Keskustelu vaikeaa, en ala!

Ympäristöjärjestöjen edustajat ovat yhteispäätöksellään lopettaneet keskustelun kanssani, koska minun kanssani on heidän mukaansa ”vaikea keskustella”. Ja tottahan se on, tuon keskusteluihin sellaisia tekijöitä, jotka ovat useimmiten keskusteltavan asian kannalta merkittäviä, mutta jotka haittaavat ympäristöjärjestöjen uskottavuutta ja varainhankintaa. Greenpeace sensuroi minut, koska ”jankutan”. Tämän taustalla lienee (oma arvaukseni) se, että GP julkaisi samat postaukset useaan kertaan ja otin samoilla argumenteilla kantaa uusiinkiin postauksiin tuodakseni ne samat asiat mukaan keskusteluun.

Kun esimerkiksi kysyin ympäristöjärjestöiltä vaihtoehtoja puun käytölle avoimen kysymyksen muodossa (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipiteet/lukijalta/artikkeli-1.241651), Luonto-Liiton edustaja Lauri Kajander aloitti kommenttinsa lauseella ”Muuten en yritä kanssasi keskustella Juri Laurila, koska se on moneen kertaan todettu mahdottomaksi (mahdolliset kiinnostuneet voivat käydä Twitterissä tämän toteamassa)”

Koska oletan, etteivät kovin monet ole käyneet tätä Twitterissä toteamassa, helpotan vähän tehtävää keräämällä järjestöjen kanssa käymiäni keskusteluita tähän. Olen boldannut luontojärjestöjen vakiokommentoijat.

