Maailman vaikein kysymys

Ilmastokeskustelu käy kuumana ja sanansäilä viuhuu joka suuntaan. Kysymyksiä ja argumentteja tulee ihan kaikista mahdollisista näkökulmista ja vaatimuksia esitetään joka suuntaan. Jokainen haluaa osansa kakusta ja se näkyy! Ilmastonmuutos on ilmeisen hankala aihe vihreille ja ympäristöjärjestöille. Niin kiivaasti ne yrittävät löytää syitä käyttää ilmiötä uusiutuvan suomalaisen puun käytön vähentämiseksi. Populistinen näkemys metsistä vain hiilivarastoina on uponnut moniin tahoihin. Näkemyksen mukaan sillä on ratkaiseva vaikutus ilmaston lämpenemiseen, jos me kaadamme metsistämme vuosittain 2,9 tai 2,6 prosenttia puustosta ja tuo erotus sitten ulkomailta. Julkisuudessa esitettyjen väitteiden perusteella tämä on se kysymys, jolla ilmasto lämpenee yli tai alle 1,5 astetta. Puhutaan siis merkityksellisistä asioista.

Maailmalla kulutus kasvaa ja uusiutuvien tuotantoa tulisi kasvattaa huomattavasti nykyisestä, jotta meillä olisi edes teoreettiset mahdollisuudet päästä eroon fossiilisista amteriaaleista. Samalla luonto on kovilla ja monimuotoisuuden varmistamisen merkitys siirtymisessä puhtaampaan maailmaan tulee varmistaa. Suomalaisella metsätaloudella on vahvat näytöt ja työ on aloitettu jo viime vuosituhannella. Uhanalaisten lajienkin kohdalla talousmetsissä elävät lajit selviytyvät paremmin, kuin muualla. Monelle lajille tärkeän lahopuun määrä kasvaa nopeasti juuri talousmetsissä. Suojelualueilla onkin sitten haasteita lehtipuiden osalta. Ja suojelualueiden määräkin on viisinkertaistunut 1980 -luvulta. Metsäammattilaiset tekevät mielellään töitä monimuotoisuuden turvaamiseksi talousmetsissä ja tulokset ovat sen mukaisia.

Ilmastonmuutos tai biodiversiteettikato eivät ole helppoja asioita ratkaistavaksi, mutta kaikkein vaikeimmaksi osoittautunut kysymys on yksinkertainen. Olen esittänyt saman kysymyksen lukuisille metsien hakkuiden rajoittamista vaativille poliitikoille, ympäristöaktivisteille, tutkijoille ja yksityishenkilöille. Lisäksi kysymys on esitetty vihreälle puolueelle, Greenpeacelle, Suomen Luonnonsuojeluliitolle, WWF:lle, Luonto-Liitolle, Jyväskylän yliopistolle, Helsingin yliopistolle, Suomen Ympäristökeskukselle ja Sitralle. Pahoitteluni, jos joku unohtui listalta. Yksikään näistä edellä mainituista ei ole antanut vastausta, joten kysymyksen täytyy olla maailman vaikein. Se kuuluu näin: Millä Suomessa hakkaamatta jätettävä puu ja siitä jalostetut tuotteet tulisi korvata?

Metsäfaktoja
Näistä faktoista ei voi unohtaa ainoatakaan, kun mietitään kestäviä ratkaisuja.

Mutta ollaan nyt kohtuullisia. Kysymystä on esitetty vasta parin vuoden ajan. Eihän Higgsin bosonikaan päivässä löytynyt ja siihen perustuu sentään vain hiukkasfysiikka. Tähän vastaukseen perustuu koko ihmiskunnan tulevaisuus, joten parempi miettiä tarkkaan. Ehkä saamme vastauksen ennen vuotta 2035, jolloin hiilineutraalius tulisi jo olla saavutettuna.

