Kannatatko metsätaloutta alitajuisesti? Tee testi!

Mikään ei herätä niin paljon intohimoja suomalaisessa ilmastokeskustelussa, kuin metsien käytön oikea taso. Siksi onkin hyvä pysähtyä miettimään, minkälaisia valintoja itse tekee, eli kannattaako hakkuita vai ei. On helpompi mennä asian taakse, kun ei itse toimi ajamiaan tavoitteita vastaan.

Kannatatko metsätaloutta alitajuisesti, vaikka julkisesti olisitkin sitä vastaan? Kyselin aiemmin eri asiantuntijoilta, poliitikoilta ja jopa yliopistoilta, mitä materiaaleja he suosittelisivat. Kysyilmastosta lopulta kertoi puun olevan turvallinen valinta. Aika moni asialla politikoiva jätti vastaamatta. Niin vaikea kysymys oli. Siksi onkin syytä mennä kuluttajatasolle ja miettiä, mitä heidän mielestään ovat ekologiset valinnat.

Metsäquizz

Nyt kun olet tehnyt testin, tiedät, mitä mieltä olet suomalaisen metsätalouden ekologisuudesta ja ilmastoystävällisyydestä. Onneksi olkoon!

Jaa testi myös ystävillesi, jotka kamppailevat oikeiden valintojen tekemisen kanssa!

Mainokset

Maailman vaikein kysymys

Ilmastokeskustelu käy kuumana ja sanansäilä viuhuu joka suuntaan. Kysymyksiä ja argumentteja tulee ihan kaikista mahdollisista näkökulmista ja vaatimuksia esitetään joka suuntaan. Jokainen haluaa osansa kakusta ja se näkyy! Ilmastonmuutos on ilmeisen hankala aihe vihreille ja ympäristöjärjestöille. Niin kiivaasti ne yrittävät löytää syitä käyttää ilmiötä uusiutuvan suomalaisen puun käytön vähentämiseksi. Populistinen näkemys metsistä vain hiilivarastoina on uponnut moniin tahoihin. Näkemyksen mukaan sillä on ratkaiseva vaikutus ilmaston lämpenemiseen, jos me kaadamme metsistämme vuosittain 2,9 tai 2,6 prosenttia puustosta ja tuo erotus sitten ulkomailta. Julkisuudessa esitettyjen väitteiden perusteella tämä on se kysymys, jolla ilmasto lämpenee yli tai alle 1,5 astetta. Puhutaan siis merkityksellisistä asioista.

Maailmalla kulutus kasvaa ja uusiutuvien tuotantoa tulisi kasvattaa huomattavasti nykyisestä, jotta meillä olisi edes teoreettiset mahdollisuudet päästä eroon fossiilisista amteriaaleista. Samalla luonto on kovilla ja monimuotoisuuden varmistamisen merkitys siirtymisessä puhtaampaan maailmaan tulee varmistaa. Suomalaisella metsätaloudella on vahvat näytöt ja työ on aloitettu jo viime vuosituhannella. Uhanalaisten lajienkin kohdalla talousmetsissä elävät lajit selviytyvät paremmin, kuin muualla. Monelle lajille tärkeän lahopuun määrä kasvaa nopeasti juuri talousmetsissä. Suojelualueilla onkin sitten haasteita lehtipuiden osalta. Ja suojelualueiden määräkin on viisinkertaistunut 1980 -luvulta. Metsäammattilaiset tekevät mielellään töitä monimuotoisuuden turvaamiseksi talousmetsissä ja tulokset ovat sen mukaisia.

Ilmastonmuutos tai biodiversiteettikato eivät ole helppoja asioita ratkaistavaksi, mutta kaikkein vaikeimmaksi osoittautunut kysymys on yksinkertainen. Olen esittänyt saman kysymyksen lukuisille metsien hakkuiden rajoittamista vaativille poliitikoille, ympäristöaktivisteille, tutkijoille ja yksityishenkilöille. Lisäksi kysymys on esitetty vihreälle puolueelle, Greenpeacelle, Suomen Luonnonsuojeluliitolle, WWF:lle, Luonto-Liitolle, Jyväskylän yliopistolle, Helsingin yliopistolle, Suomen Ympäristökeskukselle ja Sitralle. Pahoitteluni, jos joku unohtui listalta. Yksikään näistä edellä mainituista ei ole antanut vastausta, joten kysymyksen täytyy olla maailman vaikein. Se kuuluu näin: Millä Suomessa hakkaamatta jätettävä puu ja siitä jalostetut tuotteet tulisi korvata?

Metsäfaktoja
Näistä faktoista ei voi unohtaa ainoatakaan, kun mietitään kestäviä ratkaisuja.

Mutta ollaan nyt kohtuullisia. Kysymystä on esitetty vasta parin vuoden ajan. Eihän Higgsin bosonikaan päivässä löytynyt ja siihen perustuu sentään vain hiukkasfysiikka. Tähän vastaukseen perustuu koko ihmiskunnan tulevaisuus, joten parempi miettiä tarkkaan. Ehkä saamme vastauksen ennen vuotta 2035, jolloin hiilineutraalius tulisi jo olla saavutettuna.

Lisätty 29.4.klo 8.05

Saimme Suomen Ympäristökeskuksen ryhmäpäällikön vastauksen kysymykseen. Ensimmäinen vastaus oli pelkästään energiaan perustuva, eikä siten vastannut kysymykseen. Mutta toinen ratkaisi jo koko ilmastonmuutoksen. Tosin vieläkin jäi hieman avoimeksi, missä muodossa atomit tähän tehtaaseen kuljetetaan.

Ilmastoratkaisu SYKE
Suomen Ympäristökeskus ratkaisi ilmastonmuutoksen

Muokattu 28.5.2019

Kysyin myös Kysy ilmastosta -sivustolla, mitä materiaaleja kuluttajan tulisi suosia ostopäätöksiä tehdessään. Sivuston toimintatapaan kuuluu etsiä asiantuntijat vastaamaan kysymyksiin. Heidän vastaus oli aika selvä. Puu on turvallinen valinta.

Kysyilmastosta
Kysyilmastosta.fi asiantuntijat suosittelevat puuta

Lisätty 3.5.2019

Greenpeacen vastaus saatiin ja järjestön kanta on, että mennään vanhoilla teknologioilla ja vähennetään kulutusta uusiutuvat edellä. Tai näin voi tulkita tästä vastauksesta, jonka järjestön asiantuntija meille antoi huolimatta kasvavasta kulutuksesta.

Liimataisen vaihtoehto
Greenpeacen asiantuntija Matti Liimatainen vaatii uuden uusiutuvan tuotannon estämistä.

Lisätty 6.5.2019

Tommi Pohjolainen korvaisi puun hampulla. Mielenkiintoinen ajatus lisätä uusiutuvien tuotantoa. Ei poista kuitenkaan puun tarvetta, mutta vähentäisi osaltaan fossiilisten tarvetta. En ole kuullut hamppua jalostavista tehtaista, en tunne sen kasvatuksen anatomiaa, logistisia ratkaisuja tai muutenkaan alaa.

Hamppua
Rikkaruoholla ilmastonmuutosta kitkemään? Mielenkiintoinen ajatus.

 

Yhteiskunnallisia vaikutuksia ei voi sivuuttaa

Keskustelussa metsätalouden vastustajat eivät ymmärrettävästi halua puhua rahasta muulloin, kuin pyrkiessään luomaan ”kapitalistista mielikuvaa”. Mutta hakkuiden määrällä on myös suoria yhteiskunnallisia vaikutuksia ja raha on yksi irroittamaton osa niitä. Puhumattakaan työpaikoista, joita metsäteollisuus synnyttää. Kannattava liiketoiminta tarkoittaa jatkuvuutta, kannattamaton ajautuu konkurssiin. Tätä ei ”rahan valtaa” arvostelevat ymmärrä. Taloudellinen kannattavuus on kestävyyden yksi kriteereistä ja vättämättömyys.

