Metsä, monipuolinen aitta!

Viime päivinä metsien vaikutus ilmastonmuutokseen on puhuttanut paljon. Osa ilmastotutkijoista todistelee, että metsien käyttö on ilmastolle haitallista ja sitä pitäisi rajoittaa. Oletuksena on, että lisähakkuut pienentävät metsien hiilivarastoa ja hiili tupsahtaa taivaalle hetkessä hakkuiden jälkeen. Tutkimukset ovat rajattu koskemaan tehtävien hakkuiden lyhytaikaisia vaikutuksia pelkästään metsien hiilivarastojen muutosta tarkastellen.

Näen tässä jonkinasteista metsiensuojelullista tavoitteellisuutta. Esimerkiksi Suomen Ympäristökeskuksen asiantuntija kertoi, ettei vaikutuksilla fossiilisen hiilen kulutukseen ole merkitystä, jos metsien hiilivarasto pienenee. Itse olen ollut tähän asti siinä uskossa, että nimenomaan fossiilisen hiilen vapautuminen on aiheuttanut ilmiön nimeltä ilmastonmuutos. Eikö tällöin fossiilisten varastojen käyttämättä jättäminen ole tärkein asia? Vaikka laskelmilla saadaan kaikki uusiutuvat näyttämään ilmastolle negatiivisina, minusta niiden vaikutus ilmastoon on vähäinen, koska ne kasvaessaan ovat jo sitoneet hiilen ilmakehästä ja tekevät sen uudelleen. En ole vielä törmännyt sellaiseen laskelmaan, jossa olisi huomioitu myös toisen tai kolmannen hakkuukierroksen vaikutus tai kumulatiisisuus.

En ole vielä törmännyt sellaiseen laskelmaan, jossa olisi huomioitu myös toisen tai kolmannen hakkuukierroksen vaikutus tai kumulatiivisuus.

Myöskään historiaa ei voida ohittaa. Suomessa metsien kasvu ja puumäärä on saatu ennätyslukemiin hyvällä metsänhoidolla ja niitä voidaan parantaa entisestään. Se mahdollistaa entisestään kasvavat mahdollisuudet uusiutuvien käyttöön, mutta myös paljon muuta. Ilmastovaikutukset eivät ole ainoa asia, mitä suomalaisella metsäosaamisella ja puun jalostuksella voidaan saada aikaiseksi. vaikka sitäkään ei tulisi väheksyä.

Ympäristö kiittää

Puukuidun muuntautuvuus mahdollistaa yhä parempien raaka-aineiden tuottamisen, joilla voidaan korvata ympäristöä kuormittavia tuotantomuotoja maailmalla. Esimerkiksi Spinnovan ja Aalto -yliopiston kehittämällä menetelmällä saadaan valmistettua tekstiilikuituja täysin ilman kemikaaleja. Tällä on suora vaikutus puuvillan tarpeeseen. Puuvillan tuotanto on raskaasti ympäristöä kuormittavaa. Sen kasvattamiseen tarvitaan suuria määriä ympäristömyrkkyjä ja vettä. Sitä kasvatetaan alueilla, joissa kärsitään kuivuudesta, joten vähäiset vesivarannot joudutaan käyttämään kasteluun ja ihmiset kärsivät puhtaan veden puutteesta.

Puukuitua ja biomuovia yhdistämällä voidaan vähentää tuotteiden hiilijalanjälkeä jopa 80 % neitseelliseen muoviin verrattuna. Orthex ja Stora Enso toivat markkinoille keittiötarvikkeita, joissa yhdistyvät puun ja muovin parhaat ominaisuudet, kestävyys, pestävyys ja hygieenisyys.

Asumisessa puuta voidaan pitää terveyttä ja elpymistä parantavana materiaalina, kerrotaan Puuinfo.fi sivuilla. Puu on todettu rauhoittavaksi, sisäilmaa parantavaksi ja miellyttäväksi. Se siis lisää asumisen mukavuutta.

Lääketeollisuus, elintarviketeollisuus ja moni muu ala käyttää puuta sen hyvien ominaisuuksien ja uusiutuvuuden vuoksi. Nykyään myös tuotantoeläinten rehua valmistetaan sellusta.

Kiertotalous tarvitsee neitseellistä materiaalia

Paljon puhutaan myös kiertotaloudesta. Resurssiviisauteen kuuluu, että pyritään käyttämään resurssit mahdollisimman moneen kertaan ja tietysti pyritään selviämään mahdollisimman vähällä resurssien tarpeella. Kierrätys ja tuotteiden jatkokäsittely tulee vähentämään neitseellisen raaka-aineen tarpeen osuutta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että uutta ei tarvita. Kaikki materiaali kuluu käytössä ja menettää ominaisuuksiaan. Tarvitaan siis lisää neitseellistä materiaalia.

Puun on todettu olevan hyvä raaka-aine kiertotalouteen. Puukuidun ominaisuudetkin muuttuvat, mutta se mahdollistaa laajan valikoiman erilaisia käyttökohteita. Ja voidaan tietysti lopuksi muuttaa energiaksi, jos muuta järkevää käyttöä ei löydy.

Pysyvää on vain muutos

Ehkä vielä näemme myös muutoksen pitkäjänteisempään suuntaan ajattelutavoissa. Metsäalalla kestävyys on ollut keskeinen arvo vuosikymmenet. Nyt tehdään lyhyen ajan vaikutusarvioita, jotka ovat paitsi nähdyn esimerkin (puuston kasvun kehitys) vastaisia, myös lyhytnäköisiä. Metsänkasvatuksessa katse on kiertoajan, eli käytännössä jopa sadan vuoden päässä. Alle 30-vuoden suunnitelmia tehdään yleensä uudistamisen ja taimikonhoidon, sekä tietysti jo seuraavien harvennusten osalta. Tavoitteena on tuottaa hyvänlaatuista tukkipuuta, jolla metsätalouden kannattavuus tehdään. Matkalla tulee myös kuitua ja energiaksi menevää puuta, olipa kasvatustapa mikä tahansa.

Minä luottaisin yli satavuotiseen metsäosaamiseen, jolla on vankat näytöt metsien hiilivarastojen kasvattamisesta, puuntuotannosta, puun jalostamisesta ja toiminnan jatkuvasta kehittämisestä.

