Vastustamisen aikakausi päättyy

Olemme eläneet puoli vuosisataa vastustamisen aikakautta. Tänä aikana meille on kehittynyt merkittävää #konfliktiteollisuutta. Tämän teollisuudenhaaran alku voidaan lukea niihin aikoihin, kun aiemmin spontaanit mielenilmaukset kehittyivät järjestäytyneeksi toiminnaksi. Suomessa Suomen Luonnonsuojeluliitto juhli juuri 50 -vuotista taivaltaan. Se voidaankin lukea uranuurtajaksi konfliktiteollisuuden kehittämisessä.

Alkuaikoina luonnonsuojeluvaatimukset olivat ehdottomasti paikallaan. Olihan sen aikainen metsien käsittely nykymittapuulla tarkasteltuna melkoisen ronskia. Avohakkuualat mitattiin neliökilometreissä ja koivu luettiin lähinnä haittapuuksi. Soita ojitettiin urakkahinnoittelulla kilometriperusteisesti, jonka seuruaksena ojia nähdään edelleen myös kangasmailla. Eihän sitä viivotinta välillä voinut nostaa kartalta. Suomi maksoi sotavelkansa metsällä ja se näkyi.

Sittemmin tutkimus osoitti, että homma ei mene ihan putkeen, eikä samalla kaavalla voi jatkaa. 1980 -luvulla luonnonsuojelijoiden vaatimukset otettiin tosissaan myös metsäalalla. Tästä alkoi nopea muutos kohti monimuotoisuutta tukevaa metsätaloutta. Ala oli mukana valmistelemassa uusia metsä- ja luonnonsuojelulakeja, joiden tarkoitus oli turvata olemassa olevaa monimuotoisuutta, sekä pitkässä juoksussa lisätä sitä. Samoihin aikoihin suomalaisessa metsätaloudessa otettiin käyttöön myös PEFC -sertifiointijärjestelmä, jolla varmistettiin kehityksen suunnan pysyvän tulevaisuudessakin metsäluontoa tukevana. Myös kahlekuninkaat, eli aktivistit otettiin mukaan valmistelemaan lainsäädäntöä ja vaikuttamaan kaikkeen luonnon hyödyntämiseen.

Ylä-lappi
Metsäsodilla Greenpeace repi paikallisten välit pysyvästi. Paikkakunnalla ei ole vieläkään unohdettu silloin syntyneitä erimielisyyksiä.

Dialogi kehittyy

2000 -luvulla käytiin voimakkaita metsäsotia pääasiassa kansainvälisen megajärjestön, Greenpeacen masinoimana. Meno oli aika hurjaa ja metsäala oli helisemässä uudessa tilanteessa. Kun aiemmin riidat olivat kotimaisia, nyt ne olivatkin maailmanlaajuisia. Greenpeace kampanjoi joka puolella maailmaa arvostellen milloin Metsähallitusta, milloin metsäyhtiöitä. Argumenteissa ei pidätelty yhtään ja siinä meni mukana muun muassa Suomen viimeiset sademetsät, kun viestintäkampanjaa käytiin Euroopassa. Saksan postilaitos lopetti suomalaisten kirjekuorten ostamisen tämän vuoksi. Metsäalan oli opittava uuteen tilanteeseen. Kun aiemmin oli ajateltu, että alalla tiedetään mitä siellä tehdään, nyt havahduttiin siihen, että myös alan ulkopuolisten pitäisi tietää, mitä metsäalalla tehdään.

Inarissa käytyjen metsäsotien aikana Greenpeace repi paikalliset asukkaat kahteen ryhmään. Sota pakotti jotkut luopumaan työstään ja jopa kauppojen kassoilla huudeltiin törkeyksiä metsistä elantonsa saaville. Arvet ovat syviä, eivätkä ne ole vieläkään parantuneet kaikilta osin. (Tätä kirjoittaessa Greenpeace on repinyt sodan arvet uudelleen, kun se FSC -sertifiointiin vaikuttamalla pysäytti paikallisen puukaupan kokonaan.)

Alkoi dialogien kehittämisen aika. Lapin metsäsotien aikana käytiin lukuisia keskusteluita, joissa sovittiin pelisäännöistä. Lopulta rauha saavutettiin ja toiminnan piti olla myös aktivistien ja paikallisten elinkeinojen hyväksymää. Kestihän sitä hetken.

Tällaiset kommentit halventavat tehtyä uhanalaisuusarviointia ja monimuotoisuuden eteen tehtäviä panostuksia.

Jo vuonna 2010 julkistettu uhanalaisten lajien punainen kirja antoi viitteitä siitä, että metsäalan monimuotoisuustyö alkaa kantaa hedelmää. Vaikutukset ovat hitaita, koska vain pari prosenttia talousmetsistä on vuosittain hakkuiden piirissä ja niistäkin valtaosa on kasvatushakkuita. Rakennepiirteiden paraneminen siis ottaa aikaa ja sen jälkeen vielä aikaa menee lajiston elpymiseen. Puhutaan vuosikymmenistä, ei vuosista. Tuore uhanalaisarviointi taas kertoi, että uhanalaiset metsälajit jatkavat kasvuaan. Mutta talousmetsien lajistossa muutosta ei tapahtunutkaan. Uhanalaistuminen oli siis saatu pysähtymään siitäkin huolimatta, että kaikkialla muualla maailmassa kaikissa kasvupaikoissa uhanalaistumiskehitys voimistuu. Edelleen kuitenkin viljellään mielikuvaa, jossa metsätalous on suurin uhka lajistolle. Tällaiset kommentit halventavat tehtyä uhanalaisuusarviointia ja monimuotoisuuden eteen tehtäviä panostuksia.

Ilmastonmuutos sekoittaa pakkaa

Samanaikaisesti ilmastonmuutos nousi kaikkien tietoisuuteen. Vihdoin se otettiin tosissaan. Tutkijat kaikkialla maailmassa ovat yhtä mieltä siitä, että ilmastonmuutos johtuu fossiilisten raaka-aineiden käytöstä. Ympäristöjärjestöille iski hätä! Koska he eivät ole ihan täysiä tampioita, he ymmärsivät nopeasti, että nyt on tulevaisuus vaakalaudalla. Fossiilisten korvaamiseksi tarvitaan luonnollisesti uusiutuvia raaka-aineita. Suomessa ja maailmalla se tarkoittaa aivan suoraan painetta käyttää metsiä tehokkaammin.

Alkoi armoton viestintäkampanjointi, jolla keskustelu johdettiin vain yhteen asiaan. Hakattavan metsäkuvion hiilivaraston muutokseen. Tällä voitiin laskea, että metsikön hiilinielu pienenee, kun sen hiilivarastoa pienennetään. Ja luonnollisesti tämän varaston annettiin ymmärtää päätyvän saman tien taivaalle ilmastoa lämmittämään. Aktiivisesti vältettiin aiheita, jotka viittasivat fossiilisten korvaamiseen, hakkuiden siirtymiseen, hiilivarastojen todellisiin päämääriin, globaalin kysynnän kasvuun tai metsien kasvun nopeutumiseen. Hakkuut oli saatava näyttämään huonolta vaihtoehdolta, mutta samalla oli saatava ilmastonmuutos osaksi omaa markkinointia. Oli siis vastustettava ilmastonmuutosta ja ratkaisua sen hillitsemiseksi, jotta oma olemassaolon perusta säilyisi. Ei helppo tehtävä.

Pelkkä vastustaminen ei enää riitä

Käydessään hurjaa viestintäsotaa oman perustansa säilyttämiseksi myös metsäväki aktivoitui. Viimeiset vuodet on saanut lehtien palstoilta lukea äärimmäisen paljon tietoa metsäalasta ja metsien käytöstä. Metsäisen kansan ainakin pitäisi periaatteessa tietää, mikä on metsien merkitys yhteiskunnalle, ilmastolle ja luonnolle. Mielikuvan luomista sekoittaa lehdistö ja konfliktiteollisuus. YLE, Hesari ja Suomen kuvalehti ovat ansioituneesti kirjoittaneet juttuja, jotka sekä tuovat faktoja luettavaksi, mutta sitten aivan vihreää ideologiaa tukevia kirjoituksia vastapainoksi. No Suomen Kuvalehti ainoastaan pyrkii lyttäämään metsäalaa faktoista välittämättä. Mutta yhtä kaikki, tietoa on tarjolla runsaasti.

Kollega aikoinaan tuumasi, kun olin Metsähallituksen tiedottajana, ettei ole helppoa taistella faktoilla mielikuvia vastaan. Tässä mediasodassa on aivan samasta kyse. Konfliktiteollisuuden on saatava illuusio metsäalasta luontoa tuhoavana julmurina säilytettyä oman rahoituksensa säilymiseksi. Siksi keinoja ei kaihdeta, eikä totuudella ole väliä. Valitettavasti ympäristö, luonto ja ilmasto on tässä häviäjän osassa.

Enää ei riitä, että vastustetaan. Se on helppoa, mutta ei johda mihinkään. Olen nyt parin vuoden ajan kysynyt metsien käyttöä vastustavilta, mitä he esittäisivät hakkaamatta ja jalostamatta jätettävän suomalaisen puun tilalle. En ole saanut ainoatakaan esitystä. Olen myös kysynyt, mistä suomen metsätalous voisi käydä ottamassa mallia. Ei vastausta. Oletettavasti voidaan sanoa, että Suomen metsätalous on kestävintä maailmassa, sillä voitte olla varmoja siitä, että jos parempi vaihtoehto olisi, se kyllä sanottaisiin ääneen. Ja kovaan ääneen. Enää ei riitä, että vastustetaan, riidellään ja valehdellaan. Nyt on aika siirtyä eteenpäin.

Lopun alkua

Konfliktiteollisuus on pisteessä, jossa ihmisiä on opetettu tarkistamaan lähteensä ja metsäala on tuonut faktoja hirvittävän määrän saataville. Edes kymmenien miljoonien budjeteilla ei loputtomiin saada vihreää näyttämään mustalta. Viimeistä episodia käydään, jossa muutama tiedemies esiintyy kertomassa faktoina omaa mielikuvaansa. Näistä pari on jopa metsäntutkijoita, mutta heidänkin naamat alkavat kulumaan ja jäänevät muiden metsäntutkijoiden vyörytyksen alle aivan pian.