Lisätty 29.4.klo 8.05

Saimme Suomen Ympäristökeskuksen ryhmäpäällikön vastauksen kysymykseen. Ensimmäinen vastaus oli pelkästään energiaan perustuva, eikä siten vastannut kysymykseen. Mutta toinen ratkaisi jo koko ilmastonmuutoksen. Tosin vieläkin jäi hieman avoimeksi, missä muodossa atomit tähän tehtaaseen kuljetetaan.

Ilmastoratkaisu SYKE
Suomen Ympäristökeskus ratkaisi ilmastonmuutoksen

Muokattu 28.5.2019

Kysyin myös Kysy ilmastosta -sivustolla, mitä materiaaleja kuluttajan tulisi suosia ostopäätöksiä tehdessään. Sivuston toimintatapaan kuuluu etsiä asiantuntijat vastaamaan kysymyksiin. Heidän vastaus oli aika selvä. Puu on turvallinen valinta.

Kysyilmastosta
Kysyilmastosta.fi asiantuntijat suosittelevat puuta

Lisätty 3.5.2019

Greenpeacen vastaus saatiin ja järjestön kanta on, että mennään vanhoilla teknologioilla ja vähennetään kulutusta uusiutuvat edellä. Tai näin voi tulkita tästä vastauksesta, jonka järjestön asiantuntija meille antoi huolimatta kasvavasta kulutuksesta.

Liimataisen vaihtoehto
Greenpeacen asiantuntija Matti Liimatainen vaatii uuden uusiutuvan tuotannon estämistä.

Lisätty 6.5.2019

Tommi Pohjolainen korvaisi puun hampulla. Mielenkiintoinen ajatus lisätä uusiutuvien tuotantoa. Ei poista kuitenkaan puun tarvetta, mutta vähentäisi osaltaan fossiilisten tarvetta. En ole kuullut hamppua jalostavista tehtaista, en tunne sen kasvatuksen anatomiaa, logistisia ratkaisuja tai muutenkaan alaa.

Hamppua
Rikkaruoholla ilmastonmuutosta kitkemään? Mielenkiintoinen ajatus.

 

Yhteiskunnallisia vaikutuksia ei voi sivuuttaa

Keskustelussa metsätalouden vastustajat eivät ymmärrettävästi halua puhua rahasta muulloin, kuin pyrkiessään luomaan ”kapitalistista mielikuvaa”. Mutta hakkuiden määrällä on myös suoria yhteiskunnallisia vaikutuksia ja raha on yksi irroittamaton osa niitä. Puhumattakaan työpaikoista, joita metsäteollisuus synnyttää. Kannattava liiketoiminta tarkoittaa jatkuvuutta, kannattamaton ajautuu konkurssiin. Tätä ei ”rahan valtaa” arvostelevat ymmärrä. Taloudellinen kannattavuus on kestävyyden yksi kriteereistä ja vättämättömyys.

Metsätalouden lukuja
Metsätalous vaikuttaa meidän kaikkien hyvinvointiin, eikä näitä vaikutuksia voi jättää sivuun.

 

Seurantalista

Koska niin moni väistää kysymystä tai jättää siihen vastaamatta, katsoin aiheelliseksi alkaa keräämään listaa vastaamatta jättäneistä vaikuttajista(lista ei ole kattava ja se täydentyy vielä):

  • Pekka Haavisto, Vihreät
  • Maria Ohisalo, Vihreät
  • Satu Hassi, Vihreät
  • Osmo Soininvaara, vihreät
  • Krista Mikkonen, Vihreät
  • Emma Kari, Vihreät
  • Ville Niinistö, Vihreät
  • Antti Halkka, SLL, Suomen Luonto
  • Sini Harkki, Greenpeace
  • Matti Liimatainen, Greenpeace
  • Mari Pantsar, Sitra
  • Sampo Soimakallio, SYKE
  • Jari Liski, Suomen Ilmastopaneeli
  • Panu Kunttu, WWF
  • Liisa Rohweder, WWF
  • Paloma Hannonen, SLL
  • Panu Halme, Jyväskylän yliopisto
  • Janne Kotiaho, Jyväskylän Yliopisto, Ympäristöministeriö
  • Li Andersson, Vasemmistoliitto
  • Ilkka Kivi, koomikko
  • Antti Van Wonterghem, Vihreät
  • Vesa Lindell, Vihreät
  • Olli Tahvonen, Helsingin yliopisto
  • Markku Ollikainen, Helsingin yliopisto
  • Juha Koivunen, sometrolli
  • Ilona Helle, Vihreät
  • Panu Kujala, SLL
  • Pertti Salolainen, kokoomus
  • Timo Pukkala, Itä-Suomen yliopisto
  • Markku Kanninen, Helsingin yliopisto
  • Jyri Seppälä, SYKE
  • Jari Kouki, Itä-Suomen yliopisto
  • Seppo knuutila, SYKE
  • Ilkka Ratinen, Suomen Ilmastopaneeli
  • Tuomo K. Kalliokoski, Helsingin yliopisto

