Silmät auki, maailma on pelastettava

Maailman ympäristön tila on heikkenemässä. Biodiversiteettikriisi koettelee lajistoa rankalla kädellä. Lajikato, hyönteiskato, lintukato, eläinten väheneminen, metsäkato, metsäpalo, hyönteistuhot, hiekkapula, aavikoituminen, rehevöityminen, ympäristön pilaantuminen, muovilautat, merien ja jokien saastuminen.. Lähes kaikki seurausta ihmisen toiminnasta suoraan tai välillisesti. Elinympäristöjen muuttuminen kiihdyttää myös evoluutiota ja lajeja katoaa uusien vallatessa yhä pienemmäksi käyvää elintilaa. Ympäristön suojeleminen on välttämätöntä, mutta isoa kuvaa ei ole varaa sivuuttaa. On täysin vastuuton ajatus, että kulutuksen väheneminen olisi ratkaisu, kun katsoo maailman megatrendejä ja meneillään olevia muutoksia.

Jokainen ihminen käyttää maapallon resursseja. Niin teollisuuden henkilöstö, poliitikot, kuin luonnonsuojelijatkin. Asuivatpa he Mongolian tasangoilla, Aasian slummeissa tai Helsingin keskustassa. Resursseja käyttävät nekin, jotka elävät köyhyysrajan alapuolella, vaikkakin vähemmän kuin paremmin toimeen tulevat. Jokainen ihminen tarvitsee ruokaa, lämpöä ja suojaa. Maapallon väestö kasvaa ja pelkästään välttämätön tarve lisää resurssien käyttöä ja teollista tuotantoa.

Väestön kehittyminen

Kehittyvien maiden keskiluokkaistuminen lisää osaltaan kulutusta merkittävästi. Jos perheen taloudellinen tilanne paranee ja sillä on ensimmäistä kertaa mahdollisuus hankkia vaikkapa pesukone, kuka länsimainen ihminen voi tuolle perheelle kirkkain silmiin sanoa, että et voi sitä hankkia, koska maapallo tuhoutuu? Kulutuksen kasvu on fakta, joka on hyväksyttävä.

Kaikki tuotanto tehdään ihmisille. Teollisuuden syyllistäminen siitä, että se valmistaa ihmisille tuotteita, on sulaa hulluutta ja pimeässä hapuilua. Tuotannolle on sosiaalinen hyväksyntä, mikäli tuotteille on ostaja. Ei mikään teollisuuden ala valmista tuotteita, joita ei saa myytyä. Ainakaan kovin pitkään.

Lajien välinen kilpailu on koko ajan käynnissä. Ilmastonmuutos muuttaa pelisääntöjä. Aiemmin vahvoilla olleet lajit heikkenevät muutoksen myötä ja heikot vahvistuvat. Sen myötä lajit vaihtuvat. Uhanalaisia lajeja tulee ja menee. Se on osa luonnon normaalia kiertoa. Kaikkien lajien ei ehkä ole tarkoitettukaan säilyvän kuin lyhyen matkan maapallon evoluutiossa.

Historiaa ei voi muuttaa. On kiistatonta, että ihmisten tarpeiden täyttämiseksi ihmiskunta on tehnyt pieniä ja suuria virheitä. Osa peruuttamattomia ja osan luonto paikkaa. Todettujenkaan virheiden jatkumista ei voida pysäyttää vain sormea heristämällä. Tärkeämpää on tehdä jatkossa paremmin.

Impact textiles
Päällä olevat farkkusi voivat aiheuttaa pahoja ympäristöongelmia.

Esimerkiksi Intian tekstiiliteollisuus aiheuttaa merkittäviä ympäristöongelmia monella tavalla. Puuvillan kasvatus vaatii paljon vettä alueilla, joissa sitä ei liiaksi ole. Se vaatii ympäristömyrkkyjä, jotka jäävät luontoon. Teollisuuden alkeellinen taso näkyy muun muassa tekstiilien väriaineiden laskemisena suoraan vesistöön. Samaa vettä paikalliset käyttävät pesemiseen, ruoanlaittoon ja juomiseen. Toisaalta koko alueen vaatimaton talous voi pyöriä tekstiiliteollisuuden varassa. Ihmisten elanto on kiinni teollisuudesta, vaikka se samalla tuhoaa heidän elinympäristön ja tappaa. Kumman sinä valitsisit, nopean nälkäkuoleman perheellesi, vai perheen elättämisen?

Uusiutuvienkaan hyödyntäminen ei ole ongelmatonta. Esimerkiksi Suomen metsien käytössä on nähty kaskitalouden, tervanpolton, ojitusten, aurausten ja koivuvihan aikakausia. Jokainen on myöhemmin todettu kestämättömäksi suuressa mittakaavassa. Kuvaavaa on, että kaikissa tapauksissa on toimittu siten, kuin silloin on nähty parhaaksi. Ongelmien huomaamisen jälkeen toimintaa on korjattu, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi silloinkaan.

Ympäristön suojelussa tehdään virheitä siinä missä muillakin sektoreilla. Ydinvoiman vastustus on aiheuttanut hiilivoiman lisääntymistä ja tuulivoimaloiden osalta on jo törmätty kierrätysongelmiin. Vanhojen voimaloiden kierrätys on osoittautunut haastavaksi. Aika näyttää tuleeko siihen ratkaisua lainkaan, vai päätyvätkö ne romuvarastoksi jonnekin. Tuotannon vastustaminen ei vielä tänä päivänä huomioi vaihtoehtoisvaikutuksia lainkaan. Suojelun nimissä tehdään tulevaisuuden historiaa, joka saattaa hyvinkin osoittautua suureksi virheeksi.

Betonirakentaminen aiheuttaa hiekkasotia maissa, joissa rakentamiseen soveltuvaa hiekkaa ei ole tarjolla. Aavikkovaltioissakin esiintyy hiekkasotia ja joissakin maissa mafia hallitsee hiekkabisnestä. Jopa Suomessa on alueita, joissa rakentamiseen kelpaavaa hiekkaa ei ole tarjolla. Silti ihmisille on saatava asuntoja.

Puuta ei kasva kaikkialla. Maailmassa on paljon maita, joissa puuta ei kasva lainkaan. Lisäksi suuressa osassa maailman maita hakkuut aiheuttava metsäkatoa ja metsäpinta-ala pienenee sen seurauksena. Nekin maat, joissa puuta ei kasva, kuitenkin käyttävät puuta ja puu nähdään myös ilmastotaistelussa ratkaisuna. Globaalissa mittakaavassa tarkasteltuna tarve on kuitenkin suurempaa, kuin kestävästi voitaisiin käyttää. Suomessa ollaan onnellisessa tilanteessa, koska pitkän metsäperinteen seurauksena puuta kasvaa enemmän kuin sitä käytetään. Voimme tuottaa merkittävän määrän puuta kansainvälisille markkinoille. Sinne, missä suomalaisella puulla voidaan vähentää paikallista metsäkatoa.

Deforestration cause global
Kestävä metsätalous ei ole itsestäänselvyys. Puuta tarvitaan kuitenkin kaikkialla.

Ruoantuotanto vaatii alaa, jota maapallolla on vain rajatusti. Kun ihmiskunnan ravinnontarve kasvaa, tarvitaan myös uusia alueita ruoan tuottamiseksi. Teknologian avulla ruokaa voidaan nykyään tuottaa myös kaupungeissa, mutta sekin tarvitsee tilaa. Eikä vielä tässä vaiheessa näytä siltä, että maailman ruoantuotanto tulisi kovin nopeasti siirtymään sisätiloihin. Metsiä raivataan pelloiksi edelleen kovaa vauhtia. Lähes kaikki ruoka, mitä mekin syömme, on tuotettu alueilla, joissa menneinä aikoina on kasvanut metsää. Ei ole väliä, syökö soijaa, lihaa tai kasviksia. Poikkeuksena lähinnä meren antimet.

Mullan väheneminen pelloilla tehotuotannon myötä aiheuttaa omia haasteita ympäri maailmaa. Sadot pienenevät ja jossain vaiheessa loppuvat kokonaan, kun ravinteikasta maata ei ole jäljellä.

Turpeen käyttö tuomitaan laajasti julkisuudessa, vaikka suurin osa menee kasvuturpeeksi ruoantuotantoon. Onhan ihmiset jossain vaiheessa päättäneet, että turva on fossiilinen raaka-aine, jonka määrä lisääntyy joka vuosi rahkasammalen kasvaessa ja maatuessa.

Valinta
Kulutus ei vähene rajoittamalla hakkuita ja vastuullinen toimija tunnistaa ja tunnustaa vaihtoehtoisvaikutukset. Tyhjiö korvautuu muilla raaka-aineilla.

Ilmastonmuutos johtuu fossiilitaloudesta, kuten olemme saaneet lukea. Toki myös luontaista lämpötilan vaihtelua on ollut kautta historian, mutta luotetaan tutkijoiden sanomaan tässä asiassa. Maailma pyörii fossiilitaloudella. Olisiko öljy jäänyt hyödyntämättä, jos 150 vuotta aiemmin ihmiset olisivat ymmärtäneet, mitä se tulee aiheuttamaan? Öljyhanojen sulkeminen ei kuitenkaan ole mahdollista sormia napsauttamalla. Liian moni asia on öljyn varassa. Fossiilitaloudesta luopuminen vaatii, että tilalle tulee jotain muuta. Pelkkä luopuminen ei ole vaihtoehto!

Varmin tapa tuhota maailma on kieltää kestävimmät ratkaisut ja uskotella itselleen, että kulutuksen väheneminen korjaa tilanteen!

