Kiitos vuodesta ja hyvää joulua!

On aika kirjoittaa vuoden viimeinen blogi ja koota vähän yhteen vuoden aikana käytyä metsäkeskustelua. Yksityishenkilönä olen altavastaaja kymmenien miljoonien viestintäbudjeteilla toimivien tahojen rinnalla, mutta asian tärkeys motivoi tekemään tätä tärkeää työtä vapaaehtoispohjalta jatkossakin. Minua on yritetty myös vaientaa tavoilla, joita ei nykyaikana suvaita missään muualla. Aktivistit toki mainostavat itseään kansalaistottelemattomiksi, mutta kiusaaminen, herjaaminen, vähättely, asiantuntijuuden kyseenalaistaminen, haukkuminen, tahallinen väärin tulkitseminen ja muu vastaava on vain tuomittavaa ja paheksuttavaa käytöstä. Keskeisiin kysymyksiin vastaamatta jättäminen on lähinnä noloa.

Keskustelu on usein raskasta, aikaa vievää jo usein turhauttavaa, joten haluan kiittää niistä kannustavista kommenteista, jotka auttavat jatkamaan. Myös tulkinnat, joita kavereiden kanssa sitten arvostellaan, ovat usein aivan käsittämättömiä, eivätkä liity siihen, mitä olen kirjoittanut. Koska metsien käyttöä vastustavat eivät kerro konkreettisia tavoitteitaan, joita voisi arvioida ja vievät keskustelun aina ydinasiasta sivuraiteelle, ei keskustelu voi johtaa yhteiseen näkemykseen (Kyseessä lienee strategia, joka on tietoisesti valittu). He myös sivuuttavat metsäkeskustelussa oleelliset asiat, kuten uusiutuvien materiaalien merkitys fossiilitaloudesta luopumiseksi hyvin hatarin perustein. Puun käytöstä puhutaan lähinnä energiakäytön suhteen, joka ei ole suomalaisen metsätalouden kokonaisuudessa kuin murto-osa ja materiaalien osalta aihe kuitataan sillä, että kulutusta pitäisi vähentää. Siitä olen aivan samaa mieltä, mutta siitä huolimatta fossiilisten tilalle pitäisi jotain saada, jos ei oletus ole maailman väestön kulutuksen lopettaminen kokonaan.

Blogin perustaminen

Maaliskuussa kirjoitin ensimmäisen blogini biodiversiteetin tilasta, jossa käsittelin uhanalaisten metsälajien määrää ja merkittävyyttä. Joillekinhan on saattanut tulla kuva, että metsälajimme ovat laajasti uhattuna ja sen vuoksi oli hyvä tuoda helpotusta tuskaan todellisen tilan kertomisella. On lohdullista ymmärtää, että metsissä elävät uhanalaiset lajit edustavat vain 1,78 prosenttia lajistosta ja niistäkin vain murto-osa elää alueilla, joissa metsätalous toimii. Kyselin myös, miten metsätalouden uhka uhanalaisille lajeille on todennettu. Monille voi tulla yllätyksenä, että syy ei ole tieteellisesti todennettavissa, vaan perustuu arvioitsijoiden keskusteluihin. Jääkin avoimeksi kysymykseksi, kuinka paljon arvioissa on tieteellisen asiantuntijuuden lisäksi muita syitä. Metsätalouden vaikuttavuutta ei arvioitu lainkaan. Eli syyksi pääsee, jos vaikka 1 % lajin elinpiiristä on uhattuna.

Pissaa

Keväällä tuli pommi. #avohakkuuthistoriaan -lakialoite oli propagandan taidonnäyte, jossa demokraattisen vaikuttamisen kanavaksi tarkoitettu kansalaisaloite.fi -palvelu valjastettiinkin markkinointiin ja vaalityöhön. Aloite sinällään piti sisällään parikymmentä väärää tai valheellista väittämää, joten se ei voi missään hallituksessa mennä ikinä läpi. Aloite kuitenkin paljasti, että palvelu ei tarkasta aloitteiden sisältöä, eikä vastaa niissä olevista virheistä. Eikä myöskään edellytä rehellisyyttä. Tästä sain oikeusministeriön lausuman. Mutta haluan kiittää aloitteen tekijöitä. Vaikka itse arvostan rehellisyyttä, oli hienoa että metsäasiat olivat koko loppuvuoden hyvin näkyvissä. Jokainen, joka vähänkään seurasi keskustelua, sai ehkä enemmän faktatietoja Suomen metsien todellisesta tilasta, kuin milloinkaan aiemmin. #Metsäsektori joutui jatkuvasti oikomaan valheellisia väitteitä faktoilla, jotka olivat tieteellisesti tutkittuja.

Keskeiset vastaukset jäivät saamatta

Läpi vuoden jatkoin luontojärjestöjen ja Vihreiden vaihtoehtojen peräänkuuluttamista. Niiden kannatus ja siten myös talous on kiinni kannatuksen määrästä, mutta viestit ovat ristiriitaisia. Metsien käytön vastustus vaikuttaa olevan heillä niin tiukasti selkäytimessä tai vaihtoehtoisesti se on niin hyvä rahankeruuta ajatellen, että sitä on vain tehtävä. Samanaikaisesti samat tahot kampanjoivat ilmaston puolesta, mutta vailla konkreettisia esityksiä. He saivat Suomen Ympäristökeskukselta ja Ilmastopaneelilta lahjaksi laskelman, jossa saatiin laskettua tiukalla aikarajauksella laskettua, että hakattaessa metsän hiilivarasto pienenee. Tämähän tarkoittaa, että jokin muu varasto kasvaa. Tähän oli hyvä tarttua, koska se oli ainoa tapa saada ilmastonmuutos jotenkin väännettyä puun käytön lisäämisen vastustusta palvelemaan. Oli pakko unohtaa, mihin puu menee ja että puu turvaa fossiilisten hiilivarastojen säilyvyyttä. Sekä luontojärjestöt, että Vihreän puolueen edustajat kuitenkin myöntävät, että puuta ei pidä korvata millään (=paras vaihtoehto). Mitään muuta uusiutuvaa materiaalin lähdettä he eivät esitäkään. Eli tuetaan raaka-aineen käyttöä, mutta vastustetaan tuotantoa. On hyvä tiedostaa myös se, että he eivät myöskään mainitse missään vaiheessa yhtään maata, jossa metsätalous olisi kestävämpää, kuin Suomessa. Nähdäkseni he tällä myöntävät, että Suomi on maailman paras tässäkin suhteessa.

_DSC3944

Retoriikka ja eettisyys uhattuna

Kirjoitin myös retoriikan käytöstä ja sen eettisyydestä. Tässä pohdin nimenomaisesti epärehellisen viestinnän ja mielikuvituksellisten argumenttien ja laatusanojen käyttämistä paheksunnan aiheuttamiseksi tietoisesti, jotta viesti uppoaisi tukijoihin.

Kyseenalaistin myös sen, kuinka nopeita muutoksia voidaan vaatia, kun puhutaan metsätaloudesta. Kun huomioidaan, että metsiämme käsitellään vain 2 prosenttia vuosittain, on käsittämätöntä vaatia heti tapahtuvia vaikutuksia miltään metsien käsittelytavalta. Menee vuosikymmeniä, ennen kuin uudet toimintatavat ovat merkittävästi toteutettuja metsissämme. Ja siitä menee vielä pitkiä aikoja, että varsinaiset vaikutukset alkavat näkyä. Tämän luulisi olevan selvää kaikille asiantuntijoille. Lisäksi on käsittämätöntä väittää puuston pienenevän ja vanhojen metsien loppuvan, kun kiistattomat, todennettavissa olevat tulokset osoittavat metsien puumäärän lisääntyvän ja järeytyvän. Sellaista ei asiantuntija voi valehtelematta väittää. Metsien monimuotoisuuden vähenemisen pysähtyminen todettiin jo vuosia sitten. Se kertoo, että suunta on oikea jo nykyisillä menetelmillä. Mutta metsäsektori tekee koko ajan työtä entistä monimuotoisemman luonnon puolesta ja parantaa toimintaansa. Metsäala voittaakin luontojärjestöt toiminnassaan ympäristön puolesta 100-0 vaikuttavuudellaan.

Pöllögate_Lähdekritiikki

Kaikille samat säännöt?

Eikä unohdeta, että vuoteen mahtui myös #pöllögate, joka toi näkyväksi muutaman rakenteellisen ongelman. Negatiivisen mielikuvan luomiseksi ympäristöväki on valmis jopa lavastamaan tilanteita. Paljastuttuaankin lavastusta käytetään omaan markkinointiin ja selvää anteeksipyyntöä on turha odottaa. Oikaisuja emme saaneet, vaikka pöllön eteen oli tehty kaikki tehtävissä oleva.