Suomalaiset ovat fiksua kansaa. Ei heitä pysty loputtomiin kusemaan silmään ja sanomaan, että vessassa kävin. On konfliktiteollisuuden vuoro opetella dialogia tai heidät syrjäytetään kaikista piireistä. On aktivistien vuoro nöyrtyä, ja palata samaan todellisuuteen muiden kanssa. Maailma tarvitsee tekijöitä ja suunnannäyttäjiä. Ikuisten jarrujen aikakausi tulee päätökseen ennen kuin ilmasto lämpenee 1,5 astetta.

Mainokset

FSC ja Greenpeace – Ylä-Lapin rosvot

Kun Greenpeace International pysäytti Ylä-Lapin yksityismetsätalouden, keinona oli tällä kertaa Forest Stewardship Council (FSC) -sertifikaatti ja sen suomalainen aktivistien käsikassara FSC Suomi. Tämä on oiva konkreettinnen osoitus siitä, miten laajat valtuudet ympäristöaktivisteilla on ryöstää muiden omaisuutta ja kiristää kaikkia toimijoita mitä monimuotoisimmilla keinovalikoimilla.

Jokaisen on syytä myös ymmärtää, että vihreät, aktivistijärjestöt ja FSC ovat tiukemmin kiinni toisissaan, kuin vastasyntynyt lapsi äidissään. Siltä voi sentään katkaista napanuoran. Niiden harjoittama #konfliktiteollisuus ei ole mitään ”luonnosta huolissaan olevien ihmisten” puuhastelua. Kaikki, mitä nämä osapuolet tekevät, ovat kovaa suunnitelmallista bisnestä ja vuosibudjetti sektorilla on valtava. Pelkästään aktivistijärjestöjen ja sen poliittisen siiven, Vihreän puolueen liikevaihto on kymmeniä miljoonia euroja. Kun siihen lasketaan lisäksi yliopistomaailmaan ja julkisiin organisaatioihin ulottuvat lonkerot ja sertifikaateilla tehtävä tulos, sata miljoonaa on pikkuraha.

Viimeisen vuoden aikana on tapahtunut myös selvä muutos toiminnan uhreissa. Kun aiemmin syyllinen oli aina Metsähallitus tai metsäyhtiö, nyt on selvästi suunnattu katseet yksityismaille. Tämän keissin lisäksi esimerkiksi Suomen luonnonsuojeluliitto on julkisesti ilmoittanut tavoitteekseen lopettaa metsänomistajien perinteinen ”sadonkorjuu”, eli avohakkuu. #avohakkuuthistoriaan -kampanja on suunnattu valtion maille, mutta siinäkin on vihjailtu kiellon laajentamiseen kaikkia maita koskemaan. Avohakkuu on toimenpiteenä metsänhoitajalle eniten kerralla tuloja tuova toimenpide metsänkasvatuksen kiertokulussa ja vaikutus olisi usealle yksityiselle taloudelle musertava.

Suomalaiselle metsätaloudelle ei löydy edes haastajaa maailmalta, kun tarkastellaan kestävyyttä ja monimuotoisuustyötä. Metsäosaamisella metsien kasvu on saatu huimaan kasvuun ja samalla yhteiskunta on kehittynyt puunkäytön ansiosta maailman parhaaksi maaksi useilla mittareilla mitattuna. Ilmastonmuutos vaatii maailman markkinoille lisää fossiilisia korvaavia raaka-aineita ja suomalainen puu on nykytiedon mukaan ylivoimaisesti paras vaihtoehto. Onkin aivan käsittämätöntä, miten voimakkaasti järjestöt, vihreät ja FSC vastustaa maailman muuttumista kestävään suuntaan!

Tähän on tultava muutos ja lainsäätäjän on pikaisesti aloitettava selvitykset järjestöjen toimien vastuiden kasvattamiseksi ja siirrettävä vahingonkorvausten määrittely valtakunnansyyttäjän syyteharkinnan alaisuuteen, jos oletettu vahinko on yli puoli miljoonaa euroa. Jokaisesta kampanjasta tulisi tehdä taloudellisten vaikutusten arviointi puolueettomalla taholla ja jakaa laskennalliset kustannukset niille tahoille, jotka ovat mukana uhkaamassa taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä millään tavalla. Nykytilanne on absurdi, kun koko sektori on siirretty lain ulottumattomiin. Lapin syyttäjä jopa puolustelee heitä myös yksityisten ihmisten nostamien rikosjuttujen kohdalla. (E 19/336)

#vaalit2019 #ylälappi #metsäkiista #metsätalous #ilmasto #ilmastonmuutos

Kohti vaalivoittoa – Vihreä strategia!

Suomen kuvalehti kirjoitti 2.10. Vihreän puolueen tilasta. Kirjoitus oli varsin hyvä kuvaus siitä, miten Vihreän liikkeen muutos on ollut nopeaa ja päämäärätöntä sekoilua.

Olihan kirjoituksessa myös aika korneja esityksiä, kuten että Ville Niinistö olisi todennäköisin ehdokas pääministeriehdokkaaksi. Tokihan järjestöillä on valta esittää ehdokkaita, vaikka mitään realistista pohjaa esityksillä ei olisikaan. Sikäli esitys sopisi erinomaisesti puolueen linjaan.

Touko Aalto

Puolue valitsi 2017 uudeksi puheenjohtajaksi valovoimaisesti politiikan keskiöön nousseen Touko Aallon. Toukon odotettiin johtavan puolueen 2019 eduskuntavaalien suurimmaksi puolueeksi. Aalto julistikin valintansa jälkeen, miten ”Vihreät on vahva, koko Suomen yleispuolue”. Hän kuvaili, miten puolue on noussut vaihtoehtoliikkeestä varteenotettavaksi pääministeripuolueeksi, joka on valmis kantamaan raskaimmat ministerisalkut. Kuulostaa hyvältä ja ennakkoluulottomalta tavoitteelta.

Mitä tapahtui?

Reilussa vuodessa kannatus on romahtanut. Syynä kannatuksen romahtamiselle on ollut epäilemättä puolueen edustajien toiminta, mutta ei yksin se.

Ensin puolueen vaalityötä tekevät järjestöt aloittivat #avohakkuuthistoriaan -lakialoitteen. Aloitteen tarkoitus oli ensimmäisen allekirjoittajan, Harri Höltän, mukaan herättää keskustelua metsien käytöstä. Ja sitä se todellakin teki. Vähintään 17 perustavanlaatuista virheväittämää tai oletusta aloitteessa on saanut palstatilaa paljon. Enimmäkseen keskustelua on hallinnut kuitenkin mielikuvapohjaisen kansallisromanttisen avohakkuiden paheksunnan sijasta ne tekijät, jotka osoittavat aloitteen olevan aika kaukana todellisuudesta. Avohakkuukielto olisi äärimmäisen kallis ja toimimaton ratkaisu, joka lisäisi vuosittaista hakkuualaa kolminkertaiseksi ja pitkässä juoksussa tulisi laskemaan metsien hiilinieluvaikutusta. Unohtamatta sitä, että avohakkuu on monissa paikoissa ainoa vaihtoehto. Jatkuva kasvatus on joissakin paikoissa varmasti jopa paras vaihtoehto, mutta ei läheskään kaikissa. Luontomme on liian monimuotoinen yhden menetelmän toimintaan. Juuri vaalien alle ajoitettu kampanja kääntyikin Vihreitä vastaan, kun keskusteluun osallistui aiempaa enemmän myös metsäalan asiantuntijoita, jotka yksi toisensa jälkeen toivat esiin, miksi avohakkuiden kieltäminen olisi vahingollista kansantaloudelle, elinkeinoelämälle, työllisyydelle, ilmastolle ja myös luonnolle. Seurauksena lakialoite siis sai mitä halusi, julkisuutta. Ja sen myötä myös Vihreiden perinteiset äänestäjät kaupungeissa ovat saaneet paljon paremman kuvan siitä, mitä metsissämme tapahtuu. Ja samalla se on rapauttanut luontojärjestöjen uskottavuuden. WWF Suomi on kuitenkin ollut kaukonäköinen, eikä lähtenyt mukaan tällaiseen toimintaan. Kyseinen järjestö näyttää ymmärtäneen, ettei epärealististen ja valheellisten sanomien levittäminen ole kestävällä pohjalla ja keskittyy tekemään oikeasti tärkeitä asioita. Kuten Itämeren tilan parantamiseen ja kiertotalouden edistämiseen.

Kohta lehtien palstoilla oli söpö pieni pöllö istumassa kannolla. #Pöllögate paljasti karulla tavalla sen, miten epärehellistä mielikuvamarkkinointia käytetään metsäalan mustamaalaamisessa. Lavastetuksi paljastunutta kuvaa käytettiin vielä paljastumisen jälkeenkin avohakkuuthistoriaan -kaloitteen markkinoimisessa ainakin Suomen Greenpeacen toimesta. Järjestö alleviivasi luotettavuutensa tason tällä toimella. Yksikään pöllönkuvaa käyttänyt järjestö ei ottanut vastuuta virheestään tai korjannut tekemäänsä virhettä.

Aino Pennanen

Sitten tuli case Aino Pennanen. Vihreiden lainsäädäntöasiantuntijana toimiva Aino oli nähnyt somessa videon, jossa ruotsalainen opiskelija esti pakkopalautuksen nousemalla seisomaan lentokoneessa. Opiskelija oli erittäini tietoinen kyseisen henkilön taustoista ja palautuksen vaiheista. Lomamatkalle lähtiessään hän sattui huomaamaan, että samaan koneeseen oli tuotu poliisien saattama pakkopalautettava henkilö. Ilman mitään tietoja kyseisen henkilön palautukseen johtaneista vaiheista Aino näki tilaisuutensa tulleen ja yritti kopioida ruotsin tapahtumat omaksi edukseen. Ei mennyt kuin Strömsöössä Ainon kannalta. Koneesta poistettiin Pennanen, joka odottaa syytteitä syyttäjältä. Palaututettava vietiin maasta. Eikä siinä vielä kaikki. Koko puolueen johto asettui Ainon taakse, vaikka hän selvästi toimi Suomen lakien vastaisesti ja esimerkiksi puheenjohtaja Touko Aalto suorastaan ylisti toimintaa. Ei istunut suomalaisten oikeustajuun, että lainsäätäjänä toimiva taho kannustaa voimassa olevien lakien rikkomiseen. Muun muassa oikeusministeri Antti Häkkänen tuomitsi toiminnan tuoreeltaan.

touko_aalto_king_kong

Seuraavana olikin sitten puheenjohtajan vuoro johtaa. Touko läimi miehiä takapuolelle ”etiketin mukaisesti” Tukholmalaisella homoklubilla puolialastomana. Ei taaskaan istunut suomalaisten mielenmaisemaan, että mahdollisesti tuleva ministeri käyttäytyy tuolla lailla.

