Kehittäminen on avain kestävyyteen

Meillä on ongelma! Tai oikeastaan kasa ongelmia. Maailmalla kuohuu, kun ilmastonmuutos tuo vuosi vuodelta suurempia vaikeuksia ihmiskunnan selviytymiselle vanhoilla asuinpaikoilla. Väestön liikkuminen on jo nyt suurta, mutta tutkijat ennustavat jopa satojen miljoonien ihmisten joutuvan jättämään kotinsa, koska elämisen edellytykset menetetään. Ja silti maapallon väestön määrä kasvaa koko ajan.

Jokainen meistä tarvitsee puhdasta vettä, ruokaa ja suojaa. Ilman näitä seuraa inhimillinen katastrofi. Se voi olla yksilökohtainen tai jopa kokonaista kansakuntaa koskeva, kuten olemme jo nähneet. Niiden riittävyys ei ole itsestään selvää myöskään suomalaisille.

Olemme tottuneet siihen, että saamme kaupasta tai pistorasiasta kaiken tarvitsemamme. Kannattaisi alkaa miettimään, mitä tapahtuu silloin, kun Itämerellä seilaavat ruokalaivat kääntävätkin kurssin kohti paremmin maksavia asiakkaita. Mitä puemme päällemme, kun puuvillapellot kuivuvat tai niiden tarvitsemat torjunta-aineet tuhoavat ihmisiltä elinmahdollisuudet? Mistä saamme riittävät materiaalit talojen tekemiseen, kun maahan virtaa entistä enemmän pakolaisia?

Ruoantuotanto ahdingossa

Suomen ruoantuotanto on ahdingossa äärevien sääolosuhteiden vuoksi. Viime kesänä oli liian märkää ja sato meni. Tänä kesänä kuivuus. Peräkkäiset katovuodet ajavat maanviljelijät taloudelliseen ahdinkoon ja moni onkin joutunut lopettamaan. Julkisuudessa käydään keskustelua, voiko maanviljelijöitä tukea ja monta mielipidettä on sen suuntaista, että ei. Onneksi Keskusta -vetoinen hallitus päätti toisin ja myönsi lisärahaa katokorvauksiin.

Maailmalla kohistaan mm. avokadojen tuottamisen ongelmista. Ensinnäkin avokadokilon tuottaminen vaatii vettä tolkuttomat määrät. Usein alueilla, joilla sitä ei ole ihmisilläkään. Sen lisäksi avokadosta on tullut uusi rikollisuuden rahoittaja. Mafiat ovat vallanneet avokadobisneksen mm. Etelä- ja Väli-Amerikan maissa ja alalle on tullut ihmiskauppaa, murhia ja väkivaltaisuuksia. Tämä lienee vain alkusoittoa, sillä kun ruokapula kasvaa, rikollisuus todennäköisesti kasvaa sen myötä kaikissa epävakaissa maissa.

Suomi on avainasemassa

Elämme maailman turvallisimmassa maassa, jossa on korkeasti koulutettu väestö. Tämä tekee Suomesta myös houkuttelevan kohteen, kun ihmiset miettivät mihin aavikoituvasta tai tautien ja sotien riivaamasta kotimaastaan lähtisi. Tämä antaa meille mielestäni vastuun myös kehittää entistä parempia varautumiskeinoja, mutta myös entistä puhtaampia ratkaisuja.

Suurin syy ilmaston lämpenemiseen on fossiilisten hiilivarastojen vapautuminen ilmakehään ihmisen toimesta ja luontaisesti.

Ilmastolla on elintärkeä rooli kaikelle lajistolle. Sen muuttumisen seurauksia emme tiedä vielä. Voimme vain ennustaa ja arvailla. Ilmaston lämmittäjien osalta olemme suhteellisen yksimielisiä. Suurin syy ilmaston lämpenemiseen on fossiilisten hiilivarastojen vapautuminen ilmakehään ihmisen toimesta ja luontaisesti. Meidän olisikin syytä tehdä päätöksiä kaikilla osa-alueilla, jotta nämä ikiaikaiset hiilivarastot jäisivät mahdollisimman vähälle hyödyntämiselle.

Kuluttaja on vastuussa!

Vaikka olisi niin helppoa ajatella, ettei omalla kulutuskäyttäytymisellä ole väliä, sillä huijaa vain itseään. Voi olla, että kehittyvissä, miljardien asukkaiden maissa, kulutetaan suhteettoman paljon. Silti sielläkin on kyse yksilöiden tekemistä valinnoista. Jokainen kuluttaja vaikuttaa kokonaisuuteen omalta osaltaan.

Ensisijaisesti kannattaa pyrkiä vähentämään kulutusta. Ilmastoystävällisin teko on jättää tuotteet ostamatta ja sitä kautta vähentämällä niiden valmistamiseen tarvittavien raaka-aineiden tarvetta. Tätä tietysti hidastaa markkinatalous, joka perustuu jatkuvaan kulutuksen lisäämiseen. Koko ajan meille tuputetaan mitä mielikuvituksellisempia tuotteita, joita ”välttämättä” muka tarvitsemme, kaikilta mahdollisilta suunnilta. Kuluttajan ei ole helppoa vähentää kulutusta, kun ympäristö suorastaan huutaa kulutuksen riemusanomaa.

Liikekeskus

Ihan kokonaan kulutusta ei varmaan kukaan lopeta. Valitsemalla kestäviä, uusiutuvista tuotteista tehtyjä tuotteita kuluttaja tukee teollisuuden muutosta näiden valmistukseen. Teollisuus tuottaa niitä tuotteita, joita ostetaan ja siihen voi vaikuttaa ainoastaan kuluttajat. Poliittisilla päätöksillä voidaan vaikuttaa tuotteiden hintoihin, jotka ohjaavat kulutusta, mutta lopullinen valinta on kuluttajan vastuulla.

Jotta teollisuus voi valmistaa kilpailukykyisiä tuotteita uusiutuvista materiaaleista, meidän on huolehdittava mahdollisimman hyvin raaka-aineen saatavuudesta ja vältettävä hinnan tarpeetonta nostamista. Tässä erityispaino on metsäsektorin toiminnan kannattavuudella, sillä puusta voidaan valmistaa taloja, vaatteita, pakkausmateriaaleja, lääkkeitä, papereita, biomuoveja ja lukemattomia muita ihmisten jokaipäiväisessä elämässä tarvitsemia tuotteita, joista osa on alhaisen jalostusasteen tuotteita, mutta koko ajan kasvaa korkeamman asteen tuotteiden valmistus innovaatioiden tullessa tuotantoon. Parasta on, että Suomessa tuotettuna arvoketju tuottaa myös taloudellista hyötyä metsänomistajille, asiantuntijoille, tutkijoille, korjuuyrittäjille, kuljetusyrittäjille, sahoille, tehtaille, kaupalle, työntekijöille ja yhteiskunnalle maailman kestävimmin toimivan metsätalouden ansiosta. Ainakaan minun korviini ei ole kantautunut parempaa mallia muualta. Metsätalouden ja metsäsektorin vastuulla on tuottaa ihmisille kestävällä tavalla ja kestävistä materiaaleista tuotettuja tuotteita, jotta he voivat ostaa niitä.

Ristiriitaa

Ristiriitainen ilmastoviestintä hämmentää

Vaikka meillä on siis vastuu, osaaminen ja tietämys uusiutuvien tuotteiden kestävään valmistukseen, ristiriitaisella ilmastoviestinnällä hämmennetään kuluttajia. Jos vaaditaan uusiutuvien tuotteiden käyttöä ja samaan aikaan pyritään vaikeuttamaan metsäsektorin toimintaa, viestit ovat pahasti ristiriitaisia. Jos vastustetaan ydinvoimaa ja samalla kailotetaan ilmastonsuojelusta, viesti on ristiriitainen. Jos vaaditaan öljynporauksen lopettamista ja biotuotetehtaiden perustamista, viesti on ristiriitainen. Jos kampanjoidaan hakkuiden yksipuolistamisen eteen ja samalla suositaan puupohjaisia tuotteita, viesti on ristiriitainen. Jos toistetaan mantran lailla, miten lisähakkuut pienentävät hiilinielua ja metsien puumäärä lisäyksen jälkeenkin kasvaa kymmenillä miljoonilla kuutioilla vuodessa, viesti on ristiriitainen. Jos vaaditaan kestävää metsien käyttöä, mutta tehdään hiilitaselaskelmat lyhyellä aikavälillä, viesti on ristiriitainen. Jos vaaditaan luonnon monimuotoisuutta, mutta vaarannetaan se hidastamalla kehitystä kohti vihreää taloutta, viesti on ristiriitainen. Voikin vain kysyä, miksi ihmeessä kukaan tällaista viestintää tekisi, jos olisi aidosti ilmastosta tai luonnosta huolissaan? Ja miksi niistä pidetään kiinni ja niiden eteen ollaan valmiita tekemään asioita, joita pidetään yleisesti paheksuttavina?

Tekoja populististen väitteiden sijasta

Asuminen on suurin hiilidioksidipäästöjen aiheuttaja. Päästöjä tulee niin rakentamisen, kuin asumisenkin aikana. Meidän tulisi pikavauhtia valtavirtaistaa puurakentaminen kaikille yhteiskunnan tasoille. Suunta on jo oikea, mutta kehitystä pitäisi jouduttaa. Ongelmaksi muodostunee rakennusyhtiöiden olemassa olevat tuotantolaitokset ja niiden muuttaminen tähän soveltuvaksi. Kehitystä ei ainakaan hidasta myöskään betoniteollisuuden vahva rooli rakentamisen saralla. En usko, että betonirakentaminen koskaan tulee kokonaan loppumaankaan, mutta yhdistelemällä betonia, terästä ja puuta voidaan jo saavuttaa merkittävää kehitystä ilmastonäkökulmasta.

Energiasektori tekee murrosta. Hajautettu energiantuotanto yleistyy ja tulevaisuudessa yhä enemmän asumisenkin energiasta tuotetaan paikallisella tasolla uusiutuvista raaka-aineista. Se on hyvä, koska silloin myös raha jää paikallista aluetaloutta tukemaan. Aurinko, puu, geoenergia ja muut uusiutuvat lähteet voivat lämmittää talot ja niistä saadaan myös tarvittava sähkö. Ilokseni voin todeta, että tämä kehitys on jo liikkeellä. Koska se on myös taloudellisesti kannattavaa, sen yleistyminen uudisrakentamisessa on odotettavissa pikavauhtia. Esimerkiksi Kirkkonummen Masalaan suunniteltavassa ekokylässä energiainvestointien takaisinmaksuaika on 3,5-9,5 vuotta riippuen siitä, saadaanko siihen energiatukea vai ei. Tällä investoinnilla tuotetaan kaikki energia alueen n. 250 asuntoon tulevaisuudessa todella edullisesti. Vastaavaa ratkaisua käyttää myös ASV Arctic Smart Village Oy, joka edistää Älykylä -konseptillaan taloudellisesti ja ekologisesti kestävämmän asumisen kehittymistä ensisijaisesti Pohjois-Suomessa, mutta tulevaisuudessa myös muualla Suomessa ja ulkomailla.

Paikallinen ruoantuotanto vähentää kuljetuksen päästöjä. Siksi esimerkiksi olosuhteet täysin hallinnassa pitävät ratkaisut ansaitsevat huomiomme. Vertikaalikasvatus (l. kerroskasvatus) ja kalojen kiertovesikasvatus ovat erinomaisia esimerkkejä ruoantuotannon uudistamisesta. Ulkoisilla olosuhteilla ei ole merkitystä, kun ne eivät pääse vaikuttamaan prosessiin. Toivottavasti alan kehittämiseen löytyy innokkaita yrittäjiä lisää ja poliittinen tuki. Ainakin ASV Oy:n Älykylä -konsepti tukee kehitystä.

 

 

Mainokset

Pöllögate – ottaako kukaan vastuuta?

Kun Jukka Tanner otti kuvan suloisesta ja pörröisestä pöllönpoikasesta, alkoi sen aikainen mediashow, joka kertoo paljon metsäkeskusteluiden tasosta. Motokuski tuomittiin surutta murhaajaksi. Siis verrallistettiin ihmisen tappajaan. En tiedä, mitä on kuskin mielessä liikkunut, kun on lukenut olevansa ”ihmishirviö”. Itselleni on jo kehittynyt aika paksu nahka, olenhan metsämörkö. Mutta kyseessä on aivan tavallinen työtä tekevä suomalainen, joka todennäköisesti arvostaa luontoa ja haluaa monimuotoisuutta vaalia.

Tanner jakoi kuvan omalla Facebook -tilillään, joka sai heti huomattavan levikin. Luontojärjestöt ottivat kuvan heti markkinointinsa keulakuvaksi ja höystivät kohua sen minkä voivat. Some kuohui raivon partaalla ja kuva levisi satoihin tuhansiin päätelaitteisiin alta aikayksikön aiheuttaen suuttumusta, tunteenpurkauksia ja raivoa koko metsäalaa kohtaan. Kuva oli tehokas ja kannatus kasvoi räjähdysmäisesti. Myös YLE uutisoi ”murhenäytelmästä”

YLE: ”Lintujen rengastaja Jukka Tanner kohtasi viime viikolla Riihimäellä häntä järkyttäneen näyn. Yksinäinen lehtopöllön poikanen kyhjötti valtavan kannon päällä. Ympärillä metsää oli kaadettu sileäksi.”

Tanner kertoi YLE:n jutussa, kuinka oli löytänyt yksinäisen pöllön keskeltä avohakkuuta kannolta nököttämästä. Jo samassa jutussa hän kertoi, miten oli korjannut metsäkoneen tuhoaman pesän ja nostanut linnun takaisin pesäänsä. Linnun sisar oli hänen mukaansa todennäköisesti menehtynyt hakkuiden yhteydessä.

Huom! Juttua korjattu myöhemmin.

MTV: ”Liikuttava kuva: Piittaamattomat hakkuut murskaavat lentokyvyttömät poikaset hengiltä pesiinsä – rengastaja todistaa surullisia lintukohtaloita”

Ilta-sanomat: ”Kuvan lehtopöllö menetti pesänsä hakkuiden myötä. Tarinalla oli kuitenkin onnellinen loppu, sillä pöllö pääsi asustelemaan varapönttöön. (KUVA: Jukka Tanner)” Huom! Juttua korjattu myöhemmin.

Iltalehti: ”Aukiolla mies oli kohdannut muutenkin lohduttoman näyn: kaikki rehevän metsän puut oli jyrätty maahan, ja muiden lintujen tavoin pieni lehtopöllö oli menettänyt kotinsa.”

Myös julkisuuden henkilöt osallistuivat kuvan levitykseen somessa.

Jari Tervo: ”Lehtopöllön poikanen kotinsa raunioilla. Näin käy kun ihminen menee metsään”

Emma Kari (Vihr.) otti jyrkästi kantaa ja lobbasi avohakkuukieltoa ja pesintäaikaista hakkuiden keskeytystä.

Lavastettu kuva

Ei mennyt kauaa, kun paljastuikin, että kuva olikin lavastettu. Tanner oli nostanut pöllönpoikasen itse kannolle kuvattavaksi. Hänen puuhiaan oli todistamassa kaksi silminnäkijää, jotka kertoivat nähneensä kolmannen miehen hakkuissa suojatulla pöllönpesällä.

