Metsä, monipuolinen aitta!

Viime päivinä metsien vaikutus ilmastonmuutokseen on puhuttanut paljon. Osa ilmastotutkijoista todistelee, että metsien käyttö on ilmastolle haitallista ja sitä pitäisi rajoittaa. Oletuksena on, että lisähakkuut pienentävät metsien hiilivarastoa ja hiili tupsahtaa taivaalle hetkessä hakkuiden jälkeen. Tutkimukset ovat rajattu koskemaan tehtävien hakkuiden lyhytaikaisia vaikutuksia pelkästään metsien hiilivarastojen muutosta tarkastellen.

Näen tässä jonkinasteista metsiensuojelullista tavoitteellisuutta. Esimerkiksi Suomen Ympäristökeskuksen asiantuntija kertoi, ettei vaikutuksilla fossiilisen hiilen kulutukseen ole merkitystä, jos metsien hiilivarasto pienenee. Itse olen ollut tähän asti siinä uskossa, että nimenomaan fossiilisen hiilen vapautuminen on aiheuttanut ilmiön nimeltä ilmastonmuutos. Eikö tällöin fossiilisten varastojen käyttämättä jättäminen ole tärkein asia? Vaikka laskelmilla saadaan kaikki uusiutuvat näyttämään ilmastolle negatiivisina, minusta niiden vaikutus ilmastoon on vähäinen, koska ne kasvaessaan ovat jo sitoneet hiilen ilmakehästä ja tekevät sen uudelleen. En ole vielä törmännyt sellaiseen laskelmaan, jossa olisi huomioitu myös toisen tai kolmannen hakkuukierroksen vaikutus tai kumulatiisisuus.

En ole vielä törmännyt sellaiseen laskelmaan, jossa olisi huomioitu myös toisen tai kolmannen hakkuukierroksen vaikutus tai kumulatiivisuus.

Myöskään historiaa ei voida ohittaa. Suomessa metsien kasvu ja puumäärä on saatu ennätyslukemiin hyvällä metsänhoidolla ja niitä voidaan parantaa entisestään. Se mahdollistaa entisestään kasvavat mahdollisuudet uusiutuvien käyttöön, mutta myös paljon muuta. Ilmastovaikutukset eivät ole ainoa asia, mitä suomalaisella metsäosaamisella ja puun jalostuksella voidaan saada aikaiseksi. vaikka sitäkään ei tulisi väheksyä.

Ympäristö kiittää

Puukuidun muuntautuvuus mahdollistaa yhä parempien raaka-aineiden tuottamisen, joilla voidaan korvata ympäristöä kuormittavia tuotantomuotoja maailmalla. Esimerkiksi Spinnovan ja Aalto -yliopiston kehittämällä menetelmällä saadaan valmistettua tekstiilikuituja täysin ilman kemikaaleja. Tällä on suora vaikutus puuvillan tarpeeseen. Puuvillan tuotanto on raskaasti ympäristöä kuormittavaa. Sen kasvattamiseen tarvitaan suuria määriä ympäristömyrkkyjä ja vettä. Sitä kasvatetaan alueilla, joissa kärsitään kuivuudesta, joten vähäiset vesivarannot joudutaan käyttämään kasteluun ja ihmiset kärsivät puhtaan veden puutteesta.

Puukuitua ja biomuovia yhdistämällä voidaan vähentää tuotteiden hiilijalanjälkeä jopa 80 % neitseelliseen muoviin verrattuna. Orthex ja Stora Enso toivat markkinoille keittiötarvikkeita, joissa yhdistyvät puun ja muovin parhaat ominaisuudet, kestävyys, pestävyys ja hygieenisyys.

Asumisessa puuta voidaan pitää terveyttä ja elpymistä parantavana materiaalina, kerrotaan Puuinfo.fi sivuilla. Puu on todettu rauhoittavaksi, sisäilmaa parantavaksi ja miellyttäväksi. Se siis lisää asumisen mukavuutta.

Lääketeollisuus, elintarviketeollisuus ja moni muu ala käyttää puuta sen hyvien ominaisuuksien ja uusiutuvuuden vuoksi. Nykyään myös tuotantoeläinten rehua valmistetaan sellusta.

Kiertotalous tarvitsee neitseellistä materiaalia

Paljon puhutaan myös kiertotaloudesta. Resurssiviisauteen kuuluu, että pyritään käyttämään resurssit mahdollisimman moneen kertaan ja tietysti pyritään selviämään mahdollisimman vähällä resurssien tarpeella. Kierrätys ja tuotteiden jatkokäsittely tulee vähentämään neitseellisen raaka-aineen tarpeen osuutta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että uutta ei tarvita. Kaikki materiaali kuluu käytössä ja menettää ominaisuuksiaan. Tarvitaan siis lisää neitseellistä materiaalia.

Puun on todettu olevan hyvä raaka-aine kiertotalouteen. Puukuidun ominaisuudetkin muuttuvat, mutta se mahdollistaa laajan valikoiman erilaisia käyttökohteita. Ja voidaan tietysti lopuksi muuttaa energiaksi, jos muuta järkevää käyttöä ei löydy.

Pysyvää on vain muutos

Ehkä vielä näemme myös muutoksen pitkäjänteisempään suuntaan ajattelutavoissa. Metsäalalla kestävyys on ollut keskeinen arvo vuosikymmenet. Nyt tehdään lyhyen ajan vaikutusarvioita, jotka ovat paitsi nähdyn esimerkin (puuston kasvun kehitys) vastaisia, myös lyhytnäköisiä. Metsänkasvatuksessa katse on kiertoajan, eli käytännössä jopa sadan vuoden päässä. Alle 30-vuoden suunnitelmia tehdään yleensä uudistamisen ja taimikonhoidon, sekä tietysti jo seuraavien harvennusten osalta. Tavoitteena on tuottaa hyvänlaatuista tukkipuuta, jolla metsätalouden kannattavuus tehdään. Matkalla tulee myös kuitua ja energiaksi menevää puuta, olipa kasvatustapa mikä tahansa.

Minä luottaisin yli satavuotiseen metsäosaamiseen, jolla on vankat näytöt metsien hiilivarastojen kasvattamisesta, puuntuotannosta, puun jalostamisesta ja toiminnan jatkuvasta kehittämisestä.

Metsien käyttöä miettivien poliitikoiden ja muiden tahojen on syytä kysyä itseltään, kenee sanomaan luottaa. Onko se ilmastontutkija vai luonnonsuojelujärjestö, joka tietää eniten metsäalasta? Minä luottaisin yli satavuotiseen metsäosaamiseen, jolla on vankat näytöt metsien hiilivarastojen kasvattamisesta, puuntuotannosta, puun jalostamisesta ja toiminnan jatkuvasta kehittämisestä.

