Kannatatko metsätaloutta alitajuisesti? Tee testi!

Mikään ei herätä niin paljon intohimoja suomalaisessa ilmastokeskustelussa, kuin metsien käytön oikea taso. Siksi onkin hyvä pysähtyä miettimään, minkälaisia valintoja itse tekee, eli kannattaako hakkuita vai ei. On helpompi mennä asian taakse, kun ei itse toimi ajamiaan tavoitteita vastaan.

Kannatatko metsätaloutta alitajuisesti, vaikka julkisesti olisitkin sitä vastaan? Kyselin aiemmin eri asiantuntijoilta, poliitikoilta ja jopa yliopistoilta, mitä materiaaleja he suosittelisivat. Kysyilmastosta lopulta kertoi puun olevan turvallinen valinta. Aika moni asialla politikoiva jätti vastaamatta. Niin vaikea kysymys oli. Siksi onkin syytä mennä kuluttajatasolle ja miettiä, mitä heidän mielestään ovat ekologiset valinnat.

Metsäquizz

Nyt kun olet tehnyt testin, tiedät, mitä mieltä olet suomalaisen metsätalouden ekologisuudesta ja ilmastoystävällisyydestä. Onneksi olkoon!

Jaa testi myös ystävillesi, jotka kamppailevat oikeiden valintojen tekemisen kanssa!

Mainokset

Elämänkatsomus vai uskonto?

Ihmisten käyttäytymistä on pohdittu varmaan aina. Itsekin olen välillä suorastaan tuskaillut ymmärtämättömyyden alla, kun olen pyrkinyt ymmärtämään kehityksen vastustajien toimintamalleja ja motiiveja. Erityisesti olen pohtinut sitä, mikä saa muuten ihan järkeviltä vaikuttavat ihmiset pitämään kiinni uskomuksista, jotka eivät pidä paikkansa. Ja miksi näiden uskomusten oikeaksi tekemiseen käytetään niin paljon aikaa, rahaa ja energiaa?

Törmäsin YLE:n toimittaja Johanna Vehkoon kirjoittamaan artikkeliin, joka selittää asiaa. Lukemisen helpottamiseksi kopioin Johannan tekstistä nämä neljä ihmisten käyttäytymistä selittävää kohtaa.

1. Lähteiden valikoiminen

Ihmiset välttävät tietoa, joka sotii heidän uskomuksiaan vastaan.

Ihmiset hakeutuvat sellaisen tiedon pariin, joka vahvistaa heidän maailmankuvaansa ja välttävät tietoa, joka sotii heidän uskomuksiaan vastaan. Tätä kutsutaan vahvistusharhaksi.

Nyhanin ja Reiflerin tutkimus osoittaa, että poliittisesti valveutuneimmilla ihmisillä on vähiten politiikkaan liittyviä harhaluuloja. Silti he tapaavat lukea uutisia ja mielipidetekstejä, jotka ovat omiaan vahvistamaan heidän jo omaksumiaan poliittisia käsityksiä. Tämä on usein tiedostamatonta.

Ilmiö korostuu niin sanotussa informaatiokuplassa, eli samanmielisten muodostamassa sosiaalisen median verkostossa, jonne erilaiset näkemykset eksyvät harvoin.

2. Mielipide vaikuttaa faktojen omaksumiseen

Ihmiset ovat erittäin puolueellisia asioissa, jotka ovat heille tärkeitä. Ihmiset tapaavat arvioida uutta informaatiota oman arvomaailmansa mukaan. Jos tieto ei sovi ihmisen ennakkokäsityksiin, hän saattaa alkaa sovitella ja järkeillä asiaa uudelleen niin, että uskomukset säilyvät ennallaan uudesta tiedosta huolimatta. Tällöin ihminen myös alkaa aktiivisesti etsiä omiin mielipiteisiinsä sopivia asiantuntijoita ja tietolähteitä.

Rokotusvastainen ihminen ei hevin ala uskoa, että rokotukset eivät aiheuta autismia.

Vääristeltyyn tietoon on helpompi uskoa, kun asiaan liittyy voimakkaita mielipiteitä. Rokotusvastainen ihminen ei hevin ala uskoa, että rokotukset eivät aiheuta autismia, vaikka hänelle näyttäisi kaikki tieteelliset todisteet aiheesta. Ilmastonmuutoksen kieltäjät uskovat vakaasti, että alan tutkijoiden valtava enemmistö on väärässä.

3. Takaisku-efekti

Kun ihmisen syvimpiä uskomuksia haastetaan, tämä usein vahvistaa näitä uskomuksia. Tästä syystä faktantarkistus ja huhujen alasampuminen on usein vaikeaa. ’

Kun ihmisen syvimpiä uskomuksia haastetaan, tämä usein vahvistaa näitä uskomuksia.

Takaisku-efekti saattaa syntyä, jos väärää väitettä yritetään kumota kieltämällä se, esimerkiksi sanomalla “Martti ei ole rikollinen”. Hetken kuluttua kuulija muistaa vain lauseen ytimen, “Martti” ja “rikollinen”. Voi siis olla tehokkaampaa sanoa, että “Obama on kristitty” kuin “Obama ei ole muslimi”.

4. Todellisuuden illuusio

Tutut hokemat alkavat vaikuttaa tosilta, kun niitä kuulee tarpeeksi usein. Varo toistoa. Kun tiedotusvälineet toistavat poliitikkojen väitteitä ja iskulauseita kyseenalaistamatta niiden todenperäisyyttä, ne alkavat ajan myötä vaikuttaa tosilta.

Tutun kuuloista?

Kun edellä olevia käyttäytymismalleja peilaa joidenkin toimittajien, ympäristöjärjestöjen, luontoaktivistien ja Vihreän puolueen väitteisiin, väitteet alkavat kuulostaa huomattavasti helpommin ymmärrettäviltä. Ne ovat usein kiteytys näistä kaikista. Sen lisäksi, että nämä henkilöt valikoivat lähteitään, on myös vapaa media tiedemaailma valjastettu tuottamaan sisältöä, johon voi tarttua. On aivan toinen keskustelu, miten se uhkaa lehdistönvapautta, vastuujournalismia ja tiedettä.

Greenpeacella on oma ”tutkimuslaitos” ja Suomessa aktivistit toimivat pääasiassa tutkimuslaitosten suojissa. Näiden laitosten tehtävä on tuottaa ideologian tueksi materiaalia, joka ”todistaa” sen oikeaksi. Tässä kohdassa on hyvä myös todeta, että samat tieteelliset totuudet eivät päde aina koko maailmassa, jotka ovat valtakunnan rajojemme sisäpuolella ”vertaisarvioituja tieteellisiä faktoja”. Näitä tutkimuksia leimaa se, että tutkimushypoteesi ja tutkimuksen rajaus tehdään siten, että voidaan jättää huomiotta niitä seikkoja, jotka muuttaisivat tutkimuksen tuloksen tavoitteen vastaiseksi. Esimerkiksi ilmastokeskustelussa metsien hiilinieluvaikutuksia lasketaan vain käsittelyalan osalta lyhyellä aikajänteellä. Huomioimatta jää, että metsistämme käsitellään vain 2 % vuosittain ja 98 % on käsittelyiden ulkopuolella, käsittelyiden vaikutus puuston tulevaan kasvuun, puuhun sitoutuneen hiilen liikkeet hakkuiden jälkeen, korvaavuusvaikutukset, hakkuiden siirtyminen, globaalin markkinan muuttumattomuus hakkuutasosta huolimatta (uusiutuvien tarjonta markkinoille) jne. Tällä lailla on helpompi tehdä ”tutkimus” ja saadaan haluttu tulos.

