FSC ja Greenpeace – Ylä-Lapin rosvot

Kun Greenpeace International pysäytti Ylä-Lapin yksityismetsätalouden, keinona oli tällä kertaa Forest Stewardship Council (FSC) -sertifikaatti ja sen suomalainen aktivistien käsikassara FSC Suomi. Tämä on oiva konkreettinnen osoitus siitä, miten laajat valtuudet ympäristöaktivisteilla on ryöstää muiden omaisuutta ja kiristää kaikkia toimijoita mitä monimuotoisimmilla keinovalikoimilla.

Jokaisen on syytä myös ymmärtää, että vihreät, aktivistijärjestöt ja FSC ovat tiukemmin kiinni toisissaan, kuin vastasyntynyt lapsi äidissään. Siltä voi sentään katkaista napanuoran. Niiden harjoittama #konfliktiteollisuus ei ole mitään ”luonnosta huolissaan olevien ihmisten” puuhastelua. Kaikki, mitä nämä osapuolet tekevät, ovat kovaa suunnitelmallista bisnestä ja vuosibudjetti sektorilla on valtava. Pelkästään aktivistijärjestöjen ja sen poliittisen siiven, Vihreän puolueen liikevaihto on kymmeniä miljoonia euroja. Kun siihen lasketaan lisäksi yliopistomaailmaan ja julkisiin organisaatioihin ulottuvat lonkerot ja sertifikaateilla tehtävä tulos, sata miljoonaa on pikkuraha.

Viimeisen vuoden aikana on tapahtunut myös selvä muutos toiminnan uhreissa. Kun aiemmin syyllinen oli aina Metsähallitus tai metsäyhtiö, nyt on selvästi suunnattu katseet yksityismaille. Tämän keissin lisäksi esimerkiksi Suomen luonnonsuojeluliitto on julkisesti ilmoittanut tavoitteekseen lopettaa metsänomistajien perinteinen ”sadonkorjuu”, eli avohakkuu. #avohakkuuthistoriaan -kampanja on suunnattu valtion maille, mutta siinäkin on vihjailtu kiellon laajentamiseen kaikkia maita koskemaan. Avohakkuu on toimenpiteenä metsänhoitajalle eniten kerralla tuloja tuova toimenpide metsänkasvatuksen kiertokulussa ja vaikutus olisi usealle yksityiselle taloudelle musertava.

Suomalaiselle metsätaloudelle ei löydy edes haastajaa maailmalta, kun tarkastellaan kestävyyttä ja monimuotoisuustyötä. Metsäosaamisella metsien kasvu on saatu huimaan kasvuun ja samalla yhteiskunta on kehittynyt puunkäytön ansiosta maailman parhaaksi maaksi useilla mittareilla mitattuna. Ilmastonmuutos vaatii maailman markkinoille lisää fossiilisia korvaavia raaka-aineita ja suomalainen puu on nykytiedon mukaan ylivoimaisesti paras vaihtoehto. Onkin aivan käsittämätöntä, miten voimakkaasti järjestöt, vihreät ja FSC vastustaa maailman muuttumista kestävään suuntaan!

Tähän on tultava muutos ja lainsäätäjän on pikaisesti aloitettava selvitykset järjestöjen toimien vastuiden kasvattamiseksi ja siirrettävä vahingonkorvausten määrittely valtakunnansyyttäjän syyteharkinnan alaisuuteen, jos oletettu vahinko on yli puoli miljoonaa euroa. Jokaisesta kampanjasta tulisi tehdä taloudellisten vaikutusten arviointi puolueettomalla taholla ja jakaa laskennalliset kustannukset niille tahoille, jotka ovat mukana uhkaamassa taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä millään tavalla. Nykytilanne on absurdi, kun koko sektori on siirretty lain ulottumattomiin. Lapin syyttäjä jopa puolustelee heitä myös yksityisten ihmisten nostamien rikosjuttujen kohdalla. (E 19/336)

#vaalit2019 #ylälappi #metsäkiista #metsätalous #ilmasto #ilmastonmuutos

Mainokset

Salamannopeita vaatimuksia

Joskus tuntuu, ettei kaikilla tahoilla ole minkäänlaista ymmärrystä tavallisesta kehityskulusta. Erityisesti nyt some -aikakaudella vaikuttaa siltä, että jo mahdollisen ongelman havaitsemista ennen pitäisi olla valmis tuotantokelpoinen ratkaisu. Ei tytöt ja pojat (anteeksi siis ”sukupuolitietoiset”), ei se niin mene..

YLE:n toimittaja Kari Ikävalko kirjoitti (1.11.2018) jutun turvepohjaisten metsien käytön mahdollisista vesistövaikutuksista, jotka on nyt havaittu ja alettu tutkia. Juttu oli sikäli mielenkiintoisesti tehty, että siinä nostettiin monenlaisia epäilyksiä esiin. Uhkaa, saattaa, voi.. Mikä mielenkiintoisinta, Ikävalko oli katsonut saavansa jonkinlaista lisäkauhuarvoa ottamalla vielä yhteyttä ympäristöjärjestöön, vaikka oli jo saanut oikeaa tietoa metsäkeskus Tapion vesiensuojelun asiantuntijalta, Luonnonvarakeskuksen johtavalta tutkijalta, maa- ja metsätalousministeriltä, sekä Suomen ympäristökeskukselta. Ympäristöjärjestön ”asiantuntija” arvioi nykyisten toimien olevan tehottomia ja skaalasi asian miljooniin hehtaareihin. Sitten hän listasi perään vaatimuksina nykyisin käytössä olevia toimia, kuten kaivukatkoja ja isompia pintavalutuskenttiä. Ei mitään uutta, eikä mitään sisältöä. Miksi siis edes pyydetään mielipidettä?