Metsien käyttöä miettivien poliitikoiden ja muiden tahojen on syytä kysyä itseltään, kenee sanomaan luottaa. Onko se ilmastontutkija vai luonnonsuojelujärjestö, joka tietää eniten metsäalasta? Minä luottaisin yli satavuotiseen metsäosaamiseen, jolla on vankat näytöt metsien hiilivarastojen kasvattamisesta, puuntuotannosta, puun jalostamisesta ja toiminnan jatkuvasta kehittämisestä.

Puutuotteiden kehitys on hurjaa. Erityisesti suomalaiset metsäjätit ovat tämänkin vuoden puolella tuoneet markkinoille ison määrän uusia tuotteita. Toki vieläkin tehdään vessapaperia ja sitä viedään myös kiinalaisille, mutta minua kiinnostaa nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Jo nyt on saatavilla mieletön määrä erilaisia puutuotteita, mutta jatkossa tullaan varmasti näkemään vielä futuristisempia innovaatioita. Ehkä menemme avaruuteen puisella raketilla tai matkustamme puisilla junilla. Puinen auto onkin jo nähty..

Ja lopuksi pyyntö niin ilmastontutkijoille, poliitikoille ja järjestöille, jotka haluavat rajoittaa puunkäyttöä. Voisitteko ystävällisesti antaa sellaisen konkreettisen ja realistisen vaihtoehdon, jolla puusta ja fossiilisista raaka-aineista tehdyt materiaalit voidaan syrjäyttää kestävästi. Jopa minä, metsien mahdollisuuksiin sydänjuuria myöten uskova ihminen, olen valmis vaihtamaan mielipidettäni, jos tilalle annetaan parempi vaihtoehto. Kehitys ei tapahdu pelkästään osoittamalla, että kaikki on kestämätöntä. Kuluttajien, päättäjien ja yritysten on tehtävä valintoja ja valinnat tehdään olemassa olevien vaihtoehtojen välillä. Niitä kaipaan..

 

Mainokset

Tutkijat erimielisiä

Metsien ilmastovaikutukset ovat osoittautuneet erittäin hankalaksi tieteenalaksi ilmastotutkimuksen ja metsäntutkimuksen yhteensovittamisen osalta. Yhtenä syynä voi olla, että ilmastotutkimusta tekevissä ryhmissä on jostian syystä hyvin vähän metsäntutkijoita tai metsäasiantuntijoita. Tärkein syy saattaa kuitenkin löytyä tieteenalojen erilaisesta lähestymiskulmasta asiaan.

Ilmastotutkija lähestyy asiaa hiilivarastojen ja niiden muutosten kautta. Metsäasiantuntija taas metsän kasvatuksen kautta. Molemmat ovat tavallaan oikeassa, mutta näkemys käsittelyjen seurauksista täysin päinvastainen. Tässä yksi teoria, mistä erimielisyys voi johtua.

Ilmastotutkimuksen kannalta merkityksellistä on sillä, kuinka paljon metsiin on varastoitunut hiiltä. Hakkuut luonnollisesti pienentävät tätä hiilivarastoa, koska hakattavat puut ovat käytännössä sitoutunutta hiiltä. Eli hakkuiden yhteydessä metsästä pois viety puu pienentää metsän hiilivarastoa. Se on helppo todistaa tieteellisesti (tai oikeastaan matemaattisesti). Metsien lisähakkuutavoitteet ovat siis selvästi ilmastolle negatiivisia, kun asiaa pohditaan tältä kantilta. On hyvä muistaa, että lisähakkuut kohdistuvat pääosin harvennusta tarvitseviin metsiin. Tällöinkin metsien hiilivarasto laskee, sitä ei käy kieltäminen.

Metsäalan tutkijat ja asiantuntijat kiistävät tämän näkökulman. Mutta miksi? Simppeli hommahan tuo on. Metsäalalla tavoitteena on hyvä tuotto hyvän metsänhoidon kautta. Tavoitteena on kasvattaa arvokasta puuta, joka on metsätalouden kannattavuuden edellytys. Siinä, kun ilmastotutkija perehtyy taulukoihin ja laskee varaston muutoksia, metsäammattilainen seisoo metsässä miettien, millä toimenpiteillä metsä saadaan pidettyä kasvukunnossa ja mahdollisesti parannettua kasvua, sekä tietysti varmistaa laadukkaan puun kasvaminen.

Metsien harventamisella luodaan jäljelle jätettäville puille paremmat kasvuedellytykset. Harvennus vähentää kilpailua valosta, ravinteista ja vedestä ja saa puut kasvattamaan myös järeämpää runkoa, joka kestää myrskyt ja tykyt. Ilman harvennusta metsä tihenee läpitunkemattomaksi tikkuviidakoksi, josta ei ikinä kasva järeää puuta. Sellaisessa alkaa myös kilpailu, jossa on vain häviäjiä. Eli osa puista kuolee hävittyään kilpailussa. oikein hyvällä kasvupaikalla hiilivarastokin saattaa nousta mittavaksi, mutta ei sellaisella metsällä muuta virkaa enää olekaan. Siellä ei ole monimuotoisuutta, virkistysarvoja, eikä juuri mitään muutakaan hiilivaraston lisäksi.

Siksi metsäammattilainen suosittelee metsänomistajalle oikean aikaisia harvennuksia. Ei hän mieti hiilivarastoa, vaan sitä, minkälaiseksi metsä kasvaa tulevaisuudessa. Harvennettu männikkö on jonain päivänä komea petäjikkö, josta metsänomistaja saa hyvät rahat. Sellaisesta metsästä lähtevä puu päätyy rakennusteollisuuteen pitkäaikaisiin hiilivarastoihin. Samalla harventaessa metsänomistaja saa tuloja hakatusta puusta. Vaikka siitä olisikin vain osa tukkipuuta, myös kuidulla on taloudellistakin arvoa.

Mutta olipa puu tukkia tai kuitua, ei sen hiilivarasto taivaalle tupsahda. Metsän hiilivarasto toki pienenee, mutta vain sen verran, kuin sieltä siirretään varastoitunutta hiiltä toiseen paikkaan. Jatkojalostettavaksi erilaisiksi tuotteiksi meille kaikille. Useimmiten kyseiset tuotteet ovat vieläpä kierrätyskelpoisia ja voivat elää monenlaisessa muodossa ennen päätymistään energiaksi. Ja lähes jokaisessa vaiheessa ne vähentävät fossiilisten hiilivarastojen käyttöä osaltaan.

Harvennus siis pienentää hiilivarastoa. Mutta vain hetkellisesti. Harvennuksen ansiosta metsä alkaa kasvaa nopeammin jouduttaen samalla hiilensidontaa. Jo muutamassa vuosikymmenessä harvennetussa metsässä on enemmän varastoitunutta hiiltä, kuin harventamattomassa olisi koskaan ollut. Ja korostan, että silloin on saatu jo puutakin ihmisten tarpeita täyttämään!

