Tiedemaailman salatut elämät

Emeritusprofessori Matti Kärkkäinen arvosteli kovalla kädellä monitieteellisen BIOS -tutkimusyksikön toimintaa Maaseudun tulevaisuudessa 29.10. ja käynnisti samalla keskustelun tieteen tekemisen rahoituksen avoimuudesta. Yksikkö on saanut rahoituksen Koneen säätiöltä toista miljoonaa euroa vuosille 2015-2020.

Metsäteknologian emeritusprofessori Kärkkäisen kritiikki osuu BIOS -yksikön toimintaan. ”Minulle on tullut sellainen käsitys, että siellä tutkijat yrittävät kaapata näennäisen asiantuntemuksen kautta valtaa, joka heille ei kuulu. Kyseessä on asenteellinen vaikuttamisyritys. Useimpia asioita, joita siellä tehdään, ei voi pitää tieteelle kunniallisina”, Kärkkäinen sanoo Maaseudun tulevaisuuden haastattelussa.

Kritiikin taustalla on yksikön julistukset, joiden mukaan Suomen ilmastopolitiikka on kriisissä lähinnä lisähakkuutavoitteiden vuoksi. BIOS onkin keskittynyt koko olemassaolonsa ajan lähinnä etsimään argumentteja, joilla voidaan perustella metsien käytön rajoittamista. Sinänsä outoa, kun yksikkö julistaa olevansa monitieteellinen ja sen rahoittaja Koneen säätiön tavoitteet ovat puheenjohtaja Kalle Korhosen sanoin  ”Koneen säätiön tavoitteena on luoda edellytyksiä rohkeille tieteen ja taiteen avauksille. Rohkeus, rajojen ylittäminen ja uudet avaukset ovat meille tärkeitä, ja niihin kannustamme myös apurahanhakijoitamme”. Voisi siis kuvitella, että löytyisi muitakin tutkimuskohteita. Kun vielä huomioidaan, ettei yksikössä ole yhtään metsätalouden asiantuntijaa, joka osaisi kertoa metsätaloudellisten toimenpiteiden tavoitteista tai vaikutuksista metsien kasvuun, on suorastaan käsittämätöntä, että yksikkö keskittyy metsätalouden kritisointiin. Tai ehkä se selittää kritisoinnin..

Koneen säätiö monessa mukana

Mutta löytyy rahoituskuvioista aineistoa vaikkapa saippuasarjan käsikirjoittajillekin. Vai mitä olette mieltä tästä. Jutussa avattiin myös Koneen säätiön rahoitusta Jyväskylän yliopistolle, jolle säätiö oli antanut 800.000 euroa varainkeruukampanjassa. Ja tämä sai myös muun muassa Jyväskylän yliopiston metsäekologin Panu Halmeen puolustamaan rahoitusta ja vertaisarvioijien salassapitoa. Kun huomioidaan, että Koneen säätiön hallituksessa istuu laitoksen ekologian professori Janne S.Kotiaho, kuvio alkaa mennä mielenkiintoiseksi. Kotiaho toimi Halmeen väitöskirjan valvojana. Kotiaho myös johtaa yliopiston perustamaa Resurssiviisausyhteisö Wisdomia, jonka lehtorina taas toimii Halme. Lisäksi säätiön hallituksessa istuu Jyväskylän yliopiston professori Markku Lonkila.

Myös ekologisten kompensaatioiden kehittäminen on säätiön vahvassa suojeluksessa. Halmeen työryhmä sai säätiöltä 505.000 euroa ekologisten kompensaatioiden tutkimiseen ja markkinointiin (ihmisten tietoisuuden kasvattamiseen). Jos tämä raha meni siis Wisdomille, Kotiaho myönsi puoli miljoonaa käytännössä itselleen. Muita Koneen säätiön tukia ovat muun muassa seuraavat. Työryhmä Sini Forsell ja Timo Järvensivu sai 28.000 euroa ”tuhoisan talousjärjestelmämme” kritisointiin, Kaija Kiurun työryhmä 100.000 euroa Viiankiaavan suojeluun, Aleksi Lehtosen työryhmä 120.000 euroa rakentamisen kompensointiin, Linda Mustajärven työryhmä 125.000 euroa ekologisten kompensaatioiden reunaehtojen määrittelyyn, Nina Nygrenin työryhmä 130.000 euroa kompensaatiopelin tekemiseen, Markku Ollikaisen työryhmä 220.000 euroa kompensaatioiden reunaehtojen ja käytäntöjen kehittämiseen, sekä Suomen Luonnonsuojeluliitto 150.000 euroa kompensaatioilla rahaa keräävän Hiilipörssin rakentamiseen ja markkinointiin.

BIOS -yksikön julkilausumat metsienkäytön ilmastovaikutuksista, tai oikeastaan metsien hiilivaraston muutoksista, ovat melko yhteneviä dosentti Sampo Soimakallion väitteiden kanssa, jolle säätiö on myöntänyt 135.000 euron apurahan.

Säätiö tukee myös pilapiirtäjää, joka popularisoi metsäkeskustelua. Ympäristöjärjestöjen kuvittajana paremmin profiloitunut Seppo Leinonen on saanut 63.000 euron apurahan. Säätiö on myös rahoittanut ”Suomalainen metsävale” -kirjan tekemistä 57.600 eurolla ja ympäristöajattelusta toimintaan -kehitystä 10.000 eurolla.

En tee tässä blogissani mitään johtopäätöksiä säätiön rahoituksen vaikutuksesta suomalaiseen metsäkeskusteluun. Sen voivat tehdä lukijat itse niin halutessaan. Mietin vain, onko rahoituspäätökset tehty säätiön tavoitteiden mukaisesti tukemaan rohkeasti uusia avauksia tieteen ja taiteen alalla? Metsäkeskustelussa ei kovin montaa uutta avausta ole nähty.

Joka tapauksessa koko episodi herättää kysymyksen siitä, kuinka pieni porukka lopulta pyrkii vaikuttamaan koko suomalaiseen ilmasto-/metsäkeskusteluun ja pitäisikö rahoittajan käyttämien vertaisarvioijien olla julkista tietoa? Herää myös kysymys siitä, pitäisikö puolueettoman tahon tehdä omaa vertaisarviointia näiden henkilöiden tutkimusten osalta? Voisi olla hyvä, jos kriittisesti arvioitaisiin tutkimushypoteesit ja menetelmät. Uskon, että suomalaiset tutkijat ovat siinä mielessä rehellisiä, että tulokset perustuvat tutkimuksissa saatuun tietoon. Mutta sillä on väliä, mitä tutkitaan ja miten tietoa kerätään. Sillä voidaan jopa määrittää haluttu tulos joissakin tapauksissa etukäteen. Tällaisen ”tosielämän salkkarit” episodin jälkeen voisi olla ihan hyvä jo tutkijoiden uskottavuuden kannalta tehdä tutkimus ja poistaa epäilyksen varjo.

Mainokset

Yhden asian kampanja

”Yhden asian kapea-alainen kampanjani” on alkanut väsyttämään. Voi olla että kyseessä on myös pimenevät illat ja pikkuhiljaa päälle vyöryvä kaamos tai vaihtoehtoisesti se, että ”kapea-alainen kampanjani” on niin monitahoinen ja vasta-argumenttien keksiminen väsyttää luovaa työtä tekeviä ”Topeliuksia”.

Ihan selvyyden vuoksi päätin kirjoittaa ne asiat ihan listaksi, joita ”kampanjoin”.

  1. Ilmastonmuutoksen torjuminen
  2. Kiertotalous
  3. Järkevä metsänhoito
  4. Nykymetsätalouden tilan tunnustaminen
  5. Virheellisen tiedon esiin tuominen
  6. Elinkelpoinen maailma lapsenlapsilleni (jos niitä tulee..)

On totta, että tämänhetkisessä keskustelussa nuo kaikki asiat nivoutuvat yhdeksi, joten sen puolesta väsynyt kritisoija on oikeassa. Toisaalta jos miettii, minkälaisia vasta-argumentteja keskusteluissa nähdään, en ole vertailussa mitenkään yksipuolisimmasta päästä. Käydäänpä listaa hieman tarkemmin läpi.

DCIM101MEDIA
Voimme tarjota puhtaan vaihtoehdon.

