Kiitos vuodesta ja hyvää joulua!

On aika kirjoittaa vuoden viimeinen blogi ja koota vähän yhteen vuoden aikana käytyä metsäkeskustelua. Yksityishenkilönä olen altavastaaja kymmenien miljoonien viestintäbudjeteilla toimivien tahojen rinnalla, mutta asian tärkeys motivoi tekemään tätä tärkeää työtä vapaaehtoispohjalta jatkossakin. Minua on yritetty myös vaientaa tavoilla, joita ei nykyaikana suvaita missään muualla. Aktivistit toki mainostavat itseään kansalaistottelemattomiksi, mutta kiusaaminen, herjaaminen, vähättely, asiantuntijuuden kyseenalaistaminen, haukkuminen, tahallinen väärin tulkitseminen ja muu vastaava on vain tuomittavaa ja paheksuttavaa käytöstä. Keskeisiin kysymyksiin vastaamatta jättäminen on lähinnä noloa.

Keskustelu on usein raskasta, aikaa vievää jo usein turhauttavaa, joten haluan kiittää niistä kannustavista kommenteista, jotka auttavat jatkamaan. Myös tulkinnat, joita kavereiden kanssa sitten arvostellaan, ovat usein aivan käsittämättömiä, eivätkä liity siihen, mitä olen kirjoittanut. Koska metsien käyttöä vastustavat eivät kerro konkreettisia tavoitteitaan, joita voisi arvioida ja vievät keskustelun aina ydinasiasta sivuraiteelle, ei keskustelu voi johtaa yhteiseen näkemykseen (Kyseessä lienee strategia, joka on tietoisesti valittu). He myös sivuuttavat metsäkeskustelussa oleelliset asiat, kuten uusiutuvien materiaalien merkitys fossiilitaloudesta luopumiseksi hyvin hatarin perustein. Puun käytöstä puhutaan lähinnä energiakäytön suhteen, joka ei ole suomalaisen metsätalouden kokonaisuudessa kuin murto-osa ja materiaalien osalta aihe kuitataan sillä, että kulutusta pitäisi vähentää. Siitä olen aivan samaa mieltä, mutta siitä huolimatta fossiilisten tilalle pitäisi jotain saada, jos ei oletus ole maailman väestön kulutuksen lopettaminen kokonaan.

Blogin perustaminen

Maaliskuussa kirjoitin ensimmäisen blogini biodiversiteetin tilasta, jossa käsittelin uhanalaisten metsälajien määrää ja merkittävyyttä. Joillekinhan on saattanut tulla kuva, että metsälajimme ovat laajasti uhattuna ja sen vuoksi oli hyvä tuoda helpotusta tuskaan todellisen tilan kertomisella. On lohdullista ymmärtää, että metsissä elävät uhanalaiset lajit edustavat vain 1,78 prosenttia lajistosta ja niistäkin vain murto-osa elää alueilla, joissa metsätalous toimii. Kyselin myös, miten metsätalouden uhka uhanalaisille lajeille on todennettu. Monille voi tulla yllätyksenä, että syy ei ole tieteellisesti todennettavissa, vaan perustuu arvioitsijoiden keskusteluihin. Jääkin avoimeksi kysymykseksi, kuinka paljon arvioissa on tieteellisen asiantuntijuuden lisäksi muita syitä. Metsätalouden vaikuttavuutta ei arvioitu lainkaan. Eli syyksi pääsee, jos vaikka 1 % lajin elinpiiristä on uhattuna.

Pissaa

Keväällä tuli pommi. #avohakkuuthistoriaan -lakialoite oli propagandan taidonnäyte, jossa demokraattisen vaikuttamisen kanavaksi tarkoitettu kansalaisaloite.fi -palvelu valjastettiinkin markkinointiin ja vaalityöhön. Aloite sinällään piti sisällään parikymmentä väärää tai valheellista väittämää, joten se ei voi missään hallituksessa mennä ikinä läpi. Aloite kuitenkin paljasti, että palvelu ei tarkasta aloitteiden sisältöä, eikä vastaa niissä olevista virheistä. Eikä myöskään edellytä rehellisyyttä. Tästä sain oikeusministeriön lausuman. Mutta haluan kiittää aloitteen tekijöitä. Vaikka itse arvostan rehellisyyttä, oli hienoa että metsäasiat olivat koko loppuvuoden hyvin näkyvissä. Jokainen, joka vähänkään seurasi keskustelua, sai ehkä enemmän faktatietoja Suomen metsien todellisesta tilasta, kuin milloinkaan aiemmin. #Metsäsektori joutui jatkuvasti oikomaan valheellisia väitteitä faktoilla, jotka olivat tieteellisesti tutkittuja.

Keskeiset vastaukset jäivät saamatta

Läpi vuoden jatkoin luontojärjestöjen ja Vihreiden vaihtoehtojen peräänkuuluttamista. Niiden kannatus ja siten myös talous on kiinni kannatuksen määrästä, mutta viestit ovat ristiriitaisia. Metsien käytön vastustus vaikuttaa olevan heillä niin tiukasti selkäytimessä tai vaihtoehtoisesti se on niin hyvä rahankeruuta ajatellen, että sitä on vain tehtävä. Samanaikaisesti samat tahot kampanjoivat ilmaston puolesta, mutta vailla konkreettisia esityksiä. He saivat Suomen Ympäristökeskukselta ja Ilmastopaneelilta lahjaksi laskelman, jossa saatiin laskettua tiukalla aikarajauksella laskettua, että hakattaessa metsän hiilivarasto pienenee. Tämähän tarkoittaa, että jokin muu varasto kasvaa. Tähän oli hyvä tarttua, koska se oli ainoa tapa saada ilmastonmuutos jotenkin väännettyä puun käytön lisäämisen vastustusta palvelemaan. Oli pakko unohtaa, mihin puu menee ja että puu turvaa fossiilisten hiilivarastojen säilyvyyttä. Sekä luontojärjestöt, että Vihreän puolueen edustajat kuitenkin myöntävät, että puuta ei pidä korvata millään (=paras vaihtoehto). Mitään muuta uusiutuvaa materiaalin lähdettä he eivät esitäkään. Eli tuetaan raaka-aineen käyttöä, mutta vastustetaan tuotantoa. On hyvä tiedostaa myös se, että he eivät myöskään mainitse missään vaiheessa yhtään maata, jossa metsätalous olisi kestävämpää, kuin Suomessa. Nähdäkseni he tällä myöntävät, että Suomi on maailman paras tässäkin suhteessa.

_DSC3944

Retoriikka ja eettisyys uhattuna

Kirjoitin myös retoriikan käytöstä ja sen eettisyydestä. Tässä pohdin nimenomaisesti epärehellisen viestinnän ja mielikuvituksellisten argumenttien ja laatusanojen käyttämistä paheksunnan aiheuttamiseksi tietoisesti, jotta viesti uppoaisi tukijoihin.

Kyseenalaistin myös sen, kuinka nopeita muutoksia voidaan vaatia, kun puhutaan metsätaloudesta. Kun huomioidaan, että metsiämme käsitellään vain 2 prosenttia vuosittain, on käsittämätöntä vaatia heti tapahtuvia vaikutuksia miltään metsien käsittelytavalta. Menee vuosikymmeniä, ennen kuin uudet toimintatavat ovat merkittävästi toteutettuja metsissämme. Ja siitä menee vielä pitkiä aikoja, että varsinaiset vaikutukset alkavat näkyä. Tämän luulisi olevan selvää kaikille asiantuntijoille. Lisäksi on käsittämätöntä väittää puuston pienenevän ja vanhojen metsien loppuvan, kun kiistattomat, todennettavissa olevat tulokset osoittavat metsien puumäärän lisääntyvän ja järeytyvän. Sellaista ei asiantuntija voi valehtelematta väittää. Metsien monimuotoisuuden vähenemisen pysähtyminen todettiin jo vuosia sitten. Se kertoo, että suunta on oikea jo nykyisillä menetelmillä. Mutta metsäsektori tekee koko ajan työtä entistä monimuotoisemman luonnon puolesta ja parantaa toimintaansa. Metsäala voittaakin luontojärjestöt toiminnassaan ympäristön puolesta 100-0 vaikuttavuudellaan.

Pöllögate_Lähdekritiikki

Kaikille samat säännöt?

Eikä unohdeta, että vuoteen mahtui myös #pöllögate, joka toi näkyväksi muutaman rakenteellisen ongelman. Negatiivisen mielikuvan luomiseksi ympäristöväki on valmis jopa lavastamaan tilanteita. Paljastuttuaankin lavastusta käytetään omaan markkinointiin ja selvää anteeksipyyntöä on turha odottaa. Oikaisuja emme saaneet, vaikka pöllön eteen oli tehty kaikki tehtävissä oleva.

Loppuvuodesta saimme myös hyviä uutisia hiilensidonnasta. Talousmetsät sitovatkin jopa kaksi kertaa aiempaa luultua enemmän hiiltä. Lisäksi vesikasvien hiilensidonnasta tuli hyviä uutisia. Ne sitovat jopa metsiä enemmän hiiltä. Myös maatalous kehittyy koko ajan enemmän hiiltä sitovaan suuntaan. Vielä odottelemme soiden hiilensidonnan lukuja. Viimeisimpään maaraporttiin hiilinieluiksi laskettiin oikeastaan vain metsien hiilinielut, mutta jatkossa saamme varmastikin kaikki mukaan täysipainoisesti. Metsien osalta hyvä uutinen ei kelvannut kaikille ja se johti jopa salaliittoteorioihin, joissa Luonnonvarakeskuksen väitettiin tehneen hallituksen vaatimuksesta positiivisia tuloksia ja käytettyä korkokantaakin arvosteltiin vääräksi. Luke teki laskelmat EU:ssa hyväksytyn kaavan mukaisesti ja korkokanta oli toteutunut keskiarvo, joka on mielestäni aivan oikea.