Metsän hiilivarastoa tarkastellessa ilmastontutkijan näkökulmasta näyttää olevan aika yhdentekevää, mitä hiilivarastolle tapahtuu sen jälkeen, kun se metsästä pois viedään. Silläkään ei näytä olevan juuri painoarvoa, minkälaisia hiilenlähteitä ei tarvitse hakkuun ansiosta käyttää. Pitäähän tutkimuksessa osata rajata tutkimusalue.. Tosin tällä lähestymiskulmalla voidaan unohtaa kaikkien uusiutuvien lähteiden käyttö ilmastolle haitallisina.

Hiilinielukeskustelu
Metsien hiilinielukeskustelu kattaa 0,32 %:n näkemyseron metsien hiilivarastosta.

Kiistan alla oleva hiilinieluvaikutuskin on häviävän pieni, jos sen suhteuttaa Suomen metsien hiilivaraston valtavaan kokoon. Tällä hetkellä se on vain 0,32 % ja pienenee vuosi vuodelta kääntyen lopulta toisin päin.

Kiteytettynä voisi sanoa, että ilmastotutkijan laskiessa oletettujen käyttömäärien välisiä erotuksia tilastotietojen pohjalta, metsäammattilainen tekee tulevaisuuteen tähtääviä päätöksiä metsän ehdoilla.

 

Rehellisyys kunniaan

Suomalaista metsäkeskustelua on riivannut jo pitkään vihreä valhe. Meille on pesiytynyt joukko moraalittomia ihmisiä, jotka käyttävät härskisti hyväkseen ihmisten tahtoa pitää luonnosta huolta. Nämä ihmiset osaavat esiintyä tilanteen vaatimalla tavalla silloin, kun seurassa on metsien käytöstä oikeasti jotain tietäviä. Väitteet ovat silloin maltillisempia ja valikoituvat siten, ettei niistä kovin keskustelua synny. Asiantuntijat lähinnä hymähtävät väitteille, jotka ovat merkityksettömiä, vaikkakin vääriä.

Kävin Rovaniemellä Sahanperän Savotta -tapahtumassa. Tapahtuma on metsäalan tapahtuma, jossa tuodaan metsäalaa monipuolisesti ihmisten tietoisuuteen. Mukana on myös virkistyskäyttö ja luonnonsuojelu aivan luonnollisesti, koska ne ovat osa suomalaista metsien käyttöä. Mukana oli myös Suomen Luonnonsuojeluliitto omalla ständillään markkinoimassa Vihreiden vaalikampanjana toimivaa #avohakkuuthistoriaan -kansalaisaloitetta.

Kuunnellessani, mitä heidän asiantuntijansa maallikoille syöttää, aloin voida fyysisesti pahoin.

Halusin mennä keskustelemaan aiheesta ihan kasvotusten. Ständillä oli kuitenkin ihmisiä, joten jäin kiltisti odottelemaan heidän taakseen ja lueskelin samalla, mitä kampanjan roll-uppiin oli kirjoitettu. Roll-upista puuttui vain Suomen valtionmetsien avohakkuiden vaikutus ruotsidemokraattien vaalitulokseen. Niin mielikuvituksellista soopaa siihen oli laitettu. Mutta ei se ollut vielä mitään. Kuunnellessani, mitä heidän asiantuntijansa maallikoille syöttää, aloin voida fyysisesti pahoin. En voinut käsittää, miten törkeästi vakavalla naamalla valehdellaan ihmisille, vaikka kyseinen asiantuntija aivan varmasti tiesi puhuvansa palturia.

Päätin jatkaa matkaa, mutta jäin miettimään juuri näkemääni näytelmää. Totesin, että kaikenlainen keskustelu heidän kanssaan on aivan turhaa. Luonnon monimutkainen ekosysteemi ei ole näille asiantuntijoille mitenkään hallussa. He vetävät aivan tuulesta temmattuja yhteyksiä viljellessään syytöksiä ja muuttavat kaikki metsien käytössä opitut ja metsäntutkimuksessa selvitetyt lainalaisuudet juuri sellaisiksi, kuin haluavat. Jäin miettimään, onko toimintamalli tietoinen taloudellisiin tavoitteisiin pääsemiseksi luotu malli, vai onko kyseessä kultti?

Avohakkuita vastustavaa kansalaisaloitetta markkinoidaan millä tahansa argumenteilla. Suomen Luonnonsuojeluliiton asiantuntija Paloma Hannonen on kytkenyt jo lähes kaikki maailmassa tapahtuvat asiat suomalaisen avohakkuun syyksi. Odotan vain Trumpin valtaanpääsyä ja Putinin Krimin valtausta listalle. Esimerkiksi alavireiset kanalintukannat ovat kuulemma avohakkuiden syytä. Kannathan ovat olleet nyt muutaman vuoden alhaalla, koska säätilat ovat olleet todella rajuja vastakuoriutuneille poikasille. Yhtenä kesänä oli juhannusviikon lumi maassa ja toisen satoi jatkuvasti. Untuvapeitteiset poikaset eivät vaan selviydy sellaisesta. Ja kun vielä tutkimukset viittaavat siihen suuntaan, ettei kanalinnuilla ole ongelmia elää talousmetsissä ja avohakkuiden keskikoko laskee koko ajan, voidaan väite todeta täysin mielikuvituksen tuotteeksi. Sama voidaan sanoa hömötiaisten ja muiden pikkulintujen osalta. Äkillisen kannan romahtamisen syitä on syytä hakea muualta. Vaikkapa neonikotioiden käytöstä, ilmaston muuttumisesta tai jostain muusta. Metsätaloudessa ei ole tapahtunut mitään niin radikaalia, mikä selittäisi äkilliset vaihtelut. Tämä johtuu jo siitä, että metsistämme käsitellään vain 1/50 vuosittain, josta vain osa on avohakkuita. Keskusteluun tuli jo jopa jollain asteella absurdeja piirteitä, kun äidinkielen lehtori Leena Vahala alkoi väittää, ettei 40 prosentilla viime vuodesta kasvanut kanalintupopulaatio tarkoita kannan elpymistä (Elpyä = vahvistua uudelleen). Hän on toki ennekin osallistunut keskusteluihin ilmeisenä tavoitteenaan viedä keskustelua sivuraiteelle, mutta että haastamalla suomen kieltä. Minulla ei luonnollisestikaan ole kompetenssia lähteä väittelemään tästä aiheesta, koska hän on äidinkielellisesti selvästi korkeammin koulutettu, kuin tiedottajan koulutuksen saanut metsäasiantuntija.