Emma-Kari

Myös vihreä kansanedustaja Emma Kari hämmentää kiertämällä maata ilmeisesti puolueen puheenjohtajuus mielessä ja markkinoi avohakkuiden kieltämistä, metsien käytön vastustamista ja uusiutuvien materiaalien tuottamista täysin poskettomilla väitteillä. Lisäksi hän käyttää kaikki populistiset aseet tavoitellessaan huomiota. Hän jopa syöttää pääministerin suuhun sellaisia asioita, joita pääministeri ei ole sanonut ja joka on pääministerin arvojen vastaista. ”Iljettävä” oli kai tarpeeksi raflaava sana, joka piti vain jotenkin saada mahdutettua kansan villitsemiseen. Pääministeri kuvaili sanalla juuri sitä toimintaa, jota Emma sitten toteutti käytännössä.

Jani Toivola

Ja kuin kirsikkana kakun päällä, puolueen yksi johtotähdistä, kansanedustaja Jani Toivola jäi housut nilkoissa kiinni yhteiskunnan varojen kuppaamisesta. Ensin korotetun kulukorvauksen perimisestä asunnosta, jossa ei asu ja sitten eduskunnan taksikortin väärinkäytöstä. Väärinkäyttöä selvitellessä paljastui myös, että Toivola on sairaslomallaan käynyt puhujakeikoilla, joista on saanut tuntuvan korvauksen. Matkat luonnollisesti maksettiin eduskunnan taksikortilla.

Paineet kävivät ylivoimaisiksi, ja Aalto jäikin kohujen saattelemana määrittelemättömäksi ajaksi sairaslomalle. Puolueen ex-puheenjohtaja Niinistö pohtiikin jo varmasti, pitäisikö palata sittenkin takaisin. Niin retuperälle koko puolue on revitty lyhyessä ajassa.

Kohut eivät yksin syynä romahdukseen

On aivan selvää, että kohut ovat nakertaneet puolueen kannatusta. Mutta jos pureudutaan hieman syvemmälle puolueen toimintaan, varsinaiset syyt löytyvät syvemmältä, perustasta. Vihreät on ympäristöliikkeiden poliittinen haara. Sen historia osoittaa, miten äärivihreät järjestöt ohjailevat koko puolueen toimintaa. Jäsenet ovat symbioosissa järjestöjen kanssa, halusivat he sitä tai eivät. Osa aktiiveista mainostaa aivan estoitta kaikkea äärijärjestöjen sanomaa kaikkialla. Ei kannattaisi..

Vihreät kuitenkin kaivavat itselleen kuoppaa vaatiessaan ilmastovaaleja.

Ympäristöjärjestöt ovat joutuneet puun ja kuoren väliin. Niiden elintila kapenee samaa vauhtia, kuin ilmastonmuutos ja metsien monimuotoisuuden paraneminen etenee. Ilmastonmuutos on puolueen kannalta tietysti nähty mahdollisuutena ja Vihreät vaativatkin ensi kevään eduskuntavaaleista ”ilmastovaaleja”. Ja sehän sopii kaikille puolueille. Ei ole puoluetta, joka ei ilmastonmuutoksen tuomia haasteita ottaisi vakavasti.

Vihreät kuitenkin kaivavat itselleen kuoppaa vaatiessaan ilmastovaaleja. Ei puolueella ole esittää mitään kehittävää sille rintamalle. Ikuinen ydinvoiman vastustaminen on ilmaston kannalta haitallista. Jotkut puolueen kansanedustajista onkin jo muuttamassa kantaansa ydinvoimaan.

Fossiilitaloudesta luopuminen taas tarkoittaa uusiutuvien raaka-aineiden käyttöä. Metsät ovat paras tapa näiden tuottamiseen isossa mittakaavassa. Yksikään Vihreä poliitikko tai ympäristöjärjestöjen edustaja ei ole edes tuonut esiin yhtään kilpailevaa raaka-ainetta suomalaiselle puulle. On yleisesti tiedossa, että suomalainen metsätalous on kaikilla kestävyyden mittareilla maailman paras. Lähes kaikilla monimuotoisuuden kannalta tärkeät rakennepiirteet ovat parantuneet metsätalouusalueilla ja suojelualueiden määräkin on moninkertaistunut 80 -luvulta. Samalla kun metsäkato on globaali ongelma, suomessa puuston määrä metsissä kasvaa ennätysvauhtia hyvän metsänhoidon ja -jalostuksen ansiosta.

Koska ilmastonmuutos on suurin ympäristöä uhkaava tekijä, on ympäristöpuolueen saatava se jotenkin omalle agendalleen. Samalla säilyttäen ympäristöjärjestöjen sanoma metsien käytön vähentämiselle. Yhtälö on mahdoton, sillä täysin vastakkaisten tavoitteiden ajaminen on väkisinkin kaksilla rattailla ajamista. On siis turvauduttava osaoptimointiin. Puolueen on siis erotettava nämä kaksi asiaa toisistaan ja annettava virheellistä kuvaa metsien lisäkäytön vaikutuksista esimerkiksi perustelemalla lisäämisen estämistä pelkästään energian tuotannollisista syistä. Totuushan on, että suomalaisesta puusta vain 14 % menee energiakäyttöön ja loput muuhun ihmisten käyttämien tuotteiden valmistukseen. Tuekseen he saivat joukon ilmastotutkijoita, jotka todistivat kaiken uusiutuvan käytön olevan ilmastolle haitallista ja että he voivat helposti todistaa minkä tahansa hakkuutason ilmastonegatiiviseksi. Siitäkin huolimatta, että metsien hiilivarasto kasvaa joka vuosi.

Vihreillä ei ole enää muuta tapaa haalia kannatusta, kuin vastustaa kaikkea luonnon hyödyntämistä, eikä ne esitä yhtään tavoitetta siitä, minkälaisia, mistä, missä tai miten tuotetuista raaka-aineista valmistettuja tuotteita pitäisi suositella. Eli tulevaisuuteen tähtäävä strategia puuttuu kokonaan.

Ja vielä yksi kriittinen seikka, joka syö puolueen asemaa. Kaikille puolueille ympäristöasiat ovat tärkeitä. Vihreät eivät siis poikkea tästä enää mitenkään!

Vasta vuosi sitten varteenotettavana yleispuolueena esiintynyt puolue on taantunut takaisin vaihtoehtopuolueeksi, jolla ei ole vaihtoehtoa antaa.

Aika näyttää ajaneen Vihreän puolueen ohi ja jäljelle on jäänyt vain mopen osa. Ruotsissa Vihreät kärsivät rökäletappion ja samaa voitaneen ennustaa ensi keväänä Suomessakin. Vasta vuosi sitten varteenotettavana yleispuolueena esiintynyt puolue on taantunut takaisin vaihtoehtopuolueeksi, jolla ei ole vaihtoehtoa antaa. Ympäristöjärjestöt ovat pakotettuja ääritoimintaan, eikä niillä ole yhtään enempää suuntaa, kuin Vihreilläkään. Molemmat tulevat kaatumaan omaan mahdottomuuteensa, jos eivät a) muuta viestejään rehellisiksi, b) tuo selkeitä vaihtoehtoja ja c) ota realismia vakavasti.

 

Eettisen toiminnan vaatiminen on tuomittavaa?

Teetin yritykseni nimissä kyselytutkimuksen, jossa tiedustelin ihmisten näkemyksiä ja mielikuvia Älykylä:stä. Vastauksia tuli ihan kiitettävästi ja ne olivat pääsääntöisesti asiallisia. Kuitenkin yhteen kommenttiin kiinnitin huomiota. Yksi vastaaja kyseenalaisti ekologisen asumisen kehittämisen, koska yrityksen toimitusjohtaja on voimakkaan luonnonsuojeluvastainen. En ihmettele tätä mielikuvaa, mikä on syntynyt luonnonsuojelijoiden tekemistä tulkinnoista, eikä siitä mitä olen oikeasti kirjoitanut. En ole kirjoittanut koskaan luonnonsuojelua vastustavia kommentteja ja työskennellessäni aiemmin Metsähallituksen suunnittelijana koin suurta iloa aina voidessani suunnitella arvokkaita luontokohteita suojaavia toimenpiteitä. Luontoarvot ovat minulle tärkeitä ja lasteni ja lastenlasteni vuoksi haluan taata myös heille puhtaan paikan asua ja elää. Sen vuoksi kannattaa itsensä asettaa rohkeasti etulinjaan ja kuten edelläkävijöille usein käy, maalitauluksi. Onhan asetelma hieman epätasainen, kun yksityishenkilöä vastassa on kymmenien miljoonien viestintäbudjeteilla varustetut järjestöt. Uskon totuuden kuitenkin olevan vahvempi kuin järjestöjen propagandakoneiston suoltama höttö.

Luonnonsuojelu vai luonnonsuojelujärjestö

Korjataan nyt tämä virheellinen näkemys. Näkemyksen kirjoittaja luultavasti on sekoittanut luonnonsuojelun ja luonnonsuojelujärjestöt keskenään. Ne eivät ole sama asia. Luonnonsuojelu on nimensä mukaisesti luonnon eteen tehtävää työtä ja järjestötoiminta kymmenien miljoonien eurojen liikevaihtoa suojaava liiketoiminnan ala. En ole luonnonsuojelua vastaan millään lailla. Minusta monimuotoinen luonto on tärkeä ja olen ilolla seurannut metsäalan kehittymistä monimuotoisemman luonnon edistämiseksi. Se, mitä toistan sosiaalisen median keskusteluissa, lehtikirjoituksissani ja muissa yhteyksissä ei ole luonnonsuojeluvastaisuutta. Päin vastoin pyrin luonnonsuojelukulttuurin kehittymiseen. En koe millään tavalla sitä, että korjaan luonnonsuojeluaktivistien populistista viestintää, laajennan näkökulmia, tuen uusiutuvien materiaalien kestävää käyttöä, ja kampanjoin puhtaamman ilmaston puolesta olisi luonnonsuojeluvastaisuutta. Toki joku voi olla tästäkin eri mieltä, koska järjestöjen epäeettisen toiminnan esiintuominen voi uhata niiden taloutta. Suvaitsevaisuus eriäviä mielipiteitä ja näkemyksiä kohtaan ei ole aktivistien vahvuus.