Mielipiteen vaikutusta ei kannata väheksyä. Onhan suuri osa aktivisteista saanut kuulla koko ikänsä, miten ”metsätalous tuhoaa luontoamme”. Viimeaikaiset uutiset ja uhanalaisarviot uhkaavat pahimmassa tapauksessa romuttaa pohjan, johon ihminen on rakentanut koko maailmankatsomuksensa. Niiden uskominen voi olla jopa mahdotonta. Jos rokotevastaisen vakuuttelu rokotteiden turvallisuudesta onkin haastavaa, metsäalan hyvien tulosten vakuuttelu ympäristöaktivistille voi olla yhtä helppo tehtävä, kuin yhdyskunnan perustaminen Marsiin. Tehtävissä, mutta vaatii aikaa ja työtä.

Asioiden kieltäminen on varsin tyypillistä metsäkeskustelussa.

Asioiden kieltäminen on varsin tyypillistä metsäkeskustelussa. Samoin yleistykset ja tunnepohjaiset olettamukset. Metsäalan hyviä vaikutuksia ei haluta tunnustaa, eikä puun merkitystä tuotteiden materiaalina. Tämänlainen takaiskuefekti korostuu silloin, kun vihreänä itseään pitäviltä kysytään konkreettisia esityksiä siitä, miten he haluaisivat ratkaista maailmaa vääjäämättä kohtaavat ongelmat, jotka johtuvat väestönkasvusta ja kehittyvien maiden vaurastumisen aiheuttamasta kulutuksen lisäämisestä. Edes Vihreän puolueen johto tai suurimpien ympäristöjärjestöjen parhaat asiantuntijat eivät esitä mitään ratkaisua, vaan piiloutuvat kuluneen ”kulutusta pitää vähentää” -fraasin taakse. Tosiasiassa varmasti tietävät sen olevan vain haavekuva, josta voi uneksia. Vastaamisen välttely kertoo joko siitä, että he todella uskovat epärealistisen unelman toteutumiseen, tai siitä, että he tietävät parhaan vaihtoehdon uhkaavan omaa maailmankuvaa. Kolmas vaihtoehto on vähän raadollisempi. Se on liiketoiminnan suojaaminen ja kannatuspohjan säilyttäminen.

Mitä enemmän metsäalan positiivisia uutisia tulee, sitä enemmän myös viherväki toistaa mantrojaan ja pyrkii estämään muita esittämästä itselleen epämieluisia uutisia. Toimittajista valtaosa on nykyään vihervasemmiston kannattajia. Jopa 95 % YLE:n ja Hesarin toimittajista kuuluu tähän ryhmään. Ei siis ole ihme, että näemme koko ajan enemmän totuuden illuusiota ylläpitäviä juttuja. Illuusion ylläpitäminen näkyy konkreettisesti myös keskusteluissa. Ei ole mitenkään harvinaista, että illuusiota ylläpitäviä mielipiteitä esitetään ”todisteena”, vaikka keskusteltaisiin illuusion juuri murskanneesta tutkimuksesta.

Vihervasemmistossa vallalla oleva käyttäytymismalli muistuttaa läheisesti uskontoja ja fanaattisimpien aktivistien osalta on jopa lahkomaisia piirteitä. Kuten raamattukin, myös aktivistien ja vihreiden argumentit ovat menneisyydessä kirjoitettuja. Metsätalouden leimaamisessa käytettävistä argumenteista suurin osa kohdistuu sellaiseen toimintaan, tai volyymiin, jota ei ole käytetty enää tällä vuosituhannella. Niistä halutaan pitää kiinni, koska ne vahvistavat omaa uskoa ja oikeassa olemisen tunnetta. Siksi ei olekaan outoa, että esimerkiksi Greenpeace on lähentynyt kirkon kanssa ja järjestää tilaisuuksiaan kirkon tiloissa. Onhan se hurskas ympäristö kokoontumiselle. Hieman kirkon roolia ihmettelen, miksi se haluaa lähentyä laista piittaamatonta, toisia ihmisiä kohtaan iskuja tekevän järjestön kanssa, mutta tutkimattomia ovat herran tiet.

Joka tapauksessa voidaan varmaan olla yhtä mieltä siitä, että ympäristöaktivistit ja heidän ajatusmaailmansa jakaviin ihmisiin kuuluu eri tavoin metsäalan positiivisiin vaikutuksiin suhtautuvia henkilöitä. Osa ei tule varmaan milloinkaan antamaan yhtään periksi uskostaan, osa on valmis harkitsemaan kantaansa ja osa tulee olemaan vihaisia siitä petoksesta, jonka uhreiksi ovat joutuneet, kun huomaavat todellisen tilanteen. Näihin vihaisiin olenkin jo törmännyt muutaman kerran..

Tarvitaan lisää tutkimusta

Ilmeisesti asia on joko liian vähäpätöinen tai arkaluontoinen ratkaistavaksi, kun sitä ei ole tehty. Keskustelua on käyty vuosikymmeniä, mutta vieläkään ei ole saatu luotua monialaista puolueetonta arviointiryhmää, joka tekisi selkeän auditointikriteeristön luonnonvara-alojen luontovaikutusten arvioimiseksi. Kaikki tarvittava tieto on saatavilla. Ei tarvita kuin määritykset sille, miten vaikutuksia arvioidaan. Ryhmän rooli tulisi olemaan neuvoa antava. Se antaisi konkreettisia esityksiä tavoitteista, joita kohti pitäisi mennä nykytietojen valossa. Se vertailisi eri materiaalien ympäristö-, ja ilmastovaikutuksia paikallisesti ja globaalisti. Se myös arvioisi julkisuudessa esitettäviä argumentteja, kuten ”metsätalous uhkaa lajistoa” tai ”Kemin tehdas on ilmastolle haitallinen” ja antaisi arvionsa niiden todenmukaisuudesta.

Ryhmän tulisi koostua eri alojen huippuasiantuntijoista, joilla on myös kansainvälinen näkemys. Ryhmään ei voi ottaa etujärjestöihin tai niiden lähipiiriin kuuluvia jäseniä, eikä sellaisia asiantuntijoita, jotka ovat julkisuudessa ottaneet kantaa tavalla, jonka voidaan katsoa estävän puolueettoman arvioinnin tekemisen. Ryhmän jäsenten tiedot eivät olisi julkisia muutoin kuin osaamisen ja jäsenen valinneen tahon osalta. Näin vältetään jäseniin kohdistuva mielipidevaikuttaminen ja oman edun tavoitteleminen. Ryhmän kokoamisesta voisi vastata ympäristöministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, sekä työ- ja elinkeinoministeriö.