Loppuvuodesta saimme myös hyviä uutisia hiilensidonnasta. Talousmetsät sitovatkin jopa kaksi kertaa aiempaa luultua enemmän hiiltä. Lisäksi vesikasvien hiilensidonnasta tuli hyviä uutisia. Ne sitovat jopa metsiä enemmän hiiltä. Myös maatalous kehittyy koko ajan enemmän hiiltä sitovaan suuntaan. Vielä odottelemme soiden hiilensidonnan lukuja. Viimeisimpään maaraporttiin hiilinieluiksi laskettiin oikeastaan vain metsien hiilinielut, mutta jatkossa saamme varmastikin kaikki mukaan täysipainoisesti. Metsien osalta hyvä uutinen ei kelvannut kaikille ja se johti jopa salaliittoteorioihin, joissa Luonnonvarakeskuksen väitettiin tehneen hallituksen vaatimuksesta positiivisia tuloksia ja käytettyä korkokantaakin arvosteltiin vääräksi. Luke teki laskelmat EU:ssa hyväksytyn kaavan mukaisesti ja korkokanta oli toteutunut keskiarvo, joka on mielestäni aivan oikea.

Tietoista provosointia

Itse kirjoitan tietoisesti provosoivasti niitä kohtaan, jotka provosoivat. Käyn asiallista ja faktapohjaista keskustelua niiden kanssa, joiden kanssa se on mahdollista. Koska ympäristöaktivistit ovat vuosikymmenet saaneet olla rauhassa arvostelulta ja toiminnan avoimelta tarkastelulta, ne ovat tulleet ylimielisiksi ja suorastaan hävyttömiksi väitteidensä kanssa. Ihmisten tiedon puutetta ympäristö- ja metsäasioissa käytetään surutta hyväksi näkyvyyden saamiseksi. Tosiasiassa ne ovatkin asettuneet lain yläpuolelle toiminnassaan ja tekevät sen kuvottavan avoimesti. #Konfliktiteollisuus on kasvanut kymmenien miljoonien eurojen teollisuudenalaksi ja puuhastelu on historiaa. Lonkerot yltävät politiikan ja tutkimusmaailman eri organisaatioihin laajamittaisesti ja #konfliktiteollisuuden vaikuttavuus on kasvanut suureksi. On vain luonnollista, että niiden toimintaa tarkastellaan avoimesti ja kriittisesti.

Kriittinen ja suora kirjoitustapani, joka on pääosin matkittu ympäristöjärjestöjen omasta (minä pyrin faktapohjaiseen keskusteluun, he mielikuviin), on saanut monet arvostelemaan minua henkilönä. Monessa kommentissa he joko suoraan tai epäsuorasti esittävät, etteivät luonto ja ympäristö olisi minulle tärkeä. Minusta luonnonsuojelu ja luonnonsuojelujärjestöjen viestintä eivät ole sama asia. Luonto ja luontoarvot ovat minulle lähellä sydäntä. Vietän mielelläni aikaa merellä, tuntureilla, metsissä ja muissa paikoissa, joissa ei autojen äänet juuri häiritse. Olenhan taaperosta asti tottunut luonnon tarkkailuun ja sen kauneuden löytämiseen pienistä ja suurista tekijöistä. Olen myös realisti, joka haluaa ilmastoystävällisiä tuotteita ja arvostaa harvaan asutun alueen elinvoimaisuutta. Ihmisten pitää pystyä elämään myös kaupunkien ulkopuolella, maaseudulla. Tätä vastaan ympäristöjärjestöt kampanjoivat aktiivisesti vaatimuksillaan.

Tyylistäni eivät kaikki tykkää, eikä tarvitsekaan. En minäkään tykkää kaikkien tyylistä, vaikka annankin heidän osallistua keskusteluun (sensuuri ei ole arvoissani kovin korkealla). Jos arvoihinne kuuluu kriittisen keskustelun kitkeminen, voi minut jatkossakin blokata kanavilta. Siihen porukkaan kuuluu jo Greenpeace, SLL asiantuntijaa, Jyväskylän yliopiston edustajaa ja yksityishenkilöitä, jotka eivät siedä arvostelua omalle kohdalleen, vaan haluavat keskittyä vain arvostelemaan muita. Heille toivotan hyvää jatkoa kuplaansa. Niiden kanssa, jotka haluavat aidosti kehittää ihmiskunnan tulevaisuutta ilmastoa ja luontoa kunnioittavaan suuntaan, jatkan mielelläni keskustelua.

Kontojärvi219

Kohti uutta vuotta

Ensi vuodelta odotan, että kansalaiset ja toimittajat ymmärtäisivät, ettei yhden asian järjestöiltä voi odottaa kuin yksipuolisia lausuntoja. Toimintamalli, jossa luotetaan ympäristöjärjestöjen viestintään,  mutta ei tarkisteta taustoja ympäristöjärjestöjen viestien osalta, edustaa #fakenews ja #disinformaatio levittämistä, eikä ole #vastuumedia mukaista toimintaa. Lähdekriittisyys pitäisi muistaa, vaikka toimittajan oma henkilökohtainen maailmankatsomus haluaisikin kannattaa ympäristöjärjestöjä. Lisäksi odotan, että ympäristöjärjestöt ja Vihreät esittävät konkreettisia suosituksia ja esityksiä siitä, mitä materiaaleja, miten ja missä tuotettuna kuluttajien pitäisi suosia ja kampanjoivat niiden tuotannon puolesta. Odotan myös, että metsätalouden taloudellisia vaikutuksia yhteiskunnalle nostetaan enemmän esiin keskusteluihin. Suomen hyvinvointi on rakentunut sen varaan aina sotien jälkeisestä ajasta lähtien. Ilman sitä meillä ei olisi todennäköisesti syntynyt Nokioita tai muitakaan menestystarinoita, koska metsäteollisuuden ansiosta meidän koulujärjestelmämmekin pystyi kehittymään. Ja viimeiseksi, odotan, että keskustelu pidetään asiatasolla ja henkilöön kohdistuvat vihjailut jäävät unholaan. On aika nousta ylös hiekkalaatikolta ja keskittyä asiaan vaikeissakin tilanteissa.

Ehkä #Ilmastovaalit tuovat mukanaan myös rehellisen, avoimen ja rakentavan keskustelutavan, jossa tavoitteena on ilmaston ja luonnon hyvinvoinnin yhdistäminen ihmisten hyvinvointiin..

Nyt Metsämörkö haluaa kiittää kaikkia metsäkeskusteluun osallistuneita tästä vuodesta ja toivottaa kaikille hyvää joulua ja ratkaisunhakuista uutta vuotta. Muista, jos esität provosoivia väitteitä tai vetoat erehdyttäviin mielikuviin, voi olla, että Metsämörkö vastaa huutoon.

Mainokset

Varovaisuusperiaate vaatii lisää hakkuita

#Ilmastonmuutos on hankala asia monellakin mittarilla. Vierailuni Alaska Municipal Leaguen konferenssissa sai Suomessa käytävän metsienkäyttö -keskustelun tuntumaan suorastaan hävettävän minimalistiselta. Alaska on ilmastonmuutoksen ”Ground zero”, kuten paikalliset itse sitä kutsuvat. Ongelmat ovat käsin kosketeltavia ja ne pakottavat tekemään suuria muutoksia. Rakennusten pohjat pettävät ikiroudan sulamisen vuoksi. Painuvat rakennukset repivät putkistoja irti seinistä. Kyliä siirretään kauemmas rannasta, koska eroosio tuo rantaa metritolkulla lähemmäs rakennuksia joka vuosi. Ja me kinastelemme, voiko uusiutuvia materiaaleja tuottaa käyttämällä vuositasolla 0,032 vai 0,029 metsistämme. Tämä 0,32 prosentin näkemysero taitaa olla tulevien ilmastovaalien ykköskysymys. Ennustan, ettei keskusteluun tuoda juurikaan uusia biopohjaisia tuotteita tai niiden kehittymistä teknologian kehittyessä. Kaikki pitäisi olla valmista tässä ja nyt. Jos haluamme pitää kiinni varovaisuusperiaatteesta, jota metsäsektorilla on toteutettu vuosikymmeniä, meidän tulisi ehdottomasti lisätä hakkuita kestävän hakkuutason ylärajaan saakka! Sama koskee kestävyysperiaatetta.