Mielestäni on moraalisesti ja eettisesti väärin syöttää metsäasioita tuntemattomille ihmisille virheellistä mielikuvaa nykymetsätaloudesta ja siihen pitäisi jokaisen metsäasiantuntijan reagoida. On väärin, että mediatalot sitoutuvat #vastuujournalismi:in, mutta unohtavat sen ympäristöjärjestöjen kohdalla. Siitäkin huolimatta, että ne ovat tunnetusti yhden asian ja yksipuolisten tulkintojen ajajia. Aina löytyy kesätoimittajia ja muita, jotka eivät ole ehtineet tutustua JSN:n journalistin ohjeisiin tai omaavat niin vahvan henkilökohtaisen mielipiteen, etteivät uskalla ottaa riskiä sen horjuttamisesta haastattelemalla nykymetsätalouden tuntijoita. Toimittajalla on vapaus tehdä omannäköisiä juttuja ja niin sen pitääkin olla. Mutta jos toimittaja valikoi omaa mielipidettänsä tukevia haastateltavia juttuihin ilman toista näkökulmaa, ei voida enää puhua journalismista. Ympäristöasioissa tämä on valitettavasti arkipäivää.

Elä kuten opetat

Olen sitä mieltä, että järjestöjen olisi aika alkaa elämään niin kuin opettavat. Jos vaaditaan moraalia, olisi syytä itsekin toimia moraalisesti. Jos vaaditaan avoimuutta, olisi itsekin oltava avoin. On aivan uskomatonta, että järjestöjen metsäasiantuntijoina esiintyvät henkilöt eivät tunne nykymetsätaloutta alkuunkaan. Ainakin sellaisen kuvan saa, kun he kritisoivat metsätaloutta vuosikymmeniä sitten vallinneeseen toimintamalliin peilaten. He eivät tunnusta metsäalalla tapahtuneita muutoksia, eikä niiden oletettavia positiivisia seurauksia. Luontoarvojen eteen tehtävät parannukset kun eivät näy heti kaikkialla. He eivät tunnusta myöskään hyvällä metsänhoidolla saavutettuja hyötyjä. Metsien suojelu on moninkertaistunut, monimuotoisuustyö arkipäiväistynyt kaikissa metsäorganisaatioissa, metsien kasvu kiihtynyt, metsien puumäärä kasvanut ja puusto on järeytynyt. Tästä huolimatta nämä järjestöjen ”metsäasiantuntijat” julistavat paatoksella, miten Suomen metsät ovat häviämässä, vanhat metsät katoamassa ja monimuotoisuus uhattuna metsäalan takia. Muita mahdollisia syitä ei juuri edes mietitä, vaikka sieltä voisi saada parempia tuloksia luonnon kannalta.

Tietojen pimittäminen uhkaa uhanalaisia lajeja, koska yksikään järjestö ei kykene seuraamaan kaikkea metsäalan toimintaa aukottomasti ympäri vuoden ja reagoimaan kaikkiin metsänkäyttöilmoituksiin.

Järjestöt kouluttavat ihmisiä etsimään uhanalaisia lajeja metsistä, jotta voivat tarpeen tullen käynnistää konflikteja niiden avulla. (Greenpeace kutsuu heitä vahtikoiriksi. No ainakin he ovat kovia räksyttämään, joten tuollainen haukkumanimi on kai ihan paikallaan) Avoimuuden ja monimuotoisuuden nimissä olisi vähintään kohtuullista, että uhanalaisten lajien esiintymät ilmoitettaisiin välittömästi kansalliseen rekisteriin tai maanomistajille, jotta metsätalouden toimijat voisivat ne saada ajoissa käyttöönsä. Metsäalan organisaatiot suojaavat uhanalaiset lajit mielellään ja tekevät suunnitelmat lajit huomioiden, jos heillä vain on tieto niistä. Tietojen pimittäminen uhkaa uhanalaisia lajeja, koska yksikään järjestö ei kykene seuraamaan kaikkea metsäalan toimintaa aukottomasti ympäri vuoden ja reagoimaan kaikkiin metsänkäyttöilmoituksiin. Olisi luontoarvojen kannalta tärkeämpää, kun tiedot olisi ajoissa käytettävissä.

Olen useaan kertaan pyytänyt järjestöjä kertomaan oman ekologisen ja kestävän vaihtoehtonsa puulle, koska ne vastustavat kannattavaan metsäelinkeinoa niin monella rintamalla ja pyrkivät mahdollisimman pieneen metsien käyttöön. Yksikään Suomessa toimiva järjestö ei ole pystynyt esittämään yhtään vaihtoehtoa!

Sertifikaatti varmistamaan yhdistystoiminnan eettisyys

Tällä hetkellä yhdistysten ja järjestöjen toimintaa ei kehitetä ammattimaisesti ja toiminnan laatu onkin monesti erittäin heikkoa. Ulkopuoliset auditoinnit voisivat kehittää yhdistysten toiminnan laatua merkittävästi ja nostaa koko Suomen yhdistystoiminnan tasoa. Minusta olisi pelkästään hyvästä luoda eettisen toiminnan sertifiointijärjestelmä järjestöille ja yhdistyksille. Järjestelmässä puolueettomat ulkopuoliset asiantuntijatahot voisivat tarkastella järjestöjen toimintaa ja tekisivät kehitysehdotuksia. Sertifioinnin kriteerejä voisi olla esimerkiksi eettisyys, avoimuus, tavoitteiden julkisuus, viestinnän rehellisyys ja toiminnan kohtuullisuus tavoitteiden saavuttamiseksi osapuolia kohtaan. Kriteereistä voisi vastata laaja-alainen yhteistyöryhmä. Yhdistysten, liike-elämän, median, viestinnän, tutkimuslaitosten ja muiden vastaavien tahojen edustajista koottu ryhmä voisi määrittää kriteerit ja auditointiperiaatteet.

Jos olen mielestäsi antanut luonnonsuojelua vastustavia kommentteja, pyydän soittamaan numeroon 040-514 5000 ja kertomaan yksityiskohtaisesti, miten olen vastustanut luonnonsuojelua. Keskustelen mielelläni asiasta, kunhan muistetaan asiayhteys ja antamiani kommentteja käsitellään siinä muodossa kuin olen ne kirjoittanut. Ei siis tulkintojen pohjalta.

Keskustelu vaikeaa, en ala!

Ympäristöjärjestöjen edustajat ovat yhteispäätöksellään lopettaneet keskustelun kanssani, koska minun kanssani on heidän mukaansa ”vaikea keskustella”. Ja tottahan se on, tuon keskusteluihin sellaisia tekijöitä, jotka ovat useimmiten keskusteltavan asian kannalta merkittäviä, mutta jotka haittaavat ympäristöjärjestöjen uskottavuutta ja varainhankintaa. Greenpeace sensuroi minut, koska ”jankutan”. Tämän taustalla lienee (oma arvaukseni) se, että GP julkaisi samat postaukset useaan kertaan ja otin samoilla argumenteilla kantaa uusiinkiin postauksiin tuodakseni ne samat asiat mukaan keskusteluun.

Kun esimerkiksi kysyin ympäristöjärjestöiltä vaihtoehtoja puun käytölle avoimen kysymyksen muodossa (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipiteet/lukijalta/artikkeli-1.241651), Luonto-Liiton edustaja Lauri Kajander aloitti kommenttinsa lauseella ”Muuten en yritä kanssasi keskustella Juri Laurila, koska se on moneen kertaan todettu mahdottomaksi (mahdolliset kiinnostuneet voivat käydä Twitterissä tämän toteamassa)”

Koska oletan, etteivät kovin monet ole käyneet tätä Twitterissä toteamassa, helpotan vähän tehtävää keräämällä järjestöjen kanssa käymiäni keskusteluita tähän. Olen boldannut luontojärjestöjen vakiokommentoijat.

