Kehittäminen on avain kestävyyteen

Meillä on ongelma! Tai oikeastaan kasa ongelmia. Maailmalla kuohuu, kun ilmastonmuutos tuo vuosi vuodelta suurempia vaikeuksia ihmiskunnan selviytymiselle vanhoilla asuinpaikoilla. Väestön liikkuminen on jo nyt suurta, mutta tutkijat ennustavat jopa satojen miljoonien ihmisten joutuvan jättämään kotinsa, koska elämisen edellytykset menetetään. Ja silti maapallon väestön määrä kasvaa koko ajan.

Jokainen meistä tarvitsee puhdasta vettä, ruokaa ja suojaa. Ilman näitä seuraa inhimillinen katastrofi. Se voi olla yksilökohtainen tai jopa kokonaista kansakuntaa koskeva, kuten olemme jo nähneet. Niiden riittävyys ei ole itsestään selvää myöskään suomalaisille.

Olemme tottuneet siihen, että saamme kaupasta tai pistorasiasta kaiken tarvitsemamme. Kannattaisi alkaa miettimään, mitä tapahtuu silloin, kun Itämerellä seilaavat ruokalaivat kääntävätkin kurssin kohti paremmin maksavia asiakkaita. Mitä puemme päällemme, kun puuvillapellot kuivuvat tai niiden tarvitsemat torjunta-aineet tuhoavat ihmisiltä elinmahdollisuudet? Mistä saamme riittävät materiaalit talojen tekemiseen, kun maahan virtaa entistä enemmän pakolaisia?

Ruoantuotanto ahdingossa

Suomen ruoantuotanto on ahdingossa äärevien sääolosuhteiden vuoksi. Viime kesänä oli liian märkää ja sato meni. Tänä kesänä kuivuus. Peräkkäiset katovuodet ajavat maanviljelijät taloudelliseen ahdinkoon ja moni onkin joutunut lopettamaan. Julkisuudessa käydään keskustelua, voiko maanviljelijöitä tukea ja monta mielipidettä on sen suuntaista, että ei. Onneksi Keskusta -vetoinen hallitus päätti toisin ja myönsi lisärahaa katokorvauksiin.

Maailmalla kohistaan mm. avokadojen tuottamisen ongelmista. Ensinnäkin avokadokilon tuottaminen vaatii vettä tolkuttomat määrät. Usein alueilla, joilla sitä ei ole ihmisilläkään. Sen lisäksi avokadosta on tullut uusi rikollisuuden rahoittaja. Mafiat ovat vallanneet avokadobisneksen mm. Etelä- ja Väli-Amerikan maissa ja alalle on tullut ihmiskauppaa, murhia ja väkivaltaisuuksia. Tämä lienee vain alkusoittoa, sillä kun ruokapula kasvaa, rikollisuus todennäköisesti kasvaa sen myötä kaikissa epävakaissa maissa.

Suomi on avainasemassa

Elämme maailman turvallisimmassa maassa, jossa on korkeasti koulutettu väestö. Tämä tekee Suomesta myös houkuttelevan kohteen, kun ihmiset miettivät mihin aavikoituvasta tai tautien ja sotien riivaamasta kotimaastaan lähtisi. Tämä antaa meille mielestäni vastuun myös kehittää entistä parempia varautumiskeinoja, mutta myös entistä puhtaampia ratkaisuja.

Suurin syy ilmaston lämpenemiseen on fossiilisten hiilivarastojen vapautuminen ilmakehään ihmisen toimesta ja luontaisesti.

Ilmastolla on elintärkeä rooli kaikelle lajistolle. Sen muuttumisen seurauksia emme tiedä vielä. Voimme vain ennustaa ja arvailla. Ilmaston lämmittäjien osalta olemme suhteellisen yksimielisiä. Suurin syy ilmaston lämpenemiseen on fossiilisten hiilivarastojen vapautuminen ilmakehään ihmisen toimesta ja luontaisesti. Meidän olisikin syytä tehdä päätöksiä kaikilla osa-alueilla, jotta nämä ikiaikaiset hiilivarastot jäisivät mahdollisimman vähälle hyödyntämiselle.

Kuluttaja on vastuussa!

Vaikka olisi niin helppoa ajatella, ettei omalla kulutuskäyttäytymisellä ole väliä, sillä huijaa vain itseään. Voi olla, että kehittyvissä, miljardien asukkaiden maissa, kulutetaan suhteettoman paljon. Silti sielläkin on kyse yksilöiden tekemistä valinnoista. Jokainen kuluttaja vaikuttaa kokonaisuuteen omalta osaltaan.

