Yhden asian kampanja

”Yhden asian kapea-alainen kampanjani” on alkanut väsyttämään. Voi olla että kyseessä on myös pimenevät illat ja pikkuhiljaa päälle vyöryvä kaamos tai vaihtoehtoisesti se, että ”kapea-alainen kampanjani” on niin monitahoinen ja vasta-argumenttien keksiminen väsyttää luovaa työtä tekeviä ”Topeliuksia”.

Ihan selvyyden vuoksi päätin kirjoittaa ne asiat ihan listaksi, joita ”kampanjoin”.

  1. Ilmastonmuutoksen torjuminen
  2. Kiertotalous
  3. Järkevä metsänhoito
  4. Nykymetsätalouden tilan tunnustaminen
  5. Virheellisen tiedon esiin tuominen
  6. Elinkelpoinen maailma lapsenlapsilleni (jos niitä tulee..)

On totta, että tämänhetkisessä keskustelussa nuo kaikki asiat nivoutuvat yhdeksi, joten sen puolesta väsynyt kritisoija on oikeassa. Toisaalta jos miettii, minkälaisia vasta-argumentteja keskusteluissa nähdään, en ole vertailussa mitenkään yksipuolisimmasta päästä. Käydäänpä listaa hieman tarkemmin läpi.

DCIM101MEDIA
Voimme tarjota puhtaan vaihtoehdon.

1. Ilmastonmuutoksen torjuminen

Kuten Maailman Ilmastopaneeli WMO, Euroopan komissio, FAO, Luonnonvarakeskus ja monet muut mielestäni arvovaltaiset tahot näkevät, ilmastonmuutoksen torjumiseksi pitää päästä eroon fossiilisista ja niiden korvaamisessa metsien käytöllä on tärkeä rooli. Maailman ilmastopaneelin pääsihteerin Petteri Taalaksen mukaan metsien käyttäminen ei ole hiilensidonnan kannalta ongelma, jos tilalle kasvatetaan uusi puusto. Jopa Suomalaiset ympäristöjärjestöt julistivat mielipidekirjoituksessaan (MT 17.10), ettei puuta pidä korvata millään muulla. Eikä tosiaan puuta parempaa vaihtoehtoa ole kukaan muukaan esittänyt. Tästä voisi tehdä tulkinnan, että kaikki ovat siis periaatteessa metsienkäytön kannalla. Tosin vielä näkee samoilta ihmisiltä, jotka näkevät puun hyvänä vaihtoehtona ilmaston kannalta, vaatimuksia metsien käytön rajoittamiseksi. He ampuvat itseään jalkaan..

Olen myös investoinut kymmeniä tuhansia euroja hiilineutraalin asumisen edistämiseen omia varoja, koska haluan pienentää asumisen osuutta ilmastopäästöistä. Ne ovat kuitenkin 40 % Suomen päästöistä. Kuinkahan moni arvostelijoistani on valmis samaan?

2. Kiertotalous

Mielestäni maapallon resurssien tuhlaamista tulee vähentää ja siinä on kiertotaloudella tärkeä rooli. Mitä enemmän voimme hyödyntää materiaaleja uusiokäytössä tai lisätä tuotteiden kierrättämistä, sitä vähemmän tarvitsemme neitseellistä raaka-ainetta. Kokonaan sitä ei voi välttää, sillä jopa kiertotalouteen erinomaisesti soveltuvalla puukuidulla tulee käyttöikä vastaan. Loputtomiin ei voi mitään ainetta kierrättää. Onneksi puun voi muuttaa aina lopulta energiaksi, jos ei mitään muuta enää voisikaan tehdä.

3. Järkevä metsänhoito

Avohakkuuthistoriaan -lakialoite herätti keskustelun avohakkuiden roolista suomalaisessa metsänhoidossa. Itselläni on työhistoriaa erilaisista metsäorganisaatioista, joilla on myös erilaisia tavoitteita. Innofor Oy:llä johtavana neuvojana työskennellessäni opin paljon jatkuvasta kasvatuksesta. Siksi olenkin tuonut esiin sen hyviä puolia, mutta myös sen soveltumattomuuden joka paikkaan. Olen ollut energiapuun hankinnassa ja oppinut energiapuun korjuun haasteista aika paljon. Niiden haasteiden vuoksi energiapuu onkin nykyään sivujae muun puunkorjuun yhteydessä. Metsähallituksen suunnittelijana pyrin tekemään jatkuvan kasvatuksen leimikoita silloin, kun siihen oli edellytykset olemassa. Useimmiten järkevin vaihtoehto oli kuitenkin jotain muuta. Kokemuksen lisäksi olen myös seurannut tutkimuksia ja metsänhoitoon liittyviä uusia menetelmiä aktiivisesti. Sillä perusteella, mitä olen oppinut lukemalla ja kokemuksen kautta, en voi käsittää vaatimusta avohakkuiden kieltämisestä metsänhoidollisin perustein.

Kampanjan tarkoitus lieneekin poliittinen, sillä se on ajoitettu tarkasti kevään eduskuntavaalien ja eurovaalien kanssa yhteensopivaksi. Valitettavaa on se, miten lakialoitteen tekijät ja Vihreiden edustajat suoltavat perättömiä väitteitä aloitteen viestinnässä vailla minkäänlaisia tunnontuskia.

Mielestäni Suomen metsätalous tarvitsee monipuolista käsittelyvalikoimaa, joka pitää sisällään niin jatkuvan kasvatuksen, kuin avohakkuutkin. Se on järkevää metsänhoidollisesti, ilmaston kannalta ja yllättäen myös yhteiskunnan kannalta.

Ekosysteemipalvelut
Metsiä käyttämällä voimme tarjota monipuolisesti mahdollisuuksia erilaisille ekosysteemipalveluille, jotka ovat helposti saatavilla metsäautotieverkoston ansiosta.

4. Nykymetsätalouden tilan tunnustaminen

Metsätalous on ollut aina Suomen tukijalka. Sen avulla selvittiin sotakorvauksista ja sen varaan rakentuu koko Suomen teollistuminen ja hyvinvointi. Toki se vaati silloin erittäin voimakkaita metsänhakkuita ja ympäristöasioista ei puhunut kukaan. Leipä oli kaikille tärkein. Historiaan mahtuu nykytiedon mukaan arvioituna pahoja virhearvioita, jos asiaa olisi ajateltu ympäristön kannalta. Mittavat ojitukset tehtiin hyvässä tarkoituksessa, mutta samalla pilattiin vesistöjä todella paljon. Koivuvihan aikana kaikki koivut kaadettiin maahan ”arvokkaampien” havupuiden hyväksi. Avohakkuualat olivat suuria kannattavuuden vuoksi. ja niin edelleen. Mutta se on historiaa, eikä sitä voi pyyhkiä pois.

Kun 1980 -luvulla herättiin todella ajattelemaan myös luonnon monimuotoisuutta ja ympäristönsuojelua, metsätalous oli heti valmis käärimään hihat. 1990 -luvulla tuli uusia metsien monimuotoisuutta turvaavia lakeja useita. Lisäksi metsätalous teki jo työtä kehittääkseen menetelmiään monimuotoisuuden kannalta paremmiksi. Tämä työ ei ole loppunut, eikä sen odoteta loppuvankaan. Koko metsäsektori suhtautuu metsien monimuotoisuuden lisäämiseen erittäin positiivisesti ja metsäammattilaiset arvostavat monimuotoisuusarvoja kautta linjan.