Oikean tiedon arvonpalautus

Meidän pitää tehdä kaikkemme, jotta ihmisten oikeus oikeaan tietoon varmistetaan. Lähes kaikki suomalaiset ovat luonnonsuojelijoita, vaikka eivät järjestöihin kuuluisikaan. Luonnonosuojelutyötä tekeekin ironisesti eniten metsäalan ammattilaiset, jotka arvostavat työpaikkaansa, eli luontoa. He tekevät joka päivä konkreettisia luonnonsuojelupäätöksiä, joilla on todellinen ja suora vaikutus lajiston elinvoimaisuuteen. Ei heitä kovin paljoa kuitenkaan julkisuudessa kehuta, vaikka tuore uhanalaisuusarviokin osoitti juuri heidän työllään olevan vaikutusta. On aika päättää vihreä valhe, joka vääristää ihmisten maailmankuvaa koko yhteiskuntaa vahingoittavalla tavalla. Luonnonsuojelu ei ole sama asia, kuin luontoaktivismi, eikä luontojärjestöille annettu almu paranna luonnon tilaa, vaan kiihdyttää epätervettä ja  epärehellistä vastakkaisasettelua. Jätetään se aikakausi taaksemme ja suunnataan katseemme kohti tulevaisuutta. Se on sellainen, jollaiseksi me sen teemme!

”..emme elä maailmassa, jossa tuotteet voisi vain ostaa kaupasta tai tehdä ilmasta sidotusta hiilestä..”

Aina on myös hyvä pohtia omaa lähestymistapaa ja oman maailmankatsomuksen perusteita. Itse olen aina ollut rationaalinen ja joskus raivostuttavan ratkaisukeskeinen, kun pohdin pieniä ja isoja haasteita. Siksi pyrinkin luomaan mielessäni mahdollisimman realistisen kuvan, jossa ongelmat nyansseineen olisi mietittynä. Ymmärrän täysin sen, että metsien käyttö ei ole ongelmatonta. Jokainen hakkuu jättää jälkensä metsään ja vaikuttaa sillä kohteella luontoon. Mutta emme elä maailmassa, jossa tuotteet voisi vain ostaa kaupasta tai tehdä ilmasta sidotusta hiilestä, kuten tässä taannoin esitettiin vaihtoehtona. Jokainen tuote tarvitsee raaka-aineensa ja tekijänsä. On siis oltava realisti ja hyväksyttävä se, ettei raaka-aineet oikeasti vain ilmesty jostain ja että niiden hankkiminen vaikuttaa aina luontoon. Sehän on, jos totta puhutaan, ainoa raaka-aineen lähde, jota ihmiskunta voi hyödyntää. Metsä ja suomalainen metsäosaaminen yhdistettynä on maailman mittakaavassa siinä mielessä ainutlaatuinen, että se mahdollistaa kakun syömisen ja säästämisen. Hakkuilla kasvatetaan puuston kasvua. Puulla myös korvataan fossiilisia. Ja kun vielä tutkimustulokset osoittavat, että myös metsäluonnon lajiston elinolosuhteita voidaan parantaa hakkuiden yhteydessä tehtävällä aktiivisella luonnonhoidolla, näen metsien käytön lisäämisen kestävyyden rajoissa välttämättömänä vaihtoehtona. Olen valmis muuttamaan kantaani, kun minulle esitetään kestävyyden kriteerit täyttävä vaihtoehto, jossa fossiiliset raaka-aineet on korvattu täysin, eikä puulle enää ole tarvetta. Sitä odotellessa tulen puolustamaan suomalaisen metsätalouden erinomaisuutta ratkaisuna globaaleihin haasteisiin.

 

Vastustamisen aikakausi päättyy

Olemme eläneet puoli vuosisataa vastustamisen aikakautta. Tänä aikana meille on kehittynyt merkittävää #konfliktiteollisuutta. Tämän teollisuudenhaaran alku voidaan lukea niihin aikoihin, kun aiemmin spontaanit mielenilmaukset kehittyivät järjestäytyneeksi toiminnaksi. Suomessa Suomen Luonnonsuojeluliitto juhli juuri 50 -vuotista taivaltaan. Se voidaankin lukea uranuurtajaksi konfliktiteollisuuden kehittämisessä.

Alkuaikoina luonnonsuojeluvaatimukset olivat ehdottomasti paikallaan. Olihan sen aikainen metsien käsittely nykymittapuulla tarkasteltuna melkoisen ronskia. Avohakkuualat mitattiin neliökilometreissä ja koivu luettiin lähinnä haittapuuksi. Soita ojitettiin urakkahinnoittelulla kilometriperusteisesti, jonka seuruaksena ojia nähdään edelleen myös kangasmailla. Eihän sitä viivotinta välillä voinut nostaa kartalta. Suomi maksoi sotavelkansa metsällä ja se näkyi.

Sittemmin tutkimus osoitti, että homma ei mene ihan putkeen, eikä samalla kaavalla voi jatkaa. 1980 -luvulla luonnonsuojelijoiden vaatimukset otettiin tosissaan myös metsäalalla. Tästä alkoi nopea muutos kohti monimuotoisuutta tukevaa metsätaloutta. Ala oli mukana valmistelemassa uusia metsä- ja luonnonsuojelulakeja, joiden tarkoitus oli turvata olemassa olevaa monimuotoisuutta, sekä pitkässä juoksussa lisätä sitä. Samoihin aikoihin suomalaisessa metsätaloudessa otettiin käyttöön myös PEFC -sertifiointijärjestelmä, jolla varmistettiin kehityksen suunnan pysyvän tulevaisuudessakin metsäluontoa tukevana. Myös kahlekuninkaat, eli aktivistit otettiin mukaan valmistelemaan lainsäädäntöä ja vaikuttamaan kaikkeen luonnon hyödyntämiseen.

Ylä-lappi
Metsäsodilla Greenpeace repi paikallisten välit pysyvästi. Paikkakunnalla ei ole vieläkään unohdettu silloin syntyneitä erimielisyyksiä.

Dialogi kehittyy

2000 -luvulla käytiin voimakkaita metsäsotia pääasiassa kansainvälisen megajärjestön, Greenpeacen masinoimana. Meno oli aika hurjaa ja metsäala oli helisemässä uudessa tilanteessa. Kun aiemmin riidat olivat kotimaisia, nyt ne olivatkin maailmanlaajuisia. Greenpeace kampanjoi joka puolella maailmaa arvostellen milloin Metsähallitusta, milloin metsäyhtiöitä. Argumenteissa ei pidätelty yhtään ja siinä meni mukana muun muassa Suomen viimeiset sademetsät, kun viestintäkampanjaa käytiin Euroopassa. Saksan postilaitos lopetti suomalaisten kirjekuorten ostamisen tämän vuoksi. Metsäalan oli opittava uuteen tilanteeseen. Kun aiemmin oli ajateltu, että alalla tiedetään mitä siellä tehdään, nyt havahduttiin siihen, että myös alan ulkopuolisten pitäisi tietää, mitä metsäalalla tehdään.