1. Ilmastonmuutoksen torjuminen

Kuten Maailman Ilmastopaneeli WMO, Euroopan komissio, FAO, Luonnonvarakeskus ja monet muut mielestäni arvovaltaiset tahot näkevät, ilmastonmuutoksen torjumiseksi pitää päästä eroon fossiilisista ja niiden korvaamisessa metsien käytöllä on tärkeä rooli. Maailman ilmastopaneelin pääsihteerin Petteri Taalaksen mukaan metsien käyttäminen ei ole hiilensidonnan kannalta ongelma, jos tilalle kasvatetaan uusi puusto. Jopa Suomalaiset ympäristöjärjestöt julistivat mielipidekirjoituksessaan (MT 17.10), ettei puuta pidä korvata millään muulla. Eikä tosiaan puuta parempaa vaihtoehtoa ole kukaan muukaan esittänyt. Tästä voisi tehdä tulkinnan, että kaikki ovat siis periaatteessa metsienkäytön kannalla. Tosin vielä näkee samoilta ihmisiltä, jotka näkevät puun hyvänä vaihtoehtona ilmaston kannalta, vaatimuksia metsien käytön rajoittamiseksi. He ampuvat itseään jalkaan..

Olen myös investoinut kymmeniä tuhansia euroja hiilineutraalin asumisen edistämiseen omia varoja, koska haluan pienentää asumisen osuutta ilmastopäästöistä. Ne ovat kuitenkin 40 % Suomen päästöistä. Kuinkahan moni arvostelijoistani on valmis samaan?

2. Kiertotalous

Mielestäni maapallon resurssien tuhlaamista tulee vähentää ja siinä on kiertotaloudella tärkeä rooli. Mitä enemmän voimme hyödyntää materiaaleja uusiokäytössä tai lisätä tuotteiden kierrättämistä, sitä vähemmän tarvitsemme neitseellistä raaka-ainetta. Kokonaan sitä ei voi välttää, sillä jopa kiertotalouteen erinomaisesti soveltuvalla puukuidulla tulee käyttöikä vastaan. Loputtomiin ei voi mitään ainetta kierrättää. Onneksi puun voi muuttaa aina lopulta energiaksi, jos ei mitään muuta enää voisikaan tehdä.

3. Järkevä metsänhoito

Avohakkuuthistoriaan -lakialoite herätti keskustelun avohakkuiden roolista suomalaisessa metsänhoidossa. Itselläni on työhistoriaa erilaisista metsäorganisaatioista, joilla on myös erilaisia tavoitteita. Innofor Oy:llä johtavana neuvojana työskennellessäni opin paljon jatkuvasta kasvatuksesta. Siksi olenkin tuonut esiin sen hyviä puolia, mutta myös sen soveltumattomuuden joka paikkaan. Olen ollut energiapuun hankinnassa ja oppinut energiapuun korjuun haasteista aika paljon. Niiden haasteiden vuoksi energiapuu onkin nykyään sivujae muun puunkorjuun yhteydessä. Metsähallituksen suunnittelijana pyrin tekemään jatkuvan kasvatuksen leimikoita silloin, kun siihen oli edellytykset olemassa. Useimmiten järkevin vaihtoehto oli kuitenkin jotain muuta. Kokemuksen lisäksi olen myös seurannut tutkimuksia ja metsänhoitoon liittyviä uusia menetelmiä aktiivisesti. Sillä perusteella, mitä olen oppinut lukemalla ja kokemuksen kautta, en voi käsittää vaatimusta avohakkuiden kieltämisestä metsänhoidollisin perustein.

Kampanjan tarkoitus lieneekin poliittinen, sillä se on ajoitettu tarkasti kevään eduskuntavaalien ja eurovaalien kanssa yhteensopivaksi. Valitettavaa on se, miten lakialoitteen tekijät ja Vihreiden edustajat suoltavat perättömiä väitteitä aloitteen viestinnässä vailla minkäänlaisia tunnontuskia.

Mielestäni Suomen metsätalous tarvitsee monipuolista käsittelyvalikoimaa, joka pitää sisällään niin jatkuvan kasvatuksen, kuin avohakkuutkin. Se on järkevää metsänhoidollisesti, ilmaston kannalta ja yllättäen myös yhteiskunnan kannalta.

Ekosysteemipalvelut
Metsiä käyttämällä voimme tarjota monipuolisesti mahdollisuuksia erilaisille ekosysteemipalveluille, jotka ovat helposti saatavilla metsäautotieverkoston ansiosta.

4. Nykymetsätalouden tilan tunnustaminen

Metsätalous on ollut aina Suomen tukijalka. Sen avulla selvittiin sotakorvauksista ja sen varaan rakentuu koko Suomen teollistuminen ja hyvinvointi. Toki se vaati silloin erittäin voimakkaita metsänhakkuita ja ympäristöasioista ei puhunut kukaan. Leipä oli kaikille tärkein. Historiaan mahtuu nykytiedon mukaan arvioituna pahoja virhearvioita, jos asiaa olisi ajateltu ympäristön kannalta. Mittavat ojitukset tehtiin hyvässä tarkoituksessa, mutta samalla pilattiin vesistöjä todella paljon. Koivuvihan aikana kaikki koivut kaadettiin maahan ”arvokkaampien” havupuiden hyväksi. Avohakkuualat olivat suuria kannattavuuden vuoksi. ja niin edelleen. Mutta se on historiaa, eikä sitä voi pyyhkiä pois.

Kun 1980 -luvulla herättiin todella ajattelemaan myös luonnon monimuotoisuutta ja ympäristönsuojelua, metsätalous oli heti valmis käärimään hihat. 1990 -luvulla tuli uusia metsien monimuotoisuutta turvaavia lakeja useita. Lisäksi metsätalous teki jo työtä kehittääkseen menetelmiään monimuotoisuuden kannalta paremmiksi. Tämä työ ei ole loppunut, eikä sen odoteta loppuvankaan. Koko metsäsektori suhtautuu metsien monimuotoisuuden lisäämiseen erittäin positiivisesti ja metsäammattilaiset arvostavat monimuotoisuusarvoja kautta linjan.

Tämä työ on myös tuottanut tulosta. Ottaen huomioon, että Suomen metsätalouskäytössä olevista metsistä käsitellään vain 2 % vuosittain, monimuotoisuustyön vaikutukset eivät voi kovin nopeasti näkyä. Eikä lajistokaan heti voi muutoksiin reagoida. Prosessi on hidas, jossa suunta on tärkein. Jo nyt on kuitenkin tutkittu, että kaikki monimuotoisuutta lisäävät indikaattorit ovat parantuneet ja ensi vuonna saadaan myös ensimmäistä kertaa uhanalaisten lajien osalta tietoa siitä, miten työ on alkanut vaikuttaa lajistoon.

Avohakkuualojen keskikoko on pienentynyt satojen hehtaarien aukoista alle kahden hehtaarin kokoluokkaan. Turha metsien raivaus on jäänyt historiaan ja sekapuusto nähdään pelkästään positiivisena. Lahopuuta lisätään säästämällä ja tuottamalla uutta tarkoituksella. Nämä vain esimerkkejä, joita nykymetsätalous toteuttaa joka päivä.

Ne tahot, jotka esittävät argumentteja kymmenien vuosien takaista metsänhoitoa kohtaan, toimivat vilpillisesti ja harhaanjohtavasti. Jos tällaisia argumentteja esittävät henkilöt vielä esiintyvät ”metsäasiantuntijoina”, rikos on huomattavasti pahempi. Heidän pitäisi tittelinsä perusteella tietää paremmin.

Vaikka valheellisten viestien levittäminen vähentäisikin järjestöjen tuloja, ei se ole oikeutettua. On moraalitonta aiheuttaa vahinkoa toisille osapuolille oman edun tavoittelun takia. Tässä tapauksessa aiheutetaan taloudellisia tappioita yrityksille, jotta järjestöt saavat enemmän rahaa. Tavoite on puhtaasti taloudellinen ja rikkoo ainakin hyvää toimintatapaa, ellei peräti lakia.

5. Virheellisen tiedon esiintuominen ja vastuumedia

Koska maallikoilla ei ole mitään mahdollisuutta erottaa faktaa fiktiosta metsäkeskusteluissa, on metsäasiantuntijoiden velvollisuus tuoda keskusteluihin realismia mielikuvien tilalle. Metsähallituksen tiedottajana olin monesti suorastaan tyrmistynyt siitä, millä tavalla toimittajat tai jopa lehtitalot tekivät ympäristöjärjestöjen propagandatyötä. Ei ollut mitenkään harvinainen tilanne, että Metsähallituksen toimintaa arvosteltiin virheellisesti suurin otsikoin ja huomautukset/korjaukset näkyivät ’oikaisuja’ -palstalla. Ei ollut myöskään ihmeellistä, että Metsähallituksen lähettäessä tiedotteen, lehtijuttuun oli jo haastateltu luontoaktivistia. Hänen näkemyksensä oli usein isommassa roolissa, kuin itse asia. Sen sijaan harvinaisempaa oli, että järjestöjen tiedotteen pohjalta toimittajat olisivat soittaneet Metsähallitukselle kysyäkseen sen näkemystä. Useimmiten tarjottiin seuraavan päivän lehteen mahdollisuutta oikaisuun.