Organisaatioille esitettyihin kysymyksiin vastaamatta jättäneet

  • Ilmastopaneeli
  • Vihreät
  • Sitra
  • SLL
  • Greenpeace
  • Suomen Luonto
  • Suomen Ympäristökeskus
  • Vasemmistoliitto
  • Sosiaalidemokraatit
  • Helsingin yliopisto
  • Jyväskylän yliopisto
  • Luontopaneeli
  • WWF

Jos koet joutuneesi väärin perustein listalle, siltä pääsee pois asiallisella vastauksella. Epämääräisyydet eivät riitä, jos ne eivät sisällä oikeita vastauksia (kts. Soimakallion vastaus yllä), eikä kulutuksen lopettaminen ole ratkaisu.

Voit välittää minulle tietoja muista kysymyksen kiertelijöistä kommentoimalla tätä blogia. Kerro missä vastaamatta jättäminen on tapahtunut ja jos mahdollista, laita kuvankaappaus tai linkki tarkistusta varten.

Mainokset

Uutisvoitto! Luke korjasi virheen..

Hesari kirjoitti kattavan jutun virheestä, jonka Suomen Luonnonsuojeluliiton Otto Bruunilta löysi. Luonnonvarakeskuksen ministeriössä esittämissä(ei vielä julkaistu) hiilinieluluvuissa oli virhe vanhoissa tiedoissa. Niistä puuttui luonnonsuojelualueiden hiilinielut. Tämä tarkoittaa sitä, että toimittajien aiempi uutisointi 2-3 kertaisista hiilinieluista olikin vain 1,96 kertainen aiempiin lukuihin verrattuna.

Siitäkös ympäristöjärjestöt riemastuivat.  ”Uutisvoitto..”, ”Eipä ollutkaan niin paljon isommat..”, ”mepä löydettiin virhe..” ja ”oltiinpas hyviä..” leviää somessa ruton tavoin. Kukaan ei oikeastaan kysy, mitä tämä heti korjattu virhe tarkoittaa käytännössä. Meno on kuin lastentarhassa, kun jollakin lapsella lirahtaa housuun. Porukalla kiusataan, vaikka housut olisivat jo vaihdettu kuiviin.

Hiilinielulaskelmat 2030 pysyvät ennallaan

Virheestä huolimatta ainoa asia, joka todella muuttui, oli kertoimen pieneneminen. Metsien hiilinielujen osalta sillä ei ollut mitään vaikutusta. Ne pysyvät ennallaan laskelmissa ja ovat ehdottoman hyvä uutinen ilmaston ja metsien käytön kannalta. Toinen asia, jota nyt yritetään tämän perusteella muuttaa, on ikiaikainen vihjailu Luonnonvarakeskuksesta (ent. Metla) valtion ohjaamien tulosten tuottajana. Muistetaan, että Vihreät ovat olleet hallituksessa useaan otteeseen. Tämä vihjailu kuulostaa ympäristöjärjestöjen suunnasta siltä, että Vihreät ovat ollessaan vallassa pyrkineet vaikuttamaan tutkimuslaitoksen tuloksiin. Vaikka valtion tutkimuslaitoksen tekemää perustutkimusta yllättäen valtio rahoittaakin, on pelkkää salaliittoteoriaa väittää, että se vaikuttaisi tuloksiin poliittisella ohjauksella.