Inarissa käytyjen metsäsotien aikana Greenpeace repi paikalliset asukkaat kahteen ryhmään. Sota pakotti jotkut luopumaan työstään ja jopa kauppojen kassoilla huudeltiin törkeyksiä metsistä elantonsa saaville. Arvet ovat syviä, eivätkä ne ole vieläkään parantuneet kaikilta osin. (Tätä kirjoittaessa Greenpeace on repinyt sodan arvet uudelleen, kun se FSC -sertifiointiin vaikuttamalla pysäytti paikallisen puukaupan kokonaan.)

Alkoi dialogien kehittämisen aika. Lapin metsäsotien aikana käytiin lukuisia keskusteluita, joissa sovittiin pelisäännöistä. Lopulta rauha saavutettiin ja toiminnan piti olla myös aktivistien ja paikallisten elinkeinojen hyväksymää. Kestihän sitä hetken.

Tällaiset kommentit halventavat tehtyä uhanalaisuusarviointia ja monimuotoisuuden eteen tehtäviä panostuksia.

Jo vuonna 2010 julkistettu uhanalaisten lajien punainen kirja antoi viitteitä siitä, että metsäalan monimuotoisuustyö alkaa kantaa hedelmää. Vaikutukset ovat hitaita, koska vain pari prosenttia talousmetsistä on vuosittain hakkuiden piirissä ja niistäkin valtaosa on kasvatushakkuita. Rakennepiirteiden paraneminen siis ottaa aikaa ja sen jälkeen vielä aikaa menee lajiston elpymiseen. Puhutaan vuosikymmenistä, ei vuosista. Tuore uhanalaisarviointi taas kertoi, että uhanalaiset metsälajit jatkavat kasvuaan. Mutta talousmetsien lajistossa muutosta ei tapahtunutkaan. Uhanalaistuminen oli siis saatu pysähtymään siitäkin huolimatta, että kaikkialla muualla maailmassa kaikissa kasvupaikoissa uhanalaistumiskehitys voimistuu. Edelleen kuitenkin viljellään mielikuvaa, jossa metsätalous on suurin uhka lajistolle. Tällaiset kommentit halventavat tehtyä uhanalaisuusarviointia ja monimuotoisuuden eteen tehtäviä panostuksia.

Ilmastonmuutos sekoittaa pakkaa

Samanaikaisesti ilmastonmuutos nousi kaikkien tietoisuuteen. Vihdoin se otettiin tosissaan. Tutkijat kaikkialla maailmassa ovat yhtä mieltä siitä, että ilmastonmuutos johtuu fossiilisten raaka-aineiden käytöstä. Ympäristöjärjestöille iski hätä! Koska he eivät ole ihan täysiä tampioita, he ymmärsivät nopeasti, että nyt on tulevaisuus vaakalaudalla. Fossiilisten korvaamiseksi tarvitaan luonnollisesti uusiutuvia raaka-aineita. Suomessa ja maailmalla se tarkoittaa aivan suoraan painetta käyttää metsiä tehokkaammin.

Alkoi armoton viestintäkampanjointi, jolla keskustelu johdettiin vain yhteen asiaan. Hakattavan metsäkuvion hiilivaraston muutokseen. Tällä voitiin laskea, että metsikön hiilinielu pienenee, kun sen hiilivarastoa pienennetään. Ja luonnollisesti tämän varaston annettiin ymmärtää päätyvän saman tien taivaalle ilmastoa lämmittämään. Aktiivisesti vältettiin aiheita, jotka viittasivat fossiilisten korvaamiseen, hakkuiden siirtymiseen, hiilivarastojen todellisiin päämääriin, globaalin kysynnän kasvuun tai metsien kasvun nopeutumiseen. Hakkuut oli saatava näyttämään huonolta vaihtoehdolta, mutta samalla oli saatava ilmastonmuutos osaksi omaa markkinointia. Oli siis vastustettava ilmastonmuutosta ja ratkaisua sen hillitsemiseksi, jotta oma olemassaolon perusta säilyisi. Ei helppo tehtävä.

Pelkkä vastustaminen ei enää riitä

Käydessään hurjaa viestintäsotaa oman perustansa säilyttämiseksi myös metsäväki aktivoitui. Viimeiset vuodet on saanut lehtien palstoilta lukea äärimmäisen paljon tietoa metsäalasta ja metsien käytöstä. Metsäisen kansan ainakin pitäisi periaatteessa tietää, mikä on metsien merkitys yhteiskunnalle, ilmastolle ja luonnolle. Mielikuvan luomista sekoittaa lehdistö ja konfliktiteollisuus. YLE, Hesari ja Suomen kuvalehti ovat ansioituneesti kirjoittaneet juttuja, jotka sekä tuovat faktoja luettavaksi, mutta sitten aivan vihreää ideologiaa tukevia kirjoituksia vastapainoksi. No Suomen Kuvalehti ainoastaan pyrkii lyttäämään metsäalaa faktoista välittämättä. Mutta yhtä kaikki, tietoa on tarjolla runsaasti.

Kollega aikoinaan tuumasi, kun olin Metsähallituksen tiedottajana, ettei ole helppoa taistella faktoilla mielikuvia vastaan. Tässä mediasodassa on aivan samasta kyse. Konfliktiteollisuuden on saatava illuusio metsäalasta luontoa tuhoavana julmurina säilytettyä oman rahoituksensa säilymiseksi. Siksi keinoja ei kaihdeta, eikä totuudella ole väliä. Valitettavasti ympäristö, luonto ja ilmasto on tässä häviäjän osassa.

Enää ei riitä, että vastustetaan. Se on helppoa, mutta ei johda mihinkään. Olen nyt parin vuoden ajan kysynyt metsien käyttöä vastustavilta, mitä he esittäisivät hakkaamatta ja jalostamatta jätettävän suomalaisen puun tilalle. En ole saanut ainoatakaan esitystä. Olen myös kysynyt, mistä suomen metsätalous voisi käydä ottamassa mallia. Ei vastausta. Oletettavasti voidaan sanoa, että Suomen metsätalous on kestävintä maailmassa, sillä voitte olla varmoja siitä, että jos parempi vaihtoehto olisi, se kyllä sanottaisiin ääneen. Ja kovaan ääneen. Enää ei riitä, että vastustetaan, riidellään ja valehdellaan. Nyt on aika siirtyä eteenpäin.

Lopun alkua

Konfliktiteollisuus on pisteessä, jossa ihmisiä on opetettu tarkistamaan lähteensä ja metsäala on tuonut faktoja hirvittävän määrän saataville. Edes kymmenien miljoonien budjeteilla ei loputtomiin saada vihreää näyttämään mustalta. Viimeistä episodia käydään, jossa muutama tiedemies esiintyy kertomassa faktoina omaa mielikuvaansa. Näistä pari on jopa metsäntutkijoita, mutta heidänkin naamat alkavat kulumaan ja jäänevät muiden metsäntutkijoiden vyörytyksen alle aivan pian.