Tietoista provosointia

Itse kirjoitan tietoisesti provosoivasti niitä kohtaan, jotka provosoivat. Käyn asiallista ja faktapohjaista keskustelua niiden kanssa, joiden kanssa se on mahdollista. Koska ympäristöaktivistit ovat vuosikymmenet saaneet olla rauhassa arvostelulta ja toiminnan avoimelta tarkastelulta, ne ovat tulleet ylimielisiksi ja suorastaan hävyttömiksi väitteidensä kanssa. Ihmisten tiedon puutetta ympäristö- ja metsäasioissa käytetään surutta hyväksi näkyvyyden saamiseksi. Tosiasiassa ne ovatkin asettuneet lain yläpuolelle toiminnassaan ja tekevät sen kuvottavan avoimesti. #Konfliktiteollisuus on kasvanut kymmenien miljoonien eurojen teollisuudenalaksi ja puuhastelu on historiaa. Lonkerot yltävät politiikan ja tutkimusmaailman eri organisaatioihin laajamittaisesti ja #konfliktiteollisuuden vaikuttavuus on kasvanut suureksi. On vain luonnollista, että niiden toimintaa tarkastellaan avoimesti ja kriittisesti.

Kriittinen ja suora kirjoitustapani, joka on pääosin matkittu ympäristöjärjestöjen omasta (minä pyrin faktapohjaiseen keskusteluun, he mielikuviin), on saanut monet arvostelemaan minua henkilönä. Monessa kommentissa he joko suoraan tai epäsuorasti esittävät, etteivät luonto ja ympäristö olisi minulle tärkeä. Minusta luonnonsuojelu ja luonnonsuojelujärjestöjen viestintä eivät ole sama asia. Luonto ja luontoarvot ovat minulle lähellä sydäntä. Vietän mielelläni aikaa merellä, tuntureilla, metsissä ja muissa paikoissa, joissa ei autojen äänet juuri häiritse. Olenhan taaperosta asti tottunut luonnon tarkkailuun ja sen kauneuden löytämiseen pienistä ja suurista tekijöistä. Olen myös realisti, joka haluaa ilmastoystävällisiä tuotteita ja arvostaa harvaan asutun alueen elinvoimaisuutta. Ihmisten pitää pystyä elämään myös kaupunkien ulkopuolella, maaseudulla. Tätä vastaan ympäristöjärjestöt kampanjoivat aktiivisesti vaatimuksillaan.

Tyylistäni eivät kaikki tykkää, eikä tarvitsekaan. En minäkään tykkää kaikkien tyylistä, vaikka annankin heidän osallistua keskusteluun (sensuuri ei ole arvoissani kovin korkealla). Jos arvoihinne kuuluu kriittisen keskustelun kitkeminen, voi minut jatkossakin blokata kanavilta. Siihen porukkaan kuuluu jo Greenpeace, SLL asiantuntijaa, Jyväskylän yliopiston edustajaa ja yksityishenkilöitä, jotka eivät siedä arvostelua omalle kohdalleen, vaan haluavat keskittyä vain arvostelemaan muita. Heille toivotan hyvää jatkoa kuplaansa. Niiden kanssa, jotka haluavat aidosti kehittää ihmiskunnan tulevaisuutta ilmastoa ja luontoa kunnioittavaan suuntaan, jatkan mielelläni keskustelua.

Kontojärvi219

Kohti uutta vuotta

Ensi vuodelta odotan, että kansalaiset ja toimittajat ymmärtäisivät, ettei yhden asian järjestöiltä voi odottaa kuin yksipuolisia lausuntoja. Toimintamalli, jossa luotetaan ympäristöjärjestöjen viestintään,  mutta ei tarkisteta taustoja ympäristöjärjestöjen viestien osalta, edustaa #fakenews ja #disinformaatio levittämistä, eikä ole #vastuumedia mukaista toimintaa. Lähdekriittisyys pitäisi muistaa, vaikka toimittajan oma henkilökohtainen maailmankatsomus haluaisikin kannattaa ympäristöjärjestöjä. Lisäksi odotan, että ympäristöjärjestöt ja Vihreät esittävät konkreettisia suosituksia ja esityksiä siitä, mitä materiaaleja, miten ja missä tuotettuna kuluttajien pitäisi suosia ja kampanjoivat niiden tuotannon puolesta. Odotan myös, että metsätalouden taloudellisia vaikutuksia yhteiskunnalle nostetaan enemmän esiin keskusteluihin. Suomen hyvinvointi on rakentunut sen varaan aina sotien jälkeisestä ajasta lähtien. Ilman sitä meillä ei olisi todennäköisesti syntynyt Nokioita tai muitakaan menestystarinoita, koska metsäteollisuuden ansiosta meidän koulujärjestelmämmekin pystyi kehittymään. Ja viimeiseksi, odotan, että keskustelu pidetään asiatasolla ja henkilöön kohdistuvat vihjailut jäävät unholaan. On aika nousta ylös hiekkalaatikolta ja keskittyä asiaan vaikeissakin tilanteissa.

Ehkä #Ilmastovaalit tuovat mukanaan myös rehellisen, avoimen ja rakentavan keskustelutavan, jossa tavoitteena on ilmaston ja luonnon hyvinvoinnin yhdistäminen ihmisten hyvinvointiin..

Nyt Metsämörkö haluaa kiittää kaikkia metsäkeskusteluun osallistuneita tästä vuodesta ja toivottaa kaikille hyvää joulua ja ratkaisunhakuista uutta vuotta. Muista, jos esität provosoivia väitteitä tai vetoat erehdyttäviin mielikuviin, voi olla, että Metsämörkö vastaa huutoon.

Mainokset

Kehittäminen on avain kestävyyteen

Meillä on ongelma! Tai oikeastaan kasa ongelmia. Maailmalla kuohuu, kun ilmastonmuutos tuo vuosi vuodelta suurempia vaikeuksia ihmiskunnan selviytymiselle vanhoilla asuinpaikoilla. Väestön liikkuminen on jo nyt suurta, mutta tutkijat ennustavat jopa satojen miljoonien ihmisten joutuvan jättämään kotinsa, koska elämisen edellytykset menetetään. Ja silti maapallon väestön määrä kasvaa koko ajan.

Jokainen meistä tarvitsee puhdasta vettä, ruokaa ja suojaa. Ilman näitä seuraa inhimillinen katastrofi. Se voi olla yksilökohtainen tai jopa kokonaista kansakuntaa koskeva, kuten olemme jo nähneet. Niiden riittävyys ei ole itsestään selvää myöskään suomalaisille.

Olemme tottuneet siihen, että saamme kaupasta tai pistorasiasta kaiken tarvitsemamme. Kannattaisi alkaa miettimään, mitä tapahtuu silloin, kun Itämerellä seilaavat ruokalaivat kääntävätkin kurssin kohti paremmin maksavia asiakkaita. Mitä puemme päällemme, kun puuvillapellot kuivuvat tai niiden tarvitsemat torjunta-aineet tuhoavat ihmisiltä elinmahdollisuudet? Mistä saamme riittävät materiaalit talojen tekemiseen, kun maahan virtaa entistä enemmän pakolaisia?

Ruoantuotanto ahdingossa

Suomen ruoantuotanto on ahdingossa äärevien sääolosuhteiden vuoksi. Viime kesänä oli liian märkää ja sato meni. Tänä kesänä kuivuus. Peräkkäiset katovuodet ajavat maanviljelijät taloudelliseen ahdinkoon ja moni onkin joutunut lopettamaan. Julkisuudessa käydään keskustelua, voiko maanviljelijöitä tukea ja monta mielipidettä on sen suuntaista, että ei. Onneksi Keskusta -vetoinen hallitus päätti toisin ja myönsi lisärahaa katokorvauksiin.

Maailmalla kohistaan mm. avokadojen tuottamisen ongelmista. Ensinnäkin avokadokilon tuottaminen vaatii vettä tolkuttomat määrät. Usein alueilla, joilla sitä ei ole ihmisilläkään. Sen lisäksi avokadosta on tullut uusi rikollisuuden rahoittaja. Mafiat ovat vallanneet avokadobisneksen mm. Etelä- ja Väli-Amerikan maissa ja alalle on tullut ihmiskauppaa, murhia ja väkivaltaisuuksia. Tämä lienee vain alkusoittoa, sillä kun ruokapula kasvaa, rikollisuus todennäköisesti kasvaa sen myötä kaikissa epävakaissa maissa.

Suomi on avainasemassa

Elämme maailman turvallisimmassa maassa, jossa on korkeasti koulutettu väestö. Tämä tekee Suomesta myös houkuttelevan kohteen, kun ihmiset miettivät mihin aavikoituvasta tai tautien ja sotien riivaamasta kotimaastaan lähtisi. Tämä antaa meille mielestäni vastuun myös kehittää entistä parempia varautumiskeinoja, mutta myös entistä puhtaampia ratkaisuja.