Tämä työ on myös tuottanut tulosta. Ottaen huomioon, että Suomen metsätalouskäytössä olevista metsistä käsitellään vain 2 % vuosittain, monimuotoisuustyön vaikutukset eivät voi kovin nopeasti näkyä. Eikä lajistokaan heti voi muutoksiin reagoida. Prosessi on hidas, jossa suunta on tärkein. Jo nyt on kuitenkin tutkittu, että kaikki monimuotoisuutta lisäävät indikaattorit ovat parantuneet ja ensi vuonna saadaan myös ensimmäistä kertaa uhanalaisten lajien osalta tietoa siitä, miten työ on alkanut vaikuttaa lajistoon.

Avohakkuualojen keskikoko on pienentynyt satojen hehtaarien aukoista alle kahden hehtaarin kokoluokkaan. Turha metsien raivaus on jäänyt historiaan ja sekapuusto nähdään pelkästään positiivisena. Lahopuuta lisätään säästämällä ja tuottamalla uutta tarkoituksella. Nämä vain esimerkkejä, joita nykymetsätalous toteuttaa joka päivä.

Ne tahot, jotka esittävät argumentteja kymmenien vuosien takaista metsänhoitoa kohtaan, toimivat vilpillisesti ja harhaanjohtavasti. Jos tällaisia argumentteja esittävät henkilöt vielä esiintyvät ”metsäasiantuntijoina”, rikos on huomattavasti pahempi. Heidän pitäisi tittelinsä perusteella tietää paremmin.

Vaikka valheellisten viestien levittäminen vähentäisikin järjestöjen tuloja, ei se ole oikeutettua. On moraalitonta aiheuttaa vahinkoa toisille osapuolille oman edun tavoittelun takia. Tässä tapauksessa aiheutetaan taloudellisia tappioita yrityksille, jotta järjestöt saavat enemmän rahaa. Tavoite on puhtaasti taloudellinen ja rikkoo ainakin hyvää toimintatapaa, ellei peräti lakia.

5. Virheellisen tiedon esiintuominen ja vastuumedia

Koska maallikoilla ei ole mitään mahdollisuutta erottaa faktaa fiktiosta metsäkeskusteluissa, on metsäasiantuntijoiden velvollisuus tuoda keskusteluihin realismia mielikuvien tilalle. Metsähallituksen tiedottajana olin monesti suorastaan tyrmistynyt siitä, millä tavalla toimittajat tai jopa lehtitalot tekivät ympäristöjärjestöjen propagandatyötä. Ei ollut mitenkään harvinainen tilanne, että Metsähallituksen toimintaa arvosteltiin virheellisesti suurin otsikoin ja huomautukset/korjaukset näkyivät ’oikaisuja’ -palstalla. Ei ollut myöskään ihmeellistä, että Metsähallituksen lähettäessä tiedotteen, lehtijuttuun oli jo haastateltu luontoaktivistia. Hänen näkemyksensä oli usein isommassa roolissa, kuin itse asia. Sen sijaan harvinaisempaa oli, että järjestöjen tiedotteen pohjalta toimittajat olisivat soittaneet Metsähallitukselle kysyäkseen sen näkemystä. Useimmiten tarjottiin seuraavan päivän lehteen mahdollisuutta oikaisuun.

Olin todella iloinen, kun suurten medioiden päätoimittajat antoivat vastuumedia -julkilausuman, jossa he tuomitsivat valeuutiset ja disinformaation levittämisen. Mutta edelleenkään tämä ei kosketa metsien käyttöön liittyviä juttuja kaikissa medioissa. Vai mitä olette mieltä siitä, että toimittajat tietyissä medioissa haastattelevat kerta toisensa jälkeen niitä tutkijoita, jotka ovat profiloituneet esimerkiksi avohakkuiden vastustajiksi tai nostavat jutuissa aktivistit jalustalle, vaikka viesti olisi puhtaasti mielipide ja tutkitun tiedon vastainen? Voiko maallikko huomata, että juttu on tavoitteellisesti rakennettu, kun asiantuntijoina on kuitenkin korkea-arvoisia tutkijoita? Mielestäni ei voi ja sen vuoksi haluan jakaa myös laaja-alaisempaa tietoa metsäasioista ja kehoitan heitä lähdekriittisyyteen metsäasioissa. Ja jos joku väittää kyseenalaista asiaa kiistattomana faktana, voi olla aika varma, että tuon sen toisenkin näkemyksen vaikka miljoonatta kertaa mukaan, jos tällaiseen väitteeseen törmään.

Juri_Nuortilla

6. Elinkelpoinen maailma lapsenlapsilleni (jos niitä tulee..)

Ihmiskunta tekee ennennäkemätöntä vahinkoa planeetallemme. Väestönkasvu ja kehittyvien maiden kulutuksen lisääntyminen ovat asioita, joihin me suomalaiset emme juuri voi vaikuttaa. Ne asiat vaikuttavat joka tapauksessa meihin suomalaisiin. On valheellista esittää uusiutuvien raaka-aineiden käytön lisäämisen vastustamiseksi, että pitää vähentää kulutusta. Joo, me suomalaiset kulutamme liikaa ja siihen pitäisi jokaisen pysähtyä miettimään, onko kuluttaminen tarpeellista. Mutta globaalisti kulutus tulee kasvamaan joka tapauksessa. Ja me olemme osa globaalia toimintakenttää. Suomalainen metsäsektori vie suurimman osan tuotannostaan ulkomaille, eikä siihen tule muutosta tulevaisuudessakaan. Tuotamme siis uusiutuvia tuotteita kansainvälisille markkinoille.

Jos me emme tee kaikkeamme uusiutuvien tuotteiden valmistamiseksi fossiilisia korvaamaan, olemme osa ongelmaa, emmekä ratkaisua. Me voimme uskotella itsellemme, että vähentämällä hakkuita varastoimme hiiltä enemmän metsiin ja teemme siten ilmastotyötä. Se on kuin työntäisi pään pensaaseen vaaran uhatessa. Ei kovin tehokasta tai järkevää..

Euroopan hakkuiden siirtyminen

On tutkittu, että 80 % Euroopassa hakkaamatta jätettävistä metsistä korvautuisi hakkuilla jossain muualla. Ja tuo 20 % korvautuu fossiilisilla. Kun ottaa huomioon, että maailmasta ei löydy kestävämpää metsätaloutta kuin Suomesta ja että me joka tapauksessa käytämme puuta vähemmän kuin sitä kasvaa talousmetsissämme, olisi suorastaan rikollista maailman luontoa kohtaan olla hyödyntämättä hakkuumahdollisuuksia. Metsäkato metsien hakkuiden vuoksi on todellinen ongelma suuressa osassa maailmaa. Haluammeko tukea metsäkadon kiihtymistä vai haluammeko osaltamme vähentää kysyntää niiden maiden puulle?

Olemme pieni maa, emmekä varmastikaan voi ratkaista kaikkia maailman ongelmia. Mutta voimme tehdä sen, mihin pystymme ja samanaikaisesti yrittää valistaa myös muiden maiden metsätoimijoita tekemään työnsä kestävämmin. Vain siten voimme toivoa elinkelpoisuuden säilyvän myös lapsenlapsillemme.