  • keskustelu hakkuiden keskeyttämisestä lintujen pesimäajaksi
    • minä: Joku kyseli mitä on #realistinenvihreys. Tässä on hyvä esimerkki. Vanha vihreä ajattelu lomauttaisi 70000 ihmistä ja lopettaisi miljardien eurojen tuotannon kuukausiksi, jotta koneet eivät olisi tekemässä töitä alle 1 prosentilla metsistä. Realismi estää! @juhasipila @keskusta
    • Seppo Rasi: Pöllöille on ihan hyvä laittaa pönttöjä metsään koska pöllö syö myyriä.Myyrät aiheuttaa huomattavia taimituhoja.Ettei metsänomistajan kannata pöllöä vihata
      • Minä: En usko että pöllönvihaajia löytyy metsäalalta tai metsänomistajista.
    • Ville Nikkanen: Pöllön koti kuitenkin meni. Mitä jos joku vähemmän realistinen vihreä jyrää sinun kotisi? Miltä se tuntuisi?
      • Minä: Miltä sinusta tuntuisi, jos kotiasi ei olisi koskaan voitu rakentaa pöllön takia?
  • Sama aihe
    • Minä: No nyt on hyvä palauttaa mieliin, ettei kaikki metsät ole pesimäaikana käsittelyssä. Hakkuita tehdään vuosittain n. 2%:lla metsissä ja tästä vain pieni osa pesimäaikana. Lintukantoihin vaikutus pieni, mutta miljardien eurojen talous pyörii ja 70.000:lla ihmisellä on töitä.
    • Shadibul I Chowdhury: no word to express. only humen can do this terrible act
    • Markku Myllykangas: Bisneshenkilöt ja poliitikkopellet ajattelevat vain rahaa, lyhytjänteisesti. Heitä ei luonnon monimuotoisuuden hiipuminen merkikse mitään.
    • Panu Kunttu (SLL): Kun metsälakia uudistettiin viisi vuotta sitten @mmm_fi ei suostunut edes keskustelemaan lintujen pesimäajan hakkuurajoituksista miltään osin. Muistutimme asian tärkeydestä jälleen tänä keväänä. @yministerio @metsakeskus @TAPIOForestry
      • Juha Ojala (TTS, ennen MMM): Kunttu taas kerran hieman vinouttaa totuutta. Metsälakityöryhmä jota tuolloin vedin, keskusteli asiasta http://mmm.fi mukaanluettuna. Lakityöryhmän enemmistö ei tätä kannattanut. Tuolloin wwf oli mo valinnanvapauden lisäämisen kannalla. Panu voisi pysytellä totuudessa.
  • Tekopökkelöt
    • Jussi Nikula: Pelastaako #tekopökkelö #metsä#luonto’n #monimuotoisuus’den? Ei pelasta. Lahopuun määrä ei näillä toimin edes käytännössä lisäänny. Kaksi (d=20cm, h=3m) tekopökkelöä hehtaarilla lisää lahopuuta alle 0,19m3/ha. Määrän pitäisi olla satakertainen. #biotalous
    • Minä: Ei tietenkään pelasta. Mutta se on hyvä lisä kaikkien muiden monimuotoisuutta tukevien toimenpiteiden laajaan sarjaan. Yksittäisten toimenpiteiden arvostelu kokonaisuuden osalta on täysin turhaa kärjistämistä. Yksikin tekopökkelö = lisää lahopuuta!
    • Jussi Nikula: Niin, kyseinen uutisartikkeli ilmeisesti ”turhaan kärjistäen” käsitteli vain tekopökkelökampanjaa ja kysyi pelastaako se metsäluonnon monimuotoisuuden. Esitin siihen kysymykseen oman näkemykseni. Toki tekopökkelöt on vain yksi toimenpide – tosin ei kovin vaikuttava.
  • Jatkuva Kasvatus
    • Panu Kunttu: Metsäluonnon tila on heikentynyt voimakkaasti avohakkuisiin perustuvan #metsätalous Lisäksi #avohakkuut kuormittavat vesistöjä ja rasittavat ilmastoa. Ympäristön kannalta kestävämpi #metsänkasvatus’menetelmä on jatkuvapeitteinen #metsänhoito.
    • Minä: No ohhoh! Olipas kirjoitus. Taimikonhoito ja ensiharvennus turhia? Kannattavuus taattua? Harveneeko puusto itse? Takaatteko itse järjestönne varoilla kannattavuuden? Eiköhän suosita jatkuvaa kasvatusta vain sille sopiville paikoille ja metsiin, joissa on edellytykset olemassa.
    • Tommi Harju-autti: Eihän tuota lukemaan pääse ku harvat ja valitut. Mutta tänne suunnalle voi tulla kattomaan kuinka turha #ensiharvennus Tiuha kovaa kasvava nuori männikkö imee maasta kaiken, #aluskasvillisuus kärsii ja se tiheä vaihe on myös jatkuvassa kasvussa. Siinä ei kyllä luonto voita.
  • Realistinen Vihreys
    • Harri Hölttä (SLL): Hei @juhasipila, tässä #keskusta18 on auttamatta myöhässä. Maailmanlaajuisesti periaate talon jättämisestä seuraavalle polvelle vähintään siinä kunnossa, missä nykypolvi sen sai on ylellisyyttä, jonka #ilmastonmuutos Miten aiotte ratkaista tämän haasteen? @luonnonsuojelu
    • Minä: #kiertotalous ja siihen kiinteästi liittyvä #biotalous, sekä resurssiviisaus ovat aika isossa roolissa jo nyt. Myös metsien kestävä käyttö ja uusiutuvien raaka-aineiden tuottaminen fossiilisten tilalle ovat jo tavoitteissa. Mitä @luonnonsuojelu ehdottaisi? @keskusta
    • Hölttä ei vastannut
  • Avohakkuuthistoriaan
    • Luonto-Liitto: #Kansalaisaloite #avohakkuuthistoriaan on kerännyt jo 25 000 allekirjoitusta! Avohakkuille on parempia vaihtoehtoja, jotka säästävät niin metsojen kuin ihmistenkin elinympäristöjä. Jaa viestiä ja käy allekirjoittamassa osoitteessa http://www.fi
    • Minä: Mistä saisin lisätietoja vaihtoehtojen paremmuudesta metsojen ja ihmisten elinympäristöjen osalta? Metso kun viihtyy nuorissakin metsissä ja ihmisen osalta en ole tutkimusta nähnyt. (Linkki YLE:n uutiseen ”metsot viihtyvät myös nuorissa metsissä”)
    • LL: ”Riistakolmiolaskentojen perusteella metson pesimäkanta on vähentynyt noin 70 % 1960-luvulta 1990-luvulle. Talvilintulaskentojen perusteella pudotus on ollut samassa ajassa jopa yli 75 %.”
    • LL: ”Metson soidinpaikkojen on todettu säilyvän parhaiten alueilla, jossa metsäpeite soitimen ympärillä on laaja-alainen.” ”Metson taantuman pääsyynä pidetään yhtenäisten metsäalueiden pirstoutumista tehostuneen metsätalouden myötä.” http://lintuatlas.fi/tulokset/laji/metso …
    • Minä: Ei tarvitse alentuvaan sävyyn alkaa heittelemään. Miten koko ajan kasvavat metsät istuvat teoriaanne? Metsoja pitäisi siis olla isoissa kansallispuistoissa ja luonnonsuojelualueilla runsaasti teorianne mukaan. Itse pyrin luottamaan uudempiin tutkimuksiin. Muuten saattaa jämähtää.
    • LL: ”55 % metsänomistajista ja 78 % metsää omistamattomista kansalaisista ei hyväksy avohakkuita.” http://www.fi/uutiskirje/metsatalous-ja-yhteiskunta/2013-01/uutinen-2.htm …
    • LL: com/GreenpeaceSuomi/status/999541282711142402 …
    • Minä: Ei kannata Greenpeacen twiittejä minulle laittaa. Kuten tiedätte, järjestö valikoi kuka saa heidän kanavillaan keskustella. Kritiikkiä ei suvaita. #sensuuri
    • LL: Sinullehan nämä samat asiat onkin selitetty jo monta kertaa, mutta muita viestiketjun lukijoita saattaa kiinnostaa.
    • Minä: Paha sanoa. Jos vanhat merkit pitää paikkansa, rehellisyys on kaukana kuitenkin.
    • Huomioni keskustelusta: Vanhoja tutkimustuloksia, jotka eivät tue uusimpia, perusteluja asian vierestä ja vieläpä twiitti, jota en pääse näkemään, mutta jonka sisältö pitäisi olla minulle tuttua.
  • Avohakkuuthistoriaan
    • Silja Keränen (Vihreät): ”Avohakkuut historiaan” kuulosti ensin kovin raflaavalta. Kyse on kuitenkin meidän kaikkien yhteisistä metsistä, joita @Metsahallitus Siksi aloite on hyvä. #metsä @HyttinenPentti #biotalous #metsänhoito
    • Minä: Kuulostaa se edelleenkin metsäasiantuntijan korviin. Metsät eivät ole muottiin puristettavissa ja vaihtoehtoja on hyvä olla. Taloudelliset seuraukset on selvitettävä tarkasti ennen hyväksymistä. Kysehän on meidän kaikkien rahoista.
  • Vieraslajit
    • Minun retweet: Ei kuin koristamaan asuntoa urakalla. Tai muuten torjumaan vieraslajeja. Monimuotoinen luontomme tarvitsee apuasi. (SLL twiitti vieraslajien hävittämisestä)
  • Hakkuiden rajoittaminen lintujen pesimäaikana
    • Mikko Tiirola: Tämä tästä fossiilitalouden pussiin puhumisesta enää puuttui @PanuKunttu Yhdistettynä #avohakkuuthistoriaan kampanjaan, tehtaat saisi kesällä pistää pitkään seisokkiin, sillä aukkojen kielto 3 kertaistaisi hakkuupinta-alat. (linkki järjestöjen vaatimukseen)
    • Panu Kunttu (WWF Suomi): Erikoista, ettei @MTKry näe pesimäaikaisissa hakkuissa mitään ongelmaa. Linjanne koventunut, sillä kesähakkuutyöryhmässä olitte mukana suosittelemassa hakkuiden välttämistä lehdoissa, lehtipuuvaltaisilla lehtomaisilla ja tuoreilla kankailla, rehevissä korvissa ja rantametsissä.
    • Mikko Tiirola: Ei twiittini sitä tarkoittanut. Tottakai asioita voi paremmin huomioida, mutta laajoista kieltovaatimuksista alkaa mitta täyttyä. Ajattelepa näitä avauksia yhdessä. Jatkuva kasvatus vaatii oikeasti 3 kertaisen hakkuualan.
    • Minä: Kyllä haluaisimme kuulla, miten järjestöissä nähdään kokonaisuus. Millä puu korvataan kestävästi, miten metsätalouden kannattavuuden alentaminen istuu kestävän kehityksen periaatteisiin, mitä kuluttajien pitäisi kaupasta ostaa ja missä puuta saa hyödyntää? (linkki avoimeen kysymykseen)
    • Tommi Harju-Autti: Hakkuu alueella on risukasoissa hyvä pesiä. Lintujen pesimä ongelmat paljon muustakin kiinni kuin hakkuista. Taas tuli aikainen kevät ja nyt sataa ja on viileää. Voi niitä @linnunpoikia. Ois mukava päästä metälle ja raskia ottaa saalistakin.
  • Kiertotalous
    • Suomen Luonto: ”Edelleen suomalaiset nimeävät jätteiden kierrätyksen tärkeimmäksi ilmastoteokseen, vaikka sen vaikutus on häviävän pieni. Nykykeskustelussa on se ongelma, että se tarjoaa jokaisella jonkun vapaakortin, jolla oma ilmastokuorma kuitataan.” https://www.fi/blogi-toim-huom/mikä-on-sinun-vapaudu-vankilasta-korttisi-ilmastopäästöissä … #ilmasto
    • Minä: Juuri tämän vuoksi esitinkin kysymyksen luontojärjestöille. Kun vastustaa kaikkea, olisi välillä hyvä pysähtyä miettimään, mikä on oikeasti hyvä ratkaisu. uskon, että kaikki jäsenetkin olisivat iloisia kestävistä vaihtoehdoista. #Hiilipörssi=vapaakortti!
    • Ei vastausta
  • Luonnonsuojeluliiton lähteet
    • Uhanalaisten metsälajien määrä – 2010 Metsäelinympäristöjen pirstoutuminen – 1995 Luontotyyppien uhanalaisuus – 2008 Vanhojen metsien väheneminen – 1994 Tällaisilla lähteillä käydään metsäkeskustelua SLL:n toimesta. Päivitystarvetta? https://ly/2JsEqCU
  • Avohakkuuthistoriaan Mikko Tiirolan kolumni
    • Ari Eini: Hyvin avaatkin. Kiitos @TiirolaMikko erinomaisesta kirjoituksesta. Suomen #luonto on niin monimuotoinen ja #metsänomistaja’lla niin monenlaisia tarpeita ja toiveita, että #metsä’n käytössä ja käsittelyssä pitää olla vaihtoehtoja. #metsätalous #AvohakkuutHistoriaan
    • Paloma Hannonen: Olethan huomannut, että #avohakkuuthistoriaan koskee valtion metsiä, joiden käytössä kansalaisten näkemyksen tulisi painaa? Ne ovat yhteisiä metsiä.
      • Ari Eini: Kyllä, yhteisten metsien käsittelyssä kansalaisten sana painaa ja juuri siksi @Metsahallitus metsiä käsitellään monin eri tavoin.
    • Mikko Tiirola: Kyllä on huomattu, mutta myös se, että edustamasi järjestö on kirjannut metsäohjelmaansa sen minkä kirjoituksessani kerron.
    • Paloma Hannonen: Luonnonsuojeluliitto haluaa uudistaa esim.metsätalouden tukia niin, että ne eivät suosi avohakkuumetsätaloutta. Iso määrä metsänomistajia valmiita muutokseen. Samalla yli puolelle ei tarjota muuta kuin avohakkuuta. Jossain on nyt ongelma kyllä. Kampanja koskee valtion metsiä.
    • Minä: Kuinka iso osa metsänomistajista on valmiita muutoksiin. Voisiko saada viitteen tähän tietoon? Metsänomistajat eivät ole välttämättä jatkuvassa yhteydessä neuvojaan. Tästä voi johtua, ettei kaikki ole saanut vaihtoehdoista tietoja. Aloitteessa viitataan myös yksityismetsiin. (kuva aloitteesta)
  • kansalaisaloite puurakentamisen edistämiseksi
    • Minna Ojanperä: Julkisissa rakentamishankkeissa tutkittava aina myös puurakentamisen vaihtoehto Kuka mukana? @MarttilaJuha @HakkarainenJuha @TiirolaMikko @MTK_Metsa #kansalaisaloite
    • Suomen Luonto: Tärkeämpää tehdä energiaa säästävä talo.
    • Juha Hakkarainen: Energian säästöön luetaan myös rakentaminen ja rakennusmateriaalit, ei pelkkä lämmitys. Myös siksi #puurakentaminen
    • Minä: Yritä ymmärtää. Ei luontojärjestöillä ole vielä selvillä, mitä materiaaleja olisi ekologista käyttää. Ei ainakaan ole vastanneet suoraan kysymykseen. (linkki avoimeen kysymykseen)
    • Leena Vahala: Millä perusteella tituleeraat itseäsi metsäasiantuntijaksi? Onko se jokin arvonimi? Edellyttääkö se tieteellistä koulutusta? Vai riittääkö metsässä käyskentely? Voivatko esim. Olli Tahvonen ja Timo Pukkala olla metsäasiantuntijoita? Voiko metsäasiantuntija asua Kalliossa?
    • Minä: Sori, kysymyksesi oli mennyt ohi. Metsäalan korkeakoulutuksen ja vuosien monipuolisen kokemuksen kautta. Toisin kuin esim. Matti Liimatainen, joka on itseoppinut Greenpeacen metsäasiantuntija. (linkki Vihreän Langan henkilöhaastatteluun, jossa Matti kertoo asian itse)
  • Suomen luonnon väite, ettei Metsähallitus tunne luontoarvoja ja ainoastaan vapaaehtoisvoimin kartoitetut luontotiedot ovat olemassa
    • Suomen Luonto: Suomessa on yli 800 uhanalaista metsälajia. Suojelemattomissa valtion metsissä niitä kartoitetaan ainoastaan vapaaehtoisvoimin. @luontoliitto @Metsahallitus
    • Minä: Lajeista 138 on uhanalaisia metsiköiden umpeutumisen vuoksi. Muistakaan lajeista ei ole arvioitu metsätalouden uhan vakavuutta. Tietoisesti tai tiedostamatta arviointi on jäänyt tekemättä, vaikka sillä saisi lisää syvyyttä tilanteen hahmottamiseksi.
    • Metsähallitus: Arviointeja tehdään sekä kartta- että maastotarkasteluna. Herkimmät paikat on alue-ekologisessa suunnittelussa rajattu käsittelyn ulkopuolelle. Kaikki lisäinformaatio kansalaisilta ja järjestöiltä otetaan kiitollisena vastaan suunnittelun tueksi.
    • Metsähallitus: Luontoarvot arvioidaan aina ja herkissä tapauksissa tehdään yhteissuunnittelu Luontopalvelujen kanssa. Suunnittelija arvioi rakennepiirteistä (lahopuu, rehevyys, vesistöjen ja pienvesien läheisyys), onko uhanalaisten lajien esiintyminen todennäköistä.