Yhteenvetona voidaan todeta, että mikäli tehdään kestävää tulevaisuutta, on otettava kaikki globaalit ja paikalliset tekijät huomioon. Maapallon elinvoimaisena säilyminen voidaan tehdä vain, jos kaikki tekijät otetaan huomioon ja uskalletaan katsoa vaikutuksia myös rajojen ulkopuolelle. Väestönkasvu, kehittyvien maiden keskiluokkaistuminen, biodiversiteettikriisi, hiekkasodat, ilmastonmuutos ja evoluutio kulkevat käsi kädessä. Sulkemalla alueita käytön ulkopuolelle edistetään käytössä olevien alueiden käytön intensiteetin kasvattamista. Tarkastelemalla vaikutuksia vain rajatuilta sektoreilta, voidaan päätyä tuloksiin, jotka ovat päinvastaisia globaalin tarkastelun kannalta.

Koska kaikki liittyy kaikkeen, meidän on tarkasteltava käytettäviä tuotteita ja raaka-aineita. Laitettava ne hyvyysjärjestykseen tuotantotavan ja paikan mukaan, sekä ymmärrettävä isossa mittakaavassa, mitä meidän tulee suosia, mitä menetelmiä voidaan parantaa ja mitä välttää. Vain siten voidaan edes toivoa, että käännämme kurssia oikeaan suuntaan, emmekä tee ihmiskunnan kalleinta virhettä tuhlaamalla aikaa politikointiin ja vääriin ratkaisuihin. Varmin tapa tuhota maailma on kieltää kestävimmät ratkaisut ja uskotella itselleen, että kulutuksen väheneminen korjaa tilanteen!

Jokainen voi pohtia itse mielessään, mitkä ovat omat valinnat, joita tekee ekologisin perustein.

 

 

 

Ei ole ok!

Olen tuohtunut. Suorastaan pöyristynyt! Julkisessa keskustelussa on käyty keskustelua siitä, onko ok solvata jonkin ammattiryhmän työtä. Minun mielestäni se ei ole ok ja olen valmis sitä vastustamaan. Ok, myönnetään nyt heti, että olen asiantuntija alalla, josta on kyse ja otan solvaukset henkilökohtaisesti. Ja jokaisen tulisi niin tehdä, kun joutuu solvausten kohteeksi. Myönnän myös, että kärjistän asiaa, jotta kenellekään ei jää epäselväksi, mitä mieltä olen minkä tahansa ammattiryhmän työn halventamisesta.

Miltä sinusta tuntuisi ajatus, että oman henkensä alttiiksi laittavien hoitajien ja lääkärien työpaikkoja, Korona -potilaita hoitavia tehohoitolaitoksia kutsuttaisiin ”kuoleman laitoksiksi”? Entä lastensuojelussa työtä tekevien ammattilaisten työpaikkojen kutsumista nuorisokriminaalien kasvatuslaitoksiksi? Olisiko ok, jos meille ruokaa sydämellään ja intohimollaan tuottavien maataloustuottajien työtä kutsuttaisiin ympäristökatastrofiksi?

Mieti, mitä teet!

Entinen kansanedustana Pertti Salolainen on kylvänyt jo pitkään halveerannut metsäalan asiantuntijoita puupeltojen kasvattajiksi. Suomen metsätalous on maailman edistyksellisin monimuotoisuuden ylläpitämisessä ja sen työntekijät tekevät sydämellään työtä paremman metsätalouden ja monimuotoisemman metsäluonnon eteen. Tämä eläkeläismies katsoo oikeudekseen solvata hiekkalaatikkojen kingien, kaikkia kiusaavien itsetuntoansa etsivien lasten tavoin näitä ammattilaisia julkisesti kuvailemalla heidän työnsä tuloksia halventavalla tavalla. Tämä täyttää suoraan rikoslain määreen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Koska samalla termiä käytetään hyökkäämällä yksityisomaisuuden käyttöä vastaan, se täyttää myös vihapuheen määritelmän.

Ymmärrän, että tietämättömyys ja vuosikymmenten tapa kerätä ihmisten kannatusta millä tahansa tavalla voi aiheuttaa typeriä tekoja. Ymmärrän, että ympäristöaktivistit etsivät mitä tahansa viestinnällisiä keinoja saadakseen lisää lahjoitusvaroja suojatyöpaikkojensa ylläpitämiseksi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että se olisi ok tai että hyväksyisin sitä. Kenenkään ei pitäisi! Vanha katkeroitunut mies haluaa hyväillä työkseen metsäalaa haukkuvien kannattajiensa itsetuntoa ja hyvitellä tekemäänsä politiikkaa heille. Uhreista välittämättä.

Metsäala on erittäin monimuotoinen ja siinä pitää ottaa huomioon enemmän muuttujia, kuin poliitikko voi koskaan ymmärtää. Metsäalan asiantuntijan on tunnettava metsäluonnon vaikuttavuudet aivan eri tasolla, kuin monikaan voi ymmärtää. Tekeehän hän päätöksiä ja toimenpiteitä, joiden vaikutukset tulevat vuosikymmenten vaikutusajalla. Hänen on osattava ennustaa, miten mikäkin toimenpide vaikuttaa koko ympäristöön. Jos tiedät jotain metsäluonnon monimuotoisuudesta, ymmärrät jo tässä vaiheessa, että toimenpiteitä tehtäessä ne kaikki on pyrittävä ottamaan huomioon.

Metsäalan ammattilainen tekee myös arvokasta työtä kestävän ihmiskunnan eteen. Puu on materiaalina ylivoimainen, kun taistellaan ilmastonmuutosta ja ympäristöongemia vastaan. Se on vastaus kuivuusongelmiin, ympäristömyrkkyjen vähentämiseen, uusiutuvien raaka-aineiden kestävään tuotantoon, fossiilitaloudesta luopumiseen ja lukuisiin muihin globaaleihin ongelmiin. Ja suomalainen metsäammattilainen tekee sen kestävämmin, kuin kukaan kollegoista ulkomailla.

Mutta nykymetsätalouden ansiosta kaikki talousmetsien monimuotoisuuden rakennepiirteet paranevat vuosi vuodelta.

On suorastaan hävytöntä, että Salolainen kutsuu talousmetsiä puupelloiksi, kun ne tutkitusti pystyvät suojaamaan eliöstöämme paremmin, kuin mikään muu ammattiala maailmassa. Metsäala ei pysty ihan kaikkia globaaleja haasteita yksin ratkaisemaan. Se ei ole syypää hyönteiskatoon tai pikkulintujen katoamiseen sen seurauksena. Se ei ole syypää ilmastonmuutoksen aiheuttamiin muutoksiin lajien elinympäristöihin. Se ei ole syypää hirvieläinkantojen aiheuttamiin muutoksiin metsäluonnossa. Mutta nykymetsätalouden ansiosta kaikki talousmetsien monimuotoisuuden rakennepiirteet paranevat vuosi vuodelta. On sairasta kutsua talousmetsiä puupelloiksi!

Minulta ei heru sympatiaa kenellekään, joka katsoo oikeudekseen halveerata tai solvata metsäammattilaisia tai heidän työnsä jälkeä. Jokainen, joka sellaisen oikeuden ottaa itselleen, on minun silmissäni mitätön pelle, joka ei ymmärrä alasta yhtään mitään. Minä en myöskään katso hyvällä ketään, joka millään tavalla tukee sellaista käytöstä. Olipa se sitten puolustelemista, sometykkäämisiä tai vain hyväksynnän antamista, sellainen ihminen hyväksyy todennäköisesti myös koulukiusaaminen, uusnatsismin ja ihmisarvojen loukkaamisen muussakin elämässään. Ethän sinä kuulu heihin!

 

Luonto pitää lajit hengissä – ihmisenkin

Koko 2000 -luvun on vaadittu jos jonkinlaista suojelua maalle, merille ja ilmastolle. Minusta on hienoa, että epäkohtiin puututaan ja pyritään tekemään asiat ilman turhaa ympäristön rasittamista. Jos jokin asia voidaan tehdä paremmin, miksi ei sitä tehtäisi paremmin. Olen kuitenkin huolissani siitä, miten ihmiset vieraantuvat todellisuudesta vaatiessaan koko ajan lisää alueita pois tuotannollisesta käytöstä. Vain suojeluhehtaareilla tuntuu olevan arvoa ja unohdetaan, että maailmassa ei elä ainoatakaan lajia, joka ei eläisi luonnosta. Ihminenkään ei ole sellainen.

Maapallo on kooltaan rajallinen. Sinne mahtuu alueita, joita ihminen ei hyödynnä. Niitä onkin paljon erityisesti boreaalisella havumetsävyöhykkeellä, johon Suomen metsät kuuluvat. Venäjän, Kanadan ja Alaskan metsät ovat suurimmaksi osaksi alueita, joissa ihmistoimintaa ei sanottavassa määrin ole. Suomessakin on miljoonia hehtaareita suojelualueita turvaamassa vanhojen metsien lajistoa. Ja toivottavasti saadaan hieman lisää erityisesti Etelä-Suomesta, jossa vapaaehtoisella suojelulla pyritään lisäämään erityisen tärkeitä luontoarvoja omaavia metsiä suojeluun. Mutta yhtälöstä ei voida poistaa tuotannollisessa käytössä olevia alueita ilman, että käytettävien alueiden käsittelyn intensiteettiä lisätään.

Ihmisten määrä ja kulutus kasvaa

Kaikki, mitä ihminen käyttää, on peräisin luonnosta. Tavalla tai toisella. Kun ihminen syö, pukeutuu, asuu, lämmittää tai käyttää kulutustuotteita, hän käyttää luontoa. Ihmisten määrä kasvaa koko ajan ja samalla keskiluokka vaurastuu. Tämä tekee tyhjäksi haaveet globaalin kulutuksen vähentämisestä.

Yksikään asiantuntija, tutkija, luontoaktivisti tai organisaatio ei ole pystynyt esittämään edes vertailuun toista maata, vaikka asiaa on kysytty jo vuosia.