Suurin syy ilmaston lämpenemiseen on fossiilisten hiilivarastojen vapautuminen ilmakehään ihmisen toimesta ja luontaisesti.

Ilmastolla on elintärkeä rooli kaikelle lajistolle. Sen muuttumisen seurauksia emme tiedä vielä. Voimme vain ennustaa ja arvailla. Ilmaston lämmittäjien osalta olemme suhteellisen yksimielisiä. Suurin syy ilmaston lämpenemiseen on fossiilisten hiilivarastojen vapautuminen ilmakehään ihmisen toimesta ja luontaisesti. Meidän olisikin syytä tehdä päätöksiä kaikilla osa-alueilla, jotta nämä ikiaikaiset hiilivarastot jäisivät mahdollisimman vähälle hyödyntämiselle.

Kuluttaja on vastuussa!

Vaikka olisi niin helppoa ajatella, ettei omalla kulutuskäyttäytymisellä ole väliä, sillä huijaa vain itseään. Voi olla, että kehittyvissä, miljardien asukkaiden maissa, kulutetaan suhteettoman paljon. Silti sielläkin on kyse yksilöiden tekemistä valinnoista. Jokainen kuluttaja vaikuttaa kokonaisuuteen omalta osaltaan.

Ensisijaisesti kannattaa pyrkiä vähentämään kulutusta. Ilmastoystävällisin teko on jättää tuotteet ostamatta ja sitä kautta vähentämällä niiden valmistamiseen tarvittavien raaka-aineiden tarvetta. Tätä tietysti hidastaa markkinatalous, joka perustuu jatkuvaan kulutuksen lisäämiseen. Koko ajan meille tuputetaan mitä mielikuvituksellisempia tuotteita, joita ”välttämättä” muka tarvitsemme, kaikilta mahdollisilta suunnilta. Kuluttajan ei ole helppoa vähentää kulutusta, kun ympäristö suorastaan huutaa kulutuksen riemusanomaa.

Liikekeskus

Ihan kokonaan kulutusta ei varmaan kukaan lopeta. Valitsemalla kestäviä, uusiutuvista tuotteista tehtyjä tuotteita kuluttaja tukee teollisuuden muutosta näiden valmistukseen. Teollisuus tuottaa niitä tuotteita, joita ostetaan ja siihen voi vaikuttaa ainoastaan kuluttajat. Poliittisilla päätöksillä voidaan vaikuttaa tuotteiden hintoihin, jotka ohjaavat kulutusta, mutta lopullinen valinta on kuluttajan vastuulla.

Jotta teollisuus voi valmistaa kilpailukykyisiä tuotteita uusiutuvista materiaaleista, meidän on huolehdittava mahdollisimman hyvin raaka-aineen saatavuudesta ja vältettävä hinnan tarpeetonta nostamista. Tässä erityispaino on metsäsektorin toiminnan kannattavuudella, sillä puusta voidaan valmistaa taloja, vaatteita, pakkausmateriaaleja, lääkkeitä, papereita, biomuoveja ja lukemattomia muita ihmisten jokaipäiväisessä elämässä tarvitsemia tuotteita, joista osa on alhaisen jalostusasteen tuotteita, mutta koko ajan kasvaa korkeamman asteen tuotteiden valmistus innovaatioiden tullessa tuotantoon. Parasta on, että Suomessa tuotettuna arvoketju tuottaa myös taloudellista hyötyä metsänomistajille, asiantuntijoille, tutkijoille, korjuuyrittäjille, kuljetusyrittäjille, sahoille, tehtaille, kaupalle, työntekijöille ja yhteiskunnalle maailman kestävimmin toimivan metsätalouden ansiosta. Ainakaan minun korviini ei ole kantautunut parempaa mallia muualta. Metsätalouden ja metsäsektorin vastuulla on tuottaa ihmisille kestävällä tavalla ja kestävistä materiaaleista tuotettuja tuotteita, jotta he voivat ostaa niitä.

Ristiriitaa

Ristiriitainen ilmastoviestintä hämmentää

Vaikka meillä on siis vastuu, osaaminen ja tietämys uusiutuvien tuotteiden kestävään valmistukseen, ristiriitaisella ilmastoviestinnällä hämmennetään kuluttajia. Jos vaaditaan uusiutuvien tuotteiden käyttöä ja samaan aikaan pyritään vaikeuttamaan metsäsektorin toimintaa, viestit ovat pahasti ristiriitaisia. Jos vastustetaan ydinvoimaa ja samalla kailotetaan ilmastonsuojelusta, viesti on ristiriitainen. Jos vaaditaan öljynporauksen lopettamista ja biotuotetehtaiden perustamista, viesti on ristiriitainen. Jos kampanjoidaan hakkuiden yksipuolistamisen eteen ja samalla suositaan puupohjaisia tuotteita, viesti on ristiriitainen. Jos toistetaan mantran lailla, miten lisähakkuut pienentävät hiilinielua ja metsien puumäärä lisäyksen jälkeenkin kasvaa kymmenillä miljoonilla kuutioilla vuodessa, viesti on ristiriitainen. Jos vaaditaan kestävää metsien käyttöä, mutta tehdään hiilitaselaskelmat lyhyellä aikavälillä, viesti on ristiriitainen. Jos vaaditaan luonnon monimuotoisuutta, mutta vaarannetaan se hidastamalla kehitystä kohti vihreää taloutta, viesti on ristiriitainen. Voikin vain kysyä, miksi ihmeessä kukaan tällaista viestintää tekisi, jos olisi aidosti ilmastosta tai luonnosta huolissaan? Ja miksi niistä pidetään kiinni ja niiden eteen ollaan valmiita tekemään asioita, joita pidetään yleisesti paheksuttavina?

Tekoja populististen väitteiden sijasta

Asuminen on suurin hiilidioksidipäästöjen aiheuttaja. Päästöjä tulee niin rakentamisen, kuin asumisenkin aikana. Meidän tulisi pikavauhtia valtavirtaistaa puurakentaminen kaikille yhteiskunnan tasoille. Suunta on jo oikea, mutta kehitystä pitäisi jouduttaa. Ongelmaksi muodostunee rakennusyhtiöiden olemassa olevat tuotantolaitokset ja niiden muuttaminen tähän soveltuvaksi. Kehitystä ei ainakaan hidasta myöskään betoniteollisuuden vahva rooli rakentamisen saralla. En usko, että betonirakentaminen koskaan tulee kokonaan loppumaankaan, mutta yhdistelemällä betonia, terästä ja puuta voidaan jo saavuttaa merkittävää kehitystä ilmastonäkökulmasta.

Energiasektori tekee murrosta. Hajautettu energiantuotanto yleistyy ja tulevaisuudessa yhä enemmän asumisenkin energiasta tuotetaan paikallisella tasolla uusiutuvista raaka-aineista. Se on hyvä, koska silloin myös raha jää paikallista aluetaloutta tukemaan. Aurinko, puu, geoenergia ja muut uusiutuvat lähteet voivat lämmittää talot ja niistä saadaan myös tarvittava sähkö. Ilokseni voin todeta, että tämä kehitys on jo liikkeellä. Koska se on myös taloudellisesti kannattavaa, sen yleistyminen uudisrakentamisessa on odotettavissa pikavauhtia. Esimerkiksi Kirkkonummen Masalaan suunniteltavassa ekokylässä energiainvestointien takaisinmaksuaika on 3,5-9,5 vuotta riippuen siitä, saadaanko siihen energiatukea vai ei. Tällä investoinnilla tuotetaan kaikki energia alueen n. 250 asuntoon tulevaisuudessa todella edullisesti. Vastaavaa ratkaisua käyttää myös ASV Arctic Smart Village Oy, joka edistää Älykylä -konseptillaan taloudellisesti ja ekologisesti kestävämmän asumisen kehittymistä ensisijaisesti Pohjois-Suomessa, mutta tulevaisuudessa myös muualla Suomessa ja ulkomailla.

Paikallinen ruoantuotanto vähentää kuljetuksen päästöjä. Siksi esimerkiksi olosuhteet täysin hallinnassa pitävät ratkaisut ansaitsevat huomiomme. Vertikaalikasvatus (l. kerroskasvatus) ja kalojen kiertovesikasvatus ovat erinomaisia esimerkkejä ruoantuotannon uudistamisesta. Ulkoisilla olosuhteilla ei ole merkitystä, kun ne eivät pääse vaikuttamaan prosessiin. Toivottavasti alan kehittämiseen löytyy innokkaita yrittäjiä lisää ja poliittinen tuki. Ainakin ASV Oy:n Älykylä -konsepti tukee kehitystä.

 

 

Öljystä on päästävä eroon

Kuluva kesä on ollut mittaushistoriamme kuumin. Joku voi tykätä pitkistä hellejaksoista, jollaisesta olemme saaneet nauttia, mutta säätilojen ääri-ilmiöt aiheuttavat merkittäviä haasteita eläimille, kasveille ja ihmisille. Vastuu on ennen kaikkea kuluttajilla. Vain he voivat valinnoillaan vaikuttaa siihen, minkälaiset ilmastovaikutukset ostetuilla hyödykkeillä on.