On turha riski olla lisäämättä hakkuita

Suomen metsänhakkuiden tiedetään olevan maailman kärkeä kestävyysasioissa. Itse asiassa ei yksikään taho Suomessa tai ulkomailla ole esittänyt yhtään maata, jossa metsätalous olisi Suomen metsätaloutta kestävämmällä tasolla. Jotkut ovat kyllä haastaneet väitteen maailman kestävimmästä metsätaloudesta, mutta eivät hekään ole esittänyt yhtään ehdokasta tittelin saajaksi.

Suomessa on pitkät perinteet metsänuudistamisesta. Yli sataan vuoteen metsiä ei ole saanut hävittää, vaan metsänomistaja on vastuussa uuden metsän perustamisesta, jos hakkaa puut pois mailtaan. Vasta viimeisimmässä metsälakiuudistuksessa annettiin pelureille mahdollisuus hakata myös keskenkasvuisia metsiä, jotta ns. jatkuva kasvatus saatiin lainmukaiseksi. Tämä on ehdottomasti vihreän liikkeen voitto! Kunnia sille, jolle kunnia kuuluu.

Suomi on maailman metsäisin maa. 72 % maapinta-alasta on metsää. Ja puuta kasvaa paljon. Vaikka 80 -luvulta suojelualueet ovat jopa viisinkertaistuneet, talousmetsien puusto on jatkanut hurjaa kasvuaan. Puustoa onkin jo huimat 2,5 miljardia kuutiota ja määrä kasvaa joka vuosi.

PEFC kriteerit

Talouskäytössä olevista metsistä 92,6 % kuuluu PEFC -sertifioinnin piiriin. Yllä olevasta kuvasta näet, mitä kriteereitä metsänhoidossa toteutetaan joka päivä. Lisäksi osa metsistä on fsc -sertifioituja. Kyseinen fsc -sertifikaatti on kylläkin saanut aika paljon arvostelua, koska sertifikaattia on saanut ostettua rahalla maailmalla. PEFC:n ansiosta voimme olla varmoja, että metsien käyttö on kestävää. Sertifikaatti pitää sisällään myös vaatimuksen ”jatkuvasta parantamisesta” monimuotoisuusasioissa. Voimme siis olla varmoja, että jo hyvällä mallilla oleva metsätalouden monimuotoisuustyö kehittyy entistä paremmaksi ajan kanssa.

Tiedämme, että Euroopassa hakkaamatta jäävä puu hakataan 80 prosenttisesti muualla ja 20 prosenttia korvautuu fossiilisilla. On siis suuri todennäköisyys, että Suomessa hakkaamatta jäävä puumäärä korvautuu esimerkiksi Brasilian sademetsissä tehtävillä hakkuilla. Silloin päätös rajoittaa hakkuita olisi suora tuki metsäkadon lisäämiselle. Siitä voimme olla lähes satavarmoja, että hakkuut lisääntyvät maissa, joissa metsätalous ei ole yhtä kestävää kuin meillä.

Riski sille, että metsätuotteet vähentävät fossiilisen öljyn käyttöä, on liian suuri ohitettavaksi. Hakatusta puumäärästä valtaosa menee tuotteiden valmistukseen. Puusta tehdään rakennuksia, huonekaluja ja rakennelmia (esim. laitureita). Valtaosa hakatusta puusta tulee harvennuksilta, joilla metsien kasvua ja puun laatua parannetaan. Siksi myös pieniläpimittaisen puun osuus on suuri. Eniten puuta jalostetaankin sellutehtailla, joista siitä tulee jalostettua raaka-ainetta, sellua. Ja sellusta voikin sitten tehdä lähes rajattomasti mitä vain. Varsinkin uudenaikaisten biotuotetehtaiden ansiosta puun jalostusastetta voidaan nostaa entisestään. Ei siinä, että vessapaperissakaan mitään vikaa olisi. Itsekin käytän joka päivä. Voit lukea lisää puun ja sellun käytöstä; UPM, Metsä Group Äänekosken tehdas, Boreal Bioref, Biotalous.fi

Varovaisuusperiaatetta noudattaen meillä ei ole pienintäkään syytä rajoittaa hakkuita nykyiseen 72 miljoonaan kuutioon (2,9 % metsävarannosta, kasvu 4,3 %). Hakkuita rajoittamalla voimme aiheuttaa investointien karkaamisen muihin maihin. Tämä aiheuttaisi menetyksiä metsänomistajille pienemmän kilpailun alentaman hintatason seurauksena, menetettyjä työpaikkoja(erityisesti rakennemuutoskunnissa ja haja-asutusalueilla), menetettyjä verotuloja, menetettyjä alihankintayrityksiä, menetettyjä vientituloja, menetettyjä mahdollisuuksia kehittää ja valmistaa uusia korkean jalostusasteen biotuotteita ja menetettyjä mahdollisuuksia hoitaa harvennusrästit kuntoon. Rajoittamalla hakkuita voimme edesauttaa metsäkatoa ja biodiversiteetin häviämistä muissa maissa. Rajoittamalla hakkuita voimme lisätä fossiilisten raaka-aineiden kysyntää, joka on ilmastonmuutoksen aiheuttaja ja syypää.

Jo yksikin edellä mainituista riskeistä on liian suuri otettavaksi. Siksi meidän on tuettava metsien käytön lisäämistä!

 

Ilmastohysteriaa!!

IPCC:n ilmastoraportti oli karua luettavaa.  Fakta on, että meidän jokaisen on kaikilla tasoilla reagoitava tilanteeseen. IPCC:n pääsanoma on, että fossiilista pitää päästä eroon nopealla aikataululla. Realistisesti tämä tarkoittaa laajaa variaatiota keinoista, joilla fossiilisten tuotteiden valmistusta voidaan vähentää.

Kiertotalous vähentää luonnollisesti kaiken materiaalin tarvetta, mutta ei poista sitä. Ehdottoman kannatettava kehityssuunta kuitenkin. Mitään materiaaleja ei voida kuitenkaan kierrättää loputtomiin. Suomen kiertotaloustavoitteet pohjautuvat pitkälti puun käyttöön neitseellisen materiaalin osalta. Puukuitu on erinomainen kierrätettävä raaka-aine, joka voidaan muuttaa energiaksi siinä vaiheessa, kun sitä ei enää voi muuhun käyttää.

Kulutuksen väheneminen globaalisti on valitettavasti vain märkä päiväuni, joka ei voisi olla vähempää realistinen. Väestön kasvaminen ja kehittyvien maiden talouden kasvu tulee lisäämään kulutusta vielä pitkään. Vaikka me suomalaiset vähentäisimme kulutusta, globaalisti odotusarvot ovat täysin päinvastaisia. Tätä ei voida ohittaa, kun mietimme tulevia ratkaisuja ilmaston eteen.

Deforestration cause global
Metsätalous ei aiheuta Suomessa metsäkatoa, mutta se voi paikata muualla maailmassa tapahtuvaa metsien hävitystä.

Maailman metsäkato on järkyttävää luettavaa. Tuhansia hehtaareja metsää katoaa joka päivä. Lähes puolet hakatusta puusta menee polttoon. Meillä Suomessa tilanne on täysin päinvastainen. Metsiä katoaa, mutta ainoastaan silloin, kun jotain rakennetaan. Metsätalouden perusteisiin kuuluu, että metsät on uudistettava, jos puusto hakataan. Lisäksi metsänjalostuksen avulla voimme nopeuttaa metsien kasvua, eli hiilensidontaa entisestään. Ja tämä näkyy käytännössä. Suomessa voidaankin puhua karttuvasta luonnonvarasta, kun puhutaan metsien käytöstä.

Tarvitsemme vain lisää tehtaita, jotta voimme isommassa mittakaavassa korvata fossiilisia

Puukuidun jalostus on Suomessa maailman kärkeä. Metsäteollisuusyrityksemme tekevät tuotekehitystyötä joka päivä, jotta ihmiset saisivat korkeamman jalostusasteen tuotteita käyttöönsä ja voisivat vähentää fossiilisista lähteistä valmistettuja tuotteita. Tuotekehitystyö on hidasta ja kallista, joten mitään yhtäkkistä jalostusasteen nostoa ei oikein voida odottaa. Silti jo nyt voidaan puusta tehdä kaikkea sitä, mitä raakaöljystäkin. Tarvitsemme vain lisää tehtaita, jotta voimme isommassa mittakaavassa korvata fossiilisia.

Metsäenergiallakin on tärkeä rooli fossiilisten korvaajana. Vaikka energiaksi käytetäänkin vain se osa puusta, jolle ei muuta käyttöä ole, sen osuus uusiutuvasta energiasta on suuri.