Aivan yhtä mielenkiintoista on, ettei toimittaja ollut löytänyt yhtään metsäalan yrityksen edustajaa Suomesta. Mielestäni juttu olisi saanut lisäarvoa siitä, että olisi kysytty ”kädet turpeessa” töitä tekevältä taholta, miten ne ottavat uuden tiedon vastaaja minkälaisilla reaktioilla. Tästä olisi saanut lihaa luiden ympärille.

Aikaa on tärkeää käyttää kehityksessä

Metsäalalla otetaan uudet tutkimustiedot vastaan avosylin ja ne viedään myös käytäntöön. Mutta sen historia on opettanut, että suurten linjamuutosten tekeminen puutteellisilla tiedoilla menee yleensä päin petäjää. Siksi pelkän havainnon perusteella ei laivaa käännetä. Havaintoa seuraa tutkimus, joka tuottaa tietoa lisää. Tietoa seuraa kehitystyö, kokeilut ja käyttöönotto. Jokainen vaihe vie aikaa, mutta metsien pitkissä kiertokuluissa vaadittava aika on aika lyhyt.

Kun löydetään hyviä menetelmiä minimoida vesistö- ja ympäristövaikutuksia, ne otetaan käyttöön. Joskus kommentteja lukiessa tulee sellainen olo, että uusi menetelmä pitäisi ottaa heti käyttöön kaikkialla. Käytännössä se tarkoittaisi, että yhdenlainen metsä pitäisi vaihtaa toisenlaiseen esimerkiksi poliittisella päätöksellä. Mistä tämä ”vaihtometsä” otetaan tai mihin vaihdettava metsä viedään, on jäänyt minulle hieman avoimeksi pikku detaljiksi. Jos Suomen metsistä käsitellään vain 2 % vuosittain, suometsien osuus on siitä vain noin 15 % eli 3 promillea metsätalouden alueista. Uusien menetelmien vaikutusten ulottaminen kaikkiin metsiin vie aikaa. Toisena vaihtoehtona on laittaa ne kaikki heti hakkuuseen uusien ohjeiden mukaisesti, mikä olisi pelkästään typerää niin monin eri tavoin.. Lisäksi tiedetään, ettei uusien toimenpiteiden vaikutukset useinkaan näy heti. Vaikutus voi tulla jopa 5-15 vuoden viiveellä riippuen toimenpiteestä. Eli malttamattomankin pitää odottaa tulosten näkemiseksi.

Samoin on tilanne korkeamman jalostusasteen tuotteiden valmistuksessa. Voidaan kyllä esittää vaatimuksia, että niiden tuotantoa tulee lisätä. Silloin on hyvä muistaa, että kukaan ei estä vaatimuksen esittäjää aloittamasta tuotantoa itse. Metsäyhtiöt tekevät jatkuvaa tuotekehitystyötä jalostusasteen nostamiseksi. Mutta ennen tuotannon aloittamista tarvitaan usein jopa yli kymmenen vuoden tuotekehitystyö ja myös uusien tehtaiden rakentaminen. Onkin hieman hullunkurista, että usein samat tahot, jotka vaativat korkeamman jalostusasteen tuotantoa, vastustavat uusien tehtaiden rakentamista.

Tärkeä havainto

Vaikka hieman kritisoinkin juttua, sen aihe on tärkeä. Kukapa meistä ei kaipaisi kirkkaampia vesistöjä? Itsekin nautin suuresti, kun syvemmässäkin vedessä näkyy kirkkaasti pohjaan asti ja sieltä erottaa kasveja ja kaloja pelkän leväkasvuston sijasta. Sen vuoksi onkin tärkeää tietää, että jo tällainen havainto saa metsäsektorin toimijat liikkeelle. Alalla kun työskentelee ihmisiä, joille luonto on tärkeä ja suuri osa heistä kulkeekin lähes päivittäin luonnossa tekemässä siihen vaikuttavia ratkaisuja parhaan olemassa olevaan tietoon perustuen. He tekevätkin käytännön luonnonsuojelutyötä osana arkitoimintaansa enemmän kuin Suomen luonnonsuojelujärjestöt yhteensä.

On kohtuutonta ja lyhytnäköistä tehdä salamannopeitavaatimuksia uusien havaintojen perusteella. Epärealistiset odotukset välittömistä muutoksista aiheuttavat lähinnä ympäristöahdistusta niille, jotka eivät ole metsäalan asiantuntijoita. Eli hieman vajaa kuudelle miljoonalle suomalaiselle. Viestinnällisten irtopisteiden antaminen niille tahoille, joilla ei ole mitään tekemistä ongelman ratkaisemisen kanssa, on osoitus kehityskaaren ymmärtämättömyydestä ja harhaluulosta, että aktivistiryhmittymät kehittäisivät jotain. Annetaan kunnia niille, jotka ratkovat haasteita ja kehittävät alaa.

 

Metsä, monipuolinen aitta!

Viime päivinä metsien vaikutus ilmastonmuutokseen on puhuttanut paljon. Osa ilmastotutkijoista todistelee, että metsien käyttö on ilmastolle haitallista ja sitä pitäisi rajoittaa. Oletuksena on, että lisähakkuut pienentävät metsien hiilivarastoa ja hiili tupsahtaa taivaalle hetkessä hakkuiden jälkeen. Tutkimukset ovat rajattu koskemaan tehtävien hakkuiden lyhytaikaisia vaikutuksia pelkästään metsien hiilivarastojen muutosta tarkastellen.