Pitkittynyt kuivuus on vaikeuttanut maatalouden tuotantoa ja Luonnonvarakeskuksen arvioiden mukaan tämän vuoden kokonaistuotanto onkin pienempi, kuin mitä se on ollut 2000 -luvulla. Kuivuus on aiheuttanut tuhoisia metsäpaloja ympäri Eurooppaa, emmekä mekään ole jääneet osattomiksi niistä. Kun jossain vaiheessa aletaan arvioimaan kuivuuden aiheuttamien tuhojen euromääräistä arvoa, puhutaan kymmenistä miljardeista euroista.

Metsäpalo

Ihmisten valinnoilla on merkitystä

Kuluttajien keskuudessa on aika tavallista ajatella, ettei minun valinnoilla ole merkitystä, kun Kiina ja Intia saastuttaa kuitenkin niin paljon. Juuri tällainen ajattelutapa on omiaan varmistamaan maapallon tuhoutumisen. Jokaisen kuluttajan tekemillä valinnoilla on merkitystä ja kun miljardi ihmistä valitsee ilmastoystävällisemmät vaihtoehdot, vaikutus on todella merkittävä.

Kuluttaja kohtaa päivittäin paljon valintatilanteita, joissa hän voi vaikuttaa. Valitsemalla uusiutuvista raaka-aineista valmistetun tuotteen, hän ei pelkästään vaikuta sen tuotteen osalta kehityskulkuun. Valinta lisää uusiutuvien tuotteiden menekkiä, eli kysyntää ja vähentää fossiilisista raaka-aineista tuotettujen tuotteiden kysyntää. Tämä taas vaikuttaa siihen, että teollisuuden kannattaa lisätä uusiutuvia materiaaleja tuotannoissaan, koska markkinat ovat kasvavat. Tuotantomäärien kasvaessa hinnat tulevat alas. Jokaisella ostopäätöksellä vaikutetaan kehityksen suuntaan!

Mitkä ovat kestäviä valintoja?

Kuluttaja ei välttämättä tiedä, mikä on kestävä valinta. Esimerkiksi Aamulehden pääkirjoituksessa ainoa vaihtoehto, joka kuluttajalle annettiin, oli lihansyönnin vähentäminen. Tätä virheellistä käsitystä jaetaan aktiivisesti, mutta ilmastoon lihansyönnillä on pienet vaikutukset. Suomalaisen kuluttajan hiilijalanjälki on vuositasolla noin 10 000 kg CO2E, josta noin 18 % tulee elintarvikkeista. Erityisesti Suomen oloissa muutos lihattomaan ruokavalioon on merkityksetön, koska ilmastovaikutukset eivät ole suuria suomalaisessa lihantuotannossa.

Globaalisti ylilaidunnus ja lihakarjan kasvattaminen aiheuttaa ongelmia ja ilmastovaikutuksia. Tästä tiedeyhteisö on hyvin yksimielinen. On kuitenkin virhe tuomita kaikki lihantuotanto maailmassa tällä perusteella tai uskotella itselleen, että elää ilmastoystävällisesti, kun ei syö lihaa. Suomalainen maatalous on menossa suuntaan, jossa karjan tuottama metaani otetaan yhä useammin talteen ja hyödynnetään biokaasuna. Ts. tarjotaan kuluttajille kestävämpi vaihtoehto maakaasun tilalle.

Suurimmat päästöt syntyvät asumisesta, autoilusta ja muusta (lähinnä palveluista) kulutuksesta. Suomen päästöistä 53 % syntyy autoilusta. Hiilijalanjäljen alentamiseksi onkin merkittävää, millä autot liikkuvat. Sähköautoja pidetään puhtaana vaihtoehtona. Siinä mielessä se sitä onkin, ettei sähköautoilu synnytä esimerkiksi pienhiukkaspäästöjä. Kuitenkin on syytä muistaa, että sähkön tuotantokin aiheuttaa päästöjä. Jos se tehdään fossiilisista raaka-aineista, sähköauton ilmastovaikutukset ovat jopa suuremmat, kuin polttomoottoriautoilla. Onneksi tavoitteet puhtaaseen ja uusiutuvaan sähköntuotantoon tulevat muuttamaan tilanteen tulevaisuudessa. Jos ajat bensiinikäyttöisellä autolla, voit suhteellisen pienellä investoinnilla muuttaa autosi etanolia käyttäväksi. Dieselillä ajelevien kannattaa katsoa, että tankkiin menee biopohjaista dieseliä.

Suomalainen metsätalous on kasvattanut samaan aikaan puun kasvua, käyttöä, monimuotoisuutta ja puuston kokonaismäärää.

Jokainen meistä käyttää joka päivä puuta elämässään. Se on ekologinen vaihtoehto, jolla voidaan konkreettisesti vaikuttaa fossiilisten raaka-aineiden käyttöön. Valitsemalla puupohjaisia tuotteita kuluttaja tukee uusiutuvien raaka-aineiden yleistymistä markkinoilla. Puusta tehdään taloja, joilla on muita raaka-aineita pienempi hiilijalanjälki. Esimerkiksi betonin valmistuksessa syntyy merkittäviä päästöjä. Puusta tehdään hygieniatuotteiden (paperit, kuukautissuojat, hammastahna ym.) lukematon määrä erilaisia tuotteita. (kts. kuva). Biopolttoaineet korvaavat suoraan raakaöljyn ja puupohjaisiin muoveihin sitoutunut hiili on säästänyt saman määrän fossiilista hiiltä vapautumasta kiertoon. Suomalainen metsätalous on kasvattanut samaan aikaan puun kasvua, käyttöä, monimuotoisuutta ja puuston kokonaismäärää. Kaadettujen puiden tilalle voidaan kasvattaa vielä enemmän puuta jalostuksen ansiosta. Aika hyvä saavutus minun mielestäni.

What a tree can do
Puu on monipuolinen ja uusiutuva raaka-aine.

Vaateostoksilla kuluttaja voi tehdä kestäviä valintoja. Paras valinta on jättää turhat ostokset tekemättä, mutta jos on pakko ostaa, kannattaa vilkaista käytettyjä materiaaleja ennen ostamista. Puuvillan tuotanto aiheuttaa suuria päästöjä ympäristömyrkkyjen vuoksi ja kuluttaa paljon vettä yleensä alueilla, joissa siitä on muutenkin pulaa. Synteettiset materiaalit ovat useimmiten fossiilisesta öljystä lähtöisin. Kierrätyskuidut eivät lisää hiilijalanjälkeä merkittävästi ja esimerkiksi viskoosi, raion ja modaali ovat uusiutuvaa luonnonkuitua.

Spinnova kehitti tuotantomenetelmän, jossa puukuidusta voidaan tehdä kangasta ilman kemiallista käsittelyä. Aalto -yliopiston ja Helsingin yliopiston yhteistyössä kehittämällä Ioncell -menetelmällä tehdään niin ikään puusta kangasta. Mm. Marimekko käyttää tätä biohajoaa ja uusiutuvaa materiaalia omassa tuotannossaan.

Uusipuu -hanke 2014 järjestämä innovaatiokilpailu oli varsin mielenkiintoinen kuluttajan näkökulmasta. Se toi parempaan tietoisuuteen erilaisia kestäviä vaihtoehtoja. Maataloudelle on muovisten viljelykatteiden sijasta tarjolla paperisia vaihtoehtoja. Maailmalla muovikatteita käytetään vuosittain 15 miljoonalla hehtaarilla, joten potentiaalia on paljon. Onbone Oy valmistaa puusta kipsiä korvaavaa Woodcast -kipsausmateriaalia, joka voidaan käyttää vaikka useampaan kertaan. Absorbex Eco on kierrätyskuidusta valmistettava kosteutta ja kulutusta kestävä pinnoitusmateriaali esimerkiksi laminaattipintoihin. VTT:n kehittämä biopohjainen ja läpinäkyvä pakkausmateriaali taas voi muuttaa elintarvikepakkaukset ekologisemmiksi. Ja pakko sanoa, että hankkeen sivuilta löytyy melkoisen mielenkiintoisia juttuja paljon lisääkin.

Hyvää omaatuntoa kaupan!

Markkinoille on tullut melkoinen joukko erilaista tarjontaa, jossa ihmisille myydään hyvää omaatuntoa ilmastotyön nimissä. He tarjoavat tilaisuuden maksaa ”omantunnonsuojelurahaa”, eli tilin, jolle voit maksaa vaikkapa ylimääräistä lentomatkoista tai laittaa rahaa soiden suojelemiseksi. Jokaisen on hyvä kuitenkin tunnustaa itselleen, että ei rahalla voi vähentää ilmastovaikutuksia, joita omat teot aiheuttaa. Lentomatkasta maksamasi lisämaksu ei vähennä yhtään lennon aiheuttamaa hiilidioksidipäästöä. Suojeltavaksi ostettu suo ei vähennä tai lisää yhtään soihin sitoutunutta hiiltä, koska niitä ei useimmiten muutenkaan uhkaa mikään. Ja tosiasiassa Suomessa on soita niin paljon, ettei se vaikuta edes turvetuotantoon millään lailla. No ehkä turve tuotetaan vain toiselta suolta, mutta lopputulos on aivan sama hiilivarastojen suhteen. Keinotekoiset maksut eivät ympäristöämme auta. Korvaa mieluummin päästöt valistamalla ja muuttamalla omaa kulutustasi kestävämmäksi.

Paperilla voidaan osoittaa lähes mitä vain, mutta todellisuudessa vaikutukset ovat henkisellä puolella. Maksaja voi paukuttaa henkseleitään ”ilmastotyöstä” ja jatkaa ilmastolle vahingollista kuluttamista hyvällä omatunnolla. Vaikutus voi olla ilmaston kannalta aika ikävä..

