FSC ja Greenpeace – Ylä-Lapin rosvot

Kun Greenpeace International pysäytti Ylä-Lapin yksityismetsätalouden, keinona oli tällä kertaa Forest Stewardship Council (FSC) -sertifikaatti ja sen suomalainen aktivistien käsikassara FSC Suomi. Tämä on oiva konkreettinnen osoitus siitä, miten laajat valtuudet ympäristöaktivisteilla on ryöstää muiden omaisuutta ja kiristää kaikkia toimijoita mitä monimuotoisimmilla keinovalikoimilla.

Jokaisen on syytä myös ymmärtää, että vihreät, aktivistijärjestöt ja FSC ovat tiukemmin kiinni toisissaan, kuin vastasyntynyt lapsi äidissään. Siltä voi sentään katkaista napanuoran. Niiden harjoittama #konfliktiteollisuus ei ole mitään ”luonnosta huolissaan olevien ihmisten” puuhastelua. Kaikki, mitä nämä osapuolet tekevät, ovat kovaa suunnitelmallista bisnestä ja vuosibudjetti sektorilla on valtava. Pelkästään aktivistijärjestöjen ja sen poliittisen siiven, Vihreän puolueen liikevaihto on kymmeniä miljoonia euroja. Kun siihen lasketaan lisäksi yliopistomaailmaan ja julkisiin organisaatioihin ulottuvat lonkerot ja sertifikaateilla tehtävä tulos, sata miljoonaa on pikkuraha.

Viimeisen vuoden aikana on tapahtunut myös selvä muutos toiminnan uhreissa. Kun aiemmin syyllinen oli aina Metsähallitus tai metsäyhtiö, nyt on selvästi suunnattu katseet yksityismaille. Tämän keissin lisäksi esimerkiksi Suomen luonnonsuojeluliitto on julkisesti ilmoittanut tavoitteekseen lopettaa metsänomistajien perinteinen ”sadonkorjuu”, eli avohakkuu. #avohakkuuthistoriaan -kampanja on suunnattu valtion maille, mutta siinäkin on vihjailtu kiellon laajentamiseen kaikkia maita koskemaan. Avohakkuu on toimenpiteenä metsänhoitajalle eniten kerralla tuloja tuova toimenpide metsänkasvatuksen kiertokulussa ja vaikutus olisi usealle yksityiselle taloudelle musertava.

Suomalaiselle metsätaloudelle ei löydy edes haastajaa maailmalta, kun tarkastellaan kestävyyttä ja monimuotoisuustyötä. Metsäosaamisella metsien kasvu on saatu huimaan kasvuun ja samalla yhteiskunta on kehittynyt puunkäytön ansiosta maailman parhaaksi maaksi useilla mittareilla mitattuna. Ilmastonmuutos vaatii maailman markkinoille lisää fossiilisia korvaavia raaka-aineita ja suomalainen puu on nykytiedon mukaan ylivoimaisesti paras vaihtoehto. Onkin aivan käsittämätöntä, miten voimakkaasti järjestöt, vihreät ja FSC vastustaa maailman muuttumista kestävään suuntaan!

Tähän on tultava muutos ja lainsäätäjän on pikaisesti aloitettava selvitykset järjestöjen toimien vastuiden kasvattamiseksi ja siirrettävä vahingonkorvausten määrittely valtakunnansyyttäjän syyteharkinnan alaisuuteen, jos oletettu vahinko on yli puoli miljoonaa euroa. Jokaisesta kampanjasta tulisi tehdä taloudellisten vaikutusten arviointi puolueettomalla taholla ja jakaa laskennalliset kustannukset niille tahoille, jotka ovat mukana uhkaamassa taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä millään tavalla. Nykytilanne on absurdi, kun koko sektori on siirretty lain ulottumattomiin. Lapin syyttäjä jopa puolustelee heitä myös yksityisten ihmisten nostamien rikosjuttujen kohdalla. (E 19/336)

#vaalit2019 #ylälappi #metsäkiista #metsätalous #ilmasto #ilmastonmuutos

Mainokset

Herra Heinämäki – kulttuurin uhkaaja vai viihdyttäjä

Mielensäpahoittamisesta on tullut kansallislaji? Arvostan kaikkia kulttuureja, mutta en ymmärrä sitä tapaa, miten kulttuuria käytetään häikäilemättömästi hyväksi oman, usein suvaitsemattoman, mielipiteen tukena. Episodi Herra Heinämäen hylyttämisestä sai todellakin somen kuohumaan. Syynä ei ollut se, että esittäjä oli saamelainen, tai nainen, tai nuori.