Me suomalaiset voimme vähentää omaa kulutustamme ja päästöjä, mutta sen vaikutus maailman tilaan on hyvin pieni. Lähes olematon. Sen sijaan osaamme tehdä asioita kestävämmin, kuin monessa muussa maailman maassa. Metsätaloutemme on panostanut kestävyyteen jo 30 vuoden ajan ja on maailman mittakaavassa ylivoimainen ykkönen kestävässä metsien käytössä. Yksikään asiantuntija, tutkija, luontoaktivisti tai organisaatio ei ole pystynyt esittämään edes vertailuun toista maata, vaikka asiaa on kysytty jo vuosia. Cleantech -yritykset tuottavat mitä hienoimpia ratkaisuja kiertotalouden ja puhtaan teknologian saralla. Metsäteollisuudelta tulee jatkuvasti uusia tuotteita, joilla korvataan fossiilisia ja muita ympäristöä rasittavia raaka-aineita. Meidän paras mahdollisuutemme vaikuttaa maailman tilaan onkin lisätä tuotekehitys- ja vientipanostuksia.

Vastustaminen on helppoa – vaihtoehdot ovat välttämättömiä

Maailman helpoin asia on vastustaa jotain olemassa olevaa asiaa. Keksi asia, mitä haluat vastustaa ja ala levittämään asioita, joilla vastustuksen kohdetta väheksytään ja paheksutaan. Jokainen osaa sen halutessaan. Mutta ei sitä kehittämiseksi voi sanoa. Mikäli halutaan tehdä asioita paremmin, voidaan esittää parempia vaihtoehtoja.

Vastustaminen on usein myös populistista siinä mielin, että markkinaehtoisesti toimivat sektorit toimivat vain, jos niiden tuotteita ostetaan. Tämä korostuu erityisesti nyt, kun ilmastonmuutos tuottaa päänvaivaa ympäri tellusta. Fossiilisista pitäisi päästä eroon, mutta ihmiset maksavat fossiilisten käytöstä. Uusiutuvilla raaka-aineilla ja materiaaleilla voidaan korvata fossiilisia. Ja niin tehdäänkin jatkuvasti enenevissä määrin. Suomalaisella metsäosaamisella on siis kysyntää.

Moto
Harvesteri tekee töitä vain, jos puulle on käyttöä. Turhaan ei puita kaadeta.

Kuitenkin metsätaloutta vastustetaan kiivaasti erityisesti kaupungeissa, joissa metsiä ei juuri ole. Ikään kuin puiden kaataminen olisi jokin kansallisharrastus. Mutta ei! Yhtään puuta ei metsätaloudessa kaadeta, mikäli sillä ei ole käyttötarkoitusta. Eli ihmistä, joka tarvitsee puuta jossain muodossa. Useimmat ekologiset tuotteet kaupan hyllyillä ovat peräisin näistä hakkuista, joita ostamalla itse asiassa rahoittaa hakkuut. En ole vielä nähnyt tai kuullut luonnon ystävästä, joka ei ostaisi puutuotteita. Pahinta laatua on ihmiset, jotka saavat palkkaa metsätalouden vastustamisesta ja niillä rahoilla ostaa puisia huonekaluja ja kulutustuotteita (esim. WC-paperi), asuu puusta tehdyssä talossa, joka mahdollisesti vieläpä lämpenee puusta tuotetulla energialla. Tekopyhyyden määrällä ei ole rajaa.

Maailman muuttaminen vaatii vaivannäköä

Kun mietimme ratkaisuja ihmiskunnan aiheuttamiin haasteisiin, keskeistä on uudet innovaatiot. Paremmat tavat toimia, paremmat tuotteet, paremmat raaka-aineiden tuotantomuodot. Jonkin asian kieltäminen aiheuttaa aina jonkin vaihtoehtoisvaikutuksen. Ennen kieltoja olisikin aina syytä pohtia, onko se parempi vai huonompi, kuin kiellettävä asia. Tämä koskee myös suojeluhehtaarien lisäämistä ja hakkuiden vastustamista.

Jotta minkään tuotannon vastustaminen olisi uskottavaa, on välttämätöntä esittää parempi realistinen vaihtoehto vastustettavalle asialle. Muuten voidaan aika lailla suoraan todeta, että kyseessä on todennäköisesti hölmöläisen homma. Kyllä kaikkea voidaan vastustaa, mutta ilman vaihtoehtoa on erittäin suuri riski siitä, että vaihtoehtoisvaikutus on huonompi. Kannattaa siis aina kysyä tilalle esitettyä asiaa, jos halutaan kehittää parempaa maailmaa!

Talousmetsien tila

Suomen talousmetsien tilasta esiintyy julkisuudessa paljon väärää ja jopa suoranaisesti valheellista tietoa. Kokosin tähän artikkeliin linkkejä, joihin tutustumalla voit helposti selvittää, mikä talousmetsien tila on ja lisäksi miettiä, kuka esimerkiksi monimuotoisuutta uhkaa. Vai onko todellista uhkaa olemassakaan?

Luontokirjailija Seppo Vuokko kertoo ytimekkäästi, miten tilastoja käytetään. Tulee mieleen vanha sanonta vale, emävale, tilasto..

8 asiaa, mitä metsille kuuluu 2019

– tiukasti suojellun metsäalan määrä on Belgian pinta-alan verran. Kasvaneelle alueelle mahtuisi koko pääkaupunkiseutu ja Tampere.

– metsälajien osuus uhanalaisista laski ja uhanalaistuminen pysähtyi

– metsien hiilivarasto kasvoi

– säästöpuiden, tekopökkelöiden ja lahopuun määrä kasvoi

Maa- ja Metsätalousministeriön tavoitteita

Metsäkeskuksen ohjeita

UPM näkökulma kestävästä metsätaloudesta

Stora Enson vinkit

Metsä Groupin asenne monimuotoisuuteen

Hakkuuvuoto ja maailman metsät
Hakkaamattomuudellakin on vaikutuksensa. Eivätkä ne ole luonnon kannalta hyviä!

Maailman biodiversiteetti

Maailmalla on meneillään ennennäkemätön sukupuuttoaalto. Syitä on monia, mutta useimmiten ihminen on aiheuttaja. Suomen Ympäristökeskus muistuttaakin, että globaalivaikutukset on huomioitava myös. Tämä koskee sekä ilmastoa, että luonnon monimuotoisuutta. Kaikkialla metsätalous ei ole kestävää. Itse asiassa Suomessa metsätalouden kestävyys on parasta koko maailmassa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kaikki hakkuut, jotka teemme täällä, ovat pois muiden maiden hakkuista ja siten globaalissa perspektiivissä meidän tulisi pyrkiä mahdollisimman lähelle suurinta kestävää hakkuutasoa maailman biodiversiteetin tukemiseksi.

Sellu on monen mielestä huono tuote. Erityisesti, jos siitä tehdään vessapaperia kiinalaisille. Kiinalaiset eivät kuitenkaan lopeta vessapaperin käyttöä, vaikka me emme sitä heille tekisi. Se ostetaan jostain muualta, eli lopettaminen aiheuttaisi hakkuuvuotoa. Sama määrä puuta hakataan maissa, jossa se aiheuttaa jopa metsäkatoa, eikä kestävyyttä mietitä yhtään myöskään lajiston osalta.

Summa summarum. Metsätalous Suomessa = parasta tulevaisuustyötä!

 

Korjattu tekstiä 26.1. Tiukasti suojeltua metsää on Belgian pinta-alan verran, ei kasvanut. Onhan Belgia kuitenkin 3 miljoonan hehtaarin kokoinen.

Lisätty 28.1. Seppo Vuokon kolumni

Ylikulutuspäivä olikin alikulutuspäivä

30.7.2019 ei uutisia seuranneet voineet välttyä uutisoinnilta, jossa ympäristölobby hehkutti maailman ylikulutuspäivää ja että suomalaisten elintavoilla tarvitaan 3,8 maapalloa. Uutisaihe on jo tavanomainen ja kaikki mediat siihen mielellään tarttuvat. Ei ehkä kannattaisi tai ainakin kannattaisi muistaa journalistinen ammattiylpeys, joka nyt unohtui aivan täysin.

Ylikulutuspäivä on Global Footprint Networkin laskennallinen tulos, joka tehdään maakohtaisesti. Päivän Byrokraatti laski, että GFN:n tulosten mukaan Suomen ylikulutuspäivä vuodelle 2019 on 8. helmikuuta 2021, eikä suinkaan saman vuoden huhtikuussa.

Forbes taas tarkasteli laskennassa käytettyjä osioita, joita on kaikkiaan kuusi. Näistä kuudesta suurimmalla osalla maista 5 näytti positiivista tulosta ja ainoastaan hiilidioksidipäästöt veivät ne negatiivisiksi.

Mistä siis puhutaan ja mihin uskoa?

Ylikulutuspäivä on viestintätuote

Jos halutaan ymmärtää paremmin ylikulutuspäivän uutisoinnin ristiriitaisuutta, on ihan ensimmäiseksi tarkasteltava Global Footprint Networkin taustavaikuttajia. Verkostoa johtaa WWF. Suomessa ympäristölobby on helisemässä, koska sen toiminnan perusta uhkaa murentua metsätalouden ja teollisuuden tuloksekkaan kestävyystyön myötä. En muista 2000 -luvulta yhtään ympäristöjärjestöjen metsäkampanjaa, jossa väitteet olisivat pitäneet täysin paikkaansa. Useimmiten ne ovat tuulesta temmattuja, jotta saadaan aikaiseksi mahdollisimman suuri konflikti.

Tällä uutiskärjellä olisi ollut uutuusarvoa ja se olisi herättänyt toivoa maailman pelastumisesta.