Puutuotteiden kehitys on hurjaa. Erityisesti suomalaiset metsäjätit ovat tämänkin vuoden puolella tuoneet markkinoille ison määrän uusia tuotteita. Toki vieläkin tehdään vessapaperia ja sitä viedään myös kiinalaisille, mutta minua kiinnostaa nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Jo nyt on saatavilla mieletön määrä erilaisia puutuotteita, mutta jatkossa tullaan varmasti näkemään vielä futuristisempia innovaatioita. Ehkä menemme avaruuteen puisella raketilla tai matkustamme puisilla junilla. Puinen auto onkin jo nähty..

Ja lopuksi pyyntö niin ilmastontutkijoille, poliitikoille ja järjestöille, jotka haluavat rajoittaa puunkäyttöä. Voisitteko ystävällisesti antaa sellaisen konkreettisen ja realistisen vaihtoehdon, jolla puusta ja fossiilisista raaka-aineista tehdyt materiaalit voidaan syrjäyttää kestävästi. Jopa minä, metsien mahdollisuuksiin sydänjuuria myöten uskova ihminen, olen valmis vaihtamaan mielipidettäni, jos tilalle annetaan parempi vaihtoehto. Kehitys ei tapahdu pelkästään osoittamalla, että kaikki on kestämätöntä. Kuluttajien, päättäjien ja yritysten on tehtävä valintoja ja valinnat tehdään olemassa olevien vaihtoehtojen välillä. Niitä kaipaan..

 

Mainokset

Öljystä on päästävä eroon

Kuluva kesä on ollut mittaushistoriamme kuumin. Joku voi tykätä pitkistä hellejaksoista, jollaisesta olemme saaneet nauttia, mutta säätilojen ääri-ilmiöt aiheuttavat merkittäviä haasteita eläimille, kasveille ja ihmisille. Vastuu on ennen kaikkea kuluttajilla. Vain he voivat valinnoillaan vaikuttaa siihen, minkälaiset ilmastovaikutukset ostetuilla hyödykkeillä on.

Pitkittynyt kuivuus on vaikeuttanut maatalouden tuotantoa ja Luonnonvarakeskuksen arvioiden mukaan tämän vuoden kokonaistuotanto onkin pienempi, kuin mitä se on ollut 2000 -luvulla. Kuivuus on aiheuttanut tuhoisia metsäpaloja ympäri Eurooppaa, emmekä mekään ole jääneet osattomiksi niistä. Kun jossain vaiheessa aletaan arvioimaan kuivuuden aiheuttamien tuhojen euromääräistä arvoa, puhutaan kymmenistä miljardeista euroista.

Metsäpalo

Ihmisten valinnoilla on merkitystä

Kuluttajien keskuudessa on aika tavallista ajatella, ettei minun valinnoilla ole merkitystä, kun Kiina ja Intia saastuttaa kuitenkin niin paljon. Juuri tällainen ajattelutapa on omiaan varmistamaan maapallon tuhoutumisen. Jokaisen kuluttajan tekemillä valinnoilla on merkitystä ja kun miljardi ihmistä valitsee ilmastoystävällisemmät vaihtoehdot, vaikutus on todella merkittävä.

Kuluttaja kohtaa päivittäin paljon valintatilanteita, joissa hän voi vaikuttaa. Valitsemalla uusiutuvista raaka-aineista valmistetun tuotteen, hän ei pelkästään vaikuta sen tuotteen osalta kehityskulkuun. Valinta lisää uusiutuvien tuotteiden menekkiä, eli kysyntää ja vähentää fossiilisista raaka-aineista tuotettujen tuotteiden kysyntää. Tämä taas vaikuttaa siihen, että teollisuuden kannattaa lisätä uusiutuvia materiaaleja tuotannoissaan, koska markkinat ovat kasvavat. Tuotantomäärien kasvaessa hinnat tulevat alas. Jokaisella ostopäätöksellä vaikutetaan kehityksen suuntaan!

Mitkä ovat kestäviä valintoja?

Kuluttaja ei välttämättä tiedä, mikä on kestävä valinta. Esimerkiksi Aamulehden pääkirjoituksessa ainoa vaihtoehto, joka kuluttajalle annettiin, oli lihansyönnin vähentäminen. Tätä virheellistä käsitystä jaetaan aktiivisesti, mutta ilmastoon lihansyönnillä on pienet vaikutukset. Suomalaisen kuluttajan hiilijalanjälki on vuositasolla noin 10 000 kg CO2E, josta noin 18 % tulee elintarvikkeista. Erityisesti Suomen oloissa muutos lihattomaan ruokavalioon on merkityksetön, koska ilmastovaikutukset eivät ole suuria suomalaisessa lihantuotannossa.

Globaalisti ylilaidunnus ja lihakarjan kasvattaminen aiheuttaa ongelmia ja ilmastovaikutuksia. Tästä tiedeyhteisö on hyvin yksimielinen. On kuitenkin virhe tuomita kaikki lihantuotanto maailmassa tällä perusteella tai uskotella itselleen, että elää ilmastoystävällisesti, kun ei syö lihaa. Suomalainen maatalous on menossa suuntaan, jossa karjan tuottama metaani otetaan yhä useammin talteen ja hyödynnetään biokaasuna. Ts. tarjotaan kuluttajille kestävämpi vaihtoehto maakaasun tilalle.

Suurimmat päästöt syntyvät asumisesta, autoilusta ja muusta (lähinnä palveluista) kulutuksesta. Suomen päästöistä 53 % syntyy autoilusta. Hiilijalanjäljen alentamiseksi onkin merkittävää, millä autot liikkuvat. Sähköautoja pidetään puhtaana vaihtoehtona. Siinä mielessä se sitä onkin, ettei sähköautoilu synnytä esimerkiksi pienhiukkaspäästöjä. Kuitenkin on syytä muistaa, että sähkön tuotantokin aiheuttaa päästöjä. Jos se tehdään fossiilisista raaka-aineista, sähköauton ilmastovaikutukset ovat jopa suuremmat, kuin polttomoottoriautoilla. Onneksi tavoitteet puhtaaseen ja uusiutuvaan sähköntuotantoon tulevat muuttamaan tilanteen tulevaisuudessa. Jos ajat bensiinikäyttöisellä autolla, voit suhteellisen pienellä investoinnilla muuttaa autosi etanolia käyttäväksi. Dieselillä ajelevien kannattaa katsoa, että tankkiin menee biopohjaista dieseliä.

Suomalainen metsätalous on kasvattanut samaan aikaan puun kasvua, käyttöä, monimuotoisuutta ja puuston kokonaismäärää.