Somekuohunnan synnytti omasta mielestäni täysin järjenvastainen toimenpide, jota perusteltiin aivan absurdilla tavalla. Herra Heinämäki ehti parinkymmenen vuoden ajan viihdyttää lapsia. Tasapuolisesti kaikkien kulttuurien lapsia. Lapset eivät ajatelleet, että intiaanihahmo millään lailla alentaisi minkään kulttuurin asemaa. He eivät miettineet, voiko amerikkalaiseen alkuperäiskansaan liitettävä päähineen kuvaelma vaikuttaa jonkun kulttuuri-identiteettiin. He nauttivat viihteestä, joka oli lapsille suunnattua täysin ilman poliittista tarkoitusperää. Tai no, eivät he tietenkään miettineet, oliko ohjelmassa poliittista tarkoitusperää. Sellainen kuuluu aikuisten maailmaan.

Tunnustan olevani suvaitsematon. En suvaitse sitä, että tehdään irrationaalisia mielleyhtymiä asioihin, joiden kontaktipinta on olematon ja sen perusteella vaaditaan muita muuttamaan toimintaansa. En suvaitse sitä, että lyödään rasistin leimaa ilman vakavaa näyttöä rasismista. En suvaitse sitä, että keskusteluissa ei sallita kaikkien mielipiteiden esiintuomista, jos mielipidettä ei esitetä loukkaavalla tavalla. En suvaitse sitä, että ajetaan asioita valheellisilla argumenteilla. En suvaitse sitä, että uhriudutaan negatiivisen palautteen edessä.

Mielestäni yhdelläkään kulttuurilla ei pidä olla sellaista asemaa, jossa kulttuurin nimissä voidaan esittää mitä tahansa vaatimuksia ja eriävät mielipiteet leimataan

Mielestäni yhdelläkään kulttuurilla ei pidä olla sellaista asemaa, jossa kulttuurin nimissä voidaan esittää mitä tahansa vaatimuksia ja eriävät mielipiteet leimataan. Pahoittelen jo etukäteen seuraavaa lausetta, joka ei ole tarkoitettu loukkaamaan ketään, vaan ennemminkin sitä voi pitää syvemmän pohdinnan aiheena. Saamelaiskulttuuri, arvokas ja arvostettava, on muuttunut yhä enemmän itsensä pahimmaksi uhkaajaksi! (laske kymmeneen tässä välissä, jos tuntuu pahalta) Ja sitten perustelut uhalle..

Itse en ole saamelainen, enkä edes syntynyt Lapissa. Junantuoma etelän vetelä.. Katson siis kulttuuria ulkopuolelta ja havainnoin tuntematta syvällisesti kulttuuria. Yli kahdenkymmenen vuoden ajan olen kuitenkin jo asunut Lapissa ja saamelaiskulttuuri näkyy täällä joka puolella. Tiedän, että takana on ajat, jolloin saamelaisuutta piiloteltiin ja hävettiin. Tämä ajanjakso on kuitenkin jo historiaa. Väitän, että suurin osa suomalaisista arvostaa saamelaiskulttuuria ja toivoo sille pelkästään hyvää. Ainakin minä itse kuulun tähän joukkoon. Ymmärrän sen, että maailman muutokset tuovat painetta myös saamelaisille muuttua. Niin se tuo kaikille muillekin kulttuureille, eikä saamelaiskulttuuri poikkea tästä mitenkään.