Nämä ovat siis viimeisimpiä keskusteluita. En ole saanut järjestöjen edustajilta tarkempaa kohdistusta siihen, mihin he perustavat keskustelun mahdottomuuden kanssani. Hyppään siis viime syksyyn, josta alla enemmän. Pohjaa voi lukea vaikka täältä https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipiteet/lukijalta/artikkeli-1.211128

  1. Ilmastonmuutos
    • SLL: Pelottava uutinen. Trooppiset metsät menettämässä kykyä sitoa CO2:ta. Aikaa ei ole, #hiilinielu:ja ei voi pienentää! (linkki satelliittikuvan pohjalta tehtyyn juttuun)
    • Minä: Juuri niin. Siksi onkin huolehdittava metsien kasvukyvystä pitkällä tähtäimellä. Onneksi Suomessa osataan se!
    • SLL: Suomen suuntana lisähakkuut, jotka eivät istu yhtälöön. Ilmastonmuutosta pitää torjua nyt eikä sitten joskus, kun nielut alkavat palautua.
    • Minä: Suomen metsät ovat olleet nieluja jo kymmeniä vuosia. Oletteko hylänneet kestävyysperiaatteet? Metsäala Ei!
    • SLL: Niin, Suomen metsät ovat (ja olisivat) hyvänä puskurina limastonmuutosta vastaan. Ja nimenomaan _nyt_ nieluja ei olekaan varaa pienentää
    • Minä: Nimenomaan näin. Nieluja ei ole varaa pienentää. Hiilivarastojen hyödyntäminen ja öljytaloudesta luopuminen on tärkeintä. Eli metsien käyttö
  2. LULUCF
    • Sini Eräjää (Greenpeace): KV järjestöt ministereille: Suomen #LULUCF #EUbioenergy linja tekee metsistä porsaanreiän enemmin kuin ilmastoratkaisun. Metsät Suomen ilmastopolitiikan sokea piste? http://www.com/2017/10/23/ngos-concerned-with-finlands-impact-on-eus-climate-ambition-and-forests-write-the-finnish-government/ …
    • Minä: Voi vain ihmetellä, mistä nämä järjestöt tietonsa hankkivat ja miksi ne haluavat hidastaa fossiilitaloudesta luopumista? Puu = uusiutuva!
    • Sini Eräjää: Uusiutuva ei ole automaattisesti yhtä kuin vähäpäästöinen. Mutta fossiilitaloudesta luopumisen hidastamisesta ei ole kukaan puhunut. Miksi viljellä tämmöistä näkökulmaa jos sitä ei kukaan aja?
    • Minä: Mikä on teidän todellinen vaihtoehtonne? Mistä puu otetaan, jos ei Suomen kaltaisista maista? Jos ei oteta, millä fossiiliset korvataan?
    • Ei vastausta

Tässä kävi niin, etten voikaan syksyisiä enempää juuri tähän avata, koska Greenpeace Suomi oli osallisena keskusteluissa ja minut on blokattu heidän tileiltään kokonaan. Laitan siis koosteen FB:n puolelta minua kohtaan esitetyistä luontojärjestöjen edustajien kommenteista.

Suomen Luonnonsuojeluliiton asiantuntija Jyri Mikkolan tyylinäyte julkisesta somekeskustelusta ”asiallisesti”:

  • ”..olet osoittanut leimaavasi valehtelijoiksi eri tahoja omien melko olemattomien tietojesi perusteella.”
  • ”..itse olet tunnettu propagandisti, jolle tosiasioilla ei ole ollut niin väliä..”
  • ”..jossa yritit MH:n (tässä yhteydessä tarkoittaa Metsähallitusta) AES -seminaarissa väärentää keskustelupöytäkirjan..”
  • ”..Jauhat tässä keskustelussa puppua asiasta jota et tiedä etkä tunne..”
  • ”..tyhjänpuhumisen sijaan voisit..”
  • ”..taustasi tietäen pakko uskoa että nuo muutkin jutut ovat huttua.”
  • ”jos tuon uskoo, tekee kyllä jonkinasteisen naivismin suomenennätyksen…”
  • ”Taidat Juri vain esittää tämän alan ammattimiestä..”
  • ”Päivän parasta antia on kuitenkin se, kun valehtelija kompastuu..”
  • ”Joku propagandisti muistaakseni..” (epäilty viittaa asianomaiseen)
  • ”Eli: Joko sinä Laurila aidosti uskot itse noihin juttuihisi, jolloin on täysin turhaa arvuutella sitä elääkö joku muu todellisuuden ulos sulkevassa kuplassa, tai sitten et usko ja tietoisesti ja tositarkoituksella yrität syöttää puppua tämän ketjun lukijoille ja mustamaalata luonnonsuojelutyötä tekeviä. Välistä vaan ei voi kuin ihmetellä tapoja joilla ihmiset kiksinsä hankkivat..”
  • ”Oikea metsäammattilainen tietäisi, ettei metsän todellista tiheyttä voi luotettavasti arvioida muuten kuin menemällä sen metsän sisään.”
  • ”Ja milloinhan tämä Innoforin ”johtavana neuvojana” toimiminen mahtoi tapahtua? Sikäli kun on kyse Innofor Finland OY:stä, jonka perustamisessa olen itse ollut auttamassa, ja firmalle myöhemmin töitäkin tehnyt, niin en muista että niillä olisi ollut ketään Juri Laurilaa töissä..”
  • ”..tai sitten muuten vaan aatteen mies. jutut olivat samoja jo ennen pestiä MH:n Metsätalouden tiedottajana.”
  • ”oikeasti niitä ihmisiä joilla ei – jos tänne kirjoitetusta voi jotain päätellä – ole mitään hajua Oulujärven retkeilyalueen todellisuudesta ovat Juri Laurila ja sinä.”
  • ”..Metsähallituksen (ex- tai ei) tiedottajan kyseessä ollessa muun väittäminen on joko täydellisen tietämättömyyden osoitus, tai sitten tietoista törkeää valehtelua.”
  • ”Juri Laurila, Miksi postaat tänne Metsähallituksen tiedotteita? Ne ovat hakkuukiistakohteita koskiessaan ammattivalehtelijoiden tuottamaa propagandaa..”
  • ”Kuinka Spede pitää olla että yrittää väärentämistä tuollaisessa paikassa? Tekijänsä moraalista se kertoo toki paljon.”
  • ”..kun itse olet jo opiskeluajoistasi lähtien ollut ammattimainen trolli..”
  • ”..yritit väärentää sen sisällön keskustelupöytäkirjaan..”
  • ”Minä olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että kenelle tahansa voi sanoa mitä tahansa, jos vain on varaa. Herra Laurilalla ei minun mielestäni ole varaa niin oman ammattiosaamisensa perusteella, kuin muutenkaan esittää oman selkänahkansa kustannuksella luonnonsuojelutyötä tekevistä sellaista soopaa mitä hän tällä palstalla suoltaa…”
  • ”..jälleen kerran sinä Juri jauhat täällä asioista joista omat tietosi ovat heikot.”
  • ”..Sitä vaaan ihmettelen, miten aikuinen mies viitsii jatkuvasti levitellä fantasiavaleita..”
  • ”Valehtelijoiden vakiotekniikka on ”paeta rikospaikalta lähtemättä fyysisesti mihinkään” eli jättää vastaamatta kiusallisiin kysymyksiin, alkaa panetella kysymysten esittäjiä ja yrittää siirtää keskustelu muihin aisoihin. Niin teet sinäkin.”
  • ”opaskoira kiireesti vaihtoon..” Twitter. Viesti osoitettu asianomaiselle, Luonto-Liitolle, Metsähallitukselle, Ministeri Kimmo Liimataiselle ja Komissaari Satu Hassille. Yhteensä seuraajia lähes 50 000.