Jokainen meistä käyttää joka päivä puuta elämässään. Se on ekologinen vaihtoehto, jolla voidaan konkreettisesti vaikuttaa fossiilisten raaka-aineiden käyttöön. Valitsemalla puupohjaisia tuotteita kuluttaja tukee uusiutuvien raaka-aineiden yleistymistä markkinoilla. Puusta tehdään taloja, joilla on muita raaka-aineita pienempi hiilijalanjälki. Esimerkiksi betonin valmistuksessa syntyy merkittäviä päästöjä. Puusta tehdään hygieniatuotteiden (paperit, kuukautissuojat, hammastahna ym.) lukematon määrä erilaisia tuotteita. (kts. kuva). Biopolttoaineet korvaavat suoraan raakaöljyn ja puupohjaisiin muoveihin sitoutunut hiili on säästänyt saman määrän fossiilista hiiltä vapautumasta kiertoon. Suomalainen metsätalous on kasvattanut samaan aikaan puun kasvua, käyttöä, monimuotoisuutta ja puuston kokonaismäärää. Kaadettujen puiden tilalle voidaan kasvattaa vielä enemmän puuta jalostuksen ansiosta. Aika hyvä saavutus minun mielestäni.

What a tree can do
Puu on monipuolinen ja uusiutuva raaka-aine.

Vaateostoksilla kuluttaja voi tehdä kestäviä valintoja. Paras valinta on jättää turhat ostokset tekemättä, mutta jos on pakko ostaa, kannattaa vilkaista käytettyjä materiaaleja ennen ostamista. Puuvillan tuotanto aiheuttaa suuria päästöjä ympäristömyrkkyjen vuoksi ja kuluttaa paljon vettä yleensä alueilla, joissa siitä on muutenkin pulaa. Synteettiset materiaalit ovat useimmiten fossiilisesta öljystä lähtöisin. Kierrätyskuidut eivät lisää hiilijalanjälkeä merkittävästi ja esimerkiksi viskoosi, raion ja modaali ovat uusiutuvaa luonnonkuitua.

Spinnova kehitti tuotantomenetelmän, jossa puukuidusta voidaan tehdä kangasta ilman kemiallista käsittelyä. Aalto -yliopiston ja Helsingin yliopiston yhteistyössä kehittämällä Ioncell -menetelmällä tehdään niin ikään puusta kangasta. Mm. Marimekko käyttää tätä biohajoaa ja uusiutuvaa materiaalia omassa tuotannossaan.

Uusipuu -hanke 2014 järjestämä innovaatiokilpailu oli varsin mielenkiintoinen kuluttajan näkökulmasta. Se toi parempaan tietoisuuteen erilaisia kestäviä vaihtoehtoja. Maataloudelle on muovisten viljelykatteiden sijasta tarjolla paperisia vaihtoehtoja. Maailmalla muovikatteita käytetään vuosittain 15 miljoonalla hehtaarilla, joten potentiaalia on paljon. Onbone Oy valmistaa puusta kipsiä korvaavaa Woodcast -kipsausmateriaalia, joka voidaan käyttää vaikka useampaan kertaan. Absorbex Eco on kierrätyskuidusta valmistettava kosteutta ja kulutusta kestävä pinnoitusmateriaali esimerkiksi laminaattipintoihin. VTT:n kehittämä biopohjainen ja läpinäkyvä pakkausmateriaali taas voi muuttaa elintarvikepakkaukset ekologisemmiksi. Ja pakko sanoa, että hankkeen sivuilta löytyy melkoisen mielenkiintoisia juttuja paljon lisääkin.

Hyvää omaatuntoa kaupan!

Markkinoille on tullut melkoinen joukko erilaista tarjontaa, jossa ihmisille myydään hyvää omaatuntoa ilmastotyön nimissä. He tarjoavat tilaisuuden maksaa ”omantunnonsuojelurahaa”, eli tilin, jolle voit maksaa vaikkapa ylimääräistä lentomatkoista tai laittaa rahaa soiden suojelemiseksi. Jokaisen on hyvä kuitenkin tunnustaa itselleen, että ei rahalla voi vähentää ilmastovaikutuksia, joita omat teot aiheuttaa. Lentomatkasta maksamasi lisämaksu ei vähennä yhtään lennon aiheuttamaa hiilidioksidipäästöä. Suojeltavaksi ostettu suo ei vähennä tai lisää yhtään soihin sitoutunutta hiiltä, koska niitä ei useimmiten muutenkaan uhkaa mikään. Ja tosiasiassa Suomessa on soita niin paljon, ettei se vaikuta edes turvetuotantoon millään lailla. No ehkä turve tuotetaan vain toiselta suolta, mutta lopputulos on aivan sama hiilivarastojen suhteen. Keinotekoiset maksut eivät ympäristöämme auta. Korvaa mieluummin päästöt valistamalla ja muuttamalla omaa kulutustasi kestävämmäksi.

Paperilla voidaan osoittaa lähes mitä vain, mutta todellisuudessa vaikutukset ovat henkisellä puolella. Maksaja voi paukuttaa henkseleitään ”ilmastotyöstä” ja jatkaa ilmastolle vahingollista kuluttamista hyvällä omatunnolla. Vaikutus voi olla ilmaston kannalta aika ikävä..

Luontomme on uhattuna ilmaston muuttuessa. Sen suojelemiseksi meidän on keskityttävä ensisijaisesti öljystä eroon pääsemiseksi. Paras hiilivarasto on maan uumenissa koskemattomana oleva fossiilinen hiilivarasto. Käytetään siis enemmän uusiutuvia ja kierrätettyjä materiaaleja, jotta olosuhteiden muuttuminen ei tappaisi sukupuuttoon lajeja turhaan.

Jokaisen valistuneen ja ympäristöä arvostavan tulisikin levittää sanomaa uusiutuvien materiaalien puolesta, jotta voisimme tehdä edes sen, mitä meidän tehtävissä on maapallon pelastamiseksi. Ilmaston pelastamiseksi kaikkien siitä huolissaan olevien pitäisikin lisätä kuluttajien valistamista ja antaa heille vaihtoehtoja ostotilanteisiin. Olen vakuuttunut siitä, että suomalaisista suurin osa haluaa tehdä hyviä valintoja. Heille pitää vain kertoa, mitä ne ovat. Osallistu sinäkin tähän työhön, jos ilmasto ja luonto on sinulle tärkeä!

 

 

Kuinka minusta tuli metsämörkö?

Metsämörkö, tuo mystinen taruolento, joka kertoo mitä on mieltä. Metsäkeskusteluihin aktiivisesti osallistuva metsämörkö on ikävä otus. Se kyseenalaistaa metsistä vieraantuneiden näkemyksiä ja arvomaailmaa tuomalla keskusteluun aiemmin vaiettuja tekijöitä ja vaikutuksia. Metsämörkö pilaa aiemmin niin autuaan yksipuolisen syyttelyn nostamalla esiin myös luonnonsuojelijoiden kestämättömän toiminnan. Luonnonsuojelun vahtikoirien luontaisena vihollisena se uhkaa mikroskooppisen tarkastelun pohjalta tehtäviä suuria vaatimuksia katsomalla suurempia kokonaisuuksia..