Pahoittelen jo etukäteen, että olen saattanut unohtaa jotain listalta. Mutta älä siitä pahoita mieltäsi. Sehän vain osoittaisi ”yhden asian yksipuolisen kampanjani” monipuolisemmaksi, kuin mitä kuvailinkaan. Pahoittelen myös sitä, etten jaksanut laittaa viitteitä. Jos kaipaat viitteitä väitteilleni, löydät ne joko aiemmista blogiteksteistäni tai twitteristä minun twiiteistäni. Kaikelle faktana esittämälleni löytyy kyllä ihan tieteellistä näyttöä.

Mainokset

Ilmastohysteriaa!!

IPCC:n ilmastoraportti oli karua luettavaa.  Fakta on, että meidän jokaisen on kaikilla tasoilla reagoitava tilanteeseen. IPCC:n pääsanoma on, että fossiilista pitää päästä eroon nopealla aikataululla. Realistisesti tämä tarkoittaa laajaa variaatiota keinoista, joilla fossiilisten tuotteiden valmistusta voidaan vähentää.

Kiertotalous vähentää luonnollisesti kaiken materiaalin tarvetta, mutta ei poista sitä. Ehdottoman kannatettava kehityssuunta kuitenkin. Mitään materiaaleja ei voida kuitenkaan kierrättää loputtomiin. Suomen kiertotaloustavoitteet pohjautuvat pitkälti puun käyttöön neitseellisen materiaalin osalta. Puukuitu on erinomainen kierrätettävä raaka-aine, joka voidaan muuttaa energiaksi siinä vaiheessa, kun sitä ei enää voi muuhun käyttää.

Kulutuksen väheneminen globaalisti on valitettavasti vain märkä päiväuni, joka ei voisi olla vähempää realistinen. Väestön kasvaminen ja kehittyvien maiden talouden kasvu tulee lisäämään kulutusta vielä pitkään. Vaikka me suomalaiset vähentäisimme kulutusta, globaalisti odotusarvot ovat täysin päinvastaisia. Tätä ei voida ohittaa, kun mietimme tulevia ratkaisuja ilmaston eteen.

Deforestration cause global
Metsätalous ei aiheuta Suomessa metsäkatoa, mutta se voi paikata muualla maailmassa tapahtuvaa metsien hävitystä.

Maailman metsäkato on järkyttävää luettavaa. Tuhansia hehtaareja metsää katoaa joka päivä. Lähes puolet hakatusta puusta menee polttoon. Meillä Suomessa tilanne on täysin päinvastainen. Metsiä katoaa, mutta ainoastaan silloin, kun jotain rakennetaan. Metsätalouden perusteisiin kuuluu, että metsät on uudistettava, jos puusto hakataan. Lisäksi metsänjalostuksen avulla voimme nopeuttaa metsien kasvua, eli hiilensidontaa entisestään. Ja tämä näkyy käytännössä. Suomessa voidaankin puhua karttuvasta luonnonvarasta, kun puhutaan metsien käytöstä.

Tarvitsemme vain lisää tehtaita, jotta voimme isommassa mittakaavassa korvata fossiilisia

Puukuidun jalostus on Suomessa maailman kärkeä. Metsäteollisuusyrityksemme tekevät tuotekehitystyötä joka päivä, jotta ihmiset saisivat korkeamman jalostusasteen tuotteita käyttöönsä ja voisivat vähentää fossiilisista lähteistä valmistettuja tuotteita. Tuotekehitystyö on hidasta ja kallista, joten mitään yhtäkkistä jalostusasteen nostoa ei oikein voida odottaa. Silti jo nyt voidaan puusta tehdä kaikkea sitä, mitä raakaöljystäkin. Tarvitsemme vain lisää tehtaita, jotta voimme isommassa mittakaavassa korvata fossiilisia.

Metsäenergiallakin on tärkeä rooli fossiilisten korvaajana. Vaikka energiaksi käytetäänkin vain se osa puusta, jolle ei muuta käyttöä ole, sen osuus uusiutuvasta energiasta on suuri.

Metsien käyttö on Suomessa kestävää. En ole vielä kuullut, että jossain otetaan monimuotoisuustyö yhtä vakavasti metsätaloutta harjoitettaessa, kuin Suomessa. Luonnonsuojelualueiden määrä on viisinkertaistunut -80 -luvulta. Etelä-Suomessa jopa 17 kertaistunut. Kaikki monimuotoisuusindikaattorit ovat parantuneet -90 -luvulta lähteneen monimuotoisuustyön ansiosta. Koska metsistämme on vain 2 % vuosittain hakkuun piirissä, uusien monimuotoisuutta lisäävien menetelmien vaikutukset leviävät hitaasti metsiimme. Metsätalous ei kuitenkaan jää odottamaan tuloksia, vaan kehittää menetelmiä koko ajan paremmiksi myös tästä näkökulmasta.

Hakkuumäärä on maltillinen. Metsissämme on joka vuosi enemmän puuta kuin edellisenä. Edes hakkuiden lisäystavoitteet eivät uhkaa tätä kehitystä. Lisähakkuut ovat seurausta joka vuosi kiihtyvästä metsien kasvusta. Ja se johtuu hyvästä metsänhoidosta ja jalostuksesta.

Kaiken kaikkiaan siis aika supervaihtoehto siis ilmastonäkökulmasta. Eikö? No ei kaikkien mielestä.

Ensimmäisenä kestävimmän kimppuun

Suomen ilmastopaneeli laski, että jos nyt hakataan 72 miljoonaa kuutiota puuta vuodessa ja tavoite on 80, Suomen metsät muuttuvat hiilinielusta hiilen lähteeksi. Laskelma on hyvin yksinkertainen ja sillä voidaan perustella kaiken uusiutuvan materiaalin kieltäminen ilmastoperusteisesti. Ok, tämä oli yksinkertaistus ja ilmastopaneelin laskelma oli ihan hirvittävän monimutkainen. Ydin kuitenkin oli aika selvä. Tähän luonnollisesti tarttui niin Vihreät, kuin luonnonsuojelujärjestötkin. On käsittämätöntä, minkälaista hysteriaa IPCC:n raportti on aiheuttanut erityisesti viherpopulistien suunnalla. Lähestulkoon kilpaillaan siitä, kuka keksii parhaan argumentin metsien käytön vähentämiseksi. Uhkaahan niitä tilanne, että suojellakseen ilmastoa, heidän olisi pitänyt lopettaa metsien käytön arvosteleminen. Eli pohja pois koko toiminnalta.

Metsien käytöstä (tai sen vastustamisesta) tuli suurin asia, millä Suomi voi ilmastotyötä tehdä. Siinä unohtui sellaiset seikat, kuin että IPCC:n raportti, maailman ilmastopaneeli WMO, FAO ja EU komissio ovat selvästi osoittaneet tavoitteeksi fossiilisista eroon pääsemisen ja tärkeimmäksi keinoksi metsien käytön fossiilisten korvaamisessa uusiutuvalla materiaalilla.