Ja saman järjestön toiminnanjohtaja Esa Hankosen näytteitä asiallisesta keskustelusta:

  • ”Näitä Laurilan kommentteja lukiessa on rehellisyyden nimissä todettava, että positiivista tässä on ainakin se, ettei Juri kaffeilullaan ole tirehtöröimässä edes Metsähallituksen hakkuita (naurava hymiö)”
  • ”..”Varsinkin, kun ymmärryksesi Juri biodiversiteetista on lähinnä eskaritasoa. Tuo tietämättömyys yhdistettynä valtuuksiin tarkoittaisi yksinkertaisesti vähintäänkin katastrofia..”
  • ”Ja edelleen on suositeltavaa lukea tämäkin ihan ajatuksella, koska soveltuu luettavaksi jopa ”For dummies” (linkki) eli saat syyttää vain itseäsi, jos menee yli ymmärryksen.”
  • ”Jyri, voishan sitä kysyä MH:lta itseltäänkin ja saada kanta siihen, miten talo suhtautuu henkilöstönsä Laurilan kaltaisiin ulostuloihin tai onko kyseessä vain palkattu trolli? Voisin kuvitella että talon imagon kannalta aika isokin merkitys.”

Mielelläni olisin julkaissut koko keskustelut täälläkin, mutta Greenpeace Suomi esti keskusteluni ja poisti kaikki kommenttini. Joka tapauksessa keskustelutapani on asiassa pysyvä ja asiaa argumentoiva.

Jos minulta kysytään, ei ympäristöjärjestöt ole koskaan kovin hedelmällisiä keskustelukumppaneita olleet millään sektorilla.

Voi olla niinkin, että en tunnista itseäni tai arvioin sokeasti keskustelun tasoa. Tästä huolimatta olen niin julkea, että väitän oman lähestymistapani olevan maltillisen luontojärjestöjen tapaan verrattuna. Nämä esimerkit ovat siis vain niitä, joissa olen itse ollut osallisena tai kohteena. Kuitenkin tarttuisin Kajanderin väitteeseen ja ympäristöjärjestöjen toimintaan ”vaikeasta keskustelukumppanista”. Jos minulta kysytään, ei ympäristöjärjestöt ole koskaan kovin hedelmällisiä keskustelukumppaneita olleet millään sektorilla. Kaava on selkeä, jolla toimitaan; ensin syytös/väite/vaatimus julkisesti tai kohteen asiakkaille, sitten mediamylläkkä ja paheksuntakampanja päälle kaikissa medioissa, jonkin aikaa tinkaamista ja uhkailua, jonka jälkeen osallistutaan syytetyn ehdottamaan keskusteluun/maastokäyntiin, paheksutaan kompromissia tai vaietaan tuloksesta. Koko ajan taustalla on syytetyn osalta uhka imagollisille ja taloudellisille tappioille usein kansainvälisen herjauskampanjan muodossa.

Edustan nähdäkseni järjestöjen näkökulmasta uutta keskustelukumppania, jonka kanssa on hankala keskustella. Olenhan metsäalan ja viestinnän asiantuntija, tunnen poliittista toimintakenttää, eikä järjestöillä ole kiristysmomenttia käytössään kestävän asumisen kehittämistä tekevän yritykseni suuntaan. Sen vuoksi voin avoimesti tuoda esiin kansankielellä sellaisia asioita, joita esimerkiksi teollisuusyritysten tai Metsähallituksen edustajat eivät voi ääneen sanoa. Voin myös suoraan sanoa, kun järjestöt käyttävät monipuolisesti kaikkia #disinformaation keinoja luodessaan metsätalousvastaisia mielikuvia alasta ymmärtämättömien kansalaisten suuntaan. Eli olen niin sanotusti neutraali toimija, joka tuntee metsäalan, metsien kasvatuksen, metsien käytön, hiilen kierron, luonnon monimuotoisuuden ja sen eteen tehtävät arkityöt, sekä vaikutukset globaalissa mittakaavassa tuotantoketjuineen.

Itse pyrin suorasanaisuuteen ja haluan järjestöjen kertovan selkeästi omat suosituksensa heidän mielestään kestävästä elämisestä. Esitän kysymyksiä keskeisiin kysymyksiin ja korjaan vääriä väitteitä tai tuon yksipuolisiin väitteisiin ja vaatimuksiin myös avarampaa katsontakantaa ja vaikutuksia. Omasta mielestäni avoin keskustelu on avointa ja silloin voi omat tavoitteensakin kertoa rehellisesti julkisuuteen ehdotuksineen. Tässä järjestöillä on vielä työmaata sisäisesti. Mutta hei, eihän esimerkiksi Suomen Luonnonsuojeluliitto ole ehtinyt kuin vasta 80 vuotta asiaa pohtia..

Puuta vai muuta?

Luontojärjestöt kampanjoivat kiivaasti puuraaka-aineen käyttöä vastaan. Erityisesti heidän tavoitteena tuntuu olevan puuntuottamisen kannattavuuden laskeminen ja puutuotteiden kilpailukyvyn romuttaminen. Minä ihmettelen suuresti, missä järki?

Ilmastonmuutos on yksi kaikien luontojärjestöjen agendalla oleva asia. Jokainen niistä antaa julkisesti kuvaa, että meidän pitäisi taistella ilmastonmuutosta vastaan entistä voimakkaammin keinoin. Sama tavoite on myös kaikilla EU mailla, joista Suomi tekee pioneerityötä näyttäen muille kuinka hyvin saadaan tuloksiakin aikaiseksi. Sama tavoite on myös kaikilla suomalaisilla elinkeinoelämän sektoreilla. Päästöjä pyritään madaltamaan ja suosimaan uusiutuvia raaka-aineita ja energiaa. Metsäsektori pyrkii tekemään kaikkensa, jotta suomalaiset metsät sitoisivat hiiltä mahdollisimman tehokkaasti myös tulevaisuudessa. Tätä ilmastotyötä suomalainen metsäsektori on tehnyt tuloksellisesti jo yli sadan vuoden ajan, kuten tilastot kiistattomasti näyttävät. Myös tutkijat ovat sitä mieltä, että ilmaston kannalta paras vaihtoehto on pitää metsät kasvussa ja käyttää uusiutuvaa puuta fossiilisten raaka-aineiden sijasta.

Myös muoviroskan määrä luonnossa ja vesistöissä on heidän tähtäimessä. Itsekin paheksun aina sitä autoilijaa, joka aloittaa ympäristön siivoamisen autosta ajaessaan sitä tai sitä retkeilijää, joka jaksaa kantaa roskia metsään, mutta ei sieltä pois. Suomalainen metsäteollisuus on kehittänyt uusia biomateriaaleja pakkauksiin, jotka hajoavat suhteellisen nopeasti luontoon päätyessään. Nämä tuotteet eivät aiheuttaisi myöskään kasvavaa mikromuoviongelmaa. Eli metsäteollisuus vastaa järjestöjen huoleen käytännön tasolla.

Puuvillan kasvatus vaatii paljon vettä muutenkin kuivilla alueilla. Lisäksi se vaatii huomattavan paljon ympäristömyrkkyjä. Kasvava globaali väestö kuitenkin tarvitsee vaatteita. Niitä voidaan tuottaa puuvillan sijasta vaikkapa raakaöljystä, kuten vuoden turhakkeeksikin valittu fleece. Synteettiset kankaat ovat kuitenkin ympäristöle haitallisia ja järjestöt paheksuvat fleecen käyttöä mikromuovin lisääntymisellä luonnossa. Suomalainen metsäteollisuus on tuottanut puukuituista kangasta vuosikymmenet. Monelle viskoosi onkin varmaan tuttu. Ekologisesti kestävä, eikä aiheuta ympäristökatastrofeja. Nykyään tehdään yhä enemmän vaatteita liukosellupohjaisista materiaaleista. Eli metsäteollisuus vastaa järjestöjen huoleen käytännön tasolla.

Uusiutuvan energian tuottaminen fossiilisia energian lähteitä korvaamaan on ensiarvoisen tärkeää, jotta kokonaiskierrossa olevan hiilen määrä ei kasvaisi. Vesivoimaa luontojärjestöt eivät hyväksy, kuten Rovaniemellä Sierilän voimalaitoshankkeessa tuli voimakkaasti esiin. Tuulivoimalat ja aurinkopaneelit vaatii aika suuret määrät metallia ja muita raaka-aineita valmistuksessa. Kuitenkaan kaivosten perustaminen ei käy luontojärjestöille alkuunkaan. Itkupotkuraivarit lentelevät jokaisesta vihjauksestakin kaivosten perustamisesta. Ydinvoimalat ovat ilmastoystävällisiä, mutta koska siinä käytetään uraania, niitä ei saisi tehdä. Metsäteollisuus tuottaa jo nyt energiaa kuituteollisuuden yhteydessä ja biopolttoaineiden jalostaminen on nousussa. Energiapuu on pääasiassa harvennushakkuiden sivutuotteena syntyvää pieniläpimittaista puuta ja parempi puuaines menee muuhun jalostukseen. Esimerkiksi rakentamiseen tai toisen asteen raaka-aineen (sellun) valmistukseen. Luontojärjestöt vastustavat kiivaasti puun energiakäytön lisäämistä, vaikka sillä voidaan vähentää fossiilisen öljyn, fossiilisen kaasun, fossiilisen kivihiilen ja fossiilisen ruskohiilen käyttöä. Energiapuuta kerryttävien harvennusten tehtävä on mahdollistaa laadukkaan tukkipuun kasvattaminen pitkäaikaisia hiilivarastoja (esim. rakennuksia) varten. Energiapuu syntyy metsän kasvun aikana metsänhoidollisista toimenpiteistä. Avohakkuita ne eivät siis missään tapauksessa lisää. Harvennukset myös kiihdyttävät metsien kasvua, eli hiilensidontaa samalla kun ne mahdollistavat uusiutuvan energian tuotannon. Eli metsäteollisuus vastaa järjestöjen huoleen käytännön tasolla.