Metsätalouden lukuja
Metsätalous vaikuttaa meidän kaikkien hyvinvointiin, eikä näitä vaikutuksia voi jättää sivuun.

 

Seurantalista

Koska niin moni väistää kysymystä tai jättää siihen vastaamatta, katsoin aiheelliseksi alkaa keräämään listaa vastaamatta jättäneistä vaikuttajista(lista ei ole kattava ja se täydentyy vielä):

  • Pekka Haavisto, Vihreät
  • Maria Ohisalo, Vihreät
  • Satu Hassi, Vihreät
  • Osmo Soininvaara, vihreät
  • Krista Mikkonen, Vihreät
  • Emma Kari, Vihreät
  • Ville Niinistö, Vihreät
  • Antti Halkka, SLL, Suomen Luonto
  • Sini Harkki, Greenpeace
  • Matti Liimatainen, Greenpeace
  • Mari Pantsar, Sitra
  • Sampo Soimakallio, SYKE
  • Jari Liski, Ilmastopaneeli
  • Panu Kunttu, WWF
  • Liisa Rohweder, WWF
  • Paloma Hannonen, SLL
  • Panu Halme, Jyväskylän yliopisto
  • Janne Kotiaho, Jyväskylän Yliopisto, Ympäristöministeriö
  • Li Andersson, Vasemmistoliitto
  • Ilkka Kivi, koomikko
  • Antti Van Wonterghem, Vihreät
  • Vesa Lindell, Vihreät
  • Olli Tahvonen, Helsingin yliopisto
  • Markku Ollikainen, Helsingin yliopisto
  • Juha Koivunen, sometrolli
  • Ilona Helle, Vihreät
  • Panu Kujala, SLL
  • Pertti Salolainen, kokoomus
  • Timo Pukkala, Itä-Suomen yliopisto
  • Markku Kanninen, Helsingin yliopisto
  • Jyri Seppälä, SYKE
  • Jari Kouki, Itä-Suomen yliopisto
  • Seppo knuutila, SYKE

Organisaatioille esitettyihin kysymyksiin vastaamatta jättäneet

  • Ilmastopaneeli
  • Vihreät
  • Sitra
  • SLL
  • Greenpeace
  • Suomen Luonto
  • Suomen Ympäristökeskus
  • Vasemmistoliitto
  • Sosiaalidemokraatit
  • Helsingin yliopisto
  • Jyväskylän yliopisto
  • Luontopaneeli
  • WWF

Jos koet joutuneesi väärin perustein listalle, siltä pääsee pois asiallisella vastauksella. Epämääräisyydet eivät riitä, jos ne eivät sisällä oikeita vastauksia (kts. Soimakallion vastaus yllä), eikä kulutuksen lopettaminen ole ratkaisu.

Voit välittää minulle tietoja muista kysymyksen kiertelijöistä kommentoimalla tätä blogia. Kerro missä vastaamatta jättäminen on tapahtunut ja jos mahdollista, laita kuvankaappaus tai linkki tarkistusta varten.

Ilmaston oikea tuhoaja

Ilmastonmuutos on kaikkien huulilla. Syitä etsitään teollisuudesta, metsien käytöstä, metsäpaloista, liikenteestä ja kulutuksesta. Ja syyllisiä löydetään sieltäkin, missä niitä ei edes ole. Mutta väitän, että se suurin syyllinen on jäänyt kokonaan keskusteluissa sivuun. Enkä nyt tarkoita ihmistä, vaikka ihminen onkin toteuttaja kaikkien päästöjen taustalla. En kuitenkaan syytä yksilöitä, koska ihmisiin ja ihmisten käyttäytymiseen on liian helppo vaikuttaa mielikuvia luomalla. Sen sijaan syyttävä sormeni kääntyy mainosteollisuuden suuntaan.

hylly2
Liikkeiden hyllyjärjestykset on suunniteltu siten, että asiakas ostaisi mahdollisimman paljon. Mites ne päästöt näkyvätkään?

Mainostaminen on yrityksille välttämättömyys. Erityisesti sellaiset yritykset, jotka valmistavat tai myyvät kuluttajatuotteita tai palveluita kuluttajille, ovat pakotettuja markkinoimaan itseään ja tuotteitaan, jotta kuluttajat löytäisivät yrityksen ja sen tuotteet. Mainostamisella myös luodaan markkinoita, joita ei aiemmin ole ollut olemassa. Ihmisille myydään tuotteita, joita he eivät aiemmin tienneet tarvitsevansa. Se on toki luonnollinen osa kehityskulkua. Kun keksitään uusia tuotteita, ei sillä voi olla markkinoita valmiina. Jo valmiista markkinoista pidetään huolta mainostamalla. Ja nykyään erittäin tehokkaasti kohdennetulla markkinoinnilla markkinoita osataan kiihdyttää paremmin kuin koskaan aiemmin.

Onko syy tuotteen ostajan vai valmistajan? Vai sen, joka yllyttää ostamaan?

Ilmastokeskustelua on tosiaan hallinnut lähes kaiken valmistamisen tuomitseminen. Tuomion on saanut valmistamisen kaikki tekijät raaka-aineen tuotannosta valmistamiseen. Myös kuluttajia on pyritty valistamaan, mutta oikeastaan vain lihansyönti on tuomittu ilmastonmuutoksen aiheuttajaksi. Kumpi on suurempi rikollinen, tuotteen ostaja vai valmistaja? Valmistaja ei tuotetta tekisi, jos sille ei olisi ostajaa.

hylly3
Pelien kotelot ovat nykyään usein tyhjiä. Sisällä on vain koodi, jolla pelin voi ladata. Missä järki?

Rikoslaissakin tunnetaan rikokseen yllyttäminen. Jostain syystä ilmastonmuutoksen yhteydessä pahin yllyttäjä on päästetty kuin koira veräjästä. Tuntuu kuin kukaan ei haluaisi ottaa vastuuta mainostamisen valjastamisesta. Jokainen poliitikko varmasti tietää, että mainostamista tehdään kuluttamisen lisäämiseksi. Miksi siihen ei siis puututa, vaikka kaikki ovat liikuttavan yksimielisiä ilmastonmuutoksen vaatimista toimenpiteistä?

Ilmasto vai talous?

Kun keskustellaan hiilipörsseistä ja muista anekauppaa muistuttavista päästökompensaatioista, joilla saastuttaja voi ostaa hyvää omaatuntoa maksamalla, unohtuu päästöjen vähentäminen. Jos mainostamista hillitään ja ihmiset vähentävät kulutusta, seuraukset ovat todellakin merkittäviä. Koko maailmantalous perustuu talouskasvuun, jota ylläpidetään mainostamalla tuotteita ihmisille. Jos mainostaminen vähenee, kulutus vähenee. Tällöin talous kutistuu, aiheutuu työttömyyttä, köyhyyttä ja kurjuutta. Ei hyvä..

hylly4
Voidaanko lapsilta odottaa ilmastotietoisuutta, kun hyllyt on suunniteltu mahdollisimman houkutteleviksi?

Entäpä sitten, jos löytyisikin joku, joka haluaisi puuttua mainostamiseen. Hänellä olisi ensinnäkin vastassaan aikamoinen mielikuvien luonnin ammattilaisryhmittymä, joka ei ehkä katsoisi vain sivusta. Toiseksi pitäisi osata päättää, kenen oikeutta mainostaa rajoitetaan ja millä lailla. Ja vieläpä perustella päätös niin hyvin, ettei sen tulkita kohtelevan kansalaisia eriarvoisesti. Onnea vain matkaan!

Tulevaisuus..