Harvinaista kyllä, tällä kertaa metsäalan vastustamiseksi nostettujen väitteiden paljastuttua huuhaaksi, asiaa ei haudattukaan kaikessa hiljaisuudessa. Some käy edelleen kuumana. Pöllö ei ollutkaan vaarassa, mikä oli helpotus kaikille. Metsänomistaja ja metsäyhtiön edustaja olivat merkanneet pesäpuun ja säästäneet pesän ympärilläkin olevat puut hakkuilta, kuten asiaan kuuluu. Mutta kohu jatkuu.. Miksi?

Lavastuksen paljastuttua Tanner muuttikin tarinaansa. Nyt hän kertoi olleensa rengastamassa pöllöä ja oli nostanut pöllön kannolle kuvattavaksi. Tämän toimintatavan tuomitsi Suomen Luontokuvaajien puheenjohtaja Kari Wallgren täysin Maaseudun tulevaisuuden tulevaisuudelle antamassaan lausunnossa. ”Eettisissä ohjeissa kielletään myös levittämästä valheellista tai harhaanjohtavaa informaatiota.”, kertoo Wallgren.

Muuttuvat lehtiartikkelit

Pian Tannerin tarina oli taas muuttunut ja niin myös alkuperäiset artikkelit lehdissä. Yksi säilyi ennallaan. Luontojärjestöt markkinoivat avohakkuiden vastaista kampanjaansa edelleen #pöllögate:n avulla ja vähättelevät levittämäänsä #disinformaatiota.

Pöllögate YLE korjaus
YLE ei kerro koko korjausta ja kyseenalaistaa oman korjauksensakin

YLE: Alkuperäiset väitteet on pitkälti poistettu ja tilalle on haastateltu avohakkuita kieltävää kampanjaa ajavan Bird Life Suomen asiantuntijaa, joka markkinoi kampanjaa ja paisuttelee metsien käsittelyvoimakkuutta vanhaan tapaan.

Iltasanomat sentään kertovat jutun lopussa tekemistään muutoksista toisin kuin YLE.

Media puolustelee

Median korjaavat liikkeet ovat järjestään luonteeltaan sellaisia, jotka yrittävät tyynnytellä luontoväkeen kohdistunutta paheksuntaa. Suomen Kuvalehden toimittaja Mikko Niemelä menee tässä ehkä kaikista pisimmälle kolumnissaan. Hän vierittää syyn kokonaan toimitusten niskaan, kun eivät tarkistaneet taustoja jutusta. Luontojärjestöillehän tämä kelpaa ja jokainen jakaakin nyt Niemelän kirjoitelmaa innoissaan. Onhan se kuin taivaasta tipahtanut pelastusrengas hukkuvalle.

”on myöhäistä itkeä kun paska on jo housuissa”

Niemelä kirjoittaa kohun vaiheista tiivistelmän. Jostain syystä hän unohtaa kokonaan ehkä sen suurimman uutisen koko kohussa. Tanner sai koko kohun aikaiseksi. Hän useissa lehdissä kertoi, miten hakkuukone oli hakannut pesäpuun. Hän ei myöskään oikaissut vääriä juttuja ennen silminnäkijöiden julkituloa. Tässä pätee vanha viisaus ”on myöhäistä itkeä kun paska on jo housuissa”.

Kuinka moni aidosti uskoo, että neljän eri lehden toimittajat olisivat keksineet samanlaisen väärän tarinan pöllökuvan yhteyteen, jos Tanner olisi kertonut nostaneensa pöllön kuvattavaksi? Kuinka moni uskoo, että kaikki jutut kertoivat hänen löytäneen pöllönpoikasen kannolta keskeltä hakkuuaukeaa, eikä Tannerilla olisi osuutta tähän viestiin?

Kenellä vastuu?

Tanner ei ota vastuuta. Lehdistö ei ota vastuuta. Luontojärjestöt eivät edes pahoittele ja markkinoivat virheelläkin avohakkuunvastaista kampanjaansa. Itse olen kasvatettu siihen, että jokainen tekee virheitä joskus. Virheen sattuessa pyydetään anteeksi. Se on ihan perusoppeja käytössäännöistä. Omasta mielestäni kaikki edellämainitut voisivat asiallisesti kantaa oman vastuunsa koko kohussa. Tanner on muutellut tarinaansa ja epäilys on suuri, että kohu on kokonaan hänen vastuullaan. Olisi suoraselkäistä tunnustaa ja pyytää anteeksi. Media ei tarkistanut jutun taustoja metsänomistajalta tai metsäyhtiöltä. Se voisi pahoitella virhettään valemedian levittämisestä. Luontojärjestöt löivät koko metsäalaa kuin vierasta sikaa. Se voisi kantaa vastuunsa ja tunnustaa, että heillekin voi tapahtua virheitä. Nähtäväksi jää, ottaako kukaan vastuuta..

Jotain hyvääkin

Jokaisessa jutussa on myös hopeareunus. Metsähallituksen tiedottajana työskennellessäni huomasin konkreettisesti erittäin nopeasti, miten luontojärjestöjen tiedotteet menevät sellaisenaan toimitusten seulan läpi lähes poikkeuksetta. Koska usein Metsähallitus oli syytösten kohteena ”kasvottomana valtion rahasampona”, usein tiesin myös asioiden todellisen tilan. Se ei yleensä ollut lähellekään lehdestä luettua.

Oli varsin yleistä, että luontojärjestöltä lähtenyt uutisaihe päätyi lehtiin PELKÄSTÄÄN luonnonsuojelijoiden haastatteluilla varustettuna. Metsähallituksella oli sitten mahdollisuus oikaista juttua jälkikäteen. Sen verran höveleitä olivat kuitenkin toimituksissa. Mutta jos itse laitoin tiedotteita lehtiin Metsähallituksen toiminnasta, oli aivan tavallista, että samaan juttuun sisällytettiin jonkun luontojärjestön ”asiantuntijan” metsätalousvastaista paheksuntaa höystettynä väitteellä vanhojen metsien loppumisesta ja ehkä itse aiheestakin.

Ehkä #pöllögate toi esiin sen, minkä metsäala on tiennyt jo pitkään. Luontojärjestöt eivät toimi rehellisesti viestinnässään. Ne käyttävät #valemedia:a ja ”disinformaatio:ta häikäilemättömästi hyväkseen saadakseen julkisuutta kapeakatsontaisille tavoitteilleen. Ehkä viimein media ottaa opikseen ja alkaa selvittämään yhden asian järjestöjen levittämiä tietoja myös toisesta näkökulmasta. Tätä olen toivonut koko metsäalalla oloni ajan. Se on vastuullista journalismia!

Lisäksi metsäala on saanut erinomaisen syyn jakaa ihmisille tietoa erilaisista ohjeista ja suosituksista, joita pöllöjen ja muiden luontokappaleiden suojelemiseksi metsätalouden arkitoimissa on aktiivisessa käytössä. Ja se kirjo on valtava!

Ja mitä opimme siis kohusta. Opimmeko lähdekriittisyyttä? Opimmeko kuulemaan myös toista osapuolta?

(Lisätty 17.6.2018)

Iltalehti teki laajan jutun 17.6., jossa äänessä olivat kuvan ottaja ja luontojärjestöt. Ihan käsittämätön tarina saa siis jatkoa. Jutun otsikointi oli kohuun viittaava, mutta sisältö oli ihan pelkkää luontoaktivistien metsätalousvastaista propagandaa. Ja mitä opimme siis kohusta. Opimmeko lähdekriittisyyttä? Opimmeko kuulemaan myös toista osapuolta? Jos Iltalehden mielestä kohukuvaajan tarinaan toisen puolen tuo Bird Life Suomi ja Suomen Luonnonsuojeluliitto, ei opittu yhtään mitään..

Paloma Hannonen (SLL) kertoo, kuinka 25 % puutavaralajeista tulee hakkuilta kesällä neljän kuukauden aikana. Eli kesällä hakataan selvästi muita aikoja vähemmän. Pesimäaikaiset hakkuut kattavat n. 0,2% Suomen metsistä. Tämä on merkitsevä luku, joka asettaa vaatimukset, uhan ja seuraukset mielestäni kohtuullisen hyvin mittakaavaan.

(Lisätty 11.7.2018)

YLE on alkanut mainostaa avohakkuukieltoa tosissaan. Lähes jokaisessa metsiin liittyvässä jutussa aloitetta nostetaan ylös. Greenpeacen Sini Harkki oli Päivän kasvona. Sinin tarina oli tuttua höttöä, jolla ei tosielämään ollut paljoakaan yhtymäkohtia. Pöllögate tuotiin esiin toimituksellisesti oudossa valossa. Toimittaja kyllä kertoi alkuperäisestä kuvasta ja kuvaili miten se toi buustia aloiteelle. Jostain syystä ei kuitenkaan lavastuksesta puhuttu sanallakaan, vaikka olisi ollut juuri oikea henkilö vastaamaan lavastetun kuvan käytöstä markkinoinnissa.

Kansainvälisen luonnonsuojelubiologien konferenssista tehdyssä jutussa arvosteltiin metsätaloutta, joka vallitsi 1980 -luvulla. Nykymetsätaloudesta ei puhuttu juuri mitään. Mutta tässäkin yhteydessä lakialoite kyllä nostettiin esiin, vaikka se ei konferenssiin liity mitenkään.

Keskustelu vaikeaa, en ala!

Ympäristöjärjestöjen edustajat ovat yhteispäätöksellään lopettaneet keskustelun kanssani, koska minun kanssani on heidän mukaansa ”vaikea keskustella”. Ja tottahan se on, tuon keskusteluihin sellaisia tekijöitä, jotka ovat useimmiten keskusteltavan asian kannalta merkittäviä, mutta jotka haittaavat ympäristöjärjestöjen uskottavuutta ja varainhankintaa. Greenpeace sensuroi minut, koska ”jankutan”. Tämän taustalla lienee (oma arvaukseni) se, että GP julkaisi samat postaukset useaan kertaan ja otin samoilla argumenteilla kantaa uusiinkiin postauksiin tuodakseni ne samat asiat mukaan keskusteluun.

Kun esimerkiksi kysyin ympäristöjärjestöiltä vaihtoehtoja puun käytölle avoimen kysymyksen muodossa (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipiteet/lukijalta/artikkeli-1.241651), Luonto-Liiton edustaja Lauri Kajander aloitti kommenttinsa lauseella ”Muuten en yritä kanssasi keskustella Juri Laurila, koska se on moneen kertaan todettu mahdottomaksi (mahdolliset kiinnostuneet voivat käydä Twitterissä tämän toteamassa)”

Koska oletan, etteivät kovin monet ole käyneet tätä Twitterissä toteamassa, helpotan vähän tehtävää keräämällä järjestöjen kanssa käymiäni keskusteluita tähän. Olen boldannut luontojärjestöjen vakiokommentoijat.