Näen tässä jonkinasteista metsiensuojelullista tavoitteellisuutta. Esimerkiksi Suomen Ympäristökeskuksen asiantuntija kertoi, ettei vaikutuksilla fossiilisen hiilen kulutukseen ole merkitystä, jos metsien hiilivarasto pienenee. Itse olen ollut tähän asti siinä uskossa, että nimenomaan fossiilisen hiilen vapautuminen on aiheuttanut ilmiön nimeltä ilmastonmuutos. Eikö tällöin fossiilisten varastojen käyttämättä jättäminen ole tärkein asia? Vaikka laskelmilla saadaan kaikki uusiutuvat näyttämään ilmastolle negatiivisina, minusta niiden vaikutus ilmastoon on vähäinen, koska ne kasvaessaan ovat jo sitoneet hiilen ilmakehästä ja tekevät sen uudelleen. En ole vielä törmännyt sellaiseen laskelmaan, jossa olisi huomioitu myös toisen tai kolmannen hakkuukierroksen vaikutus tai kumulatiisisuus.

En ole vielä törmännyt sellaiseen laskelmaan, jossa olisi huomioitu myös toisen tai kolmannen hakkuukierroksen vaikutus tai kumulatiivisuus.

Myöskään historiaa ei voida ohittaa. Suomessa metsien kasvu ja puumäärä on saatu ennätyslukemiin hyvällä metsänhoidolla ja niitä voidaan parantaa entisestään. Se mahdollistaa entisestään kasvavat mahdollisuudet uusiutuvien käyttöön, mutta myös paljon muuta. Ilmastovaikutukset eivät ole ainoa asia, mitä suomalaisella metsäosaamisella ja puun jalostuksella voidaan saada aikaiseksi. vaikka sitäkään ei tulisi väheksyä.

Ympäristö kiittää

Puukuidun muuntautuvuus mahdollistaa yhä parempien raaka-aineiden tuottamisen, joilla voidaan korvata ympäristöä kuormittavia tuotantomuotoja maailmalla. Esimerkiksi Spinnovan ja Aalto -yliopiston kehittämällä menetelmällä saadaan valmistettua tekstiilikuituja täysin ilman kemikaaleja. Tällä on suora vaikutus puuvillan tarpeeseen. Puuvillan tuotanto on raskaasti ympäristöä kuormittavaa. Sen kasvattamiseen tarvitaan suuria määriä ympäristömyrkkyjä ja vettä. Sitä kasvatetaan alueilla, joissa kärsitään kuivuudesta, joten vähäiset vesivarannot joudutaan käyttämään kasteluun ja ihmiset kärsivät puhtaan veden puutteesta.

Puukuitua ja biomuovia yhdistämällä voidaan vähentää tuotteiden hiilijalanjälkeä jopa 80 % neitseelliseen muoviin verrattuna. Orthex ja Stora Enso toivat markkinoille keittiötarvikkeita, joissa yhdistyvät puun ja muovin parhaat ominaisuudet, kestävyys, pestävyys ja hygieenisyys.

Asumisessa puuta voidaan pitää terveyttä ja elpymistä parantavana materiaalina, kerrotaan Puuinfo.fi sivuilla. Puu on todettu rauhoittavaksi, sisäilmaa parantavaksi ja miellyttäväksi. Se siis lisää asumisen mukavuutta.

Lääketeollisuus, elintarviketeollisuus ja moni muu ala käyttää puuta sen hyvien ominaisuuksien ja uusiutuvuuden vuoksi. Nykyään myös tuotantoeläinten rehua valmistetaan sellusta.

Kiertotalous tarvitsee neitseellistä materiaalia

Paljon puhutaan myös kiertotaloudesta. Resurssiviisauteen kuuluu, että pyritään käyttämään resurssit mahdollisimman moneen kertaan ja tietysti pyritään selviämään mahdollisimman vähällä resurssien tarpeella. Kierrätys ja tuotteiden jatkokäsittely tulee vähentämään neitseellisen raaka-aineen tarpeen osuutta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että uutta ei tarvita. Kaikki materiaali kuluu käytössä ja menettää ominaisuuksiaan. Tarvitaan siis lisää neitseellistä materiaalia.

Puun on todettu olevan hyvä raaka-aine kiertotalouteen. Puukuidun ominaisuudetkin muuttuvat, mutta se mahdollistaa laajan valikoiman erilaisia käyttökohteita. Ja voidaan tietysti lopuksi muuttaa energiaksi, jos muuta järkevää käyttöä ei löydy.

Pysyvää on vain muutos

Ehkä vielä näemme myös muutoksen pitkäjänteisempään suuntaan ajattelutavoissa. Metsäalalla kestävyys on ollut keskeinen arvo vuosikymmenet. Nyt tehdään lyhyen ajan vaikutusarvioita, jotka ovat paitsi nähdyn esimerkin (puuston kasvun kehitys) vastaisia, myös lyhytnäköisiä. Metsänkasvatuksessa katse on kiertoajan, eli käytännössä jopa sadan vuoden päässä. Alle 30-vuoden suunnitelmia tehdään yleensä uudistamisen ja taimikonhoidon, sekä tietysti jo seuraavien harvennusten osalta. Tavoitteena on tuottaa hyvänlaatuista tukkipuuta, jolla metsätalouden kannattavuus tehdään. Matkalla tulee myös kuitua ja energiaksi menevää puuta, olipa kasvatustapa mikä tahansa.