Ensisijaisesti kannattaa pyrkiä vähentämään kulutusta. Ilmastoystävällisin teko on jättää tuotteet ostamatta ja sitä kautta vähentämällä niiden valmistamiseen tarvittavien raaka-aineiden tarvetta. Tätä tietysti hidastaa markkinatalous, joka perustuu jatkuvaan kulutuksen lisäämiseen. Koko ajan meille tuputetaan mitä mielikuvituksellisempia tuotteita, joita ”välttämättä” muka tarvitsemme, kaikilta mahdollisilta suunnilta. Kuluttajan ei ole helppoa vähentää kulutusta, kun ympäristö suorastaan huutaa kulutuksen riemusanomaa.

Liikekeskus

Ihan kokonaan kulutusta ei varmaan kukaan lopeta. Valitsemalla kestäviä, uusiutuvista tuotteista tehtyjä tuotteita kuluttaja tukee teollisuuden muutosta näiden valmistukseen. Teollisuus tuottaa niitä tuotteita, joita ostetaan ja siihen voi vaikuttaa ainoastaan kuluttajat. Poliittisilla päätöksillä voidaan vaikuttaa tuotteiden hintoihin, jotka ohjaavat kulutusta, mutta lopullinen valinta on kuluttajan vastuulla.

Jotta teollisuus voi valmistaa kilpailukykyisiä tuotteita uusiutuvista materiaaleista, meidän on huolehdittava mahdollisimman hyvin raaka-aineen saatavuudesta ja vältettävä hinnan tarpeetonta nostamista. Tässä erityispaino on metsäsektorin toiminnan kannattavuudella, sillä puusta voidaan valmistaa taloja, vaatteita, pakkausmateriaaleja, lääkkeitä, papereita, biomuoveja ja lukemattomia muita ihmisten jokaipäiväisessä elämässä tarvitsemia tuotteita, joista osa on alhaisen jalostusasteen tuotteita, mutta koko ajan kasvaa korkeamman asteen tuotteiden valmistus innovaatioiden tullessa tuotantoon. Parasta on, että Suomessa tuotettuna arvoketju tuottaa myös taloudellista hyötyä metsänomistajille, asiantuntijoille, tutkijoille, korjuuyrittäjille, kuljetusyrittäjille, sahoille, tehtaille, kaupalle, työntekijöille ja yhteiskunnalle maailman kestävimmin toimivan metsätalouden ansiosta. Ainakaan minun korviini ei ole kantautunut parempaa mallia muualta. Metsätalouden ja metsäsektorin vastuulla on tuottaa ihmisille kestävällä tavalla ja kestävistä materiaaleista tuotettuja tuotteita, jotta he voivat ostaa niitä.

Ristiriitaa

Ristiriitainen ilmastoviestintä hämmentää

Vaikka meillä on siis vastuu, osaaminen ja tietämys uusiutuvien tuotteiden kestävään valmistukseen, ristiriitaisella ilmastoviestinnällä hämmennetään kuluttajia. Jos vaaditaan uusiutuvien tuotteiden käyttöä ja samaan aikaan pyritään vaikeuttamaan metsäsektorin toimintaa, viestit ovat pahasti ristiriitaisia. Jos vastustetaan ydinvoimaa ja samalla kailotetaan ilmastonsuojelusta, viesti on ristiriitainen. Jos vaaditaan öljynporauksen lopettamista ja biotuotetehtaiden perustamista, viesti on ristiriitainen. Jos kampanjoidaan hakkuiden yksipuolistamisen eteen ja samalla suositaan puupohjaisia tuotteita, viesti on ristiriitainen. Jos toistetaan mantran lailla, miten lisähakkuut pienentävät hiilinielua ja metsien puumäärä lisäyksen jälkeenkin kasvaa kymmenillä miljoonilla kuutioilla vuodessa, viesti on ristiriitainen. Jos vaaditaan kestävää metsien käyttöä, mutta tehdään hiilitaselaskelmat lyhyellä aikavälillä, viesti on ristiriitainen. Jos vaaditaan luonnon monimuotoisuutta, mutta vaarannetaan se hidastamalla kehitystä kohti vihreää taloutta, viesti on ristiriitainen. Voikin vain kysyä, miksi ihmeessä kukaan tällaista viestintää tekisi, jos olisi aidosti ilmastosta tai luonnosta huolissaan? Ja miksi niistä pidetään kiinni ja niiden eteen ollaan valmiita tekemään asioita, joita pidetään yleisesti paheksuttavina?

Tekoja populististen väitteiden sijasta

Asuminen on suurin hiilidioksidipäästöjen aiheuttaja. Päästöjä tulee niin rakentamisen, kuin asumisenkin aikana. Meidän tulisi pikavauhtia valtavirtaistaa puurakentaminen kaikille yhteiskunnan tasoille. Suunta on jo oikea, mutta kehitystä pitäisi jouduttaa. Ongelmaksi muodostunee rakennusyhtiöiden olemassa olevat tuotantolaitokset ja niiden muuttaminen tähän soveltuvaksi. Kehitystä ei ainakaan hidasta myöskään betoniteollisuuden vahva rooli rakentamisen saralla. En usko, että betonirakentaminen koskaan tulee kokonaan loppumaankaan, mutta yhdistelemällä betonia, terästä ja puuta voidaan jo saavuttaa merkittävää kehitystä ilmastonäkökulmasta.