Kun lukee kommentteja minusta ja kommenttieni vastauksia, ei voi kuin ihmetellä sitä tahtotilaa antaa kuvaa luontoavihaavasta metsämöröstä, jolle luontoarvoilla ei ole merkitystä. Erityisesti tässä kunnostautuvat luontojärjestöjen ”asiantuntijat” ja aktiivijäsenet, jotka ilmeisesti kokevat asiassa pysyvän dialogin jonkinasteisena uhkana. Leima on täysin perusteeton, joka on tietoisesti muodostettu yksipuolisesti metsien käyttöä vastustavien tahojen toimesta.

Metsämöröksi leimaamista tapahtuu kaikilla kiusaamisen keinoilla. Vähättely, asiantuntemuksen puutteesta syyttely, ulkopuolelle jättäminen, henkilökohtaiset herjaukset, asiantuntemuksen vähättely, keskusteluiden vieminen sivuraiteelle, sensurointi, alentuvat kommentit ja monet muut ovat tulleet tutuiksi tässä viimeisen vuoden aikana. Mutta metsämörkö ei lannistu tällaisesta pikkumaisesta ja lapsellisesta käytöksestä. Jos kymmenien miljoonien eurojen liikevaihdolla pyörivien organisaatioiden henkilöt joutuvat turvautumaan tällaiseen, jokainen lukija ymmärtää miten hataralla pohjalla ne toimivat. Totuus tulee esiin ennemmin tai myöhemmin, vaikka kuinka vihreillä arvoilla ratsastaisikin.

Metsämörkö -leimaa pyritään antamaan kaikissa kommenteissa. Ei ole väliä, mitä mieltä itse olen asioista ja kuinka painokkaasti olen tuonut mielipiteitäni keskusteluissa esiin, kun leimaa tarjotaan. Otetaan esimerkkinä #avohakkuuthistoriaan -lakialoite. Itse olen monessa yhteydessä tuonut jatkuvan kasvatuksen hyviä puolia esiin ja olen itsekin toteuttanut valtion maille metsäsuunnitelmia, joissa jatkuva kasvatus on ollut merkittävässä roolissa. En siis vastusta jatkuvan kasvatuksen menetelmiä. #avohakkuuthistoriaan -aloitteessa ei ole kyse tästä ja kritiikkini on kohdistunut ehdottomuuteen, jota aloite edustaa. Olen koulutukseltani metsätalousinsinööri ja minulla on vuosien kokemus metsien käytön suunnittelusta. Olen nähnyt konkreettisesti, miten uudistamistoimet ovat menneet pieleen ja näitä syitä on lukuisissa tilaisuuksissa ja tutkimuksissa pohdittu. Selvää on, että jokainen kohde on omanlaisensa ja haasteet myös.

Kannatan jatkuvaa kasvatusta – vastustan avohakkuukieltoa

Koulutus ja kokemus on antanut minulle osaamista metsien tulevan kehittymisen arviointiin, sekä riskien arviointiin. On kiistatonta, että jatkuva kasvatus ei ole joka paikassa ja jokaisella kasvupaikkatyypillä relevantti vaihtoehto. Ja tätä puolta olen pyrkinyt tuomaan esiin keskusteluissa.

Mutta kuten sanoin, jatkuva kasvatus voi olla erinomainen vaihtoehto. Se voi olla oikein toteutettuna ja oikeanlaiseen metsään suunniteltuna taloudellisesti erittäinkin kilpailukykyinen avohakkuiden kanssa. Tämä näkökulma tuntuu unohtuvan metsämörkökriittisiltä keskustelijoilta kokonaan. He valikoivat suotuisiin olosuhteisiin tehtyjä tutkimuksia argumentointinsa perusteeksi ja yleistävät tulokset kaikkialle. Tutkimusten väärinkäyttö onkin metsäkeskustelun suurin eripuraa aiheuttava tekijä ilman todellista syytä käynnistettyjen hakkuiden vastaisten kampanjoiden lisäksi. Tutkimuksia tulkitaan erittäin vapaamuotoisesti ja monesti jopa tutkimuksen tulosten vastaisesti mielikuvien luomiseen.

Myös avohakkuilla on metsäluonnon monimuotoisuutta lisääviä vaikutuksia.

Peräänkuulutan asiasta argumentointia

Metsäkeskustelussa pitäisi alkaa jakamaan keltaisia ja punaisia kortteja niille keskusteluiden osallistujille, joilla on vaikeuksia pysyä asiassa menemättä henkilökohtaisuuksiin. Ei ole asiallista tuoda keskustelijoista mielikuvia, joiden tarkoitus on alentaa keskustelijan argumenttien painoarvoa, asiantuntemuksen tasoa, väärää tulkintaa tavoitteista tai mitään muutakaan mielikuvaa, joka kohdistuu henkilöön. Mikäli keskustellaan asiapohjaisesti, pitäisi kasvaa ulos hiekkalaatikkoleikeistä ja arvostaa keskusteltavaa asiaa sen verran, että nousee henkilökohtaisuuksien yläpuolelle.

Olen hyvin harvoin saanut asiallisia vastauksia esittämiini kysymyksiin, jotka olen pyrkinyt perustelemaan huolellisesti ja jotka ovat keskeisiä metsäkeskustelussa. Yleensä metsämörköä pelkäävät keskustelijat ovat tarttuneet johonkin sinänsä epäolennaiseen asiaan ja tarvittaessa irroittaneet sen asiayhteydestä kokonaan viedäkseen keskustelua sivuraiteelle. Mielestäni tämä osoittaa sen, että kysymykset ovat sellaisia, joihin vastaamalla keskustelijat joutuisivat myöntämään asioiden todellisen nykytilan.

Olisi myös hedelmällistä tehdä johtopäätöksiä avoimin mielin. Tutkimuksia ja tutkimustuloksia on joka lähtöön. Useimmiten jo tutkimushypoteesi jää kuitenkin puutteelliseksi, jos halutaan tulokseksi metsien käytön vähentämistä tukevia tuloksia. Valikoiva tutkimusten käyttö ei edistä metsäkeskustelua, eikä luonnon monimuotoisuutta tai ilmastonmuutoksen vastaista taistelua. Talousasioiden välttely on myös omasta mielestäni vastuunpakoilua ja harhauttamista.

Myös virkistysarvoja on käytetty runsaasti porkkanana metsäsodissa. Oletusarvona on tietysti ollut pelkästään omiin mielikuviin nojaava näkemys metsästä virkistyspaikkana. Kuitenkin aihetta on tutkittu erittäin vähän. Harri Silvennoinen teki aiheesta väitöskirjatyön, jonka perusteella ihmiset kaikista lähtömaista pitävät enemmän hoidetusta (lue talous-) metsästä, kuin hoitamattomista metsistä.