Minä luottaisin yli satavuotiseen metsäosaamiseen, jolla on vankat näytöt metsien hiilivarastojen kasvattamisesta, puuntuotannosta, puun jalostamisesta ja toiminnan jatkuvasta kehittämisestä.

Metsien käyttöä miettivien poliitikoiden ja muiden tahojen on syytä kysyä itseltään, kenee sanomaan luottaa. Onko se ilmastontutkija vai luonnonsuojelujärjestö, joka tietää eniten metsäalasta? Minä luottaisin yli satavuotiseen metsäosaamiseen, jolla on vankat näytöt metsien hiilivarastojen kasvattamisesta, puuntuotannosta, puun jalostamisesta ja toiminnan jatkuvasta kehittämisestä.

Puutuotteiden kehitys on hurjaa. Erityisesti suomalaiset metsäjätit ovat tämänkin vuoden puolella tuoneet markkinoille ison määrän uusia tuotteita. Toki vieläkin tehdään vessapaperia ja sitä viedään myös kiinalaisille, mutta minua kiinnostaa nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Jo nyt on saatavilla mieletön määrä erilaisia puutuotteita, mutta jatkossa tullaan varmasti näkemään vielä futuristisempia innovaatioita. Ehkä menemme avaruuteen puisella raketilla tai matkustamme puisilla junilla. Puinen auto onkin jo nähty..

Ja lopuksi pyyntö niin ilmastontutkijoille, poliitikoille ja järjestöille, jotka haluavat rajoittaa puunkäyttöä. Voisitteko ystävällisesti antaa sellaisen konkreettisen ja realistisen vaihtoehdon, jolla puusta ja fossiilisista raaka-aineista tehdyt materiaalit voidaan syrjäyttää kestävästi. Jopa minä, metsien mahdollisuuksiin sydänjuuria myöten uskova ihminen, olen valmis vaihtamaan mielipidettäni, jos tilalle annetaan parempi vaihtoehto. Kehitys ei tapahdu pelkästään osoittamalla, että kaikki on kestämätöntä. Kuluttajien, päättäjien ja yritysten on tehtävä valintoja ja valinnat tehdään olemassa olevien vaihtoehtojen välillä. Niitä kaipaan..

 

Öljystä on päästävä eroon

Kuluva kesä on ollut mittaushistoriamme kuumin. Joku voi tykätä pitkistä hellejaksoista, jollaisesta olemme saaneet nauttia, mutta säätilojen ääri-ilmiöt aiheuttavat merkittäviä haasteita eläimille, kasveille ja ihmisille. Vastuu on ennen kaikkea kuluttajilla. Vain he voivat valinnoillaan vaikuttaa siihen, minkälaiset ilmastovaikutukset ostetuilla hyödykkeillä on.

Pitkittynyt kuivuus on vaikeuttanut maatalouden tuotantoa ja Luonnonvarakeskuksen arvioiden mukaan tämän vuoden kokonaistuotanto onkin pienempi, kuin mitä se on ollut 2000 -luvulla. Kuivuus on aiheuttanut tuhoisia metsäpaloja ympäri Eurooppaa, emmekä mekään ole jääneet osattomiksi niistä. Kun jossain vaiheessa aletaan arvioimaan kuivuuden aiheuttamien tuhojen euromääräistä arvoa, puhutaan kymmenistä miljardeista euroista.

Metsäpalo

Ihmisten valinnoilla on merkitystä

Kuluttajien keskuudessa on aika tavallista ajatella, ettei minun valinnoilla ole merkitystä, kun Kiina ja Intia saastuttaa kuitenkin niin paljon. Juuri tällainen ajattelutapa on omiaan varmistamaan maapallon tuhoutumisen. Jokaisen kuluttajan tekemillä valinnoilla on merkitystä ja kun miljardi ihmistä valitsee ilmastoystävällisemmät vaihtoehdot, vaikutus on todella merkittävä.

Kuluttaja kohtaa päivittäin paljon valintatilanteita, joissa hän voi vaikuttaa. Valitsemalla uusiutuvista raaka-aineista valmistetun tuotteen, hän ei pelkästään vaikuta sen tuotteen osalta kehityskulkuun. Valinta lisää uusiutuvien tuotteiden menekkiä, eli kysyntää ja vähentää fossiilisista raaka-aineista tuotettujen tuotteiden kysyntää. Tämä taas vaikuttaa siihen, että teollisuuden kannattaa lisätä uusiutuvia materiaaleja tuotannoissaan, koska markkinat ovat kasvavat. Tuotantomäärien kasvaessa hinnat tulevat alas. Jokaisella ostopäätöksellä vaikutetaan kehityksen suuntaan!

Mitkä ovat kestäviä valintoja?

Kuluttaja ei välttämättä tiedä, mikä on kestävä valinta. Esimerkiksi Aamulehden pääkirjoituksessa ainoa vaihtoehto, joka kuluttajalle annettiin, oli lihansyönnin vähentäminen. Tätä virheellistä käsitystä jaetaan aktiivisesti, mutta ilmastoon lihansyönnillä on pienet vaikutukset. Suomalaisen kuluttajan hiilijalanjälki on vuositasolla noin 10 000 kg CO2E, josta noin 18 % tulee elintarvikkeista. Erityisesti Suomen oloissa muutos lihattomaan ruokavalioon on merkityksetön, koska ilmastovaikutukset eivät ole suuria suomalaisessa lihantuotannossa.