Mikä sitten on luotettavaa tutkimusta. Koneen säätiön rahoittama tutkimus, jota ei pidä kyseenalaistaa tai edes tuoda julkisuuteen? Luotetaanko me enemmän sellaisten tutkijoiden tutkimuksiin, jota rahoittaa säätiö, jonka rahoituksen saajat ovat tekemässä propaganda -aineistoa metsätaloutta tuomitsemaan tai joka rahoittaa tämänkin ”paljastuksen” tehneen Bruunin työnantajaa, Suomen Luonnonsuojeluliittoa?

HS toimittaja haastatteli myös Luken tutkimusprofessori Antti Asikaista, joka korjasi havaitun virheen viipymättä. ”Luken arvio on virheestä huolimatta edelleen myönteinen lisähakkuiden kannalta”, HS kirjoittaa. Tämä on ilmeisesti myös uutisvoitto, vaikka monikaan ei siihen huomiota kiinnitäkään!

Korjauksia! Mutta ei me itse..

Kun virhe tuli esiin, Otto otti yhteyttä Hesariin skuupin toivossa, kuten on tapana Suomalaisessa metsäkeskustelussa. Eihän sitä nyt suoraan tutkijaan sentään. Puistattava ajatuskin.. Hyrr!!

Itse kysyin Otto Bruunilta, eikö tämä ole edelleen ilmaston kannalta hyvä uutinen? Otolla ei ollut tähän vastausta, vaan hän kierteli ja yritti vaihtaa aktiivisesti puheenaihetta. Jotain tämäkin kertoo viestien ja oikean tiedon suhteesta toisiinsa. Kaksinkertainen hiilinielu ei ole ympäristöjärjestöjen mieleen, koska se vie pohjaa heidän adoptoimaltaan ilmastokampanjoinnilta. Tämän perusteella kun Suomen hiilinielut eivät nollaudukkaan hakkuiden lisäämisellä. Merkitys on entistä enemmän fossiilisten korvaamisessa.

Otto pyrki viemään keskustelua väitteeseeni, etteivät he itsekään korjaa virheitä omalta osaltaan. Hänellä kiinnosti toimintamallia enemmän yksityiskohdat. Niitähän olenkin aiemmissa kirjoituksissani tuonut aika runsaasti esiin ja niistä saisi kirjoitettua kirjan, jos jollakin olisi aikaa tutkia historiaa niiden osalta. En saanut vastausta kysymykseeni senkään jälkeen, kun otin yhden esimerkin esiin vaatimuksesta. #Pöllögate ei koskaan saanut korjausta, vaikka paljastui lavastukseksi. Päin vastoin, sitä käytettiin edelleen #avohakkuuthistoriaan -kampanjan markkinoinnissa paljastuksenkin jälkeen. Lavastuksesta huolimatta järjestöt halusivat nostaa kuvan tärkeäksi viestiksi ja oman sanomansa tueksi. Heidän ”korjauksensa” oli melkoista puppua, eikä sieltä löytynyt pahoittelua sen enempää kuin virheen myöntämistäkään.

Kukaan ei varmaan ole kanssani eri mieltä siitä, etteivätkö luontojärjestöt olisi aktiivisia vaatimaan korjauksia. Eikö olisi vähintään reilua olla valmis myös itse korjaamaan virheellisiä viestejä?

Rehellisyys kunniaan

Suomalaista metsäkeskustelua on riivannut jo pitkään vihreä valhe. Meille on pesiytynyt joukko moraalittomia ihmisiä, jotka käyttävät härskisti hyväkseen ihmisten tahtoa pitää luonnosta huolta. Nämä ihmiset osaavat esiintyä tilanteen vaatimalla tavalla silloin, kun seurassa on metsien käytöstä oikeasti jotain tietäviä. Väitteet ovat silloin maltillisempia ja valikoituvat siten, ettei niistä kovin keskustelua synny. Asiantuntijat lähinnä hymähtävät väitteille, jotka ovat merkityksettömiä, vaikkakin vääriä.