Luontoarvot ovat minulle ja koko metsäsektorille tärkeitä

Keskusteluissa luontojärjestöt pyrkivät säännönmukaisesti tuomaan metsäalan toimijat esiin ahneina ja luonnosta välinpitämättöminä rahantekokoneina. Metsäalan asiantuntijana tuollaiset syytökset kuulostavat hyvinkin henkilökohtaisilta, eivätkä pidä lainkaan paikkaansa. Lähes poikkeuksetta tuntemani lukuisat metsäasiantuntijat pitävät luonnon monimuotoisuutta tärkeänä ja ottavat sen mielellään huomioon omassa työssään. Riistan hyvinvointikin on tärkeä heille. Suuri osa metsäammattilaisista viettääkin runsaasti vapaa-aikaansa metsästäen hirveä, vesi- ja kanalintuja, sekä muuta riistaa.

Järjestöjen edustajat eivät julkisten kommenttiensa perusteella arvosta yhtään metsäsektorin tekemää kehitystyötä metsäluonnon monimuotoisuuden eteen. Niiltä ei kiitosta kuulu, vaikka tulokset puhuvatkin puolestaan. Kuitenkin jo 30 vuoden ajan metsäsektori on tehnyt vapaaehtoisesti kehitystyötä, jolla on pyritty parantamaan eliöiden elinvoimaisuutta. Useimmiten tämä on tarkoittanut pienempiä metsätuloja. Myös laajasti käytössä oleva PEFC -sertifiointijärjestelmä vaatii jatkuvaa parantamista ympäristönäkökulmien osalta.

DCIM101MEDIA
Riistanhoidollisessa eli ns. donitsiharvennuksessa lisätään kerroksellisuutta tasaikäiseen metsään. Jalankulkijaa näky ei häiritse.

Paras tulos saavutetaan silloin, kun uusi menetelmä on metsäluonnon monimuotoisuuden lisäksi myös taloudellisesti kannattava. Esimerkkinä Metsähallituksen suunnittelija Timo Pelkosen kehittämä riistanhoidollinen harvennus, jossa tasarakenteiseen kasvatusmetsään tehdään harvennuksen yhteydessä riistaa suosivaa kerroksellisuutta, reunametsää, pakoreittejä ja parannetaan pensaskerroksen tilaa. Toisena taloudellisesti kannattavana esimerkkinä voidaan pitää hallitun hoitamattomuuden periaatetta, jossa metsänhoidossa raivataan vain tarpeellinen osa ja loput pienpuustosta jää suojapaikoiksi metsän eläimille.

Metsätalouden arkipäivää on tärkeiden luontokohteiden tunnistaminen ja niiden säästäminen toiminnan yhteydessä. Lajirikkaimmat paikat ovat varsin hyvin suojassa tuhoutumiselta, vaikka joskus inhimillisiä erehdyksiä sattuukin. Vaikkapa talvella tehty leimikkosuunnitelma ja korjuun toteutus aiheuttaa riskitekijän tällaisen kohteen osalta. Pitää kuitenkin muistaa, että suurin osa tärkeistä elinympäristöistä on metsätietojärjestelmiin merkittynä paikkatietoina ja ne osataan huomioida pääsääntöisesti talvellakin.

Säästöpuita on jätetty hakkuiden yhteydessä jo vuosikymmenet. Säästöpuiden tarkoitus on parantaa lahopuujatkumoa pitkäjänteisesti. Usein jätettävät puut ovat eläviä, mutta odotusarvo on, että ne kuolevat aikanaan ja muodostavat lahopuuta. Ennen kuolemista säästöpuut lisäävät vanhaa puustoa tarvitsevien lajien elinvoimaisuutta.

Suojavyöhykkeitä ei hakata soiden ja vesistöjen reunoilta. Niiden tehtävä on monipuolinen ja usein suojavyöhykkeen lajisto on sellaista, joka vaatii omanlaisensa ympäristön. Näitä kahden erilaisen ympäristön rajapintoja kutsutaan vaihettumisvyöhykkeiksi, jotka ovat sekoitus kahdentyyppistä ympäristöä.

Lahopuut ja kuolleet pystypuut jätetään metsään. Joskus kuollutta puustoa on niin paljon, että metsätuholaki edellyttää niiden poistamista. Lisäksi joskus runsan pystykuollut puusto haittaa merkittävästi uudistamistoimia ja sen vuoksi niitä vähennetään hakkuiden yhteydessä. Aina kuvioille jää kuitenkin näissäkin tapauksissa määrätty määrä (vaihtelee maantieteellisesti) kuollutta puuta.

Tekopökkelöt ovat nopea tapa lisätä lahopuuta metsätaloustoimenpiteiden yhteydessä. Noin 3 metrin korkeudesta katkaistut pökkelöt alkavat lahota nopeasti ja tuovat oman lisänsä lahopuun määrän kasvattamiseen yhdessä muiden menetelmien kanssa. Jostain syystä tämäkin luontopiireissä tyrmättiin ja laskettiin, että kahden pökkelön sijasta pitäisi olla 200 pökkelöä hehtaarilla. Ei ole ollut tarkoituskaan, että pelkästään tekopökkelöillä korjataan lahopuuvaje kokonaan. Koko metsäkeskustelua vaivaa sama ongelma. Suurin osa asioista jää keskusteluiden ulkopuolelle, kun aktivistit keksivät syitä riitelylle.

Suojelualue- ja alue-ekologinen verkosto

Monimuotoisuutta pyritään lisäämään myös kansainvälisestikin mittavalla luonnonsuojelualueverkostolla. Suomessa tämä tarkoittaa lähes poikkeuksetta tiukkaa metsätalouskieltoa. Esimerkiksi Keski-Euroopan suojelualueille on usein tehty hakkuu- ja hoitosuunnitelma ja niiden hyödyntäminen puuntuotannossa on arkipäiväistä.

Suojelualueverkosto koostuu pääasiassa luonnonsuojelualueista, luonnonpuistoista, kansallispuistoista ja erämaa-alueista. Virallisesti suojeltuja metsiä on n. 12 %. Näiden lisäksi on kaavoituksella, metsänomistajien omilla päätöksillä ja muilla päätöksillä siirretty metsätalouden ulkopuolelle merkittävästi tilastoimattomia metsäalueita.

Metsähallitus ylläpitää luonnonsuojelualueverkostoa täydentävää Alue-ekologista verkostoa. AE-verkostolla tuetaan lajien liikkumista alueelta toiselle ja eliöiden elinpiiriä. AE-verkostoja päivitetään aika ajoin sen hetkistä tarvetta paremmin huomioivaksi. Esimerkiksi lisääntyneet suojelualueet vähentävät tarvetta AE-kohteiden määrälle sillä alueella. Vaikka AE-verkoston kohteet eivät kaikki ole suoranaisesti suojelussa, niitä käsitellessä otetaan huomattavasti normaalia tarkemmin AE-alueen tai kohteen tarkoituksen säilyminen. AE alueita käsitellään kaiken kaikkiaan hyvin vähän.