  • keskustelu hakkuiden keskeyttämisestä lintujen pesimäajaksi
    • minä: Joku kyseli mitä on #realistinenvihreys. Tässä on hyvä esimerkki. Vanha vihreä ajattelu lomauttaisi 70000 ihmistä ja lopettaisi miljardien eurojen tuotannon kuukausiksi, jotta koneet eivät olisi tekemässä töitä alle 1 prosentilla metsistä. Realismi estää! @juhasipila @keskusta
    • Seppo Rasi: Pöllöille on ihan hyvä laittaa pönttöjä metsään koska pöllö syö myyriä.Myyrät aiheuttaa huomattavia taimituhoja.Ettei metsänomistajan kannata pöllöä vihata
      • Minä: En usko että pöllönvihaajia löytyy metsäalalta tai metsänomistajista.
    • Ville Nikkanen: Pöllön koti kuitenkin meni. Mitä jos joku vähemmän realistinen vihreä jyrää sinun kotisi? Miltä se tuntuisi?
      • Minä: Miltä sinusta tuntuisi, jos kotiasi ei olisi koskaan voitu rakentaa pöllön takia?
  • Sama aihe
    • Minä: No nyt on hyvä palauttaa mieliin, ettei kaikki metsät ole pesimäaikana käsittelyssä. Hakkuita tehdään vuosittain n. 2%:lla metsissä ja tästä vain pieni osa pesimäaikana. Lintukantoihin vaikutus pieni, mutta miljardien eurojen talous pyörii ja 70.000:lla ihmisellä on töitä.
    • Shadibul I Chowdhury: no word to express. only humen can do this terrible act
    • Markku Myllykangas: Bisneshenkilöt ja poliitikkopellet ajattelevat vain rahaa, lyhytjänteisesti. Heitä ei luonnon monimuotoisuuden hiipuminen merkikse mitään.
    • Panu Kunttu (SLL): Kun metsälakia uudistettiin viisi vuotta sitten @mmm_fi ei suostunut edes keskustelemaan lintujen pesimäajan hakkuurajoituksista miltään osin. Muistutimme asian tärkeydestä jälleen tänä keväänä. @yministerio @metsakeskus @TAPIOForestry
      • Juha Ojala (TTS, ennen MMM): Kunttu taas kerran hieman vinouttaa totuutta. Metsälakityöryhmä jota tuolloin vedin, keskusteli asiasta http://mmm.fi mukaanluettuna. Lakityöryhmän enemmistö ei tätä kannattanut. Tuolloin wwf oli mo valinnanvapauden lisäämisen kannalla. Panu voisi pysytellä totuudessa.
  • Tekopökkelöt
    • Jussi Nikula: Pelastaako #tekopökkelö #metsä#luonto’n #monimuotoisuus’den? Ei pelasta. Lahopuun määrä ei näillä toimin edes käytännössä lisäänny. Kaksi (d=20cm, h=3m) tekopökkelöä hehtaarilla lisää lahopuuta alle 0,19m3/ha. Määrän pitäisi olla satakertainen. #biotalous
    • Minä: Ei tietenkään pelasta. Mutta se on hyvä lisä kaikkien muiden monimuotoisuutta tukevien toimenpiteiden laajaan sarjaan. Yksittäisten toimenpiteiden arvostelu kokonaisuuden osalta on täysin turhaa kärjistämistä. Yksikin tekopökkelö = lisää lahopuuta!
    • Jussi Nikula: Niin, kyseinen uutisartikkeli ilmeisesti ”turhaan kärjistäen” käsitteli vain tekopökkelökampanjaa ja kysyi pelastaako se metsäluonnon monimuotoisuuden. Esitin siihen kysymykseen oman näkemykseni. Toki tekopökkelöt on vain yksi toimenpide – tosin ei kovin vaikuttava.
  • Jatkuva Kasvatus
    • Panu Kunttu: Metsäluonnon tila on heikentynyt voimakkaasti avohakkuisiin perustuvan #metsätalous Lisäksi #avohakkuut kuormittavat vesistöjä ja rasittavat ilmastoa. Ympäristön kannalta kestävämpi #metsänkasvatus’menetelmä on jatkuvapeitteinen #metsänhoito.
    • Minä: No ohhoh! Olipas kirjoitus. Taimikonhoito ja ensiharvennus turhia? Kannattavuus taattua? Harveneeko puusto itse? Takaatteko itse järjestönne varoilla kannattavuuden? Eiköhän suosita jatkuvaa kasvatusta vain sille sopiville paikoille ja metsiin, joissa on edellytykset olemassa.
    • Tommi Harju-autti: Eihän tuota lukemaan pääse ku harvat ja valitut. Mutta tänne suunnalle voi tulla kattomaan kuinka turha #ensiharvennus Tiuha kovaa kasvava nuori männikkö imee maasta kaiken, #aluskasvillisuus kärsii ja se tiheä vaihe on myös jatkuvassa kasvussa. Siinä ei kyllä luonto voita.
  • Realistinen Vihreys
    • Harri Hölttä (SLL): Hei @juhasipila, tässä #keskusta18 on auttamatta myöhässä. Maailmanlaajuisesti periaate talon jättämisestä seuraavalle polvelle vähintään siinä kunnossa, missä nykypolvi sen sai on ylellisyyttä, jonka #ilmastonmuutos Miten aiotte ratkaista tämän haasteen? @luonnonsuojelu
    • Minä: #kiertotalous ja siihen kiinteästi liittyvä #biotalous, sekä resurssiviisaus ovat aika isossa roolissa jo nyt. Myös metsien kestävä käyttö ja uusiutuvien raaka-aineiden tuottaminen fossiilisten tilalle ovat jo tavoitteissa. Mitä @luonnonsuojelu ehdottaisi? @keskusta
    • Hölttä ei vastannut
  • Avohakkuuthistoriaan
    • Luonto-Liitto: #Kansalaisaloite #avohakkuuthistoriaan on kerännyt jo 25 000 allekirjoitusta! Avohakkuille on parempia vaihtoehtoja, jotka säästävät niin metsojen kuin ihmistenkin elinympäristöjä. Jaa viestiä ja käy allekirjoittamassa osoitteessa http://www.fi
    • Minä: Mistä saisin lisätietoja vaihtoehtojen paremmuudesta metsojen ja ihmisten elinympäristöjen osalta? Metso kun viihtyy nuorissakin metsissä ja ihmisen osalta en ole tutkimusta nähnyt. (Linkki YLE:n uutiseen ”metsot viihtyvät myös nuorissa metsissä”)
    • LL: ”Riistakolmiolaskentojen perusteella metson pesimäkanta on vähentynyt noin 70 % 1960-luvulta 1990-luvulle. Talvilintulaskentojen perusteella pudotus on ollut samassa ajassa jopa yli 75 %.”
    • LL: ”Metson soidinpaikkojen on todettu säilyvän parhaiten alueilla, jossa metsäpeite soitimen ympärillä on laaja-alainen.” ”Metson taantuman pääsyynä pidetään yhtenäisten metsäalueiden pirstoutumista tehostuneen metsätalouden myötä.” http://lintuatlas.fi/tulokset/laji/metso …
    • Minä: Ei tarvitse alentuvaan sävyyn alkaa heittelemään. Miten koko ajan kasvavat metsät istuvat teoriaanne? Metsoja pitäisi siis olla isoissa kansallispuistoissa ja luonnonsuojelualueilla runsaasti teorianne mukaan. Itse pyrin luottamaan uudempiin tutkimuksiin. Muuten saattaa jämähtää.
    • LL: ”55 % metsänomistajista ja 78 % metsää omistamattomista kansalaisista ei hyväksy avohakkuita.” http://www.fi/uutiskirje/metsatalous-ja-yhteiskunta/2013-01/uutinen-2.htm …
    • LL: com/GreenpeaceSuomi/status/999541282711142402 …
    • Minä: Ei kannata Greenpeacen twiittejä minulle laittaa. Kuten tiedätte, järjestö valikoi kuka saa heidän kanavillaan keskustella. Kritiikkiä ei suvaita. #sensuuri
    • LL: Sinullehan nämä samat asiat onkin selitetty jo monta kertaa, mutta muita viestiketjun lukijoita saattaa kiinnostaa.
    • Minä: Paha sanoa. Jos vanhat merkit pitää paikkansa, rehellisyys on kaukana kuitenkin.
    • Huomioni keskustelusta: Vanhoja tutkimustuloksia, jotka eivät tue uusimpia, perusteluja asian vierestä ja vieläpä twiitti, jota en pääse näkemään, mutta jonka sisältö pitäisi olla minulle tuttua.
  • Avohakkuuthistoriaan
    • Silja Keränen (Vihreät): ”Avohakkuut historiaan” kuulosti ensin kovin raflaavalta. Kyse on kuitenkin meidän kaikkien yhteisistä metsistä, joita @Metsahallitus Siksi aloite on hyvä. #metsä @HyttinenPentti #biotalous #metsänhoito
    • Minä: Kuulostaa se edelleenkin metsäasiantuntijan korviin. Metsät eivät ole muottiin puristettavissa ja vaihtoehtoja on hyvä olla. Taloudelliset seuraukset on selvitettävä tarkasti ennen hyväksymistä. Kysehän on meidän kaikkien rahoista.
  • Vieraslajit
    • Minun retweet: Ei kuin koristamaan asuntoa urakalla. Tai muuten torjumaan vieraslajeja. Monimuotoinen luontomme tarvitsee apuasi. (SLL twiitti vieraslajien hävittämisestä)
  • Hakkuiden rajoittaminen lintujen pesimäaikana
    • Mikko Tiirola: Tämä tästä fossiilitalouden pussiin puhumisesta enää puuttui @PanuKunttu Yhdistettynä #avohakkuuthistoriaan kampanjaan, tehtaat saisi kesällä pistää pitkään seisokkiin, sillä aukkojen kielto 3 kertaistaisi hakkuupinta-alat. (linkki järjestöjen vaatimukseen)
    • Panu Kunttu (WWF Suomi): Erikoista, ettei @MTKry näe pesimäaikaisissa hakkuissa mitään ongelmaa. Linjanne koventunut, sillä kesähakkuutyöryhmässä olitte mukana suosittelemassa hakkuiden välttämistä lehdoissa, lehtipuuvaltaisilla lehtomaisilla ja tuoreilla kankailla, rehevissä korvissa ja rantametsissä.
    • Mikko Tiirola: Ei twiittini sitä tarkoittanut. Tottakai asioita voi paremmin huomioida, mutta laajoista kieltovaatimuksista alkaa mitta täyttyä. Ajattelepa näitä avauksia yhdessä. Jatkuva kasvatus vaatii oikeasti 3 kertaisen hakkuualan.
    • Minä: Kyllä haluaisimme kuulla, miten järjestöissä nähdään kokonaisuus. Millä puu korvataan kestävästi, miten metsätalouden kannattavuuden alentaminen istuu kestävän kehityksen periaatteisiin, mitä kuluttajien pitäisi kaupasta ostaa ja missä puuta saa hyödyntää? (linkki avoimeen kysymykseen)
    • Tommi Harju-Autti: Hakkuu alueella on risukasoissa hyvä pesiä. Lintujen pesimä ongelmat paljon muustakin kiinni kuin hakkuista. Taas tuli aikainen kevät ja nyt sataa ja on viileää. Voi niitä @linnunpoikia. Ois mukava päästä metälle ja raskia ottaa saalistakin.
  • Kiertotalous
    • Suomen Luonto: ”Edelleen suomalaiset nimeävät jätteiden kierrätyksen tärkeimmäksi ilmastoteokseen, vaikka sen vaikutus on häviävän pieni. Nykykeskustelussa on se ongelma, että se tarjoaa jokaisella jonkun vapaakortin, jolla oma ilmastokuorma kuitataan.” https://www.fi/blogi-toim-huom/mikä-on-sinun-vapaudu-vankilasta-korttisi-ilmastopäästöissä … #ilmasto
    • Minä: Juuri tämän vuoksi esitinkin kysymyksen luontojärjestöille. Kun vastustaa kaikkea, olisi välillä hyvä pysähtyä miettimään, mikä on oikeasti hyvä ratkaisu. uskon, että kaikki jäsenetkin olisivat iloisia kestävistä vaihtoehdoista. #Hiilipörssi=vapaakortti!
    • Ei vastausta
  • Luonnonsuojeluliiton lähteet
    • Uhanalaisten metsälajien määrä – 2010 Metsäelinympäristöjen pirstoutuminen – 1995 Luontotyyppien uhanalaisuus – 2008 Vanhojen metsien väheneminen – 1994 Tällaisilla lähteillä käydään metsäkeskustelua SLL:n toimesta. Päivitystarvetta? https://ly/2JsEqCU
  • Avohakkuuthistoriaan Mikko Tiirolan kolumni
    • Ari Eini: Hyvin avaatkin. Kiitos @TiirolaMikko erinomaisesta kirjoituksesta. Suomen #luonto on niin monimuotoinen ja #metsänomistaja’lla niin monenlaisia tarpeita ja toiveita, että #metsä’n käytössä ja käsittelyssä pitää olla vaihtoehtoja. #metsätalous #AvohakkuutHistoriaan
    • Paloma Hannonen: Olethan huomannut, että #avohakkuuthistoriaan koskee valtion metsiä, joiden käytössä kansalaisten näkemyksen tulisi painaa? Ne ovat yhteisiä metsiä.
      • Ari Eini: Kyllä, yhteisten metsien käsittelyssä kansalaisten sana painaa ja juuri siksi @Metsahallitus metsiä käsitellään monin eri tavoin.
    • Mikko Tiirola: Kyllä on huomattu, mutta myös se, että edustamasi järjestö on kirjannut metsäohjelmaansa sen minkä kirjoituksessani kerron.
    • Paloma Hannonen: Luonnonsuojeluliitto haluaa uudistaa esim.metsätalouden tukia niin, että ne eivät suosi avohakkuumetsätaloutta. Iso määrä metsänomistajia valmiita muutokseen. Samalla yli puolelle ei tarjota muuta kuin avohakkuuta. Jossain on nyt ongelma kyllä. Kampanja koskee valtion metsiä.
    • Minä: Kuinka iso osa metsänomistajista on valmiita muutoksiin. Voisiko saada viitteen tähän tietoon? Metsänomistajat eivät ole välttämättä jatkuvassa yhteydessä neuvojaan. Tästä voi johtua, ettei kaikki ole saanut vaihtoehdoista tietoja. Aloitteessa viitataan myös yksityismetsiin. (kuva aloitteesta)
  • kansalaisaloite puurakentamisen edistämiseksi
    • Minna Ojanperä: Julkisissa rakentamishankkeissa tutkittava aina myös puurakentamisen vaihtoehto Kuka mukana? @MarttilaJuha @HakkarainenJuha @TiirolaMikko @MTK_Metsa #kansalaisaloite
    • Suomen Luonto: Tärkeämpää tehdä energiaa säästävä talo.
    • Juha Hakkarainen: Energian säästöön luetaan myös rakentaminen ja rakennusmateriaalit, ei pelkkä lämmitys. Myös siksi #puurakentaminen
    • Minä: Yritä ymmärtää. Ei luontojärjestöillä ole vielä selvillä, mitä materiaaleja olisi ekologista käyttää. Ei ainakaan ole vastanneet suoraan kysymykseen. (linkki avoimeen kysymykseen)
    • Leena Vahala: Millä perusteella tituleeraat itseäsi metsäasiantuntijaksi? Onko se jokin arvonimi? Edellyttääkö se tieteellistä koulutusta? Vai riittääkö metsässä käyskentely? Voivatko esim. Olli Tahvonen ja Timo Pukkala olla metsäasiantuntijoita? Voiko metsäasiantuntija asua Kalliossa?
    • Minä: Sori, kysymyksesi oli mennyt ohi. Metsäalan korkeakoulutuksen ja vuosien monipuolisen kokemuksen kautta. Toisin kuin esim. Matti Liimatainen, joka on itseoppinut Greenpeacen metsäasiantuntija. (linkki Vihreän Langan henkilöhaastatteluun, jossa Matti kertoo asian itse)
  • Suomen luonnon väite, ettei Metsähallitus tunne luontoarvoja ja ainoastaan vapaaehtoisvoimin kartoitetut luontotiedot ovat olemassa
    • Suomen Luonto: Suomessa on yli 800 uhanalaista metsälajia. Suojelemattomissa valtion metsissä niitä kartoitetaan ainoastaan vapaaehtoisvoimin. @luontoliitto @Metsahallitus
    • Minä: Lajeista 138 on uhanalaisia metsiköiden umpeutumisen vuoksi. Muistakaan lajeista ei ole arvioitu metsätalouden uhan vakavuutta. Tietoisesti tai tiedostamatta arviointi on jäänyt tekemättä, vaikka sillä saisi lisää syvyyttä tilanteen hahmottamiseksi.
    • Metsähallitus: Arviointeja tehdään sekä kartta- että maastotarkasteluna. Herkimmät paikat on alue-ekologisessa suunnittelussa rajattu käsittelyn ulkopuolelle. Kaikki lisäinformaatio kansalaisilta ja järjestöiltä otetaan kiitollisena vastaan suunnittelun tueksi.
    • Metsähallitus: Luontoarvot arvioidaan aina ja herkissä tapauksissa tehdään yhteissuunnittelu Luontopalvelujen kanssa. Suunnittelija arvioi rakennepiirteistä (lahopuu, rehevyys, vesistöjen ja pienvesien läheisyys), onko uhanalaisten lajien esiintyminen todennäköistä.