Kävin Rovaniemellä Sahanperän Savotta -tapahtumassa. Tapahtuma on metsäalan tapahtuma, jossa tuodaan metsäalaa monipuolisesti ihmisten tietoisuuteen. Mukana on myös virkistyskäyttö ja luonnonsuojelu aivan luonnollisesti, koska ne ovat osa suomalaista metsien käyttöä. Mukana oli myös Suomen Luonnonsuojeluliitto omalla ständillään markkinoimassa Vihreiden vaalikampanjana toimivaa #avohakkuuthistoriaan -kansalaisaloitetta.

Kuunnellessani, mitä heidän asiantuntijansa maallikoille syöttää, aloin voida fyysisesti pahoin.

Halusin mennä keskustelemaan aiheesta ihan kasvotusten. Ständillä oli kuitenkin ihmisiä, joten jäin kiltisti odottelemaan heidän taakseen ja lueskelin samalla, mitä kampanjan roll-uppiin oli kirjoitettu. Roll-upista puuttui vain Suomen valtionmetsien avohakkuiden vaikutus ruotsidemokraattien vaalitulokseen. Niin mielikuvituksellista soopaa siihen oli laitettu. Mutta ei se ollut vielä mitään. Kuunnellessani, mitä heidän asiantuntijansa maallikoille syöttää, aloin voida fyysisesti pahoin. En voinut käsittää, miten törkeästi vakavalla naamalla valehdellaan ihmisille, vaikka kyseinen asiantuntija aivan varmasti tiesi puhuvansa palturia.

Päätin jatkaa matkaa, mutta jäin miettimään juuri näkemääni näytelmää. Totesin, että kaikenlainen keskustelu heidän kanssaan on aivan turhaa. Luonnon monimutkainen ekosysteemi ei ole näille asiantuntijoille mitenkään hallussa. He vetävät aivan tuulesta temmattuja yhteyksiä viljellessään syytöksiä ja muuttavat kaikki metsien käytössä opitut ja metsäntutkimuksessa selvitetyt lainalaisuudet juuri sellaisiksi, kuin haluavat. Jäin miettimään, onko toimintamalli tietoinen taloudellisiin tavoitteisiin pääsemiseksi luotu malli, vai onko kyseessä kultti?

Avohakkuita vastustavaa kansalaisaloitetta markkinoidaan millä tahansa argumenteilla. Suomen Luonnonsuojeluliiton asiantuntija Paloma Hannonen on kytkenyt jo lähes kaikki maailmassa tapahtuvat asiat suomalaisen avohakkuun syyksi. Odotan vain Trumpin valtaanpääsyä ja Putinin Krimin valtausta listalle. Esimerkiksi alavireiset kanalintukannat ovat kuulemma avohakkuiden syytä. Kannathan ovat olleet nyt muutaman vuoden alhaalla, koska säätilat ovat olleet todella rajuja vastakuoriutuneille poikasille. Yhtenä kesänä oli juhannusviikon lumi maassa ja toisen satoi jatkuvasti. Untuvapeitteiset poikaset eivät vaan selviydy sellaisesta. Ja kun vielä tutkimukset viittaavat siihen suuntaan, ettei kanalinnuilla ole ongelmia elää talousmetsissä ja avohakkuiden keskikoko laskee koko ajan, voidaan väite todeta täysin mielikuvituksen tuotteeksi. Sama voidaan sanoa hömötiaisten ja muiden pikkulintujen osalta. Äkillisen kannan romahtamisen syitä on syytä hakea muualta. Vaikkapa neonikotioiden käytöstä, ilmaston muuttumisesta tai jostain muusta. Metsätaloudessa ei ole tapahtunut mitään niin radikaalia, mikä selittäisi äkilliset vaihtelut. Tämä johtuu jo siitä, että metsistämme käsitellään vain 1/50 vuosittain, josta vain osa on avohakkuita. Keskusteluun tuli jo jopa jollain asteella absurdeja piirteitä, kun äidinkielen lehtori Leena Vahala alkoi väittää, ettei 40 prosentilla viime vuodesta kasvanut kanalintupopulaatio tarkoita kannan elpymistä (Elpyä = vahvistua uudelleen). Hän on toki ennekin osallistunut keskusteluihin ilmeisenä tavoitteenaan viedä keskustelua sivuraiteelle, mutta että haastamalla suomen kieltä. Minulla ei luonnollisestikaan ole kompetenssia lähteä väittelemään tästä aiheesta, koska hän on äidinkielellisesti selvästi korkeammin koulutettu, kuin tiedottajan koulutuksen saanut metsäasiantuntija.