Olin todella iloinen, kun suurten medioiden päätoimittajat antoivat vastuumedia -julkilausuman, jossa he tuomitsivat valeuutiset ja disinformaation levittämisen. Mutta edelleenkään tämä ei kosketa metsien käyttöön liittyviä juttuja kaikissa medioissa. Vai mitä olette mieltä siitä, että toimittajat tietyissä medioissa haastattelevat kerta toisensa jälkeen niitä tutkijoita, jotka ovat profiloituneet esimerkiksi avohakkuiden vastustajiksi tai nostavat jutuissa aktivistit jalustalle, vaikka viesti olisi puhtaasti mielipide ja tutkitun tiedon vastainen? Voiko maallikko huomata, että juttu on tavoitteellisesti rakennettu, kun asiantuntijoina on kuitenkin korkea-arvoisia tutkijoita? Mielestäni ei voi ja sen vuoksi haluan jakaa myös laaja-alaisempaa tietoa metsäasioista ja kehoitan heitä lähdekriittisyyteen metsäasioissa. Ja jos joku väittää kyseenalaista asiaa kiistattomana faktana, voi olla aika varma, että tuon sen toisenkin näkemyksen vaikka miljoonatta kertaa mukaan, jos tällaiseen väitteeseen törmään.

Juri_Nuortilla

6. Elinkelpoinen maailma lapsenlapsilleni (jos niitä tulee..)

Ihmiskunta tekee ennennäkemätöntä vahinkoa planeetallemme. Väestönkasvu ja kehittyvien maiden kulutuksen lisääntyminen ovat asioita, joihin me suomalaiset emme juuri voi vaikuttaa. Ne asiat vaikuttavat joka tapauksessa meihin suomalaisiin. On valheellista esittää uusiutuvien raaka-aineiden käytön lisäämisen vastustamiseksi, että pitää vähentää kulutusta. Joo, me suomalaiset kulutamme liikaa ja siihen pitäisi jokaisen pysähtyä miettimään, onko kuluttaminen tarpeellista. Mutta globaalisti kulutus tulee kasvamaan joka tapauksessa. Ja me olemme osa globaalia toimintakenttää. Suomalainen metsäsektori vie suurimman osan tuotannostaan ulkomaille, eikä siihen tule muutosta tulevaisuudessakaan. Tuotamme siis uusiutuvia tuotteita kansainvälisille markkinoille.

Jos me emme tee kaikkeamme uusiutuvien tuotteiden valmistamiseksi fossiilisia korvaamaan, olemme osa ongelmaa, emmekä ratkaisua. Me voimme uskotella itsellemme, että vähentämällä hakkuita varastoimme hiiltä enemmän metsiin ja teemme siten ilmastotyötä. Se on kuin työntäisi pään pensaaseen vaaran uhatessa. Ei kovin tehokasta tai järkevää..

Euroopan hakkuiden siirtyminen

On tutkittu, että 80 % Euroopassa hakkaamatta jätettävistä metsistä korvautuisi hakkuilla jossain muualla. Ja tuo 20 % korvautuu fossiilisilla. Kun ottaa huomioon, että maailmasta ei löydy kestävämpää metsätaloutta kuin Suomesta ja että me joka tapauksessa käytämme puuta vähemmän kuin sitä kasvaa talousmetsissämme, olisi suorastaan rikollista maailman luontoa kohtaan olla hyödyntämättä hakkuumahdollisuuksia. Metsäkato metsien hakkuiden vuoksi on todellinen ongelma suuressa osassa maailmaa. Haluammeko tukea metsäkadon kiihtymistä vai haluammeko osaltamme vähentää kysyntää niiden maiden puulle?

Olemme pieni maa, emmekä varmastikaan voi ratkaista kaikkia maailman ongelmia. Mutta voimme tehdä sen, mihin pystymme ja samanaikaisesti yrittää valistaa myös muiden maiden metsätoimijoita tekemään työnsä kestävämmin. Vain siten voimme toivoa elinkelpoisuuden säilyvän myös lapsenlapsillemme.

Pahoittelen jo etukäteen, että olen saattanut unohtaa jotain listalta. Mutta älä siitä pahoita mieltäsi. Sehän vain osoittaisi ”yhden asian yksipuolisen kampanjani” monipuolisemmaksi, kuin mitä kuvailinkaan. Pahoittelen myös sitä, etten jaksanut laittaa viitteitä. Jos kaipaat viitteitä väitteilleni, löydät ne joko aiemmista blogiteksteistäni tai twitteristä minun twiiteistäni. Kaikelle faktana esittämälleni löytyy kyllä ihan tieteellistä näyttöä.

Ilmastohysteriaa!!

IPCC:n ilmastoraportti oli karua luettavaa.  Fakta on, että meidän jokaisen on kaikilla tasoilla reagoitava tilanteeseen. IPCC:n pääsanoma on, että fossiilista pitää päästä eroon nopealla aikataululla. Realistisesti tämä tarkoittaa laajaa variaatiota keinoista, joilla fossiilisten tuotteiden valmistusta voidaan vähentää.

Kiertotalous vähentää luonnollisesti kaiken materiaalin tarvetta, mutta ei poista sitä. Ehdottoman kannatettava kehityssuunta kuitenkin. Mitään materiaaleja ei voida kuitenkaan kierrättää loputtomiin. Suomen kiertotaloustavoitteet pohjautuvat pitkälti puun käyttöön neitseellisen materiaalin osalta. Puukuitu on erinomainen kierrätettävä raaka-aine, joka voidaan muuttaa energiaksi siinä vaiheessa, kun sitä ei enää voi muuhun käyttää.

Kulutuksen väheneminen globaalisti on valitettavasti vain märkä päiväuni, joka ei voisi olla vähempää realistinen. Väestön kasvaminen ja kehittyvien maiden talouden kasvu tulee lisäämään kulutusta vielä pitkään. Vaikka me suomalaiset vähentäisimme kulutusta, globaalisti odotusarvot ovat täysin päinvastaisia. Tätä ei voida ohittaa, kun mietimme tulevia ratkaisuja ilmaston eteen.

Deforestration cause global
Metsätalous ei aiheuta Suomessa metsäkatoa, mutta se voi paikata muualla maailmassa tapahtuvaa metsien hävitystä.

Maailman metsäkato on järkyttävää luettavaa. Tuhansia hehtaareja metsää katoaa joka päivä. Lähes puolet hakatusta puusta menee polttoon. Meillä Suomessa tilanne on täysin päinvastainen. Metsiä katoaa, mutta ainoastaan silloin, kun jotain rakennetaan. Metsätalouden perusteisiin kuuluu, että metsät on uudistettava, jos puusto hakataan. Lisäksi metsänjalostuksen avulla voimme nopeuttaa metsien kasvua, eli hiilensidontaa entisestään. Ja tämä näkyy käytännössä. Suomessa voidaankin puhua karttuvasta luonnonvarasta, kun puhutaan metsien käytöstä.

Tarvitsemme vain lisää tehtaita, jotta voimme isommassa mittakaavassa korvata fossiilisia

Puukuidun jalostus on Suomessa maailman kärkeä. Metsäteollisuusyrityksemme tekevät tuotekehitystyötä joka päivä, jotta ihmiset saisivat korkeamman jalostusasteen tuotteita käyttöönsä ja voisivat vähentää fossiilisista lähteistä valmistettuja tuotteita. Tuotekehitystyö on hidasta ja kallista, joten mitään yhtäkkistä jalostusasteen nostoa ei oikein voida odottaa. Silti jo nyt voidaan puusta tehdä kaikkea sitä, mitä raakaöljystäkin. Tarvitsemme vain lisää tehtaita, jotta voimme isommassa mittakaavassa korvata fossiilisia.

Metsäenergiallakin on tärkeä rooli fossiilisten korvaajana. Vaikka energiaksi käytetäänkin vain se osa puusta, jolle ei muuta käyttöä ole, sen osuus uusiutuvasta energiasta on suuri.