Ylikulutuspäivän suurin uutinen on se, että suomalaisella mallilla voidaan tuottaa erittäin tuloksekkaasti enemmän biomassaa. Tästä saa kiittää lähes yksinomaan metsätaloutta, joka on saanut Suomen metsät ennennäkemättömään kasvuun. Tällä uutiskärjellä olisi ollut uutuusarvoa ja se olisi herättänyt toivoa maailman pelastumisesta. Miksi siis uutisointi on negatiivista, kun aihetta olisi juhlia?

Ympäristökonserni

Ympäristöliiketoiminta on valtavan suurta bisnestä. Pelkästään järjestöissä pyörii kymmenien miljoonien eurojen liikevaihto. Sen lisäksi tulevat tämän, kieltämättä nerokkaan ja taitavasti rakennetun, ympäristövaikuttamisen verkoston muut osat. Lonkerot ovat laajat ja ulottuvat kaikille yhteiskunnan tasoille. Tämän verkoston suojaamiseksi eettisyys, faktapohjaisuus ja moraali on unohdettava suomalaisten läheisen luontosuhteen vuoksi. Ei ole yllätys, että ympäristöliiketoiminnan raha liikkuu kaupungeissa. Muualla ei tarvitse kuin katsoa ulos ikkunasta, niin tunnistaa paskanjauhannan. Siksi myös uutiskärki on negatiivinen. Miksi kukaan antaisi rahaa toiminnalle, joka arvostelee maailman kestävintä ja kehittyvintä toimintaa?

Ilman syvempää opiskelua paskanjauhannan tunnistaminen ei onnistu, joten useimmille on helpointa luottaa maailmanlopun ennustajaan, huolestua tulevaisuudestaan ja antaa rahaa, jotta joku muu pelastaisi kaiken meille rakkaan.

Ympäristöviestintä on ammattimaisesti ja pitkäjänteisesti rakennettua ihmisten mielikuvien muokkaamista. Valitettavasti se ei Suomessa ole perustunut todellisuuteen enää 30 vuoteen. Nyt on kasvanut uusi sukupolvi, jolle kauhukuvien maalailun tulos on ainoa totuus. Onhan se syötetty heille käyttäen hyväksi ihmisten luontaista halua toimia oikein. Kohderyhmän on usein täysin mahdotonta tunnistaa vedätystä, kun kerrotaan maailman tuhoutuvan ja luonnon monimuotoisuuden katoavan milloin mistäkin syystä. Ilman syvempää opiskelua paskanjauhannan tunnistaminen ei onnistu, joten useimmille on helpointa luottaa maailmanlopun ennustajaan, huolestua tulevaisuudestaan ja antaa rahaa, jotta joku muu pelastaisi kaiken meille rakkaan.

Ylikulutuspäivässä on kyse tästä. Mielikuvan luomisesta liiketoiminnan tukemiseksi. Pelko on vahva motivaattori. Se estää ihmistä toimimasta rationaalisesti ja madaltaa kynnystä raottaa kukkaroa pelastuakseen. Tämän vuoksi ympäristöfanaatikot keskittyvät kaaoksen lietsomiseen. Ei heillä ole minkäänlaista suuntaa olemassakaan. Tämä tuli selväksi, kun heiltä kysyttiin vaihtoehtoa puulle (jonka käyttöä ratkaisuna ilmastonmuutokseen he vastustavat). Yhtään vaihtoehtoa ei tullut vastaukseksi, vaikka vastaajia oli riviaktivisteista aina ministereihin saakka.

Maailma ei pelastu pelkäämällä

Maailma ei pelastu pelkäämällä, eikä myöskään valehtelemalla. Väärien mielikuvien määrätietoinen levittäminen voidaan tulkita petokseksi ihmiskuntaa vastaan. Uusituvia luonnonvaroja kestävästi käyttävät yritykset, puhtaampia teknologioita kehittävät yritykset, kehitystä tukevat päättäjät ja jopa yksittäiset ihmiset joutuvat käyttämään valtavia resursseja vain valheiden oikaisemiseen. Eikä se silti täysin onnistu, koska pelko edelleen estää ihmisiä ajattelemasta rationaalisesti. Tämän juupas-eipäs -viestinnän lopputulos on suuri joukko hämmentyneitä ihmisiä, jotka eivät tiedä miten voisivat tehdä osuutensa. Resursseja hukataan täysin turhaan ja se kaikki on poissa maailman tekemisestä elinkelpoisemmaksi.

Tämän juupas-eipäs -viestinnän lopputulos on suuri joukko hämmentyneitä ihmisiä, jotka eivät tiedä miten voisivat tehdä osuutensa.

Tehokkainta ympäristötyötä olisi muuttaa viestinnän sävy täysin toiseksi. Nostamalla hyviä esimerkkejä kaikkien tietoisuuteen tuetaan parhaiten niiden yleistymistä. Viestimällä positiivisista saavutuksista kansainvälisesti saadaan cleantech -vientiä kasvatettua ja myös muut maat mukaan Suomen johtamaan kehitykseen kohti puhtaampaa ja monimuotoisempaa maailmaa.

Haaste ympäristöprotektionisteille

Tehkää esiselvitys kuinka paljon enemmän voisitte samalla rahalla saada aikaiseksi maailman muuttamisessa, jos uudistatte 50-vuotta vanhan toimintamallinne ja alatte levittämään maailmaa pelastavia hyviä esimerkkejä kansainvälisesti.

Ja pieni vinkki lopuksi. Suomalaiset ostavat kulutuksen vähentämisen ilman pelotteluakin. Olemme koulutettua kansaa ja ymmärrämme erittäin hyvin luonnon ja ympäristön arvon puolueesta riippumatta. Puhdas ympäristö nostaa elämisen laatua ja onnellisuutta. Halume puhdasta ja hyvinvoivaaa ympäristöä itsekkäistä syistä jälkipolviemme lisäksi.

Kannatatko metsätaloutta alitajuisesti? Tee testi!

Mikään ei herätä niin paljon intohimoja suomalaisessa ilmastokeskustelussa, kuin metsien käytön oikea taso. Siksi onkin hyvä pysähtyä miettimään, minkälaisia valintoja itse tekee, eli kannattaako hakkuita vai ei. On helpompi mennä asian taakse, kun ei itse toimi ajamiaan tavoitteita vastaan.

Kannatatko metsätaloutta alitajuisesti, vaikka julkisesti olisitkin sitä vastaan? Kyselin aiemmin eri asiantuntijoilta, poliitikoilta ja jopa yliopistoilta, mitä materiaaleja he suosittelisivat. Kysyilmastosta lopulta kertoi puun olevan turvallinen valinta. Aika moni asialla politikoiva jätti vastaamatta. Niin vaikea kysymys oli. Siksi onkin syytä mennä kuluttajatasolle ja miettiä, mitä heidän mielestään ovat ekologiset valinnat.

Metsäquizz

Nyt kun olet tehnyt testin, tiedät, mitä mieltä olet suomalaisen metsätalouden ekologisuudesta ja ilmastoystävällisyydestä. Onneksi olkoon!

Jaa testi myös ystävillesi, jotka kamppailevat oikeiden valintojen tekemisen kanssa!

Vastustamisen aikakausi päättyy

Olemme eläneet puoli vuosisataa vastustamisen aikakautta. Tänä aikana meille on kehittynyt merkittävää #konfliktiteollisuutta. Tämän teollisuudenhaaran alku voidaan lukea niihin aikoihin, kun aiemmin spontaanit mielenilmaukset kehittyivät järjestäytyneeksi toiminnaksi. Suomessa Suomen Luonnonsuojeluliitto juhli juuri 50 -vuotista taivaltaan. Se voidaankin lukea uranuurtajaksi konfliktiteollisuuden kehittämisessä.

Alkuaikoina luonnonsuojeluvaatimukset olivat ehdottomasti paikallaan. Olihan sen aikainen metsien käsittely nykymittapuulla tarkasteltuna melkoisen ronskia. Avohakkuualat mitattiin neliökilometreissä ja koivu luettiin lähinnä haittapuuksi. Soita ojitettiin urakkahinnoittelulla kilometriperusteisesti, jonka seuruaksena ojia nähdään edelleen myös kangasmailla. Eihän sitä viivotinta välillä voinut nostaa kartalta. Suomi maksoi sotavelkansa metsällä ja se näkyi.

Sittemmin tutkimus osoitti, että homma ei mene ihan putkeen, eikä samalla kaavalla voi jatkaa. 1980 -luvulla luonnonsuojelijoiden vaatimukset otettiin tosissaan myös metsäalalla. Tästä alkoi nopea muutos kohti monimuotoisuutta tukevaa metsätaloutta. Ala oli mukana valmistelemassa uusia metsä- ja luonnonsuojelulakeja, joiden tarkoitus oli turvata olemassa olevaa monimuotoisuutta, sekä pitkässä juoksussa lisätä sitä. Samoihin aikoihin suomalaisessa metsätaloudessa otettiin käyttöön myös PEFC -sertifiointijärjestelmä, jolla varmistettiin kehityksen suunnan pysyvän tulevaisuudessakin metsäluontoa tukevana. Myös kahlekuninkaat, eli aktivistit otettiin mukaan valmistelemaan lainsäädäntöä ja vaikuttamaan kaikkeen luonnon hyödyntämiseen.

Ylä-lappi
Metsäsodilla Greenpeace repi paikallisten välit pysyvästi. Paikkakunnalla ei ole vieläkään unohdettu silloin syntyneitä erimielisyyksiä.