DSC_0011_1

Vesiensuojelu

Maanmuokkaus ja ojitukset tuottavat väärin tehtynä merkittäviä ravinnekuormituksia vesistöihin. 1980 -luvulla herättiin vesiensuojelun tärkeyteen, kun monet vesistöt oli jo värjääntyneet humuksen vuvoksi ruskeiksi ja ravinnehuuhtoumat olivat rehevöittäneet niitä. Vesiensuojelua on kehitetty siitä lähtien.

Maanmuokkauksilla vesistökuormitusta pyritään minimoimaan muun muassa pintavalutuskenttien avulla. Ojitusten ja kunnostusojitusten yhteydessä tehdään laskeutusaltaiden ja pintavalutuskenttien yhdistelmiä, suunnataan ojat siten, ettei valuva vesi pääse suoraan vesistöihin, tehdään kaivukatkoja vedenvirtaaman hillitsemiseksi ja vältetään päälaskusuuntaan tehtavien ojien kaivamista. Vesistönsuojelun ykköstavoite onkin, että siinä vaiheessa kun vesi päätyy luonnonpuroon, jokeen, järveen tai muuhun vesistöön, siitä on humus ja kiintoaineet, sekä ravinteet mahdollisimman hyvin suodattuneet maaperään.

Valitettavasti ennen heräämistä tapahtuneiden virheiden vuoksi ravinteita ja kiintoaineksia valuu edelleen vesistöihin vuosikymmentenkin jälkeen. Joillakin alueilla luonto ei korjaa tilannetta ja niille tehdäänkin aktiivisia vesistönhoitotoimenpiteitä, joilla vesistövaikutuksia pienennetään.

WP_20141007_010

Ilmastonsuojelu

Suomen metsät kasvavat enemmän kuin koskaan aiemmin historiassa. Syynä tähän on sotien jälkeen tehdyt mittavat hakkuut, metsäntutkimus ja metsänhoidon paraneminen, sekä ilmastonmuutos itsessään. Sotakorvausten maksamiseksi valtavat savotat olivat arkipäivää. Avohakkuualueet saattoivat olla kymmeniä neliökilometrejä. Myös Suomen teollistuminen ja nykyinen hyvinvointi on pitkälti näiden hakkuiden peruja. Tämän jäljiltä samoilla alueilla on nyt erittäin hyvin kasvavaa nuorta ja varttunutta kasvatusmetsää, jota pitää harventaa ja niitä voidaan jopa uudistaa. Ilmaston lämpeneminen on pidentänyt kasvukautta ja voimistanut metsien kasvua. Lisäksi istutettavan puuston laatua on parannettu ja jo pelkästään paremmalla taimilaadulla voidaan saavuttaa jopa 20 % nopeampaa puuston kasvua luonnon ”kylvöön” nähden.

Vaikka metsien ilmastovaikutuksista ollaan selvästi montaa mieltä, itse ajattelen asian suurinpiirtein seuraavasti: hakkuiden yhteydessä saadaan tukkia, kuitua ja energiapuuta.

Tukeista tehdään muun muassa rakennuksia, käyttötavaroita ja huonekaluja. Vaihtoehtona näille olisi ilmastoon negatiivisesti vaikuttavien raaka-aineiden käyttö, kuten betoni, teräs tai muovit. Rakennuksissa ja huonekaluissa hiili pysyy sitoutuneena pitkään. Jopa pidempään kuin uuden vastaavan puuston kasvaminen kestää. Kun rakennus joskus puretaan, siinä olleesta puusta voidaan tehdä muita puujalosteita, kuten vaikkapa huonekaluja tai uusia rakennuksia. Puu voi mennä myös kierrätettäväksi sellutehtaalle ja viimeisenä se päätyy energiakäyttöön.

Kuitupuu menee biotuote- tai sellutehtaille, josta siitä jalostetaan jatkojalostuksen kannalta oikeanlaista sellua. Lisäksi sivutuotteena tulee esimerkiksi mäntyöljyä, ligniiniä, terpeenejä tai muita kemiallisia raaka-aineita, sekä lämpöä ja sähköä. Näistä jalosteista valmistetaan papereita, pehmopapereita, muovia korvaavia esineitä, puuvillaa korvaavia tekstiilikuituja, kartonkia tai vaikkapa lääkkeitä. Useimmat raaka-aineet korvaavat fossiilisesta öljystä valmistettuja raaka-aineita. Näistäkin tuotteista suuri osa on kierrätettäviä. Parhaimmillaan puuaines ehtii täyttää useita erilaisia ihmisten tarpeita ennen päätymistään energiakäyttöön.

Energiapuusta jalostetaan lähinnä biopolttoaineita, lämpöä ja sähköä. Biopolttoaineet korvaavat suoraan fossiilista öljyä jättäen saman verran hiiltä maan sisään. Ne voivat olla myös raaka-aineita jatkojalostusta varten, jolloin niistä tulee korkeamman jalostusasteen tuotteita. Energiapuu lämmittää koteja ja suihkuvesiä kautta Suomen. Yleisesti käytetään niin sanottuja CHP -laitoksia, jotka tuottavat lämmöstä myös sähköä. Energiapuuksi päätyy hakkuilta yleensä latvaosat ja pieniläpimittainen puu, jota ei kannattavasti voida hyödyntää muualla. Ja huomautan nyt vielä, että esimerkiksi #LULUCF -keskustelussa suomen tavoittelema lisähakkuu ei olisi ollut energiapuuhakkuiden lisäämistä, vaikka ympäristöjärjestöt näin viestivätkin. Energiapuu on lähes aina hakkuiden yhteydessä tulevaa sivutuotetta, jonka kasvattamiseen ei metsätaloudessa pyritä, mutta jolla voidaan metsätalouden kannattavuutta lisätä.

Suomen Luonnonsuojeluliiton aktiivi Esa Hankonen perusteli juuri Maaseudun tulevaisuuden sivuilla, miten hakkuut pienentävät hiilivarastoa metsässä. Hän ikäänkuin alleviivasi näkemyseroa, joka minulla ja ympäristöjärjestöillä on tässä asiassa. Kun järjestöt tekevät laskelmia, he usein olettavat puuhun varastoituneen hiilen katoavan kuin pieru saharaan. Esa perusteli metsään jätetyn puun hiilivarastoa juuri sillä, että hiili vapautuu kuolleesta puusta hitaasti. He myös laskevat hiilinieluvaikutuksia tarkoituksenmukaisesti siltä ajalta, joka sattuu olemaan uudistetussa metsässä taimikkovaiheeksi laskettavaa aikaa. Tämän jälkeen hiilinieluvaikutukset kasvavat merkittävästi. Tutkijoiden mukaan vertailu uudistetun ja hakkaamattoman metsän hiilivarastojen väliltä menee suurin piirtein siten, että hakkaamaton voittaa lyhyellä aikavälillä, mutta vähänkään pidemmän ajanjakson vaikutukset ovat hakkuun jälkeen paremmat. Koska minulle on opetettu, että metsätalous on pitkäjänteistä työtä ja näen kestävän kehityksen olevan pitkällä aikavälillä paras ratkaisu, minun on vaikea tässäkään asiassa hyväksyä ympäristöjärjestöjen tavoittelemien pikavoittojen ottamista. Mieluummin pitäisi kehittää myös muiden valtioiden metsätaloutta kestävämpään suuntaan.