Nämä ovat siis viimeisimpiä keskusteluita. En ole saanut järjestöjen edustajilta tarkempaa kohdistusta siihen, mihin he perustavat keskustelun mahdottomuuden kanssani. Hyppään siis viime syksyyn, josta alla enemmän. Pohjaa voi lukea vaikka täältä https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipiteet/lukijalta/artikkeli-1.211128

  1. Ilmastonmuutos
    • SLL: Pelottava uutinen. Trooppiset metsät menettämässä kykyä sitoa CO2:ta. Aikaa ei ole, #hiilinielu:ja ei voi pienentää! (linkki satelliittikuvan pohjalta tehtyyn juttuun)
    • Minä: Juuri niin. Siksi onkin huolehdittava metsien kasvukyvystä pitkällä tähtäimellä. Onneksi Suomessa osataan se!
    • SLL: Suomen suuntana lisähakkuut, jotka eivät istu yhtälöön. Ilmastonmuutosta pitää torjua nyt eikä sitten joskus, kun nielut alkavat palautua.
    • Minä: Suomen metsät ovat olleet nieluja jo kymmeniä vuosia. Oletteko hylänneet kestävyysperiaatteet? Metsäala Ei!
    • SLL: Niin, Suomen metsät ovat (ja olisivat) hyvänä puskurina limastonmuutosta vastaan. Ja nimenomaan _nyt_ nieluja ei olekaan varaa pienentää
    • Minä: Nimenomaan näin. Nieluja ei ole varaa pienentää. Hiilivarastojen hyödyntäminen ja öljytaloudesta luopuminen on tärkeintä. Eli metsien käyttö
  2. LULUCF
    • Sini Eräjää (Greenpeace): KV järjestöt ministereille: Suomen #LULUCF #EUbioenergy linja tekee metsistä porsaanreiän enemmin kuin ilmastoratkaisun. Metsät Suomen ilmastopolitiikan sokea piste? http://www.com/2017/10/23/ngos-concerned-with-finlands-impact-on-eus-climate-ambition-and-forests-write-the-finnish-government/ …
    • Minä: Voi vain ihmetellä, mistä nämä järjestöt tietonsa hankkivat ja miksi ne haluavat hidastaa fossiilitaloudesta luopumista? Puu = uusiutuva!
    • Sini Eräjää: Uusiutuva ei ole automaattisesti yhtä kuin vähäpäästöinen. Mutta fossiilitaloudesta luopumisen hidastamisesta ei ole kukaan puhunut. Miksi viljellä tämmöistä näkökulmaa jos sitä ei kukaan aja?
    • Minä: Mikä on teidän todellinen vaihtoehtonne? Mistä puu otetaan, jos ei Suomen kaltaisista maista? Jos ei oteta, millä fossiiliset korvataan?
    • Ei vastausta

Tässä kävi niin, etten voikaan syksyisiä enempää juuri tähän avata, koska Greenpeace Suomi oli osallisena keskusteluissa ja minut on blokattu heidän tileiltään kokonaan. Laitan siis koosteen FB:n puolelta minua kohtaan esitetyistä luontojärjestöjen edustajien kommenteista.

Suomen Luonnonsuojeluliiton asiantuntija Jyri Mikkolan tyylinäyte julkisesta somekeskustelusta ”asiallisesti”:

  • ”..olet osoittanut leimaavasi valehtelijoiksi eri tahoja omien melko olemattomien tietojesi perusteella.”
  • ”..itse olet tunnettu propagandisti, jolle tosiasioilla ei ole ollut niin väliä..”
  • ”..jossa yritit MH:n (tässä yhteydessä tarkoittaa Metsähallitusta) AES -seminaarissa väärentää keskustelupöytäkirjan..”
  • ”..Jauhat tässä keskustelussa puppua asiasta jota et tiedä etkä tunne..”
  • ”..tyhjänpuhumisen sijaan voisit..”
  • ”..taustasi tietäen pakko uskoa että nuo muutkin jutut ovat huttua.”
  • ”jos tuon uskoo, tekee kyllä jonkinasteisen naivismin suomenennätyksen…”
  • ”Taidat Juri vain esittää tämän alan ammattimiestä..”
  • ”Päivän parasta antia on kuitenkin se, kun valehtelija kompastuu..”
  • ”Joku propagandisti muistaakseni..” (epäilty viittaa asianomaiseen)
  • ”Eli: Joko sinä Laurila aidosti uskot itse noihin juttuihisi, jolloin on täysin turhaa arvuutella sitä elääkö joku muu todellisuuden ulos sulkevassa kuplassa, tai sitten et usko ja tietoisesti ja tositarkoituksella yrität syöttää puppua tämän ketjun lukijoille ja mustamaalata luonnonsuojelutyötä tekeviä. Välistä vaan ei voi kuin ihmetellä tapoja joilla ihmiset kiksinsä hankkivat..”
  • ”Oikea metsäammattilainen tietäisi, ettei metsän todellista tiheyttä voi luotettavasti arvioida muuten kuin menemällä sen metsän sisään.”
  • ”Ja milloinhan tämä Innoforin ”johtavana neuvojana” toimiminen mahtoi tapahtua? Sikäli kun on kyse Innofor Finland OY:stä, jonka perustamisessa olen itse ollut auttamassa, ja firmalle myöhemmin töitäkin tehnyt, niin en muista että niillä olisi ollut ketään Juri Laurilaa töissä..”
  • ”..tai sitten muuten vaan aatteen mies. jutut olivat samoja jo ennen pestiä MH:n Metsätalouden tiedottajana.”
  • ”oikeasti niitä ihmisiä joilla ei – jos tänne kirjoitetusta voi jotain päätellä – ole mitään hajua Oulujärven retkeilyalueen todellisuudesta ovat Juri Laurila ja sinä.”
  • ”..Metsähallituksen (ex- tai ei) tiedottajan kyseessä ollessa muun väittäminen on joko täydellisen tietämättömyyden osoitus, tai sitten tietoista törkeää valehtelua.”
  • ”Juri Laurila, Miksi postaat tänne Metsähallituksen tiedotteita? Ne ovat hakkuukiistakohteita koskiessaan ammattivalehtelijoiden tuottamaa propagandaa..”
  • ”Kuinka Spede pitää olla että yrittää väärentämistä tuollaisessa paikassa? Tekijänsä moraalista se kertoo toki paljon.”
  • ”..kun itse olet jo opiskeluajoistasi lähtien ollut ammattimainen trolli..”
  • ”..yritit väärentää sen sisällön keskustelupöytäkirjaan..”
  • ”Minä olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että kenelle tahansa voi sanoa mitä tahansa, jos vain on varaa. Herra Laurilalla ei minun mielestäni ole varaa niin oman ammattiosaamisensa perusteella, kuin muutenkaan esittää oman selkänahkansa kustannuksella luonnonsuojelutyötä tekevistä sellaista soopaa mitä hän tällä palstalla suoltaa…”
  • ”..jälleen kerran sinä Juri jauhat täällä asioista joista omat tietosi ovat heikot.”
  • ”..Sitä vaaan ihmettelen, miten aikuinen mies viitsii jatkuvasti levitellä fantasiavaleita..”
  • ”Valehtelijoiden vakiotekniikka on ”paeta rikospaikalta lähtemättä fyysisesti mihinkään” eli jättää vastaamatta kiusallisiin kysymyksiin, alkaa panetella kysymysten esittäjiä ja yrittää siirtää keskustelu muihin aisoihin. Niin teet sinäkin.”
  • ”opaskoira kiireesti vaihtoon..” Twitter. Viesti osoitettu asianomaiselle, Luonto-Liitolle, Metsähallitukselle, Ministeri Kimmo Liimataiselle ja Komissaari Satu Hassille. Yhteensä seuraajia lähes 50 000.

Ja saman järjestön toiminnanjohtaja Esa Hankosen näytteitä asiallisesta keskustelusta:

  • ”Näitä Laurilan kommentteja lukiessa on rehellisyyden nimissä todettava, että positiivista tässä on ainakin se, ettei Juri kaffeilullaan ole tirehtöröimässä edes Metsähallituksen hakkuita (naurava hymiö)”
  • ”..”Varsinkin, kun ymmärryksesi Juri biodiversiteetista on lähinnä eskaritasoa. Tuo tietämättömyys yhdistettynä valtuuksiin tarkoittaisi yksinkertaisesti vähintäänkin katastrofia..”
  • ”Ja edelleen on suositeltavaa lukea tämäkin ihan ajatuksella, koska soveltuu luettavaksi jopa ”For dummies” (linkki) eli saat syyttää vain itseäsi, jos menee yli ymmärryksen.”
  • ”Jyri, voishan sitä kysyä MH:lta itseltäänkin ja saada kanta siihen, miten talo suhtautuu henkilöstönsä Laurilan kaltaisiin ulostuloihin tai onko kyseessä vain palkattu trolli? Voisin kuvitella että talon imagon kannalta aika isokin merkitys.”

Mielelläni olisin julkaissut koko keskustelut täälläkin, mutta Greenpeace Suomi esti keskusteluni ja poisti kaikki kommenttini. Joka tapauksessa keskustelutapani on asiassa pysyvä ja asiaa argumentoiva.

Jos minulta kysytään, ei ympäristöjärjestöt ole koskaan kovin hedelmällisiä keskustelukumppaneita olleet millään sektorilla.

Voi olla niinkin, että en tunnista itseäni tai arvioin sokeasti keskustelun tasoa. Tästä huolimatta olen niin julkea, että väitän oman lähestymistapani olevan maltillisen luontojärjestöjen tapaan verrattuna. Nämä esimerkit ovat siis vain niitä, joissa olen itse ollut osallisena tai kohteena. Kuitenkin tarttuisin Kajanderin väitteeseen ja ympäristöjärjestöjen toimintaan ”vaikeasta keskustelukumppanista”. Jos minulta kysytään, ei ympäristöjärjestöt ole koskaan kovin hedelmällisiä keskustelukumppaneita olleet millään sektorilla. Kaava on selkeä, jolla toimitaan; ensin syytös/väite/vaatimus julkisesti tai kohteen asiakkaille, sitten mediamylläkkä ja paheksuntakampanja päälle kaikissa medioissa, jonkin aikaa tinkaamista ja uhkailua, jonka jälkeen osallistutaan syytetyn ehdottamaan keskusteluun/maastokäyntiin, paheksutaan kompromissia tai vaietaan tuloksesta. Koko ajan taustalla on syytetyn osalta uhka imagollisille ja taloudellisille tappioille usein kansainvälisen herjauskampanjan muodossa.

