Rehellisyys kunniaan

Suomalaista metsäkeskustelua on riivannut jo pitkään vihreä valhe. Meille on pesiytynyt joukko moraalittomia ihmisiä, jotka käyttävät härskisti hyväkseen ihmisten tahtoa pitää luonnosta huolta. Nämä ihmiset osaavat esiintyä tilanteen vaatimalla tavalla silloin, kun seurassa on metsien käytöstä oikeasti jotain tietäviä. Väitteet ovat silloin maltillisempia ja valikoituvat siten, ettei niistä kovin keskustelua synny. Asiantuntijat lähinnä hymähtävät väitteille, jotka ovat merkityksettömiä, vaikkakin vääriä.

Kävin Rovaniemellä Sahanperän Savotta -tapahtumassa. Tapahtuma on metsäalan tapahtuma, jossa tuodaan metsäalaa monipuolisesti ihmisten tietoisuuteen. Mukana on myös virkistyskäyttö ja luonnonsuojelu aivan luonnollisesti, koska ne ovat osa suomalaista metsien käyttöä. Mukana oli myös Suomen Luonnonsuojeluliitto omalla ständillään markkinoimassa Vihreiden vaalikampanjana toimivaa #avohakkuuthistoriaan -kansalaisaloitetta.

Kuunnellessani, mitä heidän asiantuntijansa maallikoille syöttää, aloin voida fyysisesti pahoin.

Halusin mennä keskustelemaan aiheesta ihan kasvotusten. Ständillä oli kuitenkin ihmisiä, joten jäin kiltisti odottelemaan heidän taakseen ja lueskelin samalla, mitä kampanjan roll-uppiin oli kirjoitettu. Roll-upista puuttui vain Suomen valtionmetsien avohakkuiden vaikutus ruotsidemokraattien vaalitulokseen. Niin mielikuvituksellista soopaa siihen oli laitettu. Mutta ei se ollut vielä mitään. Kuunnellessani, mitä heidän asiantuntijansa maallikoille syöttää, aloin voida fyysisesti pahoin. En voinut käsittää, miten törkeästi vakavalla naamalla valehdellaan ihmisille, vaikka kyseinen asiantuntija aivan varmasti tiesi puhuvansa palturia.

Päätin jatkaa matkaa, mutta jäin miettimään juuri näkemääni näytelmää. Totesin, että kaikenlainen keskustelu heidän kanssaan on aivan turhaa. Luonnon monimutkainen ekosysteemi ei ole näille asiantuntijoille mitenkään hallussa. He vetävät aivan tuulesta temmattuja yhteyksiä viljellessään syytöksiä ja muuttavat kaikki metsien käytössä opitut ja metsäntutkimuksessa selvitetyt lainalaisuudet juuri sellaisiksi, kuin haluavat. Jäin miettimään, onko toimintamalli tietoinen taloudellisiin tavoitteisiin pääsemiseksi luotu malli, vai onko kyseessä kultti?

Avohakkuita vastustavaa kansalaisaloitetta markkinoidaan millä tahansa argumenteilla. Suomen Luonnonsuojeluliiton asiantuntija Paloma Hannonen on kytkenyt jo lähes kaikki maailmassa tapahtuvat asiat suomalaisen avohakkuun syyksi. Odotan vain Trumpin valtaanpääsyä ja Putinin Krimin valtausta listalle. Esimerkiksi alavireiset kanalintukannat ovat kuulemma avohakkuiden syytä. Kannathan ovat olleet nyt muutaman vuoden alhaalla, koska säätilat ovat olleet todella rajuja vastakuoriutuneille poikasille. Yhtenä kesänä oli juhannusviikon lumi maassa ja toisen satoi jatkuvasti. Untuvapeitteiset poikaset eivät vaan selviydy sellaisesta. Ja kun vielä tutkimukset viittaavat siihen suuntaan, ettei kanalinnuilla ole ongelmia elää talousmetsissä ja avohakkuiden keskikoko laskee koko ajan, voidaan väite todeta täysin mielikuvituksen tuotteeksi. Sama voidaan sanoa hömötiaisten ja muiden pikkulintujen osalta. Äkillisen kannan romahtamisen syitä on syytä hakea muualta. Vaikkapa neonikotioiden käytöstä, ilmaston muuttumisesta tai jostain muusta. Metsätaloudessa ei ole tapahtunut mitään niin radikaalia, mikä selittäisi äkilliset vaihtelut. Tämä johtuu jo siitä, että metsistämme käsitellään vain 1/50 vuosittain, josta vain osa on avohakkuita. Keskusteluun tuli jo jopa jollain asteella absurdeja piirteitä, kun äidinkielen lehtori Leena Vahala alkoi väittää, ettei 40 prosentilla viime vuodesta kasvanut kanalintupopulaatio tarkoita kannan elpymistä (Elpyä = vahvistua uudelleen). Hän on toki ennekin osallistunut keskusteluihin ilmeisenä tavoitteenaan viedä keskustelua sivuraiteelle, mutta että haastamalla suomen kieltä. Minulla ei luonnollisestikaan ole kompetenssia lähteä väittelemään tästä aiheesta, koska hän on äidinkielellisesti selvästi korkeammin koulutettu, kuin tiedottajan koulutuksen saanut metsäasiantuntija.