Globaalisti ylilaidunnus ja lihakarjan kasvattaminen aiheuttaa ongelmia ja ilmastovaikutuksia. Tästä tiedeyhteisö on hyvin yksimielinen. On kuitenkin virhe tuomita kaikki lihantuotanto maailmassa tällä perusteella tai uskotella itselleen, että elää ilmastoystävällisesti, kun ei syö lihaa. Suomalainen maatalous on menossa suuntaan, jossa karjan tuottama metaani otetaan yhä useammin talteen ja hyödynnetään biokaasuna. Ts. tarjotaan kuluttajille kestävämpi vaihtoehto maakaasun tilalle.

Suurimmat päästöt syntyvät asumisesta, autoilusta ja muusta (lähinnä palveluista) kulutuksesta. Suomen päästöistä 53 % syntyy autoilusta. Hiilijalanjäljen alentamiseksi onkin merkittävää, millä autot liikkuvat. Sähköautoja pidetään puhtaana vaihtoehtona. Siinä mielessä se sitä onkin, ettei sähköautoilu synnytä esimerkiksi pienhiukkaspäästöjä. Kuitenkin on syytä muistaa, että sähkön tuotantokin aiheuttaa päästöjä. Jos se tehdään fossiilisista raaka-aineista, sähköauton ilmastovaikutukset ovat jopa suuremmat, kuin polttomoottoriautoilla. Onneksi tavoitteet puhtaaseen ja uusiutuvaan sähköntuotantoon tulevat muuttamaan tilanteen tulevaisuudessa. Jos ajat bensiinikäyttöisellä autolla, voit suhteellisen pienellä investoinnilla muuttaa autosi etanolia käyttäväksi. Dieselillä ajelevien kannattaa katsoa, että tankkiin menee biopohjaista dieseliä.

Suomalainen metsätalous on kasvattanut samaan aikaan puun kasvua, käyttöä, monimuotoisuutta ja puuston kokonaismäärää.

Jokainen meistä käyttää joka päivä puuta elämässään. Se on ekologinen vaihtoehto, jolla voidaan konkreettisesti vaikuttaa fossiilisten raaka-aineiden käyttöön. Valitsemalla puupohjaisia tuotteita kuluttaja tukee uusiutuvien raaka-aineiden yleistymistä markkinoilla. Puusta tehdään taloja, joilla on muita raaka-aineita pienempi hiilijalanjälki. Esimerkiksi betonin valmistuksessa syntyy merkittäviä päästöjä. Puusta tehdään hygieniatuotteiden (paperit, kuukautissuojat, hammastahna ym.) lukematon määrä erilaisia tuotteita. (kts. kuva). Biopolttoaineet korvaavat suoraan raakaöljyn ja puupohjaisiin muoveihin sitoutunut hiili on säästänyt saman määrän fossiilista hiiltä vapautumasta kiertoon. Suomalainen metsätalous on kasvattanut samaan aikaan puun kasvua, käyttöä, monimuotoisuutta ja puuston kokonaismäärää. Kaadettujen puiden tilalle voidaan kasvattaa vielä enemmän puuta jalostuksen ansiosta. Aika hyvä saavutus minun mielestäni.

What a tree can do
Puu on monipuolinen ja uusiutuva raaka-aine.

Vaateostoksilla kuluttaja voi tehdä kestäviä valintoja. Paras valinta on jättää turhat ostokset tekemättä, mutta jos on pakko ostaa, kannattaa vilkaista käytettyjä materiaaleja ennen ostamista. Puuvillan tuotanto aiheuttaa suuria päästöjä ympäristömyrkkyjen vuoksi ja kuluttaa paljon vettä yleensä alueilla, joissa siitä on muutenkin pulaa. Synteettiset materiaalit ovat useimmiten fossiilisesta öljystä lähtöisin. Kierrätyskuidut eivät lisää hiilijalanjälkeä merkittävästi ja esimerkiksi viskoosi, raion ja modaali ovat uusiutuvaa luonnonkuitua.

Spinnova kehitti tuotantomenetelmän, jossa puukuidusta voidaan tehdä kangasta ilman kemiallista käsittelyä. Aalto -yliopiston ja Helsingin yliopiston yhteistyössä kehittämällä Ioncell -menetelmällä tehdään niin ikään puusta kangasta. Mm. Marimekko käyttää tätä biohajoaa ja uusiutuvaa materiaalia omassa tuotannossaan.

Uusipuu -hanke 2014 järjestämä innovaatiokilpailu oli varsin mielenkiintoinen kuluttajan näkökulmasta. Se toi parempaan tietoisuuteen erilaisia kestäviä vaihtoehtoja. Maataloudelle on muovisten viljelykatteiden sijasta tarjolla paperisia vaihtoehtoja. Maailmalla muovikatteita käytetään vuosittain 15 miljoonalla hehtaarilla, joten potentiaalia on paljon. Onbone Oy valmistaa puusta kipsiä korvaavaa Woodcast -kipsausmateriaalia, joka voidaan käyttää vaikka useampaan kertaan. Absorbex Eco on kierrätyskuidusta valmistettava kosteutta ja kulutusta kestävä pinnoitusmateriaali esimerkiksi laminaattipintoihin. VTT:n kehittämä biopohjainen ja läpinäkyvä pakkausmateriaali taas voi muuttaa elintarvikepakkaukset ekologisemmiksi. Ja pakko sanoa, että hankkeen sivuilta löytyy melkoisen mielenkiintoisia juttuja paljon lisääkin.