Metsien käyttö on Suomessa kestävää. En ole vielä kuullut, että jossain otetaan monimuotoisuustyö yhtä vakavasti metsätaloutta harjoitettaessa, kuin Suomessa. Luonnonsuojelualueiden määrä on viisinkertaistunut -80 -luvulta. Etelä-Suomessa jopa 17 kertaistunut. Kaikki monimuotoisuusindikaattorit ovat parantuneet -90 -luvulta lähteneen monimuotoisuustyön ansiosta. Koska metsistämme on vain 2 % vuosittain hakkuun piirissä, uusien monimuotoisuutta lisäävien menetelmien vaikutukset leviävät hitaasti metsiimme. Metsätalous ei kuitenkaan jää odottamaan tuloksia, vaan kehittää menetelmiä koko ajan paremmiksi myös tästä näkökulmasta.

Hakkuumäärä on maltillinen. Metsissämme on joka vuosi enemmän puuta kuin edellisenä. Edes hakkuiden lisäystavoitteet eivät uhkaa tätä kehitystä. Lisähakkuut ovat seurausta joka vuosi kiihtyvästä metsien kasvusta. Ja se johtuu hyvästä metsänhoidosta ja jalostuksesta.

Kaiken kaikkiaan siis aika supervaihtoehto siis ilmastonäkökulmasta. Eikö? No ei kaikkien mielestä.

Ensimmäisenä kestävimmän kimppuun

Suomen ilmastopaneeli laski, että jos nyt hakataan 72 miljoonaa kuutiota puuta vuodessa ja tavoite on 80, Suomen metsät muuttuvat hiilinielusta hiilen lähteeksi. Laskelma on hyvin yksinkertainen ja sillä voidaan perustella kaiken uusiutuvan materiaalin kieltäminen ilmastoperusteisesti. Ok, tämä oli yksinkertaistus ja ilmastopaneelin laskelma oli ihan hirvittävän monimutkainen. Ydin kuitenkin oli aika selvä. Tähän luonnollisesti tarttui niin Vihreät, kuin luonnonsuojelujärjestötkin. On käsittämätöntä, minkälaista hysteriaa IPCC:n raportti on aiheuttanut erityisesti viherpopulistien suunnalla. Lähestulkoon kilpaillaan siitä, kuka keksii parhaan argumentin metsien käytön vähentämiseksi. Uhkaahan niitä tilanne, että suojellakseen ilmastoa, heidän olisi pitänyt lopettaa metsien käytön arvosteleminen. Eli pohja pois koko toiminnalta.

Metsien käytöstä (tai sen vastustamisesta) tuli suurin asia, millä Suomi voi ilmastotyötä tehdä. Siinä unohtui sellaiset seikat, kuin että IPCC:n raportti, maailman ilmastopaneeli WMO, FAO ja EU komissio ovat selvästi osoittaneet tavoitteeksi fossiilisista eroon pääsemisen ja tärkeimmäksi keinoksi metsien käytön fossiilisten korvaamisessa uusiutuvalla materiaalilla.

Varmin tapa huolehtia metsien hiilensidontakyvystä on antaa vastuu puhtaasti metsäammattilaisille

Minun ajatusmaailmaani ei oikein istu, että lähdetään rajoittamaan ensimmäisenä sen raaka-aineen tuotantoa, joka on tämän hetkisen tiedon mukaan ilmaston kannalta paras. Minusta nyt pitäisi tuottaa vertailutietoa eri raaka-aineiden ilmastovaikutuksista ja tuettava niitä, jotka ovat parhaita. Puu ei varmastikaan ole ainoa mahdollinen, eikä sillä voida korvata kaikkea fossiilista. Tarvitaan monipuolinen valikoima puhtaita ja uusiutuvia raaka-aineita, joiden avulla voidaan siirtyä pois fossiilisten käytöstä materiaalien tuotannossa. On myös ajattelematonta jättää vertailusta pois sellaiset seikat, kuin rajojemme ulkopuolelle siirtyvät vaikutukset ja metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta parhaiden menetelmien käyttö valtakunnanrajoista välittämättä.Ilmasto on globaali ja metsien hiilivaraston laskeminen maakohtaisesti on lyhytnäköistä, jos seurauksena on vain metsien hiilivaraston voimakkaampi leikkaaminen muissa maissa. Ilmasto ei välitä, missä puu kasvaa ja varastoi hiiltä.

Euroopan hakkuiden siirtyminen

Tiukasti rajatut tutkimukset, jotka eivät ota huomioon metsien kasvuun liittyviä seikkoja, ovat osaoptimointia, joiden tulokset ovat todennäköisesti globaalissa mittakaavassa ilmastolle ja luonnolle vahingollisia. Varmin tapa huolehtia metsien hiilensidontakyvystä on antaa vastuu puhtaasti metsäammattilaisille. Heidän tarkoituksensa on parantaa metsien tilaa ja kasvua kullekin metsikölle parhaalla tavalla. Tämä myös näkyy tilastoissa. On kerta kaikkiaan uskomatonta ylimielisyyttä antaa kuvaa, jossa poliitikot ja maallikot tietäisivät parhaiten, mikä on metsien kasvulle parasta. Saatika luonnonsuojelujärjestöille, jotka tavoittelevat vain rajoituksia metsätaloudelle välittämättä kaikista niistä muutoksista, joita metsäsektori on toiminnassaan tehnyt.

Toimia vaaditaan, mutta ei hysteriaa

Ilmastonmuutoksen torjuminen vaatii toimintaa. Lähes kaikki puolueet ovatkin jo julistaneet ilmastovaalien puolesta ja pääministeri Juha Sipilä kutsuikin kaikki puolueet miettimään, mitä pitäisi tehdä. Vaarallisinta on alkaa tekemään poliittisesti seksikkäitä päätöksiä ja vaatimuksia äänestäjien toivossa. Kaikkia päätöksiä pitää punnita ensisijaisesti sen perusteella, miten ne vaikuttavat fossiilisten käytön vähenemiseksi.

  1. Energia. Energiantuotanto on maailmalla 80 prosenttisesti fossiilisten varassa. Suomessa taas 80 prosenttia on ”puhdasta” energiaa. Ensi vuonna käynnistyvän Olkiluoto 3:n myötä luku nousee jo 90 prosenttiin. Lisäämällä puhtaan energian tuotantoa, voidaan fossiilisia vähentää lähes rajattomasti. Jos ei itse käytetä, myydään ylijäämä muihin maihin. Puuta käytetään energiantuotantoon vain silloin, kun puulle ei ole muuta käyttöä. Eli jatketaan nykyisellä linjalla ja pyritään metsäenergian osuuden pysyvän lähellä nykyistä 14 prosenttia kaikesta puusta.
  2. Materiaalit. Otetaan selvää ilmastoystävällisimmistä materiaaleista, joilla voidaan ottaa todellisia askeleita eroon fossiilitaloudesta. Tehdään konkreettista vertailua ja otetaan käyttöön kannustimia uusiutuvien materiaalien yleistymiseksi.
  3. Ymmärretään realismi myös vaatimuksissa. Emme voi olettaa, että poliittisilla päätöksillä voidaan yhdessä yössä muuttaa isoja teollisuuden aloja. Tuetaan yritysten siirtymistä puhtaampaan toimintakulttuuriin ja uusiutuvien materiaalien käyttöön. Päätöksiä tehdessä ymmärretään, että tuotekehitys vaatii aikaa ja korkean jalostusasteen tuotteiden teollisen tason tuotannon vaatiminen ”heti” on epärealistista.
  4. Arvioidaan päätösten vaikutus ilmastoon, ei valtakunnan taseisiin. Jos päätösten ilmastovaikutukset ovat kaikkien seurannaisvaikutusten jälkeen negatiivisia, niistä on luovuttava. Aivan sama, miten se vaikuttaa Suomen taseisiin. Esimerkiksi metsien hiilinielujen osalta lähtökohtana on oltava vertailu muihin maihin, joissa metsiä hakataan. Mikäli on edes riski olemassa sille, että täällä tehtävät hakkuiden leikkaukset siirtyvät muissa maissa lisääntyviin hakkuisiin, vaatimuksista on luovuttava, kunnes voidaan varmuudella osoittaa hakkuiden siirtyvän kestävämmän metsätalouden maihin. Jos sellaisia löytyy..
  5. Jokainen itseään vastuullisena pitävä päättäjä, järjestö, yritys ja yksilö keskittyy vaihtoehtojen esittämiseen. Se ei vain johda mihinkään, jos keskitytään pelkästään arvostelemaan muiden toimia tai järjestämään tapahtumia, joiden sanoma on arveluttava. Se haittaa oikean työn tekemist ilmaston eteen.

