kasvatuksen menetelmillä.

En ole myöskään selvää viitettä löytänyt väitteelle, että jatkuva kasvatus parantaisi metsäluonnon mahdollisuuksia sopeutua ilmastonmuutokseen. Sen sijaan metsätaloudella on hyvät lähtökohdat sopeutumiseen jo olemassa. Metsien kiihtyvään kasvuun on pyritty sopeutumaan ihan ilman kieltojakin. Siihen sopeutumiseksi metsäsektori pyrkii lisäämään puun jalostuslaitoksia ja parantamaan korjuuketjuja, sekä lisäämään käytettävän puun kokonaismäärää. Luontojärjestöjen vastaus lakialoitteen perusteella tuntuisi olevan kuitenkin puun kasvun hidastaminen. Tällekään en ole mitään järjellistä selitystä keksinyt, kun kuitenkin ilmastonmuutos on joka toisessa lauseessa mukana.

Mutta kuka sitä sellua nyt sitten käyttää? Itse en ainakaan ole koskaan lisännyt kauppalistaan sellua.

4. Tasaikäismetsätalouden hakkuista saatavasta puuaineksesta merkittävä osa on kuitumittaista puuta, josta valmistetaan lyhytikäisiä puutuotteita

Ok. Tätä ei käy kiistäminen ja näinhän se on. Siitä saadaan sellua. Mikro-, liuko-, nano- tai ihan tavallista sellua. Mutta kuka sitä sellua nyt sitten käyttää? Itse en ainakaan ole koskaan lisännyt kauppalistaan sellua. Eli jotain puuttuu tästä ketjusta vielä. Sellusta valmistetaan papereita, kartonkia, tekstiileitä, biokomposiitteja, lääkevalmisteita, muoveja ja jopa niitä paljon puhetta herättäneitä mikromuoveja. Paperia ja kartonkia olen ostanut. Osa ostamistani papereista on päätynyt käytön jälkeen kierrätykseen tai energian tuotantoon, osa huuhtoutunut viemäriverkostoon.

Mutta en muista kauppalistallani olleen myöskään biokomposiittia, biotekstiiliä tai edes sitä mikromuovia. Olen ostanut silti biokomposiitista valmistettuja esineitä ja jopa terassilautaa. Olen myös ostanut viskoosikuituisia vaatteita ja ilmeisesti myös niitä mikromuoveja tyttären meikkien seassa.

Onkohan lakialoitteessa tarkoitettu vessapaperia tai ehkä kertakäyttöastioita lyhytikäisillä puutuotteilla? Ainakin siinä on unohtunut, että samasta puusta tehdään myös pitkäikäisiä tuotteita, jotka korvaavat täysin öljypohjaiset muovit. Ilmastonäkökulmasta minulla on näkemys, ettei kuitenkaan ole juurikaan merkitystä sillä, kuinka pitkäikäinen tuote on, jos sen valmistuksen ansiosta voidaan vähentää maaperän syvyyksissä olevien hiilivarastojen pumppaamista ilmekehän hiilenkiertojärjestelmään. Ja jos lyhytikäiselläkin puutuotteella saadaan vähennettyä muoviroskan määrää luonnossa, koen sen hyväksi vaihtoehdoksi. Puupohjaiset tuotteet kun ovat pääsääntöisesti biohajoavia ja maatuvat osaksi luonnon ravinnejärjestelmää öljypohjaisista muoveista poiketen.

Viitteitä edes pyydettäessä kiitos

On aivan tavallista, että somen keskusteluissa luontojärjestöt tosiaan vaativat viitteitä. He etsivät kuumeisesti pienenpieniäkin syitä tarttua argumentteihin, jotta saisivat minut näyttämään trollilta. Viime keväänä Greenpeacen Facebookissa homma oli paljon rajumpaa. Silloin aktiivit hyökkäsivät avoimesti kimppuuni joukolla ja todella mauttomalla tavalla. Poliisi tutkii asiaa törkeänä kunnianloukkauksena, sillä siinä ryöpytyksessä täyttyi kaikki kriteerit.

On myös aivan tavallista, että jos minä kysyn viitteitä, niitä ei tule koskaan. Olisi paljon antoisampaa käydä keskustelua, jossa myös aktivistit pohjaisivat argumenttinsa johonkin todelliseen tai edes tutkittuun tietoon. Tai jos mielipiteitä kysyttäisiin eri ammattiryhmiltä hieman laajemminkin. Esimerkiksi viime syksynä Pailakan alueella messutessaan Greenpeace värväsi ”paikallisen matkailuyrittäjän” asiaansa edistämään. Hipsut ovat ihan syystä tuossa, johon palaan aivan pian.

En saanut vastausta, mutta kohta sain bannit heidän somekanavilleen.

Luontomatkailuyrittäjä edusti koko kainuun matkailusektoria aamu-TV:ssä, lehdissä ja monessa muussa yhteydessä. Koska elämme laatujournalismin aikaa, voisi kai kuvitella, että mediat tekisivät taustatyönsä. Mutta itselläni heräsi lähinnä hilpeys, kun tarkistin ytj.fi -palvelusta yrittäjän taustat. Kyseessä oli niinkin vakuuttava matkailuyrittäjä, että hänen toiminimensä oli rekisteröity loppukesästä ja paikkakuntakin oli Oulu. Hälytyskelloni heräsivät, kun tässäkään kampanjassa ei käytetty luotettavia lähteitä tai vakiintuneita toimijoita alueelta. Kysyin silloin Greenpeacelta, mihin he perustavat väitteensä metsätalouden vaikutuksiin luontomatkailua kohtaan. En saanut vastausta, mutta kohta sain bannit heidän somekanavilleen. Minä kuulemma jankkaan 😀 Todellinen syy taisi olla se, ettei heidän asiantuntijat pystyneet antamaan järjellisiä vastauksia olellisiin kysymyksiin, joita esitin. Tai sitten he eivät vain halua keskustella kriittisesti omasta toiminnastaan, vaan haluavat vain julistaa ”luonnonsuojelun ilosanomaa” ilman häiriöitä ja vääristää siten ihmisten kuvaa koko metsäalasta.