Vaikka olenkin joskus jopa yltiöpositiivinen monessakin asiassa, tässä asiassa ei hopeareunusta pilvessä meinaa millään löytyä. Maailman väkiluku kasvaa, kehittyvien maiden miljardit ihmiset nostavat elintasoaan ja lisäävät kulutusta entisestään. Markkinointi ja mainonta vapautuu koko ajan enemmän ja myös siihen käytettävät rahamäärät kasvavat hurjaa tahtia. Tuotteiden osalta ei vertailua suostuta edes tekemään, kun se osoittaisi luonnon hyödyntämisen tarpeen olevan nykyistä suurempaa ja ihmiset haluavat pelastaa jokaisen luontokappaleen maan päällä. Kaikki olennaisimmat asiat ohitetaan määrätietoisesti ja jokainen taho näyttää haluavan vain varmistaa osansa ilmastonmuutoksen ympärillä pyörivästä rahavirrasta. Talous on toki vahva ohjauskeino, mutta ilmastonmuutoksen osalta näyttää siltä, että talous on myös se tekijä, joka estää ratkaisun syntymisen.

Jos mainontaa, ja erityisesti tuotemainontaa, hillitä, me kusemme omiin muroihin joka päivä. Kysymys on vain siitä, minä päivänä öljyvarat ehtyvät. Sen jälkeen meillä on lämmintä, tuulista ja kuivaa. Olemassa olevat metsät hakataan muutamassa vuodessa, jonka jälkeen ihmiskunta lakkaa olemasta. Valitettavasti myös eläinkunta tekee samoin, kun viimeiset elolliset olennot yrittävät saada vielä viimeisen aterian ja löytää vielä hieman lämpöä polttamalla viimeiset risut. Ok, no tuskin ihan tähän pisteeseen joudutaan, vaikka mainontaa ei hillitä.

hylly1
Saattaisi moni kuluttaja tulla toimeen ilman näitäkin tuotteita. Voisiko pakkauksilla olla jotain vaikutusta menekkiin?

Mutta edesmenneen presidentti Mauno Koiviston sanoin ”Tarttis kai tehrä jottai”. Otetaan oikeat asiat keskusteluun ja aletaan aidosti tekemään paremmuusvertailua tuotteiden välillä. Vain siten huolestuneille kuluttajille voidaan kertoa, miten he voivat vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa. Ohjataan myös kompensaatiorahat soiden sijasta puhtaamman teknologian kehittämiseen. Vaikka ennallistettu suo sitoisikin pikkaisen hiiltä, raja tulee nopeasti vastaan. Teknologia kehittyy jatkossakin ja kohta suot voivat jäädä ihan luonnontilaiseksi jo siitä syystä, ettei niitä ole tarvetta hyödyntää millään lailla. Kompensaatiomaksut pitäisi ohjata lakisääteisesti ja valtion ohjauksella sellaisille tutkimuslaitoksille, jotka aidosti kehittävät puhtaampaa teknologiaa. Ja sieltä ne pitäisi jakaa kaikkien vapaasti hyödynnettäviksi ilman korvausta kaikkialle maailmaan. Onhan ne jo maksettu kompensaatiomaksuilla.

Ilmastovaalit ratkaisevat

Ja nyt kun olemme kerran matkalla kohti ilmastovaaleja, vaaditaan kaikilta ehdokkailta vaihtoehtoja. Pelkästään vastustamisella ja moittimisella emme kehitä yhtään mitään. Ei hyväksytä populistista huutelua, vaan vaaditaan edustajiltamme kykyä myös esittää kehitysehdotuksia ja vaihtoehtoja vastustamilleen asioille. Jos ehdokas vastustaa raaka-aineen tuotantoa jossain, häneltä on vaadittava vaihtoehto tilalle. Mikä raaka-aine, missä ja miten tuotettu? Jos ehdokas vastustaa jotain energiamuotoa, häneltä on kysyttävä millä kyseinen energia katetaan. Ja mistä korvaavan energian tuottamiseksi vaadittavat mineraalit, metallit ja muut materiaalit tuotetaan? Jos ehdokas vaatii autoilun vähentämistä, häneltä on kysyttävä, millä harvaan asutulla alueella asuvien tulisi liikkua julkisten puuttuessa? Tai miten vähentäminen hyvitetään heille, jotta seuraukset olisivat tasa-arvoisia kaikille? Ei tyydytä enää huolimattomiin heittoihin, vaan sparrataan ehdokkaat nostamaan rimaa korkeammalle. Olemme oikeutettuja parempiin päättäjiin, mutta meidän pitää myös vaatia paremmuutta ehdokkailtamme!

 

Kiitos vuodesta ja hyvää joulua!

On aika kirjoittaa vuoden viimeinen blogi ja koota vähän yhteen vuoden aikana käytyä metsäkeskustelua. Yksityishenkilönä olen altavastaaja kymmenien miljoonien viestintäbudjeteilla toimivien tahojen rinnalla, mutta asian tärkeys motivoi tekemään tätä tärkeää työtä vapaaehtoispohjalta jatkossakin. Minua on yritetty myös vaientaa tavoilla, joita ei nykyaikana suvaita missään muualla. Aktivistit toki mainostavat itseään kansalaistottelemattomiksi, mutta kiusaaminen, herjaaminen, vähättely, asiantuntijuuden kyseenalaistaminen, haukkuminen, tahallinen väärin tulkitseminen ja muu vastaava on vain tuomittavaa ja paheksuttavaa käytöstä. Keskeisiin kysymyksiin vastaamatta jättäminen on lähinnä noloa.

Keskustelu on usein raskasta, aikaa vievää jo usein turhauttavaa, joten haluan kiittää niistä kannustavista kommenteista, jotka auttavat jatkamaan. Myös tulkinnat, joita kavereiden kanssa sitten arvostellaan, ovat usein aivan käsittämättömiä, eivätkä liity siihen, mitä olen kirjoittanut. Koska metsien käyttöä vastustavat eivät kerro konkreettisia tavoitteitaan, joita voisi arvioida ja vievät keskustelun aina ydinasiasta sivuraiteelle, ei keskustelu voi johtaa yhteiseen näkemykseen (Kyseessä lienee strategia, joka on tietoisesti valittu). He myös sivuuttavat metsäkeskustelussa oleelliset asiat, kuten uusiutuvien materiaalien merkitys fossiilitaloudesta luopumiseksi hyvin hatarin perustein. Puun käytöstä puhutaan lähinnä energiakäytön suhteen, joka ei ole suomalaisen metsätalouden kokonaisuudessa kuin murto-osa ja materiaalien osalta aihe kuitataan sillä, että kulutusta pitäisi vähentää. Siitä olen aivan samaa mieltä, mutta siitä huolimatta fossiilisten tilalle pitäisi jotain saada, jos ei oletus ole maailman väestön kulutuksen lopettaminen kokonaan.

Blogin perustaminen

Maaliskuussa kirjoitin ensimmäisen blogini biodiversiteetin tilasta, jossa käsittelin uhanalaisten metsälajien määrää ja merkittävyyttä. Joillekinhan on saattanut tulla kuva, että metsälajimme ovat laajasti uhattuna ja sen vuoksi oli hyvä tuoda helpotusta tuskaan todellisen tilan kertomisella. On lohdullista ymmärtää, että metsissä elävät uhanalaiset lajit edustavat vain 1,78 prosenttia lajistosta ja niistäkin vain murto-osa elää alueilla, joissa metsätalous toimii. Kyselin myös, miten metsätalouden uhka uhanalaisille lajeille on todennettu. Monille voi tulla yllätyksenä, että syy ei ole tieteellisesti todennettavissa, vaan perustuu arvioitsijoiden keskusteluihin. Jääkin avoimeksi kysymykseksi, kuinka paljon arvioissa on tieteellisen asiantuntijuuden lisäksi muita syitä. Metsätalouden vaikuttavuutta ei arvioitu lainkaan. Eli syyksi pääsee, jos vaikka 1 % lajin elinpiiristä on uhattuna.