Energiasektori tekee murrosta. Hajautettu energiantuotanto yleistyy ja tulevaisuudessa yhä enemmän asumisenkin energiasta tuotetaan paikallisella tasolla uusiutuvista raaka-aineista. Se on hyvä, koska silloin myös raha jää paikallista aluetaloutta tukemaan. Aurinko, puu, geoenergia ja muut uusiutuvat lähteet voivat lämmittää talot ja niistä saadaan myös tarvittava sähkö. Ilokseni voin todeta, että tämä kehitys on jo liikkeellä. Koska se on myös taloudellisesti kannattavaa, sen yleistyminen uudisrakentamisessa on odotettavissa pikavauhtia. Esimerkiksi Kirkkonummen Masalaan suunniteltavassa ekokylässä energiainvestointien takaisinmaksuaika on 3,5-9,5 vuotta riippuen siitä, saadaanko siihen energiatukea vai ei. Tällä investoinnilla tuotetaan kaikki energia alueen n. 250 asuntoon tulevaisuudessa todella edullisesti. Vastaavaa ratkaisua käyttää myös ASV Arctic Smart Village Oy, joka edistää Älykylä -konseptillaan taloudellisesti ja ekologisesti kestävämmän asumisen kehittymistä ensisijaisesti Pohjois-Suomessa, mutta tulevaisuudessa myös muualla Suomessa ja ulkomailla.

Paikallinen ruoantuotanto vähentää kuljetuksen päästöjä. Siksi esimerkiksi olosuhteet täysin hallinnassa pitävät ratkaisut ansaitsevat huomiomme. Vertikaalikasvatus (l. kerroskasvatus) ja kalojen kiertovesikasvatus ovat erinomaisia esimerkkejä ruoantuotannon uudistamisesta. Ulkoisilla olosuhteilla ei ole merkitystä, kun ne eivät pääse vaikuttamaan prosessiin. Toivottavasti alan kehittämiseen löytyy innokkaita yrittäjiä lisää ja poliittinen tuki. Ainakin ASV Oy:n Älykylä -konsepti tukee kehitystä.

 

 

Mainokset

Pöllögate – ottaako kukaan vastuuta?

Kun Jukka Tanner otti kuvan suloisesta ja pörröisestä pöllönpoikasesta, alkoi sen aikainen mediashow, joka kertoo paljon metsäkeskusteluiden tasosta. Motokuski tuomittiin surutta murhaajaksi. Siis verrallistettiin ihmisen tappajaan. En tiedä, mitä on kuskin mielessä liikkunut, kun on lukenut olevansa ”ihmishirviö”. Itselleni on jo kehittynyt aika paksu nahka, olenhan metsämörkö. Mutta kyseessä on aivan tavallinen työtä tekevä suomalainen, joka todennäköisesti arvostaa luontoa ja haluaa monimuotoisuutta vaalia.

Tanner jakoi kuvan omalla Facebook -tilillään, joka sai heti huomattavan levikin. Luontojärjestöt ottivat kuvan heti markkinointinsa keulakuvaksi ja höystivät kohua sen minkä voivat. Some kuohui raivon partaalla ja kuva levisi satoihin tuhansiin päätelaitteisiin alta aikayksikön aiheuttaen suuttumusta, tunteenpurkauksia ja raivoa koko metsäalaa kohtaan. Kuva oli tehokas ja kannatus kasvoi räjähdysmäisesti. Myös YLE uutisoi ”murhenäytelmästä”

YLE: ”Lintujen rengastaja Jukka Tanner kohtasi viime viikolla Riihimäellä häntä järkyttäneen näyn. Yksinäinen lehtopöllön poikanen kyhjötti valtavan kannon päällä. Ympärillä metsää oli kaadettu sileäksi.”

Tanner kertoi YLE:n jutussa, kuinka oli löytänyt yksinäisen pöllön keskeltä avohakkuuta kannolta nököttämästä. Jo samassa jutussa hän kertoi, miten oli korjannut metsäkoneen tuhoaman pesän ja nostanut linnun takaisin pesäänsä. Linnun sisar oli hänen mukaansa todennäköisesti menehtynyt hakkuiden yhteydessä.

Huom! Juttua korjattu myöhemmin.

MTV: ”Liikuttava kuva: Piittaamattomat hakkuut murskaavat lentokyvyttömät poikaset hengiltä pesiinsä – rengastaja todistaa surullisia lintukohtaloita”

Ilta-sanomat: ”Kuvan lehtopöllö menetti pesänsä hakkuiden myötä. Tarinalla oli kuitenkin onnellinen loppu, sillä pöllö pääsi asustelemaan varapönttöön. (KUVA: Jukka Tanner)” Huom! Juttua korjattu myöhemmin.