  • keskustelu hakkuiden keskeyttämisestä lintujen pesimäajaksi
    • minä: Joku kyseli mitä on #realistinenvihreys. Tässä on hyvä esimerkki. Vanha vihreä ajattelu lomauttaisi 70000 ihmistä ja lopettaisi miljardien eurojen tuotannon kuukausiksi, jotta koneet eivät olisi tekemässä töitä alle 1 prosentilla metsistä. Realismi estää! @juhasipila @keskusta
    • Seppo Rasi: Pöllöille on ihan hyvä laittaa pönttöjä metsään koska pöllö syö myyriä.Myyrät aiheuttaa huomattavia taimituhoja.Ettei metsänomistajan kannata pöllöä vihata
      • Minä: En usko että pöllönvihaajia löytyy metsäalalta tai metsänomistajista.
    • Ville Nikkanen: Pöllön koti kuitenkin meni. Mitä jos joku vähemmän realistinen vihreä jyrää sinun kotisi? Miltä se tuntuisi?
      • Minä: Miltä sinusta tuntuisi, jos kotiasi ei olisi koskaan voitu rakentaa pöllön takia?
  • Sama aihe
    • Minä: No nyt on hyvä palauttaa mieliin, ettei kaikki metsät ole pesimäaikana käsittelyssä. Hakkuita tehdään vuosittain n. 2%:lla metsissä ja tästä vain pieni osa pesimäaikana. Lintukantoihin vaikutus pieni, mutta miljardien eurojen talous pyörii ja 70.000:lla ihmisellä on töitä.
    • Shadibul I Chowdhury: no word to express. only humen can do this terrible act
    • Markku Myllykangas: Bisneshenkilöt ja poliitikkopellet ajattelevat vain rahaa, lyhytjänteisesti. Heitä ei luonnon monimuotoisuuden hiipuminen merkikse mitään.
    • Panu Kunttu (SLL): Kun metsälakia uudistettiin viisi vuotta sitten @mmm_fi ei suostunut edes keskustelemaan lintujen pesimäajan hakkuurajoituksista miltään osin. Muistutimme asian tärkeydestä jälleen tänä keväänä. @yministerio @metsakeskus @TAPIOForestry
      • Juha Ojala (TTS, ennen MMM): Kunttu taas kerran hieman vinouttaa totuutta. Metsälakityöryhmä jota tuolloin vedin, keskusteli asiasta http://mmm.fi mukaanluettuna. Lakityöryhmän enemmistö ei tätä kannattanut. Tuolloin wwf oli mo valinnanvapauden lisäämisen kannalla. Panu voisi pysytellä totuudessa.
  • Tekopökkelöt
    • Jussi Nikula: Pelastaako #tekopökkelö #metsä#luonto’n #monimuotoisuus’den? Ei pelasta. Lahopuun määrä ei näillä toimin edes käytännössä lisäänny. Kaksi (d=20cm, h=3m) tekopökkelöä hehtaarilla lisää lahopuuta alle 0,19m3/ha. Määrän pitäisi olla satakertainen. #biotalous
    • Minä: Ei tietenkään pelasta. Mutta se on hyvä lisä kaikkien muiden monimuotoisuutta tukevien toimenpiteiden laajaan sarjaan. Yksittäisten toimenpiteiden arvostelu kokonaisuuden osalta on täysin turhaa kärjistämistä. Yksikin tekopökkelö = lisää lahopuuta!
    • Jussi Nikula: Niin, kyseinen uutisartikkeli ilmeisesti ”turhaan kärjistäen” käsitteli vain tekopökkelökampanjaa ja kysyi pelastaako se metsäluonnon monimuotoisuuden. Esitin siihen kysymykseen oman näkemykseni. Toki tekopökkelöt on vain yksi toimenpide – tosin ei kovin vaikuttava.
  • Jatkuva Kasvatus
    • Panu Kunttu: Metsäluonnon tila on heikentynyt voimakkaasti avohakkuisiin perustuvan #metsätalous Lisäksi #avohakkuut kuormittavat vesistöjä ja rasittavat ilmastoa. Ympäristön kannalta kestävämpi #metsänkasvatus’menetelmä on jatkuvapeitteinen #metsänhoito.
    • Minä: No ohhoh! Olipas kirjoitus. Taimikonhoito ja ensiharvennus turhia? Kannattavuus taattua? Harveneeko puusto itse? Takaatteko itse järjestönne varoilla kannattavuuden? Eiköhän suosita jatkuvaa kasvatusta vain sille sopiville paikoille ja metsiin, joissa on edellytykset olemassa.
    • Tommi Harju-autti: Eihän tuota lukemaan pääse ku harvat ja valitut. Mutta tänne suunnalle voi tulla kattomaan kuinka turha #ensiharvennus Tiuha kovaa kasvava nuori männikkö imee maasta kaiken, #aluskasvillisuus kärsii ja se tiheä vaihe on myös jatkuvassa kasvussa. Siinä ei kyllä luonto voita.
  • Realistinen Vihreys
    • Harri Hölttä (SLL): Hei @juhasipila, tässä #keskusta18 on auttamatta myöhässä. Maailmanlaajuisesti periaate talon jättämisestä seuraavalle polvelle vähintään siinä kunnossa, missä nykypolvi sen sai on ylellisyyttä, jonka #ilmastonmuutos Miten aiotte ratkaista tämän haasteen? @luonnonsuojelu
    • Minä: #kiertotalous ja siihen kiinteästi liittyvä #biotalous, sekä resurssiviisaus ovat aika isossa roolissa jo nyt. Myös metsien kestävä käyttö ja uusiutuvien raaka-aineiden tuottaminen fossiilisten tilalle ovat jo tavoitteissa. Mitä @luonnonsuojelu ehdottaisi? @keskusta
    • Hölttä ei vastannut
  • Avohakkuuthistoriaan
    • Luonto-Liitto: #Kansalaisaloite #avohakkuuthistoriaan on kerännyt jo 25 000 allekirjoitusta! Avohakkuille on parempia vaihtoehtoja, jotka säästävät niin metsojen kuin ihmistenkin elinympäristöjä. Jaa viestiä ja käy allekirjoittamassa osoitteessa http://www.fi
    • Minä: Mistä saisin lisätietoja vaihtoehtojen paremmuudesta metsojen ja ihmisten elinympäristöjen osalta? Metso kun viihtyy nuorissakin metsissä ja ihmisen osalta en ole tutkimusta nähnyt. (Linkki YLE:n uutiseen ”metsot viihtyvät myös nuorissa metsissä”)
    • LL: ”Riistakolmiolaskentojen perusteella metson pesimäkanta on vähentynyt noin 70 % 1960-luvulta 1990-luvulle. Talvilintulaskentojen perusteella pudotus on ollut samassa ajassa jopa yli 75 %.”
    • LL: ”Metson soidinpaikkojen on todettu säilyvän parhaiten alueilla, jossa metsäpeite soitimen ympärillä on laaja-alainen.” ”Metson taantuman pääsyynä pidetään yhtenäisten metsäalueiden pirstoutumista tehostuneen metsätalouden myötä.” http://lintuatlas.fi/tulokset/laji/metso …
    • Minä: Ei tarvitse alentuvaan sävyyn alkaa heittelemään. Miten koko ajan kasvavat metsät istuvat teoriaanne? Metsoja pitäisi siis olla isoissa kansallispuistoissa ja luonnonsuojelualueilla runsaasti teorianne mukaan. Itse pyrin luottamaan uudempiin tutkimuksiin. Muuten saattaa jämähtää.
    • LL: ”55 % metsänomistajista ja 78 % metsää omistamattomista kansalaisista ei hyväksy avohakkuita.” http://www.fi/uutiskirje/metsatalous-ja-yhteiskunta/2013-01/uutinen-2.htm …
    • LL: com/GreenpeaceSuomi/status/999541282711142402 …
    • Minä: Ei kannata Greenpeacen twiittejä minulle laittaa. Kuten tiedätte, järjestö valikoi kuka saa heidän kanavillaan keskustella. Kritiikkiä ei suvaita. #sensuuri
    • LL: Sinullehan nämä samat asiat onkin selitetty jo monta kertaa, mutta muita viestiketjun lukijoita saattaa kiinnostaa.
    • Minä: Paha sanoa. Jos vanhat merkit pitää paikkansa, rehellisyys on kaukana kuitenkin.
    • Huomioni keskustelusta: Vanhoja tutkimustuloksia, jotka eivät tue uusimpia, perusteluja asian vierestä ja vieläpä twiitti, jota en pääse näkemään, mutta jonka sisältö pitäisi olla minulle tuttua.
  • Avohakkuuthistoriaan
    • Silja Keränen (Vihreät): ”Avohakkuut historiaan” kuulosti ensin kovin raflaavalta. Kyse on kuitenkin meidän kaikkien yhteisistä metsistä, joita @Metsahallitus Siksi aloite on hyvä. #metsä @HyttinenPentti #biotalous #metsänhoito
    • Minä: Kuulostaa se edelleenkin metsäasiantuntijan korviin. Metsät eivät ole muottiin puristettavissa ja vaihtoehtoja on hyvä olla. Taloudelliset seuraukset on selvitettävä tarkasti ennen hyväksymistä. Kysehän on meidän kaikkien rahoista.
  • Vieraslajit
    • Minun retweet: Ei kuin koristamaan asuntoa urakalla. Tai muuten torjumaan vieraslajeja. Monimuotoinen luontomme tarvitsee apuasi. (SLL twiitti vieraslajien hävittämisestä)
  • Hakkuiden rajoittaminen lintujen pesimäaikana
    • Mikko Tiirola: Tämä tästä fossiilitalouden pussiin puhumisesta enää puuttui @PanuKunttu Yhdistettynä #avohakkuuthistoriaan kampanjaan, tehtaat saisi kesällä pistää pitkään seisokkiin, sillä aukkojen kielto 3 kertaistaisi hakkuupinta-alat. (linkki järjestöjen vaatimukseen)
    • Panu Kunttu (WWF Suomi): Erikoista, ettei @MTKry näe pesimäaikaisissa hakkuissa mitään ongelmaa. Linjanne koventunut, sillä kesähakkuutyöryhmässä olitte mukana suosittelemassa hakkuiden välttämistä lehdoissa, lehtipuuvaltaisilla lehtomaisilla ja tuoreilla kankailla, rehevissä korvissa ja rantametsissä.
    • Mikko Tiirola: Ei twiittini sitä tarkoittanut. Tottakai asioita voi paremmin huomioida, mutta laajoista kieltovaatimuksista alkaa mitta täyttyä. Ajattelepa näitä avauksia yhdessä. Jatkuva kasvatus vaatii oikeasti 3 kertaisen hakkuualan.
    • Minä: Kyllä haluaisimme kuulla, miten järjestöissä nähdään kokonaisuus. Millä puu korvataan kestävästi, miten metsätalouden kannattavuuden alentaminen istuu kestävän kehityksen periaatteisiin, mitä kuluttajien pitäisi kaupasta ostaa ja missä puuta saa hyödyntää? (linkki avoimeen kysymykseen)
    • Tommi Harju-Autti: Hakkuu alueella on risukasoissa hyvä pesiä. Lintujen pesimä ongelmat paljon muustakin kiinni kuin hakkuista. Taas tuli aikainen kevät ja nyt sataa ja on viileää. Voi niitä @linnunpoikia. Ois mukava päästä metälle ja raskia ottaa saalistakin.
  • Kiertotalous
    • Suomen Luonto: ”Edelleen suomalaiset nimeävät jätteiden kierrätyksen tärkeimmäksi ilmastoteokseen, vaikka sen vaikutus on häviävän pieni. Nykykeskustelussa on se ongelma, että se tarjoaa jokaisella jonkun vapaakortin, jolla oma ilmastokuorma kuitataan.” https://www.fi/blogi-toim-huom/mikä-on-sinun-vapaudu-vankilasta-korttisi-ilmastopäästöissä … #ilmasto
    • Minä: Juuri tämän vuoksi esitinkin kysymyksen luontojärjestöille. Kun vastustaa kaikkea, olisi välillä hyvä pysähtyä miettimään, mikä on oikeasti hyvä ratkaisu. uskon, että kaikki jäsenetkin olisivat iloisia kestävistä vaihtoehdoista. #Hiilipörssi=vapaakortti!
    • Ei vastausta
  • Luonnonsuojeluliiton lähteet
    • Uhanalaisten metsälajien määrä – 2010 Metsäelinympäristöjen pirstoutuminen – 1995 Luontotyyppien uhanalaisuus – 2008 Vanhojen metsien väheneminen – 1994 Tällaisilla lähteillä käydään metsäkeskustelua SLL:n toimesta. Päivitystarvetta? https://ly/2JsEqCU
  • Avohakkuuthistoriaan Mikko Tiirolan kolumni
    • Ari Eini: Hyvin avaatkin. Kiitos @TiirolaMikko erinomaisesta kirjoituksesta. Suomen #luonto on niin monimuotoinen ja #metsänomistaja’lla niin monenlaisia tarpeita ja toiveita, että #metsä’n käytössä ja käsittelyssä pitää olla vaihtoehtoja. #metsätalous #AvohakkuutHistoriaan
    • Paloma Hannonen: Olethan huomannut, että #avohakkuuthistoriaan koskee valtion metsiä, joiden käytössä kansalaisten näkemyksen tulisi painaa? Ne ovat yhteisiä metsiä.
      • Ari Eini: Kyllä, yhteisten metsien käsittelyssä kansalaisten sana painaa ja juuri siksi @Metsahallitus metsiä käsitellään monin eri tavoin.
    • Mikko Tiirola: Kyllä on huomattu, mutta myös se, että edustamasi järjestö on kirjannut metsäohjelmaansa sen minkä kirjoituksessani kerron.
    • Paloma Hannonen: Luonnonsuojeluliitto haluaa uudistaa esim.metsätalouden tukia niin, että ne eivät suosi avohakkuumetsätaloutta. Iso määrä metsänomistajia valmiita muutokseen. Samalla yli puolelle ei tarjota muuta kuin avohakkuuta. Jossain on nyt ongelma kyllä. Kampanja koskee valtion metsiä.
    • Minä: Kuinka iso osa metsänomistajista on valmiita muutoksiin. Voisiko saada viitteen tähän tietoon? Metsänomistajat eivät ole välttämättä jatkuvassa yhteydessä neuvojaan. Tästä voi johtua, ettei kaikki ole saanut vaihtoehdoista tietoja. Aloitteessa viitataan myös yksityismetsiin. (kuva aloitteesta)
  • kansalaisaloite puurakentamisen edistämiseksi
    • Minna Ojanperä: Julkisissa rakentamishankkeissa tutkittava aina myös puurakentamisen vaihtoehto Kuka mukana? @MarttilaJuha @HakkarainenJuha @TiirolaMikko @MTK_Metsa #kansalaisaloite
    • Suomen Luonto: Tärkeämpää tehdä energiaa säästävä talo.
    • Juha Hakkarainen: Energian säästöön luetaan myös rakentaminen ja rakennusmateriaalit, ei pelkkä lämmitys. Myös siksi #puurakentaminen
    • Minä: Yritä ymmärtää. Ei luontojärjestöillä ole vielä selvillä, mitä materiaaleja olisi ekologista käyttää. Ei ainakaan ole vastanneet suoraan kysymykseen. (linkki avoimeen kysymykseen)
    • Leena Vahala: Millä perusteella tituleeraat itseäsi metsäasiantuntijaksi? Onko se jokin arvonimi? Edellyttääkö se tieteellistä koulutusta? Vai riittääkö metsässä käyskentely? Voivatko esim. Olli Tahvonen ja Timo Pukkala olla metsäasiantuntijoita? Voiko metsäasiantuntija asua Kalliossa?
    • Minä: Sori, kysymyksesi oli mennyt ohi. Metsäalan korkeakoulutuksen ja vuosien monipuolisen kokemuksen kautta. Toisin kuin esim. Matti Liimatainen, joka on itseoppinut Greenpeacen metsäasiantuntija. (linkki Vihreän Langan henkilöhaastatteluun, jossa Matti kertoo asian itse)
  • Suomen luonnon väite, ettei Metsähallitus tunne luontoarvoja ja ainoastaan vapaaehtoisvoimin kartoitetut luontotiedot ovat olemassa
    • Suomen Luonto: Suomessa on yli 800 uhanalaista metsälajia. Suojelemattomissa valtion metsissä niitä kartoitetaan ainoastaan vapaaehtoisvoimin. @luontoliitto @Metsahallitus
    • Minä: Lajeista 138 on uhanalaisia metsiköiden umpeutumisen vuoksi. Muistakaan lajeista ei ole arvioitu metsätalouden uhan vakavuutta. Tietoisesti tai tiedostamatta arviointi on jäänyt tekemättä, vaikka sillä saisi lisää syvyyttä tilanteen hahmottamiseksi.
    • Metsähallitus: Arviointeja tehdään sekä kartta- että maastotarkasteluna. Herkimmät paikat on alue-ekologisessa suunnittelussa rajattu käsittelyn ulkopuolelle. Kaikki lisäinformaatio kansalaisilta ja järjestöiltä otetaan kiitollisena vastaan suunnittelun tueksi.
    • Metsähallitus: Luontoarvot arvioidaan aina ja herkissä tapauksissa tehdään yhteissuunnittelu Luontopalvelujen kanssa. Suunnittelija arvioi rakennepiirteistä (lahopuu, rehevyys, vesistöjen ja pienvesien läheisyys), onko uhanalaisten lajien esiintyminen todennäköistä.

Nämä ovat siis viimeisimpiä keskusteluita. En ole saanut järjestöjen edustajilta tarkempaa kohdistusta siihen, mihin he perustavat keskustelun mahdottomuuden kanssani. Hyppään siis viime syksyyn, josta alla enemmän. Pohjaa voi lukea vaikka täältä https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipiteet/lukijalta/artikkeli-1.211128

  1. Ilmastonmuutos
    • SLL: Pelottava uutinen. Trooppiset metsät menettämässä kykyä sitoa CO2:ta. Aikaa ei ole, #hiilinielu:ja ei voi pienentää! (linkki satelliittikuvan pohjalta tehtyyn juttuun)
    • Minä: Juuri niin. Siksi onkin huolehdittava metsien kasvukyvystä pitkällä tähtäimellä. Onneksi Suomessa osataan se!
    • SLL: Suomen suuntana lisähakkuut, jotka eivät istu yhtälöön. Ilmastonmuutosta pitää torjua nyt eikä sitten joskus, kun nielut alkavat palautua.
    • Minä: Suomen metsät ovat olleet nieluja jo kymmeniä vuosia. Oletteko hylänneet kestävyysperiaatteet? Metsäala Ei!
    • SLL: Niin, Suomen metsät ovat (ja olisivat) hyvänä puskurina limastonmuutosta vastaan. Ja nimenomaan _nyt_ nieluja ei olekaan varaa pienentää
    • Minä: Nimenomaan näin. Nieluja ei ole varaa pienentää. Hiilivarastojen hyödyntäminen ja öljytaloudesta luopuminen on tärkeintä. Eli metsien käyttö
  2. LULUCF
    • Sini Eräjää (Greenpeace): KV järjestöt ministereille: Suomen #LULUCF #EUbioenergy linja tekee metsistä porsaanreiän enemmin kuin ilmastoratkaisun. Metsät Suomen ilmastopolitiikan sokea piste? http://www.com/2017/10/23/ngos-concerned-with-finlands-impact-on-eus-climate-ambition-and-forests-write-the-finnish-government/ …
    • Minä: Voi vain ihmetellä, mistä nämä järjestöt tietonsa hankkivat ja miksi ne haluavat hidastaa fossiilitaloudesta luopumista? Puu = uusiutuva!
    • Sini Eräjää: Uusiutuva ei ole automaattisesti yhtä kuin vähäpäästöinen. Mutta fossiilitaloudesta luopumisen hidastamisesta ei ole kukaan puhunut. Miksi viljellä tämmöistä näkökulmaa jos sitä ei kukaan aja?
    • Minä: Mikä on teidän todellinen vaihtoehtonne? Mistä puu otetaan, jos ei Suomen kaltaisista maista? Jos ei oteta, millä fossiiliset korvataan?
    • Ei vastausta

Tässä kävi niin, etten voikaan syksyisiä enempää juuri tähän avata, koska Greenpeace Suomi oli osallisena keskusteluissa ja minut on blokattu heidän tileiltään kokonaan. Laitan siis koosteen FB:n puolelta minua kohtaan esitetyistä luontojärjestöjen edustajien kommenteista.