Pissaa

Keväällä tuli pommi. #avohakkuuthistoriaan -lakialoite oli propagandan taidonnäyte, jossa demokraattisen vaikuttamisen kanavaksi tarkoitettu kansalaisaloite.fi -palvelu valjastettiinkin markkinointiin ja vaalityöhön. Aloite sinällään piti sisällään parikymmentä väärää tai valheellista väittämää, joten se ei voi missään hallituksessa mennä ikinä läpi. Aloite kuitenkin paljasti, että palvelu ei tarkasta aloitteiden sisältöä, eikä vastaa niissä olevista virheistä. Eikä myöskään edellytä rehellisyyttä. Tästä sain oikeusministeriön lausuman. Mutta haluan kiittää aloitteen tekijöitä. Vaikka itse arvostan rehellisyyttä, oli hienoa että metsäasiat olivat koko loppuvuoden hyvin näkyvissä. Jokainen, joka vähänkään seurasi keskustelua, sai ehkä enemmän faktatietoja Suomen metsien todellisesta tilasta, kuin milloinkaan aiemmin. #Metsäsektori joutui jatkuvasti oikomaan valheellisia väitteitä faktoilla, jotka olivat tieteellisesti tutkittuja.

Keskeiset vastaukset jäivät saamatta

Läpi vuoden jatkoin luontojärjestöjen ja Vihreiden vaihtoehtojen peräänkuuluttamista. Niiden kannatus ja siten myös talous on kiinni kannatuksen määrästä, mutta viestit ovat ristiriitaisia. Metsien käytön vastustus vaikuttaa olevan heillä niin tiukasti selkäytimessä tai vaihtoehtoisesti se on niin hyvä rahankeruuta ajatellen, että sitä on vain tehtävä. Samanaikaisesti samat tahot kampanjoivat ilmaston puolesta, mutta vailla konkreettisia esityksiä. He saivat Suomen Ympäristökeskukselta ja Ilmastopaneelilta lahjaksi laskelman, jossa saatiin laskettua tiukalla aikarajauksella laskettua, että hakattaessa metsän hiilivarasto pienenee. Tämähän tarkoittaa, että jokin muu varasto kasvaa. Tähän oli hyvä tarttua, koska se oli ainoa tapa saada ilmastonmuutos jotenkin väännettyä puun käytön lisäämisen vastustusta palvelemaan. Oli pakko unohtaa, mihin puu menee ja että puu turvaa fossiilisten hiilivarastojen säilyvyyttä. Sekä luontojärjestöt, että Vihreän puolueen edustajat kuitenkin myöntävät, että puuta ei pidä korvata millään (=paras vaihtoehto). Mitään muuta uusiutuvaa materiaalin lähdettä he eivät esitäkään. Eli tuetaan raaka-aineen käyttöä, mutta vastustetaan tuotantoa. On hyvä tiedostaa myös se, että he eivät myöskään mainitse missään vaiheessa yhtään maata, jossa metsätalous olisi kestävämpää, kuin Suomessa. Nähdäkseni he tällä myöntävät, että Suomi on maailman paras tässäkin suhteessa.

_DSC3944

Retoriikka ja eettisyys uhattuna

Kirjoitin myös retoriikan käytöstä ja sen eettisyydestä. Tässä pohdin nimenomaisesti epärehellisen viestinnän ja mielikuvituksellisten argumenttien ja laatusanojen käyttämistä paheksunnan aiheuttamiseksi tietoisesti, jotta viesti uppoaisi tukijoihin.

Kyseenalaistin myös sen, kuinka nopeita muutoksia voidaan vaatia, kun puhutaan metsätaloudesta. Kun huomioidaan, että metsiämme käsitellään vain 2 prosenttia vuosittain, on käsittämätöntä vaatia heti tapahtuvia vaikutuksia miltään metsien käsittelytavalta. Menee vuosikymmeniä, ennen kuin uudet toimintatavat ovat merkittävästi toteutettuja metsissämme. Ja siitä menee vielä pitkiä aikoja, että varsinaiset vaikutukset alkavat näkyä. Tämän luulisi olevan selvää kaikille asiantuntijoille. Lisäksi on käsittämätöntä väittää puuston pienenevän ja vanhojen metsien loppuvan, kun kiistattomat, todennettavissa olevat tulokset osoittavat metsien puumäärän lisääntyvän ja järeytyvän. Sellaista ei asiantuntija voi valehtelematta väittää. Metsien monimuotoisuuden vähenemisen pysähtyminen todettiin jo vuosia sitten. Se kertoo, että suunta on oikea jo nykyisillä menetelmillä. Mutta metsäsektori tekee koko ajan työtä entistä monimuotoisemman luonnon puolesta ja parantaa toimintaansa. Metsäala voittaakin luontojärjestöt toiminnassaan ympäristön puolesta 100-0 vaikuttavuudellaan.

Pöllögate_Lähdekritiikki

Kaikille samat säännöt?

Eikä unohdeta, että vuoteen mahtui myös #pöllögate, joka toi näkyväksi muutaman rakenteellisen ongelman. Negatiivisen mielikuvan luomiseksi ympäristöväki on valmis jopa lavastamaan tilanteita. Paljastuttuaankin lavastusta käytetään omaan markkinointiin ja selvää anteeksipyyntöä on turha odottaa. Oikaisuja emme saaneet, vaikka pöllön eteen oli tehty kaikki tehtävissä oleva.

Loppuvuodesta saimme myös hyviä uutisia hiilensidonnasta. Talousmetsät sitovatkin jopa kaksi kertaa aiempaa luultua enemmän hiiltä. Lisäksi vesikasvien hiilensidonnasta tuli hyviä uutisia. Ne sitovat jopa metsiä enemmän hiiltä. Myös maatalous kehittyy koko ajan enemmän hiiltä sitovaan suuntaan. Vielä odottelemme soiden hiilensidonnan lukuja. Viimeisimpään maaraporttiin hiilinieluiksi laskettiin oikeastaan vain metsien hiilinielut, mutta jatkossa saamme varmastikin kaikki mukaan täysipainoisesti. Metsien osalta hyvä uutinen ei kelvannut kaikille ja se johti jopa salaliittoteorioihin, joissa Luonnonvarakeskuksen väitettiin tehneen hallituksen vaatimuksesta positiivisia tuloksia ja käytettyä korkokantaakin arvosteltiin vääräksi. Luke teki laskelmat EU:ssa hyväksytyn kaavan mukaisesti ja korkokanta oli toteutunut keskiarvo, joka on mielestäni aivan oikea.

Tietoista provosointia

Itse kirjoitan tietoisesti provosoivasti niitä kohtaan, jotka provosoivat. Käyn asiallista ja faktapohjaista keskustelua niiden kanssa, joiden kanssa se on mahdollista. Koska ympäristöaktivistit ovat vuosikymmenet saaneet olla rauhassa arvostelulta ja toiminnan avoimelta tarkastelulta, ne ovat tulleet ylimielisiksi ja suorastaan hävyttömiksi väitteidensä kanssa. Ihmisten tiedon puutetta ympäristö- ja metsäasioissa käytetään surutta hyväksi näkyvyyden saamiseksi. Tosiasiassa ne ovatkin asettuneet lain yläpuolelle toiminnassaan ja tekevät sen kuvottavan avoimesti. #Konfliktiteollisuus on kasvanut kymmenien miljoonien eurojen teollisuudenalaksi ja puuhastelu on historiaa. Lonkerot yltävät politiikan ja tutkimusmaailman eri organisaatioihin laajamittaisesti ja #konfliktiteollisuuden vaikuttavuus on kasvanut suureksi. On vain luonnollista, että niiden toimintaa tarkastellaan avoimesti ja kriittisesti.