Luontomme on uhattuna ilmaston muuttuessa. Sen suojelemiseksi meidän on keskityttävä ensisijaisesti öljystä eroon pääsemiseksi. Paras hiilivarasto on maan uumenissa koskemattomana oleva fossiilinen hiilivarasto. Käytetään siis enemmän uusiutuvia ja kierrätettyjä materiaaleja, jotta olosuhteiden muuttuminen ei tappaisi sukupuuttoon lajeja turhaan.

Jokaisen valistuneen ja ympäristöä arvostavan tulisikin levittää sanomaa uusiutuvien materiaalien puolesta, jotta voisimme tehdä edes sen, mitä meidän tehtävissä on maapallon pelastamiseksi. Ilmaston pelastamiseksi kaikkien siitä huolissaan olevien pitäisikin lisätä kuluttajien valistamista ja antaa heille vaihtoehtoja ostotilanteisiin. Olen vakuuttunut siitä, että suomalaisista suurin osa haluaa tehdä hyviä valintoja. Heille pitää vain kertoa, mitä ne ovat. Osallistu sinäkin tähän työhön, jos ilmasto ja luonto on sinulle tärkeä!

 

 

Metsätalous on puhtaan tulevaisuuden mahdollistaja

Metsäkeskustelut ovat aika usein yksipuolisten näkemysten värittämiä. Ja miksi ei olisi, sillä metsät ovat lähellä suomalaisia sydämiä. Metsät nähdään niin monesta näkökulmasta, että mielipiteet eivät voi ollakaan muuta kuin monipuoliset. Myös tunteilla on vahva osuus metsäkeskusteluissa. Joillakin on ikäviä kokemuksia vuosikymmenten takaa, kun ojitus on värjännyt mökkijärven veden ruskeaksi. Toisilla taas avohakkuu on muuttanut tuttua maisemaa, joka aiemmin oli komeaa hongikkoa. Metsästäjäkin on voinut joutua vaihtamaan tuttua aluetta lintujen perässä, kun kasvunsa päähän tullut metsä on uudistettu. Koivuvihan aikana metsien monimuotoisuus kärsi, eikä luontoarvoja muutenkaan osattu huomioida ennen 1980 -lukua. 1900-luvun puolivälin jälkeen ojitettiin suot ja maat. Aurauskin lopetettiin valtion mailla vasta 1990 -luvun alkupuolella. Eihän niitä voi hyvällä katsoa varsinkaan jos ei tiedä miksi niitä tehdään. Tunteisiin vetoaa myös vuosikymmeniä metsien käytön rajoittamisella elävät järjestöt ammattimaisella markkinointiosaamisellaan.

Ajat ja toiminta muuttuvat

Nykyään metsänhoidossa huomioidaan vesistönsuojelu, uhanalaiset lajit, riistan piilopaikat, lahopuun säästäminen, metsäkanalinnut, virkistyskäyttäjät, marjastajat, sienestäjät ja monet, monet eri tekijät. Eihän se poista sitä tosiasiaa, että aikanaan on toimittu nykytietämyksen mukaan ihan päin honkia. Nykymetsätalous tuottaa uusiutuvaa puuta meidän kaikkien käyttöön. Rakennamme, pakkaamme, puemme päällemme, huolehdimme hygieniastamme, lääkitsemme itseämme ja jopa syömme puusta lähtöisin olevia raaka-aineita. Kuluttajina metsä tarjoaa meille ekologisen vaihtoehdon. Muuten käyttäisimme monessa kohdassa fossiilisia raaka-aineita ja lämmittäisimme turhaan ilmastoa.

Ilmastovaikutuksilta kuulee sanottavan, että hakkuu pienentää hiilivarastoa. Näin voi ollakin, jos tarkastellaan ainoastaan kyseistä hakkuualaa lyhyellä aikajänteellä, eikä huomioida hakkuussa saadun puun elinkaarta tai vaikutuksia muihin raaka-aineisiin. Mutta jos ajatellaan aluetasolla tai pitkäjänteisesti (kestävästi), hakkuut ovat ehdottomasti hyväksi ilmastolle. Niiden ansiosta metsät pysyvät kasvussa sitomassa hiiltä. Samalla me saamme lisää uusiutuvaa raaka-ainetta ja entistä paremmin kasvavat metsät jalostuksen myötä.

Avohakkuukieltoakin on esitetty. On sanottu, että metsäomistaja saa yhtä hyvät tuotot jatkuvalla kasvatuksella, kun tukin osuus kasvaa ja tuloa tulee useammin. Tämä voi pitää paikkansakin, jos metsä on oikeanlaista, eikä luontaiselle uudistumiselle ole luonnon asettamia esteitä. Ihan joka paikkaan menetelmä ei ole sovelias. Kieltoa on pönkitetty demonisoimalla kuitupuuta, jota jaksollisessa kasvatuksessa syntyy enemmän kiertoajan kuluessa. On hyvä tiedostaa, että myös kuitupuulla on suuri merkitys ilmastolle. Siitä tehdään sellua, josta jalostetaan fossiilisia korvaavia tuotteita. Rakennuksissa hiili on sitoutuneena kuitua pidempään, mutta fossiilisessa öljyssä puhutaan miljoonista vuosista. Jos voimme jättää nuo varastot koskemattomaksi kuitupuun ansiosta, rakennuksiinkin sitoutunut hiili vapautuu aika paljon nopeammin.

Uhkia liioitellaan, vaikutuksia vähätellään

Uhanalaisten lajien seurantaa tehdään kansainvälisen luonnonsuojelujärjestön IUCN:n ohjeiden mukaan. Kysyin Ympäristöministeriöstä ja lajikartoituksia tekeviltä, miten metsätalouden vaikutusta arvioidaan näiden lajien osalta. Arviointi tehdään ryhmäkeskusteluissa ja merkintä tehdään joko/tai menetelmällä. Arvioinnissa ei mietitä vaikutusten vakavuutta, joten emme tiedä mikä on metsätalouden todellinen vaikutus. Tiedämme vain, kuinka moneen lajiin metsien käyttö vaikuttaa. Mielenkiintoista nähdä, joko ensi vuonna julkistettavassa Punaisessa kirjassa on myös uhan vakavuus arvioitu. Ainakin tämä oleellinen puute on kartoituksia tekevien tahojen tiedossa. Edellinen Punainen kirja on julkaistu 2010. Muutokset metsien käsittelyssä ovat hitaita, eikä esimerkiksi 2000 -luvulla tehtyjen muutosten vaikutuksia ole vielä edellisen kartoituksen osalta ollut nähtävissä. Muutokset näkyvät lajistossa verrattain hitaasti, koska talousmetsistämme käsitellään vuositasolla vain pari prosenttia, eikä pitkälle aikajänteelle tehdyt toimenpiteet auta kaikkia lajeja välittömästi. Esimerkiksi säästöpuuryhmä tarjoaa kyllä suojaa pienriistalle heti, mutta lahopuuta ne tuottavat vasta kyseisten puiden kuoltua. Tähän voi mennä kymmeniä tai satoja vuosia.

Saha voi olla monimuotoisuudelle myös hyvästä. Uhanalaisten lajien punaisen kirjan 600 uhanalaisesta metsälajista 138 on uhanalaisia metsien umpeutumisen vuoksi. Jostain syystä tästä ei kuitenkaan olla huolissaan luontojärjestöissä. Oletus luonnontilaisen metsän monimuotoisuudesta on myös harhaanjohtava. Luonnontilainen kuusettunut metsä ei päästä valoa kenttäkerroksen kasveille, jotka kuolevat pimeyteen. Valo on tunnetusti elämän tuoja ja se korostuu kasvimaailmassa.

Hoidettu vs luonnontilainen
Luonnontilainen metsä ei välttämättä ole monimuotoinen. Hoitamalla saadaan esimerkiksi mustikka kasvamaan. Kuva: Juri Laurila

Puu on ylivertainen materiaali kestävyyden näkökulmasta. Tästä kertoo myös se, ettei edes luonnonsuojelujärjestöt osaa esittää parempaa vaihtoehtoa. Puun matka kohti kuluttajaa alkaa kuitenkin aina siitä, että puu kaadetaan. Kunnes tiedämme puulle paremman vaihtoehdon, hakkuiden yleinen vastustaminen on kestämätöntä monella tasolla.

Annetaan siis kunnia yli satavuotiselle metsäntutkimukselle ja metsäosaamiselle. Niillä on saavutettu ennätyksellinen puumäärä ja ennätyksellinen puun kasvu metsiimme, sekä monimuotoisuutta lisäävien toimien yleistymisen kaikessa metsänkäytössä. Suomessa metsien käyttö on maailman kestävintä ja voimme näyttää esimerkkiä myös muille maille. Puun käyttö mahdollistaa puhtaamman maailman meille ja tuleville sukupolville. Ollaan ylpeitä maailmanluokan metsätaloudestamme!

Viitteitä, viitteitä..

Tieteelliseen todisteluun kuuluu luonnollisesti argumentteja tukevat viitteet. Niiden avulla voidaan keskustelua käydä asiapohjalta ja esitettyjä faktoja voidaan tarkistaa. Pakko tunnustaa, että itselläni olisi parannettavaa viitteiden käytössä. En vain jaksa aina niitä hakea uudelleen ja uudelleen, kun samoista asioista keskustellaan samojen tahojen kanssa. Mutta ainakin opin, että on syytä aukaista linkit ennen arvostelemista, kun menin twiitin perusteella tyrmäämään väärän tutkimuksen.