Vahala metsopopulaatio

Oli miten oli, ymmärsin että meidän kaikkien metsäalan ihmisten on otettava metsäalan viestintä entistä vakavammin. Meidän on kerrottava ihmisille, mitä metsäalalla oikeasti tapahtuu ja puututtava jokaiseen virheelliseen viestiin, johon törmäämme. Vaikka tietäisimme itse, että järjestöjen sanoma on puppugeneraattorista peräisin, on meidän vastuulla katkaista valheellisen viestin tie. Maallikoilla ei ole mahdollisuuksia ymmärtää, että heitä kustaan silmään, jos me emme anna oikeaa tietoa heille. Viherpopulismi on tuhon tie, jolla ei ole luonnon tai ilmaston kannalta mitään positiivisia vaikutuksia.

Tekstiä muutettu 15.9.2018 (lisätty metsätalouden ja kanalintukantojen yhteydestä kertova kappale)

Kehittäminen on avain kestävyyteen

Meillä on ongelma! Tai oikeastaan kasa ongelmia. Maailmalla kuohuu, kun ilmastonmuutos tuo vuosi vuodelta suurempia vaikeuksia ihmiskunnan selviytymiselle vanhoilla asuinpaikoilla. Väestön liikkuminen on jo nyt suurta, mutta tutkijat ennustavat jopa satojen miljoonien ihmisten joutuvan jättämään kotinsa, koska elämisen edellytykset menetetään. Ja silti maapallon väestön määrä kasvaa koko ajan.

Jokainen meistä tarvitsee puhdasta vettä, ruokaa ja suojaa. Ilman näitä seuraa inhimillinen katastrofi. Se voi olla yksilökohtainen tai jopa kokonaista kansakuntaa koskeva, kuten olemme jo nähneet. Niiden riittävyys ei ole itsestään selvää myöskään suomalaisille.

Olemme tottuneet siihen, että saamme kaupasta tai pistorasiasta kaiken tarvitsemamme. Kannattaisi alkaa miettimään, mitä tapahtuu silloin, kun Itämerellä seilaavat ruokalaivat kääntävätkin kurssin kohti paremmin maksavia asiakkaita. Mitä puemme päällemme, kun puuvillapellot kuivuvat tai niiden tarvitsemat torjunta-aineet tuhoavat ihmisiltä elinmahdollisuudet? Mistä saamme riittävät materiaalit talojen tekemiseen, kun maahan virtaa entistä enemmän pakolaisia?

Ruoantuotanto ahdingossa

Suomen ruoantuotanto on ahdingossa äärevien sääolosuhteiden vuoksi. Viime kesänä oli liian märkää ja sato meni. Tänä kesänä kuivuus. Peräkkäiset katovuodet ajavat maanviljelijät taloudelliseen ahdinkoon ja moni onkin joutunut lopettamaan. Julkisuudessa käydään keskustelua, voiko maanviljelijöitä tukea ja monta mielipidettä on sen suuntaista, että ei. Onneksi Keskusta -vetoinen hallitus päätti toisin ja myönsi lisärahaa katokorvauksiin.

Maailmalla kohistaan mm. avokadojen tuottamisen ongelmista. Ensinnäkin avokadokilon tuottaminen vaatii vettä tolkuttomat määrät. Usein alueilla, joilla sitä ei ole ihmisilläkään. Sen lisäksi avokadosta on tullut uusi rikollisuuden rahoittaja. Mafiat ovat vallanneet avokadobisneksen mm. Etelä- ja Väli-Amerikan maissa ja alalle on tullut ihmiskauppaa, murhia ja väkivaltaisuuksia. Tämä lienee vain alkusoittoa, sillä kun ruokapula kasvaa, rikollisuus todennäköisesti kasvaa sen myötä kaikissa epävakaissa maissa.

Suomi on avainasemassa

Elämme maailman turvallisimmassa maassa, jossa on korkeasti koulutettu väestö. Tämä tekee Suomesta myös houkuttelevan kohteen, kun ihmiset miettivät mihin aavikoituvasta tai tautien ja sotien riivaamasta kotimaastaan lähtisi. Tämä antaa meille mielestäni vastuun myös kehittää entistä parempia varautumiskeinoja, mutta myös entistä puhtaampia ratkaisuja.

Suurin syy ilmaston lämpenemiseen on fossiilisten hiilivarastojen vapautuminen ilmakehään ihmisen toimesta ja luontaisesti.

Ilmastolla on elintärkeä rooli kaikelle lajistolle. Sen muuttumisen seurauksia emme tiedä vielä. Voimme vain ennustaa ja arvailla. Ilmaston lämmittäjien osalta olemme suhteellisen yksimielisiä. Suurin syy ilmaston lämpenemiseen on fossiilisten hiilivarastojen vapautuminen ilmakehään ihmisen toimesta ja luontaisesti. Meidän olisikin syytä tehdä päätöksiä kaikilla osa-alueilla, jotta nämä ikiaikaiset hiilivarastot jäisivät mahdollisimman vähälle hyödyntämiselle.

Kuluttaja on vastuussa!

Vaikka olisi niin helppoa ajatella, ettei omalla kulutuskäyttäytymisellä ole väliä, sillä huijaa vain itseään. Voi olla, että kehittyvissä, miljardien asukkaiden maissa, kulutetaan suhteettoman paljon. Silti sielläkin on kyse yksilöiden tekemistä valinnoista. Jokainen kuluttaja vaikuttaa kokonaisuuteen omalta osaltaan.

Ensisijaisesti kannattaa pyrkiä vähentämään kulutusta. Ilmastoystävällisin teko on jättää tuotteet ostamatta ja sitä kautta vähentämällä niiden valmistamiseen tarvittavien raaka-aineiden tarvetta. Tätä tietysti hidastaa markkinatalous, joka perustuu jatkuvaan kulutuksen lisäämiseen. Koko ajan meille tuputetaan mitä mielikuvituksellisempia tuotteita, joita ”välttämättä” muka tarvitsemme, kaikilta mahdollisilta suunnilta. Kuluttajan ei ole helppoa vähentää kulutusta, kun ympäristö suorastaan huutaa kulutuksen riemusanomaa.