Kriittinen ja suora kirjoitustapani, joka on pääosin matkittu ympäristöjärjestöjen omasta (minä pyrin faktapohjaiseen keskusteluun, he mielikuviin), on saanut monet arvostelemaan minua henkilönä. Monessa kommentissa he joko suoraan tai epäsuorasti esittävät, etteivät luonto ja ympäristö olisi minulle tärkeä. Minusta luonnonsuojelu ja luonnonsuojelujärjestöjen viestintä eivät ole sama asia. Luonto ja luontoarvot ovat minulle lähellä sydäntä. Vietän mielelläni aikaa merellä, tuntureilla, metsissä ja muissa paikoissa, joissa ei autojen äänet juuri häiritse. Olenhan taaperosta asti tottunut luonnon tarkkailuun ja sen kauneuden löytämiseen pienistä ja suurista tekijöistä. Olen myös realisti, joka haluaa ilmastoystävällisiä tuotteita ja arvostaa harvaan asutun alueen elinvoimaisuutta. Ihmisten pitää pystyä elämään myös kaupunkien ulkopuolella, maaseudulla. Tätä vastaan ympäristöjärjestöt kampanjoivat aktiivisesti vaatimuksillaan.

Tyylistäni eivät kaikki tykkää, eikä tarvitsekaan. En minäkään tykkää kaikkien tyylistä, vaikka annankin heidän osallistua keskusteluun (sensuuri ei ole arvoissani kovin korkealla). Jos arvoihinne kuuluu kriittisen keskustelun kitkeminen, voi minut jatkossakin blokata kanavilta. Siihen porukkaan kuuluu jo Greenpeace, SLL asiantuntijaa, Jyväskylän yliopiston edustajaa ja yksityishenkilöitä, jotka eivät siedä arvostelua omalle kohdalleen, vaan haluavat keskittyä vain arvostelemaan muita. Heille toivotan hyvää jatkoa kuplaansa. Niiden kanssa, jotka haluavat aidosti kehittää ihmiskunnan tulevaisuutta ilmastoa ja luontoa kunnioittavaan suuntaan, jatkan mielelläni keskustelua.

Kontojärvi219

Kohti uutta vuotta

Ensi vuodelta odotan, että kansalaiset ja toimittajat ymmärtäisivät, ettei yhden asian järjestöiltä voi odottaa kuin yksipuolisia lausuntoja. Toimintamalli, jossa luotetaan ympäristöjärjestöjen viestintään,  mutta ei tarkisteta taustoja ympäristöjärjestöjen viestien osalta, edustaa #fakenews ja #disinformaatio levittämistä, eikä ole #vastuumedia mukaista toimintaa. Lähdekriittisyys pitäisi muistaa, vaikka toimittajan oma henkilökohtainen maailmankatsomus haluaisikin kannattaa ympäristöjärjestöjä. Lisäksi odotan, että ympäristöjärjestöt ja Vihreät esittävät konkreettisia suosituksia ja esityksiä siitä, mitä materiaaleja, miten ja missä tuotettuna kuluttajien pitäisi suosia ja kampanjoivat niiden tuotannon puolesta. Odotan myös, että metsätalouden taloudellisia vaikutuksia yhteiskunnalle nostetaan enemmän esiin keskusteluihin. Suomen hyvinvointi on rakentunut sen varaan aina sotien jälkeisestä ajasta lähtien. Ilman sitä meillä ei olisi todennäköisesti syntynyt Nokioita tai muitakaan menestystarinoita, koska metsäteollisuuden ansiosta meidän koulujärjestelmämmekin pystyi kehittymään. Ja viimeiseksi, odotan, että keskustelu pidetään asiatasolla ja henkilöön kohdistuvat vihjailut jäävät unholaan. On aika nousta ylös hiekkalaatikolta ja keskittyä asiaan vaikeissakin tilanteissa.

Ehkä #Ilmastovaalit tuovat mukanaan myös rehellisen, avoimen ja rakentavan keskustelutavan, jossa tavoitteena on ilmaston ja luonnon hyvinvoinnin yhdistäminen ihmisten hyvinvointiin..

Nyt Metsämörkö haluaa kiittää kaikkia metsäkeskusteluun osallistuneita tästä vuodesta ja toivottaa kaikille hyvää joulua ja ratkaisunhakuista uutta vuotta. Muista, jos esität provosoivia väitteitä tai vetoat erehdyttäviin mielikuviin, voi olla, että Metsämörkö vastaa huutoon.

Luke on epäluotettava?

Lännen media soitti vihervasemmistolle kysyäkseen heiltä tiedossa olevaa kantaa metsien käyttöä koskien ja teki siitä jutun. Uutista aiheessa ei ollut, mutta pakko ihmetellä haastateltujen kommentteja luotettavista lähteistä. Ihan vähän ihmetyttää myös, eikö toimittaja ollut kuullut muista puolueista, kun ei niihin ollut yhteydessä?

Vihreiden Satu Hassi ja Vasemmiston Henna Sarkkinen epäilivät Luonnonvarakeskuksen asiantuntijuutta metsäasioissa, koska ”Luken historia on metsätalouspuolella” ja ”tärkeintä on huolehtia, ettei Suomen hiilinielu pääse pienenemään”. Siis mitä? Ei voi luottaa tutkimuslaitokseen, joka tutkii omaa osaamisalaansa???

Ihmetystä kasvattaa myös se, että he käyttävät Luonnonvarakeskusta itse lähteenä aika usein.

Ok, koska kyseessä on Vihreiden ja Vasemmiston edustajat, ymmärrän näkemyksen. Mikään tutkimustulos maailmassa ei koskaan tule muuttamaan luonnonsuojelua maailman tärkeimpänä asiana pitävien tavoitteita metsien käytön rajoittamisesta. Sen sijaan en ymmärrä, miten näkyvät poliitikot voivat avoimesti epäillä Suomen tärkeimmän luonnonvaroja tutkivan tutkimuslaitoksen 1300 tutkijan rehellisyyttä. Ihmetystä kasvattaa myös se, että he käyttävät Luonnonvarakeskusta itse lähteenä aika usein.

Luken tulosta nakerretaan – tutkimus julkaistaan kohta

Koko jutun taustalla on julkisuuteen ennenaikaisesti lipsahtanut tieto tuloksista. Varsinainen julkistaminen odottaa vielä. Hassi ja Sarkkinen ”eivät ala lonkalta” arvioimaan tiedon paikkansa pitävyyttä. Ymmärrettävää, kun ei sitä voi vielä arvioida. Sen sijaan he viittaavat ”hämmästeleviin tutkijoihin”, joita ovat ”huomanneet”. Minä olen huomannut myös näitä hämmästeleviä tutkijoita. Yllättäen heillä on yhdistävä tekijä.

Hassin mukaan Luken tiedot aiempaa tietoa suuremmista hiilinieluista ei muuta mitään. Silti on vain parempi pidättäytyä hakkuiden lisäämisestä. Vaikka kansainvälisesti on selvästi tunnustettu, että ilmastonmuutos johtuu fossiilisen hiilen käytöstä, Vihreillä näyttää olevan se ja sama, vähennetäänkö sitä vai ei. Yritetään vain sitoa Suomen metsiin kaikki, mitä maailmalta ilmaan pusketaan.

Parasta ilmaston ja Suomen yhteiskunnan kannalta, jos metsäkeskustelu ulkoistetaan kokonaan poliitikoilta. Annetaan alan huippuasiantuntijoiden tehdä parhaansa. He ovat esimerkiksi viimeisen 30 vuoden aikana lisänneet puumäärää 600 miljoonalla kuutiolla. Aikamoinen hiilivaraston muutos minun mielestäni.

Ilmastovalinta
Metsien käytön suhteen pitää muistaa arvovalinta. Sillä, lähennytäänkö meillä kestävää hakkuutasoa vai ei, on merkitystä.