Varmin tapa huolehtia metsien hiilensidontakyvystä on antaa vastuu puhtaasti metsäammattilaisille

Minun ajatusmaailmaani ei oikein istu, että lähdetään rajoittamaan ensimmäisenä sen raaka-aineen tuotantoa, joka on tämän hetkisen tiedon mukaan ilmaston kannalta paras. Minusta nyt pitäisi tuottaa vertailutietoa eri raaka-aineiden ilmastovaikutuksista ja tuettava niitä, jotka ovat parhaita. Puu ei varmastikaan ole ainoa mahdollinen, eikä sillä voida korvata kaikkea fossiilista. Tarvitaan monipuolinen valikoima puhtaita ja uusiutuvia raaka-aineita, joiden avulla voidaan siirtyä pois fossiilisten käytöstä materiaalien tuotannossa. On myös ajattelematonta jättää vertailusta pois sellaiset seikat, kuin rajojemme ulkopuolelle siirtyvät vaikutukset ja metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta parhaiden menetelmien käyttö valtakunnanrajoista välittämättä.Ilmasto on globaali ja metsien hiilivaraston laskeminen maakohtaisesti on lyhytnäköistä, jos seurauksena on vain metsien hiilivaraston voimakkaampi leikkaaminen muissa maissa. Ilmasto ei välitä, missä puu kasvaa ja varastoi hiiltä.

Euroopan hakkuiden siirtyminen

Tiukasti rajatut tutkimukset, jotka eivät ota huomioon metsien kasvuun liittyviä seikkoja, ovat osaoptimointia, joiden tulokset ovat todennäköisesti globaalissa mittakaavassa ilmastolle ja luonnolle vahingollisia. Varmin tapa huolehtia metsien hiilensidontakyvystä on antaa vastuu puhtaasti metsäammattilaisille. Heidän tarkoituksensa on parantaa metsien tilaa ja kasvua kullekin metsikölle parhaalla tavalla. Tämä myös näkyy tilastoissa. On kerta kaikkiaan uskomatonta ylimielisyyttä antaa kuvaa, jossa poliitikot ja maallikot tietäisivät parhaiten, mikä on metsien kasvulle parasta. Saatika luonnonsuojelujärjestöille, jotka tavoittelevat vain rajoituksia metsätaloudelle välittämättä kaikista niistä muutoksista, joita metsäsektori on toiminnassaan tehnyt.

Toimia vaaditaan, mutta ei hysteriaa

Ilmastonmuutoksen torjuminen vaatii toimintaa. Lähes kaikki puolueet ovatkin jo julistaneet ilmastovaalien puolesta ja pääministeri Juha Sipilä kutsuikin kaikki puolueet miettimään, mitä pitäisi tehdä. Vaarallisinta on alkaa tekemään poliittisesti seksikkäitä päätöksiä ja vaatimuksia äänestäjien toivossa. Kaikkia päätöksiä pitää punnita ensisijaisesti sen perusteella, miten ne vaikuttavat fossiilisten käytön vähenemiseksi.

  1. Energia. Energiantuotanto on maailmalla 80 prosenttisesti fossiilisten varassa. Suomessa taas 80 prosenttia on ”puhdasta” energiaa. Ensi vuonna käynnistyvän Olkiluoto 3:n myötä luku nousee jo 90 prosenttiin. Lisäämällä puhtaan energian tuotantoa, voidaan fossiilisia vähentää lähes rajattomasti. Jos ei itse käytetä, myydään ylijäämä muihin maihin. Puuta käytetään energiantuotantoon vain silloin, kun puulle ei ole muuta käyttöä. Eli jatketaan nykyisellä linjalla ja pyritään metsäenergian osuuden pysyvän lähellä nykyistä 14 prosenttia kaikesta puusta.
  2. Materiaalit. Otetaan selvää ilmastoystävällisimmistä materiaaleista, joilla voidaan ottaa todellisia askeleita eroon fossiilitaloudesta. Tehdään konkreettista vertailua ja otetaan käyttöön kannustimia uusiutuvien materiaalien yleistymiseksi.
  3. Ymmärretään realismi myös vaatimuksissa. Emme voi olettaa, että poliittisilla päätöksillä voidaan yhdessä yössä muuttaa isoja teollisuuden aloja. Tuetaan yritysten siirtymistä puhtaampaan toimintakulttuuriin ja uusiutuvien materiaalien käyttöön. Päätöksiä tehdessä ymmärretään, että tuotekehitys vaatii aikaa ja korkean jalostusasteen tuotteiden teollisen tason tuotannon vaatiminen ”heti” on epärealistista.
  4. Arvioidaan päätösten vaikutus ilmastoon, ei valtakunnan taseisiin. Jos päätösten ilmastovaikutukset ovat kaikkien seurannaisvaikutusten jälkeen negatiivisia, niistä on luovuttava. Aivan sama, miten se vaikuttaa Suomen taseisiin. Esimerkiksi metsien hiilinielujen osalta lähtökohtana on oltava vertailu muihin maihin, joissa metsiä hakataan. Mikäli on edes riski olemassa sille, että täällä tehtävät hakkuiden leikkaukset siirtyvät muissa maissa lisääntyviin hakkuisiin, vaatimuksista on luovuttava, kunnes voidaan varmuudella osoittaa hakkuiden siirtyvän kestävämmän metsätalouden maihin. Jos sellaisia löytyy..
  5. Jokainen itseään vastuullisena pitävä päättäjä, järjestö, yritys ja yksilö keskittyy vaihtoehtojen esittämiseen. Se ei vain johda mihinkään, jos keskitytään pelkästään arvostelemaan muiden toimia tai järjestämään tapahtumia, joiden sanoma on arveluttava. Se haittaa oikean työn tekemist ilmaston eteen.

 

 

Metsä, monipuolinen aitta!

Viime päivinä metsien vaikutus ilmastonmuutokseen on puhuttanut paljon. Osa ilmastotutkijoista todistelee, että metsien käyttö on ilmastolle haitallista ja sitä pitäisi rajoittaa. Oletuksena on, että lisähakkuut pienentävät metsien hiilivarastoa ja hiili tupsahtaa taivaalle hetkessä hakkuiden jälkeen. Tutkimukset ovat rajattu koskemaan tehtävien hakkuiden lyhytaikaisia vaikutuksia pelkästään metsien hiilivarastojen muutosta tarkastellen.

Näen tässä jonkinasteista metsiensuojelullista tavoitteellisuutta. Esimerkiksi Suomen Ympäristökeskuksen asiantuntija kertoi, ettei vaikutuksilla fossiilisen hiilen kulutukseen ole merkitystä, jos metsien hiilivarasto pienenee. Itse olen ollut tähän asti siinä uskossa, että nimenomaan fossiilisen hiilen vapautuminen on aiheuttanut ilmiön nimeltä ilmastonmuutos. Eikö tällöin fossiilisten varastojen käyttämättä jättäminen ole tärkein asia? Vaikka laskelmilla saadaan kaikki uusiutuvat näyttämään ilmastolle negatiivisina, minusta niiden vaikutus ilmastoon on vähäinen, koska ne kasvaessaan ovat jo sitoneet hiilen ilmakehästä ja tekevät sen uudelleen. En ole vielä törmännyt sellaiseen laskelmaan, jossa olisi huomioitu myös toisen tai kolmannen hakkuukierroksen vaikutus tai kumulatiisisuus.

En ole vielä törmännyt sellaiseen laskelmaan, jossa olisi huomioitu myös toisen tai kolmannen hakkuukierroksen vaikutus tai kumulatiivisuus.

Myöskään historiaa ei voida ohittaa. Suomessa metsien kasvu ja puumäärä on saatu ennätyslukemiin hyvällä metsänhoidolla ja niitä voidaan parantaa entisestään. Se mahdollistaa entisestään kasvavat mahdollisuudet uusiutuvien käyttöön, mutta myös paljon muuta. Ilmastovaikutukset eivät ole ainoa asia, mitä suomalaisella metsäosaamisella ja puun jalostuksella voidaan saada aikaiseksi. vaikka sitäkään ei tulisi väheksyä.