Vahala metsopopulaatio

Oli miten oli, ymmärsin että meidän kaikkien metsäalan ihmisten on otettava metsäalan viestintä entistä vakavammin. Meidän on kerrottava ihmisille, mitä metsäalalla oikeasti tapahtuu ja puututtava jokaiseen virheelliseen viestiin, johon törmäämme. Vaikka tietäisimme itse, että järjestöjen sanoma on puppugeneraattorista peräisin, on meidän vastuulla katkaista valheellisen viestin tie. Maallikoilla ei ole mahdollisuuksia ymmärtää, että heitä kustaan silmään, jos me emme anna oikeaa tietoa heille. Viherpopulismi on tuhon tie, jolla ei ole luonnon tai ilmaston kannalta mitään positiivisia vaikutuksia.

Tekstiä muutettu 15.9.2018 (lisätty metsätalouden ja kanalintukantojen yhteydestä kertova kappale)

Mainokset

Eettisen toiminnan vaatiminen on tuomittavaa?

Teetin yritykseni nimissä kyselytutkimuksen, jossa tiedustelin ihmisten näkemyksiä ja mielikuvia Älykylä:stä. Vastauksia tuli ihan kiitettävästi ja ne olivat pääsääntöisesti asiallisia. Kuitenkin yhteen kommenttiin kiinnitin huomiota. Yksi vastaaja kyseenalaisti ekologisen asumisen kehittämisen, koska yrityksen toimitusjohtaja on voimakkaan luonnonsuojeluvastainen. En ihmettele tätä mielikuvaa, mikä on syntynyt luonnonsuojelijoiden tekemistä tulkinnoista, eikä siitä mitä olen oikeasti kirjoitanut. En ole kirjoittanut koskaan luonnonsuojelua vastustavia kommentteja ja työskennellessäni aiemmin Metsähallituksen suunnittelijana koin suurta iloa aina voidessani suunnitella arvokkaita luontokohteita suojaavia toimenpiteitä. Luontoarvot ovat minulle tärkeitä ja lasteni ja lastenlasteni vuoksi haluan taata myös heille puhtaan paikan asua ja elää. Sen vuoksi kannattaa itsensä asettaa rohkeasti etulinjaan ja kuten edelläkävijöille usein käy, maalitauluksi. Onhan asetelma hieman epätasainen, kun yksityishenkilöä vastassa on kymmenien miljoonien viestintäbudjeteilla varustetut järjestöt. Uskon totuuden kuitenkin olevan vahvempi kuin järjestöjen propagandakoneiston suoltama höttö.

