Julkaistu 15.7.2021
Tämän artikkelin tarkoitus on auttaa ihmisiä ymmärtämään metsäkeskustelussa käytettäviä termejä ja kannustaa pohtimaan itsenäisesti metsäkeskustelussa käytäviä argumentteja. Kannattaa laittaa linkki talteen, jos haluaa palata näiden kysymysten pariin myöhemmin.
Kirjoittaessani tätä julkinen keskustelu EU:n metsästrategiaesityksestä käy kuumana, joten aloitan ilmastokysymyksistä. Julkisessa keskustelussahan on hyvin eriytyneitä kantoja siitä, miten hakkuumäärät vaikuttavat ilmastoon. Jotta lukija voi ymmärtää, miksi esittäjästä riippuen vaikutus voidaan esittää jopa päinvastaisena, haluan hieman syventää ymmärrystä metsätaloudesta ylipäätään.
Hakkuiden vaikutus ilmastoon
Keskustelu hakkuiden vaikutuksesta käydään ylätasolla, eikä pureuduta oikeastaan siihen, miksi hakkuita ylipäätään tehdään. Jokaisen on hyvä pitää aina kirkkaana mielessä, ettei yhtään hakkuuta tehdä, mikäli hakkuissa saatavalle puulle ei ole tarvetta. Ilmastonmuutos johtuu fossiilitaloudesta. Edelleen käytämme järjettömän määrän fossiilisia raaka-aineita, jotka lisäävät kokonaishiilen määrää ilmakehässä ja hiilenkierrossa. Talousmetsillä on tässä kokonaisuudessa oikeastaan kolme funktiota. Kasvaessaan talousmetsät sitovat hiiltä ilmakehästä, metsät varastoivat sitomaansa hiiltä ja puu on uusiutuva raaka-aine, jolla voidaan korvata fossiilisia raaka-aineita. Kaikki mielestäni yhtä tärkeitä. Jätin tietoisesti suojelumetsät ilmastoasian ulkopuolelle, koska ne toimivat vain hiilen varastona ja itse asiassa päätyvät kaikki jossain vaiheessa päästölähteeksi kasvun tyrehtyessä ja puiden alkaessa kuolla. Tällaisilla metsillä on oma merkityksensä monimuotoisuuden kannalta, mutta pidättäydyn tässä ilmastovaikutuksiin selkeyden vuoksi ja siksi, että ilmastovaikutukset ovat negatiivisia.
Kun puhutaan hakkuista, on tärkeää pohtia minkälaisia hakkuita tarkoitetaan ja samalla pitää mielessä, minkälaiseen käyttöön kyseisestä hakkuusta saatava puu menee. Vaikka julkisessa keskustelussa ollaankin monesta asiasta erimielisiä, vallitsee kutakuinkin konsensus siitä, että pitkäaikaisiin hiilivarastoihin puuta kannattaa käyttää. Tällaisia ovat muun muassa rakennuksiin käytettävä puu. Sellua ja lyhytikäistä hiilivarastoa jotkut parjaavat ja toiset taas pitävät papereita ja kartonkeja erinomaisina vaihtoehtoina fossiiliselle muoville. Siitä lähes kaikki ovat samaa mieltä, että hygieniatuotteita on tärkeä käyttää. Koska puusta valmistetaan kymmeniä tuhansia erilaisia tuotteita, pyrin käyttämään artikkelissa yleisimpiä tuotteita selvyyden vuoksi. Lisäksi rajaan hakkuut kolmeen kategoriaan, jotta selkeys säilyy.
Avohakkuun jälkeen metsä muuttuu vehreäksi keitaaksi
Avohakkuu, uudistushakkuu, päätehakkuu; Näitä voi ajatella sadonkorjuuna. Jopa satavuotinen työ metsänkasvatuksessa tulee pisteeseen, jolloin metsänomistaja tekee tilin. Tukkia kertyy paljon ja myös metsänomistajan saama tulo sen ansiosta. Uudistushakkuiden tarkoitus on nimensä mukaisesti saada uusi metsä kasvamaan metsälain mukaisesti. Uudistushakkuita seuraa uuden metsän perustamistoimet, joilla saadaan uusi taloudellisesti kannattava metsä kasvamaan kaadettujen tilalle. Uudistushakkuu tehdään siinä vaiheessa, kun metsän kasvu hiipuu, eikä arvokasvua enää juuri synny. Ja koska kasvu hiipuu, myös metsän hiilinielu heikkenee.