Hyvää omaatuntoa kaupan!

Markkinoille on tullut melkoinen joukko erilaista tarjontaa, jossa ihmisille myydään hyvää omaatuntoa ilmastotyön nimissä. He tarjoavat tilaisuuden maksaa ”omantunnonsuojelurahaa”, eli tilin, jolle voit maksaa vaikkapa ylimääräistä lentomatkoista tai laittaa rahaa soiden suojelemiseksi. Jokaisen on hyvä kuitenkin tunnustaa itselleen, että ei rahalla voi vähentää ilmastovaikutuksia, joita omat teot aiheuttaa. Lentomatkasta maksamasi lisämaksu ei vähennä yhtään lennon aiheuttamaa hiilidioksidipäästöä. Suojeltavaksi ostettu suo ei vähennä tai lisää yhtään soihin sitoutunutta hiiltä, koska niitä ei useimmiten muutenkaan uhkaa mikään. Ja tosiasiassa Suomessa on soita niin paljon, ettei se vaikuta edes turvetuotantoon millään lailla. No ehkä turve tuotetaan vain toiselta suolta, mutta lopputulos on aivan sama hiilivarastojen suhteen. Keinotekoiset maksut eivät ympäristöämme auta. Korvaa mieluummin päästöt valistamalla ja muuttamalla omaa kulutustasi kestävämmäksi.

Paperilla voidaan osoittaa lähes mitä vain, mutta todellisuudessa vaikutukset ovat henkisellä puolella. Maksaja voi paukuttaa henkseleitään ”ilmastotyöstä” ja jatkaa ilmastolle vahingollista kuluttamista hyvällä omatunnolla. Vaikutus voi olla ilmaston kannalta aika ikävä..

Luontomme on uhattuna ilmaston muuttuessa. Sen suojelemiseksi meidän on keskityttävä ensisijaisesti öljystä eroon pääsemiseksi. Paras hiilivarasto on maan uumenissa koskemattomana oleva fossiilinen hiilivarasto. Käytetään siis enemmän uusiutuvia ja kierrätettyjä materiaaleja, jotta olosuhteiden muuttuminen ei tappaisi sukupuuttoon lajeja turhaan.

Jokaisen valistuneen ja ympäristöä arvostavan tulisikin levittää sanomaa uusiutuvien materiaalien puolesta, jotta voisimme tehdä edes sen, mitä meidän tehtävissä on maapallon pelastamiseksi. Ilmaston pelastamiseksi kaikkien siitä huolissaan olevien pitäisikin lisätä kuluttajien valistamista ja antaa heille vaihtoehtoja ostotilanteisiin. Olen vakuuttunut siitä, että suomalaisista suurin osa haluaa tehdä hyviä valintoja. Heille pitää vain kertoa, mitä ne ovat. Osallistu sinäkin tähän työhön, jos ilmasto ja luonto on sinulle tärkeä!

 

 

Anteeksipyyntö tutkijoille ja Mari Tolkkiselle

Vastasin Twitterissä postaukseen, jossa väitin, että alla mainittu tutkimus on todistettu vääräksi. Pyydän mitä nöyrimmin anteeksi tutkijoilta, joiden työtä olen loukannut. Sekoitin alkuperäisen twiitin perusteella tämän tutkimuksen toiseen, eri tutkijan tekemään tutkimukseen, jonka tuloksia tiedeyhteisö ei allekirjoittanut. Olen erittäin pahoillani tekemästäni virheestä.

Anteeksipyyntö

 

Jatkuva kasvatus ja sen tutkimus on saanut paljon huomiota. Ja hyvä niin. Minäkin olen sitä mieltä, että se oikeassa paikassa, oikeanlaisessa metsässa ja oikein tehtynä voi olla todella hyvä menetelmä. Olenkin tehnyt useita jatkuvan kasvatuksen korjuusuunnitelmia menetelmälle sopiviin paikkoihin. Olen myös tehnyt useita avohakkuusuunnitelmia paikkoihin, joihin jatkuvan kasvatuksen menetelmät eivät sovellu millään lailla. Kaiken kaikkiaan jatkuva kasvatus on useissa tutkimuksissa todettu olevan hyvä vaihtoehto avohakkuulle, jos olosuhteet ovat sille sopivat.

”– Jatkuvan kasvatuksen ei odotetakaan syrjäyttävän vallitsevia tasaikäismenetelmiä vaan nimenomaan täydentävän niitä rinnakkaisena metsänhoitoperiaatteena sopivissa tilanteissa” – Sauli Valkonen

Pyrin rehelliseen ja faktapohjaiseen keskusteluun, jonka vuoksi tapaus on erittäin ikävä myös omille arvoilleni. Tavoitteeni on aina ollut, että tarvittaessa voin todistaa jokaisen väitteeni, jonka julkisuudessa kirjoitan. Tämä oli selvästi hätiköiden kirjoitettu postaus, joita pyrin välttämään.