Luonnonsuojelu vai luonnonsuojelujärjestö

Korjataan nyt tämä virheellinen näkemys. Näkemyksen kirjoittaja luultavasti on sekoittanut luonnonsuojelun ja luonnonsuojelujärjestöt keskenään. Ne eivät ole sama asia. Luonnonsuojelu on nimensä mukaisesti luonnon eteen tehtävää työtä ja järjestötoiminta kymmenien miljoonien eurojen liikevaihtoa suojaava liiketoiminnan ala. En ole luonnonsuojelua vastaan millään lailla. Minusta monimuotoinen luonto on tärkeä ja olen ilolla seurannut metsäalan kehittymistä monimuotoisemman luonnon edistämiseksi. Se, mitä toistan sosiaalisen median keskusteluissa, lehtikirjoituksissani ja muissa yhteyksissä ei ole luonnonsuojeluvastaisuutta. Päin vastoin pyrin luonnonsuojelukulttuurin kehittymiseen. En koe millään tavalla sitä, että korjaan luonnonsuojeluaktivistien populistista viestintää, laajennan näkökulmia, tuen uusiutuvien materiaalien kestävää käyttöä, ja kampanjoin puhtaamman ilmaston puolesta olisi luonnonsuojeluvastaisuutta. Toki joku voi olla tästäkin eri mieltä, koska järjestöjen epäeettisen toiminnan esiintuominen voi uhata niiden taloutta. Suvaitsevaisuus eriäviä mielipiteitä ja näkemyksiä kohtaan ei ole aktivistien vahvuus.

Mielestäni on moraalisesti ja eettisesti väärin syöttää metsäasioita tuntemattomille ihmisille virheellistä mielikuvaa nykymetsätaloudesta ja siihen pitäisi jokaisen metsäasiantuntijan reagoida. On väärin, että mediatalot sitoutuvat #vastuujournalismi:in, mutta unohtavat sen ympäristöjärjestöjen kohdalla. Siitäkin huolimatta, että ne ovat tunnetusti yhden asian ja yksipuolisten tulkintojen ajajia. Aina löytyy kesätoimittajia ja muita, jotka eivät ole ehtineet tutustua JSN:n journalistin ohjeisiin tai omaavat niin vahvan henkilökohtaisen mielipiteen, etteivät uskalla ottaa riskiä sen horjuttamisesta haastattelemalla nykymetsätalouden tuntijoita. Toimittajalla on vapaus tehdä omannäköisiä juttuja ja niin sen pitääkin olla. Mutta jos toimittaja valikoi omaa mielipidettänsä tukevia haastateltavia juttuihin ilman toista näkökulmaa, ei voida enää puhua journalismista. Ympäristöasioissa tämä on valitettavasti arkipäivää.

Elä kuten opetat

Olen sitä mieltä, että järjestöjen olisi aika alkaa elämään niin kuin opettavat. Jos vaaditaan moraalia, olisi syytä itsekin toimia moraalisesti. Jos vaaditaan avoimuutta, olisi itsekin oltava avoin. On aivan uskomatonta, että järjestöjen metsäasiantuntijoina esiintyvät henkilöt eivät tunne nykymetsätaloutta alkuunkaan. Ainakin sellaisen kuvan saa, kun he kritisoivat metsätaloutta vuosikymmeniä sitten vallinneeseen toimintamalliin peilaten. He eivät tunnusta metsäalalla tapahtuneita muutoksia, eikä niiden oletettavia positiivisia seurauksia. Luontoarvojen eteen tehtävät parannukset kun eivät näy heti kaikkialla. He eivät tunnusta myöskään hyvällä metsänhoidolla saavutettuja hyötyjä. Metsien suojelu on moninkertaistunut, monimuotoisuustyö arkipäiväistynyt kaikissa metsäorganisaatioissa, metsien kasvu kiihtynyt, metsien puumäärä kasvanut ja puusto on järeytynyt. Tästä huolimatta nämä järjestöjen ”metsäasiantuntijat” julistavat paatoksella, miten Suomen metsät ovat häviämässä, vanhat metsät katoamassa ja monimuotoisuus uhattuna metsäalan takia. Muita mahdollisia syitä ei juuri edes mietitä, vaikka sieltä voisi saada parempia tuloksia luonnon kannalta.

Tietojen pimittäminen uhkaa uhanalaisia lajeja, koska yksikään järjestö ei kykene seuraamaan kaikkea metsäalan toimintaa aukottomasti ympäri vuoden ja reagoimaan kaikkiin metsänkäyttöilmoituksiin.