Suomalaiset ovat fiksua kansaa. Ei heitä pysty loputtomiin kusemaan silmään ja sanomaan, että vessassa kävin. On konfliktiteollisuuden vuoro opetella dialogia tai heidät syrjäytetään kaikista piireistä. On aktivistien vuoro nöyrtyä, ja palata samaan todellisuuteen muiden kanssa. Maailma tarvitsee tekijöitä ja suunnannäyttäjiä. Ikuisten jarrujen aikakausi tulee päätökseen ennen kuin ilmasto lämpenee 1,5 astetta.

Kysymys keskustelussa

Luonnonvara-alaa koskevaa julkista keskustelua hallitsee mielenkiintoinen lähestymistaktiikka. Elinkeinoelämää arvostelevat ovat erittäin hyviä esittämään kysymyksiä ja epäilyjä. Heidän kysymyksensä ovat usein muodossa, joka ei anna kuin yhden vastausvaihtoehdon. Esimerkiksi aiheuttaako metsätalous turvemailla ravinnevalumia vesistöön? Vastaus on yksiselitteinen. Kyllä aiheuttaa. Tai pieneneekö metsän hiilivarasto hakkuissa? Kyllä pienenee. Pohdin nyt näitä kysymyksiä ja kysymysten esittäjien toimintaa hieman tarkemmin.

Aiheuttaako metsätalous turvemailla ravinnevalumia vesistöön?

Vuonna 2017 saatiin uusia tuloksia turvemaiden hakkuiden aiheuttamista ravinne- ja humusvalumista vesistöihin. Uutinen pysäytti metsäväen pohtimaan, miten toimintaa tulisi muuttaa ja metsätalouden vastustajat vaatimaan turvemaiden hakkuiden lopettamista. Metsäalalla oli juuri 2014 otettu uudet ohjeet käyttöön turvemaiden hakkuiden vesistönsuojelulle, mutta viimeisten käänteiden seurauksena suometsien käytön ohjeistus uusittiin valumien ja ilmastopäästöjen vähentämiseksi.

Itse kysymys saattaa antaa lukijalle kuvan, että tilanne on jotenkin katastrofaalinen. Tämä useimmiten lienee tarkoituskin. Se ei jätä mahdollisuutta vastata totuudenmukaisesti ilman, että vastaus kuulostaisi selittelyltä ja että hakkuut tulisi siksi tuomita. Mutta jos pohditaan asiaa tuloshakuisesti, pitää kysyä myös, mikä on vaihtoehtoinen päästö. Mikäli oletus on, että vesistöpäästöt halutaan kuriin, on mietittävä vaihtoehtoisen raaka-aineen vesistöpäästöt. Koska puu on materiaalina uusiutuva ja luonnonmukainen, on myös kysyttävä, onko vaihtoehtoinen raaka-aine vastaavanlainen. Jos taas vaihtoehtona on puiden hakkaaminen jostain muualta, on mietittävä hakkuiden vaikutukset siellä muualla. Jotta vertailua voidaan tehdä, on siis alkuperäisen kysyjän velvollisuus myös määritellä vaihtoehtoisen raaka-aineen lähteen.

Jostain syystä tämä kysymys on joka kerta se, joka jää ilman vastausta.

Pieneneekö metsän hiilivarasto hakkuussa?

Ilman muuta tähän kysymykseen on vain yksi vastaus. Kun puu kuljetetaan pois metsästä, metsään jää vähemmän hiiltä varastoon. Mutta tällaisen kysymyksen kohdalla on syytä pohtia myös muita kysymyksiä. Mihin hiilivarasto siirtyy? Säästääkö puun käyttö muita hiilivarastoja(fossiiliset)? Kasvatetaanko tilalle uusi puu? Kuinka iso osa hakkuun hiilivarastovaikutuksella on Suomen kokonaispuuston hiilivarastoon? Jos ei hakata, missä korvaava hakkuu toteutetaan? Minkä verran hiilestä vapautuu ilmakehään ja millä aikajänteellä? Parantaako hakkuu jäljelle jäävien puiden hiilensidontaa? Mikä on vaihtoehto hakattavalle puulle?

Jos siis halutaan esittää hakkuiden vastustaminen ilmaston kannalta huonona vaihtoehtona, on kysymyksen esittäjän velvollisuus vastata kysymykseen, mikä on vaihtoehtoinen raaka-aineen lähde? Muuten kysymys on irrationaalinen ja sisällöltään tyhjä.

Jostain syystä tämäkin kysymys jää aina vaille vastausta.

Vastaamatta jättäminen on vastaus itsessään

On aika tavallista, että metsätalouden vastustaja jättää vastaamatta edellä mainitun kaltaisiin kysymyksiin. Silloin, kun heiltä kysytään parempaa vaihtoehtoa heidän itsensä parjaamalle toimialalle, on minusta aika surullista paeta kerta toisensa jälkeen. Jos vaihtoehtona on asuminen luolassa ilman tulta, en usko kovinkaan monen haluavan seurata heitä. Eivätkä he itsekään ole luolaan menneet tai luopuneet kulutuksesta. Sen verran usein heiltä tulee twiittiä ja päivitystä, että voisi kuvitella heidän elävän hieman toisin kuin opettavat.

Aktivistien haastaminen ei myöskään ole osoitus siitä, että vastustaisi luonnonsuojelua. Ei näillä kahdella asialla ole juuri yhteyttä. Itse vastustan aktivistien toiminnassa eniten sitä, että se on epärehellistä ja lyhytnäköistä. Suomessa ympäristöjärjestöjen olisi viisasta myöntää se tosiasia, että metsäalalla työskentelee luontoa arvostava ammattikunta, joka aidosti haluaa parantaa luonnon monimuotoisuutta ja tilaa. Sen arvostelu on jäänne järjestöjen alkuajoilta, jonne aika monen argumentinkin historia näyttää johtavan. Meillä kaikilla on oikeus mielipiteen vapauteen, eikä se saisi tarkoittaa itsensä altistamista herjaamiselle ja julkisen hyökkäyksen kohteeksi. Meillä kaikilla on myös velvollisuus puuttua tällaiseen toimintaan, sillä tällä hetkellä luonnonvärisen verhon takana tapahtuu asioita, joita yhteiskuntamme ei tarvitse. Järjestöjä saa ja pitää arvostella, jos ne antavat sille aihetta. Olipa kyseessä sitten puolue tai yhdistys.

Maailman parasta tuotantoa

Suomessa metsätalous on nostanut itsensä tasolle, josta muu maailma on kateellinen. Reagointi havaittuihin ongelmiin, metsäntutkimus ja monimuotoinen metsätalous tehokkainen arvoketjuineen on seurausta alan sisällä vallitsevasta luonnon arvostamisesta. Metsäsektorilla on kehitetty uusia monimuotoisuutta tukevia menetelmiä enemmän, kuin aktivistiryhmät ovat keksineet edes vaatia. Usein lehdistä lukemamme ”ehdotukset” tai ”vaatimukset” ovat jo jossain päin käytössä. Ja jos ei vielä käytössä, niitä jo kehitetään. Ulkopuolisilta harvoin tulee mitään uusia avauksia.