Metsien käyttö on Suomessa kestävää. En ole vielä kuullut, että jossain otetaan monimuotoisuustyö yhtä vakavasti metsätaloutta harjoitettaessa, kuin Suomessa. Luonnonsuojelualueiden määrä on viisinkertaistunut -80 -luvulta. Etelä-Suomessa jopa 17 kertaistunut. Kaikki monimuotoisuusindikaattorit ovat parantuneet -90 -luvulta lähteneen monimuotoisuustyön ansiosta. Koska metsistämme on vain 2 % vuosittain hakkuun piirissä, uusien monimuotoisuutta lisäävien menetelmien vaikutukset leviävät hitaasti metsiimme. Metsätalous ei kuitenkaan jää odottamaan tuloksia, vaan kehittää menetelmiä koko ajan paremmiksi myös tästä näkökulmasta.

Hakkuumäärä on maltillinen. Metsissämme on joka vuosi enemmän puuta kuin edellisenä. Edes hakkuiden lisäystavoitteet eivät uhkaa tätä kehitystä. Lisähakkuut ovat seurausta joka vuosi kiihtyvästä metsien kasvusta. Ja se johtuu hyvästä metsänhoidosta ja jalostuksesta.

Kaiken kaikkiaan siis aika supervaihtoehto siis ilmastonäkökulmasta. Eikö? No ei kaikkien mielestä.

Ensimmäisenä kestävimmän kimppuun

Suomen ilmastopaneeli laski, että jos nyt hakataan 72 miljoonaa kuutiota puuta vuodessa ja tavoite on 80, Suomen metsät muuttuvat hiilinielusta hiilen lähteeksi. Laskelma on hyvin yksinkertainen ja sillä voidaan perustella kaiken uusiutuvan materiaalin kieltäminen ilmastoperusteisesti. Ok, tämä oli yksinkertaistus ja ilmastopaneelin laskelma oli ihan hirvittävän monimutkainen. Ydin kuitenkin oli aika selvä. Tähän luonnollisesti tarttui niin Vihreät, kuin luonnonsuojelujärjestötkin. On käsittämätöntä, minkälaista hysteriaa IPCC:n raportti on aiheuttanut erityisesti viherpopulistien suunnalla. Lähestulkoon kilpaillaan siitä, kuka keksii parhaan argumentin metsien käytön vähentämiseksi. Uhkaahan niitä tilanne, että suojellakseen ilmastoa, heidän olisi pitänyt lopettaa metsien käytön arvosteleminen. Eli pohja pois koko toiminnalta.

Metsien käytöstä (tai sen vastustamisesta) tuli suurin asia, millä Suomi voi ilmastotyötä tehdä. Siinä unohtui sellaiset seikat, kuin että IPCC:n raportti, maailman ilmastopaneeli WMO, FAO ja EU komissio ovat selvästi osoittaneet tavoitteeksi fossiilisista eroon pääsemisen ja tärkeimmäksi keinoksi metsien käytön fossiilisten korvaamisessa uusiutuvalla materiaalilla.

Varmin tapa huolehtia metsien hiilensidontakyvystä on antaa vastuu puhtaasti metsäammattilaisille

Minun ajatusmaailmaani ei oikein istu, että lähdetään rajoittamaan ensimmäisenä sen raaka-aineen tuotantoa, joka on tämän hetkisen tiedon mukaan ilmaston kannalta paras. Minusta nyt pitäisi tuottaa vertailutietoa eri raaka-aineiden ilmastovaikutuksista ja tuettava niitä, jotka ovat parhaita. Puu ei varmastikaan ole ainoa mahdollinen, eikä sillä voida korvata kaikkea fossiilista. Tarvitaan monipuolinen valikoima puhtaita ja uusiutuvia raaka-aineita, joiden avulla voidaan siirtyä pois fossiilisten käytöstä materiaalien tuotannossa. On myös ajattelematonta jättää vertailusta pois sellaiset seikat, kuin rajojemme ulkopuolelle siirtyvät vaikutukset ja metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta parhaiden menetelmien käyttö valtakunnanrajoista välittämättä.Ilmasto on globaali ja metsien hiilivaraston laskeminen maakohtaisesti on lyhytnäköistä, jos seurauksena on vain metsien hiilivaraston voimakkaampi leikkaaminen muissa maissa. Ilmasto ei välitä, missä puu kasvaa ja varastoi hiiltä.

Euroopan hakkuiden siirtyminen

Tiukasti rajatut tutkimukset, jotka eivät ota huomioon metsien kasvuun liittyviä seikkoja, ovat osaoptimointia, joiden tulokset ovat todennäköisesti globaalissa mittakaavassa ilmastolle ja luonnolle vahingollisia. Varmin tapa huolehtia metsien hiilensidontakyvystä on antaa vastuu puhtaasti metsäammattilaisille. Heidän tarkoituksensa on parantaa metsien tilaa ja kasvua kullekin metsikölle parhaalla tavalla. Tämä myös näkyy tilastoissa. On kerta kaikkiaan uskomatonta ylimielisyyttä antaa kuvaa, jossa poliitikot ja maallikot tietäisivät parhaiten, mikä on metsien kasvulle parasta. Saatika luonnonsuojelujärjestöille, jotka tavoittelevat vain rajoituksia metsätaloudelle välittämättä kaikista niistä muutoksista, joita metsäsektori on toiminnassaan tehnyt.

Toimia vaaditaan, mutta ei hysteriaa

Ilmastonmuutoksen torjuminen vaatii toimintaa. Lähes kaikki puolueet ovatkin jo julistaneet ilmastovaalien puolesta ja pääministeri Juha Sipilä kutsuikin kaikki puolueet miettimään, mitä pitäisi tehdä. Vaarallisinta on alkaa tekemään poliittisesti seksikkäitä päätöksiä ja vaatimuksia äänestäjien toivossa. Kaikkia päätöksiä pitää punnita ensisijaisesti sen perusteella, miten ne vaikuttavat fossiilisten käytön vähenemiseksi.

  1. Energia. Energiantuotanto on maailmalla 80 prosenttisesti fossiilisten varassa. Suomessa taas 80 prosenttia on ”puhdasta” energiaa. Ensi vuonna käynnistyvän Olkiluoto 3:n myötä luku nousee jo 90 prosenttiin. Lisäämällä puhtaan energian tuotantoa, voidaan fossiilisia vähentää lähes rajattomasti. Jos ei itse käytetä, myydään ylijäämä muihin maihin. Puuta käytetään energiantuotantoon vain silloin, kun puulle ei ole muuta käyttöä. Eli jatketaan nykyisellä linjalla ja pyritään metsäenergian osuuden pysyvän lähellä nykyistä 14 prosenttia kaikesta puusta.
  2. Materiaalit. Otetaan selvää ilmastoystävällisimmistä materiaaleista, joilla voidaan ottaa todellisia askeleita eroon fossiilitaloudesta. Tehdään konkreettista vertailua ja otetaan käyttöön kannustimia uusiutuvien materiaalien yleistymiseksi.
  3. Ymmärretään realismi myös vaatimuksissa. Emme voi olettaa, että poliittisilla päätöksillä voidaan yhdessä yössä muuttaa isoja teollisuuden aloja. Tuetaan yritysten siirtymistä puhtaampaan toimintakulttuuriin ja uusiutuvien materiaalien käyttöön. Päätöksiä tehdessä ymmärretään, että tuotekehitys vaatii aikaa ja korkean jalostusasteen tuotteiden teollisen tason tuotannon vaatiminen ”heti” on epärealistista.
  4. Arvioidaan päätösten vaikutus ilmastoon, ei valtakunnan taseisiin. Jos päätösten ilmastovaikutukset ovat kaikkien seurannaisvaikutusten jälkeen negatiivisia, niistä on luovuttava. Aivan sama, miten se vaikuttaa Suomen taseisiin. Esimerkiksi metsien hiilinielujen osalta lähtökohtana on oltava vertailu muihin maihin, joissa metsiä hakataan. Mikäli on edes riski olemassa sille, että täällä tehtävät hakkuiden leikkaukset siirtyvät muissa maissa lisääntyviin hakkuisiin, vaatimuksista on luovuttava, kunnes voidaan varmuudella osoittaa hakkuiden siirtyvän kestävämmän metsätalouden maihin. Jos sellaisia löytyy..
  5. Jokainen itseään vastuullisena pitävä päättäjä, järjestö, yritys ja yksilö keskittyy vaihtoehtojen esittämiseen. Se ei vain johda mihinkään, jos keskitytään pelkästään arvostelemaan muiden toimia tai järjestämään tapahtumia, joiden sanoma on arveluttava. Se haittaa oikean työn tekemist ilmaston eteen.

 

 

Metsä, monipuolinen aitta!