Suomen Luonnonsuojeluliiton asiantuntija Jyri Mikkolan tyylinäyte julkisesta somekeskustelusta ”asiallisesti”:

  • ”..olet osoittanut leimaavasi valehtelijoiksi eri tahoja omien melko olemattomien tietojesi perusteella.”
  • ”..itse olet tunnettu propagandisti, jolle tosiasioilla ei ole ollut niin väliä..”
  • ”..jossa yritit MH:n (tässä yhteydessä tarkoittaa Metsähallitusta) AES -seminaarissa väärentää keskustelupöytäkirjan..”
  • ”..Jauhat tässä keskustelussa puppua asiasta jota et tiedä etkä tunne..”
  • ”..tyhjänpuhumisen sijaan voisit..”
  • ”..taustasi tietäen pakko uskoa että nuo muutkin jutut ovat huttua.”
  • ”jos tuon uskoo, tekee kyllä jonkinasteisen naivismin suomenennätyksen…”
  • ”Taidat Juri vain esittää tämän alan ammattimiestä..”
  • ”Päivän parasta antia on kuitenkin se, kun valehtelija kompastuu..”
  • ”Joku propagandisti muistaakseni..” (epäilty viittaa asianomaiseen)
  • ”Eli: Joko sinä Laurila aidosti uskot itse noihin juttuihisi, jolloin on täysin turhaa arvuutella sitä elääkö joku muu todellisuuden ulos sulkevassa kuplassa, tai sitten et usko ja tietoisesti ja tositarkoituksella yrität syöttää puppua tämän ketjun lukijoille ja mustamaalata luonnonsuojelutyötä tekeviä. Välistä vaan ei voi kuin ihmetellä tapoja joilla ihmiset kiksinsä hankkivat..”
  • ”Oikea metsäammattilainen tietäisi, ettei metsän todellista tiheyttä voi luotettavasti arvioida muuten kuin menemällä sen metsän sisään.”
  • ”Ja milloinhan tämä Innoforin ”johtavana neuvojana” toimiminen mahtoi tapahtua? Sikäli kun on kyse Innofor Finland OY:stä, jonka perustamisessa olen itse ollut auttamassa, ja firmalle myöhemmin töitäkin tehnyt, niin en muista että niillä olisi ollut ketään Juri Laurilaa töissä..”
  • ”..tai sitten muuten vaan aatteen mies. jutut olivat samoja jo ennen pestiä MH:n Metsätalouden tiedottajana.”
  • ”oikeasti niitä ihmisiä joilla ei – jos tänne kirjoitetusta voi jotain päätellä – ole mitään hajua Oulujärven retkeilyalueen todellisuudesta ovat Juri Laurila ja sinä.”
  • ”..Metsähallituksen (ex- tai ei) tiedottajan kyseessä ollessa muun väittäminen on joko täydellisen tietämättömyyden osoitus, tai sitten tietoista törkeää valehtelua.”
  • ”Juri Laurila, Miksi postaat tänne Metsähallituksen tiedotteita? Ne ovat hakkuukiistakohteita koskiessaan ammattivalehtelijoiden tuottamaa propagandaa..”
  • ”Kuinka Spede pitää olla että yrittää väärentämistä tuollaisessa paikassa? Tekijänsä moraalista se kertoo toki paljon.”
  • ”..kun itse olet jo opiskeluajoistasi lähtien ollut ammattimainen trolli..”
  • ”..yritit väärentää sen sisällön keskustelupöytäkirjaan..”
  • ”Minä olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että kenelle tahansa voi sanoa mitä tahansa, jos vain on varaa. Herra Laurilalla ei minun mielestäni ole varaa niin oman ammattiosaamisensa perusteella, kuin muutenkaan esittää oman selkänahkansa kustannuksella luonnonsuojelutyötä tekevistä sellaista soopaa mitä hän tällä palstalla suoltaa…”
  • ”..jälleen kerran sinä Juri jauhat täällä asioista joista omat tietosi ovat heikot.”
  • ”..Sitä vaaan ihmettelen, miten aikuinen mies viitsii jatkuvasti levitellä fantasiavaleita..”
  • ”Valehtelijoiden vakiotekniikka on ”paeta rikospaikalta lähtemättä fyysisesti mihinkään” eli jättää vastaamatta kiusallisiin kysymyksiin, alkaa panetella kysymysten esittäjiä ja yrittää siirtää keskustelu muihin aisoihin. Niin teet sinäkin.”
  • ”opaskoira kiireesti vaihtoon..” Twitter. Viesti osoitettu asianomaiselle, Luonto-Liitolle, Metsähallitukselle, Ministeri Kimmo Liimataiselle ja Komissaari Satu Hassille. Yhteensä seuraajia lähes 50 000.

Ja saman järjestön toiminnanjohtaja Esa Hankosen näytteitä asiallisesta keskustelusta:

  • ”Näitä Laurilan kommentteja lukiessa on rehellisyyden nimissä todettava, että positiivista tässä on ainakin se, ettei Juri kaffeilullaan ole tirehtöröimässä edes Metsähallituksen hakkuita (naurava hymiö)”
  • ”..”Varsinkin, kun ymmärryksesi Juri biodiversiteetista on lähinnä eskaritasoa. Tuo tietämättömyys yhdistettynä valtuuksiin tarkoittaisi yksinkertaisesti vähintäänkin katastrofia..”
  • ”Ja edelleen on suositeltavaa lukea tämäkin ihan ajatuksella, koska soveltuu luettavaksi jopa ”For dummies” (linkki) eli saat syyttää vain itseäsi, jos menee yli ymmärryksen.”
  • ”Jyri, voishan sitä kysyä MH:lta itseltäänkin ja saada kanta siihen, miten talo suhtautuu henkilöstönsä Laurilan kaltaisiin ulostuloihin tai onko kyseessä vain palkattu trolli? Voisin kuvitella että talon imagon kannalta aika isokin merkitys.”

Mielelläni olisin julkaissut koko keskustelut täälläkin, mutta Greenpeace Suomi esti keskusteluni ja poisti kaikki kommenttini. Joka tapauksessa keskustelutapani on asiassa pysyvä ja asiaa argumentoiva.

Jos minulta kysytään, ei ympäristöjärjestöt ole koskaan kovin hedelmällisiä keskustelukumppaneita olleet millään sektorilla.

Voi olla niinkin, että en tunnista itseäni tai arvioin sokeasti keskustelun tasoa. Tästä huolimatta olen niin julkea, että väitän oman lähestymistapani olevan maltillisen luontojärjestöjen tapaan verrattuna. Nämä esimerkit ovat siis vain niitä, joissa olen itse ollut osallisena tai kohteena. Kuitenkin tarttuisin Kajanderin väitteeseen ja ympäristöjärjestöjen toimintaan ”vaikeasta keskustelukumppanista”. Jos minulta kysytään, ei ympäristöjärjestöt ole koskaan kovin hedelmällisiä keskustelukumppaneita olleet millään sektorilla. Kaava on selkeä, jolla toimitaan; ensin syytös/väite/vaatimus julkisesti tai kohteen asiakkaille, sitten mediamylläkkä ja paheksuntakampanja päälle kaikissa medioissa, jonkin aikaa tinkaamista ja uhkailua, jonka jälkeen osallistutaan syytetyn ehdottamaan keskusteluun/maastokäyntiin, paheksutaan kompromissia tai vaietaan tuloksesta. Koko ajan taustalla on syytetyn osalta uhka imagollisille ja taloudellisille tappioille usein kansainvälisen herjauskampanjan muodossa.

Edustan nähdäkseni järjestöjen näkökulmasta uutta keskustelukumppania, jonka kanssa on hankala keskustella. Olenhan metsäalan ja viestinnän asiantuntija, tunnen poliittista toimintakenttää, eikä järjestöillä ole kiristysmomenttia käytössään kestävän asumisen kehittämistä tekevän yritykseni suuntaan. Sen vuoksi voin avoimesti tuoda esiin kansankielellä sellaisia asioita, joita esimerkiksi teollisuusyritysten tai Metsähallituksen edustajat eivät voi ääneen sanoa. Voin myös suoraan sanoa, kun järjestöt käyttävät monipuolisesti kaikkia #disinformaation keinoja luodessaan metsätalousvastaisia mielikuvia alasta ymmärtämättömien kansalaisten suuntaan. Eli olen niin sanotusti neutraali toimija, joka tuntee metsäalan, metsien kasvatuksen, metsien käytön, hiilen kierron, luonnon monimuotoisuuden ja sen eteen tehtävät arkityöt, sekä vaikutukset globaalissa mittakaavassa tuotantoketjuineen.

Itse pyrin suorasanaisuuteen ja haluan järjestöjen kertovan selkeästi omat suosituksensa heidän mielestään kestävästä elämisestä. Esitän kysymyksiä keskeisiin kysymyksiin ja korjaan vääriä väitteitä tai tuon yksipuolisiin väitteisiin ja vaatimuksiin myös avarampaa katsontakantaa ja vaikutuksia. Omasta mielestäni avoin keskustelu on avointa ja silloin voi omat tavoitteensakin kertoa rehellisesti julkisuuteen ehdotuksineen. Tässä järjestöillä on vielä työmaata sisäisesti. Mutta hei, eihän esimerkiksi Suomen Luonnonsuojeluliitto ole ehtinyt kuin vasta 80 vuotta asiaa pohtia..

Kuinka minusta tuli metsämörkö?

Metsämörkö, tuo mystinen taruolento, joka kertoo mitä on mieltä. Metsäkeskusteluihin aktiivisesti osallistuva metsämörkö on ikävä otus. Se kyseenalaistaa metsistä vieraantuneiden näkemyksiä ja arvomaailmaa tuomalla keskusteluun aiemmin vaiettuja tekijöitä ja vaikutuksia. Metsämörkö pilaa aiemmin niin autuaan yksipuolisen syyttelyn nostamalla esiin myös luonnonsuojelijoiden kestämättömän toiminnan. Luonnonsuojelun vahtikoirien luontaisena vihollisena se uhkaa mikroskooppisen tarkastelun pohjalta tehtäviä suuria vaatimuksia katsomalla suurempia kokonaisuuksia..

Kun lukee kommentteja minusta ja kommenttieni vastauksia, ei voi kuin ihmetellä sitä tahtotilaa antaa kuvaa luontoavihaavasta metsämöröstä, jolle luontoarvoilla ei ole merkitystä. Erityisesti tässä kunnostautuvat luontojärjestöjen ”asiantuntijat” ja aktiivijäsenet, jotka ilmeisesti kokevat asiassa pysyvän dialogin jonkinasteisena uhkana. Leima on täysin perusteeton, joka on tietoisesti muodostettu yksipuolisesti metsien käyttöä vastustavien tahojen toimesta.

Metsämöröksi leimaamista tapahtuu kaikilla kiusaamisen keinoilla. Vähättely, asiantuntemuksen puutteesta syyttely, ulkopuolelle jättäminen, henkilökohtaiset herjaukset, asiantuntemuksen vähättely, keskusteluiden vieminen sivuraiteelle, sensurointi, alentuvat kommentit ja monet muut ovat tulleet tutuiksi tässä viimeisen vuoden aikana. Mutta metsämörkö ei lannistu tällaisesta pikkumaisesta ja lapsellisesta käytöksestä. Jos kymmenien miljoonien eurojen liikevaihdolla pyörivien organisaatioiden henkilöt joutuvat turvautumaan tällaiseen, jokainen lukija ymmärtää miten hataralla pohjalla ne toimivat. Totuus tulee esiin ennemmin tai myöhemmin, vaikka kuinka vihreillä arvoilla ratsastaisikin.

Metsämörkö -leimaa pyritään antamaan kaikissa kommenteissa. Ei ole väliä, mitä mieltä itse olen asioista ja kuinka painokkaasti olen tuonut mielipiteitäni keskusteluissa esiin, kun leimaa tarjotaan. Otetaan esimerkkinä #avohakkuuthistoriaan -lakialoite. Itse olen monessa yhteydessä tuonut jatkuvan kasvatuksen hyviä puolia esiin ja olen itsekin toteuttanut valtion maille metsäsuunnitelmia, joissa jatkuva kasvatus on ollut merkittävässä roolissa. En siis vastusta jatkuvan kasvatuksen menetelmiä. #avohakkuuthistoriaan -aloitteessa ei ole kyse tästä ja kritiikkini on kohdistunut ehdottomuuteen, jota aloite edustaa. Olen koulutukseltani metsätalousinsinööri ja minulla on vuosien kokemus metsien käytön suunnittelusta. Olen nähnyt konkreettisesti, miten uudistamistoimet ovat menneet pieleen ja näitä syitä on lukuisissa tilaisuuksissa ja tutkimuksissa pohdittu. Selvää on, että jokainen kohde on omanlaisensa ja haasteet myös.

Kannatan jatkuvaa kasvatusta – vastustan avohakkuukieltoa

Koulutus ja kokemus on antanut minulle osaamista metsien tulevan kehittymisen arviointiin, sekä riskien arviointiin. On kiistatonta, että jatkuva kasvatus ei ole joka paikassa ja jokaisella kasvupaikkatyypillä relevantti vaihtoehto. Ja tätä puolta olen pyrkinyt tuomaan esiin keskusteluissa.

Mutta kuten sanoin, jatkuva kasvatus voi olla erinomainen vaihtoehto. Se voi olla oikein toteutettuna ja oikeanlaiseen metsään suunniteltuna taloudellisesti erittäinkin kilpailukykyinen avohakkuiden kanssa. Tämä näkökulma tuntuu unohtuvan metsämörkökriittisiltä keskustelijoilta kokonaan. He valikoivat suotuisiin olosuhteisiin tehtyjä tutkimuksia argumentointinsa perusteeksi ja yleistävät tulokset kaikkialle. Tutkimusten väärinkäyttö onkin metsäkeskustelun suurin eripuraa aiheuttava tekijä ilman todellista syytä käynnistettyjen hakkuiden vastaisten kampanjoiden lisäksi. Tutkimuksia tulkitaan erittäin vapaamuotoisesti ja monesti jopa tutkimuksen tulosten vastaisesti mielikuvien luomiseen.

Myös avohakkuilla on metsäluonnon monimuotoisuutta lisääviä vaikutuksia.