Olen haastanut luontojärjestöjä aktiivisesti, koska heidän kanssaan käydään aivan liian vähän kriittistä debattia asiantuntijavoimin. Tehtävä on haasteellinen, koska useimmiten muut asiantuntijat eivät voi käydä suoraa ja avointa keskustelua järjestöjen kanssa. Keskustelu on vaiennettu, eikä järjestöt ole siihen syyttömiä. Myös tapa, jolla keskustelua vaiennetaan, on epäasiallista. Myös asema yksityisenä henkilönä kymmenien miljoonien eurojen organisaatioiden viestintäkoneistoa vastaan on haastava. Onneksi argumentit ovat puolellani. Tämän totesi esimerkiksi Greenpeace Suomi, joka ei pystynyt vastaamaan argumentteihini ja päätyi yksinkertaisesti sulkemaan minut pois keskusteluista. Greenpeace teollaan antoi vahvan signaalin siitä, ettei heillä ole tarkoitustakaan olla asiallisenkaan kritiikin kohteena, eikä keskustele kriittisten tahojen kanssa. Tilannehan on siinä mielessä absurdi, että he peräänkuuluttavat keskustelua niiden tahojen kanssa, jotka ovat heidän kohteina.

Myönnän, että välillä menee tunteisiin, kun avoimesti esitetään faktoina asioita, jotka ovat kuitenkin mielipiteitä ja lisäksi todellisuuden vastaisia. Olenhan vain ihminen. Vielä kerran pyydän anteeksi tekemääni virhettä. Teen kaikkeni, etten toistaisi tätä.

Tähtäimessä ekokatastrofi?

Ilmasto vai metsätalous? – Avoin kysymys luontojärjestöille

WWF, Greenpeace, Suomen Luonnonsuojeluliitto, Luonto-Liitto, Bird Life Suomi, Natur Och Miljö ja muut ympäristöjärjestöt ovat ponnistelleet lukuisilla rintamilla Suomen metsätalouden vähentämiseksi ja kilpailukyvyn heikentämiseksi. Samanaikaisesti samat järjestöt kampanjoivat voimakkaasti ilmastonmuutosta vastaan. Onko kyseessä vain markkinointitemppu?

Kuten yleisesti tiedetään, puu on uusiutuva luonnonvara, joka kasvaessaan sitoo hiiltä ilmakehästä. Puunkäytön kokonaisvaikutusta ei ole edes laskettu, sillä se korvaa öljyä useaan kertaan elinkaarensa aikana. Jokaisessa vaiheessa se vähentää tarvetta öljylle. Sitoessaan hiiltä metsät tuottavat uutta raaka-ainetta ihmisten tarvitsemien tuotteiden ja energian valmistamiseen. Metsänkasvatus tähtää tukkipuun kasvattamiseen. Tukista saatava hinta on huomattavasti korkeampi, kuin pieniläpimittaisen kuidun. Sen vuoksi metsätalouden kannattavuus tulee yleensä uudistushakkuiden myötä. Ennen uudistushakkuita metsässä on tehtävä harvennuksia, joista tulee pieniä määriä tukkia ja pääasiassa kuitupuuta, josta tehdään mm. sellua. Lisäksi harvennuksilta kertyy energiapuuta. Tukkia ei tule ilman harvennuksia ja harvennuspuu hyödynnetään Suomessa kannattavasti jalostuksessa.

Metsämaan määrää ei voida lisätä ja jokainen uusi suojelualue on puuntuotannon alueista pois vähentäen hiiltä sitovan metsämaan määrää. Suojelualueilla puun kasvu ja hiilensidonta loppuu, kun puuta alkavat kuolla. Suojelualueiden metsät muuttuvat pikkuhiljaa harvemmiksi ja niistä vapautuu hiiltä enemmän kuin niihin sitoutuu lahoamisen ja pysähtyneen kasvun seurauksena. Hakkuiden lopettaminen johtaa hiilensidonnan romahtamiseen.

Tiedämme, että ilmastonmuutos johtuu fossiilisten raaka-aineiden, kuten öljyn, maakaasun ja kivihiilen käytön seurauksena kierrossa olevan kokonaishiilen kasvamisesta. Puun käytöllä voidaan vähentää ja aikanaan luopua kokonaan fossiilisen hiilen käytöstä, jos huolehdimme metsien hyvästä kasvusta. Tällä tavoin voimme saavuttaa tilanteen, jossa vapautunut hiili sitoutuu takaisin lähteeseensä.

Ekosysteemipalvelut
Metsiä käyttämällä voimme tarjota monipuolisesti mahdollisuuksia erilaisille ekosysteemipalveluille, jotka ovat helposti saatavilla metsäautotieverkoston ansiosta.

 

Suomen metsätalous on kerta toisensa jälkeen rankattu maailman kestävimmäksi. Metsätalouden toimijat ovat jo yli 20 vuoden ajan kehittäneet uusia monimuotoisuutta säilyttäviä metsänkäyttömenetelmiä ja jatkavat kehittämistä edelleen. Keskitytte vastustamaan kaikkea toimintaa ja annatte ymmärtää, ettei monimuotoisuutta huomioida puunkorjuussa. Metsätalous mahdollistaa kehittyvän metsäteollisuuden, joka tuottaa yhä uusia puukuitupohjaisia tuotteita öljyä korvaamaan.

Kestävän kehityksen periaatteisiin kuuluu ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys. Teette jatkuvasti yhteiskunnalle, metsänomistajille, metsäalan työntekijöille ja yrityksille erittäin kalliita esityksiä. Esimerkkinä avohakkuukiellon esittäminen, jonka suorat vaikutukset olisivat valtion budjettiin vähimmilläänkin kymmeniä miljoonia euroja. Laajetessaan yksityismaille kiellon taloudelliset kokonaisvaikutukset tulisivat olemaan miljardiluokkaa. Sosiaalisen kestävyyden kannalta massiivisesti kasvava työttömyys erityisesti haja-asutusalueilla, joissa työpaikkoja on muutenkin vähän, olisi katastrofaalinen.