Kulttuurit kehittyvät tai kuolevat

Muutoksen vastustaminen ei edistä kulttuuria, joka on ottanut erittäin paljon vaikutteita muusta kehityksestä. Eli toimii toisin kuin mitä julkisesti tavoittelee. Kuten muutkin kulttuurit, myös saamelaiskulttuuri kehittyy aikojen saatossa. Kun ennen elettiin luontaistaloudesta, kalastettiin, kerättiin luonnon antimia, paimennettiin porotokkia laitumilta toisille ja vaalittiin kulttuuria, nyt valitaan mikä on hyvästä ja mikä pahasta, vaikka ne tulisivat samassa paketissa. Saamelaiset ovat omaksuneet teollistumisen tuomat koneet ja laitteet osaksi elinkeinojen harjoittamista. He ovat innokkaasti ottaneet internetin, kännykät ja tietokoneet osaksi kulttuuriaan. Suuri osa saamelaisalueella asuvista saamelaisista tekee kulttuuriperinteistä poiketen palkkatöitä. Usein matkailun tai metsänhoidon parissa.

Porotalous on tärkeä osa kulttuuria. Perinteisestä poronhoidosta on kuitenkin jäljellä vain rippeet. Paliskuntajako rajoittaa kesä- ja talvilaidunten välisiä porokarjan liikkumisia. Koko Lappia halkoo poroaitaverkosto, jolla helpotetaan poronhoitoa laidunten kustannuksella. Porojen kokoamiseen käytetään moottorikelkkoja, mönkijöitä ja helikoptereita. Tokkien turvaamisen sijasta on siirrytty käyttämään ”kuolinkelloja”, jotka hälyttävät kun eläin ei enää liiku. Tällä taataan petokorvausten saaminen, joka onkin muodostunut joissakin saamelaispaliskunnissa jo tärkeimmäksi tulonlähteeksi. Puolet koko poronhoidon tuloista tulee matkailupalveluiden järjestämisestä. Näin ulkopuolisesta on vaikea nähdä, mikä vapaan laidunnusoikeuden lisäksi oli vielä perinteistä poronhoitoa.

Suurin saamelaiskylä onkin nimeltään Helsinki, joka ei varsinaisesti tue kulttuurin elinvoimaisuutta..

Saamelaisalueesta on kymmenesosa valtion omistamaa metsätalousaluetta. Siitä käsitellään vuosittain noin 2 prosenttia. Ei ole harvinaista, että Metsähallituksen metsätalouden väitetään uhkaavan saamelaiskulttuuria. Itse mietin kyllä vahvasti, miten se on mahdollista. Miten 2 promillea käsiteltyä maata voisi kaataa kokonaisen kulttuurin? Samalla kun paikalliset itse kyllä käsittelevät omia metsiään aika tehokkaasti, tuo mitätön osa onkin niin arvokasta, että saamelaiskulttuuri tukeutuu juuri käsiteltäviin alueisiin. Minulla herääkin hieman ilkikurisesti kysymys siitä, kuinka heikossa jamassa kulttuuri on ja kannattaako sitä enää tuossa tilanteessa yrittää pelastaa? Suurin osa saamelaisista onkin jo muuttanut suureen maailmaan. Suurin saamelaiskylä onkin nimeltään Helsinki, joka ei varsinaisesti tue kulttuurin elinvoimaisuutta..

Kulttuuria uhkaavia tekijöitä yhdistää häiritsevän paljon myös erottelu sen perusteella, kuka tekee mitäkin. Jos valtio tekee jotakin muuta, kuin perustaa kielipesiä tai kulttuurikeskuksia, se on yleensä aina pahasta. Jos kulttuurin ulkopuolelta tulee yrittäjä, joka hyödyntää maa- tai vesialueita, hän on yleensä uhka vähintäänkin poronhoidolle, jos ei koko kulttuurille. Oikealla sukunimellä varustettu yrittäjä ei tällaista uhkaa välttämättä aiheuta samalla toimialallakaan. Kullankaivajien valtausluvista valitetaan säännönmukaisesti, paitsi jos satut olemaan saamelainen. Kalastuslupien kannanhoidollinen rajoittaminen tuhoaa kulttuurin, vaikka sen tarkoitus on parantaa lohien henkitoreissaan olevia populaatioita. Vaikutus on tietysti suuri paikallisille kalastusmatkailua tuottaville yrittäjille taloudellisesti. Kulttuurisesti vaikutus onkin sitten paljon pienempi.