Iltalehti: ”Aukiolla mies oli kohdannut muutenkin lohduttoman näyn: kaikki rehevän metsän puut oli jyrätty maahan, ja muiden lintujen tavoin pieni lehtopöllö oli menettänyt kotinsa.”

Myös julkisuuden henkilöt osallistuivat kuvan levitykseen somessa.

Jari Tervo: ”Lehtopöllön poikanen kotinsa raunioilla. Näin käy kun ihminen menee metsään”

Emma Kari (Vihr.) otti jyrkästi kantaa ja lobbasi avohakkuukieltoa ja pesintäaikaista hakkuiden keskeytystä.

Lavastettu kuva

Ei mennyt kauaa, kun paljastuikin, että kuva olikin lavastettu. Tanner oli nostanut pöllönpoikasen itse kannolle kuvattavaksi. Hänen puuhiaan oli todistamassa kaksi silminnäkijää, jotka kertoivat nähneensä kolmannen miehen hakkuissa suojatulla pöllönpesällä.

Harvinaista kyllä, tällä kertaa metsäalan vastustamiseksi nostettujen väitteiden paljastuttua huuhaaksi, asiaa ei haudattukaan kaikessa hiljaisuudessa. Some käy edelleen kuumana. Pöllö ei ollutkaan vaarassa, mikä oli helpotus kaikille. Metsänomistaja ja metsäyhtiön edustaja olivat merkanneet pesäpuun ja säästäneet pesän ympärilläkin olevat puut hakkuilta, kuten asiaan kuuluu. Mutta kohu jatkuu.. Miksi?

Lavastuksen paljastuttua Tanner muuttikin tarinaansa. Nyt hän kertoi olleensa rengastamassa pöllöä ja oli nostanut pöllön kannolle kuvattavaksi. Tämän toimintatavan tuomitsi Suomen Luontokuvaajien puheenjohtaja Kari Wallgren täysin Maaseudun tulevaisuuden tulevaisuudelle antamassaan lausunnossa. ”Eettisissä ohjeissa kielletään myös levittämästä valheellista tai harhaanjohtavaa informaatiota.”, kertoo Wallgren.

Muuttuvat lehtiartikkelit

Pian Tannerin tarina oli taas muuttunut ja niin myös alkuperäiset artikkelit lehdissä. Yksi säilyi ennallaan. Luontojärjestöt markkinoivat avohakkuiden vastaista kampanjaansa edelleen #pöllögate:n avulla ja vähättelevät levittämäänsä #disinformaatiota.

Pöllögate YLE korjaus
YLE ei kerro koko korjausta ja kyseenalaistaa oman korjauksensakin

YLE: Alkuperäiset väitteet on pitkälti poistettu ja tilalle on haastateltu avohakkuita kieltävää kampanjaa ajavan Bird Life Suomen asiantuntijaa, joka markkinoi kampanjaa ja paisuttelee metsien käsittelyvoimakkuutta vanhaan tapaan.

Iltasanomat sentään kertovat jutun lopussa tekemistään muutoksista toisin kuin YLE.

Media puolustelee

Median korjaavat liikkeet ovat järjestään luonteeltaan sellaisia, jotka yrittävät tyynnytellä luontoväkeen kohdistunutta paheksuntaa. Suomen Kuvalehden toimittaja Mikko Niemelä menee tässä ehkä kaikista pisimmälle kolumnissaan. Hän vierittää syyn kokonaan toimitusten niskaan, kun eivät tarkistaneet taustoja jutusta. Luontojärjestöillehän tämä kelpaa ja jokainen jakaakin nyt Niemelän kirjoitelmaa innoissaan. Onhan se kuin taivaasta tipahtanut pelastusrengas hukkuvalle.

”on myöhäistä itkeä kun paska on jo housuissa”

Niemelä kirjoittaa kohun vaiheista tiivistelmän. Jostain syystä hän unohtaa kokonaan ehkä sen suurimman uutisen koko kohussa. Tanner sai koko kohun aikaiseksi. Hän useissa lehdissä kertoi, miten hakkuukone oli hakannut pesäpuun. Hän ei myöskään oikaissut vääriä juttuja ennen silminnäkijöiden julkituloa. Tässä pätee vanha viisaus ”on myöhäistä itkeä kun paska on jo housuissa”.

Kuinka moni aidosti uskoo, että neljän eri lehden toimittajat olisivat keksineet samanlaisen väärän tarinan pöllökuvan yhteyteen, jos Tanner olisi kertonut nostaneensa pöllön kuvattavaksi? Kuinka moni uskoo, että kaikki jutut kertoivat hänen löytäneen pöllönpoikasen kannolta keskeltä hakkuuaukeaa, eikä Tannerilla olisi osuutta tähän viestiin?

Kenellä vastuu?