Liikekeskus

Ihan kokonaan kulutusta ei varmaan kukaan lopeta. Valitsemalla kestäviä, uusiutuvista tuotteista tehtyjä tuotteita kuluttaja tukee teollisuuden muutosta näiden valmistukseen. Teollisuus tuottaa niitä tuotteita, joita ostetaan ja siihen voi vaikuttaa ainoastaan kuluttajat. Poliittisilla päätöksillä voidaan vaikuttaa tuotteiden hintoihin, jotka ohjaavat kulutusta, mutta lopullinen valinta on kuluttajan vastuulla.

Jotta teollisuus voi valmistaa kilpailukykyisiä tuotteita uusiutuvista materiaaleista, meidän on huolehdittava mahdollisimman hyvin raaka-aineen saatavuudesta ja vältettävä hinnan tarpeetonta nostamista. Tässä erityispaino on metsäsektorin toiminnan kannattavuudella, sillä puusta voidaan valmistaa taloja, vaatteita, pakkausmateriaaleja, lääkkeitä, papereita, biomuoveja ja lukemattomia muita ihmisten jokaipäiväisessä elämässä tarvitsemia tuotteita, joista osa on alhaisen jalostusasteen tuotteita, mutta koko ajan kasvaa korkeamman asteen tuotteiden valmistus innovaatioiden tullessa tuotantoon. Parasta on, että Suomessa tuotettuna arvoketju tuottaa myös taloudellista hyötyä metsänomistajille, asiantuntijoille, tutkijoille, korjuuyrittäjille, kuljetusyrittäjille, sahoille, tehtaille, kaupalle, työntekijöille ja yhteiskunnalle maailman kestävimmin toimivan metsätalouden ansiosta. Ainakaan minun korviini ei ole kantautunut parempaa mallia muualta. Metsätalouden ja metsäsektorin vastuulla on tuottaa ihmisille kestävällä tavalla ja kestävistä materiaaleista tuotettuja tuotteita, jotta he voivat ostaa niitä.

Ristiriitaa

Ristiriitainen ilmastoviestintä hämmentää

Vaikka meillä on siis vastuu, osaaminen ja tietämys uusiutuvien tuotteiden kestävään valmistukseen, ristiriitaisella ilmastoviestinnällä hämmennetään kuluttajia. Jos vaaditaan uusiutuvien tuotteiden käyttöä ja samaan aikaan pyritään vaikeuttamaan metsäsektorin toimintaa, viestit ovat pahasti ristiriitaisia. Jos vastustetaan ydinvoimaa ja samalla kailotetaan ilmastonsuojelusta, viesti on ristiriitainen. Jos vaaditaan öljynporauksen lopettamista ja biotuotetehtaiden perustamista, viesti on ristiriitainen. Jos kampanjoidaan hakkuiden yksipuolistamisen eteen ja samalla suositaan puupohjaisia tuotteita, viesti on ristiriitainen. Jos toistetaan mantran lailla, miten lisähakkuut pienentävät hiilinielua ja metsien puumäärä lisäyksen jälkeenkin kasvaa kymmenillä miljoonilla kuutioilla vuodessa, viesti on ristiriitainen. Jos vaaditaan kestävää metsien käyttöä, mutta tehdään hiilitaselaskelmat lyhyellä aikavälillä, viesti on ristiriitainen. Jos vaaditaan luonnon monimuotoisuutta, mutta vaarannetaan se hidastamalla kehitystä kohti vihreää taloutta, viesti on ristiriitainen. Voikin vain kysyä, miksi ihmeessä kukaan tällaista viestintää tekisi, jos olisi aidosti ilmastosta tai luonnosta huolissaan? Ja miksi niistä pidetään kiinni ja niiden eteen ollaan valmiita tekemään asioita, joita pidetään yleisesti paheksuttavina?

Tekoja populististen väitteiden sijasta

Asuminen on suurin hiilidioksidipäästöjen aiheuttaja. Päästöjä tulee niin rakentamisen, kuin asumisenkin aikana. Meidän tulisi pikavauhtia valtavirtaistaa puurakentaminen kaikille yhteiskunnan tasoille. Suunta on jo oikea, mutta kehitystä pitäisi jouduttaa. Ongelmaksi muodostunee rakennusyhtiöiden olemassa olevat tuotantolaitokset ja niiden muuttaminen tähän soveltuvaksi. Kehitystä ei ainakaan hidasta myöskään betoniteollisuuden vahva rooli rakentamisen saralla. En usko, että betonirakentaminen koskaan tulee kokonaan loppumaankaan, mutta yhdistelemällä betonia, terästä ja puuta voidaan jo saavuttaa merkittävää kehitystä ilmastonäkökulmasta.

Energiasektori tekee murrosta. Hajautettu energiantuotanto yleistyy ja tulevaisuudessa yhä enemmän asumisenkin energiasta tuotetaan paikallisella tasolla uusiutuvista raaka-aineista. Se on hyvä, koska silloin myös raha jää paikallista aluetaloutta tukemaan. Aurinko, puu, geoenergia ja muut uusiutuvat lähteet voivat lämmittää talot ja niistä saadaan myös tarvittava sähkö. Ilokseni voin todeta, että tämä kehitys on jo liikkeellä. Koska se on myös taloudellisesti kannattavaa, sen yleistyminen uudisrakentamisessa on odotettavissa pikavauhtia. Esimerkiksi Kirkkonummen Masalaan suunniteltavassa ekokylässä energiainvestointien takaisinmaksuaika on 3,5-9,5 vuotta riippuen siitä, saadaanko siihen energiatukea vai ei. Tällä investoinnilla tuotetaan kaikki energia alueen n. 250 asuntoon tulevaisuudessa todella edullisesti. Vastaavaa ratkaisua käyttää myös ASV Arctic Smart Village Oy, joka edistää Älykylä -konseptillaan taloudellisesti ja ekologisesti kestävämmän asumisen kehittymistä ensisijaisesti Pohjois-Suomessa, mutta tulevaisuudessa myös muualla Suomessa ja ulkomailla.

Paikallinen ruoantuotanto vähentää kuljetuksen päästöjä. Siksi esimerkiksi olosuhteet täysin hallinnassa pitävät ratkaisut ansaitsevat huomiomme. Vertikaalikasvatus (l. kerroskasvatus) ja kalojen kiertovesikasvatus ovat erinomaisia esimerkkejä ruoantuotannon uudistamisesta. Ulkoisilla olosuhteilla ei ole merkitystä, kun ne eivät pääse vaikuttamaan prosessiin. Toivottavasti alan kehittämiseen löytyy innokkaita yrittäjiä lisää ja poliittinen tuki. Ainakin ASV Oy:n Älykylä -konsepti tukee kehitystä.