Vahala metsopopulaatio

Oli miten oli, ymmärsin että meidän kaikkien metsäalan ihmisten on otettava metsäalan viestintä entistä vakavammin. Meidän on kerrottava ihmisille, mitä metsäalalla oikeasti tapahtuu ja puututtava jokaiseen virheelliseen viestiin, johon törmäämme. Vaikka tietäisimme itse, että järjestöjen sanoma on puppugeneraattorista peräisin, on meidän vastuulla katkaista valheellisen viestin tie. Maallikoilla ei ole mahdollisuuksia ymmärtää, että heitä kustaan silmään, jos me emme anna oikeaa tietoa heille. Viherpopulismi on tuhon tie, jolla ei ole luonnon tai ilmaston kannalta mitään positiivisia vaikutuksia.

Tekstiä muutettu 15.9.2018 (lisätty metsätalouden ja kanalintukantojen yhteydestä kertova kappale)

Kehittäminen on avain kestävyyteen

Meillä on ongelma! Tai oikeastaan kasa ongelmia. Maailmalla kuohuu, kun ilmastonmuutos tuo vuosi vuodelta suurempia vaikeuksia ihmiskunnan selviytymiselle vanhoilla asuinpaikoilla. Väestön liikkuminen on jo nyt suurta, mutta tutkijat ennustavat jopa satojen miljoonien ihmisten joutuvan jättämään kotinsa, koska elämisen edellytykset menetetään. Ja silti maapallon väestön määrä kasvaa koko ajan.

Jokainen meistä tarvitsee puhdasta vettä, ruokaa ja suojaa. Ilman näitä seuraa inhimillinen katastrofi. Se voi olla yksilökohtainen tai jopa kokonaista kansakuntaa koskeva, kuten olemme jo nähneet. Niiden riittävyys ei ole itsestään selvää myöskään suomalaisille.

Olemme tottuneet siihen, että saamme kaupasta tai pistorasiasta kaiken tarvitsemamme. Kannattaisi alkaa miettimään, mitä tapahtuu silloin, kun Itämerellä seilaavat ruokalaivat kääntävätkin kurssin kohti paremmin maksavia asiakkaita. Mitä puemme päällemme, kun puuvillapellot kuivuvat tai niiden tarvitsemat torjunta-aineet tuhoavat ihmisiltä elinmahdollisuudet? Mistä saamme riittävät materiaalit talojen tekemiseen, kun maahan virtaa entistä enemmän pakolaisia?

Ruoantuotanto ahdingossa

Suomen ruoantuotanto on ahdingossa äärevien sääolosuhteiden vuoksi. Viime kesänä oli liian märkää ja sato meni. Tänä kesänä kuivuus. Peräkkäiset katovuodet ajavat maanviljelijät taloudelliseen ahdinkoon ja moni onkin joutunut lopettamaan. Julkisuudessa käydään keskustelua, voiko maanviljelijöitä tukea ja monta mielipidettä on sen suuntaista, että ei. Onneksi Keskusta -vetoinen hallitus päätti toisin ja myönsi lisärahaa katokorvauksiin.