Yllättävän paljon on faktoina esitetty asioita, joille ei tunnu löytyvän yhtään tieteellistä näyttöä

Luonnonsuojelujärjestöillä on varmaan ollut jokin yhteinen palaveri lähiaikoin, sillä varsinkin Luonto-Liitto ja Suomen Luonnonsuojeluliitto ovat alkaneet yhä enemmän kyselemään viitteiden perään. Erityisesti silloin, kun heidän omat argumenttinsa eivät oikein tahdo pärjätä keskustelussa. Viitteenä niillä on useimmiten Suomen Luonto tai Vihreä Lanka -lehden jutut, ympäristöjärjestöjen perustamien tutkimusyksiköiden tiedotteet tai ympäristöasioissa selvästi metsätalousvastaisiksi profiloituneiden tutkijoiden tutkimukset tai mielipiteet.

Poimin järjestöjen tekemästä avohakkuiden kieltämiseen tähtäävästä lakialoitteesta otteita, joilla perustellaan Suomen lain muuttamista. Yllättävän paljon on faktoina esitetty asioita, joille ei tunnu löytyvän yhtään tieteellistä näyttöä.

1. Jatkuva kasvatus suojelee ja vahvistaa metsien hiilinieluja

En tiedä, miten hakkuutapa voi suojella tai vahvistaa hiilinieluja, mutta olisin tähän kyllä toivonut vähän tarkennusta. Jos lakialoitteen mukaisesti avohakkuut kiellettäisiin, se ei tarkoittaisi ihmisten tarvitseman puumäärän alenemista. Seuraus olisi, että vuosittaiset hakkuualat kasvaisivat. Koska lakialoitteessa esitetään avohakkuiden kieltämistä kokonaan, on syytä tarkastella vaikutuksia juuri kokonaisuuden osalta. Avohakkuisiin perustuva kuviometsätalous on saanut aikaiseksi nykyisen metsien kasvun. Kasvu on nopeampaa kuin koskaan Suomen historiassa, vaikka suojelualueiden määrä on noussut viime vuosikymmeninä huomattavasti. Puuta kasvaa n. 110 miljoonaa kuutiota vuosittain. Tämä on aika lähellä myös hiilitonnien määrää. Kasvu lasketaan lähinnä metsätalousalueiden osalta, koska suojelualueilla kasvu pysähtyy puiden tullessa vanhoiksi. Lisäksi Suomen metsissä on enemmän puuta kuin koskaan historiassa. Puun määrä on kuviometsätalouden ansiosta kaksinkertaistunut. Saavutus on aika mieletön, kun huomioidaan yli 2000 miljoonan kuution hakkuut samana sadan vuoden ajanjaksona. Jatkuvaan kasvatukseen siirtymisen on arvioitu laskevan metsien puuntuottokykyä 20-30 %. Itselleni ei aivan aukea, miten tämä suojelee tai vahvistaa hiilinieluja. Minusta se tulee vähentämään kestävästi käytössä olevan puun määrää. Tämä taas tarkoittaa ilmaston osalta sitä, että emme saa uusiutuvaa raaka-ainetta niin paljoa ja joudumme ehkä jatkamaan fossiilitaloutta paljon pidempään kuin olisi muuten tarvetta.

2. Jatkuva kasvatus parantaa mahdollisuutta metsien monikäyttöön, kuten retkeilyyn, marjastukseen, sienestykseen ja metsästykseen

Metsäkeskustelussa ei tältä argumentilta voi välttyä. Tosin pakko myöntää, etten ole nähnyt juuri väitettä tukevia tutkimuksia. Juuri viime keväänä Itä-Suomen yliopiston tutkija Harri Silvennoinen julkaisi väitöskirjansa tuloksia, jonka mukaan ihmisten mieltymykset ovat aikaan ja paikkaan sidottuja. Kaikki pitävät kuitenkin hoidetuista metsistä ja suojelualueen hoitamaton metsikkö ei ole kovin kaunis tai houkutteleva.

Metsäautotiet valtion mailla ovat kaikkien käytössä hakkuutavasta riippumatta. Tosin metsätalouden kannattavuutta tullaan mahdollisesti hakemaan metsäautotieverkoston kustannuksella, jos metsätalouden kannattavuus tippuu ja silloin kärsisi kaikki käyttäjät. Itse harrastan kalastusta, metsästystä, marjastusta ja sienestystä. Pääasiassa olen liikkunut alueella, jossa on sekä avohakkuisiin perustuvaa metsätalousaluetta, että vanhojen metsien suojelualueita. Alueella on myös toteutettu jatkuvan kasvatuksen hakkuita. Metsästäessä metsätalouden menetelmillä ei juuri ole väliä, sillä riistaa on löytynyt ihan kaikenlaisista paikoista. Tietysti kävely juuri veltatulla hakkuuaukolla voi olla tympeää, mutta olisihan aina mahdollisuus kiertää aukko. Itse kuitenkin usein valitsen aukon laiskuuttani..

Olen etsinyt avohakkuualoja sienestystarkoituksessa tänäkin keväänä ja aikanaan olen kerännyt suhteellisen kovat marjanmyyntitulot aurausalueelta. Mustikan ja puolukan kerääminen on siellä selkäystävällistä ja usein marjaa löytyy erittäin hyvin. Liekkö taustalla juuriston rikkoutuminen maanmuokkauksessa, jota on seurannut kasvien reagointi kilpailutilanteen muuttumiseen muihin lajeihin verrattuna. Jatkuvan kasvatuksen kuvioilla en ole marjastanut, enkä sienestänyt. En ole tehnyt tietoista valintaa, mutta ehkä alitajuntaisesti olen etsinyt isompaa samanlaatuista paikkaa, josta voi kerätä hyvän saaliin etsimättä välillä uutta paikkaa.

Kalaankin menen usein käyttäen metsäautoteitä. Eniten harmittaa vesistöjen viereen jätetyt suojakaistaleet, jotka ovat täysin villiintyneitä pusikkoja. Virkistyskäytöllisin perustein toivoisin, että niitä edes raivattaisiin virksityskäyttöarvojen lisäämiseksi.

3. Jatkuva kasvatus vähentää metsätuhoja ja parantaa metsäluonnon ja metsätalouden mahdollisuuksia sopeutua ilmastonmuutokseen

Tähänkään en löytänyt vahvistusta lueskennellessani aiheeseen liittyviä artikkeleita. Jatkuvan kasvatuksen tekeminen vaatii tarkkuutta suunnittelussa, tai jäljelle jäävä puusto voi tuhoutua myrkyjen tai lumituhojen seurauksena. Avohakkuulla metsätuhoa ei oikein voi tapahtua, kun koko puusto poistetaan. Etelä-Suomessa on isoja ongelmia myös maannouseman eli juurikäävän kanssa. Jatkuva kasvatus on jo ennalta tuhoon tuomittu, jos kuusikkoa käsitellään jatkuvan kasvatuksen menetelmillä.

En ole myöskään selvää viitettä löytänyt väitteelle, että jatkuva kasvatus parantaisi metsäluonnon mahdollisuuksia sopeutua ilmastonmuutokseen. Sen sijaan metsätaloudella on hyvät lähtökohdat sopeutumiseen jo olemassa. Metsien kiihtyvään kasvuun on pyritty sopeutumaan ihan ilman kieltojakin. Siihen sopeutumiseksi metsäsektori pyrkii lisäämään puun jalostuslaitoksia ja parantamaan korjuuketjuja, sekä lisäämään käytettävän puun kokonaismäärää. Luontojärjestöjen vastaus lakialoitteen perusteella tuntuisi olevan kuitenkin puun kasvun hidastaminen. Tällekään en ole mitään järjellistä selitystä keksinyt, kun kuitenkin ilmastonmuutos on joka toisessa lauseessa mukana.

Mutta kuka sitä sellua nyt sitten käyttää? Itse en ainakaan ole koskaan lisännyt kauppalistaan sellua.

4. Tasaikäismetsätalouden hakkuista saatavasta puuaineksesta merkittävä osa on kuitumittaista puuta, josta valmistetaan lyhytikäisiä puutuotteita

Ok. Tätä ei käy kiistäminen ja näinhän se on. Siitä saadaan sellua. Mikro-, liuko-, nano- tai ihan tavallista sellua. Mutta kuka sitä sellua nyt sitten käyttää? Itse en ainakaan ole koskaan lisännyt kauppalistaan sellua. Eli jotain puuttuu tästä ketjusta vielä. Sellusta valmistetaan papereita, kartonkia, tekstiileitä, biokomposiitteja, lääkevalmisteita, muoveja ja jopa niitä paljon puhetta herättäneitä mikromuoveja. Paperia ja kartonkia olen ostanut. Osa ostamistani papereista on päätynyt käytön jälkeen kierrätykseen tai energian tuotantoon, osa huuhtoutunut viemäriverkostoon.

Mutta en muista kauppalistallani olleen myöskään biokomposiittia, biotekstiiliä tai edes sitä mikromuovia. Olen ostanut silti biokomposiitista valmistettuja esineitä ja jopa terassilautaa. Olen myös ostanut viskoosikuituisia vaatteita ja ilmeisesti myös niitä mikromuoveja tyttären meikkien seassa.