Vihervasemmiston tulisi ihan aidosti miettiä, minkälaisen maailman haluamme lapsillemme. Me voimme käyttää metsiä parantaen niiden kasvua ja hiilensidontaa matkalla kohti fossiilivapaata maailmaa tai me voimme jarrutella uusiutuvien tuotteiden maailmanvalloitusta pidentäen fossiilitalouden elinkaarta. Jälkimmäisellä vaihtoehdolla saamme varmasti lisää lahopuuta metsiimme, jotka tulevat kärsimään kasvavista myrsky- ja ötökkätuhoista. Uhanalaisten lajien suhteen se on hyvä vain, jos tavoite on lisätä uhanalaisten lajien määrää. Ilmaston lämpeneminen koituu monen lajin surmaksi..

Jotakin hyvääkin

Vihervasemmiston viesti on useimmiten luonnonlakien vastaista ja pyrin virheitä tuomaan heidän itsensä ja muiden ihmisten tietoisuuteen. Haaveenani on, että myös vihervasemmisto alkaisi kunnioittaa rehellisyyttä populismin sijasta jonain päivänä. Vielä matka on pitkä, mutta askel kerrallaan. Siitä huolimatta on annettava vähän tunnustustakin.

Tavoite pitkittyneiden kiertoaikojen suhteen on hyvä. Erityisesti metsänomistajille se tietäisi lisätuloja, jos metsät liitetään osaksi päästökauppaa ja metsänomistajat saisivat korvauksen sitomastaan hiilestä. Myös tulevaisuudella on toivoa, kun Vihreät Nuoret päättivät ottaa ydinvoiman kannatettavien energiantuotantomuotojen listalle. Hyvä nuoret! Vielä kun saatte saman viestin perille niille fossiileille, jotka edelleen vastustavat ydinvoimaa, niin saamme energiapuolelle edistystä. Silti on materiaalipuolella kirittävää..

Hiilinielu ei kelpaakaan?

Julkisuuteen lipsahti hieman ennenaikaisesti tiedot Luonnonvarakeskuksen uusista laskelmista metsien hiilinieluihin liittyen, kun tutkimusprofessori Antti Asikainen esitteli tuloksia eduskunnan talousvaliokunnalle. Tilaisuus striimattiin ja YLE uutisoi aiheesta. Kun 2016 arvioitiin metsäalan hiilinieluksi 2015-2024 16,5 miljoonaa hiilidioksiditonnia, uusien laskelmien mukaan puhutaankin yli kaksinkertaisesta määrästä, 39,8 miljoonasta tonnista, joka on hyvän metsänhoidon ansiota.

Uutisoinnin jälkeen Twitter on käynyt kuumana, kun tuloksia on kommentoitu. Luonnollisesti metsäalan toimijat ovat ottaneet uutisen hyvillä mielin vastaan, sillä se vie pohjan pois puheilta hiilinielujen nollautumisesta lisähakkuilla. Mutta kaikki eivät ole ottaneet uutista kovin mielissään vastaan.

Ensimmäisten tuloksia haastamassa oli muun muassa Suomen Ympäristökeskuksen ryhmäjohtaja Sampo Soimakallio. Hän peräänkuulutti tuloksia, perusteluita ja oletuksia. Soimakallio muun muassa toi aiempia tuloksia haastamaan uusia, joita hänellä ei vielä siis edes ole. Asikainen informoi häntä, että mallipäivitykset julkaistaan muutamassa viikossa ja eri hankkeiden tulokset joulu-tammikuussa.

Vihreät ja ympäristöjärjestöt eivät ole oikein vielä päässeet edes jyvälle siitä, mitä tämä tarkoittaa. Kauhunsekaisia kommentteja asian vierestä on tullut tyyliin, mutta kun se biodiversiteetti.. Luulisi, että nuo tahot, jotka äänekkäimmin ovat olleet vaatimassa ilmastovaaleja, ottaisivat näin hyvät uutiset riemumielin vastaan. Ei vain tunnu kelpaavan lainkaan.

”..viherliike alkaa vihertää kateudesta.”

Kun vielä muutaman päivän sisään mahtuu Keskustalaisen pääministerin, Juha Sipilän avauksia käyttämättömien peltojen metsityksestä ja Afrikan metsittämisestä, viherliike alkaa vihertää kateudesta. Heiltä ei ole tullut mitään yhtä konkreettista ideaakaan ilmastotyöhön. Myös uutinen Luken uusista laskelmista oli mennyt Vihreiltä ja heidän puheenjohtaja Pekka Haavistolta ohi twitter -toiminnasta päätellen tai juuri sen vuoksi he korostivat lyhyen aikavälin hiilinielutavoitteita (kestävyys??). SDP:n puheenjohtaja Antti Rinnekin pyörsi aiemmat vaatimuksensa metsien käytön lisäämisen rajoittamisesta nykytasolle ja kertoi, että Suomi voi kasvattaa hakkuitaan, kunhan se tehdään kestävästi. Ja kestävyyshän on Suomen metsätalouden erikoisosaamista.

Äänekosken tehdas
Äänekosken biotuotetehdas. Kuva: Ympäristöministeriö

”Tässä ja nyt” ei sovi metsäkeskusteluun

Suomen metsätalous on osoittanut osaavansa kasvattaa ja käyttää metsiä. Metsätalouden nopeat muutokset eivät ole realistisia, sillä se on pitkäjänteistä työtä. Investoinnit tehdään aina pitkällä tähtäimellä ja muutokset metsienkäyttötavoissa näkyvät hitaasti metsissä. Esimerkiksi kun 1980 -luvulla herättiin metsäluonnon köyhtymiseen, aloitettiin heti etsimään ratkaisua havaittuun ongelmaan. Tästä alkoi uusi aikakausi metsien hoidossa. Monimuotoisuuden tukemiseksi muutettiin metsälakia, luonnonsuojelulakia ja kehitettiin runsaasti monimuotoisuutta tukevia menetelmiä. Tämä työ ei ole ohi, sillä 96 % Suomen talouskäytössä olevista metsistä on sertifioitu PEFC -sertifikaatilla, jonka yksi kriteereistä on jatkuvan parantamisen vaatimus. Monimuotoisuustyölle ei siis ole loppua näkyvissäkään. Ja tulokset ovat selkeitä, sillä kaikkien monimuotoisuuden kannalta tärkeät rakennepiirteet ovat parantuneet.

On hyvä myös tiedostaa, että metsistämme käsitellään vain 2 % vuosittain. Näistä suurin osa on harvennushakkuita. Ei voida siis olettaa, että jokin päätös näkyisi kaikkialla heti. Jos otetaan uusi menetelmä käyttöön, menee kauan aikaa ennen kuin niitä on mainittavissa määrin toteutettu. Eikä toteutuksen jälkeenkään voida olettaa, että vaikutus olisi välitön. Lajiston leviäminen ei myöskään tapahdu hetkessä. Päätöksestä mitattaviin tuloksiin voi mennä helposti vuosikymmeniä.

Metsäteollisuus on toimialana suuri ja sen merkitys on tärkeä koko yhteiskunnallemme. Suuria nopeita muutoksia ei tehdä myöskään siellä. Tehtaiden perustamis- tai lopettamispäätös tehdään aivan muista syistä, kuin nopeista poliittisista päätöksistä. Toki epävarmuus voi saada vauhditettua päätöksiä, jotka vaikuttavat metsänomistajiin, työntekijöihin, aluetalouksiin ja yhteiskuntaan negatiivisesti. Tämä on tunnustettava.