Dialogi kehittyy

2000 -luvulla käytiin voimakkaita metsäsotia pääasiassa kansainvälisen megajärjestön, Greenpeacen masinoimana. Meno oli aika hurjaa ja metsäala oli helisemässä uudessa tilanteessa. Kun aiemmin riidat olivat kotimaisia, nyt ne olivatkin maailmanlaajuisia. Greenpeace kampanjoi joka puolella maailmaa arvostellen milloin Metsähallitusta, milloin metsäyhtiöitä. Argumenteissa ei pidätelty yhtään ja siinä meni mukana muun muassa Suomen viimeiset sademetsät, kun viestintäkampanjaa käytiin Euroopassa. Saksan postilaitos lopetti suomalaisten kirjekuorten ostamisen tämän vuoksi. Metsäalan oli opittava uuteen tilanteeseen. Kun aiemmin oli ajateltu, että alalla tiedetään mitä siellä tehdään, nyt havahduttiin siihen, että myös alan ulkopuolisten pitäisi tietää, mitä metsäalalla tehdään.

Inarissa käytyjen metsäsotien aikana Greenpeace repi paikalliset asukkaat kahteen ryhmään. Sota pakotti jotkut luopumaan työstään ja jopa kauppojen kassoilla huudeltiin törkeyksiä metsistä elantonsa saaville. Arvet ovat syviä, eivätkä ne ole vieläkään parantuneet kaikilta osin. (Tätä kirjoittaessa Greenpeace on repinyt sodan arvet uudelleen, kun se FSC -sertifiointiin vaikuttamalla pysäytti paikallisen puukaupan kokonaan.)

Alkoi dialogien kehittämisen aika. Lapin metsäsotien aikana käytiin lukuisia keskusteluita, joissa sovittiin pelisäännöistä. Lopulta rauha saavutettiin ja toiminnan piti olla myös aktivistien ja paikallisten elinkeinojen hyväksymää. Kestihän sitä hetken.

Tällaiset kommentit halventavat tehtyä uhanalaisuusarviointia ja monimuotoisuuden eteen tehtäviä panostuksia.

Jo vuonna 2010 julkistettu uhanalaisten lajien punainen kirja antoi viitteitä siitä, että metsäalan monimuotoisuustyö alkaa kantaa hedelmää. Vaikutukset ovat hitaita, koska vain pari prosenttia talousmetsistä on vuosittain hakkuiden piirissä ja niistäkin valtaosa on kasvatushakkuita. Rakennepiirteiden paraneminen siis ottaa aikaa ja sen jälkeen vielä aikaa menee lajiston elpymiseen. Puhutaan vuosikymmenistä, ei vuosista. Tuore uhanalaisarviointi taas kertoi, että uhanalaiset metsälajit jatkavat kasvuaan. Mutta talousmetsien lajistossa muutosta ei tapahtunutkaan. Uhanalaistuminen oli siis saatu pysähtymään siitäkin huolimatta, että kaikkialla muualla maailmassa kaikissa kasvupaikoissa uhanalaistumiskehitys voimistuu. Edelleen kuitenkin viljellään mielikuvaa, jossa metsätalous on suurin uhka lajistolle. Tällaiset kommentit halventavat tehtyä uhanalaisuusarviointia ja monimuotoisuuden eteen tehtäviä panostuksia.

Ilmastonmuutos sekoittaa pakkaa

Samanaikaisesti ilmastonmuutos nousi kaikkien tietoisuuteen. Vihdoin se otettiin tosissaan. Tutkijat kaikkialla maailmassa ovat yhtä mieltä siitä, että ilmastonmuutos johtuu fossiilisten raaka-aineiden käytöstä. Ympäristöjärjestöille iski hätä! Koska he eivät ole ihan täysiä tampioita, he ymmärsivät nopeasti, että nyt on tulevaisuus vaakalaudalla. Fossiilisten korvaamiseksi tarvitaan luonnollisesti uusiutuvia raaka-aineita. Suomessa ja maailmalla se tarkoittaa aivan suoraan painetta käyttää metsiä tehokkaammin.

Alkoi armoton viestintäkampanjointi, jolla keskustelu johdettiin vain yhteen asiaan. Hakattavan metsäkuvion hiilivaraston muutokseen. Tällä voitiin laskea, että metsikön hiilinielu pienenee, kun sen hiilivarastoa pienennetään. Ja luonnollisesti tämän varaston annettiin ymmärtää päätyvän saman tien taivaalle ilmastoa lämmittämään. Aktiivisesti vältettiin aiheita, jotka viittasivat fossiilisten korvaamiseen, hakkuiden siirtymiseen, hiilivarastojen todellisiin päämääriin, globaalin kysynnän kasvuun tai metsien kasvun nopeutumiseen. Hakkuut oli saatava näyttämään huonolta vaihtoehdolta, mutta samalla oli saatava ilmastonmuutos osaksi omaa markkinointia. Oli siis vastustettava ilmastonmuutosta ja ratkaisua sen hillitsemiseksi, jotta oma olemassaolon perusta säilyisi. Ei helppo tehtävä.

Pelkkä vastustaminen ei enää riitä

Käydessään hurjaa viestintäsotaa oman perustansa säilyttämiseksi myös metsäväki aktivoitui. Viimeiset vuodet on saanut lehtien palstoilta lukea äärimmäisen paljon tietoa metsäalasta ja metsien käytöstä. Metsäisen kansan ainakin pitäisi periaatteessa tietää, mikä on metsien merkitys yhteiskunnalle, ilmastolle ja luonnolle. Mielikuvan luomista sekoittaa lehdistö ja konfliktiteollisuus. YLE, Hesari ja Suomen kuvalehti ovat ansioituneesti kirjoittaneet juttuja, jotka sekä tuovat faktoja luettavaksi, mutta sitten aivan vihreää ideologiaa tukevia kirjoituksia vastapainoksi. No Suomen Kuvalehti ainoastaan pyrkii lyttäämään metsäalaa faktoista välittämättä. Mutta yhtä kaikki, tietoa on tarjolla runsaasti.

Kollega aikoinaan tuumasi, kun olin Metsähallituksen tiedottajana, ettei ole helppoa taistella faktoilla mielikuvia vastaan. Tässä mediasodassa on aivan samasta kyse. Konfliktiteollisuuden on saatava illuusio metsäalasta luontoa tuhoavana julmurina säilytettyä oman rahoituksensa säilymiseksi. Siksi keinoja ei kaihdeta, eikä totuudella ole väliä. Valitettavasti ympäristö, luonto ja ilmasto on tässä häviäjän osassa.

Enää ei riitä, että vastustetaan. Se on helppoa, mutta ei johda mihinkään. Olen nyt parin vuoden ajan kysynyt metsien käyttöä vastustavilta, mitä he esittäisivät hakkaamatta ja jalostamatta jätettävän suomalaisen puun tilalle. En ole saanut ainoatakaan esitystä. Olen myös kysynyt, mistä suomen metsätalous voisi käydä ottamassa mallia. Ei vastausta. Oletettavasti voidaan sanoa, että Suomen metsätalous on kestävintä maailmassa, sillä voitte olla varmoja siitä, että jos parempi vaihtoehto olisi, se kyllä sanottaisiin ääneen. Ja kovaan ääneen. Enää ei riitä, että vastustetaan, riidellään ja valehdellaan. Nyt on aika siirtyä eteenpäin.

Lopun alkua

Konfliktiteollisuus on pisteessä, jossa ihmisiä on opetettu tarkistamaan lähteensä ja metsäala on tuonut faktoja hirvittävän määrän saataville. Edes kymmenien miljoonien budjeteilla ei loputtomiin saada vihreää näyttämään mustalta. Viimeistä episodia käydään, jossa muutama tiedemies esiintyy kertomassa faktoina omaa mielikuvaansa. Näistä pari on jopa metsäntutkijoita, mutta heidänkin naamat alkavat kulumaan ja jäänevät muiden metsäntutkijoiden vyörytyksen alle aivan pian.

Suomalaiset ovat fiksua kansaa. Ei heitä pysty loputtomiin kusemaan silmään ja sanomaan, että vessassa kävin. On konfliktiteollisuuden vuoro opetella dialogia tai heidät syrjäytetään kaikista piireistä. On aktivistien vuoro nöyrtyä, ja palata samaan todellisuuteen muiden kanssa. Maailma tarvitsee tekijöitä ja suunnannäyttäjiä. Ikuisten jarrujen aikakausi tulee päätökseen ennen kuin ilmasto lämpenee 1,5 astetta.

Kysymys keskustelussa

Luonnonvara-alaa koskevaa julkista keskustelua hallitsee mielenkiintoinen lähestymistaktiikka. Elinkeinoelämää arvostelevat ovat erittäin hyviä esittämään kysymyksiä ja epäilyjä. Heidän kysymyksensä ovat usein muodossa, joka ei anna kuin yhden vastausvaihtoehdon. Esimerkiksi aiheuttaako metsätalous turvemailla ravinnevalumia vesistöön? Vastaus on yksiselitteinen. Kyllä aiheuttaa. Tai pieneneekö metsän hiilivarasto hakkuissa? Kyllä pienenee. Pohdin nyt näitä kysymyksiä ja kysymysten esittäjien toimintaa hieman tarkemmin.

Aiheuttaako metsätalous turvemailla ravinnevalumia vesistöön?

Vuonna 2017 saatiin uusia tuloksia turvemaiden hakkuiden aiheuttamista ravinne- ja humusvalumista vesistöihin. Uutinen pysäytti metsäväen pohtimaan, miten toimintaa tulisi muuttaa ja metsätalouden vastustajat vaatimaan turvemaiden hakkuiden lopettamista. Metsäalalla oli juuri 2014 otettu uudet ohjeet käyttöön turvemaiden hakkuiden vesistönsuojelulle, mutta viimeisten käänteiden seurauksena suometsien käytön ohjeistus uusittiin valumien ja ilmastopäästöjen vähentämiseksi.