 

 

Ilmastonmuutos pakottaa populismiin

Julkaistu Lapin Kansassa 24.8.2018

Vihreiden kansanedustaja Emma Kari ja Rovaniemen vihreät valtuuston jäsenet kirjoittivat vihreiden torjuvan ilmastonmuutosta (LK 20.8.. Kirjoituksessa he arvostelivat Sipilän hallituksen hakkuutavoitteita kestämättömiksi ja haittaavan ilmastonmuutoksen vastaista taistelua. Valitettavasti perustelut eivät ole kovinkaan kestävällä tasolla, vaan ennemminkin populistista äänestäjien kosiskelua.

Hakkuutavoitteet ovat seurausta metsien kasvun kiihtymisestä. Nykytilanteessa ei saada tarvittavia harvennuksia tehtyä, koska puulle ei ole riittävästi käyttöä. Lisäys kohdistuu pääasiassa juuri harvennuksiin, joiden ansiosta metsien kasvua ja hiilensidontaa voidaan kasvattaa.

Ilmastopaneeli laski, että hakkuiden lisäys aiheuttaisi metsien hiilivarastojen alenevan lyhytaikaisesti, mutta jo vähänkään pitkäaikaisemmalla tarkastelulla hiilinielut voimistuvat huomattavasti enemmän, kuin hakkuita rajoittamalla. Kun huomioidaan, että Suomen metsistä käsitellään vuosittain vain noin 2 prosenttia ja hakkuiden lisäyksessä puhutaan vain alle 20 prosentin näkemyserosta, vihreiden esittämillä vaatimuksilla on vaikutusta vuosittain vain 0,4 prosenttiin metsien hiilitaseesta.

Ja korostan, että vaikutus olisi vain lyhytaikainen, joka kääntyy positiiviseksi. Kuten vihreätkin kirjoituksessaan totesivat, metsät toimivat hiilinieluina. Lisäisin vielä tarkennuksena, että vain kasvavat metsät ovat hiilinieluja.

Kun laajennetaan tarkastelua pois metsästä pidemmälle jalostusketjuun, huomataan, ettei hakattuun puuhun sidottu hiili suinkaan tupsahda taivaalle, vaan siirtyy eri paikkaan.

Osa pitkäaikaisiin varastoihin ja osa lyhytaikaisiin, kuten papereihin, bioöljyihin ja tekstiileihin. Lyhytaikaisetkin varastot vähentävät fossiilisten käyttöä ja päätyvät kierrätykseen, energiaksi ja mullaksi.

Koska vihreät eivät voi äänestäjilleen kertoa, että ilmastonmuutos vaatii metsien hyödyntämistä, heidän on yritettävä levittää mielikuvaa, joka ei kestä syvempää tarkastelua. Ilmaston kannalta on selvää, että uusiutuvat materiaalit ovat avainasemassa. Metsien käyttö olisi tutkijoiden mukaan lisähakkuista huolimatta kestävällä tasolla, kun tavoiteltu hakkuumäärä on vain noin 70 % kasvusta.

Eikä unohdeta, että Vihreätkin suosivat uusiutuvia materiaaleja, vaikka vastustavat sen tuotantoa.

Öljystä on päästävä eroon

Kuluva kesä on ollut mittaushistoriamme kuumin. Joku voi tykätä pitkistä hellejaksoista, jollaisesta olemme saaneet nauttia, mutta säätilojen ääri-ilmiöt aiheuttavat merkittäviä haasteita eläimille, kasveille ja ihmisille. Vastuu on ennen kaikkea kuluttajilla. Vain he voivat valinnoillaan vaikuttaa siihen, minkälaiset ilmastovaikutukset ostetuilla hyödykkeillä on.

Pitkittynyt kuivuus on vaikeuttanut maatalouden tuotantoa ja Luonnonvarakeskuksen arvioiden mukaan tämän vuoden kokonaistuotanto onkin pienempi, kuin mitä se on ollut 2000 -luvulla. Kuivuus on aiheuttanut tuhoisia metsäpaloja ympäri Eurooppaa, emmekä mekään ole jääneet osattomiksi niistä. Kun jossain vaiheessa aletaan arvioimaan kuivuuden aiheuttamien tuhojen euromääräistä arvoa, puhutaan kymmenistä miljardeista euroista.

Metsäpalo

Ihmisten valinnoilla on merkitystä

Kuluttajien keskuudessa on aika tavallista ajatella, ettei minun valinnoilla ole merkitystä, kun Kiina ja Intia saastuttaa kuitenkin niin paljon. Juuri tällainen ajattelutapa on omiaan varmistamaan maapallon tuhoutumisen. Jokaisen kuluttajan tekemillä valinnoilla on merkitystä ja kun miljardi ihmistä valitsee ilmastoystävällisemmät vaihtoehdot, vaikutus on todella merkittävä.

Kuluttaja kohtaa päivittäin paljon valintatilanteita, joissa hän voi vaikuttaa. Valitsemalla uusiutuvista raaka-aineista valmistetun tuotteen, hän ei pelkästään vaikuta sen tuotteen osalta kehityskulkuun. Valinta lisää uusiutuvien tuotteiden menekkiä, eli kysyntää ja vähentää fossiilisista raaka-aineista tuotettujen tuotteiden kysyntää. Tämä taas vaikuttaa siihen, että teollisuuden kannattaa lisätä uusiutuvia materiaaleja tuotannoissaan, koska markkinat ovat kasvavat. Tuotantomäärien kasvaessa hinnat tulevat alas. Jokaisella ostopäätöksellä vaikutetaan kehityksen suuntaan!

Mitkä ovat kestäviä valintoja?

Kuluttaja ei välttämättä tiedä, mikä on kestävä valinta. Esimerkiksi Aamulehden pääkirjoituksessa ainoa vaihtoehto, joka kuluttajalle annettiin, oli lihansyönnin vähentäminen. Tätä virheellistä käsitystä jaetaan aktiivisesti, mutta ilmastoon lihansyönnillä on pienet vaikutukset. Suomalaisen kuluttajan hiilijalanjälki on vuositasolla noin 10 000 kg CO2E, josta noin 18 % tulee elintarvikkeista. Erityisesti Suomen oloissa muutos lihattomaan ruokavalioon on merkityksetön, koska ilmastovaikutukset eivät ole suuria suomalaisessa lihantuotannossa.