Maailmalla kohistaan mm. avokadojen tuottamisen ongelmista. Ensinnäkin avokadokilon tuottaminen vaatii vettä tolkuttomat määrät. Usein alueilla, joilla sitä ei ole ihmisilläkään. Sen lisäksi avokadosta on tullut uusi rikollisuuden rahoittaja. Mafiat ovat vallanneet avokadobisneksen mm. Etelä- ja Väli-Amerikan maissa ja alalle on tullut ihmiskauppaa, murhia ja väkivaltaisuuksia. Tämä lienee vain alkusoittoa, sillä kun ruokapula kasvaa, rikollisuus todennäköisesti kasvaa sen myötä kaikissa epävakaissa maissa.

Suomi on avainasemassa

Elämme maailman turvallisimmassa maassa, jossa on korkeasti koulutettu väestö. Tämä tekee Suomesta myös houkuttelevan kohteen, kun ihmiset miettivät mihin aavikoituvasta tai tautien ja sotien riivaamasta kotimaastaan lähtisi. Tämä antaa meille mielestäni vastuun myös kehittää entistä parempia varautumiskeinoja, mutta myös entistä puhtaampia ratkaisuja.

Suurin syy ilmaston lämpenemiseen on fossiilisten hiilivarastojen vapautuminen ilmakehään ihmisen toimesta ja luontaisesti.

Ilmastolla on elintärkeä rooli kaikelle lajistolle. Sen muuttumisen seurauksia emme tiedä vielä. Voimme vain ennustaa ja arvailla. Ilmaston lämmittäjien osalta olemme suhteellisen yksimielisiä. Suurin syy ilmaston lämpenemiseen on fossiilisten hiilivarastojen vapautuminen ilmakehään ihmisen toimesta ja luontaisesti. Meidän olisikin syytä tehdä päätöksiä kaikilla osa-alueilla, jotta nämä ikiaikaiset hiilivarastot jäisivät mahdollisimman vähälle hyödyntämiselle.

Kuluttaja on vastuussa!

Vaikka olisi niin helppoa ajatella, ettei omalla kulutuskäyttäytymisellä ole väliä, sillä huijaa vain itseään. Voi olla, että kehittyvissä, miljardien asukkaiden maissa, kulutetaan suhteettoman paljon. Silti sielläkin on kyse yksilöiden tekemistä valinnoista. Jokainen kuluttaja vaikuttaa kokonaisuuteen omalta osaltaan.

Ensisijaisesti kannattaa pyrkiä vähentämään kulutusta. Ilmastoystävällisin teko on jättää tuotteet ostamatta ja sitä kautta vähentämällä niiden valmistamiseen tarvittavien raaka-aineiden tarvetta. Tätä tietysti hidastaa markkinatalous, joka perustuu jatkuvaan kulutuksen lisäämiseen. Koko ajan meille tuputetaan mitä mielikuvituksellisempia tuotteita, joita ”välttämättä” muka tarvitsemme, kaikilta mahdollisilta suunnilta. Kuluttajan ei ole helppoa vähentää kulutusta, kun ympäristö suorastaan huutaa kulutuksen riemusanomaa.

Liikekeskus

Ihan kokonaan kulutusta ei varmaan kukaan lopeta. Valitsemalla kestäviä, uusiutuvista tuotteista tehtyjä tuotteita kuluttaja tukee teollisuuden muutosta näiden valmistukseen. Teollisuus tuottaa niitä tuotteita, joita ostetaan ja siihen voi vaikuttaa ainoastaan kuluttajat. Poliittisilla päätöksillä voidaan vaikuttaa tuotteiden hintoihin, jotka ohjaavat kulutusta, mutta lopullinen valinta on kuluttajan vastuulla.