Itse kysymys saattaa antaa lukijalle kuvan, että tilanne on jotenkin katastrofaalinen. Tämä useimmiten lienee tarkoituskin. Se ei jätä mahdollisuutta vastata totuudenmukaisesti ilman, että vastaus kuulostaisi selittelyltä ja että hakkuut tulisi siksi tuomita. Mutta jos pohditaan asiaa tuloshakuisesti, pitää kysyä myös, mikä on vaihtoehtoinen päästö. Mikäli oletus on, että vesistöpäästöt halutaan kuriin, on mietittävä vaihtoehtoisen raaka-aineen vesistöpäästöt. Koska puu on materiaalina uusiutuva ja luonnonmukainen, on myös kysyttävä, onko vaihtoehtoinen raaka-aine vastaavanlainen. Jos taas vaihtoehtona on puiden hakkaaminen jostain muualta, on mietittävä hakkuiden vaikutukset siellä muualla. Jotta vertailua voidaan tehdä, on siis alkuperäisen kysyjän velvollisuus myös määritellä vaihtoehtoisen raaka-aineen lähteen.

Jostain syystä tämä kysymys on joka kerta se, joka jää ilman vastausta.

Pieneneekö metsän hiilivarasto hakkuussa?

Ilman muuta tähän kysymykseen on vain yksi vastaus. Kun puu kuljetetaan pois metsästä, metsään jää vähemmän hiiltä varastoon. Mutta tällaisen kysymyksen kohdalla on syytä pohtia myös muita kysymyksiä. Mihin hiilivarasto siirtyy? Säästääkö puun käyttö muita hiilivarastoja(fossiiliset)? Kasvatetaanko tilalle uusi puu? Kuinka iso osa hakkuun hiilivarastovaikutuksella on Suomen kokonaispuuston hiilivarastoon? Jos ei hakata, missä korvaava hakkuu toteutetaan? Minkä verran hiilestä vapautuu ilmakehään ja millä aikajänteellä? Parantaako hakkuu jäljelle jäävien puiden hiilensidontaa? Mikä on vaihtoehto hakattavalle puulle?

Jos siis halutaan esittää hakkuiden vastustaminen ilmaston kannalta huonona vaihtoehtona, on kysymyksen esittäjän velvollisuus vastata kysymykseen, mikä on vaihtoehtoinen raaka-aineen lähde? Muuten kysymys on irrationaalinen ja sisällöltään tyhjä.

Jostain syystä tämäkin kysymys jää aina vaille vastausta.

Vastaamatta jättäminen on vastaus itsessään

On aika tavallista, että metsätalouden vastustaja jättää vastaamatta edellä mainitun kaltaisiin kysymyksiin. Silloin, kun heiltä kysytään parempaa vaihtoehtoa heidän itsensä parjaamalle toimialalle, on minusta aika surullista paeta kerta toisensa jälkeen. Jos vaihtoehtona on asuminen luolassa ilman tulta, en usko kovinkaan monen haluavan seurata heitä. Eivätkä he itsekään ole luolaan menneet tai luopuneet kulutuksesta. Sen verran usein heiltä tulee twiittiä ja päivitystä, että voisi kuvitella heidän elävän hieman toisin kuin opettavat.

Aktivistien haastaminen ei myöskään ole osoitus siitä, että vastustaisi luonnonsuojelua. Ei näillä kahdella asialla ole juuri yhteyttä. Itse vastustan aktivistien toiminnassa eniten sitä, että se on epärehellistä ja lyhytnäköistä. Suomessa ympäristöjärjestöjen olisi viisasta myöntää se tosiasia, että metsäalalla työskentelee luontoa arvostava ammattikunta, joka aidosti haluaa parantaa luonnon monimuotoisuutta ja tilaa. Sen arvostelu on jäänne järjestöjen alkuajoilta, jonne aika monen argumentinkin historia näyttää johtavan. Meillä kaikilla on oikeus mielipiteen vapauteen, eikä se saisi tarkoittaa itsensä altistamista herjaamiselle ja julkisen hyökkäyksen kohteeksi. Meillä kaikilla on myös velvollisuus puuttua tällaiseen toimintaan, sillä tällä hetkellä luonnonvärisen verhon takana tapahtuu asioita, joita yhteiskuntamme ei tarvitse. Järjestöjä saa ja pitää arvostella, jos ne antavat sille aihetta. Olipa kyseessä sitten puolue tai yhdistys.

Maailman parasta tuotantoa

Suomessa metsätalous on nostanut itsensä tasolle, josta muu maailma on kateellinen. Reagointi havaittuihin ongelmiin, metsäntutkimus ja monimuotoinen metsätalous tehokkainen arvoketjuineen on seurausta alan sisällä vallitsevasta luonnon arvostamisesta. Metsäsektorilla on kehitetty uusia monimuotoisuutta tukevia menetelmiä enemmän, kuin aktivistiryhmät ovat keksineet edes vaatia. Usein lehdistä lukemamme ”ehdotukset” tai ”vaatimukset” ovat jo jossain päin käytössä. Ja jos ei vielä käytössä, niitä jo kehitetään. Ulkopuolisilta harvoin tulee mitään uusia avauksia.

Jos siis törmään olettämuksiin tai väittämiin suomalaisen metsätalouden kestämättömyydestä, kysyn erittäin mielelläni esittäjältä vaihtoehtoja. Jokainen Suomen luontoaktivisti ja vihreä poliitikko on varmaan jo vähintäänkin törmännyt kysymykseeni, mistä Suomen metsätalouden tulisi hakea mallia. Yhtään ainoaa vastausta en ole saanut. Koska voitaneen olettaa, että kansainvälisesti toimivat ympäristöjärjestöt tuntevat globaalisti alan, eivätkä osaa esittää yhtään mahdollistakaan vaihtoehtoa, Suomalaista metsätaloutta voidaan pitää maailman mittakaavassa ylivoimaisesti parhaana niin kestävyyden, kuin monimuotoisuudenkin vaalijana.

Koska voitaneen olettaa, että kansainvälisesti toimivat ympäristöjärjestöt tuntevat globaalisti alan, eivätkä osaa esittää yhtään mahdollistakaan vaihtoehtoa, Suomalaista metsätaloutta voidaan pitää maailman mittakaavassa ylivoimaisesti parhaana niin kestävyyden, kuin monimuotoisuudenkin vaalijana.

Ole ylpeä

Metsäalan toimijat harvoin osallistuvat julkisiin keskusteluihin. Syykin on tullut selväksi. Vaatii aikamoista tahdonlujuutta jatkaa metsäalan toiminnan rehellistä kuvaamista, kun aktivistit hyökkäävät voimalla vastaan. Jos keskustelu pysyisikin asiassa, uskoisin että useammat olisivat ihan halukkaita kertomaan, mitä metsissämme tehdään. Useimmiten kuitenkin nopeasti alkaa solvaaminen ja henkilöön kohdistuvat hyökkäykset argumenttien nopeasti hävitessä faktoille.

Minusta jokainen suomalainen metsäalan toimija on arjen sankari, joka tekee ympäristön eteen töitä joka päivä. Jokainen meistä on osa maailman parasta kokonaisuutta, josta on syytä olla ylpeä. Älä anna ulkopuolisten masentaa, vaan ole ylpeä ammatistasi. Ilman meitä maailmalla ei ole toivoa ja meidän ansiosta voimme näyttää koko maailmalle kestävän ratkaisun elämiseen maapallolla! Anna sen myös näkyä ja kuulua kaikessa tekemisessäsi. Olet sen ansainnut!

Kuka on luonnonsuojelija?

Suomen luonto on lähes kaikille suomalaisille tärkeä. Sitä ei voi kiistää ja olen erittäin iloinen, että näin on. Siten voidaan luottaa siihen, että luontoa suojellaan samalla, kuin luonnon merkitys koko ihmiskunnan tulevaisuudelle korostuu. Luonnon merkityksen kasvaessa valitettavasti myös taloudelliset intressit kasvavat kaikilla rintamilla. Ja se näkyy..

Metsäala, kaivosteollisuus, maatalous, kalatalous, matkailu, luontojärjestöt.. Kaikki ovat teollisuudenaloja, jotka käyttävät luontoa liikevaihtonsa eteen. Yksi kasvattaa puita tehtaille, yksi kaivaa maasta raaka-aineensa, yksi raivaa peltoja kasvattaakseen meille ruokaa, yksi saalistaa vesillä, yksi vie asiakkaitaan luontoon ja yksi nostaa muiden virheitä tikun nokkaan. Kaikkien tähtäimessä on taloudellinen hyöty, sillä ilman taloudellista kestävyyttä toiminta loppuisi. Mutta se mikä jää usein huomiotta, on se fakta että jokaisella sektorilla varsinaisesta toiminnasta vastaa ihminen. Aivan tavallinen, usein suomalainen ihminen. Useimmiten vieläpä ihminen, joka on hakeutunut luontoon liittyvään ammattiin ja jonka voidaan odottaa ajattelevan luontoa keskivertosuomalaista enemmän.

DCIM101MEDIA
Metsäammattilainen myös lisää monimuotoisuutta aktiivisesti.

Metsäammattilainen luonnonsuojelijana

Usein julkisessa keskustelussa metsäammattilaisia leimataan luonnonvihaajiksi ja biodiversiteetin uhkaajiksi. Kirjoituksissa he hävittävät metsiä ja tappavat viattomia luontokappaleita murhanhimoinen katse silmissään vailla minkäänlaista ymmärrystä luonnon toiminnasta. Kuulostaako tutulta?