Tukki on se puun osa, joka kuskataan sahalle ja siitä tehdään lautaa ja lankkua. Niitä pitkäaikaisia hiilivarastoja rakennetaan tästä puusta. Ilmastonäkökulmasta tarkasteltuna hyötyjä on siis hiilinielun uudelleen käynnistäminen ja pitkäaikaiset hiilivarastot. Toki pitää muistaa, että metsästä pois viety puu pienentää metsän hiilivarastoa, mutta toisaalta kasvattaa sitä muualla.
Harventamaton metsä riukuuntuu
Harvennushakkuu, väljennyshakkuu; Puuston harventamisen tarkoitus on parantaa jäljelle jäävien puiden kasvua. Ilman ajallaan tehtyä harvennusta metsä sulkeutuu ja puut alkavat kilpailla toistensa kanssa valosta. Esimerkiksi männiköissä puut kuivattavat ja pudottavat alaoksat ja pyrkivät kasvamaan pituutta. Samalla ne menettävät yhteyttämiskykyään, kun latvus pienenee. Tästä seuraa riukuuntumista ja kasvutappioita. Riukuuntunut metsä ei ole tehokkain mahdollinen hiilinielu, eikä sellaisesta saada uudistushakkuun yhteydessä kovinkaan suurta tukkikertymää. Harvennus on siis välttämätön vaihe pitkäaikaisten hiilivarastojen muodostamisessa. Harvennuksia tehdään 1-3 kiertoajan kuluessa riippuen kasvupaikasta. Väljennyshakkuu tehdään yleensä kymmenisen vuotta ennen päätehakkuuta, jotta saadaan päätehakkuun tukkikertymää kasvatettua.
Harvennuksissa syntyy merkittävä määrä kuitupuuta, joka toimitetaan sellutehtaille jalostettavaksi selluksi. Sellu on raaka-aine, josta jatkojalostetaan papereita, kartonkeja, tekstiilejä ja muita sellupohjaisia tuotteita. Lisäksi prosessin yhteydessä saadaan lukuisia erilaisia sivutuotteita, joista tehdään energiaa, havuvesiä, purukumia tai vaikkapa lääkeaineita. Tukkiakin usein tulee jonkin verran sahoille.
Ilmastomielessä ajateltuna harvennuksilla vahvistetaan metsän hiilinielua ja varmistetaan, että myöhemmin saadaan puuta pitkäaikaisiin hiilivarastoihin.
Jatkuvan kasvatuksen metsä voi olla lähes mitä vain
Jatkuva kasvatus (JK); Jatkuva kasvatus ei ole oikeastaan mikään täsmällinen hakkuutapa, vaan erilaisten hakkuutapojen yhdistelmä. Jatkuvassa kasvatuksessa on kuitenkin päätetty, että avohakkuun koko saa olla enintään 0,3 hehtaaria. Jatkuva kasvatus onkin oikeastaan harvennushakkuu, jossa hakataan suurimpia puita pois pienempien tieltä.
Jatkuva kasvatus on tavallaan edullinen tapa uudistaa metsää. Maanmuokkausta tarvitaan vain vähän tai ei lainkaan ja hyvässä kohteessa metsä taimettuu luontaisesti. Vaakakupin toisella puolella on se, että korjuu on kallista ja metsänomistajan tiliä nakertaa myös metsään jätettävät puut. Lisäksi tiheikköjen harventaminen on suhteellisen kallista, kun metsurin aika menee kävellessä laikulta laikulle, jos taimettuminen onnistuu ”liian hyvin”. Kaikkialla jatkuva kasvatus ei toimi lainkaan ja riskinä on myös kuusettuminen.
Ilmastomielessä JK:ssa metsään jää enemmän puuta, kuin päätehakkuissa ja siten hiilivarasto metsässä säilyy suurempana. Vastaavasti se ei kasva muualla niin paljoa. Hakkuun jälkeen on havaittu ”valoshokkia”. Ilmiössä isompien puiden alla kasvaneet puut vaativat jopa useita vuosia toipuakseen radikaalisti lisääntyneestä valon määrästä. Tuona aikana puut eivät juuri kasva, eivätkö siten sido myöskään hiiltä. JK:n osalta ei voida kuitenkaan ohittaa sitä seurausta, että koska puuta tarvitaan ihmisten käyttöön, JK:n seurauksena on hakkuut toisella kohteella. Metsähallitus arvioi, että siirtymällä kokonaan jatkuvaan kasvatukseen vuosittaiset hakkuualat tulisi kasvattaa kolminkertaisiksi ja puuston kokonaiskasvu pienenisi merkittävästi.