Järjestöt kouluttavat ihmisiä etsimään uhanalaisia lajeja metsistä, jotta voivat tarpeen tullen käynnistää konflikteja niiden avulla. (Greenpeace kutsuu heitä vahtikoiriksi. No ainakin he ovat kovia räksyttämään, joten tuollainen haukkumanimi on kai ihan paikallaan) Avoimuuden ja monimuotoisuuden nimissä olisi vähintään kohtuullista, että uhanalaisten lajien esiintymät ilmoitettaisiin välittömästi kansalliseen rekisteriin tai maanomistajille, jotta metsätalouden toimijat voisivat ne saada ajoissa käyttöönsä. Metsäalan organisaatiot suojaavat uhanalaiset lajit mielellään ja tekevät suunnitelmat lajit huomioiden, jos heillä vain on tieto niistä. Tietojen pimittäminen uhkaa uhanalaisia lajeja, koska yksikään järjestö ei kykene seuraamaan kaikkea metsäalan toimintaa aukottomasti ympäri vuoden ja reagoimaan kaikkiin metsänkäyttöilmoituksiin. Olisi luontoarvojen kannalta tärkeämpää, kun tiedot olisi ajoissa käytettävissä.

Olen useaan kertaan pyytänyt järjestöjä kertomaan oman ekologisen ja kestävän vaihtoehtonsa puulle, koska ne vastustavat kannattavaan metsäelinkeinoa niin monella rintamalla ja pyrkivät mahdollisimman pieneen metsien käyttöön. Yksikään Suomessa toimiva järjestö ei ole pystynyt esittämään yhtään vaihtoehtoa!

Sertifikaatti varmistamaan yhdistystoiminnan eettisyys

Tällä hetkellä yhdistysten ja järjestöjen toimintaa ei kehitetä ammattimaisesti ja toiminnan laatu onkin monesti erittäin heikkoa. Ulkopuoliset auditoinnit voisivat kehittää yhdistysten toiminnan laatua merkittävästi ja nostaa koko Suomen yhdistystoiminnan tasoa. Minusta olisi pelkästään hyvästä luoda eettisen toiminnan sertifiointijärjestelmä järjestöille ja yhdistyksille. Järjestelmässä puolueettomat ulkopuoliset asiantuntijatahot voisivat tarkastella järjestöjen toimintaa ja tekisivät kehitysehdotuksia. Sertifioinnin kriteerejä voisi olla esimerkiksi eettisyys, avoimuus, tavoitteiden julkisuus, viestinnän rehellisyys ja toiminnan kohtuullisuus tavoitteiden saavuttamiseksi osapuolia kohtaan. Kriteereistä voisi vastata laaja-alainen yhteistyöryhmä. Yhdistysten, liike-elämän, median, viestinnän, tutkimuslaitosten ja muiden vastaavien tahojen edustajista koottu ryhmä voisi määrittää kriteerit ja auditointiperiaatteet.

Jos olen mielestäsi antanut luonnonsuojelua vastustavia kommentteja, pyydän soittamaan numeroon 040-514 5000 ja kertomaan yksityiskohtaisesti, miten olen vastustanut luonnonsuojelua. Keskustelen mielelläni asiasta, kunhan muistetaan asiayhteys ja antamiani kommentteja käsitellään siinä muodossa kuin olen ne kirjoittanut. Ei siis tulkintojen pohjalta.

Kansalaisaloite propagandan levittämiseksi

Luontojärjestöt ovat jättäneet kansalaisaloitteen avohakkuiden kieltämiseksi valtion mailla. Lakialoite pitää kuitenkin sisällään tutkimustiedon vastaisia, sekä ristiriitaisia esityksiä, jotka ovat lähinnä luontojärjestöjen mielipiteitä, vaikka ne esitetään faktana. Kansalaisaloite -palvelun tarkoitus ei ole järjestöjen propagandan levittäminen. Valitettavasti nyt se valjastettiin juuri sellaiseksi demokraattisen päätöksenteon irvikuvaksi, jonka vuoksi koko kansalaisaloitteen olemassaolo on uhattuna muutoinkin.