Opiskellessani metsäalaa minusta oli hienointa koko opintojen sisällössä, että opin niin paljon luonnosta ja monimuotoisuudesta. Sain monipuolisesti tietoa ja ymmärrystä siitä, miten erilaiset toimenpiteet metsissä vaikuttavat kaikkeen siellä. Ja opin miettimään toimenpiteiden vaikutusta kymmenien ja jopa sadan vuoden päähän ja tunnistamaan pitkienkin aikojen jälkeen toimenpiteitä, joita historiassa oli tehty. Opin myös tunnistamaan uhanalaisia lajeja, arvokkaita luontokohteita ja muita mielettömän hienoja luontoon liittyviä yksityiskohtia. Miksi niitä opetettiin, jos tarkoituksena oli vain tuhota luontoa valmistumisen jälkeen? No ei ollut! Niitä opetettiin, jotta voisimme työssämme suojella biodiversiteettiä mahdollisimman hyvin.

Tehdessäni suunnittelutyötä olin iloinen voidessani rajata luontokohteita hakkuusuunnitelmien ulkopuolelle ja miettiessäni, miten niiden tulevaisuus turvataan. En soittanut iltapäivälehdille aina suojellessani kohteita, koska se oli vain yksi osa (vaikkakin arvokas sellainen) arkirutiineja. En kirjoittanut lehtiin haukkuakseni kaikki motokuskit varmuuden vuoksi tai poliitikot, koska haluavat metsien tuottavan hyvinvointia suomalaisille ja asettavat mahdollisesti jonkin luontokohteen vaaraan. Otin luonnonsuojelijan viitan harteilleni ja suojelin kohteen, kuten tuhannet muutkin metsäammattilaiset tekevät joka päivä.

Puutavaimuuta4

Ihmiskunta tarvitsee puuta

Ilmastonmuutos on totta. Ja se johtuu fossiilisista raaka-aineista. Suomen metsät tarjoavat vaihtoehdon, joka varastoi hiiltä ihmisille käyttökelpoiseen muotoon. Kun puu kaadetaan ja kuljetetaan pois metsästä, ei puuhun sitoutunut hiili suinkaan haihdu ilmakehään. Pieni osa muuttuu hiilidioksidiksi energiakäytön myötä, mutta vain pieni osa. Loput on uusiutuvaa materiaalia, jota ilman emme ikinä pääse fossiilisista eroon. Ja jota ilman emme voi edes hillitä ilmastonmuutosta.

Koko metsäsektori tekee koko ajan työtä kehittyäkseen paremmaksi. Ja metsäalan ammattilaisen silmin paremmuus on nimenomaan sitä, että luonnon monimuotoisuus säilyy ja paranee niillä alueilla, joilta puuta korjataan ihmisten tarpeisiin. Ei ole uusi asia, että monimuotoisuus parantaa puuston kasvua ja vastustuskykyä. Sekapuusto on nykyään lähes joka paikassa tavoitteena myös monimuotoisuussyistä.

Kiusaaminen on huonoa käytöstä

Minua loukkaa henkilökohtaisesti se, että joku tulee arvostelemaan ammattitaitoani ja osaamistani. Vielä enemmän se loukkaa silloin, kun arvostelu perustuu virheelliseen mielikuvaan tai ymmärtämättömyyteen luonnon toiminnasta. Minut on leimattu luonnonvihaajaksi sillä perusteella, että olen kyseenalaistanut ”virallisten luonnonsuojelijoiden” viestit. En anna sen vaikuttaa, sillä metsäammattilainen on luonnonsuojelija parhaasta päästä ja koko ammattikunnalle pitäisi antaa ansiomerkki tästä työstä! Tulen jatkossakin arvostelemaan niiden toimintaa, jotka hyökkäävät metsäammatissa työskenteleviä vastaan kohtuuttomin ja perusteettomin väittein. Kaikkien metsäammattilaisten pitäisi saada vapaasti osallistua metsäkeskusteluihin ja puolustaa omaa osaamistaan ja työtään. Ammattikunnan puolustaminen ei saa olla tuomittavaa enää yhtään kauempaa! Ei anneta kenenkään enää syyttää meitä luonnon tuhoajiksi tai vihollisiksi ilman vastarintaa! Kerrotaan heille, että heidän toimintansa on henkilökohtaista, loukkaavaa ja asiatonta. Kiusaamisen on loputtava!

 

Kiitos vuodesta ja hyvää joulua!

On aika kirjoittaa vuoden viimeinen blogi ja koota vähän yhteen vuoden aikana käytyä metsäkeskustelua. Yksityishenkilönä olen altavastaaja kymmenien miljoonien viestintäbudjeteilla toimivien tahojen rinnalla, mutta asian tärkeys motivoi tekemään tätä tärkeää työtä vapaaehtoispohjalta jatkossakin. Minua on yritetty myös vaientaa tavoilla, joita ei nykyaikana suvaita missään muualla. Aktivistit toki mainostavat itseään kansalaistottelemattomiksi, mutta kiusaaminen, herjaaminen, vähättely, asiantuntijuuden kyseenalaistaminen, haukkuminen, tahallinen väärin tulkitseminen ja muu vastaava on vain tuomittavaa ja paheksuttavaa käytöstä. Keskeisiin kysymyksiin vastaamatta jättäminen on lähinnä noloa.

Keskustelu on usein raskasta, aikaa vievää jo usein turhauttavaa, joten haluan kiittää niistä kannustavista kommenteista, jotka auttavat jatkamaan. Myös tulkinnat, joita kavereiden kanssa sitten arvostellaan, ovat usein aivan käsittämättömiä, eivätkä liity siihen, mitä olen kirjoittanut. Koska metsien käyttöä vastustavat eivät kerro konkreettisia tavoitteitaan, joita voisi arvioida ja vievät keskustelun aina ydinasiasta sivuraiteelle, ei keskustelu voi johtaa yhteiseen näkemykseen (Kyseessä lienee strategia, joka on tietoisesti valittu). He myös sivuuttavat metsäkeskustelussa oleelliset asiat, kuten uusiutuvien materiaalien merkitys fossiilitaloudesta luopumiseksi hyvin hatarin perustein. Puun käytöstä puhutaan lähinnä energiakäytön suhteen, joka ei ole suomalaisen metsätalouden kokonaisuudessa kuin murto-osa ja materiaalien osalta aihe kuitataan sillä, että kulutusta pitäisi vähentää. Siitä olen aivan samaa mieltä, mutta siitä huolimatta fossiilisten tilalle pitäisi jotain saada, jos ei oletus ole maailman väestön kulutuksen lopettaminen kokonaan.

Blogin perustaminen

Maaliskuussa kirjoitin ensimmäisen blogini biodiversiteetin tilasta, jossa käsittelin uhanalaisten metsälajien määrää ja merkittävyyttä. Joillekinhan on saattanut tulla kuva, että metsälajimme ovat laajasti uhattuna ja sen vuoksi oli hyvä tuoda helpotusta tuskaan todellisen tilan kertomisella. On lohdullista ymmärtää, että metsissä elävät uhanalaiset lajit edustavat vain 1,78 prosenttia lajistosta ja niistäkin vain murto-osa elää alueilla, joissa metsätalous toimii. Kyselin myös, miten metsätalouden uhka uhanalaisille lajeille on todennettu. Monille voi tulla yllätyksenä, että syy ei ole tieteellisesti todennettavissa, vaan perustuu arvioitsijoiden keskusteluihin. Jääkin avoimeksi kysymykseksi, kuinka paljon arvioissa on tieteellisen asiantuntijuuden lisäksi muita syitä. Metsätalouden vaikuttavuutta ei arvioitu lainkaan. Eli syyksi pääsee, jos vaikka 1 % lajin elinpiiristä on uhattuna.

Pissaa

Keväällä tuli pommi. #avohakkuuthistoriaan -lakialoite oli propagandan taidonnäyte, jossa demokraattisen vaikuttamisen kanavaksi tarkoitettu kansalaisaloite.fi -palvelu valjastettiinkin markkinointiin ja vaalityöhön. Aloite sinällään piti sisällään parikymmentä väärää tai valheellista väittämää, joten se ei voi missään hallituksessa mennä ikinä läpi. Aloite kuitenkin paljasti, että palvelu ei tarkasta aloitteiden sisältöä, eikä vastaa niissä olevista virheistä. Eikä myöskään edellytä rehellisyyttä. Tästä sain oikeusministeriön lausuman. Mutta haluan kiittää aloitteen tekijöitä. Vaikka itse arvostan rehellisyyttä, oli hienoa että metsäasiat olivat koko loppuvuoden hyvin näkyvissä. Jokainen, joka vähänkään seurasi keskustelua, sai ehkä enemmän faktatietoja Suomen metsien todellisesta tilasta, kuin milloinkaan aiemmin. #Metsäsektori joutui jatkuvasti oikomaan valheellisia väitteitä faktoilla, jotka olivat tieteellisesti tutkittuja.

Keskeiset vastaukset jäivät saamatta

Läpi vuoden jatkoin luontojärjestöjen ja Vihreiden vaihtoehtojen peräänkuuluttamista. Niiden kannatus ja siten myös talous on kiinni kannatuksen määrästä, mutta viestit ovat ristiriitaisia. Metsien käytön vastustus vaikuttaa olevan heillä niin tiukasti selkäytimessä tai vaihtoehtoisesti se on niin hyvä rahankeruuta ajatellen, että sitä on vain tehtävä. Samanaikaisesti samat tahot kampanjoivat ilmaston puolesta, mutta vailla konkreettisia esityksiä. He saivat Suomen Ympäristökeskukselta ja Ilmastopaneelilta lahjaksi laskelman, jossa saatiin laskettua tiukalla aikarajauksella laskettua, että hakattaessa metsän hiilivarasto pienenee. Tämähän tarkoittaa, että jokin muu varasto kasvaa. Tähän oli hyvä tarttua, koska se oli ainoa tapa saada ilmastonmuutos jotenkin väännettyä puun käytön lisäämisen vastustusta palvelemaan. Oli pakko unohtaa, mihin puu menee ja että puu turvaa fossiilisten hiilivarastojen säilyvyyttä. Sekä luontojärjestöt, että Vihreän puolueen edustajat kuitenkin myöntävät, että puuta ei pidä korvata millään (=paras vaihtoehto). Mitään muuta uusiutuvaa materiaalin lähdettä he eivät esitäkään. Eli tuetaan raaka-aineen käyttöä, mutta vastustetaan tuotantoa. On hyvä tiedostaa myös se, että he eivät myöskään mainitse missään vaiheessa yhtään maata, jossa metsätalous olisi kestävämpää, kuin Suomessa. Nähdäkseni he tällä myöntävät, että Suomi on maailman paras tässäkin suhteessa.