Onkohan lakialoitteessa tarkoitettu vessapaperia tai ehkä kertakäyttöastioita lyhytikäisillä puutuotteilla? Ainakin siinä on unohtunut, että samasta puusta tehdään myös pitkäikäisiä tuotteita, jotka korvaavat täysin öljypohjaiset muovit. Ilmastonäkökulmasta minulla on näkemys, ettei kuitenkaan ole juurikaan merkitystä sillä, kuinka pitkäikäinen tuote on, jos sen valmistuksen ansiosta voidaan vähentää maaperän syvyyksissä olevien hiilivarastojen pumppaamista ilmekehän hiilenkiertojärjestelmään. Ja jos lyhytikäiselläkin puutuotteella saadaan vähennettyä muoviroskan määrää luonnossa, koen sen hyväksi vaihtoehdoksi. Puupohjaiset tuotteet kun ovat pääsääntöisesti biohajoavia ja maatuvat osaksi luonnon ravinnejärjestelmää öljypohjaisista muoveista poiketen.

Viitteitä edes pyydettäessä kiitos

On aivan tavallista, että somen keskusteluissa luontojärjestöt tosiaan vaativat viitteitä. He etsivät kuumeisesti pienenpieniäkin syitä tarttua argumentteihin, jotta saisivat minut näyttämään trollilta. Viime keväänä Greenpeacen Facebookissa homma oli paljon rajumpaa. Silloin aktiivit hyökkäsivät avoimesti kimppuuni joukolla ja todella mauttomalla tavalla. Poliisi tutkii asiaa törkeänä kunnianloukkauksena, sillä siinä ryöpytyksessä täyttyi kaikki kriteerit.

On myös aivan tavallista, että jos minä kysyn viitteitä, niitä ei tule koskaan. Olisi paljon antoisampaa käydä keskustelua, jossa myös aktivistit pohjaisivat argumenttinsa johonkin todelliseen tai edes tutkittuun tietoon. Tai jos mielipiteitä kysyttäisiin eri ammattiryhmiltä hieman laajemminkin. Esimerkiksi viime syksynä Pailakan alueella messutessaan Greenpeace värväsi ”paikallisen matkailuyrittäjän” asiaansa edistämään. Hipsut ovat ihan syystä tuossa, johon palaan aivan pian.

En saanut vastausta, mutta kohta sain bannit heidän somekanavilleen.

Luontomatkailuyrittäjä edusti koko kainuun matkailusektoria aamu-TV:ssä, lehdissä ja monessa muussa yhteydessä. Koska elämme laatujournalismin aikaa, voisi kai kuvitella, että mediat tekisivät taustatyönsä. Mutta itselläni heräsi lähinnä hilpeys, kun tarkistin ytj.fi -palvelusta yrittäjän taustat. Kyseessä oli niinkin vakuuttava matkailuyrittäjä, että hänen toiminimensä oli rekisteröity loppukesästä ja paikkakuntakin oli Oulu. Hälytyskelloni heräsivät, kun tässäkään kampanjassa ei käytetty luotettavia lähteitä tai vakiintuneita toimijoita alueelta. Kysyin silloin Greenpeacelta, mihin he perustavat väitteensä metsätalouden vaikutuksiin luontomatkailua kohtaan. En saanut vastausta, mutta kohta sain bannit heidän somekanavilleen. Minä kuulemma jankkaan 😀 Todellinen syy taisi olla se, ettei heidän asiantuntijat pystyneet antamaan järjellisiä vastauksia olellisiin kysymyksiin, joita esitin. Tai sitten he eivät vain halua keskustella kriittisesti omasta toiminnastaan, vaan haluavat vain julistaa ”luonnonsuojelun ilosanomaa” ilman häiriöitä ja vääristää siten ihmisten kuvaa koko metsäalasta.

 

Puuta vai muuta?

Luontojärjestöt kampanjoivat kiivaasti puuraaka-aineen käyttöä vastaan. Erityisesti heidän tavoitteena tuntuu olevan puuntuottamisen kannattavuuden laskeminen ja puutuotteiden kilpailukyvyn romuttaminen. Minä ihmettelen suuresti, missä järki?

Ilmastonmuutos on yksi kaikien luontojärjestöjen agendalla oleva asia. Jokainen niistä antaa julkisesti kuvaa, että meidän pitäisi taistella ilmastonmuutosta vastaan entistä voimakkaammin keinoin. Sama tavoite on myös kaikilla EU mailla, joista Suomi tekee pioneerityötä näyttäen muille kuinka hyvin saadaan tuloksiakin aikaiseksi. Sama tavoite on myös kaikilla suomalaisilla elinkeinoelämän sektoreilla. Päästöjä pyritään madaltamaan ja suosimaan uusiutuvia raaka-aineita ja energiaa. Metsäsektori pyrkii tekemään kaikkensa, jotta suomalaiset metsät sitoisivat hiiltä mahdollisimman tehokkaasti myös tulevaisuudessa. Tätä ilmastotyötä suomalainen metsäsektori on tehnyt tuloksellisesti jo yli sadan vuoden ajan, kuten tilastot kiistattomasti näyttävät. Myös tutkijat ovat sitä mieltä, että ilmaston kannalta paras vaihtoehto on pitää metsät kasvussa ja käyttää uusiutuvaa puuta fossiilisten raaka-aineiden sijasta.

Myös muoviroskan määrä luonnossa ja vesistöissä on heidän tähtäimessä. Itsekin paheksun aina sitä autoilijaa, joka aloittaa ympäristön siivoamisen autosta ajaessaan sitä tai sitä retkeilijää, joka jaksaa kantaa roskia metsään, mutta ei sieltä pois. Suomalainen metsäteollisuus on kehittänyt uusia biomateriaaleja pakkauksiin, jotka hajoavat suhteellisen nopeasti luontoon päätyessään. Nämä tuotteet eivät aiheuttaisi myöskään kasvavaa mikromuoviongelmaa. Eli metsäteollisuus vastaa järjestöjen huoleen käytännön tasolla.

Puuvillan kasvatus vaatii paljon vettä muutenkin kuivilla alueilla. Lisäksi se vaatii huomattavan paljon ympäristömyrkkyjä. Kasvava globaali väestö kuitenkin tarvitsee vaatteita. Niitä voidaan tuottaa puuvillan sijasta vaikkapa raakaöljystä, kuten vuoden turhakkeeksikin valittu fleece. Synteettiset kankaat ovat kuitenkin ympäristöle haitallisia ja järjestöt paheksuvat fleecen käyttöä mikromuovin lisääntymisellä luonnossa. Suomalainen metsäteollisuus on tuottanut puukuituista kangasta vuosikymmenet. Monelle viskoosi onkin varmaan tuttu. Ekologisesti kestävä, eikä aiheuta ympäristökatastrofeja. Nykyään tehdään yhä enemmän vaatteita liukosellupohjaisista materiaaleista. Eli metsäteollisuus vastaa järjestöjen huoleen käytännön tasolla.

Uusiutuvan energian tuottaminen fossiilisia energian lähteitä korvaamaan on ensiarvoisen tärkeää, jotta kokonaiskierrossa olevan hiilen määrä ei kasvaisi. Vesivoimaa luontojärjestöt eivät hyväksy, kuten Rovaniemellä Sierilän voimalaitoshankkeessa tuli voimakkaasti esiin. Tuulivoimalat ja aurinkopaneelit vaatii aika suuret määrät metallia ja muita raaka-aineita valmistuksessa. Kuitenkaan kaivosten perustaminen ei käy luontojärjestöille alkuunkaan. Itkupotkuraivarit lentelevät jokaisesta vihjauksestakin kaivosten perustamisesta. Ydinvoimalat ovat ilmastoystävällisiä, mutta koska siinä käytetään uraania, niitä ei saisi tehdä. Metsäteollisuus tuottaa jo nyt energiaa kuituteollisuuden yhteydessä ja biopolttoaineiden jalostaminen on nousussa. Energiapuu on pääasiassa harvennushakkuiden sivutuotteena syntyvää pieniläpimittaista puuta ja parempi puuaines menee muuhun jalostukseen. Esimerkiksi rakentamiseen tai toisen asteen raaka-aineen (sellun) valmistukseen. Luontojärjestöt vastustavat kiivaasti puun energiakäytön lisäämistä, vaikka sillä voidaan vähentää fossiilisen öljyn, fossiilisen kaasun, fossiilisen kivihiilen ja fossiilisen ruskohiilen käyttöä. Energiapuuta kerryttävien harvennusten tehtävä on mahdollistaa laadukkaan tukkipuun kasvattaminen pitkäaikaisia hiilivarastoja (esim. rakennuksia) varten. Energiapuu syntyy metsän kasvun aikana metsänhoidollisista toimenpiteistä. Avohakkuita ne eivät siis missään tapauksessa lisää. Harvennukset myös kiihdyttävät metsien kasvua, eli hiilensidontaa samalla kun ne mahdollistavat uusiutuvan energian tuotannon. Eli metsäteollisuus vastaa järjestöjen huoleen käytännön tasolla.