LULUCF for Dummies
Suojelualueet eivät sido puuta sen jälkeen, kun ovat kasvaneet tiettyyn pisteeseen. Eikä niistä saada uusiutuvaa raaka-ainetta..

Sen enempää yksikään ympäristöjärjestö, kuin Esa Hankonenkaan ei huomioi sitä että metsään jätetty puu ei vähennä muiden raaka-aineiden tarvetta yhtään! Toisin sanoen se tarjotin, kauha tai polttoainelitra, joka olisi voitu valmistaa tuosta puusta ja jonka joku ihminen tarvitsee, pitääkin tehdä fossiilisesta öljystä, kaivannaistuotteista tai muusta ilmastolle usein negatiivisesta raaka-aineesta. Tämä on se tärkein puuttuva argumentti ilmastokeskustelussa metsiä koskien, jota ei saisi milloinkaan unohtaa puhtaamman ja terveellisemmän tulaveisuuden rakentamisessa. Itse näen puun käytön lisäämisen ilmastonsuojelun perustana.

Metsämörkö tykkää metsistä monipuolisesti

Itselleni metsillä on ollut aina tärkeä rooli elämässä. Lapsena asuin metsän laidassa ja naapureiden kanssa metsissä seikkailtiin, pelattiin piilosta, luisteltiin metsälammen jäällä ja kerättiin marjoja. Metsä oli monipuolinen, kiinnostava ja jännittäväkin paikka, jonne meni aina ihan mielellään.

Kun ikää kertyi, tuli mukaan vaeltaminen, retkeily, ammattimainen marjojen poiminta, suunnistaminen ja metsästys. Myös kalastamaan mentiin usein metsien kautta ja polkupyöräilymaastokin oli aika usein sammalmättäikkö pyörätien sijasta.

Aina metsät ovat tarjonneet myös puuta arjen tarpeisiin ja olen oppinut arvostamaan lämmintä kotia, jonka rakentamisessa puuta on käytetty. Puun hankkiminen on ollut kovaa työtä nuorelle miehelle, mutta siitä huolimatta sahahommiin mentiin ihan mielellään. Se oli jotenkin niin konkreettista ja palkitsevaa, ettei sitä osannut huonona pitää.

Aikuisiällä elämässä tuli vastaan ammatinvaihto ja metsäala oli ehdoton ykkösvalinta. Minusta oli todella mielenkiintoista oppia syvemmin tuntemaan metsien elämää, lajistoa ja ihmisen toimien vaikutuksia. Monimuotoisuus oli jo tuolloin tärkeässä osassa koulutusta ja asiaa käsiteltiin varmaan eniten koko kurssitarjonnasta.

Minut tuntevat tietävät, että muiden etu menee helposti oman etuni edelle. Minulle on tärkeää säilyttää elinmahdollisuudet myös maaseudulla, mutta metsäkeskustelussa on kyse elinmahdollisuuksien säilyttämisestä maapallolla. Metsäkeskustelu irrallisena siitä kokonaisuudesta, jota se edustaa, on kestämätöntä. Jos ei tunnusteta nykymenetelmiä, uusiutuvien raaka-aineiden tärkeyttä, puupohjaisten tuotteiden substituutiovaikutuksia, kiertotaloutta ja materiaalien monivaiheista elinkaarta ennen energiakäyttöä, ilmastovaikutuksia hiilen määrään kokonaiskierrossa, taloudellisia vaikutuksia yhteiskunnallemme tai metsäalalla työskenteleville ihmisille, sosiaalisia vaikutuksia haja-asutusalueille ja niin edelleen, ei pitäisi ottaa kantaa yksityiskohtiinkaan. Osaoptimoinnilla ei luontoarvoja paranneta, eikä lyhytnäköisellä ja kapeakatsontaisella päätöksenteolla voidaan tehdä hyvää tulevaisuutta. Päin vastoin se voi aiheuttaa huomattavan suurta vahinkoa metsien monimuotoisuudelle. Tätä en halua olla todistamassa, enkä sitä miten järjestöaktiivit vierittävät kuitenkin syyn muiden niskaan tunnustamatta omaa rooliaan kehityksessä.

Metsämörkö menee mielellään edelleen metsään joka tutkitustikin virkistää mieltä ja kehoa. Oli se sitten talousmetsää tai jotain muuta..

Päivitetty 12.6. Lisätty tekopökkelöistä kertova kappale

Ekologisempi tulevaisuus kehittämällä

Maailman muuttuu kovaa vauhtia. Teknologinen kehitys, globaalit muutokset ja tiedon lisääntyminen muuttavat kaikkea tuntemaamme ympärillämme. Me voimme tehdä itse vain omalta kohdaltamme ratkaisuja, miten tämä muutos huomioisi kestävyyden periaatteet mahdollisimman hyvin. Voimme myös pyrkiä vaikuttamaan lainsäädäntöön tutkimustiedon lisäämisellä ja mielikuvamarkkinoinnilla, jolloin demokraattisin perustein tehdään isompaan ihmisjoukkoon vaikuttavia päätöksiä. Se on länsimainnen tapa toimia.

Suomalaiset ovat koulutettua kansaa. Ihmiset tietävät paljon ja monipuolisesti asioista, jotka koskettavat heitä itseään suoraan. Sen sijaan välillisesti vaikuttavista asioista mielipide luodaan yleensä puutteellisiin tietoihin pohjautuen niiden mielikuvien pohjalta, jotka ovat muotoutuneet pirstaleisesta ”tietopilvestä”, joka pyörii ympärillämme. Tietoa on paljon saatavilla, mutta tiedon yhdistäminen kokonaisuudeksi vaatii työtä. Lisäksi kaikesta saatavasta tiedosta pitäisi osata erottaa #disinformaatio, eli väärä tieto. Sen tunnistaminen voi olla asiaan perehtymättömälle vaikeaa. Silloin se on lähes mahdotonta, kun viesti verhotaan näyttämään eettisesti tai moraalisesti oikealta, vaikka sisältö onkin totuudenvastainen.