Jatkuvan kasvatuksen hakkuissa kertyy enimmäkseen tukkia, joten se parantaa pitkäaikaisia hiilivarastoja. Metsän hiilivarastoon vaikutus on suurin piirtein sama kuin muillakin harvennuksilla. Joskus jäävä puusto on kuitenkin paljon harvennusta pienempi. Tämä johtuu siitä, että luontaisesti uudistuakseen maapohja tarvitsee paljon valoa ja silloin puuston määrä on leikattava hyvinkin pieneksi.
Yhteenveto vaikutuksista ilmastoon
Kun puhutaan, saako hakata niin tai näin monta miljoonaa kuutiota, puhutaan sillä tasolla, jolla ei ole ilmaston kannalta mitään merkitystä. Tärkeämpää on tuottaa uusiutuvia raaka-aineita mahdollisimman paljon ja pitkäjänteisesti fossiilisten tilalle. On hölmöläisen hommaa kasvattaa metsien hiilivarastoja käyttämällä enemmän fossiilisia. Lisäksi jos hiilivarastoa kasvatetaan vääränlaisessa metsässä, tehdäänkin karhunpalvelus koko ilmastotyölle.
Metsätalouden kestävyys
Metsäkeskustelussa ei voi olla törmäämättä arvioihin metsätalouden kestävyydestä. Joidenkin mielestä se ei ole kestävää ja joidenkin mielestä se on hyvinkin kestävää. Kestävään metsätalouteen kuuluu tasavertaisesti taloudellinen, ekologinen ja sosiaalinen kestävyys.
Taloudellisesti kannattava toiminta on perusedellytys. Ilman sitä ei ole metsätaloutta lainkaan. Sosiaalinen kestävyys tarkoittaa työtä ja hyvinvointia alueille. Moni alue onkin vahvasti riippuvainen metsätalouden työpaikoista ja yhteiskunnan palvelut voidaan tuottaa siitä saatavilla tuloilla. Ekologinen kestävyys taas luonnon kykyä korjata erilaisten häiriöiden aiheuttamaa tilaa.
Metsätalouden kestävyys koostuu siis oikeastaan kolmen osatekijän kompromisseista. Jos jokin osatekijä nousee muiden yläpuolelle, ei voida puhua kestävästä metsätaloudesta.
Lähes aina, kun metsätaloutta syytetään kestämättömäksi, viitataan ekologiseen kestävyyteen. Pitäisi ehkä kuitenkin useammin myös puhua ekologisen kestävyyden suhteesta taloudelliseen ja sosiaaliseen kestävyyteen. Mutta pohditaanpa kestävyyttä hieman tarkemmin kuitenkin ekologisen kestävyyden kautta.
Suomessa vallitseva metsänkäyttömuoto on jaksollinen metsänkasvatus, jossa metsä uudistetaan päätehakkuilla. On aivan selvää, että uudistetulla kuviolla ennen hakkuita olleet lajit ovat uuden edessä. Joko niiden on löydettävä uusi paikka, sopeuduttava muuttuneeseen ympäristöön, vaivuttava horrokseen tai kuoltava. Pienilmasto, valoisuus, lämpötila, kosteus ja muut olosuhteet muuttuvat radikaalisti. Joku näkee tämän metsän tuhona. Luonto on kuitenkin siinä mielessä selviytyjä, että muuttuneet olosuhteet itse asiassa antavat uusille lajeille mahdollisuuden kasvaa ja kukoistaa. Pioneerilajit, niittylajit ja muut valosta pitävät lajit valtaavat nopeasti paikan. Niitä seuraavat perhoset ja hyönteiset, sekä jyrsijät ja linnut. Avohakkuun jälkeen lajisto voi olla pian jopa hakkuuta edeltänyttä tilaa rikkaampi. Metsän kasvaessa se ehtii tarjota elinmahdollisuuksia lukuisille erilaisille lajeille ja eliöstöille ennen seuraavaa kierrosta. Olisipa mielenkiintoista nähdä seurantatuloksia lajiston osalta sadan vuoden ajalta avohakkuu vs. suojelumetsä. Veikkaan, että määrässä talousmetsä ei ainakaan häviäisi.