Jos siis törmään olettämuksiin tai väittämiin suomalaisen metsätalouden kestämättömyydestä, kysyn erittäin mielelläni esittäjältä vaihtoehtoja. Jokainen Suomen luontoaktivisti ja vihreä poliitikko on varmaan jo vähintäänkin törmännyt kysymykseeni, mistä Suomen metsätalouden tulisi hakea mallia. Yhtään ainoaa vastausta en ole saanut. Koska voitaneen olettaa, että kansainvälisesti toimivat ympäristöjärjestöt tuntevat globaalisti alan, eivätkä osaa esittää yhtään mahdollistakaan vaihtoehtoa, Suomalaista metsätaloutta voidaan pitää maailman mittakaavassa ylivoimaisesti parhaana niin kestävyyden, kuin monimuotoisuudenkin vaalijana.

Koska voitaneen olettaa, että kansainvälisesti toimivat ympäristöjärjestöt tuntevat globaalisti alan, eivätkä osaa esittää yhtään mahdollistakaan vaihtoehtoa, Suomalaista metsätaloutta voidaan pitää maailman mittakaavassa ylivoimaisesti parhaana niin kestävyyden, kuin monimuotoisuudenkin vaalijana.

Ole ylpeä

Metsäalan toimijat harvoin osallistuvat julkisiin keskusteluihin. Syykin on tullut selväksi. Vaatii aikamoista tahdonlujuutta jatkaa metsäalan toiminnan rehellistä kuvaamista, kun aktivistit hyökkäävät voimalla vastaan. Jos keskustelu pysyisikin asiassa, uskoisin että useammat olisivat ihan halukkaita kertomaan, mitä metsissämme tehdään. Useimmiten kuitenkin nopeasti alkaa solvaaminen ja henkilöön kohdistuvat hyökkäykset argumenttien nopeasti hävitessä faktoille.

Minusta jokainen suomalainen metsäalan toimija on arjen sankari, joka tekee ympäristön eteen töitä joka päivä. Jokainen meistä on osa maailman parasta kokonaisuutta, josta on syytä olla ylpeä. Älä anna ulkopuolisten masentaa, vaan ole ylpeä ammatistasi. Ilman meitä maailmalla ei ole toivoa ja meidän ansiosta voimme näyttää koko maailmalle kestävän ratkaisun elämiseen maapallolla! Anna sen myös näkyä ja kuulua kaikessa tekemisessäsi. Olet sen ansainnut!

FSC ja Greenpeace – Ylä-Lapin rosvot

Kun Greenpeace International pysäytti Ylä-Lapin yksityismetsätalouden, keinona oli tällä kertaa Forest Stewardship Council (FSC) -sertifikaatti ja sen suomalainen aktivistien käsikassara FSC Suomi. Tämä on oiva konkreettinnen osoitus siitä, miten laajat valtuudet ympäristöaktivisteilla on ryöstää muiden omaisuutta ja kiristää kaikkia toimijoita mitä monimuotoisimmilla keinovalikoimilla.

Jokaisen on syytä myös ymmärtää, että vihreät, aktivistijärjestöt ja FSC ovat tiukemmin kiinni toisissaan, kuin vastasyntynyt lapsi äidissään. Siltä voi sentään katkaista napanuoran. Niiden harjoittama #konfliktiteollisuus ei ole mitään ”luonnosta huolissaan olevien ihmisten” puuhastelua. Kaikki, mitä nämä osapuolet tekevät, ovat kovaa suunnitelmallista bisnestä ja vuosibudjetti sektorilla on valtava. Pelkästään aktivistijärjestöjen ja sen poliittisen siiven, Vihreän puolueen liikevaihto on kymmeniä miljoonia euroja. Kun siihen lasketaan lisäksi yliopistomaailmaan ja julkisiin organisaatioihin ulottuvat lonkerot ja sertifikaateilla tehtävä tulos, sata miljoonaa on pikkuraha.

Viimeisen vuoden aikana on tapahtunut myös selvä muutos toiminnan uhreissa. Kun aiemmin syyllinen oli aina Metsähallitus tai metsäyhtiö, nyt on selvästi suunnattu katseet yksityismaille. Tämän keissin lisäksi esimerkiksi Suomen luonnonsuojeluliitto on julkisesti ilmoittanut tavoitteekseen lopettaa metsänomistajien perinteinen ”sadonkorjuu”, eli avohakkuu. #avohakkuuthistoriaan -kampanja on suunnattu valtion maille, mutta siinäkin on vihjailtu kiellon laajentamiseen kaikkia maita koskemaan. Avohakkuu on toimenpiteenä metsänhoitajalle eniten kerralla tuloja tuova toimenpide metsänkasvatuksen kiertokulussa ja vaikutus olisi usealle yksityiselle taloudelle musertava.

Suomalaiselle metsätaloudelle ei löydy edes haastajaa maailmalta, kun tarkastellaan kestävyyttä ja monimuotoisuustyötä. Metsäosaamisella metsien kasvu on saatu huimaan kasvuun ja samalla yhteiskunta on kehittynyt puunkäytön ansiosta maailman parhaaksi maaksi useilla mittareilla mitattuna. Ilmastonmuutos vaatii maailman markkinoille lisää fossiilisia korvaavia raaka-aineita ja suomalainen puu on nykytiedon mukaan ylivoimaisesti paras vaihtoehto. Onkin aivan käsittämätöntä, miten voimakkaasti järjestöt, vihreät ja FSC vastustaa maailman muuttumista kestävään suuntaan!

Tähän on tultava muutos ja lainsäätäjän on pikaisesti aloitettava selvitykset järjestöjen toimien vastuiden kasvattamiseksi ja siirrettävä vahingonkorvausten määrittely valtakunnansyyttäjän syyteharkinnan alaisuuteen, jos oletettu vahinko on yli puoli miljoonaa euroa. Jokaisesta kampanjasta tulisi tehdä taloudellisten vaikutusten arviointi puolueettomalla taholla ja jakaa laskennalliset kustannukset niille tahoille, jotka ovat mukana uhkaamassa taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä millään tavalla. Nykytilanne on absurdi, kun koko sektori on siirretty lain ulottumattomiin. Lapin syyttäjä jopa puolustelee heitä myös yksityisten ihmisten nostamien rikosjuttujen kohdalla. (E 19/336)

#vaalit2019 #ylälappi #metsäkiista #metsätalous #ilmasto #ilmastonmuutos

Suomen lajisto köyhtyy

Juuri paljastettu uhanalaisten lajien Punainen kirja julkaistiin kahdeksan vuoden tauon jälkeen. Se paljasti koruttomasti, ettei monimuotoisuuden köyhtymistä ole saatu pysähtymään Suomessakaan. Ei siinä ole onnistuttu tiettävästi missään muuallakaan. Sen vuoksi meidän pitää tehdä entistä enemmän töitä, jotta luonnon monimuotoisuus säilyy ja paranee.