Peräänkuulutan asiasta argumentointia

Metsäkeskustelussa pitäisi alkaa jakamaan keltaisia ja punaisia kortteja niille keskusteluiden osallistujille, joilla on vaikeuksia pysyä asiassa menemättä henkilökohtaisuuksiin. Ei ole asiallista tuoda keskustelijoista mielikuvia, joiden tarkoitus on alentaa keskustelijan argumenttien painoarvoa, asiantuntemuksen tasoa, väärää tulkintaa tavoitteista tai mitään muutakaan mielikuvaa, joka kohdistuu henkilöön. Mikäli keskustellaan asiapohjaisesti, pitäisi kasvaa ulos hiekkalaatikkoleikeistä ja arvostaa keskusteltavaa asiaa sen verran, että nousee henkilökohtaisuuksien yläpuolelle.

Olen hyvin harvoin saanut asiallisia vastauksia esittämiini kysymyksiin, jotka olen pyrkinyt perustelemaan huolellisesti ja jotka ovat keskeisiä metsäkeskustelussa. Yleensä metsämörköä pelkäävät keskustelijat ovat tarttuneet johonkin sinänsä epäolennaiseen asiaan ja tarvittaessa irroittaneet sen asiayhteydestä kokonaan viedäkseen keskustelua sivuraiteelle. Mielestäni tämä osoittaa sen, että kysymykset ovat sellaisia, joihin vastaamalla keskustelijat joutuisivat myöntämään asioiden todellisen nykytilan.

Olisi myös hedelmällistä tehdä johtopäätöksiä avoimin mielin. Tutkimuksia ja tutkimustuloksia on joka lähtöön. Useimmiten jo tutkimushypoteesi jää kuitenkin puutteelliseksi, jos halutaan tulokseksi metsien käytön vähentämistä tukevia tuloksia. Valikoiva tutkimusten käyttö ei edistä metsäkeskustelua, eikä luonnon monimuotoisuutta tai ilmastonmuutoksen vastaista taistelua. Talousasioiden välttely on myös omasta mielestäni vastuunpakoilua ja harhauttamista.

Myös virkistysarvoja on käytetty runsaasti porkkanana metsäsodissa. Oletusarvona on tietysti ollut pelkästään omiin mielikuviin nojaava näkemys metsästä virkistyspaikkana. Kuitenkin aihetta on tutkittu erittäin vähän. Harri Silvennoinen teki aiheesta väitöskirjatyön, jonka perusteella ihmiset kaikista lähtömaista pitävät enemmän hoidetusta (lue talous-) metsästä, kuin hoitamattomista metsistä.

Luontoarvot ovat minulle ja koko metsäsektorille tärkeitä

Keskusteluissa luontojärjestöt pyrkivät säännönmukaisesti tuomaan metsäalan toimijat esiin ahneina ja luonnosta välinpitämättöminä rahantekokoneina. Metsäalan asiantuntijana tuollaiset syytökset kuulostavat hyvinkin henkilökohtaisilta, eivätkä pidä lainkaan paikkaansa. Lähes poikkeuksetta tuntemani lukuisat metsäasiantuntijat pitävät luonnon monimuotoisuutta tärkeänä ja ottavat sen mielellään huomioon omassa työssään. Riistan hyvinvointikin on tärkeä heille. Suuri osa metsäammattilaisista viettääkin runsaasti vapaa-aikaansa metsästäen hirveä, vesi- ja kanalintuja, sekä muuta riistaa.

Järjestöjen edustajat eivät julkisten kommenttiensa perusteella arvosta yhtään metsäsektorin tekemää kehitystyötä metsäluonnon monimuotoisuuden eteen. Niiltä ei kiitosta kuulu, vaikka tulokset puhuvatkin puolestaan. Kuitenkin jo 30 vuoden ajan metsäsektori on tehnyt vapaaehtoisesti kehitystyötä, jolla on pyritty parantamaan eliöiden elinvoimaisuutta. Useimmiten tämä on tarkoittanut pienempiä metsätuloja. Myös laajasti käytössä oleva PEFC -sertifiointijärjestelmä vaatii jatkuvaa parantamista ympäristönäkökulmien osalta.

DCIM101MEDIA
Riistanhoidollisessa eli ns. donitsiharvennuksessa lisätään kerroksellisuutta tasaikäiseen metsään. Jalankulkijaa näky ei häiritse.

Paras tulos saavutetaan silloin, kun uusi menetelmä on metsäluonnon monimuotoisuuden lisäksi myös taloudellisesti kannattava. Esimerkkinä Metsähallituksen suunnittelija Timo Pelkosen kehittämä riistanhoidollinen harvennus, jossa tasarakenteiseen kasvatusmetsään tehdään harvennuksen yhteydessä riistaa suosivaa kerroksellisuutta, reunametsää, pakoreittejä ja parannetaan pensaskerroksen tilaa. Toisena taloudellisesti kannattavana esimerkkinä voidaan pitää hallitun hoitamattomuuden periaatetta, jossa metsänhoidossa raivataan vain tarpeellinen osa ja loput pienpuustosta jää suojapaikoiksi metsän eläimille.

Metsätalouden arkipäivää on tärkeiden luontokohteiden tunnistaminen ja niiden säästäminen toiminnan yhteydessä. Lajirikkaimmat paikat ovat varsin hyvin suojassa tuhoutumiselta, vaikka joskus inhimillisiä erehdyksiä sattuukin. Vaikkapa talvella tehty leimikkosuunnitelma ja korjuun toteutus aiheuttaa riskitekijän tällaisen kohteen osalta. Pitää kuitenkin muistaa, että suurin osa tärkeistä elinympäristöistä on metsätietojärjestelmiin merkittynä paikkatietoina ja ne osataan huomioida pääsääntöisesti talvellakin.

Säästöpuita on jätetty hakkuiden yhteydessä jo vuosikymmenet. Säästöpuiden tarkoitus on parantaa lahopuujatkumoa pitkäjänteisesti. Usein jätettävät puut ovat eläviä, mutta odotusarvo on, että ne kuolevat aikanaan ja muodostavat lahopuuta. Ennen kuolemista säästöpuut lisäävät vanhaa puustoa tarvitsevien lajien elinvoimaisuutta.

Suojavyöhykkeitä ei hakata soiden ja vesistöjen reunoilta. Niiden tehtävä on monipuolinen ja usein suojavyöhykkeen lajisto on sellaista, joka vaatii omanlaisensa ympäristön. Näitä kahden erilaisen ympäristön rajapintoja kutsutaan vaihettumisvyöhykkeiksi, jotka ovat sekoitus kahdentyyppistä ympäristöä.

Lahopuut ja kuolleet pystypuut jätetään metsään. Joskus kuollutta puustoa on niin paljon, että metsätuholaki edellyttää niiden poistamista. Lisäksi joskus runsan pystykuollut puusto haittaa merkittävästi uudistamistoimia ja sen vuoksi niitä vähennetään hakkuiden yhteydessä. Aina kuvioille jää kuitenkin näissäkin tapauksissa määrätty määrä (vaihtelee maantieteellisesti) kuollutta puuta.

Tekopökkelöt ovat nopea tapa lisätä lahopuuta metsätaloustoimenpiteiden yhteydessä. Noin 3 metrin korkeudesta katkaistut pökkelöt alkavat lahota nopeasti ja tuovat oman lisänsä lahopuun määrän kasvattamiseen yhdessä muiden menetelmien kanssa. Jostain syystä tämäkin luontopiireissä tyrmättiin ja laskettiin, että kahden pökkelön sijasta pitäisi olla 200 pökkelöä hehtaarilla. Ei ole ollut tarkoituskaan, että pelkästään tekopökkelöillä korjataan lahopuuvaje kokonaan. Koko metsäkeskustelua vaivaa sama ongelma. Suurin osa asioista jää keskusteluiden ulkopuolelle, kun aktivistit keksivät syitä riitelylle.

Suojelualue- ja alue-ekologinen verkosto

Monimuotoisuutta pyritään lisäämään myös kansainvälisestikin mittavalla luonnonsuojelualueverkostolla. Suomessa tämä tarkoittaa lähes poikkeuksetta tiukkaa metsätalouskieltoa. Esimerkiksi Keski-Euroopan suojelualueille on usein tehty hakkuu- ja hoitosuunnitelma ja niiden hyödyntäminen puuntuotannossa on arkipäiväistä.

Suojelualueverkosto koostuu pääasiassa luonnonsuojelualueista, luonnonpuistoista, kansallispuistoista ja erämaa-alueista. Virallisesti suojeltuja metsiä on n. 12 %. Näiden lisäksi on kaavoituksella, metsänomistajien omilla päätöksillä ja muilla päätöksillä siirretty metsätalouden ulkopuolelle merkittävästi tilastoimattomia metsäalueita.

Metsähallitus ylläpitää luonnonsuojelualueverkostoa täydentävää Alue-ekologista verkostoa. AE-verkostolla tuetaan lajien liikkumista alueelta toiselle ja eliöiden elinpiiriä. AE-verkostoja päivitetään aika ajoin sen hetkistä tarvetta paremmin huomioivaksi. Esimerkiksi lisääntyneet suojelualueet vähentävät tarvetta AE-kohteiden määrälle sillä alueella. Vaikka AE-verkoston kohteet eivät kaikki ole suoranaisesti suojelussa, niitä käsitellessä otetaan huomattavasti normaalia tarkemmin AE-alueen tai kohteen tarkoituksen säilyminen. AE alueita käsitellään kaiken kaikkiaan hyvin vähän.

DSC_0011_1

Vesiensuojelu

Maanmuokkaus ja ojitukset tuottavat väärin tehtynä merkittäviä ravinnekuormituksia vesistöihin. 1980 -luvulla herättiin vesiensuojelun tärkeyteen, kun monet vesistöt oli jo värjääntyneet humuksen vuvoksi ruskeiksi ja ravinnehuuhtoumat olivat rehevöittäneet niitä. Vesiensuojelua on kehitetty siitä lähtien.

Maanmuokkauksilla vesistökuormitusta pyritään minimoimaan muun muassa pintavalutuskenttien avulla. Ojitusten ja kunnostusojitusten yhteydessä tehdään laskeutusaltaiden ja pintavalutuskenttien yhdistelmiä, suunnataan ojat siten, ettei valuva vesi pääse suoraan vesistöihin, tehdään kaivukatkoja vedenvirtaaman hillitsemiseksi ja vältetään päälaskusuuntaan tehtavien ojien kaivamista. Vesistönsuojelun ykköstavoite onkin, että siinä vaiheessa kun vesi päätyy luonnonpuroon, jokeen, järveen tai muuhun vesistöön, siitä on humus ja kiintoaineet, sekä ravinteet mahdollisimman hyvin suodattuneet maaperään.

Valitettavasti ennen heräämistä tapahtuneiden virheiden vuoksi ravinteita ja kiintoaineksia valuu edelleen vesistöihin vuosikymmentenkin jälkeen. Joillakin alueilla luonto ei korjaa tilannetta ja niille tehdäänkin aktiivisia vesistönhoitotoimenpiteitä, joilla vesistövaikutuksia pienennetään.

WP_20141007_010

Ilmastonsuojelu

Suomen metsät kasvavat enemmän kuin koskaan aiemmin historiassa. Syynä tähän on sotien jälkeen tehdyt mittavat hakkuut, metsäntutkimus ja metsänhoidon paraneminen, sekä ilmastonmuutos itsessään. Sotakorvausten maksamiseksi valtavat savotat olivat arkipäivää. Avohakkuualueet saattoivat olla kymmeniä neliökilometrejä. Myös Suomen teollistuminen ja nykyinen hyvinvointi on pitkälti näiden hakkuiden peruja. Tämän jäljiltä samoilla alueilla on nyt erittäin hyvin kasvavaa nuorta ja varttunutta kasvatusmetsää, jota pitää harventaa ja niitä voidaan jopa uudistaa. Ilmaston lämpeneminen on pidentänyt kasvukautta ja voimistanut metsien kasvua. Lisäksi istutettavan puuston laatua on parannettu ja jo pelkästään paremmalla taimilaadulla voidaan saavuttaa jopa 20 % nopeampaa puuston kasvua luonnon ”kylvöön” nähden.

Vaikka metsien ilmastovaikutuksista ollaan selvästi montaa mieltä, itse ajattelen asian suurinpiirtein seuraavasti: hakkuiden yhteydessä saadaan tukkia, kuitua ja energiapuuta.

Tukeista tehdään muun muassa rakennuksia, käyttötavaroita ja huonekaluja. Vaihtoehtona näille olisi ilmastoon negatiivisesti vaikuttavien raaka-aineiden käyttö, kuten betoni, teräs tai muovit. Rakennuksissa ja huonekaluissa hiili pysyy sitoutuneena pitkään. Jopa pidempään kuin uuden vastaavan puuston kasvaminen kestää. Kun rakennus joskus puretaan, siinä olleesta puusta voidaan tehdä muita puujalosteita, kuten vaikkapa huonekaluja tai uusia rakennuksia. Puu voi mennä myös kierrätettäväksi sellutehtaalle ja viimeisenä se päätyy energiakäyttöön.

Kuitupuu menee biotuote- tai sellutehtaille, josta siitä jalostetaan jatkojalostuksen kannalta oikeanlaista sellua. Lisäksi sivutuotteena tulee esimerkiksi mäntyöljyä, ligniiniä, terpeenejä tai muita kemiallisia raaka-aineita, sekä lämpöä ja sähköä. Näistä jalosteista valmistetaan papereita, pehmopapereita, muovia korvaavia esineitä, puuvillaa korvaavia tekstiilikuituja, kartonkia tai vaikkapa lääkkeitä. Useimmat raaka-aineet korvaavat fossiilisesta öljystä valmistettuja raaka-aineita. Näistäkin tuotteista suuri osa on kierrätettäviä. Parhaimmillaan puuaines ehtii täyttää useita erilaisia ihmisten tarpeita ennen päätymistään energiakäyttöön.

Energiapuusta jalostetaan lähinnä biopolttoaineita, lämpöä ja sähköä. Biopolttoaineet korvaavat suoraan fossiilista öljyä jättäen saman verran hiiltä maan sisään. Ne voivat olla myös raaka-aineita jatkojalostusta varten, jolloin niistä tulee korkeamman jalostusasteen tuotteita. Energiapuu lämmittää koteja ja suihkuvesiä kautta Suomen. Yleisesti käytetään niin sanottuja CHP -laitoksia, jotka tuottavat lämmöstä myös sähköä. Energiapuuksi päätyy hakkuilta yleensä latvaosat ja pieniläpimittainen puu, jota ei kannattavasti voida hyödyntää muualla. Ja huomautan nyt vielä, että esimerkiksi #LULUCF -keskustelussa suomen tavoittelema lisähakkuu ei olisi ollut energiapuuhakkuiden lisäämistä, vaikka ympäristöjärjestöt näin viestivätkin. Energiapuu on lähes aina hakkuiden yhteydessä tulevaa sivutuotetta, jonka kasvattamiseen ei metsätaloudessa pyritä, mutta jolla voidaan metsätalouden kannattavuutta lisätä.