Listasin muutaman epäkohdan aloitteesta:

  1. Aloitteessa vaaditaan jatkuvan kasvatuksen menetelmiä käytettäväksi kaikkialla, vaikka metsätutkimus osoittaa, ettei se ole soveltuva kaikille alueille. Vaatimus avohakkuuttomuudesta on aloitteen tekijöiden julkisuudessa esittämien perusteluiden ja aloitteen pääasiallisen sisällön kuvailun perusteella itse asiassa vaatimus jatkuvan kasvatuksen käytöstä, vaikka se on kirjattu avohakkuuttomuutena. Peitteellinen metsänkasvatus on yleiskäsite, jota ei ole tarkasti määritelty ja joka elää koko ajan.
  2. Aloitteessa esitetään Metsähallitukselle kestävän kehityksen taloudellisten, sosiaalisten ja ekologisten kriteerien noudattamista ja tuloksellista toimintaa. Avohakkuu on taloudellisesti ylivoimaisesti kannattavin uudistamismenetelmä suurimmalla osalla valtion metsätalousalueita. Sosiaalisessa näkökulmassa yksi merkittävimmistä tekijöistä on työpaikkojen säilyttäminen erityisesti haja-asutusalueilla, joilla valtaosa valtion metsätalousalueista sijaitsee. Vaatimus uhkaa näiden alueiden sosiaalista pääomaa ja elinvoimaisuutta, joka on muutenkin haasteellista. Lisäksi tuloksellinen toiminta vaarantuu lakialoitteessa esitetyillä menetelmämuutoksilla. Aloite ja sen sisältö ovat siis ristiriidassa keskenään.
  3. Aloitteessa korjaavaksi menetelmäksi aloitteessa esitettyjen vaatimusten vastaisesta toiminnasta esitetään vaatimusta vallinneen olotilan palauttamisesta. Mikäli avohakkuu on tehty, sen korvaava toimenpide olisi siis metsän uudistaminen, kuten nykyisinkin. Varttunutta metsää ei ole mahdollista tilalle siirtää kohtuullisin kustannuksin.
  4. Yleiset yhteiskunnalliset velvoitteet Metsähallitukselle on jo määritelty laaja-alaisessa yhteistyössä niiden tahojen kanssa, joita Metsähallituksen toiminta koskettaa. Lakialoite on loukkaava demokraattisesta valmistelua kohtaan, koska juuri tehdyssä Metsähallituslaki -uudistuksessa osallistettiin laajasti sidosryhmiä ja lain uudelleen avaaminen joiltakin kohdin vaatisi käytännössä koko lain uudelleen valmistelua.
  5. Ilmaston kannalta esitys on vahingollinen, vaikka sitä käytetään perusteluissa. Luonnonvarakeskuksen tutkimuspohjainen vallitseva käsitys on, että metsien käyttöä lisäämällä voidaan parantaa metsien hiilensidontakykyä. Lisäksi kohdekohtaisen tarkastelun laajentaminen puuraaka-aineen elinkaarta koskemaan ja ottamalla huomioon substituutiovaikutus, metsien pitäminen mahdollisimman tehokkaassa kasvussa on ilmaston kannalta paras vaihtoehto. Aloite taas tarkoittaisi metsien hiilensidontakyvyn alenemista laaja-alaisesti ja pitkäaikaisesti. Tältä osin aloite ja sen perustelut poikkeavat toisistaan yleisen käsityksen mukaan.
  6. Aloitetta perustellaan myös virkistyskäytön lisäämisellä. Tutkitun tiedon perusteella sekä suomalaiset, että ulkomaalaiset viihtyvät parhaiten hoidetuissa metsissä. Metsätalouden ylläpitämät metsäautotiet mahdollistavat helpon pääsyn metsään virkistäytymään. Valtion maista on aktiivisen käytön piirissä 2 prosenttia vuosittain. Suurin osa käsittelyistä on harvennushakkuita, joilta kertyy metsäteollisuuden käyttöön merkittävä määrä puuta. Myös energiapuu tulee harvennuksilta. Aloitteessa ei osoiteta, miten virkistyskäyttö lisääntyisi, koska nykyisinkin valtion mailla on monipuoliset mahdollisuudet virkistäytymiseen.
  7. Jatkuvapeitteinen kasvatus johtaisi monella alueella metsien kuusettumiseen. Kuusettuminen johtaa juurikäävän yleistymiseen ja myrskytuhoalttiuteen. Ilmastonmuutoksen ennustetaan aiheuttavan lisääntyviä myrskyjä ja aloitteen perustelut näiltä osin ovat virheellisiä. Aloitteessa esitetyt olettamukset vaikutuksista eivät ole tutkimusperusteisia.
  8. Avohakkuiden positiiviset vaikutukset lajistolle, mustikalle ja linnustolle on jätetty pois ja poimittu vain mahdollisia negatiivisia vaikutuksia. Lisää aiheesta Suomen Metsäyhdistyksen artikkelista.
  9. Lakialoite on sisällöltään huomattavilta osin virheellistä ja tieteellisten tutkimustulosten vastainen. Tekstiosiossa on selvästi havaittavissa viitteitä siitä, että lakialoitteen tekijöiden mielipide esitetään tieteellisesti todennettuna faktana ja erehdyttää siten aloitteen lukijaa.