Edustan nähdäkseni järjestöjen näkökulmasta uutta keskustelukumppania, jonka kanssa on hankala keskustella. Olenhan metsäalan ja viestinnän asiantuntija, tunnen poliittista toimintakenttää, eikä järjestöillä ole kiristysmomenttia käytössään kestävän asumisen kehittämistä tekevän yritykseni suuntaan. Sen vuoksi voin avoimesti tuoda esiin kansankielellä sellaisia asioita, joita esimerkiksi teollisuusyritysten tai Metsähallituksen edustajat eivät voi ääneen sanoa. Voin myös suoraan sanoa, kun järjestöt käyttävät monipuolisesti kaikkia #disinformaation keinoja luodessaan metsätalousvastaisia mielikuvia alasta ymmärtämättömien kansalaisten suuntaan. Eli olen niin sanotusti neutraali toimija, joka tuntee metsäalan, metsien kasvatuksen, metsien käytön, hiilen kierron, luonnon monimuotoisuuden ja sen eteen tehtävät arkityöt, sekä vaikutukset globaalissa mittakaavassa tuotantoketjuineen.

Itse pyrin suorasanaisuuteen ja haluan järjestöjen kertovan selkeästi omat suosituksensa heidän mielestään kestävästä elämisestä. Esitän kysymyksiä keskeisiin kysymyksiin ja korjaan vääriä väitteitä tai tuon yksipuolisiin väitteisiin ja vaatimuksiin myös avarampaa katsontakantaa ja vaikutuksia. Omasta mielestäni avoin keskustelu on avointa ja silloin voi omat tavoitteensakin kertoa rehellisesti julkisuuteen ehdotuksineen. Tässä järjestöillä on vielä työmaata sisäisesti. Mutta hei, eihän esimerkiksi Suomen Luonnonsuojeluliitto ole ehtinyt kuin vasta 80 vuotta asiaa pohtia..

Mainokset

Kuinka minusta tuli metsämörkö?

Metsämörkö, tuo mystinen taruolento, joka kertoo mitä on mieltä. Metsäkeskusteluihin aktiivisesti osallistuva metsämörkö on ikävä otus. Se kyseenalaistaa metsistä vieraantuneiden näkemyksiä ja arvomaailmaa tuomalla keskusteluun aiemmin vaiettuja tekijöitä ja vaikutuksia. Metsämörkö pilaa aiemmin niin autuaan yksipuolisen syyttelyn nostamalla esiin myös luonnonsuojelijoiden kestämättömän toiminnan. Luonnonsuojelun vahtikoirien luontaisena vihollisena se uhkaa mikroskooppisen tarkastelun pohjalta tehtäviä suuria vaatimuksia katsomalla suurempia kokonaisuuksia..

Kun lukee kommentteja minusta ja kommenttieni vastauksia, ei voi kuin ihmetellä sitä tahtotilaa antaa kuvaa luontoavihaavasta metsämöröstä, jolle luontoarvoilla ei ole merkitystä. Erityisesti tässä kunnostautuvat luontojärjestöjen ”asiantuntijat” ja aktiivijäsenet, jotka ilmeisesti kokevat asiassa pysyvän dialogin jonkinasteisena uhkana. Leima on täysin perusteeton, joka on tietoisesti muodostettu yksipuolisesti metsien käyttöä vastustavien tahojen toimesta.

Metsämöröksi leimaamista tapahtuu kaikilla kiusaamisen keinoilla. Vähättely, asiantuntemuksen puutteesta syyttely, ulkopuolelle jättäminen, henkilökohtaiset herjaukset, asiantuntemuksen vähättely, keskusteluiden vieminen sivuraiteelle, sensurointi, alentuvat kommentit ja monet muut ovat tulleet tutuiksi tässä viimeisen vuoden aikana. Mutta metsämörkö ei lannistu tällaisesta pikkumaisesta ja lapsellisesta käytöksestä. Jos kymmenien miljoonien eurojen liikevaihdolla pyörivien organisaatioiden henkilöt joutuvat turvautumaan tällaiseen, jokainen lukija ymmärtää miten hataralla pohjalla ne toimivat. Totuus tulee esiin ennemmin tai myöhemmin, vaikka kuinka vihreillä arvoilla ratsastaisikin.

Metsämörkö -leimaa pyritään antamaan kaikissa kommenteissa. Ei ole väliä, mitä mieltä itse olen asioista ja kuinka painokkaasti olen tuonut mielipiteitäni keskusteluissa esiin, kun leimaa tarjotaan. Otetaan esimerkkinä #avohakkuuthistoriaan -lakialoite. Itse olen monessa yhteydessä tuonut jatkuvan kasvatuksen hyviä puolia esiin ja olen itsekin toteuttanut valtion maille metsäsuunnitelmia, joissa jatkuva kasvatus on ollut merkittävässä roolissa. En siis vastusta jatkuvan kasvatuksen menetelmiä. #avohakkuuthistoriaan -aloitteessa ei ole kyse tästä ja kritiikkini on kohdistunut ehdottomuuteen, jota aloite edustaa. Olen koulutukseltani metsätalousinsinööri ja minulla on vuosien kokemus metsien käytön suunnittelusta. Olen nähnyt konkreettisesti, miten uudistamistoimet ovat menneet pieleen ja näitä syitä on lukuisissa tilaisuuksissa ja tutkimuksissa pohdittu. Selvää on, että jokainen kohde on omanlaisensa ja haasteet myös.

Kannatan jatkuvaa kasvatusta – vastustan avohakkuukieltoa

Koulutus ja kokemus on antanut minulle osaamista metsien tulevan kehittymisen arviointiin, sekä riskien arviointiin. On kiistatonta, että jatkuva kasvatus ei ole joka paikassa ja jokaisella kasvupaikkatyypillä relevantti vaihtoehto. Ja tätä puolta olen pyrkinyt tuomaan esiin keskusteluissa.

Mutta kuten sanoin, jatkuva kasvatus voi olla erinomainen vaihtoehto. Se voi olla oikein toteutettuna ja oikeanlaiseen metsään suunniteltuna taloudellisesti erittäinkin kilpailukykyinen avohakkuiden kanssa. Tämä näkökulma tuntuu unohtuvan metsämörkökriittisiltä keskustelijoilta kokonaan. He valikoivat suotuisiin olosuhteisiin tehtyjä tutkimuksia argumentointinsa perusteeksi ja yleistävät tulokset kaikkialle. Tutkimusten väärinkäyttö onkin metsäkeskustelun suurin eripuraa aiheuttava tekijä ilman todellista syytä käynnistettyjen hakkuiden vastaisten kampanjoiden lisäksi. Tutkimuksia tulkitaan erittäin vapaamuotoisesti ja monesti jopa tutkimuksen tulosten vastaisesti mielikuvien luomiseen.

Myös avohakkuilla on metsäluonnon monimuotoisuutta lisääviä vaikutuksia.

Peräänkuulutan asiasta argumentointia

Metsäkeskustelussa pitäisi alkaa jakamaan keltaisia ja punaisia kortteja niille keskusteluiden osallistujille, joilla on vaikeuksia pysyä asiassa menemättä henkilökohtaisuuksiin. Ei ole asiallista tuoda keskustelijoista mielikuvia, joiden tarkoitus on alentaa keskustelijan argumenttien painoarvoa, asiantuntemuksen tasoa, väärää tulkintaa tavoitteista tai mitään muutakaan mielikuvaa, joka kohdistuu henkilöön. Mikäli keskustellaan asiapohjaisesti, pitäisi kasvaa ulos hiekkalaatikkoleikeistä ja arvostaa keskusteltavaa asiaa sen verran, että nousee henkilökohtaisuuksien yläpuolelle.

Olen hyvin harvoin saanut asiallisia vastauksia esittämiini kysymyksiin, jotka olen pyrkinyt perustelemaan huolellisesti ja jotka ovat keskeisiä metsäkeskustelussa. Yleensä metsämörköä pelkäävät keskustelijat ovat tarttuneet johonkin sinänsä epäolennaiseen asiaan ja tarvittaessa irroittaneet sen asiayhteydestä kokonaan viedäkseen keskustelua sivuraiteelle. Mielestäni tämä osoittaa sen, että kysymykset ovat sellaisia, joihin vastaamalla keskustelijat joutuisivat myöntämään asioiden todellisen nykytilan.

Olisi myös hedelmällistä tehdä johtopäätöksiä avoimin mielin. Tutkimuksia ja tutkimustuloksia on joka lähtöön. Useimmiten jo tutkimushypoteesi jää kuitenkin puutteelliseksi, jos halutaan tulokseksi metsien käytön vähentämistä tukevia tuloksia. Valikoiva tutkimusten käyttö ei edistä metsäkeskustelua, eikä luonnon monimuotoisuutta tai ilmastonmuutoksen vastaista taistelua. Talousasioiden välttely on myös omasta mielestäni vastuunpakoilua ja harhauttamista.

Myös virkistysarvoja on käytetty runsaasti porkkanana metsäsodissa. Oletusarvona on tietysti ollut pelkästään omiin mielikuviin nojaava näkemys metsästä virkistyspaikkana. Kuitenkin aihetta on tutkittu erittäin vähän. Harri Silvennoinen teki aiheesta väitöskirjatyön, jonka perusteella ihmiset kaikista lähtömaista pitävät enemmän hoidetusta (lue talous-) metsästä, kuin hoitamattomista metsistä.