Suomen Luonnonsuojeluliiton aktiivi Esa Hankonen perusteli juuri Maaseudun tulevaisuuden sivuilla, miten hakkuut pienentävät hiilivarastoa metsässä. Hän ikäänkuin alleviivasi näkemyseroa, joka minulla ja ympäristöjärjestöillä on tässä asiassa. Kun järjestöt tekevät laskelmia, he usein olettavat puuhun varastoituneen hiilen katoavan kuin pieru saharaan. Esa perusteli metsään jätetyn puun hiilivarastoa juuri sillä, että hiili vapautuu kuolleesta puusta hitaasti. He myös laskevat hiilinieluvaikutuksia tarkoituksenmukaisesti siltä ajalta, joka sattuu olemaan uudistetussa metsässä taimikkovaiheeksi laskettavaa aikaa. Tämän jälkeen hiilinieluvaikutukset kasvavat merkittävästi. Tutkijoiden mukaan vertailu uudistetun ja hakkaamattoman metsän hiilivarastojen väliltä menee suurin piirtein siten, että hakkaamaton voittaa lyhyellä aikavälillä, mutta vähänkään pidemmän ajanjakson vaikutukset ovat hakkuun jälkeen paremmat. Koska minulle on opetettu, että metsätalous on pitkäjänteistä työtä ja näen kestävän kehityksen olevan pitkällä aikavälillä paras ratkaisu, minun on vaikea tässäkään asiassa hyväksyä ympäristöjärjestöjen tavoittelemien pikavoittojen ottamista. Mieluummin pitäisi kehittää myös muiden valtioiden metsätaloutta kestävämpään suuntaan.

LULUCF for Dummies
Suojelualueet eivät sido puuta sen jälkeen, kun ovat kasvaneet tiettyyn pisteeseen. Eikä niistä saada uusiutuvaa raaka-ainetta..

Sen enempää yksikään ympäristöjärjestö, kuin Esa Hankonenkaan ei huomioi sitä että metsään jätetty puu ei vähennä muiden raaka-aineiden tarvetta yhtään! Toisin sanoen se tarjotin, kauha tai polttoainelitra, joka olisi voitu valmistaa tuosta puusta ja jonka joku ihminen tarvitsee, pitääkin tehdä fossiilisesta öljystä, kaivannaistuotteista tai muusta ilmastolle usein negatiivisesta raaka-aineesta. Tämä on se tärkein puuttuva argumentti ilmastokeskustelussa metsiä koskien, jota ei saisi milloinkaan unohtaa puhtaamman ja terveellisemmän tulaveisuuden rakentamisessa. Itse näen puun käytön lisäämisen ilmastonsuojelun perustana.

Metsämörkö tykkää metsistä monipuolisesti

Itselleni metsillä on ollut aina tärkeä rooli elämässä. Lapsena asuin metsän laidassa ja naapureiden kanssa metsissä seikkailtiin, pelattiin piilosta, luisteltiin metsälammen jäällä ja kerättiin marjoja. Metsä oli monipuolinen, kiinnostava ja jännittäväkin paikka, jonne meni aina ihan mielellään.

Kun ikää kertyi, tuli mukaan vaeltaminen, retkeily, ammattimainen marjojen poiminta, suunnistaminen ja metsästys. Myös kalastamaan mentiin usein metsien kautta ja polkupyöräilymaastokin oli aika usein sammalmättäikkö pyörätien sijasta.

Aina metsät ovat tarjonneet myös puuta arjen tarpeisiin ja olen oppinut arvostamaan lämmintä kotia, jonka rakentamisessa puuta on käytetty. Puun hankkiminen on ollut kovaa työtä nuorelle miehelle, mutta siitä huolimatta sahahommiin mentiin ihan mielellään. Se oli jotenkin niin konkreettista ja palkitsevaa, ettei sitä osannut huonona pitää.

Aikuisiällä elämässä tuli vastaan ammatinvaihto ja metsäala oli ehdoton ykkösvalinta. Minusta oli todella mielenkiintoista oppia syvemmin tuntemaan metsien elämää, lajistoa ja ihmisen toimien vaikutuksia. Monimuotoisuus oli jo tuolloin tärkeässä osassa koulutusta ja asiaa käsiteltiin varmaan eniten koko kurssitarjonnasta.

Minut tuntevat tietävät, että muiden etu menee helposti oman etuni edelle. Minulle on tärkeää säilyttää elinmahdollisuudet myös maaseudulla, mutta metsäkeskustelussa on kyse elinmahdollisuuksien säilyttämisestä maapallolla. Metsäkeskustelu irrallisena siitä kokonaisuudesta, jota se edustaa, on kestämätöntä. Jos ei tunnusteta nykymenetelmiä, uusiutuvien raaka-aineiden tärkeyttä, puupohjaisten tuotteiden substituutiovaikutuksia, kiertotaloutta ja materiaalien monivaiheista elinkaarta ennen energiakäyttöä, ilmastovaikutuksia hiilen määrään kokonaiskierrossa, taloudellisia vaikutuksia yhteiskunnallemme tai metsäalalla työskenteleville ihmisille, sosiaalisia vaikutuksia haja-asutusalueille ja niin edelleen, ei pitäisi ottaa kantaa yksityiskohtiinkaan. Osaoptimoinnilla ei luontoarvoja paranneta, eikä lyhytnäköisellä ja kapeakatsontaisella päätöksenteolla voidaan tehdä hyvää tulevaisuutta. Päin vastoin se voi aiheuttaa huomattavan suurta vahinkoa metsien monimuotoisuudelle. Tätä en halua olla todistamassa, enkä sitä miten järjestöaktiivit vierittävät kuitenkin syyn muiden niskaan tunnustamatta omaa rooliaan kehityksessä.

Metsämörkö menee mielellään edelleen metsään joka tutkitustikin virkistää mieltä ja kehoa. Oli se sitten talousmetsää tai jotain muuta..

Päivitetty 12.6. Lisätty tekopökkelöistä kertova kappale

Luonto-Liiton metsävastaava vastaa

Esitin 30.5. luontojärjestöille avoimen kysymyksen, millä puu pitäisi korvata. Kysymys julkaistiin omassa blogissani ja maaseudun tulevaisuudessa. Kysymys osoittautui ilmeisen vaikeaksi järjestöille, joiden perustoimintaidea on estää ja vaikeuttaa elinkeinoelämää sen kaikilla sektoreilla.

Toki järjestöt tekevät ihan hyödyllisiäkin asioita ja jotkin niiden kampanjoista ostan ihan hyvin. Vaikkakin metsäasioissa ne tuntuvat olevan aivan hukassa. Järjestöt ovat keskittyneet toiminnassaan tuijottamaan vain pieniä yksityiskohtia, joilla ne perustelevat koko metsäsektoria muuttavia vaatimuksia. Nämä yksityiskohdista tehdyt yleistykset harvoin kestävät isomman mittakaavan tarkastelua. Hyvänä esimerkkinä avohakkuiden kieltämiseen tähtäävä lakialoite, joka on osoitus metsien uudistamisen puutteellisista tiedoista.

Kysymyksiä oli kaikkiaan viisi, jotka ovat koko metsäkeskustelussa erittäin merkityksellisiä. Ne olivat seuraavanlaiset:

Millä teidän mielestänne puu pitäisi korvata tuotteiden raaka-aineena?

Oletteko luopuneet kestävän kehityksen periaatteista?

Mitkä metsätalouden monimuotoisuutta lisäävistä toimenpiteistä ovat mielestänne tehottomia?

Millä fossiiliset raaka-aineet tulisi teidän mielestänne korvata tuotteiden valmistuksessa ja energiantuotannossa?

Pitäisikö teidän mielestänne puun tuotantoa lisätä muissa maissa, jotta voimme suojella omia metsiämme, vaikka se olisi monimuotoisuuden kannalta kestämättömämpää?

Vastauksia kysymyksiin ei ole tullut. Ainoa, jonka perusteella voidaan tulkita yhteen kysymykseen vastaus, tuli Luonto-Liiton metsävastaava Lauri Kajanderilta. Hänen vastauksensa voidaan tulkita vastanneen viimeiseen kysymykseen. Eli että Luonto-Liitto näkee ihan yhdentekevänä, mitä Suomen ulkopuolella tapahtuu. Myös toiseksi viimeiseen hän antoi epäsuoran vastauksen. Koska Suomi on niin pieni maa, fossiiliset pitää kuitenkin korvata jollakin muulla kuin puulla. Mutta millä? Se oli se kysymys!

Vastauksensa Lauri perusteli sillä, että Suomen hakkuut ovat alle 2 % maailman hakkuista. Sitten hänellä katosi ajatus ja tajunnanvirran valtasi äärimmäisen epätodennäköinen laskentasessio. Hän alkoi vertailla koko Suomen puuston hakkaamista kerralla maailman fossiilisten polttoaineiden kulutukseen energianäkökulmasta. Suomen metsätalouden perustahan on tukkipuun kasvattamisessa, jonka sivutuotteena syntyy muun muassa kuitu- ja energiapuuta.

No joka tapauksessa Luonto-Liiton tulkinta on, että koska edes koko Suomen puusto ei kata maailman tarvetta, sillä ei ole merkitystä. Tässä kohtaa on hyvä palauttaa mieliin, että sama järjestö perustelee hakkuiden vähentämistä hiilivarastojen muutoksilla. En ole saanut vastausta siihen, miten hakkuut pienentävät hiilivarastoamme, koska puuston määrä on kasvanut 40 vuodessa 60 %. Näin maalaisjärjelläkin on aika helppo todeta, ettei väite ole kovin kestävä tai perustuu osaoptimointiin.

Mittakaava hukassa. Mutta kenellä?

Kajander väittää, että kirjoituksessani olisi mittakaava täysin hukassa. En ole väittänyt Suomen metsien ratkaisevan koko maailman energian ja raaka-aineen tuottamista, vaikka aktivisti haluaakin näin antaa ymmärtää. 0,6 promillen osuudella pinta-alasta tuotamme kaksi prosenttia maailman puusta ja samaan aikaan kasvatamme metsiemme puumäärää. Varsin kunnioitettavaa minusta.

Mutta ok. Otetaan Laurin mittakaava ja mietitään hänen esittämiä perusteluita toiseen asiaan liitettynä. Tämäkin asia liittyy oleellisesti metsäkeskusteluun. Ensin vähän tilastotietoja taustalle.

Metsätilastoja

Eli maailmassa on n. 1,7 miljoonaa eliöstölajia, joista Suomessa 45-50 000(arviot vaihtelevat tutkimuslaitoksilla). En löytänyt ainoastaan Suomessa elävien lajien lukumäärää, joka olisi tässä vertailussa ollut asianmukaisempi. Käytetään siis tuota isompaa lukua. Myöskään maailman metsien kasvusta en löytänyt tietoa. Sikäli ymmärrettävää, että kaikkialla ei ole kattavaa luonnonvaratietoa metsistään, eikä kasvun laskenta ole välttämättä mahdollistakaan.

Jos taas ajatellaan pelkästään uhanalaisia metsälajeja, niiden osuus jääkin jo promillen luokkaan. Eli Kajanderin ajatusmallilla niillä ei ole mitään merkitystä isossa mittakaavassa.

Heti ensimmäinen huomio on, että lajeja on suurinpiirtein sama osuus maailman lajistosta, kuin Suomen metsien hakkuut maailman metsien hakkuista. Tällä perusteella Kajanderin argumentin mukaan voidaan tulkita, ettei Luonto-Liitossa oikeastaan nähdä suomessa elävää lajistoa merkityksellisenä. Kuitenkin jo seuraavassa lauseessa Kajander kertoo, miten fossiilisten korvaamisella ei saa ohittaa luonnon monimuotoisuutta. Tässä olen hänen kanssaan samaa mieltä, kuten koko metsäsektorikin. Monimuotoisuuden arvoa ei kiistä kukaan ja siksi sen eteen tehdäänkin valtavia panostuksia vuosittain. Pelkästään Metsähallitus jättää vuosittain hakkaamatta yli 50 miljoonan euron edestä puuta näiden arvojen vuoksi. Puhumattakaan yksityissektorista, joka kattaa yli 90 % vuosittaisista hakkuista.

Jos taas ajatellaan pelkästään uhanalaisia metsälajeja, niiden osuus jääkin jo promillen luokkaan. Eli Kajanderin ajatusmallilla niillä ei ole mitään merkitystä isossa mittakaavassa. Jos taas ajatellaan, että Suomeen perustetut luonnonsuojelualueet on vähänkään viisaasti suunniteltu, voimme olettaa suuren osan lajeista olevan turvassa. Onhan meillä kuitenkin Euroopan eniten tiukasti suojeltuja metsiä. Kaikkiaan 12 %. Jos tarkastelua tehdään Nagoyan sopimuksen kriteereillä, suojeltua alaa onkin jo yli 17 %.

Olemmeko siis suojelleet vääriä metsiä, vai mistä on kyse? Onko käynyt niin, että on suojeltu vain hehtaareja, joita ei tietääkseni uhkaa mikään.

Ilmastonmuutos, tuo tutkimusrahojen musta aukko

Kajander kertoo, miten Ilmastopaneeli on yksimielisesti julkistanut, että metsien hakkuiden lisäys pienentää metsien hiilinielua vähintään vuosikymmeniksi. Hän ei kuitenkaan muistanut mainita paneelin erikseen väittämään lisättyä näkökohtaa, jossa paneeli nimenomaisesti korostaa, ettei lisähakkuut pienennä hiilivarastoa ja että lisäysten jälkeenkin metsät säilyvät hiilinieluina.

Ilmastopaneeli hiilinielut
Ilmastopaneeli toteaa myös, että harvennushakkuiden intensiteetti vaikuttaa enemmän kuin uudistushakkuut. Vinkiksi järjestöille, jotka ajavat avohakkuukieltoa tällä perusteella.

Vielä yksimielisempi Ilmastopaneeli oli siitä, että pitkällä aikavälillä fossiilisten polttoaineiden korvaaminen metsäenergialla tuottaa ilmastohyötyjä. Kaikki metsäväittämät löytyvät täältä.

Myös aikajana hukassa?

Luontojärjestöt toitottavat koko ajan, miten 2010 julkaistun uhanalaisten lajien punaisen kirjan mukaan uhanalaisia metsälajeja on yli 2000 ja niistä metsätalous uhkaa yli 600 lajia. Korjataan nyt vielä, että itse asiassa noista 600 lajistakin 138:n kohdalla uhanalaisuuden syy on metsien sulkeutuminen, eli sahan puute. Vuoden 2010 arvioinnissa ei ole otettu kantaa uhan vakavuuteen, eikä siinä luonnollisesti näy vielä metsäsektorilla tehdyt uudistukset monimuotoisuuden säilyttämiseksi.

Otetaan esimerkiksi säästöpuuryhmien jättäminen hakkuun yhteydessä. Siitä hetkestä, kun säästöpuuryhmiä alettiin jättää hakkuualoille, niitä on alkanut kertyä vuosi vuodelta enemmän. Ne eivät ilmesty jo hakatuille aukoille, eikä niitä muodostu ilman hakkuita. On siis odotettava. Lahopuujatkumon turvaamiseksi jätettävä ryhmät voivat olla eläviä puita vielä vuosikymmeniä tai jopa vuosisatoja hakkuun jälkeen ennen lahopuun muodostumista. Ne kyllä parantavat suojaa ja reunametsävaikutusta välittömästi, mutta varsinaiset hyödyt tulevat viiveellä. Ja pitkällä sellaisella..