Globaalisti ylilaidunnus ja lihakarjan kasvattaminen aiheuttaa ongelmia ja ilmastovaikutuksia. Tästä tiedeyhteisö on hyvin yksimielinen. On kuitenkin virhe tuomita kaikki lihantuotanto maailmassa tällä perusteella tai uskotella itselleen, että elää ilmastoystävällisesti, kun ei syö lihaa. Suomalainen maatalous on menossa suuntaan, jossa karjan tuottama metaani otetaan yhä useammin talteen ja hyödynnetään biokaasuna. Ts. tarjotaan kuluttajille kestävämpi vaihtoehto maakaasun tilalle.

Suurimmat päästöt syntyvät asumisesta, autoilusta ja muusta (lähinnä palveluista) kulutuksesta. Suomen päästöistä 53 % syntyy autoilusta. Hiilijalanjäljen alentamiseksi onkin merkittävää, millä autot liikkuvat. Sähköautoja pidetään puhtaana vaihtoehtona. Siinä mielessä se sitä onkin, ettei sähköautoilu synnytä esimerkiksi pienhiukkaspäästöjä. Kuitenkin on syytä muistaa, että sähkön tuotantokin aiheuttaa päästöjä. Jos se tehdään fossiilisista raaka-aineista, sähköauton ilmastovaikutukset ovat jopa suuremmat, kuin polttomoottoriautoilla. Onneksi tavoitteet puhtaaseen ja uusiutuvaan sähköntuotantoon tulevat muuttamaan tilanteen tulevaisuudessa. Jos ajat bensiinikäyttöisellä autolla, voit suhteellisen pienellä investoinnilla muuttaa autosi etanolia käyttäväksi. Dieselillä ajelevien kannattaa katsoa, että tankkiin menee biopohjaista dieseliä.

Suomalainen metsätalous on kasvattanut samaan aikaan puun kasvua, käyttöä, monimuotoisuutta ja puuston kokonaismäärää.

Jokainen meistä käyttää joka päivä puuta elämässään. Se on ekologinen vaihtoehto, jolla voidaan konkreettisesti vaikuttaa fossiilisten raaka-aineiden käyttöön. Valitsemalla puupohjaisia tuotteita kuluttaja tukee uusiutuvien raaka-aineiden yleistymistä markkinoilla. Puusta tehdään taloja, joilla on muita raaka-aineita pienempi hiilijalanjälki. Esimerkiksi betonin valmistuksessa syntyy merkittäviä päästöjä. Puusta tehdään hygieniatuotteiden (paperit, kuukautissuojat, hammastahna ym.) lukematon määrä erilaisia tuotteita. (kts. kuva). Biopolttoaineet korvaavat suoraan raakaöljyn ja puupohjaisiin muoveihin sitoutunut hiili on säästänyt saman määrän fossiilista hiiltä vapautumasta kiertoon. Suomalainen metsätalous on kasvattanut samaan aikaan puun kasvua, käyttöä, monimuotoisuutta ja puuston kokonaismäärää. Kaadettujen puiden tilalle voidaan kasvattaa vielä enemmän puuta jalostuksen ansiosta. Aika hyvä saavutus minun mielestäni.

What a tree can do
Puu on monipuolinen ja uusiutuva raaka-aine.

Vaateostoksilla kuluttaja voi tehdä kestäviä valintoja. Paras valinta on jättää turhat ostokset tekemättä, mutta jos on pakko ostaa, kannattaa vilkaista käytettyjä materiaaleja ennen ostamista. Puuvillan tuotanto aiheuttaa suuria päästöjä ympäristömyrkkyjen vuoksi ja kuluttaa paljon vettä yleensä alueilla, joissa siitä on muutenkin pulaa. Synteettiset materiaalit ovat useimmiten fossiilisesta öljystä lähtöisin. Kierrätyskuidut eivät lisää hiilijalanjälkeä merkittävästi ja esimerkiksi viskoosi, raion ja modaali ovat uusiutuvaa luonnonkuitua.

Spinnova kehitti tuotantomenetelmän, jossa puukuidusta voidaan tehdä kangasta ilman kemiallista käsittelyä. Aalto -yliopiston ja Helsingin yliopiston yhteistyössä kehittämällä Ioncell -menetelmällä tehdään niin ikään puusta kangasta. Mm. Marimekko käyttää tätä biohajoaa ja uusiutuvaa materiaalia omassa tuotannossaan.

Uusipuu -hanke 2014 järjestämä innovaatiokilpailu oli varsin mielenkiintoinen kuluttajan näkökulmasta. Se toi parempaan tietoisuuteen erilaisia kestäviä vaihtoehtoja. Maataloudelle on muovisten viljelykatteiden sijasta tarjolla paperisia vaihtoehtoja. Maailmalla muovikatteita käytetään vuosittain 15 miljoonalla hehtaarilla, joten potentiaalia on paljon. Onbone Oy valmistaa puusta kipsiä korvaavaa Woodcast -kipsausmateriaalia, joka voidaan käyttää vaikka useampaan kertaan. Absorbex Eco on kierrätyskuidusta valmistettava kosteutta ja kulutusta kestävä pinnoitusmateriaali esimerkiksi laminaattipintoihin. VTT:n kehittämä biopohjainen ja läpinäkyvä pakkausmateriaali taas voi muuttaa elintarvikepakkaukset ekologisemmiksi. Ja pakko sanoa, että hankkeen sivuilta löytyy melkoisen mielenkiintoisia juttuja paljon lisääkin.

Hyvää omaatuntoa kaupan!

Markkinoille on tullut melkoinen joukko erilaista tarjontaa, jossa ihmisille myydään hyvää omaatuntoa ilmastotyön nimissä. He tarjoavat tilaisuuden maksaa ”omantunnonsuojelurahaa”, eli tilin, jolle voit maksaa vaikkapa ylimääräistä lentomatkoista tai laittaa rahaa soiden suojelemiseksi. Jokaisen on hyvä kuitenkin tunnustaa itselleen, että ei rahalla voi vähentää ilmastovaikutuksia, joita omat teot aiheuttaa. Lentomatkasta maksamasi lisämaksu ei vähennä yhtään lennon aiheuttamaa hiilidioksidipäästöä. Suojeltavaksi ostettu suo ei vähennä tai lisää yhtään soihin sitoutunutta hiiltä, koska niitä ei useimmiten muutenkaan uhkaa mikään. Ja tosiasiassa Suomessa on soita niin paljon, ettei se vaikuta edes turvetuotantoon millään lailla. No ehkä turve tuotetaan vain toiselta suolta, mutta lopputulos on aivan sama hiilivarastojen suhteen. Keinotekoiset maksut eivät ympäristöämme auta. Korvaa mieluummin päästöt valistamalla ja muuttamalla omaa kulutustasi kestävämmäksi.