 

 

Kohti vaalivoittoa – Vihreä strategia!

Suomen kuvalehti kirjoitti 2.10. Vihreän puolueen tilasta. Kirjoitus oli varsin hyvä kuvaus siitä, miten Vihreän liikkeen muutos on ollut nopeaa ja päämäärätöntä sekoilua.

Olihan kirjoituksessa myös aika korneja esityksiä, kuten että Ville Niinistö olisi todennäköisin ehdokas pääministeriehdokkaaksi. Tokihan järjestöillä on valta esittää ehdokkaita, vaikka mitään realistista pohjaa esityksillä ei olisikaan. Sikäli esitys sopisi erinomaisesti puolueen linjaan.

Touko Aalto

Puolue valitsi 2017 uudeksi puheenjohtajaksi valovoimaisesti politiikan keskiöön nousseen Touko Aallon. Toukon odotettiin johtavan puolueen 2019 eduskuntavaalien suurimmaksi puolueeksi. Aalto julistikin valintansa jälkeen, miten ”Vihreät on vahva, koko Suomen yleispuolue”. Hän kuvaili, miten puolue on noussut vaihtoehtoliikkeestä varteenotettavaksi pääministeripuolueeksi, joka on valmis kantamaan raskaimmat ministerisalkut. Kuulostaa hyvältä ja ennakkoluulottomalta tavoitteelta.

Mitä tapahtui?

Reilussa vuodessa kannatus on romahtanut. Syynä kannatuksen romahtamiselle on ollut epäilemättä puolueen edustajien toiminta, mutta ei yksin se.

Ensin puolueen vaalityötä tekevät järjestöt aloittivat #avohakkuuthistoriaan -lakialoitteen. Aloitteen tarkoitus oli ensimmäisen allekirjoittajan, Harri Höltän, mukaan herättää keskustelua metsien käytöstä. Ja sitä se todellakin teki. Vähintään 17 perustavanlaatuista virheväittämää tai oletusta aloitteessa on saanut palstatilaa paljon. Enimmäkseen keskustelua on hallinnut kuitenkin mielikuvapohjaisen kansallisromanttisen avohakkuiden paheksunnan sijasta ne tekijät, jotka osoittavat aloitteen olevan aika kaukana todellisuudesta. Avohakkuukielto olisi äärimmäisen kallis ja toimimaton ratkaisu, joka lisäisi vuosittaista hakkuualaa kolminkertaiseksi ja pitkässä juoksussa tulisi laskemaan metsien hiilinieluvaikutusta. Unohtamatta sitä, että avohakkuu on monissa paikoissa ainoa vaihtoehto. Jatkuva kasvatus on joissakin paikoissa varmasti jopa paras vaihtoehto, mutta ei läheskään kaikissa. Luontomme on liian monimuotoinen yhden menetelmän toimintaan. Juuri vaalien alle ajoitettu kampanja kääntyikin Vihreitä vastaan, kun keskusteluun osallistui aiempaa enemmän myös metsäalan asiantuntijoita, jotka yksi toisensa jälkeen toivat esiin, miksi avohakkuiden kieltäminen olisi vahingollista kansantaloudelle, elinkeinoelämälle, työllisyydelle, ilmastolle ja myös luonnolle. Seurauksena lakialoite siis sai mitä halusi, julkisuutta. Ja sen myötä myös Vihreiden perinteiset äänestäjät kaupungeissa ovat saaneet paljon paremman kuvan siitä, mitä metsissämme tapahtuu. Ja samalla se on rapauttanut luontojärjestöjen uskottavuuden. WWF Suomi on kuitenkin ollut kaukonäköinen, eikä lähtenyt mukaan tällaiseen toimintaan. Kyseinen järjestö näyttää ymmärtäneen, ettei epärealististen ja valheellisten sanomien levittäminen ole kestävällä pohjalla ja keskittyy tekemään oikeasti tärkeitä asioita. Kuten Itämeren tilan parantamiseen ja kiertotalouden edistämiseen.

Kohta lehtien palstoilla oli söpö pieni pöllö istumassa kannolla. #Pöllögate paljasti karulla tavalla sen, miten epärehellistä mielikuvamarkkinointia käytetään metsäalan mustamaalaamisessa. Lavastetuksi paljastunutta kuvaa käytettiin vielä paljastumisen jälkeenkin avohakkuuthistoriaan -kaloitteen markkinoimisessa ainakin Suomen Greenpeacen toimesta. Järjestö alleviivasi luotettavuutensa tason tällä toimella. Yksikään pöllönkuvaa käyttänyt järjestö ei ottanut vastuuta virheestään tai korjannut tekemäänsä virhettä.

Aino Pennanen

Sitten tuli case Aino Pennanen. Vihreiden lainsäädäntöasiantuntijana toimiva Aino oli nähnyt somessa videon, jossa ruotsalainen opiskelija esti pakkopalautuksen nousemalla seisomaan lentokoneessa. Opiskelija oli erittäini tietoinen kyseisen henkilön taustoista ja palautuksen vaiheista. Lomamatkalle lähtiessään hän sattui huomaamaan, että samaan koneeseen oli tuotu poliisien saattama pakkopalautettava henkilö. Ilman mitään tietoja kyseisen henkilön palautukseen johtaneista vaiheista Aino näki tilaisuutensa tulleen ja yritti kopioida ruotsin tapahtumat omaksi edukseen. Ei mennyt kuin Strömsöössä Ainon kannalta. Koneesta poistettiin Pennanen, joka odottaa syytteitä syyttäjältä. Palaututettava vietiin maasta. Eikä siinä vielä kaikki. Koko puolueen johto asettui Ainon taakse, vaikka hän selvästi toimi Suomen lakien vastaisesti ja esimerkiksi puheenjohtaja Touko Aalto suorastaan ylisti toimintaa. Ei istunut suomalaisten oikeustajuun, että lainsäätäjänä toimiva taho kannustaa voimassa olevien lakien rikkomiseen. Muun muassa oikeusministeri Antti Häkkänen tuomitsi toiminnan tuoreeltaan.

touko_aalto_king_kong

Seuraavana olikin sitten puheenjohtajan vuoro johtaa. Touko läimi miehiä takapuolelle ”etiketin mukaisesti” Tukholmalaisella homoklubilla puolialastomana. Ei taaskaan istunut suomalaisten mielenmaisemaan, että mahdollisesti tuleva ministeri käyttäytyy tuolla lailla.

Emma-Kari

Myös vihreä kansanedustaja Emma Kari hämmentää kiertämällä maata ilmeisesti puolueen puheenjohtajuus mielessä ja markkinoi avohakkuiden kieltämistä, metsien käytön vastustamista ja uusiutuvien materiaalien tuottamista täysin poskettomilla väitteillä. Lisäksi hän käyttää kaikki populistiset aseet tavoitellessaan huomiota. Hän jopa syöttää pääministerin suuhun sellaisia asioita, joita pääministeri ei ole sanonut ja joka on pääministerin arvojen vastaista. ”Iljettävä” oli kai tarpeeksi raflaava sana, joka piti vain jotenkin saada mahdutettua kansan villitsemiseen. Pääministeri kuvaili sanalla juuri sitä toimintaa, jota Emma sitten toteutti käytännössä.

Jani Toivola

Ja kuin kirsikkana kakun päällä, puolueen yksi johtotähdistä, kansanedustaja Jani Toivola jäi housut nilkoissa kiinni yhteiskunnan varojen kuppaamisesta. Ensin korotetun kulukorvauksen perimisestä asunnosta, jossa ei asu ja sitten eduskunnan taksikortin väärinkäytöstä. Väärinkäyttöä selvitellessä paljastui myös, että Toivola on sairaslomallaan käynyt puhujakeikoilla, joista on saanut tuntuvan korvauksen. Matkat luonnollisesti maksettiin eduskunnan taksikortilla.

Paineet kävivät ylivoimaisiksi, ja Aalto jäikin kohujen saattelemana määrittelemättömäksi ajaksi sairaslomalle. Puolueen ex-puheenjohtaja Niinistö pohtiikin jo varmasti, pitäisikö palata sittenkin takaisin. Niin retuperälle koko puolue on revitty lyhyessä ajassa.