Sama koskee myös muita toimenpiteitä, kuten metsälain 10§:n ja luonnonsuojelulain -90 -luvulla tulleet vaatimukset tärkeiden elinympäristöjen säästämisestä, aluskasvuston raivaamatta jättämisen yleistymisestä, riistanhoidollisten hakkuiden aloittamista, metson elinpiirin turvaamista tai muista lukuisista luonnon monimuotoisuutta tukevia toimenpiteitä. Ja koska muutos on hidasta, myös vaikutukset tulevat hitaasti näkyviin. Kun elinympäristöt saadaan kuntoon, voi ahdingossa olevan lajin elpyminen kestää pitkään. Kuitenkin uskon, että ensi vuonna julkaistavassa punaisessa kirjassa nähdään jo muutoksen tuulia.

Keskustelu vaikeaa

En malta olla ottamatta kantaa Laurin alkukaneettiin, jonka mukaan keskustelu on kanssani vaikeaa. Tottakai se on vaikeaa, kun olen liian sisällä metsäasioissa ottaakseni heidän esittämät ”totuudet” vakavasti. Tai vakavasti kyllä otan ne, koska minusta on käsittämätöntä miten härskisti ihmisiä harhautetaan.

Olen ottanut aktiivisesti kantaa luontojärjestöjen markkinointiin noin vuoden ajan. Olen puuttunut kyseenalaisiin väitteisiin, valheisiin ja puutteellisiin faktoihin. Keskusteluissa olen tuonut esiin lisää tietoa väitteiden taakse ja oikonut vääriä väitteitä. Metsäalan koulutus ja vuosien asiantuntijatyö ovat antaneet minulle paljon tietoa ja kokemusta niin metsien uudistamisesta, kuin metsäpolitiikastakin. Olen joutunut huomaamaan, että lähes kaikki ympäristöjärjestöjen väitteet ovat kaikkien metsäalan oppien ja tutkimustiedon vastaisia.

Aluksi meni melkein kaksi kuukautta, kun järjestöaktiivi toisensa jälkeen yritti liittää sanomisiani Metsähallitukseen. Olinhan ennen Metsähallituksen tiedottajana. Kun lopulta ymmärsivät, etten ole Metsähallituksen palkoilla, alkoi todella ruma peli. Erityisesti Suomen Luonnonsuojeluliiton aktiivit, mutta myös muiden järjestöjen edustajat tiivistivät rivinsä ja aloittivat säännönmukaisen herjauskampanjan, joka kohdistui asian sijasta henkilöön, minuun. Tässä muutama tyylinäyte.

Seuraavaksi jouduin sensuroiduksi ja sitten järjestöjen edustajat lopettivat yhteispäätöksellä keskustelun kanssani. Tai ainakin samaan aikaan. Jos ovat jotain kommentoineet, ovat aina muistaneet mainita, kuinka vaikea minun kanssa on keskustella ja viittaus ”voi tarkistaa Twitteristä”. Vastauksia ei tule asiallisiin kysymyksiin, mutta herjaamaan aina ehtii. No se on järjestöjen tapa tukea avointa kansalaiskeskustelua.

Mutta mitä seuraisi, jos järjestöjä kohdeltaisiin samalla tavalla? Miettikääpä sitä..

 

 

Laurin vastaukset ja muun keskustelun voit käydä lukemassa Maaseudun tulevaisuuden sivuilta FB keskustelusta.

 

 

Viitteitä, viitteitä..

Tieteelliseen todisteluun kuuluu luonnollisesti argumentteja tukevat viitteet. Niiden avulla voidaan keskustelua käydä asiapohjalta ja esitettyjä faktoja voidaan tarkistaa. Pakko tunnustaa, että itselläni olisi parannettavaa viitteiden käytössä. En vain jaksa aina niitä hakea uudelleen ja uudelleen, kun samoista asioista keskustellaan samojen tahojen kanssa. Mutta ainakin opin, että on syytä aukaista linkit ennen arvostelemista, kun menin twiitin perusteella tyrmäämään väärän tutkimuksen.

Yllättävän paljon on faktoina esitetty asioita, joille ei tunnu löytyvän yhtään tieteellistä näyttöä

Luonnonsuojelujärjestöillä on varmaan ollut jokin yhteinen palaveri lähiaikoin, sillä varsinkin Luonto-Liitto ja Suomen Luonnonsuojeluliitto ovat alkaneet yhä enemmän kyselemään viitteiden perään. Erityisesti silloin, kun heidän omat argumenttinsa eivät oikein tahdo pärjätä keskustelussa. Viitteenä niillä on useimmiten Suomen Luonto tai Vihreä Lanka -lehden jutut, ympäristöjärjestöjen perustamien tutkimusyksiköiden tiedotteet tai ympäristöasioissa selvästi metsätalousvastaisiksi profiloituneiden tutkijoiden tutkimukset tai mielipiteet.

Poimin järjestöjen tekemästä avohakkuiden kieltämiseen tähtäävästä lakialoitteesta otteita, joilla perustellaan Suomen lain muuttamista. Yllättävän paljon on faktoina esitetty asioita, joille ei tunnu löytyvän yhtään tieteellistä näyttöä.

1. Jatkuva kasvatus suojelee ja vahvistaa metsien hiilinieluja

En tiedä, miten hakkuutapa voi suojella tai vahvistaa hiilinieluja, mutta olisin tähän kyllä toivonut vähän tarkennusta. Jos lakialoitteen mukaisesti avohakkuut kiellettäisiin, se ei tarkoittaisi ihmisten tarvitseman puumäärän alenemista. Seuraus olisi, että vuosittaiset hakkuualat kasvaisivat. Koska lakialoitteessa esitetään avohakkuiden kieltämistä kokonaan, on syytä tarkastella vaikutuksia juuri kokonaisuuden osalta. Avohakkuisiin perustuva kuviometsätalous on saanut aikaiseksi nykyisen metsien kasvun. Kasvu on nopeampaa kuin koskaan Suomen historiassa, vaikka suojelualueiden määrä on noussut viime vuosikymmeninä huomattavasti. Puuta kasvaa n. 110 miljoonaa kuutiota vuosittain. Tämä on aika lähellä myös hiilitonnien määrää. Kasvu lasketaan lähinnä metsätalousalueiden osalta, koska suojelualueilla kasvu pysähtyy puiden tullessa vanhoiksi. Lisäksi Suomen metsissä on enemmän puuta kuin koskaan historiassa. Puun määrä on kuviometsätalouden ansiosta kaksinkertaistunut. Saavutus on aika mieletön, kun huomioidaan yli 2000 miljoonan kuution hakkuut samana sadan vuoden ajanjaksona. Jatkuvaan kasvatukseen siirtymisen on arvioitu laskevan metsien puuntuottokykyä 20-30 %. Itselleni ei aivan aukea, miten tämä suojelee tai vahvistaa hiilinieluja. Minusta se tulee vähentämään kestävästi käytössä olevan puun määrää. Tämä taas tarkoittaa ilmaston osalta sitä, että emme saa uusiutuvaa raaka-ainetta niin paljoa ja joudumme ehkä jatkamaan fossiilitaloutta paljon pidempään kuin olisi muuten tarvetta.

2. Jatkuva kasvatus parantaa mahdollisuutta metsien monikäyttöön, kuten retkeilyyn, marjastukseen, sienestykseen ja metsästykseen

Metsäkeskustelussa ei tältä argumentilta voi välttyä. Tosin pakko myöntää, etten ole nähnyt juuri väitettä tukevia tutkimuksia. Juuri viime keväänä Itä-Suomen yliopiston tutkija Harri Silvennoinen julkaisi väitöskirjansa tuloksia, jonka mukaan ihmisten mieltymykset ovat aikaan ja paikkaan sidottuja. Kaikki pitävät kuitenkin hoidetuista metsistä ja suojelualueen hoitamaton metsikkö ei ole kovin kaunis tai houkutteleva.

Metsäautotiet valtion mailla ovat kaikkien käytössä hakkuutavasta riippumatta. Tosin metsätalouden kannattavuutta tullaan mahdollisesti hakemaan metsäautotieverkoston kustannuksella, jos metsätalouden kannattavuus tippuu ja silloin kärsisi kaikki käyttäjät. Itse harrastan kalastusta, metsästystä, marjastusta ja sienestystä. Pääasiassa olen liikkunut alueella, jossa on sekä avohakkuisiin perustuvaa metsätalousaluetta, että vanhojen metsien suojelualueita. Alueella on myös toteutettu jatkuvan kasvatuksen hakkuita. Metsästäessä metsätalouden menetelmillä ei juuri ole väliä, sillä riistaa on löytynyt ihan kaikenlaisista paikoista. Tietysti kävely juuri veltatulla hakkuuaukolla voi olla tympeää, mutta olisihan aina mahdollisuus kiertää aukko. Itse kuitenkin usein valitsen aukon laiskuuttani..

Olen etsinyt avohakkuualoja sienestystarkoituksessa tänäkin keväänä ja aikanaan olen kerännyt suhteellisen kovat marjanmyyntitulot aurausalueelta. Mustikan ja puolukan kerääminen on siellä selkäystävällistä ja usein marjaa löytyy erittäin hyvin. Liekkö taustalla juuriston rikkoutuminen maanmuokkauksessa, jota on seurannut kasvien reagointi kilpailutilanteen muuttumiseen muihin lajeihin verrattuna. Jatkuvan kasvatuksen kuvioilla en ole marjastanut, enkä sienestänyt. En ole tehnyt tietoista valintaa, mutta ehkä alitajuntaisesti olen etsinyt isompaa samanlaatuista paikkaa, josta voi kerätä hyvän saaliin etsimättä välillä uutta paikkaa.

Kalaankin menen usein käyttäen metsäautoteitä. Eniten harmittaa vesistöjen viereen jätetyt suojakaistaleet, jotka ovat täysin villiintyneitä pusikkoja. Virkistyskäytöllisin perustein toivoisin, että niitä edes raivattaisiin virksityskäyttöarvojen lisäämiseksi.

3. Jatkuva kasvatus vähentää metsätuhoja ja parantaa metsäluonnon ja metsätalouden mahdollisuuksia sopeutua ilmastonmuutokseen

Tähänkään en löytänyt vahvistusta lueskennellessani aiheeseen liittyviä artikkeleita. Jatkuvan kasvatuksen tekeminen vaatii tarkkuutta suunnittelussa, tai jäljelle jäävä puusto voi tuhoutua myrkyjen tai lumituhojen seurauksena. Avohakkuulla metsätuhoa ei oikein voi tapahtua, kun koko puusto poistetaan. Etelä-Suomessa on isoja ongelmia myös maannouseman eli juurikäävän kanssa. Jatkuva kasvatus on jo ennalta tuhoon tuomittu, jos kuusikkoa käsitellään jatkuvan kasvatuksen menetelmillä.

En ole myöskään selvää viitettä löytänyt väitteelle, että jatkuva kasvatus parantaisi metsäluonnon mahdollisuuksia sopeutua ilmastonmuutokseen. Sen sijaan metsätaloudella on hyvät lähtökohdat sopeutumiseen jo olemassa. Metsien kiihtyvään kasvuun on pyritty sopeutumaan ihan ilman kieltojakin. Siihen sopeutumiseksi metsäsektori pyrkii lisäämään puun jalostuslaitoksia ja parantamaan korjuuketjuja, sekä lisäämään käytettävän puun kokonaismäärää. Luontojärjestöjen vastaus lakialoitteen perusteella tuntuisi olevan kuitenkin puun kasvun hidastaminen. Tällekään en ole mitään järjellistä selitystä keksinyt, kun kuitenkin ilmastonmuutos on joka toisessa lauseessa mukana.

Mutta kuka sitä sellua nyt sitten käyttää? Itse en ainakaan ole koskaan lisännyt kauppalistaan sellua.

4. Tasaikäismetsätalouden hakkuista saatavasta puuaineksesta merkittävä osa on kuitumittaista puuta, josta valmistetaan lyhytikäisiä puutuotteita

Ok. Tätä ei käy kiistäminen ja näinhän se on. Siitä saadaan sellua. Mikro-, liuko-, nano- tai ihan tavallista sellua. Mutta kuka sitä sellua nyt sitten käyttää? Itse en ainakaan ole koskaan lisännyt kauppalistaan sellua. Eli jotain puuttuu tästä ketjusta vielä. Sellusta valmistetaan papereita, kartonkia, tekstiileitä, biokomposiitteja, lääkevalmisteita, muoveja ja jopa niitä paljon puhetta herättäneitä mikromuoveja. Paperia ja kartonkia olen ostanut. Osa ostamistani papereista on päätynyt käytön jälkeen kierrätykseen tai energian tuotantoon, osa huuhtoutunut viemäriverkostoon.

Mutta en muista kauppalistallani olleen myöskään biokomposiittia, biotekstiiliä tai edes sitä mikromuovia. Olen ostanut silti biokomposiitista valmistettuja esineitä ja jopa terassilautaa. Olen myös ostanut viskoosikuituisia vaatteita ja ilmeisesti myös niitä mikromuoveja tyttären meikkien seassa.

Onkohan lakialoitteessa tarkoitettu vessapaperia tai ehkä kertakäyttöastioita lyhytikäisillä puutuotteilla? Ainakin siinä on unohtunut, että samasta puusta tehdään myös pitkäikäisiä tuotteita, jotka korvaavat täysin öljypohjaiset muovit. Ilmastonäkökulmasta minulla on näkemys, ettei kuitenkaan ole juurikaan merkitystä sillä, kuinka pitkäikäinen tuote on, jos sen valmistuksen ansiosta voidaan vähentää maaperän syvyyksissä olevien hiilivarastojen pumppaamista ilmekehän hiilenkiertojärjestelmään. Ja jos lyhytikäiselläkin puutuotteella saadaan vähennettyä muoviroskan määrää luonnossa, koen sen hyväksi vaihtoehdoksi. Puupohjaiset tuotteet kun ovat pääsääntöisesti biohajoavia ja maatuvat osaksi luonnon ravinnejärjestelmää öljypohjaisista muoveista poiketen.

Viitteitä edes pyydettäessä kiitos

On aivan tavallista, että somen keskusteluissa luontojärjestöt tosiaan vaativat viitteitä. He etsivät kuumeisesti pienenpieniäkin syitä tarttua argumentteihin, jotta saisivat minut näyttämään trollilta. Viime keväänä Greenpeacen Facebookissa homma oli paljon rajumpaa. Silloin aktiivit hyökkäsivät avoimesti kimppuuni joukolla ja todella mauttomalla tavalla. Poliisi tutkii asiaa törkeänä kunnianloukkauksena, sillä siinä ryöpytyksessä täyttyi kaikki kriteerit.

On myös aivan tavallista, että jos minä kysyn viitteitä, niitä ei tule koskaan. Olisi paljon antoisampaa käydä keskustelua, jossa myös aktivistit pohjaisivat argumenttinsa johonkin todelliseen tai edes tutkittuun tietoon. Tai jos mielipiteitä kysyttäisiin eri ammattiryhmiltä hieman laajemminkin. Esimerkiksi viime syksynä Pailakan alueella messutessaan Greenpeace värväsi ”paikallisen matkailuyrittäjän” asiaansa edistämään. Hipsut ovat ihan syystä tuossa, johon palaan aivan pian.