Koska metsät ovat minulle tärkeitä, keskityn tässäkin blogissa vain metsälajeihin. Niitä on kuitenkin suurin osa, sillä metsäluontomme on monimuotoinen. Arvioinnissa onkin kartoitettu yli 10.000 metsälajia, joista hieman alle 10 % (1059) luokitellaan uhanalaisiksi. Niistä noin puolet on luokiteltu vaarantuneeksi. Huomioitavaa on, että edelliseen Punaiseen kirjaan verrattuna metsälajien osuus uhanalaisista lajeista on pienentynyt huomattavasti. Kun se vuonna 2010 oli 36,2 %, osuus on nyt 31,2 %. 5 % vähennys on merkittävä ja kertoo onnistuneesta monimuotoisuustyöstä metsissä. Ei silti ole syytä tuulettaa liikaa. Uhanalaisten metsälajien määrä on silti kasvanut, joten ei ole syytä oikaista selkää. Työtä on edelleen tehtävänä, vaikka muutos voi johtua globaaleista muutoksista paikallisten muutosten sijaan.

2010 vs. 2018

Julkisesti saatavilla olevan aineiston vertailua ei ole tehty helpoksi. Vaatii melko paljon askartelua, että kahden eri aineiston tulokset saa vertailtavaan muotoon. Tähän toivoisin parannusta jatkossa. Tein kuitenkin hieman tulkintaa tulosten pohjalta. Analysoin tuloksia ainoastaan uhanalaiseksi (CR-äärimmäisen uhanalaiset, EN-erittäin uhanalaiset, VU-vaarantuneet) luokiteltujen lajien osalta.

Uhanalaisuuden syyt
Uhanalaisten lajien uhanalaisuuden syyt 2010 ja 2018 (Aineisto: Punainen kirja)

Ilmastonmuutoksesta on puhuttu viime aikoina paljon ja se nähdään merkittävänä uhkana myös lajistolle. Nyt julkaistu aineisto on siinä mielessä huojentava, että vielä ei ole merkittäviä muutoksia havaittavista lämpenevän ilmaston vuoksi. Itse asiassa ilmastonmuutosta uhkaavien lajien osuus on pienentynyt lähes puoleen vuodesta 2010.

Metsien uudistamis- ja hoitotoimet ovat yhtenä uhkana 256 lajin osalta, kun se 2010 oli 237. Tämä on yllättävää, sillä kehitys viittaisi siihen, ettei uudistamis- ja hoitotoimiin liittyvät parannukset ole ilmeisestikään tehokkaita. Ironisesti voisikin tulkita, että metsäsektorilla onkin ehkä aihetta miettiä, kannattaako luopua ainakin osasta monimuotoisuuden eteen tehdyistä toimenpiteistä, jos niillä ei ole tehoa. Tehottomien tilalle voisi miettiä uusia menetelmiä. On myös mahdollista, että koska uhanalaisuuden syille ei ole olemassa varsinaista kriteeristöä, arviota tehneet tutkijat ovat vain voineet tällä kertaa tulkita uhanalaisuuden aiheuttajia eri lailla, kuin vuonna 2010. Siitä voinemme olla kuitenkin varmoja, että yhdenkään lajin osalta metsätalous ei jää vahingossakaan pois, jos sille vain keksitään jokin peruste.

Puulajien muutosten vuoksi uhan alla olevat lajit ovat vähentyneet 30 %.

Sen sijaan kun mietitään muita syitä, jotka voidaan olettaa olevan metsätalouden aiheuttamia, nähdäänkin erittäin positiivisia muutoksia. Puulajien muutosten vuoksi uhan alla olevat lajit ovat vähentyneet 30 %. Muutos on helppo yhdistää sekametsien aktiiviseen lisäämiseen. Samoin on kuloalueiden vähenemisen uhkaamien lajien suhteen. Lahopuun vähenemisen vuoksi uhan alla on noin neljänneksen vähemmän lajeja.

Ojitusten ja turpeenoton vuoksi uhan alla on 50 lajia. Lähes sama määrä, kuin vuonna 2010. Hieman yllättävää on, että peltojen raivaus on edellisellä kerralla ollut uhkana vain muutamalle lajille, mutta nyt kasvu on edelliseen verrattuna jopa yli 26 kertainen??

Uhanalaiset avoimien alueiden sulkeutuminen
Metsälajeista 138 lajin kohdalla ensisijainen uhanalaisuuden syy on metsien sulkeutuminen. Määrä on samaa luokkaa kuin metsien uudistamisen ja hoitotöiden aiheuttama uhka.

Metsätalous tekee tulosta – uhanalaisten metsälajien määrä vähentynyt 76 tai 190 lajilla

Metsätalouden monimuotoisuustoimet osoittavat tehokkuutensa. Lähes 200 lajin vähennys uhanalaisten määrässä on todella konkreettinen osoitus tehtyjen toimenpiteiden toimivuudesta.

Koska kartoitusta tehneet asiantuntijat eivät edelleenkään tehneet merkittävyys- tai vaikuttavuusarviointia eri syiden suhteen, ei raportti kerro suoraan, miten lajistoa voisi tukea. Tulokset eivät myöskään suoraan kerro, onko kerrottu aiheuttaja yksin aiheuttamassa uhanalaisuutta, vai osana kokonaisuutta.

Tarkemman analyysin tekeminen julkisista materiaaleista olisi ollut kohtuuton tehtävä. Sen vuoksi käytän tässä samaa suhdetta, joka on ollut 2010 aineistossa arvioidessani, kuinka monen lajin osalta metsätalouden toimenpiteet ovat olleet ensisijainen uhanalaisuuden aiheuttaja kartoittajien mielestä (tämä ei ole tieteellisesti arvioitu, vaan arvioijien keskustelun tulos).

Näin saadaan oletus, että uhanalaisuuden ensisijainen syy on eri luokituksissa (lajia/luokka):

  • Metsien uudistamis- ja hoitotoimet, 142 lajia (2010, 131 lajia) +11 lajia
  • Metsien puuljaisuhteiden muutokset, 89 lajia (2010, 126 lajia) -37 lajia
  • Vanhojen metsien väheneminen, 114 lajia (2010, 110 lajia) +4 lajia
  • Kuloalueiden väheneminen, 33 lajia (2010, 47 lajia) -14 lajia
  • Lahopuun väheneminen, 131 lajia (2010, 172 lajia) -41 lajia
  • Ojitus ja turpeenotto, 5 lajia (2010, 4 lajia) +1 laji
  • Kaikki yhteensä -76 lajia

Kun otamme mukaan kaikki uhanalaisuuden aiheuttajat, tulokset ovat:

  • Metsien uudistamis- ja hoitotoimet, 256 lajia (2010, 237 lajia) +19 lajia
  • Metsien puuljaisuhteiden muutokset, 253 lajia (2010, 357 lajia) -104 lajia
  • Vanhojen metsien väheneminen, 326 lajia (2010, 315 lajia) +11 lajia
  • Kuloalueiden väheneminen, 99 lajia (2010, 141 lajia) -42 lajia
  • Lahopuun väheneminen, 311 lajia (2010, 408 lajia) -93 lajia
  • Ojitus ja turpeenotto, 70 lajia (2010, 51 lajia) +19 lajia
  • Kaikki yhteensä -190 lajia

Pitää vielä huomauttaa, että koska tilastojen lukeminen on tehty nätisti sanoen haasteelliseksi, on todennäköistä, että tilastossa olisi myös näiden luokitusten  osalta ristiin meneviä lajeja. Ts. on mahdollista, että sama laji voi esiintyä useammassa luokassa ja tällöin lajimäärät ovat niiltä osin liian suuria. Tämä sama harha olisi myös vähentyneiden uhanalaisten määrässä, mutta on linjassa esitettyjen lajimäärien kanssa.