Suunnitteilla olevaa Jäämeren rataa on vastustettu kiivaasti, koska se pirstoo saamelaisalueen. Ihan oikeasti hei! Ratalinja on parinkymmenen metrin levyinen ja junia kulkisi suhteellisen harvakseltaan. Poron ovat todistetusti kävelleet radan yli ihan sujuvasti. On totta, että poroja todennäköisesti voi jäädä junan alle. Yhtä todennäköisesti, ellei todennäköisemmin, ne jäisivät junan sijasta kasvavan rekkaliikenteen uhreiksi. Rata ei myöskään hidastaisi helikopterin lentorataa poroja ajaessa erotusaitoihin. Maassa liikkuvat mönkijämiehet kyllä joutuisivat paikoin etsimään ylityspaikan. Vaikutukset porotalouteen tai kulttuuriin olisivat lähinnä teoreettisia minun ajatuksissani. Rata toisi myös positiivisia vaikutuksia. Se parantaisi huomattavasti elinkeinoelämää saamelaisalueella, joka taas tarjoaisi entistä paremmat mahdollisuudet työllistyä omalla kotiseudulla. Nuoret saamelaiset voisivat jäädä alueelle auttamaan vanhempiaan, kasvattamaan omia lapsiaan ja vahvistamaan kulttuuria. Jostain syystä tästä ei kuitenkaan puhuta lainkaan..

En usko, että saamelaiskulttuuri voi selviytyä, ellei se ole valmis kehittymään

En tiedä onko maailmassa ollut ikinä yhtään sellaista kulttuuria, joka olisi säilynyt ilman kehittymistä. En usko, että saamelaiskulttuuri voi selviytyä, ellei se ole valmis kehittymään. Tähän ei vaikuta Herra Heinämäet tai kullankaivajat, vaan saamelaiset itse. Ei pyrkimykset palata johonkin ajanjaksoon kiinnitettyyn unelmaan, joka on kansallisromanttinen ajatus siitä, mitä saamelaiskulttuurin pitäisi olla. Ellei tavoitteena sitten ole luopua omakotitaloista, teknologiasta ja nykyisistä elinkeinoista ja muuttaa asumaan mukana kuljetettaviin kotarakennelmiin ja elää puhtaasti luontaistaloudesta. Enkä yhtään usko, että sitä kukaan saamelainen kaipaisikaan.

Aika suvaita ja kunnioittaa

Minusta saamelaisten ja muiden vähemmistöjen olisi jo aika alkaa suvaitsemaan myös muiden ihmisten mielipiteitä. Heidän olisi mielestäni lopetettava kohujen synnyttäminen täysin turhista asioista ja ymmärrettävä, että heitä arvostetaan paljon enemmän, jos he itsekin osoittavat kunnioittavansa muita yhtä paljon kuin mitä he odottavat toisten kunnioittavan itseään. YLE:n päätös oli mielestäni typerä ja lapsellinen, kuten Saamelaisnuorten puheenjohtajan Petra Laitin näkemys Herra Heinämäen kulttuurisista vaikutuksistakin. Kohusta päätellen aika moni on samaa mieltä kanssani. Tietysti on hävettävää, jos Laiti on joutunut uhkailun kohteeksi. Kenenkään ei pidä joutua sellaista kohtaamaan. Eniten häntä taitaa kuitenkin harmittaa se, että hänen mielipidettään arvostellaan ja kyseenalaistetaan. Siihen hän on kuitenkin itse syyllinen ulostulollaan, joka osoitti lähes pohjatonta ylimielisyyttä ja suvaitsemattomuutta suomalaisuutta kohtaan. Tätä ei uhriutuminen auta, vaan itsetutkiskelu ja nöyryys olisi parempia reagointitapoja.