Viime päivinä metsien vaikutus ilmastonmuutokseen on puhuttanut paljon. Osa ilmastotutkijoista todistelee, että metsien käyttö on ilmastolle haitallista ja sitä pitäisi rajoittaa. Oletuksena on, että lisähakkuut pienentävät metsien hiilivarastoa ja hiili tupsahtaa taivaalle hetkessä hakkuiden jälkeen. Tutkimukset ovat rajattu koskemaan tehtävien hakkuiden lyhytaikaisia vaikutuksia pelkästään metsien hiilivarastojen muutosta tarkastellen.

Näen tässä jonkinasteista metsiensuojelullista tavoitteellisuutta. Esimerkiksi Suomen Ympäristökeskuksen asiantuntija kertoi, ettei vaikutuksilla fossiilisen hiilen kulutukseen ole merkitystä, jos metsien hiilivarasto pienenee. Itse olen ollut tähän asti siinä uskossa, että nimenomaan fossiilisen hiilen vapautuminen on aiheuttanut ilmiön nimeltä ilmastonmuutos. Eikö tällöin fossiilisten varastojen käyttämättä jättäminen ole tärkein asia? Vaikka laskelmilla saadaan kaikki uusiutuvat näyttämään ilmastolle negatiivisina, minusta niiden vaikutus ilmastoon on vähäinen, koska ne kasvaessaan ovat jo sitoneet hiilen ilmakehästä ja tekevät sen uudelleen. En ole vielä törmännyt sellaiseen laskelmaan, jossa olisi huomioitu myös toisen tai kolmannen hakkuukierroksen vaikutus tai kumulatiisisuus.

En ole vielä törmännyt sellaiseen laskelmaan, jossa olisi huomioitu myös toisen tai kolmannen hakkuukierroksen vaikutus tai kumulatiivisuus.

Myöskään historiaa ei voida ohittaa. Suomessa metsien kasvu ja puumäärä on saatu ennätyslukemiin hyvällä metsänhoidolla ja niitä voidaan parantaa entisestään. Se mahdollistaa entisestään kasvavat mahdollisuudet uusiutuvien käyttöön, mutta myös paljon muuta. Ilmastovaikutukset eivät ole ainoa asia, mitä suomalaisella metsäosaamisella ja puun jalostuksella voidaan saada aikaiseksi. vaikka sitäkään ei tulisi väheksyä.

Ympäristö kiittää

Puukuidun muuntautuvuus mahdollistaa yhä parempien raaka-aineiden tuottamisen, joilla voidaan korvata ympäristöä kuormittavia tuotantomuotoja maailmalla. Esimerkiksi Spinnovan ja Aalto -yliopiston kehittämällä menetelmällä saadaan valmistettua tekstiilikuituja täysin ilman kemikaaleja. Tällä on suora vaikutus puuvillan tarpeeseen. Puuvillan tuotanto on raskaasti ympäristöä kuormittavaa. Sen kasvattamiseen tarvitaan suuria määriä ympäristömyrkkyjä ja vettä. Sitä kasvatetaan alueilla, joissa kärsitään kuivuudesta, joten vähäiset vesivarannot joudutaan käyttämään kasteluun ja ihmiset kärsivät puhtaan veden puutteesta.

Puukuitua ja biomuovia yhdistämällä voidaan vähentää tuotteiden hiilijalanjälkeä jopa 80 % neitseelliseen muoviin verrattuna. Orthex ja Stora Enso toivat markkinoille keittiötarvikkeita, joissa yhdistyvät puun ja muovin parhaat ominaisuudet, kestävyys, pestävyys ja hygieenisyys.

Asumisessa puuta voidaan pitää terveyttä ja elpymistä parantavana materiaalina, kerrotaan Puuinfo.fi sivuilla. Puu on todettu rauhoittavaksi, sisäilmaa parantavaksi ja miellyttäväksi. Se siis lisää asumisen mukavuutta.

Lääketeollisuus, elintarviketeollisuus ja moni muu ala käyttää puuta sen hyvien ominaisuuksien ja uusiutuvuuden vuoksi. Nykyään myös tuotantoeläinten rehua valmistetaan sellusta.

Kiertotalous tarvitsee neitseellistä materiaalia

Paljon puhutaan myös kiertotaloudesta. Resurssiviisauteen kuuluu, että pyritään käyttämään resurssit mahdollisimman moneen kertaan ja tietysti pyritään selviämään mahdollisimman vähällä resurssien tarpeella. Kierrätys ja tuotteiden jatkokäsittely tulee vähentämään neitseellisen raaka-aineen tarpeen osuutta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että uutta ei tarvita. Kaikki materiaali kuluu käytössä ja menettää ominaisuuksiaan. Tarvitaan siis lisää neitseellistä materiaalia.

Puun on todettu olevan hyvä raaka-aine kiertotalouteen. Puukuidun ominaisuudetkin muuttuvat, mutta se mahdollistaa laajan valikoiman erilaisia käyttökohteita. Ja voidaan tietysti lopuksi muuttaa energiaksi, jos muuta järkevää käyttöä ei löydy.

Pysyvää on vain muutos

Ehkä vielä näemme myös muutoksen pitkäjänteisempään suuntaan ajattelutavoissa. Metsäalalla kestävyys on ollut keskeinen arvo vuosikymmenet. Nyt tehdään lyhyen ajan vaikutusarvioita, jotka ovat paitsi nähdyn esimerkin (puuston kasvun kehitys) vastaisia, myös lyhytnäköisiä. Metsänkasvatuksessa katse on kiertoajan, eli käytännössä jopa sadan vuoden päässä. Alle 30-vuoden suunnitelmia tehdään yleensä uudistamisen ja taimikonhoidon, sekä tietysti jo seuraavien harvennusten osalta. Tavoitteena on tuottaa hyvänlaatuista tukkipuuta, jolla metsätalouden kannattavuus tehdään. Matkalla tulee myös kuitua ja energiaksi menevää puuta, olipa kasvatustapa mikä tahansa.

Minä luottaisin yli satavuotiseen metsäosaamiseen, jolla on vankat näytöt metsien hiilivarastojen kasvattamisesta, puuntuotannosta, puun jalostamisesta ja toiminnan jatkuvasta kehittämisestä.

Metsien käyttöä miettivien poliitikoiden ja muiden tahojen on syytä kysyä itseltään, kenee sanomaan luottaa. Onko se ilmastontutkija vai luonnonsuojelujärjestö, joka tietää eniten metsäalasta? Minä luottaisin yli satavuotiseen metsäosaamiseen, jolla on vankat näytöt metsien hiilivarastojen kasvattamisesta, puuntuotannosta, puun jalostamisesta ja toiminnan jatkuvasta kehittämisestä.

Puutuotteiden kehitys on hurjaa. Erityisesti suomalaiset metsäjätit ovat tämänkin vuoden puolella tuoneet markkinoille ison määrän uusia tuotteita. Toki vieläkin tehdään vessapaperia ja sitä viedään myös kiinalaisille, mutta minua kiinnostaa nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Jo nyt on saatavilla mieletön määrä erilaisia puutuotteita, mutta jatkossa tullaan varmasti näkemään vielä futuristisempia innovaatioita. Ehkä menemme avaruuteen puisella raketilla tai matkustamme puisilla junilla. Puinen auto onkin jo nähty..

Ja lopuksi pyyntö niin ilmastontutkijoille, poliitikoille ja järjestöille, jotka haluavat rajoittaa puunkäyttöä. Voisitteko ystävällisesti antaa sellaisen konkreettisen ja realistisen vaihtoehdon, jolla puusta ja fossiilisista raaka-aineista tehdyt materiaalit voidaan syrjäyttää kestävästi. Jopa minä, metsien mahdollisuuksiin sydänjuuria myöten uskova ihminen, olen valmis vaihtamaan mielipidettäni, jos tilalle annetaan parempi vaihtoehto. Kehitys ei tapahdu pelkästään osoittamalla, että kaikki on kestämätöntä. Kuluttajien, päättäjien ja yritysten on tehtävä valintoja ja valinnat tehdään olemassa olevien vaihtoehtojen välillä. Niitä kaipaan..

 

Eettisen toiminnan vaatiminen on tuomittavaa?