Jalostusasteen nostaminen vaatii uutta teknologiaa, jota on uusissa tehtaissa. Uuden tehtaan perustaminen tai uuden tuotteen tuotannon aloittaminen ei tapahdu yhdessä yössä. Suunnitteluun ja tuotekehitykseen voi mennä kymmenenkin vuotta ennen kaupallisen tuotannon aloittamista. Esimerkiksi Aalto -yliopistossa on vahvaa biotuotteiden kehitystoimintaa, jolla tähdätään tulevaisuuden korkean jalostusasteen tuotteisiin. Tuotekehitystä tehdään myös kaikissa suurissa metsäyhtiöissä uusien ratkaisuiden lötämiseksi. Vaatimukset jalostusasteen nostamisesta ovat jokseenkin epärealistisia, jos muutos halutaan nähdä heti. Mutta toki vaatijoilla on aina mahdollisuus alkaa itse valmistamaan korkeamman jalostusasteen tuotteita, jos se on heidän mielestään helppoa.

Puupino
Jokaiselle puulle on käyttötarkoitus tiedossa hakkuuvaiheessa. Pinoon niitä ei kannata, eikä saa (metsätuholaki) jättää lahoamaan. Kuva: Juri Laurila

Huomiotta ei pidä jättää myöskään metsien tilaa. Suomen metsissä on jo pitkään ollut harvennusrästejä. Harvennusrästit ovat seurausta siitä, ettei puulle ole ollut kysyntää, mutta metsät vain kasvavat siitä huolimatta. Ilman ajallaan tehtyjä harvennuksia puusto kuitenkin riukuuntuu ja menettää arvokasvua. Maahankaan puustoa ei ole mielekästä kaataa, eikä jättää tienvarteen pinoon lahoamaan. Tämä aiheuttaa kustannuksia, jotka metsänomistaja joutuu maksamaan. Suomessa yleisesti käytetyssä pystykaupassa puun ostaja huolehtii korjuusta ja kuljetuksesta. Nämä kulut ovat kyllä laskettu puusta maksettavaan hintaan alentavasti, mutta harvoin metsänomistaja jää maksumieheksi. Metsä tulee joka tapauksessa kuntoon. Puukaupan myyntipäätöksen tekee aina metsänomistaja.

Toivoisin, että kaikki keskusteluihin osallistuvat ymmärtäisivät toimintakentän reunaehdot ja muutosten vaikutusten hitauden. Jos tuloksia halutaan 2030 -luvulle mennessä, kannattaa katseet suunnata johonkin muualle, kuin metsiin.

Miksi kasvanut hiilinielu ei kelpaa?

Kansalaisilla on varmasti vaikea hahmottaa, miksi Suomen ympäristökeskus ja ympäristöjärjestöt lähtivät heti haastamaan uusia laskelmia. Hyviä uutisia Suomelle ja ilmastolle. Eikö niistä voisi iloita? Muut ehkä voivatkin, mutta ei edellä mainitut tahot ja tässä syy sille.

Ilmastonmuutos on ollut vaikea pala Vihreille ja ympäristöjärjestöille alusta asti, sillä niiden toiminta perustuu pitkälti metsänhoidon vastustamiseen. Eiköhän me kaikki jo tiedetä, että ilmastonmuutos on seurausta fossiilisten raaka-aineiden käytöstä. Fossiilisista eroon pääseminen taas vaatii jotain, millä niitä voidaan korvata. (Tämän vihreiden Satu Hassi kylläkin kiisti Twitterissä; ”On virheellinen käsitys, että materiaalien kulutus olisi yhteiskuntakehityksestä riippumaton vakio”) Suomalainen puu menee lähes kokonaan erilaisten materiaalien tuottamiseksi, joten se on ratkaisu muun muassa öljystä tehtävien tuotteiden korvaamiseksi. (Vähemmälle keskustelulle on jäänyt se, että puu voi korvata myös puuvillan, joka aiheuttaa merkittäviä ympäristöongelmia myrkkyjen ja kuivuuden muodossa.) Eli ei ainoastaan vähennä ilmastoon tulevan hiilen määrää, vaan vähentää myös muita ympäristöhaittoja.

Ei siis ole vaikea ymmärtää, miksi tieto huomattavasti suuremmista hiilinieluista ei ollut mieluinen. Se vie pohjan aiemmilta argumenteilta, joilla metsien käyttöä on pyritty vastustamaan ilmastoperustein, eikä oikein käy laatuun sekään, että annetaan tunnustusta metsätaloudelle kiistattomasti hyvin tehdystä työstä. On siis yritettävä vesittää uudet tulokset tai keksittävä uusia populistisia argumentteja, jotka kuulostavat ilmastoystävällisiltä ja joilla voidaan vastustaa metsien käyttöä. Ei ole helppo tehtävä..

Yksinkertaista hiilimatematiikkaa. Liiankin..

Järjestötkin näkevät ilmastonmuutoksen markkinarakona, jolla voidaan ihmisten lahjoitusvaroja kerätä, mutta haasteena on muun toiminnan perustaa vastaan toimiminen. Lähes ainoaksi keinoksi on jäänyt yksinkertainen vähennyslaksu, jolla voidaan perustella metsien hiilivaraston aleneminen ja pohtia tästä näkökulmasta hiilinieluja. Samaa laskukaavaa käyttää myös BIOS-ryhmä, Suomen ilmastopaneeli ja Suomen Ympäristökeskus. Kaava menee lyhyesti siten, että

  • Suomen metsiin sitoutuu x määrä hiiltä vuodessa
  • hakkuut pienentävät metsien hiilivarasto y määrä vuodessa
  • hiilinielu m = x – y

Aika simppeliä ja tällä voidaan perustella kaikki puun käytön vähentämistavoitteet. Sopii siis erinomaisesti kaikille, jotka haluavat vähentää metsien käyttöä. Mutta ihan rehellinen tämä kaava ei ole kaikessa yksinkertaisyydessaan. Otetaan pari muuttujaa mukaan, jotka liittyvät aiheeseen.

  • Suomen metsien hiilivarasto, a= 2,5 miljardia m3
  • Suomen hakkuut z = 72 miljoonaa m3 (vuonna 2017)
  • Suomen lisähakkuutavoite w = 80 miljoonaa m3
  • Suomen metsien kasvu vuodessa p = 107 miljoonaa m3
  • Toiseen paikkaan siirtyvä hiilivarasto = y
  • fossiiliset hiilivarastot = n
  • muualla tapahtuvat hakkuut = d
  • maailman metsien hiilivarasto = o
  • ilmakehään sitoutunut hiili = i
  • kulutus = e
  • hiili = c
  • puuhun sitoutunut hiili = c1
  • betonin valmistuksessa vapautuva hiili = c2
  • fossiilinen päästö c3
  • hiilipäästö = f

Nyt voidaan laskea muutamia keskeisiä tuloksia.

Metsien puuston muutos nykytasolla (p – z) / a = +1,4 %

Metsien puuston muuto lisähakkuilla (p – w) / a = +1,1 %

Erotus 0,32 %. Tämä on se ero, josta julkisesti on keskusteltu ilmaston kannalta ratkaisevana tekijänä. (luontaista poistumaa ei huomioitu laskelmassa selkeyden vuoksi)

Suomen metsien hiilivaraston muutos = metsistä jalostuslaitokselle siirrettävä hiilivarasto. Jalostuksella saadaan materiaaleja, joihin hiili sitoutuu eri pituisiksi ajoiksi. Ilmastomielessä merkittäviä seikkoja on mm.

  • rakentamisen hiilitasevaikutukset (pitkiksi ajoiksi sidottu hiili, esim. betonin valmistuksessa syntyvien päästöjen pieneneminen jne.). f = c2 – c2 – c1 ja i = f – c1
  • Fossiilisten varastojen muutokset pienenevät. Esim. muovien osalta n = c3 – c1. Tämä tarkoittaa myös, että i = i + n.
  • Maailman metsien hiilivaraston muutos Suomessa tehtävien hakkuiden nykytasolla on o = o – (z * 0,2). (Hakkuiden vähentäminen lisää hakkuita muualla 80 prosenttisesti. Loput korvautuvat fossiilisilla, eli n = n + (z * 0,2) ja i = +-0.) Eli o = o – z + d ja n = n + ((w – z) * 0,2)
  • Ilmaston hiilivaraston muutos on i = lineaarisessa suhteessa puun käyttöön (i – (c3 – c1)).