Ympäristö kiittää

Puukuidun muuntautuvuus mahdollistaa yhä parempien raaka-aineiden tuottamisen, joilla voidaan korvata ympäristöä kuormittavia tuotantomuotoja maailmalla. Esimerkiksi Spinnovan ja Aalto -yliopiston kehittämällä menetelmällä saadaan valmistettua tekstiilikuituja täysin ilman kemikaaleja. Tällä on suora vaikutus puuvillan tarpeeseen. Puuvillan tuotanto on raskaasti ympäristöä kuormittavaa. Sen kasvattamiseen tarvitaan suuria määriä ympäristömyrkkyjä ja vettä. Sitä kasvatetaan alueilla, joissa kärsitään kuivuudesta, joten vähäiset vesivarannot joudutaan käyttämään kasteluun ja ihmiset kärsivät puhtaan veden puutteesta.

Puukuitua ja biomuovia yhdistämällä voidaan vähentää tuotteiden hiilijalanjälkeä jopa 80 % neitseelliseen muoviin verrattuna. Orthex ja Stora Enso toivat markkinoille keittiötarvikkeita, joissa yhdistyvät puun ja muovin parhaat ominaisuudet, kestävyys, pestävyys ja hygieenisyys.

Asumisessa puuta voidaan pitää terveyttä ja elpymistä parantavana materiaalina, kerrotaan Puuinfo.fi sivuilla. Puu on todettu rauhoittavaksi, sisäilmaa parantavaksi ja miellyttäväksi. Se siis lisää asumisen mukavuutta.

Lääketeollisuus, elintarviketeollisuus ja moni muu ala käyttää puuta sen hyvien ominaisuuksien ja uusiutuvuuden vuoksi. Nykyään myös tuotantoeläinten rehua valmistetaan sellusta.

Kiertotalous tarvitsee neitseellistä materiaalia

Paljon puhutaan myös kiertotaloudesta. Resurssiviisauteen kuuluu, että pyritään käyttämään resurssit mahdollisimman moneen kertaan ja tietysti pyritään selviämään mahdollisimman vähällä resurssien tarpeella. Kierrätys ja tuotteiden jatkokäsittely tulee vähentämään neitseellisen raaka-aineen tarpeen osuutta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että uutta ei tarvita. Kaikki materiaali kuluu käytössä ja menettää ominaisuuksiaan. Tarvitaan siis lisää neitseellistä materiaalia.

Puun on todettu olevan hyvä raaka-aine kiertotalouteen. Puukuidun ominaisuudetkin muuttuvat, mutta se mahdollistaa laajan valikoiman erilaisia käyttökohteita. Ja voidaan tietysti lopuksi muuttaa energiaksi, jos muuta järkevää käyttöä ei löydy.

Pysyvää on vain muutos

Ehkä vielä näemme myös muutoksen pitkäjänteisempään suuntaan ajattelutavoissa. Metsäalalla kestävyys on ollut keskeinen arvo vuosikymmenet. Nyt tehdään lyhyen ajan vaikutusarvioita, jotka ovat paitsi nähdyn esimerkin (puuston kasvun kehitys) vastaisia, myös lyhytnäköisiä. Metsänkasvatuksessa katse on kiertoajan, eli käytännössä jopa sadan vuoden päässä. Alle 30-vuoden suunnitelmia tehdään yleensä uudistamisen ja taimikonhoidon, sekä tietysti jo seuraavien harvennusten osalta. Tavoitteena on tuottaa hyvänlaatuista tukkipuuta, jolla metsätalouden kannattavuus tehdään. Matkalla tulee myös kuitua ja energiaksi menevää puuta, olipa kasvatustapa mikä tahansa.

Minä luottaisin yli satavuotiseen metsäosaamiseen, jolla on vankat näytöt metsien hiilivarastojen kasvattamisesta, puuntuotannosta, puun jalostamisesta ja toiminnan jatkuvasta kehittämisestä.

Metsien käyttöä miettivien poliitikoiden ja muiden tahojen on syytä kysyä itseltään, kenee sanomaan luottaa. Onko se ilmastontutkija vai luonnonsuojelujärjestö, joka tietää eniten metsäalasta? Minä luottaisin yli satavuotiseen metsäosaamiseen, jolla on vankat näytöt metsien hiilivarastojen kasvattamisesta, puuntuotannosta, puun jalostamisesta ja toiminnan jatkuvasta kehittämisestä.

Puutuotteiden kehitys on hurjaa. Erityisesti suomalaiset metsäjätit ovat tämänkin vuoden puolella tuoneet markkinoille ison määrän uusia tuotteita. Toki vieläkin tehdään vessapaperia ja sitä viedään myös kiinalaisille, mutta minua kiinnostaa nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Jo nyt on saatavilla mieletön määrä erilaisia puutuotteita, mutta jatkossa tullaan varmasti näkemään vielä futuristisempia innovaatioita. Ehkä menemme avaruuteen puisella raketilla tai matkustamme puisilla junilla. Puinen auto onkin jo nähty..

Ja lopuksi pyyntö niin ilmastontutkijoille, poliitikoille ja järjestöille, jotka haluavat rajoittaa puunkäyttöä. Voisitteko ystävällisesti antaa sellaisen konkreettisen ja realistisen vaihtoehdon, jolla puusta ja fossiilisista raaka-aineista tehdyt materiaalit voidaan syrjäyttää kestävästi. Jopa minä, metsien mahdollisuuksiin sydänjuuria myöten uskova ihminen, olen valmis vaihtamaan mielipidettäni, jos tilalle annetaan parempi vaihtoehto. Kehitys ei tapahdu pelkästään osoittamalla, että kaikki on kestämätöntä. Kuluttajien, päättäjien ja yritysten on tehtävä valintoja ja valinnat tehdään olemassa olevien vaihtoehtojen välillä. Niitä kaipaan..

 

Tutkijat erimielisiä

Metsien ilmastovaikutukset ovat osoittautuneet erittäin hankalaksi tieteenalaksi ilmastotutkimuksen ja metsäntutkimuksen yhteensovittamisen osalta. Yhtenä syynä voi olla, että ilmastotutkimusta tekevissä ryhmissä on jostian syystä hyvin vähän metsäntutkijoita tai metsäasiantuntijoita. Tärkein syy saattaa kuitenkin löytyä tieteenalojen erilaisesta lähestymiskulmasta asiaan.

Ilmastotutkija lähestyy asiaa hiilivarastojen ja niiden muutosten kautta. Metsäasiantuntija taas metsän kasvatuksen kautta. Molemmat ovat tavallaan oikeassa, mutta näkemys käsittelyjen seurauksista täysin päinvastainen. Tässä yksi teoria, mistä erimielisyys voi johtua.

Ilmastotutkimuksen kannalta merkityksellistä on sillä, kuinka paljon metsiin on varastoitunut hiiltä. Hakkuut luonnollisesti pienentävät tätä hiilivarastoa, koska hakattavat puut ovat käytännössä sitoutunutta hiiltä. Eli hakkuiden yhteydessä metsästä pois viety puu pienentää metsän hiilivarastoa. Se on helppo todistaa tieteellisesti (tai oikeastaan matemaattisesti). Metsien lisähakkuutavoitteet ovat siis selvästi ilmastolle negatiivisia, kun asiaa pohditaan tältä kantilta. On hyvä muistaa, että lisähakkuut kohdistuvat pääosin harvennusta tarvitseviin metsiin. Tällöinkin metsien hiilivarasto laskee, sitä ei käy kieltäminen.