Paperilla voidaan osoittaa lähes mitä vain, mutta todellisuudessa vaikutukset ovat henkisellä puolella. Maksaja voi paukuttaa henkseleitään ”ilmastotyöstä” ja jatkaa ilmastolle vahingollista kuluttamista hyvällä omatunnolla. Vaikutus voi olla ilmaston kannalta aika ikävä..

Luontomme on uhattuna ilmaston muuttuessa. Sen suojelemiseksi meidän on keskityttävä ensisijaisesti öljystä eroon pääsemiseksi. Paras hiilivarasto on maan uumenissa koskemattomana oleva fossiilinen hiilivarasto. Käytetään siis enemmän uusiutuvia ja kierrätettyjä materiaaleja, jotta olosuhteiden muuttuminen ei tappaisi sukupuuttoon lajeja turhaan.

Jokaisen valistuneen ja ympäristöä arvostavan tulisikin levittää sanomaa uusiutuvien materiaalien puolesta, jotta voisimme tehdä edes sen, mitä meidän tehtävissä on maapallon pelastamiseksi. Ilmaston pelastamiseksi kaikkien siitä huolissaan olevien pitäisikin lisätä kuluttajien valistamista ja antaa heille vaihtoehtoja ostotilanteisiin. Olen vakuuttunut siitä, että suomalaisista suurin osa haluaa tehdä hyviä valintoja. Heille pitää vain kertoa, mitä ne ovat. Osallistu sinäkin tähän työhön, jos ilmasto ja luonto on sinulle tärkeä!

 

 

Suomi harjoittaa jatkuvaa kasvatusta kaikkialla

julkaistu Lapin Kansassa 17.7.2018

Olli Säynäjäkangas kirjoittaa avohakkuiden ongelmista (LK 14.7.). Hänen väitteensä vain olivat harhaanjohtavia. Säynäjäkangas kertoo, miten valtaosa avohakkuusta saatavasta puusta on kuitupuuta. Kuitenkin tukkiosuus vaihtelee Luonnonvarakeskuksen mukaan 65-75 % välillä. Kuitupuu menee lyhytikäisiin tuotteisiin, mutta niiden ansiosta tarvitsemme vähemmän maan uumeniin varastoitunutta öljyä.

Hän kertoi, miten avohakkuut ovat aiheuttaneet ahdinkoa metsäkanalinnuille. Sekään ei ehkä ole ihan selvää, kun miettii tapahtunutta kehitystä. Avohakkuualojen koko on pienentynyt koko ajan ja metsien puusto kasvanut. Samanaikainen lintukato ei oikein sovi väitteeseen. Metsätalous on lopettanut turhan alikasvoksen raivaamisen ja kehittänyt esimerkiksi riistanhoidollisen harvennuksen kanalintujen elinolosuhteita vahvistamaan. Metsäkanalintujen pesiä löytyy usein avohakkuilta. Syitä linutjen ahdinkoon pitääkin hakea muualta. Esimerkiksi lisääntynyt pienpetokanta ja vaikeat poikasaikaiset olosuhteet useana vuonna peräkkäin ovat todennäköisempiä syitä katoon.

Sekametsät ovat nykymetsätalouden tavoite. Lehtipuut havupuiden seassa parantavan maaperän ominaisuuksia ja puun kasvua. Sekapuusto on myös monimuotoisempi, kuten Säynäjäkangas kertookin. Koko metsäsektori hakee ja ottaa käyttöön koko ajan uusia monimuotoisuutta parantavia menetelmiä. Esimerkiksi tekopökkelöitä tehdään ja valtion mailla kaikki lahopuut jätetään hakkuissa metsään.

Virkistyskäyttäjänä olen aina löytänyt mieleisiäni metsiä, missä tahansa kuljenkin. Joskus hakeudun jopa avohakkuulle, koska siellä on paremmat näköalat ja paremmat marjasaaliit. Jos taas haluan mennä varttuneempaan metsään, niitäkin löytyy helposti. Ja onhan meillä miljoonia hehtaareita suojelualueitakin, jos haluaa kokonaan välttää talousmetsät.

Ero mittakaavassa

Avohakkuun ja jatkuvan kasvatuksen ero on mittakaavassa. Kummassakin tehdään avohakkuita, mutta jatkuvassa kasvatuksessa aukon koko on määritelty pienemmäksi. Jos mietimme metsienkäsittelyn historiaa, on helppo tulkita koko Suomen metsätalouden perustuvan jatkuvaan kasvatukseen. Jo aluetason tarkastelulla voimme todeta, että kaikkialta löytyy kaikenikäisiä metsiä. Avohakkuin käsitellyt metsän on uudistettu ja niitä on hoidettu aina aikakauden parhaan tiedon ja osaamisen mukaan. Tällä on saatu metsiemme puumäärä kaksinkertaistumaan ja kasvu nopeutumaan.

Suomen ja maailman onneksi vaikutus on ilmastolle ehdottoman positiivinen, vaikka pelkästään avohakkuualaa tuijottamalla voidaan laskea hetkellinen hiilivaraston aleneminen. Kaikissa hakkuissa voidaan tehdä samanlainen laskenta, kun puu viedään pois alueelta. Hiilivarasto pienenee, mutta kasvaa hakkuun ansiosta suuremmaksi. Laajemmalla tarkastelulla tai tarkastelujaksoa pidentämällä ilmastovaikutukset ovat kuitenkin hakkuun puolella. Eikä unohdeta, että kaadettuun puustoon sitoutunut hiili siirretään vain toiseen paikkaan, jossa siitä tehdään meille kaikille uusiutuvasta materiaalista tuotteita.

Metsätalous ja metsäntutkimus ovat huipputasoa maailman mittakaavassa. Monimuotoisuuden lisääminen on kaikkien tavoitteena. Niin metsäorganisaatioiden, kuin poliittisten puolueidenkin. Joidenkin toimintatapa on kärkkäämpi, mutta tavoitteet hyvin samanlaisia. Metsäala kuitenkin tekee joka päivä konkreettista monimuotoisuustyötä enemmän kuin mikään muu taho. Voimme olla siitä ylpeitä!

Juri Laurila

Metsäasiantuntija ja ilmastoaktivisti