Woodcity
Puurakentaminen on ekoteko. Se sitoo hiiltä pitkäksi ajaksi eikä valmistuksessa synny hiilidioksidipäästöjä. Tukkipuun tarjonta on säilytettävä rakentamisen mahdollistamiseksi myös tuleville sukupolville.

 

Maailman väkiluku jatkaa kasvamistaan. On epärealistista odottaa kulutuksen vähenevän lähitulevaisuudessa, vaikka se toivottavaa onkin. Tämän vuoksi meidän tulee voida täyttää ihmisten tarpeita jatkossakin.

Energian tarve tulee kasvamaan tulevaisuudessa, halusimme sitä tai emme. Vastustatte puun energiakäytön lisäämistä. Lisäksi vastustatte ydinvoimaloita ja vesivoimaloita, sekä kaivoksia joita tarvitaan aurinko- ja tuulienergian tuottamiseen.

Kysynkin luontojärjestöiltä,

  1. Millä teidän mielestänne puu pitäisi korvata tuotteiden raaka-aineena?
  2. Oletteko luopuneet kestävän kehityksen periaatteista?
  3. Mitkä metsätalouden monimuotoisuutta lisäävistä toimenpiteistä ovat mielestänne tehottomia?
  4. Millä fossiiliset raaka-aineet tulisi teidän mielestänne korvata tuotteiden valmistuksessa ja energiantuotannossa?
  5. Pitäisikö teidän mielestänne puuntuotantoa lisätä muissa maissa, jotta voimme suojella omia metsiämme, vaikka se olisi monimuotoisuuden kannalta kestämättömämpää?
Valinta
Puun käyttö on koko maapallon elinkelpoisuuden vuoksi äärimmäisen tärkeää. Jos emme tee hakkuita metsissä, voimme vain katsella vierestä kaiken elämän hiipumista..

Retoriikan eettisyys uhattuna

Yhteiskunnallisessa keskustelussa on käytetyllä retoriikalla suuri merkitys. Valituilla mielikuvien yhdistämisillä saadaan helposti luotua epärehellistä, mutta tehokasta mielikuvaa asiasta kuin asiasta. Nykyisin olen pohtinut entistä enemmän sitä, mikä on retoriikan ja eettisyyden yhteys. Vai onko sitä enää olemassa?

Erityisesti erilaisten hankkeiden vastustamisessa törmää yhä useammin suorastaan epärehelliseen ympäristöretoriikkaan. Negatiivista mielikuvaa pyritään luomaan käyttämällä sellaista retoriikkaa, jolla ei ole suoranaista yhteyttä varsinaiseen vastustettavaan asiaan. Joskus tavoiteltava mielikuva on epärehellisyyden lisäksi jopa epäkunnioittavaa.

Luin aamulla Lapin Kansan artikkelia Kemijärvelle suunniteltavan biotuotetehtaan ympäristöluvasta ja siihen tulleista lausunnoista. Artikkelissa tuotiin esiin, että hanketta ei oikeastaan vastusta kukaan, mutta huoli on ymmärrettävästi suuri ympäristövaikutusten osalta. Puhtaan vesistön halutaan pysyvän puhtaana ja käyttökelpoisena. Ja niin sen pitääkin olla! Kiinnitin huomioni siihen, minkälaisia uhkakuvia osa lausunnon antajista esittää ikäänkuin varmana. Yksi näki että rannalla olevan kiinteistön arvo on nolla vaikutusten takia. Toinen kertoi ”supermyrkyistä”, jotka vaikuttavat DNA -tasolla pieninäkin määrinä. Ehkä härskein oli kuitenkin biotuotetehtaan vertaaminen Talvivaaran kaivokseen. Tai pikemminkin siellä sattuneen onnettomuuden ympäristövaikutuksiin.

Ei mitään rajaa?

Ympäristöasioissa ei tunnu olevan mitään rajaa siinä, minkälaista retoriikkaa käytetään. Venäläiset rakensivat kelluvan ydinvoimalan, jolle Greenpeace antoi nimen ”Nuclear Titanic”. Onhan se mahdollista, että ydinvoimala törmää jäävuoreen ja uppoaa neitsytmatkallaan. Tosin silloin siellä ei ole uppoamassa voimalaitoksen polttoainesauvoja, koska ne eivät ole kuljetuksen aikana edes kyydissä. Mielestäni nimi on äärimmäisen epäkunnioittava Titanicin uhreja kohtaan. Atlantin syleilyssä ikuista untaan nukkuvat uhrit ympäristöjärjestön rahantekokoneiston alistamana on häpeällistä retoriikkaa.

Muutenkin on yhä arkisempaa, että ympäristöjärjestöjen uhkakuvien maalailu perustuu historiaan. Onko niin, että ne tekevät itseään tarpeettomaksi tavoitteellisesti? Järjestöjen uskottavuus karisee, kun lähes jokainen heidän väite kumotaan tutkimustulosten myötä. Heillä on toki omat tukijoukot tutkijoissakin ja jopa omia tutkimuslaitoksia. Usein nämä ovat kuitenkin täysin eri linjoilla tuhansien tutkijoiden tulosten ja mielipiteiden kanssa.

Olisiko aika lopettaa älylliseen epärehellisyyteen perustuva mielikuvien luonti, jos siitä on tullut toiminnan pääasiallinen perusta? Kansalaisten harhaanjohtaminen epäeettistä retoriikkaa hyväksikäyttäen on anteeksiantamatonta muutenkin, mutta jos sen tarkoituksena on varojen hankinta, kyseessä on mielestäni jo petos.