Teetin yritykseni nimissä kyselytutkimuksen, jossa tiedustelin ihmisten näkemyksiä ja mielikuvia Älykylä:stä. Vastauksia tuli ihan kiitettävästi ja ne olivat pääsääntöisesti asiallisia. Kuitenkin yhteen kommenttiin kiinnitin huomiota. Yksi vastaaja kyseenalaisti ekologisen asumisen kehittämisen, koska yrityksen toimitusjohtaja on voimakkaan luonnonsuojeluvastainen. En ihmettele tätä mielikuvaa, mikä on syntynyt luonnonsuojelijoiden tekemistä tulkinnoista, eikä siitä mitä olen oikeasti kirjoitanut. En ole kirjoittanut koskaan luonnonsuojelua vastustavia kommentteja ja työskennellessäni aiemmin Metsähallituksen suunnittelijana koin suurta iloa aina voidessani suunnitella arvokkaita luontokohteita suojaavia toimenpiteitä. Luontoarvot ovat minulle tärkeitä ja lasteni ja lastenlasteni vuoksi haluan taata myös heille puhtaan paikan asua ja elää. Sen vuoksi kannattaa itsensä asettaa rohkeasti etulinjaan ja kuten edelläkävijöille usein käy, maalitauluksi. Onhan asetelma hieman epätasainen, kun yksityishenkilöä vastassa on kymmenien miljoonien viestintäbudjeteilla varustetut järjestöt. Uskon totuuden kuitenkin olevan vahvempi kuin järjestöjen propagandakoneiston suoltama höttö.

Luonnonsuojelu vai luonnonsuojelujärjestö

Korjataan nyt tämä virheellinen näkemys. Näkemyksen kirjoittaja luultavasti on sekoittanut luonnonsuojelun ja luonnonsuojelujärjestöt keskenään. Ne eivät ole sama asia. Luonnonsuojelu on nimensä mukaisesti luonnon eteen tehtävää työtä ja järjestötoiminta kymmenien miljoonien eurojen liikevaihtoa suojaava liiketoiminnan ala. En ole luonnonsuojelua vastaan millään lailla. Minusta monimuotoinen luonto on tärkeä ja olen ilolla seurannut metsäalan kehittymistä monimuotoisemman luonnon edistämiseksi. Se, mitä toistan sosiaalisen median keskusteluissa, lehtikirjoituksissani ja muissa yhteyksissä ei ole luonnonsuojeluvastaisuutta. Päin vastoin pyrin luonnonsuojelukulttuurin kehittymiseen. En koe millään tavalla sitä, että korjaan luonnonsuojeluaktivistien populistista viestintää, laajennan näkökulmia, tuen uusiutuvien materiaalien kestävää käyttöä, ja kampanjoin puhtaamman ilmaston puolesta olisi luonnonsuojeluvastaisuutta. Toki joku voi olla tästäkin eri mieltä, koska järjestöjen epäeettisen toiminnan esiintuominen voi uhata niiden taloutta. Suvaitsevaisuus eriäviä mielipiteitä ja näkemyksiä kohtaan ei ole aktivistien vahvuus.

Mielestäni on moraalisesti ja eettisesti väärin syöttää metsäasioita tuntemattomille ihmisille virheellistä mielikuvaa nykymetsätaloudesta ja siihen pitäisi jokaisen metsäasiantuntijan reagoida. On väärin, että mediatalot sitoutuvat #vastuujournalismi:in, mutta unohtavat sen ympäristöjärjestöjen kohdalla. Siitäkin huolimatta, että ne ovat tunnetusti yhden asian ja yksipuolisten tulkintojen ajajia. Aina löytyy kesätoimittajia ja muita, jotka eivät ole ehtineet tutustua JSN:n journalistin ohjeisiin tai omaavat niin vahvan henkilökohtaisen mielipiteen, etteivät uskalla ottaa riskiä sen horjuttamisesta haastattelemalla nykymetsätalouden tuntijoita. Toimittajalla on vapaus tehdä omannäköisiä juttuja ja niin sen pitääkin olla. Mutta jos toimittaja valikoi omaa mielipidettänsä tukevia haastateltavia juttuihin ilman toista näkökulmaa, ei voida enää puhua journalismista. Ympäristöasioissa tämä on valitettavasti arkipäivää.

Elä kuten opetat

Olen sitä mieltä, että järjestöjen olisi aika alkaa elämään niin kuin opettavat. Jos vaaditaan moraalia, olisi syytä itsekin toimia moraalisesti. Jos vaaditaan avoimuutta, olisi itsekin oltava avoin. On aivan uskomatonta, että järjestöjen metsäasiantuntijoina esiintyvät henkilöt eivät tunne nykymetsätaloutta alkuunkaan. Ainakin sellaisen kuvan saa, kun he kritisoivat metsätaloutta vuosikymmeniä sitten vallinneeseen toimintamalliin peilaten. He eivät tunnusta metsäalalla tapahtuneita muutoksia, eikä niiden oletettavia positiivisia seurauksia. Luontoarvojen eteen tehtävät parannukset kun eivät näy heti kaikkialla. He eivät tunnusta myöskään hyvällä metsänhoidolla saavutettuja hyötyjä. Metsien suojelu on moninkertaistunut, monimuotoisuustyö arkipäiväistynyt kaikissa metsäorganisaatioissa, metsien kasvu kiihtynyt, metsien puumäärä kasvanut ja puusto on järeytynyt. Tästä huolimatta nämä järjestöjen ”metsäasiantuntijat” julistavat paatoksella, miten Suomen metsät ovat häviämässä, vanhat metsät katoamassa ja monimuotoisuus uhattuna metsäalan takia. Muita mahdollisia syitä ei juuri edes mietitä, vaikka sieltä voisi saada parempia tuloksia luonnon kannalta.

Tietojen pimittäminen uhkaa uhanalaisia lajeja, koska yksikään järjestö ei kykene seuraamaan kaikkea metsäalan toimintaa aukottomasti ympäri vuoden ja reagoimaan kaikkiin metsänkäyttöilmoituksiin.

Järjestöt kouluttavat ihmisiä etsimään uhanalaisia lajeja metsistä, jotta voivat tarpeen tullen käynnistää konflikteja niiden avulla. (Greenpeace kutsuu heitä vahtikoiriksi. No ainakin he ovat kovia räksyttämään, joten tuollainen haukkumanimi on kai ihan paikallaan) Avoimuuden ja monimuotoisuuden nimissä olisi vähintään kohtuullista, että uhanalaisten lajien esiintymät ilmoitettaisiin välittömästi kansalliseen rekisteriin tai maanomistajille, jotta metsätalouden toimijat voisivat ne saada ajoissa käyttöönsä. Metsäalan organisaatiot suojaavat uhanalaiset lajit mielellään ja tekevät suunnitelmat lajit huomioiden, jos heillä vain on tieto niistä. Tietojen pimittäminen uhkaa uhanalaisia lajeja, koska yksikään järjestö ei kykene seuraamaan kaikkea metsäalan toimintaa aukottomasti ympäri vuoden ja reagoimaan kaikkiin metsänkäyttöilmoituksiin. Olisi luontoarvojen kannalta tärkeämpää, kun tiedot olisi ajoissa käytettävissä.

Olen useaan kertaan pyytänyt järjestöjä kertomaan oman ekologisen ja kestävän vaihtoehtonsa puulle, koska ne vastustavat kannattavaan metsäelinkeinoa niin monella rintamalla ja pyrkivät mahdollisimman pieneen metsien käyttöön. Yksikään Suomessa toimiva järjestö ei ole pystynyt esittämään yhtään vaihtoehtoa!

Sertifikaatti varmistamaan yhdistystoiminnan eettisyys

Tällä hetkellä yhdistysten ja järjestöjen toimintaa ei kehitetä ammattimaisesti ja toiminnan laatu onkin monesti erittäin heikkoa. Ulkopuoliset auditoinnit voisivat kehittää yhdistysten toiminnan laatua merkittävästi ja nostaa koko Suomen yhdistystoiminnan tasoa. Minusta olisi pelkästään hyvästä luoda eettisen toiminnan sertifiointijärjestelmä järjestöille ja yhdistyksille. Järjestelmässä puolueettomat ulkopuoliset asiantuntijatahot voisivat tarkastella järjestöjen toimintaa ja tekisivät kehitysehdotuksia. Sertifioinnin kriteerejä voisi olla esimerkiksi eettisyys, avoimuus, tavoitteiden julkisuus, viestinnän rehellisyys ja toiminnan kohtuullisuus tavoitteiden saavuttamiseksi osapuolia kohtaan. Kriteereistä voisi vastata laaja-alainen yhteistyöryhmä. Yhdistysten, liike-elämän, median, viestinnän, tutkimuslaitosten ja muiden vastaavien tahojen edustajista koottu ryhmä voisi määrittää kriteerit ja auditointiperiaatteet.

Jos olen mielestäsi antanut luonnonsuojelua vastustavia kommentteja, pyydän soittamaan numeroon 040-514 5000 ja kertomaan yksityiskohtaisesti, miten olen vastustanut luonnonsuojelua. Keskustelen mielelläni asiasta, kunhan muistetaan asiayhteys ja antamiani kommentteja käsitellään siinä muodossa kuin olen ne kirjoittanut. Ei siis tulkintojen pohjalta.