Luontoarvot ovat minulle ja koko metsäsektorille tärkeitä

Keskusteluissa luontojärjestöt pyrkivät säännönmukaisesti tuomaan metsäalan toimijat esiin ahneina ja luonnosta välinpitämättöminä rahantekokoneina. Metsäalan asiantuntijana tuollaiset syytökset kuulostavat hyvinkin henkilökohtaisilta, eivätkä pidä lainkaan paikkaansa. Lähes poikkeuksetta tuntemani lukuisat metsäasiantuntijat pitävät luonnon monimuotoisuutta tärkeänä ja ottavat sen mielellään huomioon omassa työssään. Riistan hyvinvointikin on tärkeä heille. Suuri osa metsäammattilaisista viettääkin runsaasti vapaa-aikaansa metsästäen hirveä, vesi- ja kanalintuja, sekä muuta riistaa.

Järjestöjen edustajat eivät julkisten kommenttiensa perusteella arvosta yhtään metsäsektorin tekemää kehitystyötä metsäluonnon monimuotoisuuden eteen. Niiltä ei kiitosta kuulu, vaikka tulokset puhuvatkin puolestaan. Kuitenkin jo 30 vuoden ajan metsäsektori on tehnyt vapaaehtoisesti kehitystyötä, jolla on pyritty parantamaan eliöiden elinvoimaisuutta. Useimmiten tämä on tarkoittanut pienempiä metsätuloja. Myös laajasti käytössä oleva PEFC -sertifiointijärjestelmä vaatii jatkuvaa parantamista ympäristönäkökulmien osalta.

DCIM101MEDIA
Riistanhoidollisessa eli ns. donitsiharvennuksessa lisätään kerroksellisuutta tasaikäiseen metsään. Jalankulkijaa näky ei häiritse.

Paras tulos saavutetaan silloin, kun uusi menetelmä on metsäluonnon monimuotoisuuden lisäksi myös taloudellisesti kannattava. Esimerkkinä Metsähallituksen suunnittelija Timo Pelkosen kehittämä riistanhoidollinen harvennus, jossa tasarakenteiseen kasvatusmetsään tehdään harvennuksen yhteydessä riistaa suosivaa kerroksellisuutta, reunametsää, pakoreittejä ja parannetaan pensaskerroksen tilaa. Toisena taloudellisesti kannattavana esimerkkinä voidaan pitää hallitun hoitamattomuuden periaatetta, jossa metsänhoidossa raivataan vain tarpeellinen osa ja loput pienpuustosta jää suojapaikoiksi metsän eläimille.

Metsätalouden arkipäivää on tärkeiden luontokohteiden tunnistaminen ja niiden säästäminen toiminnan yhteydessä. Lajirikkaimmat paikat ovat varsin hyvin suojassa tuhoutumiselta, vaikka joskus inhimillisiä erehdyksiä sattuukin. Vaikkapa talvella tehty leimikkosuunnitelma ja korjuun toteutus aiheuttaa riskitekijän tällaisen kohteen osalta. Pitää kuitenkin muistaa, että suurin osa tärkeistä elinympäristöistä on metsätietojärjestelmiin merkittynä paikkatietoina ja ne osataan huomioida pääsääntöisesti talvellakin.

Säästöpuita on jätetty hakkuiden yhteydessä jo vuosikymmenet. Säästöpuiden tarkoitus on parantaa lahopuujatkumoa pitkäjänteisesti. Usein jätettävät puut ovat eläviä, mutta odotusarvo on, että ne kuolevat aikanaan ja muodostavat lahopuuta. Ennen kuolemista säästöpuut lisäävät vanhaa puustoa tarvitsevien lajien elinvoimaisuutta.

Suojavyöhykkeitä ei hakata soiden ja vesistöjen reunoilta. Niiden tehtävä on monipuolinen ja usein suojavyöhykkeen lajisto on sellaista, joka vaatii omanlaisensa ympäristön. Näitä kahden erilaisen ympäristön rajapintoja kutsutaan vaihettumisvyöhykkeiksi, jotka ovat sekoitus kahdentyyppistä ympäristöä.

Lahopuut ja kuolleet pystypuut jätetään metsään. Joskus kuollutta puustoa on niin paljon, että metsätuholaki edellyttää niiden poistamista. Lisäksi joskus runsan pystykuollut puusto haittaa merkittävästi uudistamistoimia ja sen vuoksi niitä vähennetään hakkuiden yhteydessä. Aina kuvioille jää kuitenkin näissäkin tapauksissa määrätty määrä (vaihtelee maantieteellisesti) kuollutta puuta.

Tekopökkelöt ovat nopea tapa lisätä lahopuuta metsätaloustoimenpiteiden yhteydessä. Noin 3 metrin korkeudesta katkaistut pökkelöt alkavat lahota nopeasti ja tuovat oman lisänsä lahopuun määrän kasvattamiseen yhdessä muiden menetelmien kanssa. Jostain syystä tämäkin luontopiireissä tyrmättiin ja laskettiin, että kahden pökkelön sijasta pitäisi olla 200 pökkelöä hehtaarilla. Ei ole ollut tarkoituskaan, että pelkästään tekopökkelöillä korjataan lahopuuvaje kokonaan. Koko metsäkeskustelua vaivaa sama ongelma. Suurin osa asioista jää keskusteluiden ulkopuolelle, kun aktivistit keksivät syitä riitelylle.

Suojelualue- ja alue-ekologinen verkosto

Monimuotoisuutta pyritään lisäämään myös kansainvälisestikin mittavalla luonnonsuojelualueverkostolla. Suomessa tämä tarkoittaa lähes poikkeuksetta tiukkaa metsätalouskieltoa. Esimerkiksi Keski-Euroopan suojelualueille on usein tehty hakkuu- ja hoitosuunnitelma ja niiden hyödyntäminen puuntuotannossa on arkipäiväistä.

Suojelualueverkosto koostuu pääasiassa luonnonsuojelualueista, luonnonpuistoista, kansallispuistoista ja erämaa-alueista. Virallisesti suojeltuja metsiä on n. 12 %. Näiden lisäksi on kaavoituksella, metsänomistajien omilla päätöksillä ja muilla päätöksillä siirretty metsätalouden ulkopuolelle merkittävästi tilastoimattomia metsäalueita.

Metsähallitus ylläpitää luonnonsuojelualueverkostoa täydentävää Alue-ekologista verkostoa. AE-verkostolla tuetaan lajien liikkumista alueelta toiselle ja eliöiden elinpiiriä. AE-verkostoja päivitetään aika ajoin sen hetkistä tarvetta paremmin huomioivaksi. Esimerkiksi lisääntyneet suojelualueet vähentävät tarvetta AE-kohteiden määrälle sillä alueella. Vaikka AE-verkoston kohteet eivät kaikki ole suoranaisesti suojelussa, niitä käsitellessä otetaan huomattavasti normaalia tarkemmin AE-alueen tai kohteen tarkoituksen säilyminen. AE alueita käsitellään kaiken kaikkiaan hyvin vähän.

DSC_0011_1

Vesiensuojelu

Maanmuokkaus ja ojitukset tuottavat väärin tehtynä merkittäviä ravinnekuormituksia vesistöihin. 1980 -luvulla herättiin vesiensuojelun tärkeyteen, kun monet vesistöt oli jo värjääntyneet humuksen vuvoksi ruskeiksi ja ravinnehuuhtoumat olivat rehevöittäneet niitä. Vesiensuojelua on kehitetty siitä lähtien.

Maanmuokkauksilla vesistökuormitusta pyritään minimoimaan muun muassa pintavalutuskenttien avulla. Ojitusten ja kunnostusojitusten yhteydessä tehdään laskeutusaltaiden ja pintavalutuskenttien yhdistelmiä, suunnataan ojat siten, ettei valuva vesi pääse suoraan vesistöihin, tehdään kaivukatkoja vedenvirtaaman hillitsemiseksi ja vältetään päälaskusuuntaan tehtavien ojien kaivamista. Vesistönsuojelun ykköstavoite onkin, että siinä vaiheessa kun vesi päätyy luonnonpuroon, jokeen, järveen tai muuhun vesistöön, siitä on humus ja kiintoaineet, sekä ravinteet mahdollisimman hyvin suodattuneet maaperään.

Valitettavasti ennen heräämistä tapahtuneiden virheiden vuoksi ravinteita ja kiintoaineksia valuu edelleen vesistöihin vuosikymmentenkin jälkeen. Joillakin alueilla luonto ei korjaa tilannetta ja niille tehdäänkin aktiivisia vesistönhoitotoimenpiteitä, joilla vesistövaikutuksia pienennetään.

WP_20141007_010

Ilmastonsuojelu

Suomen metsät kasvavat enemmän kuin koskaan aiemmin historiassa. Syynä tähän on sotien jälkeen tehdyt mittavat hakkuut, metsäntutkimus ja metsänhoidon paraneminen, sekä ilmastonmuutos itsessään. Sotakorvausten maksamiseksi valtavat savotat olivat arkipäivää. Avohakkuualueet saattoivat olla kymmeniä neliökilometrejä. Myös Suomen teollistuminen ja nykyinen hyvinvointi on pitkälti näiden hakkuiden peruja. Tämän jäljiltä samoilla alueilla on nyt erittäin hyvin kasvavaa nuorta ja varttunutta kasvatusmetsää, jota pitää harventaa ja niitä voidaan jopa uudistaa. Ilmaston lämpeneminen on pidentänyt kasvukautta ja voimistanut metsien kasvua. Lisäksi istutettavan puuston laatua on parannettu ja jo pelkästään paremmalla taimilaadulla voidaan saavuttaa jopa 20 % nopeampaa puuston kasvua luonnon ”kylvöön” nähden.