Metsäalan tutkijat ja asiantuntijat kiistävät tämän näkökulman. Mutta miksi? Simppeli hommahan tuo on. Metsäalalla tavoitteena on hyvä tuotto hyvän metsänhoidon kautta. Tavoitteena on kasvattaa arvokasta puuta, joka on metsätalouden kannattavuuden edellytys. Siinä, kun ilmastotutkija perehtyy taulukoihin ja laskee varaston muutoksia, metsäammattilainen seisoo metsässä miettien, millä toimenpiteillä metsä saadaan pidettyä kasvukunnossa ja mahdollisesti parannettua kasvua, sekä tietysti varmistaa laadukkaan puun kasvaminen.

Metsien harventamisella luodaan jäljelle jätettäville puille paremmat kasvuedellytykset. Harvennus vähentää kilpailua valosta, ravinteista ja vedestä ja saa puut kasvattamaan myös järeämpää runkoa, joka kestää myrskyt ja tykyt. Ilman harvennusta metsä tihenee läpitunkemattomaksi tikkuviidakoksi, josta ei ikinä kasva järeää puuta. Sellaisessa alkaa myös kilpailu, jossa on vain häviäjiä. Eli osa puista kuolee hävittyään kilpailussa. oikein hyvällä kasvupaikalla hiilivarastokin saattaa nousta mittavaksi, mutta ei sellaisella metsällä muuta virkaa enää olekaan. Siellä ei ole monimuotoisuutta, virkistysarvoja, eikä juuri mitään muutakaan hiilivaraston lisäksi.

Siksi metsäammattilainen suosittelee metsänomistajalle oikean aikaisia harvennuksia. Ei hän mieti hiilivarastoa, vaan sitä, minkälaiseksi metsä kasvaa tulevaisuudessa. Harvennettu männikkö on jonain päivänä komea petäjikkö, josta metsänomistaja saa hyvät rahat. Sellaisesta metsästä lähtevä puu päätyy rakennusteollisuuteen pitkäaikaisiin hiilivarastoihin. Samalla harventaessa metsänomistaja saa tuloja hakatusta puusta. Vaikka siitä olisikin vain osa tukkipuuta, myös kuidulla on taloudellistakin arvoa.

Mutta olipa puu tukkia tai kuitua, ei sen hiilivarasto taivaalle tupsahda. Metsän hiilivarasto toki pienenee, mutta vain sen verran, kuin sieltä siirretään varastoitunutta hiiltä toiseen paikkaan. Jatkojalostettavaksi erilaisiksi tuotteiksi meille kaikille. Useimmiten kyseiset tuotteet ovat vieläpä kierrätyskelpoisia ja voivat elää monenlaisessa muodossa ennen päätymistään energiaksi. Ja lähes jokaisessa vaiheessa ne vähentävät fossiilisten hiilivarastojen käyttöä osaltaan.

Harvennus siis pienentää hiilivarastoa. Mutta vain hetkellisesti. Harvennuksen ansiosta metsä alkaa kasvaa nopeammin jouduttaen samalla hiilensidontaa. Jo muutamassa vuosikymmenessä harvennetussa metsässä on enemmän varastoitunutta hiiltä, kuin harventamattomassa olisi koskaan ollut. Ja korostan, että silloin on saatu jo puutakin ihmisten tarpeita täyttämään!

Metsän hiilivarastoa tarkastellessa ilmastontutkijan näkökulmasta näyttää olevan aika yhdentekevää, mitä hiilivarastolle tapahtuu sen jälkeen, kun se metsästä pois viedään. Silläkään ei näytä olevan juuri painoarvoa, minkälaisia hiilenlähteitä ei tarvitse hakkuun ansiosta käyttää. Pitäähän tutkimuksessa osata rajata tutkimusalue.. Tosin tällä lähestymiskulmalla voidaan unohtaa kaikkien uusiutuvien lähteiden käyttö ilmastolle haitallisina.

Hiilinielukeskustelu
Metsien hiilinielukeskustelu kattaa 0,32 %:n näkemyseron metsien hiilivarastosta.

Kiistan alla oleva hiilinieluvaikutuskin on häviävän pieni, jos sen suhteuttaa Suomen metsien hiilivaraston valtavaan kokoon. Tällä hetkellä se on vain 0,32 % ja pienenee vuosi vuodelta kääntyen lopulta toisin päin.

Kiteytettynä voisi sanoa, että ilmastotutkijan laskiessa oletettujen käyttömäärien välisiä erotuksia tilastotietojen pohjalta, metsäammattilainen tekee tulevaisuuteen tähtääviä päätöksiä metsän ehdoilla.

 

Ilmastonmuutos pakottaa populismiin

Julkaistu Lapin Kansassa 24.8.2018

Vihreiden kansanedustaja Emma Kari ja Rovaniemen vihreät valtuuston jäsenet kirjoittivat vihreiden torjuvan ilmastonmuutosta (LK 20.8.. Kirjoituksessa he arvostelivat Sipilän hallituksen hakkuutavoitteita kestämättömiksi ja haittaavan ilmastonmuutoksen vastaista taistelua. Valitettavasti perustelut eivät ole kovinkaan kestävällä tasolla, vaan ennemminkin populistista äänestäjien kosiskelua.

Hakkuutavoitteet ovat seurausta metsien kasvun kiihtymisestä. Nykytilanteessa ei saada tarvittavia harvennuksia tehtyä, koska puulle ei ole riittävästi käyttöä. Lisäys kohdistuu pääasiassa juuri harvennuksiin, joiden ansiosta metsien kasvua ja hiilensidontaa voidaan kasvattaa.

Ilmastopaneeli laski, että hakkuiden lisäys aiheuttaisi metsien hiilivarastojen alenevan lyhytaikaisesti, mutta jo vähänkään pitkäaikaisemmalla tarkastelulla hiilinielut voimistuvat huomattavasti enemmän, kuin hakkuita rajoittamalla. Kun huomioidaan, että Suomen metsistä käsitellään vuosittain vain noin 2 prosenttia ja hakkuiden lisäyksessä puhutaan vain alle 20 prosentin näkemyserosta, vihreiden esittämillä vaatimuksilla on vaikutusta vuosittain vain 0,4 prosenttiin metsien hiilitaseesta.

Ja korostan, että vaikutus olisi vain lyhytaikainen, joka kääntyy positiiviseksi. Kuten vihreätkin kirjoituksessaan totesivat, metsät toimivat hiilinieluina. Lisäisin vielä tarkennuksena, että vain kasvavat metsät ovat hiilinieluja.

Kun laajennetaan tarkastelua pois metsästä pidemmälle jalostusketjuun, huomataan, ettei hakattuun puuhun sidottu hiili suinkaan tupsahda taivaalle, vaan siirtyy eri paikkaan.

Osa pitkäaikaisiin varastoihin ja osa lyhytaikaisiin, kuten papereihin, bioöljyihin ja tekstiileihin. Lyhytaikaisetkin varastot vähentävät fossiilisten käyttöä ja päätyvät kierrätykseen, energiaksi ja mullaksi.