Lajistoseurantojen perusteella talousmetsien lajisto pärjää muutenkin huomattavasti muiden elinympäristöjen lajistoa paremmin ja uhanalaistumiskehitys on käytännössä pysähtynyt Punaisen kirjan mukaan. Metsälajien määräkin oli kasvanut 3000 lajilla 10 vuoden aikana. Ilmastonmuutoksen tiedetään rikastuttavan lajistoamme ja varmaan joku ennen löytämätönkin mahtuu mukaan. Lisäksi talousmetsissä laho- ja sekapuun määrä on kasvanut, sekä aliskasvoksen määrä lisääntynyt.
Taloudellista kestävyyttä voidaan mitata monella tavalla. Yksi tapa voisi olla puuston kehitys, joka tietysti vaikuttaa käytettävissä olevan puun määrään ja sitä kautta taloudelliseen kestävyyteen. Tässä kohdassa jätän politikoinnin ja spekuloinnin kokonaan pois ja turvaudun pitkäaikaisiin tilastoihin ja trendiin. 1. Puuston määrä (hiilivarasto) on tuplaantunut. 2. Puuston kasvu (hiilinielu) on tuplaantunut. 3. Puusto on järeytynyt (enemmän tukkipuuta). Eli mahdollisuudet taloudellisesti kannattavaan toimintaan ovat kasvaneet. Kiitos tästä kuuluu pääosin hyvälle metsänhoidolle.
Sosiaalisen kestävyyden kanssa voikin olla aika kriittinen. Metsäsektorin työpaikkojen määrä on pienentynyt jo kauan. Enää n. 100.000 suomalaista työllistyy suoraan metsäalalle. Samoin metsänomistukset ovat valuneet ulkomaisiin rahastoihin, jolloin paikallistaloudellinen vaikutus pienenee. Ympäristöjärjestöt ovat estäneet metsätaloustoimia yksityismetsissä ainakin Lapissa useammassakin kohteessa FSC Finlandin kanssa yhteistyössä ja estäneet ikiaikaisten paikallisten oikeuksien ja kulttuurin harjoittamisen. Suojelukartoituksia tehdään ilman metsänomistajien lupaa tarkoituksena oma kaupallinen toiminta toisten omaisuuden kustannuksella. Monessa syrjäisessä kunnassa talous on syvässä kuopassa metsätulojen pienentymisen vuoksi. Tähän pitäisi ehdottommmsti kiinnittää enemmän huomiota.
Mutta kaiken kaikkiaan Suomessa metsätalouden kestävyydestä voidaan sanoa mitä tahansa, mutta yksi arvio on kiistaton. Suomen metsätalous on kestävintä koko maailmassa ja se on se, millä on merkitystä. Muut ovat mielipiteitä.
Varo näitä
Yksi metsäkeskustelun leimaava piirre on väheksymistarkoituksessa keksityt herjaavat termit. Verbaalisesti vapaamieliset viestintäammattilaiset keksivät näitä termejä, joihin on ladattu voimakkaita arvoja ja mielikuvia, jotka eivät pidä paikkaansa. Niitä käyttävät henkilöt, jotka haluavat halventaa metsäalan henkilöstön panoksia kestävän metsätalouden eteen. Älä siis sorru näiden käyttöön, sillä ne ovat vain huonoa käytöstä.
”Metsäalalla työskentelevä on luonnonvihaaja”; Keskusteluihin osallistuva metsäalan henkilö leimataan hyvin herkästi luonnonvihaajaksi, jos hän tuo keskusteluihin omaa tietämystään alasta, joka ei tue esimerkiksi aktivistien viestejä. Useimmat metsäalalle hakeutuvat ihmiset tulevat alalle jonkin luontoharrastuksen innoittaman. Koulutuksensa myötä he saavat vielä syvempää ymmärrystä luonnon toiminnasta ja erilaisten ihmistoimien vaikutuksista luontoon. He saavat myös hyvää oppia tärkeiden luontokohteiden tunnistamiseen ja niiden suojelemiseen. Sen he tekevätkin lähes poikkeuksetta hyvin mielellään. Vaikka he osallistuvat myös puun tuotantoon, on täysin väärä mielikuva kuvitella, etteivät he välittäisi luontoarvoista. Hehän elävät metsässä ja metsästä. Harva luonnonsuojelijakaan viettää yhtä paljon aikaa luonnossa, kuin metsäammattilainen. Lisäksi useimmat tapaamani metsäalan henkilöt rakastavat luontoa suorastaan intohimoisesti. Sen ansiosta voimmekin olla luottavaisin mielin siitä, että hyvä kehitys tulee jatkumaan hamaan tulevaisuuteen.