  10. Aloite ei ole metsäntutkimukselliseen perustuva ja esitetyt vaikutukset ovat lähinnä hypoteettisiä toivomuksia, jotka on esitetty tulevina muutoksina.
  11. Aloitteessa on esitetty, että siirtyminen erirakenteisen metsän kasvatukseen voi aiheuttaa tilapäisiä taloudellisia menetyksiä. Todellisuudessa vaikutukset olisivat merkittäviä ja tilapäisyys kestäisi vähimmilläänkin kymmeniä vuosia. Valtiontaloudesta katoaisi kymmeniä miljoonia euroja tuloja joka vuosi, joka olisi poissa vanhuksilta, lapsilta, vähävaraisilta, koulutuksesta, terveydenhuollosta jne. Aloitteen mukaiset muutokset voivat aiheuttaa myös pysyviä taloudellisia menetyksiä sekä Metsähallitukselle, yhteiskunnalle, että metsäteollisuudelle.
  12. Aloitteessa esitetään, että jatkuva kasvatus on heti kannattavampaa merkittävässä osassa metsiä. Väitettä ei ole pystytty tieteellisesti todentamaan vuosikymmenten tutkimuksista huolimatta. ”Merkittävä osa” on myös epämääräinen määre, sillä jollekin merkittävä osa tarkoittaa suurinta osaa ja toisille voi pienelläkin osalla olla merkittävä vaikutus. Esimerkiksi Sakatin kaivoshanke, jossa malmio sijaitsee lähes Natura-alueen rajalla 300 metrin syvyydessä ja jopa sivustapäin kaivettavan tunnelin katsotaan aiheuttavan merkittäviä muutoksia Natura-alueeseen. Lauserakenteella annetaan selvästi harhaanjohtavaa kuvaa merkittävyydestä, joka saattaa tarkoittaa sitä, että osa allekirjoittajista allekirjoittaa aloitteen luullen merkityksen olevan suuremman kuin se onkaan.
  13. Taloudellisten vaikutusten vertaaminen yleisten yhteiskunnallisten velvoitteiden kustannuksiin ei ole vertailukelpoista. Metsätalouden taloudellinen kannattavuus mitataan euromääräisesti saatuina myyntituloina, eikä laskennallisesti hakkaamatta jätetyn saamatta jääneeseen tulona. Aloitteen taloudellisten vaikutusten arviointi koskee pääasiassa muita arvoja, kuin taloudellisia arvoja ja on siten harhaanjohtava.
  14. ympäristövaikutusten arviointi on tehty puutteellisesti, eikä siinä ole otettu huomioon vaikutuksia lajistolle kattavasti. Avohakkuuala ja sen jälkeinen taimikkovaihe tarjoaa erinomaiset elinolosuhteet sadoille lajeille, joista osa on uhanalaisia. Avohakkuu ja maanmuokkaus muuttavat ympäristöä pienialaisesti, mutta isommassa mittakaavassa niiden merkitys pienenee olemassa olevan lajiston suhteen. Arvioinnissa ei huomioida avohakkuun myönteisiä vaikutuksia lajistolle.
  15. Uhanalaisten lajien osalta suurin osa lajeista elää alueilla, joilla metsätaloutta ei harjoiteta. Ehdoton enemmistö lajeista on lehtolajeja, eikä Metsähallitus tee avohakkuita lehdoissa. Mainituista lajeista jopa 300 on uhanalaisia sulkeutuvien metsien vuoksi. Avohakkuuttomuus ei vaikuta myönteisesti niihin lajeihin. Lisäksi on selvinnyt, ettei metsätalouden todellisia vaikutuksia ole arvioita uhanalaisarvioinnissa, eikä tutkimustietoa näiltä osin voi soveltaa tässä aloitteessa. Kyseessä on tältäkin osin harhaanjohtavan tiedon antaminen lakialoitteessa.
  16. Lintujen osalta on mainittava, että lintujen yhtäkkiseen vähenemiseen ja metsätalouteen ole voitu osoittaa selviä yhteyksiä. Kuitenkin esimerkiksi Bird Life Suomen asiantuntija arvioi Metsähallituksen metsänhoidon suosivan lintuja yksityistä metsätaloutta paremmin. Tässäkin osiossa Metsähallituksen metsätalouden vaikutuksista annetaan harhaanjohtavaa tietoa.
  17. Vaikutuksia poronhoidolle on aloitteessa liioiteltu. Metsähallituksella on toimivat käytännöt, joiden mukaan se toimii poronhoitoalueella yhteistyössä paliskuntien kanssa. Poromiehet myös työllistyvät hiljaisena aikana Metsähallituksen metsuritöissä, joita nykyään ovat pääasiassa taimikoiden raivaukset, jotka ovat seurausta avohakkuista.
  18. Aloitteen vaikutusten arvioinnissa käsitellään pitkästi kaikkea Suomen luontoon liittyvää yksipuolisesti ja tarkoitushakuisesti. Koko aloitteen voidaan tulkita olevan luontojärjestöjen propagandaa tiivistävä manifesti, eikä lakialoite.