Vaikka metsien ilmastovaikutuksista ollaan selvästi montaa mieltä, itse ajattelen asian suurinpiirtein seuraavasti: hakkuiden yhteydessä saadaan tukkia, kuitua ja energiapuuta.

Tukeista tehdään muun muassa rakennuksia, käyttötavaroita ja huonekaluja. Vaihtoehtona näille olisi ilmastoon negatiivisesti vaikuttavien raaka-aineiden käyttö, kuten betoni, teräs tai muovit. Rakennuksissa ja huonekaluissa hiili pysyy sitoutuneena pitkään. Jopa pidempään kuin uuden vastaavan puuston kasvaminen kestää. Kun rakennus joskus puretaan, siinä olleesta puusta voidaan tehdä muita puujalosteita, kuten vaikkapa huonekaluja tai uusia rakennuksia. Puu voi mennä myös kierrätettäväksi sellutehtaalle ja viimeisenä se päätyy energiakäyttöön.

Kuitupuu menee biotuote- tai sellutehtaille, josta siitä jalostetaan jatkojalostuksen kannalta oikeanlaista sellua. Lisäksi sivutuotteena tulee esimerkiksi mäntyöljyä, ligniiniä, terpeenejä tai muita kemiallisia raaka-aineita, sekä lämpöä ja sähköä. Näistä jalosteista valmistetaan papereita, pehmopapereita, muovia korvaavia esineitä, puuvillaa korvaavia tekstiilikuituja, kartonkia tai vaikkapa lääkkeitä. Useimmat raaka-aineet korvaavat fossiilisesta öljystä valmistettuja raaka-aineita. Näistäkin tuotteista suuri osa on kierrätettäviä. Parhaimmillaan puuaines ehtii täyttää useita erilaisia ihmisten tarpeita ennen päätymistään energiakäyttöön.

Energiapuusta jalostetaan lähinnä biopolttoaineita, lämpöä ja sähköä. Biopolttoaineet korvaavat suoraan fossiilista öljyä jättäen saman verran hiiltä maan sisään. Ne voivat olla myös raaka-aineita jatkojalostusta varten, jolloin niistä tulee korkeamman jalostusasteen tuotteita. Energiapuu lämmittää koteja ja suihkuvesiä kautta Suomen. Yleisesti käytetään niin sanottuja CHP -laitoksia, jotka tuottavat lämmöstä myös sähköä. Energiapuuksi päätyy hakkuilta yleensä latvaosat ja pieniläpimittainen puu, jota ei kannattavasti voida hyödyntää muualla. Ja huomautan nyt vielä, että esimerkiksi #LULUCF -keskustelussa suomen tavoittelema lisähakkuu ei olisi ollut energiapuuhakkuiden lisäämistä, vaikka ympäristöjärjestöt näin viestivätkin. Energiapuu on lähes aina hakkuiden yhteydessä tulevaa sivutuotetta, jonka kasvattamiseen ei metsätaloudessa pyritä, mutta jolla voidaan metsätalouden kannattavuutta lisätä.

Suomen Luonnonsuojeluliiton aktiivi Esa Hankonen perusteli juuri Maaseudun tulevaisuuden sivuilla, miten hakkuut pienentävät hiilivarastoa metsässä. Hän ikäänkuin alleviivasi näkemyseroa, joka minulla ja ympäristöjärjestöillä on tässä asiassa. Kun järjestöt tekevät laskelmia, he usein olettavat puuhun varastoituneen hiilen katoavan kuin pieru saharaan. Esa perusteli metsään jätetyn puun hiilivarastoa juuri sillä, että hiili vapautuu kuolleesta puusta hitaasti. He myös laskevat hiilinieluvaikutuksia tarkoituksenmukaisesti siltä ajalta, joka sattuu olemaan uudistetussa metsässä taimikkovaiheeksi laskettavaa aikaa. Tämän jälkeen hiilinieluvaikutukset kasvavat merkittävästi. Tutkijoiden mukaan vertailu uudistetun ja hakkaamattoman metsän hiilivarastojen väliltä menee suurin piirtein siten, että hakkaamaton voittaa lyhyellä aikavälillä, mutta vähänkään pidemmän ajanjakson vaikutukset ovat hakkuun jälkeen paremmat. Koska minulle on opetettu, että metsätalous on pitkäjänteistä työtä ja näen kestävän kehityksen olevan pitkällä aikavälillä paras ratkaisu, minun on vaikea tässäkään asiassa hyväksyä ympäristöjärjestöjen tavoittelemien pikavoittojen ottamista. Mieluummin pitäisi kehittää myös muiden valtioiden metsätaloutta kestävämpään suuntaan.

LULUCF for Dummies
Suojelualueet eivät sido puuta sen jälkeen, kun ovat kasvaneet tiettyyn pisteeseen. Eikä niistä saada uusiutuvaa raaka-ainetta..

Sen enempää yksikään ympäristöjärjestö, kuin Esa Hankonenkaan ei huomioi sitä että metsään jätetty puu ei vähennä muiden raaka-aineiden tarvetta yhtään! Toisin sanoen se tarjotin, kauha tai polttoainelitra, joka olisi voitu valmistaa tuosta puusta ja jonka joku ihminen tarvitsee, pitääkin tehdä fossiilisesta öljystä, kaivannaistuotteista tai muusta ilmastolle usein negatiivisesta raaka-aineesta. Tämä on se tärkein puuttuva argumentti ilmastokeskustelussa metsiä koskien, jota ei saisi milloinkaan unohtaa puhtaamman ja terveellisemmän tulaveisuuden rakentamisessa. Itse näen puun käytön lisäämisen ilmastonsuojelun perustana.

Metsämörkö tykkää metsistä monipuolisesti

Itselleni metsillä on ollut aina tärkeä rooli elämässä. Lapsena asuin metsän laidassa ja naapureiden kanssa metsissä seikkailtiin, pelattiin piilosta, luisteltiin metsälammen jäällä ja kerättiin marjoja. Metsä oli monipuolinen, kiinnostava ja jännittäväkin paikka, jonne meni aina ihan mielellään.

Kun ikää kertyi, tuli mukaan vaeltaminen, retkeily, ammattimainen marjojen poiminta, suunnistaminen ja metsästys. Myös kalastamaan mentiin usein metsien kautta ja polkupyöräilymaastokin oli aika usein sammalmättäikkö pyörätien sijasta.

Aina metsät ovat tarjonneet myös puuta arjen tarpeisiin ja olen oppinut arvostamaan lämmintä kotia, jonka rakentamisessa puuta on käytetty. Puun hankkiminen on ollut kovaa työtä nuorelle miehelle, mutta siitä huolimatta sahahommiin mentiin ihan mielellään. Se oli jotenkin niin konkreettista ja palkitsevaa, ettei sitä osannut huonona pitää.

Aikuisiällä elämässä tuli vastaan ammatinvaihto ja metsäala oli ehdoton ykkösvalinta. Minusta oli todella mielenkiintoista oppia syvemmin tuntemaan metsien elämää, lajistoa ja ihmisen toimien vaikutuksia. Monimuotoisuus oli jo tuolloin tärkeässä osassa koulutusta ja asiaa käsiteltiin varmaan eniten koko kurssitarjonnasta.

Minut tuntevat tietävät, että muiden etu menee helposti oman etuni edelle. Minulle on tärkeää säilyttää elinmahdollisuudet myös maaseudulla, mutta metsäkeskustelussa on kyse elinmahdollisuuksien säilyttämisestä maapallolla. Metsäkeskustelu irrallisena siitä kokonaisuudesta, jota se edustaa, on kestämätöntä. Jos ei tunnusteta nykymenetelmiä, uusiutuvien raaka-aineiden tärkeyttä, puupohjaisten tuotteiden substituutiovaikutuksia, kiertotaloutta ja materiaalien monivaiheista elinkaarta ennen energiakäyttöä, ilmastovaikutuksia hiilen määrään kokonaiskierrossa, taloudellisia vaikutuksia yhteiskunnallemme tai metsäalalla työskenteleville ihmisille, sosiaalisia vaikutuksia haja-asutusalueille ja niin edelleen, ei pitäisi ottaa kantaa yksityiskohtiinkaan. Osaoptimoinnilla ei luontoarvoja paranneta, eikä lyhytnäköisellä ja kapeakatsontaisella päätöksenteolla voidaan tehdä hyvää tulevaisuutta. Päin vastoin se voi aiheuttaa huomattavan suurta vahinkoa metsien monimuotoisuudelle. Tätä en halua olla todistamassa, enkä sitä miten järjestöaktiivit vierittävät kuitenkin syyn muiden niskaan tunnustamatta omaa rooliaan kehityksessä.

Metsämörkö menee mielellään edelleen metsään joka tutkitustikin virkistää mieltä ja kehoa. Oli se sitten talousmetsää tai jotain muuta..

Päivitetty 12.6. Lisätty tekopökkelöistä kertova kappale

Populismin tunnistamisen vaikeus

Politiikan tutkija, Vaasan innolabin johtaja Mari K. Niemi pohti populismin asemaa (LK 22.5.2018) poliittisesta näkökulmasta. Lukiessani juttua, huomasin monen kohdan kuvailevan ympäristökeskustelun kärjekästä osapuolta, eli luontojärjestöjä. Mietinkin, miten ja miksi luontojärjestöjen viestit menevät niin hyvin läpi mediassa, vaikka useimmiten ne poikkeavat tutkitun tiedon yleislinjasta ja järjestöt ovat kuitenkin yhden aatteen poliittisia vaikuttajia.

Tässä kirjoituksessa lainaan jutussa poliittisiin malleihin tehtyjä havaintoja populismista ja pohdin, miten ne vertautuvat luontojärjestöjen toimintaan. Kannattaa avoimesti pohtia, olenko ihan metsässä vai voisiko ajatuksilla olla jotain todellisuuspohjaakin. Kriittisyys on aina suotavaa, kun populismi on läsnä. Lainauksissa otteita lehtijutusta ja perässä pohdintaa siihen liittyen.