Tanner ei ota vastuuta. Lehdistö ei ota vastuuta. Luontojärjestöt eivät edes pahoittele ja markkinoivat virheelläkin avohakkuunvastaista kampanjaansa. Itse olen kasvatettu siihen, että jokainen tekee virheitä joskus. Virheen sattuessa pyydetään anteeksi. Se on ihan perusoppeja käytössäännöistä. Omasta mielestäni kaikki edellämainitut voisivat asiallisesti kantaa oman vastuunsa koko kohussa. Tanner on muutellut tarinaansa ja epäilys on suuri, että kohu on kokonaan hänen vastuullaan. Olisi suoraselkäistä tunnustaa ja pyytää anteeksi. Media ei tarkistanut jutun taustoja metsänomistajalta tai metsäyhtiöltä. Se voisi pahoitella virhettään valemedian levittämisestä. Luontojärjestöt löivät koko metsäalaa kuin vierasta sikaa. Se voisi kantaa vastuunsa ja tunnustaa, että heillekin voi tapahtua virheitä. Nähtäväksi jää, ottaako kukaan vastuuta..

Jotain hyvääkin

Jokaisessa jutussa on myös hopeareunus. Metsähallituksen tiedottajana työskennellessäni huomasin konkreettisesti erittäin nopeasti, miten luontojärjestöjen tiedotteet menevät sellaisenaan toimitusten seulan läpi lähes poikkeuksetta. Koska usein Metsähallitus oli syytösten kohteena ”kasvottomana valtion rahasampona”, usein tiesin myös asioiden todellisen tilan. Se ei yleensä ollut lähellekään lehdestä luettua.

Oli varsin yleistä, että luontojärjestöltä lähtenyt uutisaihe päätyi lehtiin PELKÄSTÄÄN luonnonsuojelijoiden haastatteluilla varustettuna. Metsähallituksella oli sitten mahdollisuus oikaista juttua jälkikäteen. Sen verran höveleitä olivat kuitenkin toimituksissa. Mutta jos itse laitoin tiedotteita lehtiin Metsähallituksen toiminnasta, oli aivan tavallista, että samaan juttuun sisällytettiin jonkun luontojärjestön ”asiantuntijan” metsätalousvastaista paheksuntaa höystettynä väitteellä vanhojen metsien loppumisesta ja ehkä itse aiheestakin.

Ehkä #pöllögate toi esiin sen, minkä metsäala on tiennyt jo pitkään. Luontojärjestöt eivät toimi rehellisesti viestinnässään. Ne käyttävät #valemedia:a ja ”disinformaatio:ta häikäilemättömästi hyväkseen saadakseen julkisuutta kapeakatsontaisille tavoitteilleen. Ehkä viimein media ottaa opikseen ja alkaa selvittämään yhden asian järjestöjen levittämiä tietoja myös toisesta näkökulmasta. Tätä olen toivonut koko metsäalalla oloni ajan. Se on vastuullista journalismia!

Lisäksi metsäala on saanut erinomaisen syyn jakaa ihmisille tietoa erilaisista ohjeista ja suosituksista, joita pöllöjen ja muiden luontokappaleiden suojelemiseksi metsätalouden arkitoimissa on aktiivisessa käytössä. Ja se kirjo on valtava!

Ja mitä opimme siis kohusta. Opimmeko lähdekriittisyyttä? Opimmeko kuulemaan myös toista osapuolta?

(Lisätty 17.6.2018)

Iltalehti teki laajan jutun 17.6., jossa äänessä olivat kuvan ottaja ja luontojärjestöt. Ihan käsittämätön tarina saa siis jatkoa. Jutun otsikointi oli kohuun viittaava, mutta sisältö oli ihan pelkkää luontoaktivistien metsätalousvastaista propagandaa. Ja mitä opimme siis kohusta. Opimmeko lähdekriittisyyttä? Opimmeko kuulemaan myös toista osapuolta? Jos Iltalehden mielestä kohukuvaajan tarinaan toisen puolen tuo Bird Life Suomi ja Suomen Luonnonsuojeluliitto, ei opittu yhtään mitään..

Paloma Hannonen (SLL) kertoo, kuinka 25 % puutavaralajeista tulee hakkuilta kesällä neljän kuukauden aikana. Eli kesällä hakataan selvästi muita aikoja vähemmän. Pesimäaikaiset hakkuut kattavat n. 0,2% Suomen metsistä. Tämä on merkitsevä luku, joka asettaa vaatimukset, uhan ja seuraukset mielestäni kohtuullisen hyvin mittakaavaan.