Näillä perusteilla olen lähettänyt oikeusministeriöön sähköpostia, jossa vaadin aloitteen pikaista poistamista Kansalaisaloite.fi -palvelusta.

PissaaVJ

Media edelleen ympäristöjärjestöjen otteessa?

Valtakunnan suuret mediat toitottavat vastuullisen journalismin puolesta. Mutta kun kyseessä on ympäristöjärjestöjen propaganda, ei vastuujournalismista ole tietoakaan. Tämä on loistava esimerkki siitä, miten muun muassa YLE:n ja Helsingin Sanomien toimitukset konttaavat ympäristöjärjestöjen edessä kumartaen kuin kuninkailleen.

YLE oli kutsunut kaksi pahimmasta päästä olevaa aktivistia kertomaan, kuinka Suomessa pitäisi metsätaloutta harjoittaa. Ei siis vahingossakaan ketään metsäalan asiantuntijaa, joka olisi voinut heti puuttua räikeään valehteluun ja totuuden muutteluun. Siinä sitten kirkkain silmin kerrotaan kansalle, kuinka hieno aloite on tehty toimittajan vähän myötäillessä. Minusta tuollainen ei ole vastuullista journalismia, vaan vahingollista toimintaa kaikelle suomalaisuudelle.

Minulla on uutinen medialle! Luontojärjestöt ovat yhden asian järjestöjä, joille ei totuus ole vuosikymmeniin ollut kovin painava asia. Niiden tehtävä on synnyttää kiistoja, jotta ihmiset antaisivat heille rahaa!

Kansalaisaloitteen sisältö ei ole merkitsevä

Pyyntööni aloitteen poistamisesta sain kielteisen vastauksen. Oikeusministeriö ei tarkista sisältöä, vaan vastuussa siitä on aloitteen tekijä. Kansalaisaloite.fi:n ylläpito tarkistaa vain, onko aloite sääntöjen mukainen, eikä siellä ole rehellisyysvaatimusta. Aloite on ilmaisunvapauden piirissä, joten tällainenkin satuilu on mahdollista julkisuustemppuna. Voimmekin varmasti odottaa näitä tarinoita kansalaisaloitteen muodossa lisää tulevaisuudessa. Eduskunta voi sitten ampua niitä alas, jolloin luontojärjestöt saavat taas uuden syyn nostaa meteliä. Sinänsä suorastaan nerokas markkinointikikka, vaikkakin pitää kansalaisten osallistumista lainvalmisteluun pilkkanaan.

Muokattu 18.5. klo 14.50 (Lisätty oikeusministeriön vastauksen kappale, avohakkuiden positiiviset vaikutukset ja numeerisia arvioita vuosittaisista tulonvähennyksistä valtion budjettiin)