”Liian usein törmää sensaationhakuisiin pelkoon pohjautuviin ja puutteellisiin väitteisiin”

Tehtävää ei edistä se, että luotettavana pidetyt valtakunnallisesti ja kansainvälisesti toimivat organisaatiot levittävät tietoisesti väärää tietoa varmistaakseen liiketoimintansa vaatiman lahjoitusvarojen kertymisen. Liian usein törmää sensaationhakuisiin pelkoon pohjautuviin ja puutteellisiin väitteisiin, joilla pönkitetään organisaation taloudellista asemaa. Kuvaavaa on, että nämä organisaatiot vastustavat kaikkea kehitystä, joka jollakin tavalla koskettaa ympäristöämme. Usein vastustetaan jopa sellaisia asioita, joilla voisi vaikuttaa positiivisesti ympäristöön.

Turvallinen ja seksikäs mielikuva helpottaa oloa

Muutosvastarinta on ihmisillä geeneissä. Muutosta voidaan vastustaa, koska ollaan tyytyväisiä nykytilaan tai koska ei ymmärretä mitä muutos tuo tullessaan. On turvallisempaa pitää tutusta kiinni, mikä on aivan ymmärrettävää ja inhimillistä. Ympäristöasioissa ei näin voi ajatella. Ympäristö on muuttuva voima, jossa kehitys ei koskaan pysähdy. Tämä meidän jokaisen on hyvä iskostaa selkäytimeen. Ihminen voi tehdä luonnonsuojelupäätöksiä siinä uskossa, että luonto pysähtyy siihen hetkeen hamaan tulevaisuuteen. Ajatus on kieltämättä seksikäs, koska tällöin voidaan itselle uskotella tulevaisuuden olevan muuttumaton ja turvallinen. Mielikuva antaa levollisen olon.

Luonto jatkaa kuitenkin kulkuaan ihmisistä huolimatta. Se on julma heikompia kohtaan ja vahvemmat sumeilematta vievät elintilan, jos heikompi ei pysty siitä pitämään kiinni. Joskus elämän jatkuminen vaatii lajin kehittymistä paremmin ympäristöön sopivaksi. Tätä kutsutaan myös evoluutioksi. Ilmaston lämpeneminen muuttaa lajien välistä dynamiikkaa jo pienilläkin muutoksilla. Jotkut lajit hyötyvät ja toiset taas jäävät tappiolle. Sama vaikutus on metsien tuoreutumisella, ravinteiden lisääntymisellä ja muun lajiston muuttumisella. Nämä ovat luonnon muutosvoimia, joihin ihmisellä on hyvin vähän valtaa vaikuttaa. Luonnossakin on siis kehittäjiä ja muutoksen vastustajia. Voi vain miettiä, kumpi pärjää paremmin. Se, joka kehittyy pärjätäkseen, vai se, joka yrittää vastustella loppuun asti muutosta?

Nothing normal

Kehittyminen vaatii vanhasta luopumista

Ihmiskunta ja ympäristö tarvitsee kehittymistä. Ja erityisesti ihmisten toiminnan kehittymistä kestävämpään suuntaan. Vaikka Mr. Trump sanoo, ettei ilmastonmuutos ole totta, on kiistatonta, että ihmisen toiminta lämmittää ilmastoamme. Yhtä totta on, että meillä on vanhoja metsiä miljoonia hehtaareja, vaikka tietyt tahot jatkuvasti väittävätkin viimeisten olevan moton kourassa. Asiat eivät muutu toiseksi sillä, että joku niin sanoo. Asiat pitää muuttaa, jotta ne saadaan paremmiksi. Tähän vaaditaan kehittäjiä.

Ihminen on siitä jännä eläin, että törmätessään uuteen asiaan, ihminen hyvin herkästi a) ohittaa asian, b) kieltää asian, c) tyrmää asian, d) tulkitsee vaikutukset omalla tavallaan, e) tuomitsee asian, tai muuten selittää itselleen asian negatiivisessa valossa, jos ei ymmärrä itse asiaa tai sitä kokonaisuutta, johon asia liittyy. On mielenrauhalle parempi vastustaa muutosta, kuin hylätä jo aiemmin tehty tulkinta asiasta. Luodessani uutta elinvoimaisempaa asumisen muotoa, törmään tähän päivittäin. Koska ihmiset ”tietävät”, miten rakentamista tehdään, on vaikea päästää olettamuksesta irti. Usein, vaikka olen juuri selittänyt, miten teemme asioita rahaa säästäen, kuulijan seuraava kommentti pohjautuu siihen vanhaan ”tietoon”.

Uutta ja vanhaa

Kehittäminen ei aina kuitenkaan tarkoita vanhan kokonaan hylkäämistä. Uutta voidaan tehdä yhdistämällä vanhoja hyviksi havaittuja asioita uusiin tai vaikkapa vain yhdistelemällä vanhoja uudellla tavalla. Uusi ekologisemman asumisen konsepti perustuu uuteen ajattelutapaan, jossa yhdistyy uusi ja vanha. Vanhasta käytetään vain hyviä ja pakollisia asioita. Uutta tehdään, jotta rakentaminen ja asuminen olisi edullisempaa, ympäristöystävällisempää, turvallisempaa ja yhteisöllisempää.

”Vaikeampaa on saada muut ymmärtämään, mitä hyötyä uudesta on ja miksi ei tehdä niin kuin on aina tehty”

Uuden tekeminen ei aina ole helppoa. Monesti helpoin osa on miettiä, miten asiat voi tehdä paremmin. Vaikeampaa on saada muut ymmärtämään, mitä hyötyä uudesta on ja miksi ei tehdä niin kuin on aina tehty. Aina ei edes rautalanka auta, kun vanha on liian tiukasti ajatuksissa kiinni. Hekin tulevat ymmärtämään hyödyt myöhemmin, mutta heille pitää ensin näyttää, miten homma toimii.

Kuten luonnossa muuallakin, myös ihmisissä on kehittäjiä ja vastustajia. On niitä, jotka uskaltavat päästää irti vanhasta ja suunnata katse kohti tulevaa ja on niitä, jotka vastustavat niin kauan, että muutos on jo toteutunut. Jotkut vielä senkin jälkeen..

Itse uskon vilpittömästi, että ravistelemalla totuttuja käytäntöjä voimme luoda paremman maailman meille kaikille. Voimme kehittää niitä toimintoja, joilla hyödynnämme luonnonvaroja ja säilyttää luonnon monimuotoisuuden niilläkin alueilla, joilla tuotamme uusiutuvia raaka-aineita ja muita hyödykkeitä ihmisten tarpeisiin. Voimme vähentää kulutusta muuttamalla ajatustapaamme vähemmän kuluttavaan suuntaan ja valitsemaan enemmän kierrätystuotteita uusien sijasta (nekin muuten kehittyvät koko ajan). Voimme käyttää vaatteita ja tavaroita pidempään ja voimme oppia kaupassa miettimään, paljonko ruokaa oikeasti syömme. Omaksumme kiertotalouden ja resurssiviisauden, jos uskallamme päästää irti vanhasta.