(Lisätty 11.7.2018)

YLE on alkanut mainostaa avohakkuukieltoa tosissaan. Lähes jokaisessa metsiin liittyvässä jutussa aloitetta nostetaan ylös. Greenpeacen Sini Harkki oli Päivän kasvona. Sinin tarina oli tuttua höttöä, jolla ei tosielämään ollut paljoakaan yhtymäkohtia. Pöllögate tuotiin esiin toimituksellisesti oudossa valossa. Toimittaja kyllä kertoi alkuperäisestä kuvasta ja kuvaili miten se toi buustia aloiteelle. Jostain syystä ei kuitenkaan lavastuksesta puhuttu sanallakaan, vaikka olisi ollut juuri oikea henkilö vastaamaan lavastetun kuvan käytöstä markkinoinnissa.

Kansainvälisen luonnonsuojelubiologien konferenssista tehdyssä jutussa arvosteltiin metsätaloutta, joka vallitsi 1980 -luvulla. Nykymetsätaloudesta ei puhuttu juuri mitään. Mutta tässäkin yhteydessä lakialoite kyllä nostettiin esiin, vaikka se ei konferenssiin liity mitenkään.

Kansalaisaloite propagandan levittämiseksi

Luontojärjestöt ovat jättäneet kansalaisaloitteen avohakkuiden kieltämiseksi valtion mailla. Lakialoite pitää kuitenkin sisällään tutkimustiedon vastaisia, sekä ristiriitaisia esityksiä, jotka ovat lähinnä luontojärjestöjen mielipiteitä, vaikka ne esitetään faktana. Kansalaisaloite -palvelun tarkoitus ei ole järjestöjen propagandan levittäminen. Valitettavasti nyt se valjastettiin juuri sellaiseksi demokraattisen päätöksenteon irvikuvaksi, jonka vuoksi koko kansalaisaloitteen olemassaolo on uhattuna muutoinkin.

Listasin muutaman epäkohdan aloitteesta:

  1. Aloitteessa vaaditaan jatkuvan kasvatuksen menetelmiä käytettäväksi kaikkialla, vaikka metsätutkimus osoittaa, ettei se ole soveltuva kaikille alueille. Vaatimus avohakkuuttomuudesta on aloitteen tekijöiden julkisuudessa esittämien perusteluiden ja aloitteen pääasiallisen sisällön kuvailun perusteella itse asiassa vaatimus jatkuvan kasvatuksen käytöstä, vaikka se on kirjattu avohakkuuttomuutena. Peitteellinen metsänkasvatus on yleiskäsite, jota ei ole tarkasti määritelty ja joka elää koko ajan.
  2. Aloitteessa esitetään Metsähallitukselle kestävän kehityksen taloudellisten, sosiaalisten ja ekologisten kriteerien noudattamista ja tuloksellista toimintaa. Avohakkuu on taloudellisesti ylivoimaisesti kannattavin uudistamismenetelmä suurimmalla osalla valtion metsätalousalueita. Sosiaalisessa näkökulmassa yksi merkittävimmistä tekijöistä on työpaikkojen säilyttäminen erityisesti haja-asutusalueilla, joilla valtaosa valtion metsätalousalueista sijaitsee. Vaatimus uhkaa näiden alueiden sosiaalista pääomaa ja elinvoimaisuutta, joka on muutenkin haasteellista. Lisäksi tuloksellinen toiminta vaarantuu lakialoitteessa esitetyillä menetelmämuutoksilla. Aloite ja sen sisältö ovat siis ristiriidassa keskenään.
  3. Aloitteessa korjaavaksi menetelmäksi aloitteessa esitettyjen vaatimusten vastaisesta toiminnasta esitetään vaatimusta vallinneen olotilan palauttamisesta. Mikäli avohakkuu on tehty, sen korvaava toimenpide olisi siis metsän uudistaminen, kuten nykyisinkin. Varttunutta metsää ei ole mahdollista tilalle siirtää kohtuullisin kustannuksin.
  4. Yleiset yhteiskunnalliset velvoitteet Metsähallitukselle on jo määritelty laaja-alaisessa yhteistyössä niiden tahojen kanssa, joita Metsähallituksen toiminta koskettaa. Lakialoite on loukkaava demokraattisesta valmistelua kohtaan, koska juuri tehdyssä Metsähallituslaki -uudistuksessa osallistettiin laajasti sidosryhmiä ja lain uudelleen avaaminen joiltakin kohdin vaatisi käytännössä koko lain uudelleen valmistelua.
  5. Ilmaston kannalta esitys on vahingollinen, vaikka sitä käytetään perusteluissa. Luonnonvarakeskuksen tutkimuspohjainen vallitseva käsitys on, että metsien käyttöä lisäämällä voidaan parantaa metsien hiilensidontakykyä. Lisäksi kohdekohtaisen tarkastelun laajentaminen puuraaka-aineen elinkaarta koskemaan ja ottamalla huomioon substituutiovaikutus, metsien pitäminen mahdollisimman tehokkaassa kasvussa on ilmaston kannalta paras vaihtoehto. Aloite taas tarkoittaisi metsien hiilensidontakyvyn alenemista laaja-alaisesti ja pitkäaikaisesti. Tältä osin aloite ja sen perustelut poikkeavat toisistaan yleisen käsityksen mukaan.
  6. Aloitetta perustellaan myös virkistyskäytön lisäämisellä. Tutkitun tiedon perusteella sekä suomalaiset, että ulkomaalaiset viihtyvät parhaiten hoidetuissa metsissä. Metsätalouden ylläpitämät metsäautotiet mahdollistavat helpon pääsyn metsään virkistäytymään. Valtion maista on aktiivisen käytön piirissä 2 prosenttia vuosittain. Suurin osa käsittelyistä on harvennushakkuita, joilta kertyy metsäteollisuuden käyttöön merkittävä määrä puuta. Myös energiapuu tulee harvennuksilta. Aloitteessa ei osoiteta, miten virkistyskäyttö lisääntyisi, koska nykyisinkin valtion mailla on monipuoliset mahdollisuudet virkistäytymiseen.
  7. Jatkuvapeitteinen kasvatus johtaisi monella alueella metsien kuusettumiseen. Kuusettuminen johtaa juurikäävän yleistymiseen ja myrskytuhoalttiuteen. Ilmastonmuutoksen ennustetaan aiheuttavan lisääntyviä myrskyjä ja aloitteen perustelut näiltä osin ovat virheellisiä. Aloitteessa esitetyt olettamukset vaikutuksista eivät ole tutkimusperusteisia.
  8. Avohakkuiden positiiviset vaikutukset lajistolle, mustikalle ja linnustolle on jätetty pois ja poimittu vain mahdollisia negatiivisia vaikutuksia. Lisää aiheesta Suomen Metsäyhdistyksen artikkelista.
  9. Lakialoite on sisällöltään huomattavilta osin virheellistä ja tieteellisten tutkimustulosten vastainen. Tekstiosiossa on selvästi havaittavissa viitteitä siitä, että lakialoitteen tekijöiden mielipide esitetään tieteellisesti todennettuna faktana ja erehdyttää siten aloitteen lukijaa.
  10. Aloite ei ole metsäntutkimukselliseen perustuva ja esitetyt vaikutukset ovat lähinnä hypoteettisiä toivomuksia, jotka on esitetty tulevina muutoksina.
  11. Aloitteessa on esitetty, että siirtyminen erirakenteisen metsän kasvatukseen voi aiheuttaa tilapäisiä taloudellisia menetyksiä. Todellisuudessa vaikutukset olisivat merkittäviä ja tilapäisyys kestäisi vähimmilläänkin kymmeniä vuosia. Valtiontaloudesta katoaisi kymmeniä miljoonia euroja tuloja joka vuosi, joka olisi poissa vanhuksilta, lapsilta, vähävaraisilta, koulutuksesta, terveydenhuollosta jne. Aloitteen mukaiset muutokset voivat aiheuttaa myös pysyviä taloudellisia menetyksiä sekä Metsähallitukselle, yhteiskunnalle, että metsäteollisuudelle.
  12. Aloitteessa esitetään, että jatkuva kasvatus on heti kannattavampaa merkittävässä osassa metsiä. Väitettä ei ole pystytty tieteellisesti todentamaan vuosikymmenten tutkimuksista huolimatta. ”Merkittävä osa” on myös epämääräinen määre, sillä jollekin merkittävä osa tarkoittaa suurinta osaa ja toisille voi pienelläkin osalla olla merkittävä vaikutus. Esimerkiksi Sakatin kaivoshanke, jossa malmio sijaitsee lähes Natura-alueen rajalla 300 metrin syvyydessä ja jopa sivustapäin kaivettavan tunnelin katsotaan aiheuttavan merkittäviä muutoksia Natura-alueeseen. Lauserakenteella annetaan selvästi harhaanjohtavaa kuvaa merkittävyydestä, joka saattaa tarkoittaa sitä, että osa allekirjoittajista allekirjoittaa aloitteen luullen merkityksen olevan suuremman kuin se onkaan.
  13. Taloudellisten vaikutusten vertaaminen yleisten yhteiskunnallisten velvoitteiden kustannuksiin ei ole vertailukelpoista. Metsätalouden taloudellinen kannattavuus mitataan euromääräisesti saatuina myyntituloina, eikä laskennallisesti hakkaamatta jätetyn saamatta jääneeseen tulona. Aloitteen taloudellisten vaikutusten arviointi koskee pääasiassa muita arvoja, kuin taloudellisia arvoja ja on siten harhaanjohtava.
  14. ympäristövaikutusten arviointi on tehty puutteellisesti, eikä siinä ole otettu huomioon vaikutuksia lajistolle kattavasti. Avohakkuuala ja sen jälkeinen taimikkovaihe tarjoaa erinomaiset elinolosuhteet sadoille lajeille, joista osa on uhanalaisia. Avohakkuu ja maanmuokkaus muuttavat ympäristöä pienialaisesti, mutta isommassa mittakaavassa niiden merkitys pienenee olemassa olevan lajiston suhteen. Arvioinnissa ei huomioida avohakkuun myönteisiä vaikutuksia lajistolle.
  15. Uhanalaisten lajien osalta suurin osa lajeista elää alueilla, joilla metsätaloutta ei harjoiteta. Ehdoton enemmistö lajeista on lehtolajeja, eikä Metsähallitus tee avohakkuita lehdoissa. Mainituista lajeista jopa 300 on uhanalaisia sulkeutuvien metsien vuoksi. Avohakkuuttomuus ei vaikuta myönteisesti niihin lajeihin. Lisäksi on selvinnyt, ettei metsätalouden todellisia vaikutuksia ole arvioita uhanalaisarvioinnissa, eikä tutkimustietoa näiltä osin voi soveltaa tässä aloitteessa. Kyseessä on tältäkin osin harhaanjohtavan tiedon antaminen lakialoitteessa.
  16. Lintujen osalta on mainittava, että lintujen yhtäkkiseen vähenemiseen ja metsätalouteen ole voitu osoittaa selviä yhteyksiä. Kuitenkin esimerkiksi Bird Life Suomen asiantuntija arvioi Metsähallituksen metsänhoidon suosivan lintuja yksityistä metsätaloutta paremmin. Tässäkin osiossa Metsähallituksen metsätalouden vaikutuksista annetaan harhaanjohtavaa tietoa.
  17. Vaikutuksia poronhoidolle on aloitteessa liioiteltu. Metsähallituksella on toimivat käytännöt, joiden mukaan se toimii poronhoitoalueella yhteistyössä paliskuntien kanssa. Poromiehet myös työllistyvät hiljaisena aikana Metsähallituksen metsuritöissä, joita nykyään ovat pääasiassa taimikoiden raivaukset, jotka ovat seurausta avohakkuista.
  18. Aloitteen vaikutusten arvioinnissa käsitellään pitkästi kaikkea Suomen luontoon liittyvää yksipuolisesti ja tarkoitushakuisesti. Koko aloitteen voidaan tulkita olevan luontojärjestöjen propagandaa tiivistävä manifesti, eikä lakialoite.