”Talousmetsät ovat puupeltoja”; Tämä halpahintainen väite on halpojen ihmisten tapa yrittää mennä asiantuntijoiden ihon alle. Suomessa on puupeltoja. Se on totta. Peltoja on metsitetty ja esimerkiksi joulukuusia on kasvatettu pelloilla. Mutta tavallisella suomalaisella talousmetsällä ja puupellolla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Jos näet jonkun käyttävän tuota sanaa, tiedät että hän ei joko tiedä metsäasioista juuri mitään tai hän tahallaan yrittää halventaa metsiemme huippuammattilaisten työtä.
”Hakkuun jälkeen ei synny metsää”; Tämän väitteen esittäjät itse todistavat väitteen vääräksi, sillä he väittävät hakkuiden kohdistuvan metsiin ja monet vaativat näitä metsiä suojeluun. Talouskäytössä olevat metsät ovat pääasiassa vähintään kerran hakattuja jo ennalta. Jokaisella voi olla jokin ajatus siitä, mikä on metsä, mutta kenelläkään ei ole valtaa päättää toisten ajatuksista. Metsä on moninainen, monenlainen ja monipuolinen käsite, joka kattaa kaikenlaiset metsät.
”Metsien suojelu on ilmastotyötä”; Ilmastonmuutoksen kiistaton syyllinen on fossiilitalous. Puulla voidaan korvata mikä tahansa fossiilisesta valmistettu tuote. Mutta vain metsänhakkuiden jälkeen puu on hyödynnettävissä tähän tarkoitukseen. Suojelu poistaa puustoisia alueita puuntuotannosta, jolloin mahdollisuudet korvata fossiilisia kaventuvat. Samalla suojelu aiheuttaa myös tilanteen, jossa metsästä tulee vääjäämättä hiilen lähde kasvu hiipuessa ja lahoamisen lisääntyessä. Suojelu myö lisää painetta käyttää metsiä intensiivisemmin, jolloin luontoarvot voivat kärsiä joko Suomessa tai maailmalla. Ilmastonäkökulmasta suojelu on itseään jalkaan ampumista.
”Tehometsätalous vähentää monimuotoisuutta”; Tehometsätalouden aikakausi alkoi sotien jälkeen, kun sotakorvauksia alettiin maksamaan. Koko Suomen teollistuminen ja nykyisen hyvinvoinnin pohja perustui pitkälti tehometsätalouteen. Tehometsätalouden aikakausi jatkui aina 1980 -luvulle asti, jolloin metsäalalla alettiin panostamaan luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen. Avohakkuiden keskikoko on nykyään 1,4 hehtaaria, kun tehometsätalouden aikana avohakkuut olivat yleisesti kymmeniä hehtaareita. Lapissa valtion mailla jopa kymmeniä neliökilometrejä. Tehometsätalouden aikakaudella tehtiin esimerkiksi paljon ojituksia turvemaille ja käytettiin voimakkaita maanmuokkaustapoja. Jos joku siis puhuu tehometsätaloudesta ikään kuin se kuvaisi nykymetsätaloutta, on helppo havaita, ettei tiedot alasta ole kovinkaan korkealla tasolla.
Lopuksi
Loppujen lopuksi metsäkeskusteluissa kannattaa ottaa maanläheinen linja. Jos jokin asia ihmetyttää, kannattaa kääntyä asiantuntijan puoleen. Metsien käytön ja kasvatuksen asiantuntijat ovat metsäammattilaisia. Poliitikot ovat poliitikkoja ja he silittelevät omien äänestäjiensä niskaa. Aktivistit hamuavat valtaa ja rahaa, mutta ei vastuuta. He voivat siis sanoa mitä sylki suuhun tuo ja vaatia mitä vain ilman tarvetta pohtia realistisesti seurauksia. Ilmastoasiantuntijat tuntevat ilmaston, mutta metsätalouteen, tuotantoon, globaaleihin markkinoihin ja kuluttajien ostotottumuksiin heillä ei tunnu olevan mitään kosketusta. Kannattaa siis aina miettiä metsäasioissa, keneltä sinä kysyisit neuvoja, jos sinun metsiäsi pitäisi hyvin hoitaa.
Päivitetty 16.3.2022 – Lisätty tehometsätalous -kohta.
Hömötiaisen laulu 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.