Tällä yksinkertaisella matematiikalla voidaan havaita, että puun käyttö vaikuttaa suorassa suhteessa fossiilisista varastoista vapautuvan hiilen määrään ja että vähentämällä hakkuita Suomessa emme saavuta juurikaan hyötyjä metsien hiilivarastolle globaalisti, mutta lisäämme fossiilisen hiilen vapautumista ilmakehään. Hakkuiden rajoittamisella suoria ilmastovaikutuksia ei ole ja Suomen metsien hiilivaraston muutokset hyödyttävät globaalisti metsien hiilivarastoa vain viidesosalla ja sekin hiili korvautuu fossiilisten varastojen pienenemisellä.

Laskelmassa oletuksena on, että poliittiset päätökset Suomen metsien käytön suhteen eivät vaikuta globaalin kulutuksen kokonaismäärään, koska laskelmat ovat päteviä niin kauan, kuin käytämme fossiilisia materiaaleja. Toki kulutuksen pienentäminen olisi suotavaa..

Laskelma ei ole tieteellisesti vertaisarvioitu, eikä täydellinen muutoinkaan. Mutta se osoittaa sen, että keskustelu Suomen metsien hiilivarastojen muutoksista hiilinieluja arvioitaessa ovat puutteellisia, voimakkaasti kärjistettyjä, eivätkä argumentit ole valideja suhteessa globaaliin ilmiöön nimeltä ilmastonmuutos!

 

Tutkijat erimielisiä

Metsien ilmastovaikutukset ovat osoittautuneet erittäin hankalaksi tieteenalaksi ilmastotutkimuksen ja metsäntutkimuksen yhteensovittamisen osalta. Yhtenä syynä voi olla, että ilmastotutkimusta tekevissä ryhmissä on jostian syystä hyvin vähän metsäntutkijoita tai metsäasiantuntijoita. Tärkein syy saattaa kuitenkin löytyä tieteenalojen erilaisesta lähestymiskulmasta asiaan.

Ilmastotutkija lähestyy asiaa hiilivarastojen ja niiden muutosten kautta. Metsäasiantuntija taas metsän kasvatuksen kautta. Molemmat ovat tavallaan oikeassa, mutta näkemys käsittelyjen seurauksista täysin päinvastainen. Tässä yksi teoria, mistä erimielisyys voi johtua.

Ilmastotutkimuksen kannalta merkityksellistä on sillä, kuinka paljon metsiin on varastoitunut hiiltä. Hakkuut luonnollisesti pienentävät tätä hiilivarastoa, koska hakattavat puut ovat käytännössä sitoutunutta hiiltä. Eli hakkuiden yhteydessä metsästä pois viety puu pienentää metsän hiilivarastoa. Se on helppo todistaa tieteellisesti (tai oikeastaan matemaattisesti). Metsien lisähakkuutavoitteet ovat siis selvästi ilmastolle negatiivisia, kun asiaa pohditaan tältä kantilta. On hyvä muistaa, että lisähakkuut kohdistuvat pääosin harvennusta tarvitseviin metsiin. Tällöinkin metsien hiilivarasto laskee, sitä ei käy kieltäminen.

Metsäalan tutkijat ja asiantuntijat kiistävät tämän näkökulman. Mutta miksi? Simppeli hommahan tuo on. Metsäalalla tavoitteena on hyvä tuotto hyvän metsänhoidon kautta. Tavoitteena on kasvattaa arvokasta puuta, joka on metsätalouden kannattavuuden edellytys. Siinä, kun ilmastotutkija perehtyy taulukoihin ja laskee varaston muutoksia, metsäammattilainen seisoo metsässä miettien, millä toimenpiteillä metsä saadaan pidettyä kasvukunnossa ja mahdollisesti parannettua kasvua, sekä tietysti varmistaa laadukkaan puun kasvaminen.

Metsien harventamisella luodaan jäljelle jätettäville puille paremmat kasvuedellytykset. Harvennus vähentää kilpailua valosta, ravinteista ja vedestä ja saa puut kasvattamaan myös järeämpää runkoa, joka kestää myrskyt ja tykyt. Ilman harvennusta metsä tihenee läpitunkemattomaksi tikkuviidakoksi, josta ei ikinä kasva järeää puuta. Sellaisessa alkaa myös kilpailu, jossa on vain häviäjiä. Eli osa puista kuolee hävittyään kilpailussa. oikein hyvällä kasvupaikalla hiilivarastokin saattaa nousta mittavaksi, mutta ei sellaisella metsällä muuta virkaa enää olekaan. Siellä ei ole monimuotoisuutta, virkistysarvoja, eikä juuri mitään muutakaan hiilivaraston lisäksi.

Siksi metsäammattilainen suosittelee metsänomistajalle oikean aikaisia harvennuksia. Ei hän mieti hiilivarastoa, vaan sitä, minkälaiseksi metsä kasvaa tulevaisuudessa. Harvennettu männikkö on jonain päivänä komea petäjikkö, josta metsänomistaja saa hyvät rahat. Sellaisesta metsästä lähtevä puu päätyy rakennusteollisuuteen pitkäaikaisiin hiilivarastoihin. Samalla harventaessa metsänomistaja saa tuloja hakatusta puusta. Vaikka siitä olisikin vain osa tukkipuuta, myös kuidulla on taloudellistakin arvoa.

Mutta olipa puu tukkia tai kuitua, ei sen hiilivarasto taivaalle tupsahda. Metsän hiilivarasto toki pienenee, mutta vain sen verran, kuin sieltä siirretään varastoitunutta hiiltä toiseen paikkaan. Jatkojalostettavaksi erilaisiksi tuotteiksi meille kaikille. Useimmiten kyseiset tuotteet ovat vieläpä kierrätyskelpoisia ja voivat elää monenlaisessa muodossa ennen päätymistään energiaksi. Ja lähes jokaisessa vaiheessa ne vähentävät fossiilisten hiilivarastojen käyttöä osaltaan.

Harvennus siis pienentää hiilivarastoa. Mutta vain hetkellisesti. Harvennuksen ansiosta metsä alkaa kasvaa nopeammin jouduttaen samalla hiilensidontaa. Jo muutamassa vuosikymmenessä harvennetussa metsässä on enemmän varastoitunutta hiiltä, kuin harventamattomassa olisi koskaan ollut. Ja korostan, että silloin on saatu jo puutakin ihmisten tarpeita täyttämään!

Metsän hiilivarastoa tarkastellessa ilmastontutkijan näkökulmasta näyttää olevan aika yhdentekevää, mitä hiilivarastolle tapahtuu sen jälkeen, kun se metsästä pois viedään. Silläkään ei näytä olevan juuri painoarvoa, minkälaisia hiilenlähteitä ei tarvitse hakkuun ansiosta käyttää. Pitäähän tutkimuksessa osata rajata tutkimusalue.. Tosin tällä lähestymiskulmalla voidaan unohtaa kaikkien uusiutuvien lähteiden käyttö ilmastolle haitallisina.

Hiilinielukeskustelu
Metsien hiilinielukeskustelu kattaa 0,32 %:n näkemyseron metsien hiilivarastosta.

Kiistan alla oleva hiilinieluvaikutuskin on häviävän pieni, jos sen suhteuttaa Suomen metsien hiilivaraston valtavaan kokoon. Tällä hetkellä se on vain 0,32 % ja pienenee vuosi vuodelta kääntyen lopulta toisin päin.

Kiteytettynä voisi sanoa, että ilmastotutkijan laskiessa oletettujen käyttömäärien välisiä erotuksia tilastotietojen pohjalta, metsäammattilainen tekee tulevaisuuteen tähtääviä päätöksiä metsän ehdoilla.