Valtio saa 4 miljardia euroa verotuloja yhteiskunnan palveluiden tuottamiseen metsätalouden ansiosta

Kuten mikä tahansa talouden ala, myös metsätalouden tuleekin olla kannattavaa. Luontojärjestöt kuitenkin paheksuvat metsätalouden kannattavuutta tämän tästä. On absurdia ajatella, että luontojärjestöt vastustavat metsätalouden kannattavaa toimintaa, koska nimenomaan kannattava toiminta mahdollistaa uusiutuvien raaka-aineiden, materiaalien ja energian tuotannon kestävästi. Lisäksi hyvin toimiva metsäsektori tuottaa yhteiskunnallemme miljardien lisäarvon vuosittain ja valtio saa 4 miljardia euroa verotuloja yhteiskunnan palveluiden tuottamiseen metsätalouden ansiosta. Silläkään ei ole järjestöille merkitystä, voidaanko lapsiperheitä tukea, vanhuksia auttaa hyvään vanhuuteen tai ylläpitää ilmaista koulujärjestelmää valtion tuella. Järjestöt ovat valmiita mihin tahansa uhrauksiin omien tarkoitusperiensä saavuttamiseksi. Mutta mitä ne tarkoitusperät ovat? Metsätalouden alasajo? Eli samalla uusiutuvien raaka-aineiden tuotannon loppuminen. Mitä siitäkin seuraisi?

Viimeisimpänä, mutta ei missään tapauksessä vähäisimpänä järjestöt esittävät avohakkuiden kieltämistä. Metsätalouden taloudellisesti kannattavimman toiminnan kieltäminen vaikuttaisi koko sektorin kannattavuuteen. Järjestöt muuttivat ensin metsälakia (no lainsäätäjät järjestöjen miellyttämiseksi) jatkuvan kasvatuksen lisäämiseksi. Metsänomistajat eivät ole ihastuneet tähän, koska se on osoittautunut ilmeisen huonosti kannattavaksi taloudellisesti. Nyt ollaankin sitten heti valtion kirstulla. Avohakkuiden kieltäminen valtion mailla maksaisi kymmeniä miljoonia euroja joka vuosi menetettyinä hakkuutuloina. Järjestöt esittivät avohakkuukieltoa aikaisemmin kaikkiin metsiin, mutta se ei saanut kannatusta. Nyt on media paremmin valjastettu ja muutoinkin järjestöjen järjestäytyminen paremmin hoidettu ja aloite meneekin todennäköisesti eduskunnan käsiteltäväksi. Siellä se tyrmätään, koska aloite on tavoitteiltaan ristiriitainen ehdotettuihin muutoksiin, eikä se ole hyväksyttävissä sen vuoksi.

Mitä tilalle?

Tärkein kysymys kaiken tämän vastustuksen takana on, mitä meidän pitäisi käyttää raaka-aineena? Mikä on puun vaihtoehto? Jos metsien puuntuotannollinen käyttö tehdään liian kalliiksi, Suomen metsät ehkä säilyvät hetken kauemmin terveenä ja koskemattomana (Sitten siitä tulee riukuuntunutta läpitunkematonta ryteikkönä, jossa ei viihdy kukaan tai mikään) ja hyödynnämme uusiutumattomia raaka-aineita entistä enemmän. Vaihtoehtona on, että sama puumäärä vain hakataan jostain muualta ja jalostetaan matalamman standardin maissa, josta me sitten hyvää hyvyyttämme ostamme ja tyytyväisenä käytetään ”ekologisia tuotteita”. Meidän metsälajit kuolevat ilmastonmuutokseen kuitenkin, kun emme enää tee mitään sen eteen.

Ilmaston kannalta tärkeintä olisi pitää metsätalous kannattavana siinä maassa, jossa se on kaikista maailman maista kestävintä myös monimuotoisuuden säilyttämisessä. Eli Suomessa!

Ilmaston kannalta tärkeintä olisi pitää metsätalous kannattavana siinä maassa, jossa se on kaikista maailman maista kestävintä myös monimuotoisuuden säilyttämisessä. Eli Suomessa!

Väärintulkinnan ammattilaiset

Väärintulkinta on yleistä kaikessa kanssakäymisessä. Vaikka yksilöiden tarkoituksena olisi ymmärtää toista mahdollisimman hyvin, se ei aina onnistu. Kuten jokainen pitkäaikaisessa parisuhteessa ollut tietää, joskus vain asiat tulee tahtomattaan esitettyä tavalla, jonka toinen voi tulkita hyvinkin helposti väärin. Ja siitähän se ilo sitten irtoaa.. ..tai sitten myrsky puhkeaa.

Itsekin myönnän tulkitsevani joskus asioita ihan päin persettä. Yleensä olen kiitollinen, kun minua informoidaan siitä. Parisuhteessakin yleensä on aina eduksi, kun väärin tulkittu asia oikaistaan ajoissa. Parhaassa tapauksessa kumpikin voi nauraa asialle sen selvittyä. Ja näinhän sen pitäisikin mennä.

Asian ei tarvitse liittyä kirjoitettuun tekstiin millään lailla. Riittää kun se antaa negatiivista kuvaa metsätaloudesta.

Aloittaessani Metsähallituksen metsätalouden tiedottajana sain hyvin nopeasti huomata, kuinka mahdotonta on tuottaa sellaista tekstiä, jota ei voi tulkita väärin. Sinänsä tekstin saa kyllä sellaiseen muotoon, joka ei jätä tulkinnanvaraa. Metsäkeskusteluissa vain on käytännössä mahdotonta kirjoittaa metsätaloudesta myönteistä kirjoitusta, jota ei kukaan tulkitse väärin. Jos ei teksti itse anna siihen aihetta, aina joku kaivaa historiasta jonkin asian, jolla koko teksti pyritään nollaamaan. Asian ei tarvitse liittyä kirjoitettuun tekstiin millään lailla. Riittää kun se antaa negatiivista kuvaa metsätaloudesta.

Tulkintaa vai ”tulkintaa”

Esimerkkinä olen kirjoittanut tiedotteita Metsähallituksen metsätalouden tekemistä vesiensuojelutoimenpiteistä. Jokaista on seurannut armoton Metsähallituksen syyttely, koska se on -70 -luvulla tehnyt ojituksia, jotka ovat samentaneet jonkin järven tai joen. Ihan ymmärrettävää harmistuksen purkamista, jos mökkirannan vesi on aiemmin ollut kirkasta ja ojituksen jälkeen sen väri on biologisen aineksen (humuksen) värjäämää. Eli vesiensuojelu tänä päivänä tuomittiin kohta 50 vuotta vanhojen tapahtumien vuoksi.

Toisena esimerkkinä kirjoitin siltatyömaan yhteydessä tehtävistä toimenpiteistä raakun suojelemiseksi. Eipä siinä kauan mennyt, kun jo muistutettiin niistä samoista 50 vuotta vanhoista ojituksista ja samalla haukuttiin Kemijoki Oy. Suojelu sai siis ihmiset näkemään taas punaista.

Tuorein esimerkki löytyy tältä aamulta. Hesari teki jutun sahayrittäjien ahdingosta, jonka Luonto-Liitto twiittasi saatteella ”Suomen banaanivaltiostrategia. ’t ja – on ylikansallisten -pörssiyhtiöiden etu. Ei paina , , , , , , ei . Tukeistakin sellua.”

Talvivaara ja banaanivaltio ovat ehkä yleisimmät joka asiayhteyteen sopivat mielleyhtymät, joita luontojärjestöt viljelevät ahkerasti.

Siinä ei ollut sinänsä mitään yllättävää, että luontojärjestöt keksivät mitä mielikuvituksellisimpia asiayhteyksiä. Talvivaara ja banaanivaltio ovat ehkä yleisimmät joka asiayhteyteen sopivat mielleyhtymät, joita luontojärjestöt viljelevät ahkerasti. Huomautin kuitenkin virheellisistä tulkinnoista, kuten tapoihini kuuluu. Eihän ole sopivaa, että lukijat jäisivät pelkästään virheellisen tiedon varaan. Tässä astuikin sitten peliin väärinymmärryksen ammattilaiset Luonto-Liitosta ja Suomen luonnonsuojeluliiton julkaiseman Suomen Luonto -lehden toimesta. Ensin Luonto-liitto väänsi huomautukseni koskemaan sahateollisuuden kommentteja. Kun pyysin kohteliaasti lukemaan kommenttini uudelleen ja kehuin heitä siitä, että ovat alkaneet tukemaan Suomen sahateollisuutta ja tukkipuun kasvattamista, iski Suomen Luonto! Sieltä tuli tilastotietoa siitä, miten hakkuiden lisäys vaikuttaa lahopuun määrään ja mustikkasatoon. Eli päivystysvuorossa oleva toimittaja sekoitti asiat aivan täydellisesti. Tukkipuun kasvattaminen alkaa taimikon perustamisesta..

Siis ihan oikeasti, olisiko jo aika aikuistua luontojärjestöissäkin? Jos ei mitään asiallista kommenttia keksi vastaukseksi, ei lapselliset virhetulkinnat ainakaan auta oman uskottavuuden säilyttämisessä. Tahto olla oikeassa ei oikeuta laittamaan sanoja toisten suuhun.

Artikkelikuvassa on hyvin tavallinen suomalainen harvennettu metsä, jossa ei Luonto-Liiton twiitin perusteella voi retkeillä, marjastaa, sienestää tai metsästää ja joka ei tuota kansantaloudelle tai metsänomistajalle mitään (tämä on minun tulkintani, joka voi olla väärä, mutta näin minä twiitin ymmärsin). Se on yksi vaihe metsän kasvattamisessa, jolla pyritään tuottamaan tukkipuuta.