En saanut vastausta, mutta kohta sain bannit heidän somekanavilleen.

Luontomatkailuyrittäjä edusti koko kainuun matkailusektoria aamu-TV:ssä, lehdissä ja monessa muussa yhteydessä. Koska elämme laatujournalismin aikaa, voisi kai kuvitella, että mediat tekisivät taustatyönsä. Mutta itselläni heräsi lähinnä hilpeys, kun tarkistin ytj.fi -palvelusta yrittäjän taustat. Kyseessä oli niinkin vakuuttava matkailuyrittäjä, että hänen toiminimensä oli rekisteröity loppukesästä ja paikkakuntakin oli Oulu. Hälytyskelloni heräsivät, kun tässäkään kampanjassa ei käytetty luotettavia lähteitä tai vakiintuneita toimijoita alueelta. Kysyin silloin Greenpeacelta, mihin he perustavat väitteensä metsätalouden vaikutuksiin luontomatkailua kohtaan. En saanut vastausta, mutta kohta sain bannit heidän somekanavilleen. Minä kuulemma jankkaan 😀 Todellinen syy taisi olla se, ettei heidän asiantuntijat pystyneet antamaan järjellisiä vastauksia olellisiin kysymyksiin, joita esitin. Tai sitten he eivät vain halua keskustella kriittisesti omasta toiminnastaan, vaan haluavat vain julistaa ”luonnonsuojelun ilosanomaa” ilman häiriöitä ja vääristää siten ihmisten kuvaa koko metsäalasta.

 

Kansalaisaloite propagandan levittämiseksi

Luontojärjestöt ovat jättäneet kansalaisaloitteen avohakkuiden kieltämiseksi valtion mailla. Lakialoite pitää kuitenkin sisällään tutkimustiedon vastaisia, sekä ristiriitaisia esityksiä, jotka ovat lähinnä luontojärjestöjen mielipiteitä, vaikka ne esitetään faktana. Kansalaisaloite -palvelun tarkoitus ei ole järjestöjen propagandan levittäminen. Valitettavasti nyt se valjastettiin juuri sellaiseksi demokraattisen päätöksenteon irvikuvaksi, jonka vuoksi koko kansalaisaloitteen olemassaolo on uhattuna muutoinkin.

Listasin muutaman epäkohdan aloitteesta:

  1. Aloitteessa vaaditaan jatkuvan kasvatuksen menetelmiä käytettäväksi kaikkialla, vaikka metsätutkimus osoittaa, ettei se ole soveltuva kaikille alueille. Vaatimus avohakkuuttomuudesta on aloitteen tekijöiden julkisuudessa esittämien perusteluiden ja aloitteen pääasiallisen sisällön kuvailun perusteella itse asiassa vaatimus jatkuvan kasvatuksen käytöstä, vaikka se on kirjattu avohakkuuttomuutena. Peitteellinen metsänkasvatus on yleiskäsite, jota ei ole tarkasti määritelty ja joka elää koko ajan.
  2. Aloitteessa esitetään Metsähallitukselle kestävän kehityksen taloudellisten, sosiaalisten ja ekologisten kriteerien noudattamista ja tuloksellista toimintaa. Avohakkuu on taloudellisesti ylivoimaisesti kannattavin uudistamismenetelmä suurimmalla osalla valtion metsätalousalueita. Sosiaalisessa näkökulmassa yksi merkittävimmistä tekijöistä on työpaikkojen säilyttäminen erityisesti haja-asutusalueilla, joilla valtaosa valtion metsätalousalueista sijaitsee. Vaatimus uhkaa näiden alueiden sosiaalista pääomaa ja elinvoimaisuutta, joka on muutenkin haasteellista. Lisäksi tuloksellinen toiminta vaarantuu lakialoitteessa esitetyillä menetelmämuutoksilla. Aloite ja sen sisältö ovat siis ristiriidassa keskenään.
  3. Aloitteessa korjaavaksi menetelmäksi aloitteessa esitettyjen vaatimusten vastaisesta toiminnasta esitetään vaatimusta vallinneen olotilan palauttamisesta. Mikäli avohakkuu on tehty, sen korvaava toimenpide olisi siis metsän uudistaminen, kuten nykyisinkin. Varttunutta metsää ei ole mahdollista tilalle siirtää kohtuullisin kustannuksin.
  4. Yleiset yhteiskunnalliset velvoitteet Metsähallitukselle on jo määritelty laaja-alaisessa yhteistyössä niiden tahojen kanssa, joita Metsähallituksen toiminta koskettaa. Lakialoite on loukkaava demokraattisesta valmistelua kohtaan, koska juuri tehdyssä Metsähallituslaki -uudistuksessa osallistettiin laajasti sidosryhmiä ja lain uudelleen avaaminen joiltakin kohdin vaatisi käytännössä koko lain uudelleen valmistelua.
  5. Ilmaston kannalta esitys on vahingollinen, vaikka sitä käytetään perusteluissa. Luonnonvarakeskuksen tutkimuspohjainen vallitseva käsitys on, että metsien käyttöä lisäämällä voidaan parantaa metsien hiilensidontakykyä. Lisäksi kohdekohtaisen tarkastelun laajentaminen puuraaka-aineen elinkaarta koskemaan ja ottamalla huomioon substituutiovaikutus, metsien pitäminen mahdollisimman tehokkaassa kasvussa on ilmaston kannalta paras vaihtoehto. Aloite taas tarkoittaisi metsien hiilensidontakyvyn alenemista laaja-alaisesti ja pitkäaikaisesti. Tältä osin aloite ja sen perustelut poikkeavat toisistaan yleisen käsityksen mukaan.
  6. Aloitetta perustellaan myös virkistyskäytön lisäämisellä. Tutkitun tiedon perusteella sekä suomalaiset, että ulkomaalaiset viihtyvät parhaiten hoidetuissa metsissä. Metsätalouden ylläpitämät metsäautotiet mahdollistavat helpon pääsyn metsään virkistäytymään. Valtion maista on aktiivisen käytön piirissä 2 prosenttia vuosittain. Suurin osa käsittelyistä on harvennushakkuita, joilta kertyy metsäteollisuuden käyttöön merkittävä määrä puuta. Myös energiapuu tulee harvennuksilta. Aloitteessa ei osoiteta, miten virkistyskäyttö lisääntyisi, koska nykyisinkin valtion mailla on monipuoliset mahdollisuudet virkistäytymiseen.
  7. Jatkuvapeitteinen kasvatus johtaisi monella alueella metsien kuusettumiseen. Kuusettuminen johtaa juurikäävän yleistymiseen ja myrskytuhoalttiuteen. Ilmastonmuutoksen ennustetaan aiheuttavan lisääntyviä myrskyjä ja aloitteen perustelut näiltä osin ovat virheellisiä. Aloitteessa esitetyt olettamukset vaikutuksista eivät ole tutkimusperusteisia.
  8. Avohakkuiden positiiviset vaikutukset lajistolle, mustikalle ja linnustolle on jätetty pois ja poimittu vain mahdollisia negatiivisia vaikutuksia. Lisää aiheesta Suomen Metsäyhdistyksen artikkelista.
  9. Lakialoite on sisällöltään huomattavilta osin virheellistä ja tieteellisten tutkimustulosten vastainen. Tekstiosiossa on selvästi havaittavissa viitteitä siitä, että lakialoitteen tekijöiden mielipide esitetään tieteellisesti todennettuna faktana ja erehdyttää siten aloitteen lukijaa.
  10. Aloite ei ole metsäntutkimukselliseen perustuva ja esitetyt vaikutukset ovat lähinnä hypoteettisiä toivomuksia, jotka on esitetty tulevina muutoksina.
  11. Aloitteessa on esitetty, että siirtyminen erirakenteisen metsän kasvatukseen voi aiheuttaa tilapäisiä taloudellisia menetyksiä. Todellisuudessa vaikutukset olisivat merkittäviä ja tilapäisyys kestäisi vähimmilläänkin kymmeniä vuosia. Valtiontaloudesta katoaisi kymmeniä miljoonia euroja tuloja joka vuosi, joka olisi poissa vanhuksilta, lapsilta, vähävaraisilta, koulutuksesta, terveydenhuollosta jne. Aloitteen mukaiset muutokset voivat aiheuttaa myös pysyviä taloudellisia menetyksiä sekä Metsähallitukselle, yhteiskunnalle, että metsäteollisuudelle.
  12. Aloitteessa esitetään, että jatkuva kasvatus on heti kannattavampaa merkittävässä osassa metsiä. Väitettä ei ole pystytty tieteellisesti todentamaan vuosikymmenten tutkimuksista huolimatta. ”Merkittävä osa” on myös epämääräinen määre, sillä jollekin merkittävä osa tarkoittaa suurinta osaa ja toisille voi pienelläkin osalla olla merkittävä vaikutus. Esimerkiksi Sakatin kaivoshanke, jossa malmio sijaitsee lähes Natura-alueen rajalla 300 metrin syvyydessä ja jopa sivustapäin kaivettavan tunnelin katsotaan aiheuttavan merkittäviä muutoksia Natura-alueeseen. Lauserakenteella annetaan selvästi harhaanjohtavaa kuvaa merkittävyydestä, joka saattaa tarkoittaa sitä, että osa allekirjoittajista allekirjoittaa aloitteen luullen merkityksen olevan suuremman kuin se onkaan.
  13. Taloudellisten vaikutusten vertaaminen yleisten yhteiskunnallisten velvoitteiden kustannuksiin ei ole vertailukelpoista. Metsätalouden taloudellinen kannattavuus mitataan euromääräisesti saatuina myyntituloina, eikä laskennallisesti hakkaamatta jätetyn saamatta jääneeseen tulona. Aloitteen taloudellisten vaikutusten arviointi koskee pääasiassa muita arvoja, kuin taloudellisia arvoja ja on siten harhaanjohtava.
  14. ympäristövaikutusten arviointi on tehty puutteellisesti, eikä siinä ole otettu huomioon vaikutuksia lajistolle kattavasti. Avohakkuuala ja sen jälkeinen taimikkovaihe tarjoaa erinomaiset elinolosuhteet sadoille lajeille, joista osa on uhanalaisia. Avohakkuu ja maanmuokkaus muuttavat ympäristöä pienialaisesti, mutta isommassa mittakaavassa niiden merkitys pienenee olemassa olevan lajiston suhteen. Arvioinnissa ei huomioida avohakkuun myönteisiä vaikutuksia lajistolle.
  15. Uhanalaisten lajien osalta suurin osa lajeista elää alueilla, joilla metsätaloutta ei harjoiteta. Ehdoton enemmistö lajeista on lehtolajeja, eikä Metsähallitus tee avohakkuita lehdoissa. Mainituista lajeista jopa 300 on uhanalaisia sulkeutuvien metsien vuoksi. Avohakkuuttomuus ei vaikuta myönteisesti niihin lajeihin. Lisäksi on selvinnyt, ettei metsätalouden todellisia vaikutuksia ole arvioita uhanalaisarvioinnissa, eikä tutkimustietoa näiltä osin voi soveltaa tässä aloitteessa. Kyseessä on tältäkin osin harhaanjohtavan tiedon antaminen lakialoitteessa.
  16. Lintujen osalta on mainittava, että lintujen yhtäkkiseen vähenemiseen ja metsätalouteen ole voitu osoittaa selviä yhteyksiä. Kuitenkin esimerkiksi Bird Life Suomen asiantuntija arvioi Metsähallituksen metsänhoidon suosivan lintuja yksityistä metsätaloutta paremmin. Tässäkin osiossa Metsähallituksen metsätalouden vaikutuksista annetaan harhaanjohtavaa tietoa.
  17. Vaikutuksia poronhoidolle on aloitteessa liioiteltu. Metsähallituksella on toimivat käytännöt, joiden mukaan se toimii poronhoitoalueella yhteistyössä paliskuntien kanssa. Poromiehet myös työllistyvät hiljaisena aikana Metsähallituksen metsuritöissä, joita nykyään ovat pääasiassa taimikoiden raivaukset, jotka ovat seurausta avohakkuista.
  18. Aloitteen vaikutusten arvioinnissa käsitellään pitkästi kaikkea Suomen luontoon liittyvää yksipuolisesti ja tarkoitushakuisesti. Koko aloitteen voidaan tulkita olevan luontojärjestöjen propagandaa tiivistävä manifesti, eikä lakialoite.

Näillä perusteilla olen lähettänyt oikeusministeriöön sähköpostia, jossa vaadin aloitteen pikaista poistamista Kansalaisaloite.fi -palvelusta.

PissaaVJ

Media edelleen ympäristöjärjestöjen otteessa?

Valtakunnan suuret mediat toitottavat vastuullisen journalismin puolesta. Mutta kun kyseessä on ympäristöjärjestöjen propaganda, ei vastuujournalismista ole tietoakaan. Tämä on loistava esimerkki siitä, miten muun muassa YLE:n ja Helsingin Sanomien toimitukset konttaavat ympäristöjärjestöjen edessä kumartaen kuin kuninkailleen.

YLE oli kutsunut kaksi pahimmasta päästä olevaa aktivistia kertomaan, kuinka Suomessa pitäisi metsätaloutta harjoittaa. Ei siis vahingossakaan ketään metsäalan asiantuntijaa, joka olisi voinut heti puuttua räikeään valehteluun ja totuuden muutteluun. Siinä sitten kirkkain silmin kerrotaan kansalle, kuinka hieno aloite on tehty toimittajan vähän myötäillessä. Minusta tuollainen ei ole vastuullista journalismia, vaan vahingollista toimintaa kaikelle suomalaisuudelle.

Minulla on uutinen medialle! Luontojärjestöt ovat yhden asian järjestöjä, joille ei totuus ole vuosikymmeniin ollut kovin painava asia. Niiden tehtävä on synnyttää kiistoja, jotta ihmiset antaisivat heille rahaa!

Kansalaisaloitteen sisältö ei ole merkitsevä

Pyyntööni aloitteen poistamisesta sain kielteisen vastauksen. Oikeusministeriö ei tarkista sisältöä, vaan vastuussa siitä on aloitteen tekijä. Kansalaisaloite.fi:n ylläpito tarkistaa vain, onko aloite sääntöjen mukainen, eikä siellä ole rehellisyysvaatimusta. Aloite on ilmaisunvapauden piirissä, joten tällainenkin satuilu on mahdollista julkisuustemppuna. Voimmekin varmasti odottaa näitä tarinoita kansalaisaloitteen muodossa lisää tulevaisuudessa. Eduskunta voi sitten ampua niitä alas, jolloin luontojärjestöt saavat taas uuden syyn nostaa meteliä. Sinänsä suorastaan nerokas markkinointikikka, vaikkakin pitää kansalaisten osallistumista lainvalmisteluun pilkkanaan.

Muokattu 18.5. klo 14.50 (Lisätty oikeusministeriön vastauksen kappale, avohakkuiden positiiviset vaikutukset ja numeerisia arvioita vuosittaisista tulonvähennyksistä valtion budjettiin)