Valtio saa 4 miljardia euroa verotuloja yhteiskunnan palveluiden tuottamiseen metsätalouden ansiosta

Kuten mikä tahansa talouden ala, myös metsätalouden tuleekin olla kannattavaa. Luontojärjestöt kuitenkin paheksuvat metsätalouden kannattavuutta tämän tästä. On absurdia ajatella, että luontojärjestöt vastustavat metsätalouden kannattavaa toimintaa, koska nimenomaan kannattava toiminta mahdollistaa uusiutuvien raaka-aineiden, materiaalien ja energian tuotannon kestävästi. Lisäksi hyvin toimiva metsäsektori tuottaa yhteiskunnallemme miljardien lisäarvon vuosittain ja valtio saa 4 miljardia euroa verotuloja yhteiskunnan palveluiden tuottamiseen metsätalouden ansiosta. Silläkään ei ole järjestöille merkitystä, voidaanko lapsiperheitä tukea, vanhuksia auttaa hyvään vanhuuteen tai ylläpitää ilmaista koulujärjestelmää valtion tuella. Järjestöt ovat valmiita mihin tahansa uhrauksiin omien tarkoitusperiensä saavuttamiseksi. Mutta mitä ne tarkoitusperät ovat? Metsätalouden alasajo? Eli samalla uusiutuvien raaka-aineiden tuotannon loppuminen. Mitä siitäkin seuraisi?

Viimeisimpänä, mutta ei missään tapauksessä vähäisimpänä järjestöt esittävät avohakkuiden kieltämistä. Metsätalouden taloudellisesti kannattavimman toiminnan kieltäminen vaikuttaisi koko sektorin kannattavuuteen. Järjestöt muuttivat ensin metsälakia (no lainsäätäjät järjestöjen miellyttämiseksi) jatkuvan kasvatuksen lisäämiseksi. Metsänomistajat eivät ole ihastuneet tähän, koska se on osoittautunut ilmeisen huonosti kannattavaksi taloudellisesti. Nyt ollaankin sitten heti valtion kirstulla. Avohakkuiden kieltäminen valtion mailla maksaisi kymmeniä miljoonia euroja joka vuosi menetettyinä hakkuutuloina. Järjestöt esittivät avohakkuukieltoa aikaisemmin kaikkiin metsiin, mutta se ei saanut kannatusta. Nyt on media paremmin valjastettu ja muutoinkin järjestöjen järjestäytyminen paremmin hoidettu ja aloite meneekin todennäköisesti eduskunnan käsiteltäväksi. Siellä se tyrmätään, koska aloite on tavoitteiltaan ristiriitainen ehdotettuihin muutoksiin, eikä se ole hyväksyttävissä sen vuoksi.

Mitä tilalle?

Tärkein kysymys kaiken tämän vastustuksen takana on, mitä meidän pitäisi käyttää raaka-aineena? Mikä on puun vaihtoehto? Jos metsien puuntuotannollinen käyttö tehdään liian kalliiksi, Suomen metsät ehkä säilyvät hetken kauemmin terveenä ja koskemattomana (Sitten siitä tulee riukuuntunutta läpitunkematonta ryteikkönä, jossa ei viihdy kukaan tai mikään) ja hyödynnämme uusiutumattomia raaka-aineita entistä enemmän. Vaihtoehtona on, että sama puumäärä vain hakataan jostain muualta ja jalostetaan matalamman standardin maissa, josta me sitten hyvää hyvyyttämme ostamme ja tyytyväisenä käytetään ”ekologisia tuotteita”. Meidän metsälajit kuolevat ilmastonmuutokseen kuitenkin, kun emme enää tee mitään sen eteen.

Ilmaston kannalta tärkeintä olisi pitää metsätalous kannattavana siinä maassa, jossa se on kaikista maailman maista kestävintä myös monimuotoisuuden säilyttämisessä. Eli Suomessa!

Ilmaston kannalta tärkeintä olisi pitää metsätalous kannattavana siinä maassa, jossa se on kaikista maailman maista kestävintä myös monimuotoisuuden säilyttämisessä. Eli Suomessa!

Väärintulkinnan ammattilaiset

Väärintulkinta on yleistä kaikessa kanssakäymisessä. Vaikka yksilöiden tarkoituksena olisi ymmärtää toista mahdollisimman hyvin, se ei aina onnistu. Kuten jokainen pitkäaikaisessa parisuhteessa ollut tietää, joskus vain asiat tulee tahtomattaan esitettyä tavalla, jonka toinen voi tulkita hyvinkin helposti väärin. Ja siitähän se ilo sitten irtoaa.. ..tai sitten myrsky puhkeaa.

Itsekin myönnän tulkitsevani joskus asioita ihan päin persettä. Yleensä olen kiitollinen, kun minua informoidaan siitä. Parisuhteessakin yleensä on aina eduksi, kun väärin tulkittu asia oikaistaan ajoissa. Parhaassa tapauksessa kumpikin voi nauraa asialle sen selvittyä. Ja näinhän sen pitäisikin mennä.

Asian ei tarvitse liittyä kirjoitettuun tekstiin millään lailla. Riittää kun se antaa negatiivista kuvaa metsätaloudesta.

Aloittaessani Metsähallituksen metsätalouden tiedottajana sain hyvin nopeasti huomata, kuinka mahdotonta on tuottaa sellaista tekstiä, jota ei voi tulkita väärin. Sinänsä tekstin saa kyllä sellaiseen muotoon, joka ei jätä tulkinnanvaraa. Metsäkeskusteluissa vain on käytännössä mahdotonta kirjoittaa metsätaloudesta myönteistä kirjoitusta, jota ei kukaan tulkitse väärin. Jos ei teksti itse anna siihen aihetta, aina joku kaivaa historiasta jonkin asian, jolla koko teksti pyritään nollaamaan. Asian ei tarvitse liittyä kirjoitettuun tekstiin millään lailla. Riittää kun se antaa negatiivista kuvaa metsätaloudesta.

Tulkintaa vai ”tulkintaa”

Esimerkkinä olen kirjoittanut tiedotteita Metsähallituksen metsätalouden tekemistä vesiensuojelutoimenpiteistä. Jokaista on seurannut armoton Metsähallituksen syyttely, koska se on -70 -luvulla tehnyt ojituksia, jotka ovat samentaneet jonkin järven tai joen. Ihan ymmärrettävää harmistuksen purkamista, jos mökkirannan vesi on aiemmin ollut kirkasta ja ojituksen jälkeen sen väri on biologisen aineksen (humuksen) värjäämää. Eli vesiensuojelu tänä päivänä tuomittiin kohta 50 vuotta vanhojen tapahtumien vuoksi.

Toisena esimerkkinä kirjoitin siltatyömaan yhteydessä tehtävistä toimenpiteistä raakun suojelemiseksi. Eipä siinä kauan mennyt, kun jo muistutettiin niistä samoista 50 vuotta vanhoista ojituksista ja samalla haukuttiin Kemijoki Oy. Suojelu sai siis ihmiset näkemään taas punaista.

Tuorein esimerkki löytyy tältä aamulta. Hesari teki jutun sahayrittäjien ahdingosta, jonka Luonto-Liitto twiittasi saatteella ”Suomen banaanivaltiostrategia. ’t ja – on ylikansallisten -pörssiyhtiöiden etu. Ei paina , , , , , , ei . Tukeistakin sellua.”

Talvivaara ja banaanivaltio ovat ehkä yleisimmät joka asiayhteyteen sopivat mielleyhtymät, joita luontojärjestöt viljelevät ahkerasti.

Siinä ei ollut sinänsä mitään yllättävää, että luontojärjestöt keksivät mitä mielikuvituksellisimpia asiayhteyksiä. Talvivaara ja banaanivaltio ovat ehkä yleisimmät joka asiayhteyteen sopivat mielleyhtymät, joita luontojärjestöt viljelevät ahkerasti. Huomautin kuitenkin virheellisistä tulkinnoista, kuten tapoihini kuuluu. Eihän ole sopivaa, että lukijat jäisivät pelkästään virheellisen tiedon varaan. Tässä astuikin sitten peliin väärinymmärryksen ammattilaiset Luonto-Liitosta ja Suomen luonnonsuojeluliiton julkaiseman Suomen Luonto -lehden toimesta. Ensin Luonto-liitto väänsi huomautukseni koskemaan sahateollisuuden kommentteja. Kun pyysin kohteliaasti lukemaan kommenttini uudelleen ja kehuin heitä siitä, että ovat alkaneet tukemaan Suomen sahateollisuutta ja tukkipuun kasvattamista, iski Suomen Luonto! Sieltä tuli tilastotietoa siitä, miten hakkuiden lisäys vaikuttaa lahopuun määrään ja mustikkasatoon. Eli päivystysvuorossa oleva toimittaja sekoitti asiat aivan täydellisesti. Tukkipuun kasvattaminen alkaa taimikon perustamisesta..

Siis ihan oikeasti, olisiko jo aika aikuistua luontojärjestöissäkin? Jos ei mitään asiallista kommenttia keksi vastaukseksi, ei lapselliset virhetulkinnat ainakaan auta oman uskottavuuden säilyttämisessä. Tahto olla oikeassa ei oikeuta laittamaan sanoja toisten suuhun.

Artikkelikuvassa on hyvin tavallinen suomalainen harvennettu metsä, jossa ei Luonto-Liiton twiitin perusteella voi retkeillä, marjastaa, sienestää tai metsästää ja joka ei tuota kansantaloudelle tai metsänomistajalle mitään (tämä on minun tulkintani, joka voi olla väärä, mutta näin minä twiitin ymmärsin). Se on yksi vaihe metsän kasvattamisessa, jolla pyritään tuottamaan tukkipuuta.