Kohut eivät yksin syynä romahdukseen

On aivan selvää, että kohut ovat nakertaneet puolueen kannatusta. Mutta jos pureudutaan hieman syvemmälle puolueen toimintaan, varsinaiset syyt löytyvät syvemmältä, perustasta. Vihreät on ympäristöliikkeiden poliittinen haara. Sen historia osoittaa, miten äärivihreät järjestöt ohjailevat koko puolueen toimintaa. Jäsenet ovat symbioosissa järjestöjen kanssa, halusivat he sitä tai eivät. Osa aktiiveista mainostaa aivan estoitta kaikkea äärijärjestöjen sanomaa kaikkialla. Ei kannattaisi..

Vihreät kuitenkin kaivavat itselleen kuoppaa vaatiessaan ilmastovaaleja.

Ympäristöjärjestöt ovat joutuneet puun ja kuoren väliin. Niiden elintila kapenee samaa vauhtia, kuin ilmastonmuutos ja metsien monimuotoisuuden paraneminen etenee. Ilmastonmuutos on puolueen kannalta tietysti nähty mahdollisuutena ja Vihreät vaativatkin ensi kevään eduskuntavaaleista ”ilmastovaaleja”. Ja sehän sopii kaikille puolueille. Ei ole puoluetta, joka ei ilmastonmuutoksen tuomia haasteita ottaisi vakavasti.

Vihreät kuitenkin kaivavat itselleen kuoppaa vaatiessaan ilmastovaaleja. Ei puolueella ole esittää mitään kehittävää sille rintamalle. Ikuinen ydinvoiman vastustaminen on ilmaston kannalta haitallista. Jotkut puolueen kansanedustajista onkin jo muuttamassa kantaansa ydinvoimaan.

Fossiilitaloudesta luopuminen taas tarkoittaa uusiutuvien raaka-aineiden käyttöä. Metsät ovat paras tapa näiden tuottamiseen isossa mittakaavassa. Yksikään Vihreä poliitikko tai ympäristöjärjestöjen edustaja ei ole edes tuonut esiin yhtään kilpailevaa raaka-ainetta suomalaiselle puulle. On yleisesti tiedossa, että suomalainen metsätalous on kaikilla kestävyyden mittareilla maailman paras. Lähes kaikilla monimuotoisuuden kannalta tärkeät rakennepiirteet ovat parantuneet metsätalouusalueilla ja suojelualueiden määräkin on moninkertaistunut 80 -luvulta. Samalla kun metsäkato on globaali ongelma, suomessa puuston määrä metsissä kasvaa ennätysvauhtia hyvän metsänhoidon ja -jalostuksen ansiosta.

Koska ilmastonmuutos on suurin ympäristöä uhkaava tekijä, on ympäristöpuolueen saatava se jotenkin omalle agendalleen. Samalla säilyttäen ympäristöjärjestöjen sanoma metsien käytön vähentämiselle. Yhtälö on mahdoton, sillä täysin vastakkaisten tavoitteiden ajaminen on väkisinkin kaksilla rattailla ajamista. On siis turvauduttava osaoptimointiin. Puolueen on siis erotettava nämä kaksi asiaa toisistaan ja annettava virheellistä kuvaa metsien lisäkäytön vaikutuksista esimerkiksi perustelemalla lisäämisen estämistä pelkästään energian tuotannollisista syistä. Totuushan on, että suomalaisesta puusta vain 14 % menee energiakäyttöön ja loput muuhun ihmisten käyttämien tuotteiden valmistukseen. Tuekseen he saivat joukon ilmastotutkijoita, jotka todistivat kaiken uusiutuvan käytön olevan ilmastolle haitallista ja että he voivat helposti todistaa minkä tahansa hakkuutason ilmastonegatiiviseksi. Siitäkin huolimatta, että metsien hiilivarasto kasvaa joka vuosi.

Vihreillä ei ole enää muuta tapaa haalia kannatusta, kuin vastustaa kaikkea luonnon hyödyntämistä, eikä ne esitä yhtään tavoitetta siitä, minkälaisia, mistä, missä tai miten tuotetuista raaka-aineista valmistettuja tuotteita pitäisi suositella. Eli tulevaisuuteen tähtäävä strategia puuttuu kokonaan.

Ja vielä yksi kriittinen seikka, joka syö puolueen asemaa. Kaikille puolueille ympäristöasiat ovat tärkeitä. Vihreät eivät siis poikkea tästä enää mitenkään!

Vasta vuosi sitten varteenotettavana yleispuolueena esiintynyt puolue on taantunut takaisin vaihtoehtopuolueeksi, jolla ei ole vaihtoehtoa antaa.

Aika näyttää ajaneen Vihreän puolueen ohi ja jäljelle on jäänyt vain mopen osa. Ruotsissa Vihreät kärsivät rökäletappion ja samaa voitaneen ennustaa ensi keväänä Suomessakin. Vasta vuosi sitten varteenotettavana yleispuolueena esiintynyt puolue on taantunut takaisin vaihtoehtopuolueeksi, jolla ei ole vaihtoehtoa antaa. Ympäristöjärjestöt ovat pakotettuja ääritoimintaan, eikä niillä ole yhtään enempää suuntaa, kuin Vihreilläkään. Molemmat tulevat kaatumaan omaan mahdottomuuteensa, jos eivät a) muuta viestejään rehellisiksi, b) tuo selkeitä vaihtoehtoja ja c) ota realismia vakavasti.

 

Metsä, monipuolinen aitta!

Viime päivinä metsien vaikutus ilmastonmuutokseen on puhuttanut paljon. Osa ilmastotutkijoista todistelee, että metsien käyttö on ilmastolle haitallista ja sitä pitäisi rajoittaa. Oletuksena on, että lisähakkuut pienentävät metsien hiilivarastoa ja hiili tupsahtaa taivaalle hetkessä hakkuiden jälkeen. Tutkimukset ovat rajattu koskemaan tehtävien hakkuiden lyhytaikaisia vaikutuksia pelkästään metsien hiilivarastojen muutosta tarkastellen.

Näen tässä jonkinasteista metsiensuojelullista tavoitteellisuutta. Esimerkiksi Suomen Ympäristökeskuksen asiantuntija kertoi, ettei vaikutuksilla fossiilisen hiilen kulutukseen ole merkitystä, jos metsien hiilivarasto pienenee. Itse olen ollut tähän asti siinä uskossa, että nimenomaan fossiilisen hiilen vapautuminen on aiheuttanut ilmiön nimeltä ilmastonmuutos. Eikö tällöin fossiilisten varastojen käyttämättä jättäminen ole tärkein asia? Vaikka laskelmilla saadaan kaikki uusiutuvat näyttämään ilmastolle negatiivisina, minusta niiden vaikutus ilmastoon on vähäinen, koska ne kasvaessaan ovat jo sitoneet hiilen ilmakehästä ja tekevät sen uudelleen. En ole vielä törmännyt sellaiseen laskelmaan, jossa olisi huomioitu myös toisen tai kolmannen hakkuukierroksen vaikutus tai kumulatiisisuus.

En ole vielä törmännyt sellaiseen laskelmaan, jossa olisi huomioitu myös toisen tai kolmannen hakkuukierroksen vaikutus tai kumulatiivisuus.

Myöskään historiaa ei voida ohittaa. Suomessa metsien kasvu ja puumäärä on saatu ennätyslukemiin hyvällä metsänhoidolla ja niitä voidaan parantaa entisestään. Se mahdollistaa entisestään kasvavat mahdollisuudet uusiutuvien käyttöön, mutta myös paljon muuta. Ilmastovaikutukset eivät ole ainoa asia, mitä suomalaisella metsäosaamisella ja puun jalostuksella voidaan saada aikaiseksi. vaikka sitäkään ei tulisi väheksyä.

Ympäristö kiittää

Puukuidun muuntautuvuus mahdollistaa yhä parempien raaka-aineiden tuottamisen, joilla voidaan korvata ympäristöä kuormittavia tuotantomuotoja maailmalla. Esimerkiksi Spinnovan ja Aalto -yliopiston kehittämällä menetelmällä saadaan valmistettua tekstiilikuituja täysin ilman kemikaaleja. Tällä on suora vaikutus puuvillan tarpeeseen. Puuvillan tuotanto on raskaasti ympäristöä kuormittavaa. Sen kasvattamiseen tarvitaan suuria määriä ympäristömyrkkyjä ja vettä. Sitä kasvatetaan alueilla, joissa kärsitään kuivuudesta, joten vähäiset vesivarannot joudutaan käyttämään kasteluun ja ihmiset kärsivät puhtaan veden puutteesta.

Puukuitua ja biomuovia yhdistämällä voidaan vähentää tuotteiden hiilijalanjälkeä jopa 80 % neitseelliseen muoviin verrattuna. Orthex ja Stora Enso toivat markkinoille keittiötarvikkeita, joissa yhdistyvät puun ja muovin parhaat ominaisuudet, kestävyys, pestävyys ja hygieenisyys.