Koska vihreät eivät voi äänestäjilleen kertoa, että ilmastonmuutos vaatii metsien hyödyntämistä, heidän on yritettävä levittää mielikuvaa, joka ei kestä syvempää tarkastelua. Ilmaston kannalta on selvää, että uusiutuvat materiaalit ovat avainasemassa. Metsien käyttö olisi tutkijoiden mukaan lisähakkuista huolimatta kestävällä tasolla, kun tavoiteltu hakkuumäärä on vain noin 70 % kasvusta.

Eikä unohdeta, että Vihreätkin suosivat uusiutuvia materiaaleja, vaikka vastustavat sen tuotantoa.

Suomi harjoittaa jatkuvaa kasvatusta kaikkialla

julkaistu Lapin Kansassa 17.7.2018

Olli Säynäjäkangas kirjoittaa avohakkuiden ongelmista (LK 14.7.). Hänen väitteensä vain olivat harhaanjohtavia. Säynäjäkangas kertoo, miten valtaosa avohakkuusta saatavasta puusta on kuitupuuta. Kuitenkin tukkiosuus vaihtelee Luonnonvarakeskuksen mukaan 65-75 % välillä. Kuitupuu menee lyhytikäisiin tuotteisiin, mutta niiden ansiosta tarvitsemme vähemmän maan uumeniin varastoitunutta öljyä.

Hän kertoi, miten avohakkuut ovat aiheuttaneet ahdinkoa metsäkanalinnuille. Sekään ei ehkä ole ihan selvää, kun miettii tapahtunutta kehitystä. Avohakkuualojen koko on pienentynyt koko ajan ja metsien puusto kasvanut. Samanaikainen lintukato ei oikein sovi väitteeseen. Metsätalous on lopettanut turhan alikasvoksen raivaamisen ja kehittänyt esimerkiksi riistanhoidollisen harvennuksen kanalintujen elinolosuhteita vahvistamaan. Metsäkanalintujen pesiä löytyy usein avohakkuilta. Syitä linutjen ahdinkoon pitääkin hakea muualta. Esimerkiksi lisääntynyt pienpetokanta ja vaikeat poikasaikaiset olosuhteet useana vuonna peräkkäin ovat todennäköisempiä syitä katoon.

Sekametsät ovat nykymetsätalouden tavoite. Lehtipuut havupuiden seassa parantavan maaperän ominaisuuksia ja puun kasvua. Sekapuusto on myös monimuotoisempi, kuten Säynäjäkangas kertookin. Koko metsäsektori hakee ja ottaa käyttöön koko ajan uusia monimuotoisuutta parantavia menetelmiä. Esimerkiksi tekopökkelöitä tehdään ja valtion mailla kaikki lahopuut jätetään hakkuissa metsään.

Virkistyskäyttäjänä olen aina löytänyt mieleisiäni metsiä, missä tahansa kuljenkin. Joskus hakeudun jopa avohakkuulle, koska siellä on paremmat näköalat ja paremmat marjasaaliit. Jos taas haluan mennä varttuneempaan metsään, niitäkin löytyy helposti. Ja onhan meillä miljoonia hehtaareita suojelualueitakin, jos haluaa kokonaan välttää talousmetsät.

Ero mittakaavassa

Avohakkuun ja jatkuvan kasvatuksen ero on mittakaavassa. Kummassakin tehdään avohakkuita, mutta jatkuvassa kasvatuksessa aukon koko on määritelty pienemmäksi. Jos mietimme metsienkäsittelyn historiaa, on helppo tulkita koko Suomen metsätalouden perustuvan jatkuvaan kasvatukseen. Jo aluetason tarkastelulla voimme todeta, että kaikkialta löytyy kaikenikäisiä metsiä. Avohakkuin käsitellyt metsän on uudistettu ja niitä on hoidettu aina aikakauden parhaan tiedon ja osaamisen mukaan. Tällä on saatu metsiemme puumäärä kaksinkertaistumaan ja kasvu nopeutumaan.

Suomen ja maailman onneksi vaikutus on ilmastolle ehdottoman positiivinen, vaikka pelkästään avohakkuualaa tuijottamalla voidaan laskea hetkellinen hiilivaraston aleneminen. Kaikissa hakkuissa voidaan tehdä samanlainen laskenta, kun puu viedään pois alueelta. Hiilivarasto pienenee, mutta kasvaa hakkuun ansiosta suuremmaksi. Laajemmalla tarkastelulla tai tarkastelujaksoa pidentämällä ilmastovaikutukset ovat kuitenkin hakkuun puolella. Eikä unohdeta, että kaadettuun puustoon sitoutunut hiili siirretään vain toiseen paikkaan, jossa siitä tehdään meille kaikille uusiutuvasta materiaalista tuotteita.

Metsätalous ja metsäntutkimus ovat huipputasoa maailman mittakaavassa. Monimuotoisuuden lisääminen on kaikkien tavoitteena. Niin metsäorganisaatioiden, kuin poliittisten puolueidenkin. Joidenkin toimintatapa on kärkkäämpi, mutta tavoitteet hyvin samanlaisia. Metsäala kuitenkin tekee joka päivä konkreettista monimuotoisuustyötä enemmän kuin mikään muu taho. Voimme olla siitä ylpeitä!

Juri Laurila

Metsäasiantuntija ja ilmastoaktivisti

Eettisen toiminnan vaatiminen on tuomittavaa?

Teetin yritykseni nimissä kyselytutkimuksen, jossa tiedustelin ihmisten näkemyksiä ja mielikuvia Älykylä:stä. Vastauksia tuli ihan kiitettävästi ja ne olivat pääsääntöisesti asiallisia. Kuitenkin yhteen kommenttiin kiinnitin huomiota. Yksi vastaaja kyseenalaisti ekologisen asumisen kehittämisen, koska yrityksen toimitusjohtaja on voimakkaan luonnonsuojeluvastainen. En ihmettele tätä mielikuvaa, mikä on syntynyt luonnonsuojelijoiden tekemistä tulkinnoista, eikä siitä mitä olen oikeasti kirjoitanut. En ole kirjoittanut koskaan luonnonsuojelua vastustavia kommentteja ja työskennellessäni aiemmin Metsähallituksen suunnittelijana koin suurta iloa aina voidessani suunnitella arvokkaita luontokohteita suojaavia toimenpiteitä. Luontoarvot ovat minulle tärkeitä ja lasteni ja lastenlasteni vuoksi haluan taata myös heille puhtaan paikan asua ja elää. Sen vuoksi kannattaa itsensä asettaa rohkeasti etulinjaan ja kuten edelläkävijöille usein käy, maalitauluksi. Onhan asetelma hieman epätasainen, kun yksityishenkilöä vastassa on kymmenien miljoonien viestintäbudjeteilla varustetut järjestöt. Uskon totuuden kuitenkin olevan vahvempi kuin järjestöjen propagandakoneiston suoltama höttö.