Metsänhoitotöiden aiheuttama uhanalaisuus -13 %

Edellä olevista luvuista voidaan myös laskea, että metsänhoitotöiden aiheuttama lajiston uhanalaisuus on vähentynyt 10 vuodessa jopa 13 prosenttia. Muutos on todella merkittävä, kun huomioidaan että uhanalaisten lajien kokonaismäärä on kasvanut lähes parilla kymmenellä prosentilla.

Ei suomalaista metsätaloutta suotta kutsuta maailman parhaaksi myös monimuotoisuuden huomioimisessa!

 

 

 

Kuka on luonnonsuojelija?

Suomen luonto on lähes kaikille suomalaisille tärkeä. Sitä ei voi kiistää ja olen erittäin iloinen, että näin on. Siten voidaan luottaa siihen, että luontoa suojellaan samalla, kuin luonnon merkitys koko ihmiskunnan tulevaisuudelle korostuu. Luonnon merkityksen kasvaessa valitettavasti myös taloudelliset intressit kasvavat kaikilla rintamilla. Ja se näkyy..

Metsäala, kaivosteollisuus, maatalous, kalatalous, matkailu, luontojärjestöt.. Kaikki ovat teollisuudenaloja, jotka käyttävät luontoa liikevaihtonsa eteen. Yksi kasvattaa puita tehtaille, yksi kaivaa maasta raaka-aineensa, yksi raivaa peltoja kasvattaakseen meille ruokaa, yksi saalistaa vesillä, yksi vie asiakkaitaan luontoon ja yksi nostaa muiden virheitä tikun nokkaan. Kaikkien tähtäimessä on taloudellinen hyöty, sillä ilman taloudellista kestävyyttä toiminta loppuisi. Mutta se mikä jää usein huomiotta, on se fakta että jokaisella sektorilla varsinaisesta toiminnasta vastaa ihminen. Aivan tavallinen, usein suomalainen ihminen. Useimmiten vieläpä ihminen, joka on hakeutunut luontoon liittyvään ammattiin ja jonka voidaan odottaa ajattelevan luontoa keskivertosuomalaista enemmän.

DCIM101MEDIA
Metsäammattilainen myös lisää monimuotoisuutta aktiivisesti.

Metsäammattilainen luonnonsuojelijana

Usein julkisessa keskustelussa metsäammattilaisia leimataan luonnonvihaajiksi ja biodiversiteetin uhkaajiksi. Kirjoituksissa he hävittävät metsiä ja tappavat viattomia luontokappaleita murhanhimoinen katse silmissään vailla minkäänlaista ymmärrystä luonnon toiminnasta. Kuulostaako tutulta?

Opiskellessani metsäalaa minusta oli hienointa koko opintojen sisällössä, että opin niin paljon luonnosta ja monimuotoisuudesta. Sain monipuolisesti tietoa ja ymmärrystä siitä, miten erilaiset toimenpiteet metsissä vaikuttavat kaikkeen siellä. Ja opin miettimään toimenpiteiden vaikutusta kymmenien ja jopa sadan vuoden päähän ja tunnistamaan pitkienkin aikojen jälkeen toimenpiteitä, joita historiassa oli tehty. Opin myös tunnistamaan uhanalaisia lajeja, arvokkaita luontokohteita ja muita mielettömän hienoja luontoon liittyviä yksityiskohtia. Miksi niitä opetettiin, jos tarkoituksena oli vain tuhota luontoa valmistumisen jälkeen? No ei ollut! Niitä opetettiin, jotta voisimme työssämme suojella biodiversiteettiä mahdollisimman hyvin.

Tehdessäni suunnittelutyötä olin iloinen voidessani rajata luontokohteita hakkuusuunnitelmien ulkopuolelle ja miettiessäni, miten niiden tulevaisuus turvataan. En soittanut iltapäivälehdille aina suojellessani kohteita, koska se oli vain yksi osa (vaikkakin arvokas sellainen) arkirutiineja. En kirjoittanut lehtiin haukkuakseni kaikki motokuskit varmuuden vuoksi tai poliitikot, koska haluavat metsien tuottavan hyvinvointia suomalaisille ja asettavat mahdollisesti jonkin luontokohteen vaaraan. Otin luonnonsuojelijan viitan harteilleni ja suojelin kohteen, kuten tuhannet muutkin metsäammattilaiset tekevät joka päivä.

Puutavaimuuta4

Ihmiskunta tarvitsee puuta

Ilmastonmuutos on totta. Ja se johtuu fossiilisista raaka-aineista. Suomen metsät tarjoavat vaihtoehdon, joka varastoi hiiltä ihmisille käyttökelpoiseen muotoon. Kun puu kaadetaan ja kuljetetaan pois metsästä, ei puuhun sitoutunut hiili suinkaan haihdu ilmakehään. Pieni osa muuttuu hiilidioksidiksi energiakäytön myötä, mutta vain pieni osa. Loput on uusiutuvaa materiaalia, jota ilman emme ikinä pääse fossiilisista eroon. Ja jota ilman emme voi edes hillitä ilmastonmuutosta.

Koko metsäsektori tekee koko ajan työtä kehittyäkseen paremmaksi. Ja metsäalan ammattilaisen silmin paremmuus on nimenomaan sitä, että luonnon monimuotoisuus säilyy ja paranee niillä alueilla, joilta puuta korjataan ihmisten tarpeisiin. Ei ole uusi asia, että monimuotoisuus parantaa puuston kasvua ja vastustuskykyä. Sekapuusto on nykyään lähes joka paikassa tavoitteena myös monimuotoisuussyistä.

Kiusaaminen on huonoa käytöstä

Minua loukkaa henkilökohtaisesti se, että joku tulee arvostelemaan ammattitaitoani ja osaamistani. Vielä enemmän se loukkaa silloin, kun arvostelu perustuu virheelliseen mielikuvaan tai ymmärtämättömyyteen luonnon toiminnasta. Minut on leimattu luonnonvihaajaksi sillä perusteella, että olen kyseenalaistanut ”virallisten luonnonsuojelijoiden” viestit. En anna sen vaikuttaa, sillä metsäammattilainen on luonnonsuojelija parhaasta päästä ja koko ammattikunnalle pitäisi antaa ansiomerkki tästä työstä! Tulen jatkossakin arvostelemaan niiden toimintaa, jotka hyökkäävät metsäammatissa työskenteleviä vastaan kohtuuttomin ja perusteettomin väittein. Kaikkien metsäammattilaisten pitäisi saada vapaasti osallistua metsäkeskusteluihin ja puolustaa omaa osaamistaan ja työtään. Ammattikunnan puolustaminen ei saa olla tuomittavaa enää yhtään kauempaa! Ei anneta kenenkään enää syyttää meitä luonnon tuhoajiksi tai vihollisiksi ilman vastarintaa! Kerrotaan heille, että heidän toimintansa on henkilökohtaista, loukkaavaa ja asiatonta. Kiusaamisen on loputtava!