Asumisessa puuta voidaan pitää terveyttä ja elpymistä parantavana materiaalina, kerrotaan Puuinfo.fi sivuilla. Puu on todettu rauhoittavaksi, sisäilmaa parantavaksi ja miellyttäväksi. Se siis lisää asumisen mukavuutta.

Lääketeollisuus, elintarviketeollisuus ja moni muu ala käyttää puuta sen hyvien ominaisuuksien ja uusiutuvuuden vuoksi. Nykyään myös tuotantoeläinten rehua valmistetaan sellusta.

Kiertotalous tarvitsee neitseellistä materiaalia

Paljon puhutaan myös kiertotaloudesta. Resurssiviisauteen kuuluu, että pyritään käyttämään resurssit mahdollisimman moneen kertaan ja tietysti pyritään selviämään mahdollisimman vähällä resurssien tarpeella. Kierrätys ja tuotteiden jatkokäsittely tulee vähentämään neitseellisen raaka-aineen tarpeen osuutta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että uutta ei tarvita. Kaikki materiaali kuluu käytössä ja menettää ominaisuuksiaan. Tarvitaan siis lisää neitseellistä materiaalia.

Puun on todettu olevan hyvä raaka-aine kiertotalouteen. Puukuidun ominaisuudetkin muuttuvat, mutta se mahdollistaa laajan valikoiman erilaisia käyttökohteita. Ja voidaan tietysti lopuksi muuttaa energiaksi, jos muuta järkevää käyttöä ei löydy.

Pysyvää on vain muutos

Ehkä vielä näemme myös muutoksen pitkäjänteisempään suuntaan ajattelutavoissa. Metsäalalla kestävyys on ollut keskeinen arvo vuosikymmenet. Nyt tehdään lyhyen ajan vaikutusarvioita, jotka ovat paitsi nähdyn esimerkin (puuston kasvun kehitys) vastaisia, myös lyhytnäköisiä. Metsänkasvatuksessa katse on kiertoajan, eli käytännössä jopa sadan vuoden päässä. Alle 30-vuoden suunnitelmia tehdään yleensä uudistamisen ja taimikonhoidon, sekä tietysti jo seuraavien harvennusten osalta. Tavoitteena on tuottaa hyvänlaatuista tukkipuuta, jolla metsätalouden kannattavuus tehdään. Matkalla tulee myös kuitua ja energiaksi menevää puuta, olipa kasvatustapa mikä tahansa.

Minä luottaisin yli satavuotiseen metsäosaamiseen, jolla on vankat näytöt metsien hiilivarastojen kasvattamisesta, puuntuotannosta, puun jalostamisesta ja toiminnan jatkuvasta kehittämisestä.

Metsien käyttöä miettivien poliitikoiden ja muiden tahojen on syytä kysyä itseltään, kenee sanomaan luottaa. Onko se ilmastontutkija vai luonnonsuojelujärjestö, joka tietää eniten metsäalasta? Minä luottaisin yli satavuotiseen metsäosaamiseen, jolla on vankat näytöt metsien hiilivarastojen kasvattamisesta, puuntuotannosta, puun jalostamisesta ja toiminnan jatkuvasta kehittämisestä.

Puutuotteiden kehitys on hurjaa. Erityisesti suomalaiset metsäjätit ovat tämänkin vuoden puolella tuoneet markkinoille ison määrän uusia tuotteita. Toki vieläkin tehdään vessapaperia ja sitä viedään myös kiinalaisille, mutta minua kiinnostaa nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Jo nyt on saatavilla mieletön määrä erilaisia puutuotteita, mutta jatkossa tullaan varmasti näkemään vielä futuristisempia innovaatioita. Ehkä menemme avaruuteen puisella raketilla tai matkustamme puisilla junilla. Puinen auto onkin jo nähty..

Ja lopuksi pyyntö niin ilmastontutkijoille, poliitikoille ja järjestöille, jotka haluavat rajoittaa puunkäyttöä. Voisitteko ystävällisesti antaa sellaisen konkreettisen ja realistisen vaihtoehdon, jolla puusta ja fossiilisista raaka-aineista tehdyt materiaalit voidaan syrjäyttää kestävästi. Jopa minä, metsien mahdollisuuksiin sydänjuuria myöten uskova ihminen, olen valmis vaihtamaan mielipidettäni, jos tilalle annetaan parempi vaihtoehto. Kehitys ei tapahdu pelkästään osoittamalla, että kaikki on kestämätöntä. Kuluttajien, päättäjien ja yritysten on tehtävä valintoja ja valinnat tehdään olemassa olevien vaihtoehtojen välillä. Niitä kaipaan..

 

Tutkijat erimielisiä

Metsien ilmastovaikutukset ovat osoittautuneet erittäin hankalaksi tieteenalaksi ilmastotutkimuksen ja metsäntutkimuksen yhteensovittamisen osalta. Yhtenä syynä voi olla, että ilmastotutkimusta tekevissä ryhmissä on jostian syystä hyvin vähän metsäntutkijoita tai metsäasiantuntijoita. Tärkein syy saattaa kuitenkin löytyä tieteenalojen erilaisesta lähestymiskulmasta asiaan.

Ilmastotutkija lähestyy asiaa hiilivarastojen ja niiden muutosten kautta. Metsäasiantuntija taas metsän kasvatuksen kautta. Molemmat ovat tavallaan oikeassa, mutta näkemys käsittelyjen seurauksista täysin päinvastainen. Tässä yksi teoria, mistä erimielisyys voi johtua.

Ilmastotutkimuksen kannalta merkityksellistä on sillä, kuinka paljon metsiin on varastoitunut hiiltä. Hakkuut luonnollisesti pienentävät tätä hiilivarastoa, koska hakattavat puut ovat käytännössä sitoutunutta hiiltä. Eli hakkuiden yhteydessä metsästä pois viety puu pienentää metsän hiilivarastoa. Se on helppo todistaa tieteellisesti (tai oikeastaan matemaattisesti). Metsien lisähakkuutavoitteet ovat siis selvästi ilmastolle negatiivisia, kun asiaa pohditaan tältä kantilta. On hyvä muistaa, että lisähakkuut kohdistuvat pääosin harvennusta tarvitseviin metsiin. Tällöinkin metsien hiilivarasto laskee, sitä ei käy kieltäminen.

Metsäalan tutkijat ja asiantuntijat kiistävät tämän näkökulman. Mutta miksi? Simppeli hommahan tuo on. Metsäalalla tavoitteena on hyvä tuotto hyvän metsänhoidon kautta. Tavoitteena on kasvattaa arvokasta puuta, joka on metsätalouden kannattavuuden edellytys. Siinä, kun ilmastotutkija perehtyy taulukoihin ja laskee varaston muutoksia, metsäammattilainen seisoo metsässä miettien, millä toimenpiteillä metsä saadaan pidettyä kasvukunnossa ja mahdollisesti parannettua kasvua, sekä tietysti varmistaa laadukkaan puun kasvaminen.

Metsien harventamisella luodaan jäljelle jätettäville puille paremmat kasvuedellytykset. Harvennus vähentää kilpailua valosta, ravinteista ja vedestä ja saa puut kasvattamaan myös järeämpää runkoa, joka kestää myrskyt ja tykyt. Ilman harvennusta metsä tihenee läpitunkemattomaksi tikkuviidakoksi, josta ei ikinä kasva järeää puuta. Sellaisessa alkaa myös kilpailu, jossa on vain häviäjiä. Eli osa puista kuolee hävittyään kilpailussa. oikein hyvällä kasvupaikalla hiilivarastokin saattaa nousta mittavaksi, mutta ei sellaisella metsällä muuta virkaa enää olekaan. Siellä ei ole monimuotoisuutta, virkistysarvoja, eikä juuri mitään muutakaan hiilivaraston lisäksi.

Siksi metsäammattilainen suosittelee metsänomistajalle oikean aikaisia harvennuksia. Ei hän mieti hiilivarastoa, vaan sitä, minkälaiseksi metsä kasvaa tulevaisuudessa. Harvennettu männikkö on jonain päivänä komea petäjikkö, josta metsänomistaja saa hyvät rahat. Sellaisesta metsästä lähtevä puu päätyy rakennusteollisuuteen pitkäaikaisiin hiilivarastoihin. Samalla harventaessa metsänomistaja saa tuloja hakatusta puusta. Vaikka siitä olisikin vain osa tukkipuuta, myös kuidulla on taloudellistakin arvoa.