Metsätalous on puhtaan tulevaisuuden mahdollistaja

Metsäkeskustelut ovat aika usein yksipuolisten näkemysten värittämiä. Ja miksi ei olisi, sillä metsät ovat lähellä suomalaisia sydämiä. Metsät nähdään niin monesta näkökulmasta, että mielipiteet eivät voi ollakaan muuta kuin monipuoliset. Myös tunteilla on vahva osuus metsäkeskusteluissa. Joillakin on ikäviä kokemuksia vuosikymmenten takaa, kun ojitus on värjännyt mökkijärven veden ruskeaksi. Toisilla taas avohakkuu on muuttanut tuttua maisemaa, joka aiemmin oli komeaa hongikkoa. Metsästäjäkin on voinut joutua vaihtamaan tuttua aluetta lintujen perässä, kun kasvunsa päähän tullut metsä on uudistettu. Koivuvihan aikana metsien monimuotoisuus kärsi, eikä luontoarvoja muutenkaan osattu huomioida ennen 1980 -lukua. 1900-luvun puolivälin jälkeen ojitettiin suot ja maat. Aurauskin lopetettiin valtion mailla vasta 1990 -luvun alkupuolella. Eihän niitä voi hyvällä katsoa varsinkaan jos ei tiedä miksi niitä tehdään. Tunteisiin vetoaa myös vuosikymmeniä metsien käytön rajoittamisella elävät järjestöt ammattimaisella markkinointiosaamisellaan.

Ajat ja toiminta muuttuvat

Nykyään metsänhoidossa huomioidaan vesistönsuojelu, uhanalaiset lajit, riistan piilopaikat, lahopuun säästäminen, metsäkanalinnut, virkistyskäyttäjät, marjastajat, sienestäjät ja monet, monet eri tekijät. Eihän se poista sitä tosiasiaa, että aikanaan on toimittu nykytietämyksen mukaan ihan päin honkia. Nykymetsätalous tuottaa uusiutuvaa puuta meidän kaikkien käyttöön. Rakennamme, pakkaamme, puemme päällemme, huolehdimme hygieniastamme, lääkitsemme itseämme ja jopa syömme puusta lähtöisin olevia raaka-aineita. Kuluttajina metsä tarjoaa meille ekologisen vaihtoehdon. Muuten käyttäisimme monessa kohdassa fossiilisia raaka-aineita ja lämmittäisimme turhaan ilmastoa.

Ilmastovaikutuksilta kuulee sanottavan, että hakkuu pienentää hiilivarastoa. Näin voi ollakin, jos tarkastellaan ainoastaan kyseistä hakkuualaa lyhyellä aikajänteellä, eikä huomioida hakkuussa saadun puun elinkaarta tai vaikutuksia muihin raaka-aineisiin. Mutta jos ajatellaan aluetasolla tai pitkäjänteisesti (kestävästi), hakkuut ovat ehdottomasti hyväksi ilmastolle. Niiden ansiosta metsät pysyvät kasvussa sitomassa hiiltä. Samalla me saamme lisää uusiutuvaa raaka-ainetta ja entistä paremmin kasvavat metsät jalostuksen myötä.

Avohakkuukieltoakin on esitetty. On sanottu, että metsäomistaja saa yhtä hyvät tuotot jatkuvalla kasvatuksella, kun tukin osuus kasvaa ja tuloa tulee useammin. Tämä voi pitää paikkansakin, jos metsä on oikeanlaista, eikä luontaiselle uudistumiselle ole luonnon asettamia esteitä. Ihan joka paikkaan menetelmä ei ole sovelias. Kieltoa on pönkitetty demonisoimalla kuitupuuta, jota jaksollisessa kasvatuksessa syntyy enemmän kiertoajan kuluessa. On hyvä tiedostaa, että myös kuitupuulla on suuri merkitys ilmastolle. Siitä tehdään sellua, josta jalostetaan fossiilisia korvaavia tuotteita. Rakennuksissa hiili on sitoutuneena kuitua pidempään, mutta fossiilisessa öljyssä puhutaan miljoonista vuosista. Jos voimme jättää nuo varastot koskemattomaksi kuitupuun ansiosta, rakennuksiinkin sitoutunut hiili vapautuu aika paljon nopeammin.

Uhkia liioitellaan, vaikutuksia vähätellään

Uhanalaisten lajien seurantaa tehdään kansainvälisen luonnonsuojelujärjestön IUCN:n ohjeiden mukaan. Kysyin Ympäristöministeriöstä ja lajikartoituksia tekeviltä, miten metsätalouden vaikutusta arvioidaan näiden lajien osalta. Arviointi tehdään ryhmäkeskusteluissa ja merkintä tehdään joko/tai menetelmällä. Arvioinnissa ei mietitä vaikutusten vakavuutta, joten emme tiedä mikä on metsätalouden todellinen vaikutus. Tiedämme vain, kuinka moneen lajiin metsien käyttö vaikuttaa. Mielenkiintoista nähdä, joko ensi vuonna julkistettavassa Punaisessa kirjassa on myös uhan vakavuus arvioitu. Ainakin tämä oleellinen puute on kartoituksia tekevien tahojen tiedossa. Edellinen Punainen kirja on julkaistu 2010. Muutokset metsien käsittelyssä ovat hitaita, eikä esimerkiksi 2000 -luvulla tehtyjen muutosten vaikutuksia ole vielä edellisen kartoituksen osalta ollut nähtävissä. Muutokset näkyvät lajistossa verrattain hitaasti, koska talousmetsistämme käsitellään vuositasolla vain pari prosenttia, eikä pitkälle aikajänteelle tehdyt toimenpiteet auta kaikkia lajeja välittömästi. Esimerkiksi säästöpuuryhmä tarjoaa kyllä suojaa pienriistalle heti, mutta lahopuuta ne tuottavat vasta kyseisten puiden kuoltua. Tähän voi mennä kymmeniä tai satoja vuosia.

Saha voi olla monimuotoisuudelle myös hyvästä. Uhanalaisten lajien punaisen kirjan 600 uhanalaisesta metsälajista 138 on uhanalaisia metsien umpeutumisen vuoksi. Jostain syystä tästä ei kuitenkaan olla huolissaan luontojärjestöissä. Oletus luonnontilaisen metsän monimuotoisuudesta on myös harhaanjohtava. Luonnontilainen kuusettunut metsä ei päästä valoa kenttäkerroksen kasveille, jotka kuolevat pimeyteen. Valo on tunnetusti elämän tuoja ja se korostuu kasvimaailmassa.

Hoidettu vs luonnontilainen
Luonnontilainen metsä ei välttämättä ole monimuotoinen. Hoitamalla saadaan esimerkiksi mustikka kasvamaan. Kuva: Juri Laurila

Puu on ylivertainen materiaali kestävyyden näkökulmasta. Tästä kertoo myös se, ettei edes luonnonsuojelujärjestöt osaa esittää parempaa vaihtoehtoa. Puun matka kohti kuluttajaa alkaa kuitenkin aina siitä, että puu kaadetaan. Kunnes tiedämme puulle paremman vaihtoehdon, hakkuiden yleinen vastustaminen on kestämätöntä monella tasolla.

Annetaan siis kunnia yli satavuotiselle metsäntutkimukselle ja metsäosaamiselle. Niillä on saavutettu ennätyksellinen puumäärä ja ennätyksellinen puun kasvu metsiimme, sekä monimuotoisuutta lisäävien toimien yleistymisen kaikessa metsänkäytössä. Suomessa metsien käyttö on maailman kestävintä ja voimme näyttää esimerkkiä myös muille maille. Puun käyttö mahdollistaa puhtaamman maailman meille ja tuleville sukupolville. Ollaan ylpeitä maailmanluokan metsätaloudestamme!

Puuta vai muuta?

Luontojärjestöt kampanjoivat kiivaasti puuraaka-aineen käyttöä vastaan. Erityisesti heidän tavoitteena tuntuu olevan puuntuottamisen kannattavuuden laskeminen ja puutuotteiden kilpailukyvyn romuttaminen. Minä ihmettelen suuresti, missä järki?