Näillä perusteilla olen lähettänyt oikeusministeriöön sähköpostia, jossa vaadin aloitteen pikaista poistamista Kansalaisaloite.fi -palvelusta.

PissaaVJ

Media edelleen ympäristöjärjestöjen otteessa?

Valtakunnan suuret mediat toitottavat vastuullisen journalismin puolesta. Mutta kun kyseessä on ympäristöjärjestöjen propaganda, ei vastuujournalismista ole tietoakaan. Tämä on loistava esimerkki siitä, miten muun muassa YLE:n ja Helsingin Sanomien toimitukset konttaavat ympäristöjärjestöjen edessä kumartaen kuin kuninkailleen.

YLE oli kutsunut kaksi pahimmasta päästä olevaa aktivistia kertomaan, kuinka Suomessa pitäisi metsätaloutta harjoittaa. Ei siis vahingossakaan ketään metsäalan asiantuntijaa, joka olisi voinut heti puuttua räikeään valehteluun ja totuuden muutteluun. Siinä sitten kirkkain silmin kerrotaan kansalle, kuinka hieno aloite on tehty toimittajan vähän myötäillessä. Minusta tuollainen ei ole vastuullista journalismia, vaan vahingollista toimintaa kaikelle suomalaisuudelle.

Minulla on uutinen medialle! Luontojärjestöt ovat yhden asian järjestöjä, joille ei totuus ole vuosikymmeniin ollut kovin painava asia. Niiden tehtävä on synnyttää kiistoja, jotta ihmiset antaisivat heille rahaa!

Kansalaisaloitteen sisältö ei ole merkitsevä

Pyyntööni aloitteen poistamisesta sain kielteisen vastauksen. Oikeusministeriö ei tarkista sisältöä, vaan vastuussa siitä on aloitteen tekijä. Kansalaisaloite.fi:n ylläpito tarkistaa vain, onko aloite sääntöjen mukainen, eikä siellä ole rehellisyysvaatimusta. Aloite on ilmaisunvapauden piirissä, joten tällainenkin satuilu on mahdollista julkisuustemppuna. Voimmekin varmasti odottaa näitä tarinoita kansalaisaloitteen muodossa lisää tulevaisuudessa. Eduskunta voi sitten ampua niitä alas, jolloin luontojärjestöt saavat taas uuden syyn nostaa meteliä. Sinänsä suorastaan nerokas markkinointikikka, vaikkakin pitää kansalaisten osallistumista lainvalmisteluun pilkkanaan.

Muokattu 18.5. klo 14.50 (Lisätty oikeusministeriön vastauksen kappale, avohakkuiden positiiviset vaikutukset ja numeerisia arvioita vuosittaisista tulonvähennyksistä valtion budjettiin)