Luonnonsuojelu vai luonnonsuojelujärjestö

Korjataan nyt tämä virheellinen näkemys. Näkemyksen kirjoittaja luultavasti on sekoittanut luonnonsuojelun ja luonnonsuojelujärjestöt keskenään. Ne eivät ole sama asia. Luonnonsuojelu on nimensä mukaisesti luonnon eteen tehtävää työtä ja järjestötoiminta kymmenien miljoonien eurojen liikevaihtoa suojaava liiketoiminnan ala. En ole luonnonsuojelua vastaan millään lailla. Minusta monimuotoinen luonto on tärkeä ja olen ilolla seurannut metsäalan kehittymistä monimuotoisemman luonnon edistämiseksi. Se, mitä toistan sosiaalisen median keskusteluissa, lehtikirjoituksissani ja muissa yhteyksissä ei ole luonnonsuojeluvastaisuutta. Päin vastoin pyrin luonnonsuojelukulttuurin kehittymiseen. En koe millään tavalla sitä, että korjaan luonnonsuojeluaktivistien populistista viestintää, laajennan näkökulmia, tuen uusiutuvien materiaalien kestävää käyttöä, ja kampanjoin puhtaamman ilmaston puolesta olisi luonnonsuojeluvastaisuutta. Toki joku voi olla tästäkin eri mieltä, koska järjestöjen epäeettisen toiminnan esiintuominen voi uhata niiden taloutta. Suvaitsevaisuus eriäviä mielipiteitä ja näkemyksiä kohtaan ei ole aktivistien vahvuus.

Mielestäni on moraalisesti ja eettisesti väärin syöttää metsäasioita tuntemattomille ihmisille virheellistä mielikuvaa nykymetsätaloudesta ja siihen pitäisi jokaisen metsäasiantuntijan reagoida. On väärin, että mediatalot sitoutuvat #vastuujournalismi:in, mutta unohtavat sen ympäristöjärjestöjen kohdalla. Siitäkin huolimatta, että ne ovat tunnetusti yhden asian ja yksipuolisten tulkintojen ajajia. Aina löytyy kesätoimittajia ja muita, jotka eivät ole ehtineet tutustua JSN:n journalistin ohjeisiin tai omaavat niin vahvan henkilökohtaisen mielipiteen, etteivät uskalla ottaa riskiä sen horjuttamisesta haastattelemalla nykymetsätalouden tuntijoita. Toimittajalla on vapaus tehdä omannäköisiä juttuja ja niin sen pitääkin olla. Mutta jos toimittaja valikoi omaa mielipidettänsä tukevia haastateltavia juttuihin ilman toista näkökulmaa, ei voida enää puhua journalismista. Ympäristöasioissa tämä on valitettavasti arkipäivää.

Elä kuten opetat

Olen sitä mieltä, että järjestöjen olisi aika alkaa elämään niin kuin opettavat. Jos vaaditaan moraalia, olisi syytä itsekin toimia moraalisesti. Jos vaaditaan avoimuutta, olisi itsekin oltava avoin. On aivan uskomatonta, että järjestöjen metsäasiantuntijoina esiintyvät henkilöt eivät tunne nykymetsätaloutta alkuunkaan. Ainakin sellaisen kuvan saa, kun he kritisoivat metsätaloutta vuosikymmeniä sitten vallinneeseen toimintamalliin peilaten. He eivät tunnusta metsäalalla tapahtuneita muutoksia, eikä niiden oletettavia positiivisia seurauksia. Luontoarvojen eteen tehtävät parannukset kun eivät näy heti kaikkialla. He eivät tunnusta myöskään hyvällä metsänhoidolla saavutettuja hyötyjä. Metsien suojelu on moninkertaistunut, monimuotoisuustyö arkipäiväistynyt kaikissa metsäorganisaatioissa, metsien kasvu kiihtynyt, metsien puumäärä kasvanut ja puusto on järeytynyt. Tästä huolimatta nämä järjestöjen ”metsäasiantuntijat” julistavat paatoksella, miten Suomen metsät ovat häviämässä, vanhat metsät katoamassa ja monimuotoisuus uhattuna metsäalan takia. Muita mahdollisia syitä ei juuri edes mietitä, vaikka sieltä voisi saada parempia tuloksia luonnon kannalta.

Tietojen pimittäminen uhkaa uhanalaisia lajeja, koska yksikään järjestö ei kykene seuraamaan kaikkea metsäalan toimintaa aukottomasti ympäri vuoden ja reagoimaan kaikkiin metsänkäyttöilmoituksiin.

Järjestöt kouluttavat ihmisiä etsimään uhanalaisia lajeja metsistä, jotta voivat tarpeen tullen käynnistää konflikteja niiden avulla. (Greenpeace kutsuu heitä vahtikoiriksi. No ainakin he ovat kovia räksyttämään, joten tuollainen haukkumanimi on kai ihan paikallaan) Avoimuuden ja monimuotoisuuden nimissä olisi vähintään kohtuullista, että uhanalaisten lajien esiintymät ilmoitettaisiin välittömästi kansalliseen rekisteriin tai maanomistajille, jotta metsätalouden toimijat voisivat ne saada ajoissa käyttöönsä. Metsäalan organisaatiot suojaavat uhanalaiset lajit mielellään ja tekevät suunnitelmat lajit huomioiden, jos heillä vain on tieto niistä. Tietojen pimittäminen uhkaa uhanalaisia lajeja, koska yksikään järjestö ei kykene seuraamaan kaikkea metsäalan toimintaa aukottomasti ympäri vuoden ja reagoimaan kaikkiin metsänkäyttöilmoituksiin. Olisi luontoarvojen kannalta tärkeämpää, kun tiedot olisi ajoissa käytettävissä.

Olen useaan kertaan pyytänyt järjestöjä kertomaan oman ekologisen ja kestävän vaihtoehtonsa puulle, koska ne vastustavat kannattavaan metsäelinkeinoa niin monella rintamalla ja pyrkivät mahdollisimman pieneen metsien käyttöön. Yksikään Suomessa toimiva järjestö ei ole pystynyt esittämään yhtään vaihtoehtoa!

Sertifikaatti varmistamaan yhdistystoiminnan eettisyys

Tällä hetkellä yhdistysten ja järjestöjen toimintaa ei kehitetä ammattimaisesti ja toiminnan laatu onkin monesti erittäin heikkoa. Ulkopuoliset auditoinnit voisivat kehittää yhdistysten toiminnan laatua merkittävästi ja nostaa koko Suomen yhdistystoiminnan tasoa. Minusta olisi pelkästään hyvästä luoda eettisen toiminnan sertifiointijärjestelmä järjestöille ja yhdistyksille. Järjestelmässä puolueettomat ulkopuoliset asiantuntijatahot voisivat tarkastella järjestöjen toimintaa ja tekisivät kehitysehdotuksia. Sertifioinnin kriteerejä voisi olla esimerkiksi eettisyys, avoimuus, tavoitteiden julkisuus, viestinnän rehellisyys ja toiminnan kohtuullisuus tavoitteiden saavuttamiseksi osapuolia kohtaan. Kriteereistä voisi vastata laaja-alainen yhteistyöryhmä. Yhdistysten, liike-elämän, median, viestinnän, tutkimuslaitosten ja muiden vastaavien tahojen edustajista koottu ryhmä voisi määrittää kriteerit ja auditointiperiaatteet.

Jos olen mielestäsi antanut luonnonsuojelua vastustavia kommentteja, pyydän soittamaan numeroon 040-514 5000 ja kertomaan yksityiskohtaisesti, miten olen vastustanut luonnonsuojelua. Keskustelen mielelläni asiasta, kunhan muistetaan asiayhteys ja antamiani kommentteja käsitellään siinä muodossa kuin olen ne kirjoittanut. Ei siis tulkintojen pohjalta.