_DSC3944

Retoriikka ja eettisyys uhattuna

Kirjoitin myös retoriikan käytöstä ja sen eettisyydestä. Tässä pohdin nimenomaisesti epärehellisen viestinnän ja mielikuvituksellisten argumenttien ja laatusanojen käyttämistä paheksunnan aiheuttamiseksi tietoisesti, jotta viesti uppoaisi tukijoihin.

Kyseenalaistin myös sen, kuinka nopeita muutoksia voidaan vaatia, kun puhutaan metsätaloudesta. Kun huomioidaan, että metsiämme käsitellään vain 2 prosenttia vuosittain, on käsittämätöntä vaatia heti tapahtuvia vaikutuksia miltään metsien käsittelytavalta. Menee vuosikymmeniä, ennen kuin uudet toimintatavat ovat merkittävästi toteutettuja metsissämme. Ja siitä menee vielä pitkiä aikoja, että varsinaiset vaikutukset alkavat näkyä. Tämän luulisi olevan selvää kaikille asiantuntijoille. Lisäksi on käsittämätöntä väittää puuston pienenevän ja vanhojen metsien loppuvan, kun kiistattomat, todennettavissa olevat tulokset osoittavat metsien puumäärän lisääntyvän ja järeytyvän. Sellaista ei asiantuntija voi valehtelematta väittää. Metsien monimuotoisuuden vähenemisen pysähtyminen todettiin jo vuosia sitten. Se kertoo, että suunta on oikea jo nykyisillä menetelmillä. Mutta metsäsektori tekee koko ajan työtä entistä monimuotoisemman luonnon puolesta ja parantaa toimintaansa. Metsäala voittaakin luontojärjestöt toiminnassaan ympäristön puolesta 100-0 vaikuttavuudellaan.

Pöllögate_Lähdekritiikki

Kaikille samat säännöt?

Eikä unohdeta, että vuoteen mahtui myös #pöllögate, joka toi näkyväksi muutaman rakenteellisen ongelman. Negatiivisen mielikuvan luomiseksi ympäristöväki on valmis jopa lavastamaan tilanteita. Paljastuttuaankin lavastusta käytetään omaan markkinointiin ja selvää anteeksipyyntöä on turha odottaa. Oikaisuja emme saaneet, vaikka pöllön eteen oli tehty kaikki tehtävissä oleva.

Loppuvuodesta saimme myös hyviä uutisia hiilensidonnasta. Talousmetsät sitovatkin jopa kaksi kertaa aiempaa luultua enemmän hiiltä. Lisäksi vesikasvien hiilensidonnasta tuli hyviä uutisia. Ne sitovat jopa metsiä enemmän hiiltä. Myös maatalous kehittyy koko ajan enemmän hiiltä sitovaan suuntaan. Vielä odottelemme soiden hiilensidonnan lukuja. Viimeisimpään maaraporttiin hiilinieluiksi laskettiin oikeastaan vain metsien hiilinielut, mutta jatkossa saamme varmastikin kaikki mukaan täysipainoisesti. Metsien osalta hyvä uutinen ei kelvannut kaikille ja se johti jopa salaliittoteorioihin, joissa Luonnonvarakeskuksen väitettiin tehneen hallituksen vaatimuksesta positiivisia tuloksia ja käytettyä korkokantaakin arvosteltiin vääräksi. Luke teki laskelmat EU:ssa hyväksytyn kaavan mukaisesti ja korkokanta oli toteutunut keskiarvo, joka on mielestäni aivan oikea.

Tietoista provosointia

Itse kirjoitan tietoisesti provosoivasti niitä kohtaan, jotka provosoivat. Käyn asiallista ja faktapohjaista keskustelua niiden kanssa, joiden kanssa se on mahdollista. Koska ympäristöaktivistit ovat vuosikymmenet saaneet olla rauhassa arvostelulta ja toiminnan avoimelta tarkastelulta, ne ovat tulleet ylimielisiksi ja suorastaan hävyttömiksi väitteidensä kanssa. Ihmisten tiedon puutetta ympäristö- ja metsäasioissa käytetään surutta hyväksi näkyvyyden saamiseksi. Tosiasiassa ne ovatkin asettuneet lain yläpuolelle toiminnassaan ja tekevät sen kuvottavan avoimesti. #Konfliktiteollisuus on kasvanut kymmenien miljoonien eurojen teollisuudenalaksi ja puuhastelu on historiaa. Lonkerot yltävät politiikan ja tutkimusmaailman eri organisaatioihin laajamittaisesti ja #konfliktiteollisuuden vaikuttavuus on kasvanut suureksi. On vain luonnollista, että niiden toimintaa tarkastellaan avoimesti ja kriittisesti.

Kriittinen ja suora kirjoitustapani, joka on pääosin matkittu ympäristöjärjestöjen omasta (minä pyrin faktapohjaiseen keskusteluun, he mielikuviin), on saanut monet arvostelemaan minua henkilönä. Monessa kommentissa he joko suoraan tai epäsuorasti esittävät, etteivät luonto ja ympäristö olisi minulle tärkeä. Minusta luonnonsuojelu ja luonnonsuojelujärjestöjen viestintä eivät ole sama asia. Luonto ja luontoarvot ovat minulle lähellä sydäntä. Vietän mielelläni aikaa merellä, tuntureilla, metsissä ja muissa paikoissa, joissa ei autojen äänet juuri häiritse. Olenhan taaperosta asti tottunut luonnon tarkkailuun ja sen kauneuden löytämiseen pienistä ja suurista tekijöistä. Olen myös realisti, joka haluaa ilmastoystävällisiä tuotteita ja arvostaa harvaan asutun alueen elinvoimaisuutta. Ihmisten pitää pystyä elämään myös kaupunkien ulkopuolella, maaseudulla. Tätä vastaan ympäristöjärjestöt kampanjoivat aktiivisesti vaatimuksillaan.

Tyylistäni eivät kaikki tykkää, eikä tarvitsekaan. En minäkään tykkää kaikkien tyylistä, vaikka annankin heidän osallistua keskusteluun (sensuuri ei ole arvoissani kovin korkealla). Jos arvoihinne kuuluu kriittisen keskustelun kitkeminen, voi minut jatkossakin blokata kanavilta. Siihen porukkaan kuuluu jo Greenpeace, SLL asiantuntijaa, Jyväskylän yliopiston edustajaa ja yksityishenkilöitä, jotka eivät siedä arvostelua omalle kohdalleen, vaan haluavat keskittyä vain arvostelemaan muita. Heille toivotan hyvää jatkoa kuplaansa. Niiden kanssa, jotka haluavat aidosti kehittää ihmiskunnan tulevaisuutta ilmastoa ja luontoa kunnioittavaan suuntaan, jatkan mielelläni keskustelua.

Kontojärvi219

Kohti uutta vuotta

Ensi vuodelta odotan, että kansalaiset ja toimittajat ymmärtäisivät, ettei yhden asian järjestöiltä voi odottaa kuin yksipuolisia lausuntoja. Toimintamalli, jossa luotetaan ympäristöjärjestöjen viestintään,  mutta ei tarkisteta taustoja ympäristöjärjestöjen viestien osalta, edustaa #fakenews ja #disinformaatio levittämistä, eikä ole #vastuumedia mukaista toimintaa. Lähdekriittisyys pitäisi muistaa, vaikka toimittajan oma henkilökohtainen maailmankatsomus haluaisikin kannattaa ympäristöjärjestöjä. Lisäksi odotan, että ympäristöjärjestöt ja Vihreät esittävät konkreettisia suosituksia ja esityksiä siitä, mitä materiaaleja, miten ja missä tuotettuna kuluttajien pitäisi suosia ja kampanjoivat niiden tuotannon puolesta. Odotan myös, että metsätalouden taloudellisia vaikutuksia yhteiskunnalle nostetaan enemmän esiin keskusteluihin. Suomen hyvinvointi on rakentunut sen varaan aina sotien jälkeisestä ajasta lähtien. Ilman sitä meillä ei olisi todennäköisesti syntynyt Nokioita tai muitakaan menestystarinoita, koska metsäteollisuuden ansiosta meidän koulujärjestelmämmekin pystyi kehittymään. Ja viimeiseksi, odotan, että keskustelu pidetään asiatasolla ja henkilöön kohdistuvat vihjailut jäävät unholaan. On aika nousta ylös hiekkalaatikolta ja keskittyä asiaan vaikeissakin tilanteissa.

Ehkä #Ilmastovaalit tuovat mukanaan myös rehellisen, avoimen ja rakentavan keskustelutavan, jossa tavoitteena on ilmaston ja luonnon hyvinvoinnin yhdistäminen ihmisten hyvinvointiin..

Nyt Metsämörkö haluaa kiittää kaikkia metsäkeskusteluun osallistuneita tästä vuodesta ja toivottaa kaikille hyvää joulua ja ratkaisunhakuista uutta vuotta. Muista, jos esität provosoivia väitteitä tai vetoat erehdyttäviin mielikuviin, voi olla, että Metsämörkö vastaa huutoon.