”Populismin määrittely ei ole ihan helppoa.

Arkikäytössä siitä on tullut leimakirves, haukkumasana, jolla usein sivalletaan ja vähätellään toisin ajattelevaa.”

Kuten poliittisessa retoriikassa usein nähdään, poliitikot antavat vaikeissa kysymyksissä ympäripyöreitä vastauksia, jätettävät vastaamatta tai vastaavat kokonaan toiseen kysymykseen. Erityisesti konkaripoliitikko Paavo Väyrynen on tässä suorastaan kadehdittavan mestarillinen. Luontojärjestöjen mieltäminen populistiksi ei myöskään ole helppoa, mutta väittäisin, että vahvat viitteet on olemassa, kuten ehkä tulet huomaamaan jatkaessasi lukemista.

”Politiikassa oikeistopopulistiset liikkeet tunnistaa eräänlaisesta kansallismielisyydestä ja vastakkainasettelusta: he kertovat olevansa aina kansan asialla ja eliittiä eli vallanpitäjiä vastaan.”

Metsäkeskustelussa kenellekään ei pitäisi olla epäselvyyttä siitä, että luontojärjestöt  suorastaan elävät vastakkainasettelusta. Ne ovat nykynuorison tapaan erittäin tietoisia oikeuksistaan, mutta velvollisuuksia niillä ei ole. Koska on totuttu siihen, ettei luontojärjestöjä oikeastaan kunnolla haasteta, järjestöjen viestinnästä on kadonnut moraali ja etiikka lähes olemattomiin. Jos keksitte kenelle järjestöt olisivat vastuussa, please, kertokaa se minullekin. Järjestöt myös ratsastavat meille kaikille suomalaisille tärkeällä asialla, jonka varaan on helppo nostattaa suuria tunteita. Olemmehan metsäkansaa ja metsät ja luonto on meille kaikille erittäin tärkeä. Koska luonto on myös monimuotoinen, sen ymmärtäminen vaatii perehtymistä. Enkä nyt puhu retkeilystä silloin tällöin, vaan vuosikausien opiskelusta ja seuraamisesta. Tämä taas johtaa siihen, että suurin osa meistä ei ymmärrä todella, mistä keskusteluissa edes keskustellaan. Usein osoittautuu, että myöskään järjestöt eivät ymmärrä metsätalouden toimintaa, vaikka ovat kymmeniä vuosia hyökänneetkin sitä vastaan. Luontojärjestöt suuntaavat kampanjansa tietoisesti suuria metsätoimijoita vastaan. ”Kasvottomat” korporaatiot on helppo leimata, eikä niillä ole intressiä aloittaa kansainvälisiä selkkauksia vastaamalla samalla mitalla. Selusta on siis turvattu. Eli he kertovat olevansa aina LUONNON asialla ja eliittiä eli METSÄYHTIÖITÄ vastaan.

”Populistipuolueiden poliittinen ideologia on löyhää, viestintä kansankielistä ja tunteisiin vetoavaa.”

Luontojärjestöt käyttävät retoriikassaan kansaan vetoavia lausahduksia ja kekseliäästi luovat uusia termejä, jotka ovat mielikuviin vetoavia ja kohdetta alentavia. Ideologia on selkeä. Ne esiintyvät ”hyviksinä”, jotka yrittävät pelastaa maailmaa. Yleistä on kuitenkin, että kokonaisvaltainen ajattelu on tietoisesti jätetty toisarvoiseen asemaan. Ne taistelevat ilmastonmuutosta, fossiilista energiaa, öljynporausta, ydin- ja vesivoimaloita, kaivoksia ja metsien käyttöä vastaan, mutta varovat näiden liittämistä yhteen. Tosiasia kuitenkin on, että nämä kaikki ovat tiiviisti toisiinsa yhteydessä. Metsätaloudella voidaan vähentää tarvetta porata öljyä, käynnistää uusia kaivoksia ja korvata tuotteita uusiutuvilla raaka-aineilla. Puun korjuussa tulee aina sivutuotteena energiaksi hyödynnettävissä olevaa puuta, jolle ei ole muuta käyttöä. Metsäteollisuus myös tuottaa energiaa ja polttoaineita. Viime vuonna kiivaana käynyt LULUCF keskustelu oli malliesimerkki siitä, miten väärää kuvaa voidaan helposti syöttää ihmisille, jotka eivät tunne metsäalaa tai metsien tilaa. Luontojärjestöt viestivät määrätietoisesti, että lisääntyvä puun käyttö olisi avohakkuiden lisämisen ja puun polton lisäämisen aiheuttaja. Todellisuus on kuitenkin toisenlainen, kuten järjestöt hyvin tietävät. Kannattavan metsätalouden edellytys on hyvänlaatuisen tukkipuun kasvattaminen. Sen tuottamiseksi metsissä tehdään harvennushakkuita, joita Suomen metsissä olisi kipeästi tarvekin lisästä. Monella alueella harvennusrästit ovat mittavat, koska pieniläpimittaiselle puulle ei ole ollut kysyntää. Hakkuiden lisääminen kohdistuisikin juuri näihin kasvatusmetsiin, jotka ovat läpitunkemattomia monimuotoisuudeltaan köyhtyviä ja virkistäytymiseen soveltumattomia tureikkoja.

pelkkaafeikkia_print

Avohakkuiden osalta järjestöt tekivät lakialoitteen, jolla pyritään avohakkuiden kieltämiseen. Viesti on sellainen, että avohakattu metsä on ikiaikaisesti tuhottu. Ironisesti syytökset kohdistuvat metsiin, jotka on avohakattu ja joihin on kasvatettu uusi metsä. Lakialoitteessa oli näennäisesti pohdittu myös taloudellisia vaikutuksia. Ne kuitenkin kohdistuivat Yleisiin yhteiskunnallisiin velvoitteisiin, joita Metsähallitukselle on asetettu. Nykyään Metsähallitus on laskenut, että vuosittain monikäytön edistämiseksi metsistä jää saamatta hakkuutuloja n. 55 miljoonaa euroa. Lakialoitteessa esitettiin, että taloudellista tuloa laskiessa tämän summan kasvattaminen olisi taloudellista tuottoa. Hekin siis ymmärtävät, että avohakkuiden lisääminen vähentää valtion tuloja merkittävästi, koska ovat osanneet ottaa tämän huomioon. Euromääräisiä vaikutuksia ei ole kuitenkaan arvioitu, jotka ovat vähimmillään kymmeniä miljoonia euroja vuodessa. Mahdollisesti jopa yli sata miljoonaa euroa. Ja nuo rahat ovat pois yhteiskunnan palveluiden tuottamisesta. Viestinnässä he toistavat, kuinka jatkuva kasvatus on taloudellisesti yhtä kannattavaa, kuin avohakkuut. Todellisuus on kuitenkin toisenlainen, kuten tästä Luonnonvarassa.fi:n jutussa aika seikkaperäisesti kerrotaan.

Itse työskentelin johtavana neuvojana avohakkuutonta metsänkäsittelyä markkinoivassa yrityksessä. Minun moraalini ei kuitenkaan kestänyt sitä, millä lailla laskelmia tehtiin kannattavuuden osoittamiseksi tai miten metsänomistajille annettiin epärealistisia mielikuvia metsän uudistumisesta ilman toimenpiteitä. Aika nopeasti vaihdoinkin työpaikkaa. Luulen, että luontojärjestöjen laskentatapa on periytynyt samalta yritykseltä ja olettamukset vaikutuksista ovat epärealistisia. Mutta pureudutaanpa tähän vielä hieman enemmän. Kun järjestöt mainostavat avohakkuuttomuutta luontoarvoilla ja kannattavuudella, he markkinoivat metsän hakkuuta, josta metsänomistaja ei saa kovin hyvää tuottoa. (Tässä tapauksessa siis valtio menettää merkittävät tulot heti ja tulevaisuudessa menetys vain kasvaa suuremmaksi. Puuta kertyy vähemmän ja puusta maksettava hinta on alhaisempi korjuukustannusten nousun vuoksi. Metsän kasvu hidastuu ja tuottavuus romahtaa. )

Uudistamiskustannukset jäävät siis metsänomistajalta moninkertaisesti saamatta, jotta hän välttää ne. Jälki on hakkuun jälkeen aika hurjaa ja puustoa jää yleensä aika vähän uudistumisen mahdollistamiseksi. Kannattavuutta laskiessa käytetään mahdollisimman suurta korkoa tulojen ja menojen diskonttaamisessa, jotta taloudellinen kannattavuus voidaan osoittaa. Korkoa korolle -laskennassa summa kasvaa sitä nopeammin, mitä suurempi korko on. Seuraava hakkuukierros arvioidaan ylioptimistiseksi ja tulot yhtä hyviksi kuin täyden puuston hakkuussa. Siten eroa kasvatetaan laskennallisesti vielä lisää. Vertailussa avohakkuuseen jätetään kuitenkin tulot huomioimatta. Metsänomistajalle useimmiten on merkitystä silläkin, paljonko jää viivan alle avohakkuun ja uudistamisen jälkeen. Ja tämän vuoksi jatkuva kasvatus ei ole saavuttanut siltä toivottua suosiota.