Mutta olipa puu tukkia tai kuitua, ei sen hiilivarasto taivaalle tupsahda. Metsän hiilivarasto toki pienenee, mutta vain sen verran, kuin sieltä siirretään varastoitunutta hiiltä toiseen paikkaan. Jatkojalostettavaksi erilaisiksi tuotteiksi meille kaikille. Useimmiten kyseiset tuotteet ovat vieläpä kierrätyskelpoisia ja voivat elää monenlaisessa muodossa ennen päätymistään energiaksi. Ja lähes jokaisessa vaiheessa ne vähentävät fossiilisten hiilivarastojen käyttöä osaltaan.

Harvennus siis pienentää hiilivarastoa. Mutta vain hetkellisesti. Harvennuksen ansiosta metsä alkaa kasvaa nopeammin jouduttaen samalla hiilensidontaa. Jo muutamassa vuosikymmenessä harvennetussa metsässä on enemmän varastoitunutta hiiltä, kuin harventamattomassa olisi koskaan ollut. Ja korostan, että silloin on saatu jo puutakin ihmisten tarpeita täyttämään!

Metsän hiilivarastoa tarkastellessa ilmastontutkijan näkökulmasta näyttää olevan aika yhdentekevää, mitä hiilivarastolle tapahtuu sen jälkeen, kun se metsästä pois viedään. Silläkään ei näytä olevan juuri painoarvoa, minkälaisia hiilenlähteitä ei tarvitse hakkuun ansiosta käyttää. Pitäähän tutkimuksessa osata rajata tutkimusalue.. Tosin tällä lähestymiskulmalla voidaan unohtaa kaikkien uusiutuvien lähteiden käyttö ilmastolle haitallisina.

Hiilinielukeskustelu
Metsien hiilinielukeskustelu kattaa 0,32 %:n näkemyseron metsien hiilivarastosta.

Kiistan alla oleva hiilinieluvaikutuskin on häviävän pieni, jos sen suhteuttaa Suomen metsien hiilivaraston valtavaan kokoon. Tällä hetkellä se on vain 0,32 % ja pienenee vuosi vuodelta kääntyen lopulta toisin päin.

Kiteytettynä voisi sanoa, että ilmastotutkijan laskiessa oletettujen käyttömäärien välisiä erotuksia tilastotietojen pohjalta, metsäammattilainen tekee tulevaisuuteen tähtääviä päätöksiä metsän ehdoilla.

 

Rehellisyys kunniaan

Suomalaista metsäkeskustelua on riivannut jo pitkään vihreä valhe. Meille on pesiytynyt joukko moraalittomia ihmisiä, jotka käyttävät härskisti hyväkseen ihmisten tahtoa pitää luonnosta huolta. Nämä ihmiset osaavat esiintyä tilanteen vaatimalla tavalla silloin, kun seurassa on metsien käytöstä oikeasti jotain tietäviä. Väitteet ovat silloin maltillisempia ja valikoituvat siten, ettei niistä kovin keskustelua synny. Asiantuntijat lähinnä hymähtävät väitteille, jotka ovat merkityksettömiä, vaikkakin vääriä.

Kävin Rovaniemellä Sahanperän Savotta -tapahtumassa. Tapahtuma on metsäalan tapahtuma, jossa tuodaan metsäalaa monipuolisesti ihmisten tietoisuuteen. Mukana on myös virkistyskäyttö ja luonnonsuojelu aivan luonnollisesti, koska ne ovat osa suomalaista metsien käyttöä. Mukana oli myös Suomen Luonnonsuojeluliitto omalla ständillään markkinoimassa Vihreiden vaalikampanjana toimivaa #avohakkuuthistoriaan -kansalaisaloitetta.

Kuunnellessani, mitä heidän asiantuntijansa maallikoille syöttää, aloin voida fyysisesti pahoin.

Halusin mennä keskustelemaan aiheesta ihan kasvotusten. Ständillä oli kuitenkin ihmisiä, joten jäin kiltisti odottelemaan heidän taakseen ja lueskelin samalla, mitä kampanjan roll-uppiin oli kirjoitettu. Roll-upista puuttui vain Suomen valtionmetsien avohakkuiden vaikutus ruotsidemokraattien vaalitulokseen. Niin mielikuvituksellista soopaa siihen oli laitettu. Mutta ei se ollut vielä mitään. Kuunnellessani, mitä heidän asiantuntijansa maallikoille syöttää, aloin voida fyysisesti pahoin. En voinut käsittää, miten törkeästi vakavalla naamalla valehdellaan ihmisille, vaikka kyseinen asiantuntija aivan varmasti tiesi puhuvansa palturia.

Päätin jatkaa matkaa, mutta jäin miettimään juuri näkemääni näytelmää. Totesin, että kaikenlainen keskustelu heidän kanssaan on aivan turhaa. Luonnon monimutkainen ekosysteemi ei ole näille asiantuntijoille mitenkään hallussa. He vetävät aivan tuulesta temmattuja yhteyksiä viljellessään syytöksiä ja muuttavat kaikki metsien käytössä opitut ja metsäntutkimuksessa selvitetyt lainalaisuudet juuri sellaisiksi, kuin haluavat. Jäin miettimään, onko toimintamalli tietoinen taloudellisiin tavoitteisiin pääsemiseksi luotu malli, vai onko kyseessä kultti?

Avohakkuita vastustavaa kansalaisaloitetta markkinoidaan millä tahansa argumenteilla. Suomen Luonnonsuojeluliiton asiantuntija Paloma Hannonen on kytkenyt jo lähes kaikki maailmassa tapahtuvat asiat suomalaisen avohakkuun syyksi. Odotan vain Trumpin valtaanpääsyä ja Putinin Krimin valtausta listalle. Esimerkiksi alavireiset kanalintukannat ovat kuulemma avohakkuiden syytä. Kannathan ovat olleet nyt muutaman vuoden alhaalla, koska säätilat ovat olleet todella rajuja vastakuoriutuneille poikasille. Yhtenä kesänä oli juhannusviikon lumi maassa ja toisen satoi jatkuvasti. Untuvapeitteiset poikaset eivät vaan selviydy sellaisesta. Ja kun vielä tutkimukset viittaavat siihen suuntaan, ettei kanalinnuilla ole ongelmia elää talousmetsissä ja avohakkuiden keskikoko laskee koko ajan, voidaan väite todeta täysin mielikuvituksen tuotteeksi. Sama voidaan sanoa hömötiaisten ja muiden pikkulintujen osalta. Äkillisen kannan romahtamisen syitä on syytä hakea muualta. Vaikkapa neonikotioiden käytöstä, ilmaston muuttumisesta tai jostain muusta. Metsätaloudessa ei ole tapahtunut mitään niin radikaalia, mikä selittäisi äkilliset vaihtelut. Tämä johtuu jo siitä, että metsistämme käsitellään vain 1/50 vuosittain, josta vain osa on avohakkuita. Keskusteluun tuli jo jopa jollain asteella absurdeja piirteitä, kun äidinkielen lehtori Leena Vahala alkoi väittää, ettei 40 prosentilla viime vuodesta kasvanut kanalintupopulaatio tarkoita kannan elpymistä (Elpyä = vahvistua uudelleen). Hän on toki ennekin osallistunut keskusteluihin ilmeisenä tavoitteenaan viedä keskustelua sivuraiteelle, mutta että haastamalla suomen kieltä. Minulla ei luonnollisestikaan ole kompetenssia lähteä väittelemään tästä aiheesta, koska hän on äidinkielellisesti selvästi korkeammin koulutettu, kuin tiedottajan koulutuksen saanut metsäasiantuntija.

Vahala metsopopulaatio

Oli miten oli, ymmärsin että meidän kaikkien metsäalan ihmisten on otettava metsäalan viestintä entistä vakavammin. Meidän on kerrottava ihmisille, mitä metsäalalla oikeasti tapahtuu ja puututtava jokaiseen virheelliseen viestiin, johon törmäämme. Vaikka tietäisimme itse, että järjestöjen sanoma on puppugeneraattorista peräisin, on meidän vastuulla katkaista valheellisen viestin tie. Maallikoilla ei ole mahdollisuuksia ymmärtää, että heitä kustaan silmään, jos me emme anna oikeaa tietoa heille. Viherpopulismi on tuhon tie, jolla ei ole luonnon tai ilmaston kannalta mitään positiivisia vaikutuksia.

Tekstiä muutettu 15.9.2018 (lisätty metsätalouden ja kanalintukantojen yhteydestä kertova kappale)