Ilmastonmuutos on yksi kaikien luontojärjestöjen agendalla oleva asia. Jokainen niistä antaa julkisesti kuvaa, että meidän pitäisi taistella ilmastonmuutosta vastaan entistä voimakkaammin keinoin. Sama tavoite on myös kaikilla EU mailla, joista Suomi tekee pioneerityötä näyttäen muille kuinka hyvin saadaan tuloksiakin aikaiseksi. Sama tavoite on myös kaikilla suomalaisilla elinkeinoelämän sektoreilla. Päästöjä pyritään madaltamaan ja suosimaan uusiutuvia raaka-aineita ja energiaa. Metsäsektori pyrkii tekemään kaikkensa, jotta suomalaiset metsät sitoisivat hiiltä mahdollisimman tehokkaasti myös tulevaisuudessa. Tätä ilmastotyötä suomalainen metsäsektori on tehnyt tuloksellisesti jo yli sadan vuoden ajan, kuten tilastot kiistattomasti näyttävät. Myös tutkijat ovat sitä mieltä, että ilmaston kannalta paras vaihtoehto on pitää metsät kasvussa ja käyttää uusiutuvaa puuta fossiilisten raaka-aineiden sijasta.

Myös muoviroskan määrä luonnossa ja vesistöissä on heidän tähtäimessä. Itsekin paheksun aina sitä autoilijaa, joka aloittaa ympäristön siivoamisen autosta ajaessaan sitä tai sitä retkeilijää, joka jaksaa kantaa roskia metsään, mutta ei sieltä pois. Suomalainen metsäteollisuus on kehittänyt uusia biomateriaaleja pakkauksiin, jotka hajoavat suhteellisen nopeasti luontoon päätyessään. Nämä tuotteet eivät aiheuttaisi myöskään kasvavaa mikromuoviongelmaa. Eli metsäteollisuus vastaa järjestöjen huoleen käytännön tasolla.

Puuvillan kasvatus vaatii paljon vettä muutenkin kuivilla alueilla. Lisäksi se vaatii huomattavan paljon ympäristömyrkkyjä. Kasvava globaali väestö kuitenkin tarvitsee vaatteita. Niitä voidaan tuottaa puuvillan sijasta vaikkapa raakaöljystä, kuten vuoden turhakkeeksikin valittu fleece. Synteettiset kankaat ovat kuitenkin ympäristöle haitallisia ja järjestöt paheksuvat fleecen käyttöä mikromuovin lisääntymisellä luonnossa. Suomalainen metsäteollisuus on tuottanut puukuituista kangasta vuosikymmenet. Monelle viskoosi onkin varmaan tuttu. Ekologisesti kestävä, eikä aiheuta ympäristökatastrofeja. Nykyään tehdään yhä enemmän vaatteita liukosellupohjaisista materiaaleista. Eli metsäteollisuus vastaa järjestöjen huoleen käytännön tasolla.

Uusiutuvan energian tuottaminen fossiilisia energian lähteitä korvaamaan on ensiarvoisen tärkeää, jotta kokonaiskierrossa olevan hiilen määrä ei kasvaisi. Vesivoimaa luontojärjestöt eivät hyväksy, kuten Rovaniemellä Sierilän voimalaitoshankkeessa tuli voimakkaasti esiin. Tuulivoimalat ja aurinkopaneelit vaatii aika suuret määrät metallia ja muita raaka-aineita valmistuksessa. Kuitenkaan kaivosten perustaminen ei käy luontojärjestöille alkuunkaan. Itkupotkuraivarit lentelevät jokaisesta vihjauksestakin kaivosten perustamisesta. Ydinvoimalat ovat ilmastoystävällisiä, mutta koska siinä käytetään uraania, niitä ei saisi tehdä. Metsäteollisuus tuottaa jo nyt energiaa kuituteollisuuden yhteydessä ja biopolttoaineiden jalostaminen on nousussa. Energiapuu on pääasiassa harvennushakkuiden sivutuotteena syntyvää pieniläpimittaista puuta ja parempi puuaines menee muuhun jalostukseen. Esimerkiksi rakentamiseen tai toisen asteen raaka-aineen (sellun) valmistukseen. Luontojärjestöt vastustavat kiivaasti puun energiakäytön lisäämistä, vaikka sillä voidaan vähentää fossiilisen öljyn, fossiilisen kaasun, fossiilisen kivihiilen ja fossiilisen ruskohiilen käyttöä. Energiapuuta kerryttävien harvennusten tehtävä on mahdollistaa laadukkaan tukkipuun kasvattaminen pitkäaikaisia hiilivarastoja (esim. rakennuksia) varten. Energiapuu syntyy metsän kasvun aikana metsänhoidollisista toimenpiteistä. Avohakkuita ne eivät siis missään tapauksessa lisää. Harvennukset myös kiihdyttävät metsien kasvua, eli hiilensidontaa samalla kun ne mahdollistavat uusiutuvan energian tuotannon. Eli metsäteollisuus vastaa järjestöjen huoleen käytännön tasolla.

Valtio saa 4 miljardia euroa verotuloja yhteiskunnan palveluiden tuottamiseen metsätalouden ansiosta

Kuten mikä tahansa talouden ala, myös metsätalouden tuleekin olla kannattavaa. Luontojärjestöt kuitenkin paheksuvat metsätalouden kannattavuutta tämän tästä. On absurdia ajatella, että luontojärjestöt vastustavat metsätalouden kannattavaa toimintaa, koska nimenomaan kannattava toiminta mahdollistaa uusiutuvien raaka-aineiden, materiaalien ja energian tuotannon kestävästi. Lisäksi hyvin toimiva metsäsektori tuottaa yhteiskunnallemme miljardien lisäarvon vuosittain ja valtio saa 4 miljardia euroa verotuloja yhteiskunnan palveluiden tuottamiseen metsätalouden ansiosta. Silläkään ei ole järjestöille merkitystä, voidaanko lapsiperheitä tukea, vanhuksia auttaa hyvään vanhuuteen tai ylläpitää ilmaista koulujärjestelmää valtion tuella. Järjestöt ovat valmiita mihin tahansa uhrauksiin omien tarkoitusperiensä saavuttamiseksi. Mutta mitä ne tarkoitusperät ovat? Metsätalouden alasajo? Eli samalla uusiutuvien raaka-aineiden tuotannon loppuminen. Mitä siitäkin seuraisi?

Viimeisimpänä, mutta ei missään tapauksessä vähäisimpänä järjestöt esittävät avohakkuiden kieltämistä. Metsätalouden taloudellisesti kannattavimman toiminnan kieltäminen vaikuttaisi koko sektorin kannattavuuteen. Järjestöt muuttivat ensin metsälakia (no lainsäätäjät järjestöjen miellyttämiseksi) jatkuvan kasvatuksen lisäämiseksi. Metsänomistajat eivät ole ihastuneet tähän, koska se on osoittautunut ilmeisen huonosti kannattavaksi taloudellisesti. Nyt ollaankin sitten heti valtion kirstulla. Avohakkuiden kieltäminen valtion mailla maksaisi kymmeniä miljoonia euroja joka vuosi menetettyinä hakkuutuloina. Järjestöt esittivät avohakkuukieltoa aikaisemmin kaikkiin metsiin, mutta se ei saanut kannatusta. Nyt on media paremmin valjastettu ja muutoinkin järjestöjen järjestäytyminen paremmin hoidettu ja aloite meneekin todennäköisesti eduskunnan käsiteltäväksi. Siellä se tyrmätään, koska aloite on tavoitteiltaan ristiriitainen ehdotettuihin muutoksiin, eikä se ole hyväksyttävissä sen vuoksi.

Mitä tilalle?

Tärkein kysymys kaiken tämän vastustuksen takana on, mitä meidän pitäisi käyttää raaka-aineena? Mikä on puun vaihtoehto? Jos metsien puuntuotannollinen käyttö tehdään liian kalliiksi, Suomen metsät ehkä säilyvät hetken kauemmin terveenä ja koskemattomana (Sitten siitä tulee riukuuntunutta läpitunkematonta ryteikkönä, jossa ei viihdy kukaan tai mikään) ja hyödynnämme uusiutumattomia raaka-aineita entistä enemmän. Vaihtoehtona on, että sama puumäärä vain hakataan jostain muualta ja jalostetaan matalamman standardin maissa, josta me sitten hyvää hyvyyttämme ostamme ja tyytyväisenä käytetään ”ekologisia tuotteita”. Meidän metsälajit kuolevat ilmastonmuutokseen kuitenkin, kun emme enää tee mitään sen eteen.

Ilmaston kannalta tärkeintä olisi pitää metsätalous kannattavana siinä maassa, jossa se on kaikista maailman maista kestävintä myös monimuotoisuuden säilyttämisessä. Eli Suomessa!

Ilmaston kannalta tärkeintä olisi pitää metsätalous kannattavana siinä maassa, jossa se on kaikista maailman maista kestävintä myös monimuotoisuuden säilyttämisessä. Eli Suomessa!