”Demokratian kannalta on kestämätön tilanne, jos media ei tunnista, kun sitä viedään kuin mätää kukkoa – Timo Soinin kuolematonta vertausta lainatakseni, Niemi sanoo”

Metsäkeskusteluissa mediaa viedään kuin pässiä narussa. Luontojärjestöjen viestintä on vahvaa ja se menee helposti läpi medioissa. Ihmettelen suuresti miten nykyaikana, jolloin puhutaan disinformaatiosta ja valemediasta, ei vastuullista journalismia tekevät mediatalot ole millään lailla kriittisiä luontojärjestöjen viestintää kohtaan. Kyseessä on kuitenkin yhden asian kannattajat, jotka ovat osoittaneet viestiensä kiistanalaisuuden lähes joka kerta, kun jotain on julkaistu. Liian usein toimintamalli onkin sellainen, että ensin julkaistaan järjestöjen tiedote ja jälkikäteen annetaan toiselle osapuolelle mahdollisuus vastineelle. Julkisen sanan neuvoston hyvän journalismin perusajatus on, että toimitus kuulee myös toista osapuolta mahdollisuuksien mukaan. Jokaisella toimituksella on suorat numerot metsätoimijoiden edustajille ja jos ei ole, yhteystiedot löytyvät helposti netistä. Puhelinsoitto useimmiten riittäisi laadukkaan journalismin tekemiseksi.

pelkkaafeikkia_print

”Populistit provosoivat mielellään, mutta puheista ei kannattaisi provosoitua.

Ne voivat Niemen mukaan viedä kansalaiskeskustelua tulehtuneeseen suuntaan, ja rakentava keskustelu itse asiasta jää kaiken äläkän jalkoihin.

Tavoitteena populisteilla on päästä otsikoihin, saada näkyvyyttä ja tuoda siinä sivussa omaa asiaansa esiin.

–Populistit ovat hyvin taitavia iskemään sellaisiin kohtiin, jotka ovat suurelle yleisölle tunteisiin vetoavia. Ja ne ovat myös osalle yleisöstä myönteisiä. Kyllähän populisteihin on Suomessakin ihastuttu”

Järjestöt osaavat mediapelin. Avohakkuut historiaan -lakialoite on viestinnällisesti suorastaan nerokas. Se meni läpi medioissa erittäin hyvin, sitä voidaan rummuttaa seuraavat kuusi kuukautta (aloitteen allekirjoitusajan), siitä voidaan tiedottaa aloiteen luovutuksen yhteydessä (ministerihän on varmasti kuvissa), sen odottaessa eduskuntakäsittelyä ja vielä eduskunnan hylätessä sen (lakialoite on itsensä kanssa ristiriitainen, eikä sitä voi sellaisena hyväksyä). Otsikoita on siis luvassa vielä pitkän aikaa, joka on järjestöjen elinehto. Lahjoitusvaroja ei tule, jos ei toiminta näy lahjoittajille.

pelkkaafeikkia_print

Avaukset järjestöillä on aina provosoivia. Niissä on aina kohde, jokin poimittu pointti ja kekseliäs mielikuvaharjoite. Ei ole väliä, pitääkö väitteet millään tavalla paikkaansa, koska kaikki näkyvys on hyvästä ja kohteena olevan yrittäessä oikoa vääriä väitteitä, näkyvyys vain lisääntyy. Vuosien aikana minulle on tullut erittäin selväksi, että luontojärjestöt eivät itse kestä kritiikkiä kovinkaan hyvin. Heidän väitteisiin vastaaminen tulkitaan henkilökohtaiseksi hyökkäykseksi erittäin helposti ja vastaus on armoton, tarvittaessa vääristelevä ja aina herjaava. Tosin viime aikoina luontojärjestöt pyrkivät olemaan vastaamatta mihinkään kommenttiini. Heille on ilmeisesti liikaa, että kriittistä keskustelua käydään heitä vastaan ja tuodaan esiin väitteiden moraalittomuus ja epärehellisyys asiantuntijavoimin.

Tässä vaiheessa onkin hyvä miettiä, mitkä ovat luontojärjestöjen motiivit kärjistämiseen. Jos aloitetaan ihan perusteista, niin toiminta vaatii tekijöitä ja rahaa. Ilman näitä ei mikään yhdistys voi toimia. Julkisuudessa näkyminen on aivan kriittistä molempien osalta. Jos ei järjestö näy otsikoissa, se voisi aivan hyvin olla olematta. Ilman näkyvyyttä uusien aktivistien rekrytointi olisi käytännössä mahdotonta. No ei ihan mahdotonta, mutta vaikeampaa. On siis luotava mielikuva yhdistyksestä, että se tekee jotain hyvää. Vaikka mielikuva olisi vääräkin, se on elinvoimaisuuden edellytys. Rekrytoidut aktivistit eivät yleensä ole kovin varoissaan, joten ei voida olettaa heidän kulkevan ristiin rastiin Suomea omalla kustannuksellaan. Myös lentomatkustaminen on kallista, kun aktivistit lentävät ympäri maapalloa benchmarkkaamassa ja osallistumassa kaikkiin kivoihin seminaareihin, joita järjestöt kanvsainvälisesti järjestävätkin paljon. Matkustamista vaatii myös lukuisat luontojärjestöjen yhteenliittymät ja heidän yhteiset tutkimusorganisaatiot. Näkemistäni aktivisteista selvä enemmistö on alle kolmekymppisiä naisia. Siihen mennessä suurin osa on tainnut jo ymmärtää, ettei tilanne olekaan sellainen, jona se on heille esitetty. Jäljelle jää vain ”tosiuskovaiset”, jotka jatkavat saarnaamista ja kieltäytyvät laajentamasta maailmankatsomustaan tai jatkavat taloudellisista syistä työskentelyä järjestön tavoitteiden eteen. Rahoitus pohjautuu lahjoituksiin. Jos ei näkyvyyttä ole, ei ihmiset myöskään avaa kukkaron nyörejä. On siis laitettava teatteri pystyyn katusoittajan tavoin ja alettava almujen keräämiseen. Mitä näyttävämpi esitys, sitä paremmin ihmiset antavat rahaa. Eli taloudellinen kannattavuus on kiinni riitelystä

Niinistö Ville
Tuomas Saloniemi erosi Vihreiden viestinnästä populismin vuoksi. Hänen mukaansa Ville Niinistö on pahin populisti.

Toinen luontojärjestöjen motiivi on poliittinen. Jos ei julkisilla toimijoilla ole pelkoa luontojärjestöjen hampaisiin joutumisesta ja ympäristöasioista keskustellaan kiihkottomasti, ei Vihreät saa vaaleissa ääniä (Luontojärjestöjen kampanjat ovatkin useimmiten ajoitettu siten, että ne ovat käynnissä vaalien alla). Luontojärjestöt onkin otettu moniin työryhmiin mukaan, jotta niiden ei tarvitsisi huudella asiantuntemattomia väitteitään pitkin katuja pelkän tietämättömyyden perusteella. Hyvähän heille on kertoa mahdollisimman paljon metsiin liittyvästä toiminnasta ja toiminnan perusteista. Tosin järjestöt usein poimivat kokonaisuudesta jonkin osan, joka harmittaa heitä ja sitä paukutetaan sitten kaikkialla. Kompromissit tai muiden tavoitteiden yhteensovittaminen ei ole heille tuttua ja vaatimusten esittäminen näyttää olevan järjestöjen yksinoikeus. Vihreiden viestintäsihteeri Tuomas Saloniemi erosi populismin vuoksi. Onpa sieltä tainnut muitakin eturivin poliitikkoja väistyä samasta syystä, vaikka syyksi olisikin ilmoitettu jokin muu.

”Oiva esimerkki populistista on Niemen mukaan Yhdysvaltain presidentti Donald Trump. Presidenttikampanjan aikaan Trump keräsi amerikkalaismedian huomion erikoisilla lausunnoillaan.

–Hän provosoi taitavasti ja heitti sellaisia juttuja, jotka olivat aivan käsittämättömiä presidenttiehdokkaan sanomiksi. Koska niihin provokaatioihin tartuttiin, Hillary Clinton ei pystynyt käymään edes normaalia kampanjaa. Media juoksi Trumpin provokaatioiden perässä.

Niemen mielestä populistien sanomaa ei pitäisi vain toistaa sellaisenaan mediassa. Sen välttäminen voi olla kuitenkin vaikeaa, koska esimerkiksi poliitikon rasistinen huomautus on uutinen.”

Trumpin lailla luontojärjestöt esittävät sellaisia kommentteja, joita ei voi uskoa asiantuntijoiden lausumiksi. Tosin kuten Yhdysvalloissakin, myös Suomessa provosoivat kommentit löytävät usein oman kohderyhmänsä. Eikä sen tarvitse olla iso, kun sillä saa jo metelin aikaiseksi. Vaarallista on, että metsäkeskustelussa käy kuin USA:n presidentinvaaleissa. Populistisen järjestökentän vaikutus vaalituloksiin voi olla katastrofaalinen koko Suomen yhteiskunnalle. Minun nähdäkseni järjestöjen ja Vihreiden esittämillä vaatimuksilla kaatuu koko maan elinkeinoelämä hetkessä, joka räjäyttää sosiaaliset ongelmat ennenäkemättömän työllisyyden seurauksena.

”Populistien vahvuus on viestinnässä. Siitä voisivat muut puolueet ottaa oppia.”

Ja sen luontojärjestöt todellakin osaavat! Kaikki kunnia siitä heille.

Kuten alussa mainitsinkin, luontojärjestöjen mieltäminen populistiksi ei ole helppoa. Useimmiten sen vuoksi, ettei aihe kiinnosta kuin otsikkotasolla. Ja se on populistille mannaa. Toivon, että lukijat ymmärtävät tämän luettuaan, ettei järjestöillä ole välttämättä ihan puhtaat jauhot pussissa ja asemoivat heidän sanomansa mediakriittisin ottein jatkossa. Asioilla on yleensä kaksi puolta ja kannattaa miettiä toistakin puolta ennen mielikuvapelin uhriksi joutumista.

Pelkkää Feikkiä -juliste on Kansallisen audiovisuaalisen instituutin luomaa materiaalia, jolla pyritään valistamaan ihmisiä käytettävistä harhaanjohtamisen tavoista. Löydät alkuperäisen aineiston täältä.

pelkkaafeikkia_print