Jotta teollisuus voi valmistaa kilpailukykyisiä tuotteita uusiutuvista materiaaleista, meidän on huolehdittava mahdollisimman hyvin raaka-aineen saatavuudesta ja vältettävä hinnan tarpeetonta nostamista. Tässä erityispaino on metsäsektorin toiminnan kannattavuudella, sillä puusta voidaan valmistaa taloja, vaatteita, pakkausmateriaaleja, lääkkeitä, papereita, biomuoveja ja lukemattomia muita ihmisten jokaipäiväisessä elämässä tarvitsemia tuotteita, joista osa on alhaisen jalostusasteen tuotteita, mutta koko ajan kasvaa korkeamman asteen tuotteiden valmistus innovaatioiden tullessa tuotantoon. Parasta on, että Suomessa tuotettuna arvoketju tuottaa myös taloudellista hyötyä metsänomistajille, asiantuntijoille, tutkijoille, korjuuyrittäjille, kuljetusyrittäjille, sahoille, tehtaille, kaupalle, työntekijöille ja yhteiskunnalle maailman kestävimmin toimivan metsätalouden ansiosta. Ainakaan minun korviini ei ole kantautunut parempaa mallia muualta. Metsätalouden ja metsäsektorin vastuulla on tuottaa ihmisille kestävällä tavalla ja kestävistä materiaaleista tuotettuja tuotteita, jotta he voivat ostaa niitä.

Ristiriitaa

Ristiriitainen ilmastoviestintä hämmentää

Vaikka meillä on siis vastuu, osaaminen ja tietämys uusiutuvien tuotteiden kestävään valmistukseen, ristiriitaisella ilmastoviestinnällä hämmennetään kuluttajia. Jos vaaditaan uusiutuvien tuotteiden käyttöä ja samaan aikaan pyritään vaikeuttamaan metsäsektorin toimintaa, viestit ovat pahasti ristiriitaisia. Jos vastustetaan ydinvoimaa ja samalla kailotetaan ilmastonsuojelusta, viesti on ristiriitainen. Jos vaaditaan öljynporauksen lopettamista ja biotuotetehtaiden perustamista, viesti on ristiriitainen. Jos kampanjoidaan hakkuiden yksipuolistamisen eteen ja samalla suositaan puupohjaisia tuotteita, viesti on ristiriitainen. Jos toistetaan mantran lailla, miten lisähakkuut pienentävät hiilinielua ja metsien puumäärä lisäyksen jälkeenkin kasvaa kymmenillä miljoonilla kuutioilla vuodessa, viesti on ristiriitainen. Jos vaaditaan kestävää metsien käyttöä, mutta tehdään hiilitaselaskelmat lyhyellä aikavälillä, viesti on ristiriitainen. Jos vaaditaan luonnon monimuotoisuutta, mutta vaarannetaan se hidastamalla kehitystä kohti vihreää taloutta, viesti on ristiriitainen. Voikin vain kysyä, miksi ihmeessä kukaan tällaista viestintää tekisi, jos olisi aidosti ilmastosta tai luonnosta huolissaan? Ja miksi niistä pidetään kiinni ja niiden eteen ollaan valmiita tekemään asioita, joita pidetään yleisesti paheksuttavina?

Tekoja populististen väitteiden sijasta

Asuminen on suurin hiilidioksidipäästöjen aiheuttaja. Päästöjä tulee niin rakentamisen, kuin asumisenkin aikana. Meidän tulisi pikavauhtia valtavirtaistaa puurakentaminen kaikille yhteiskunnan tasoille. Suunta on jo oikea, mutta kehitystä pitäisi jouduttaa. Ongelmaksi muodostunee rakennusyhtiöiden olemassa olevat tuotantolaitokset ja niiden muuttaminen tähän soveltuvaksi. Kehitystä ei ainakaan hidasta myöskään betoniteollisuuden vahva rooli rakentamisen saralla. En usko, että betonirakentaminen koskaan tulee kokonaan loppumaankaan, mutta yhdistelemällä betonia, terästä ja puuta voidaan jo saavuttaa merkittävää kehitystä ilmastonäkökulmasta.

Energiasektori tekee murrosta. Hajautettu energiantuotanto yleistyy ja tulevaisuudessa yhä enemmän asumisenkin energiasta tuotetaan paikallisella tasolla uusiutuvista raaka-aineista. Se on hyvä, koska silloin myös raha jää paikallista aluetaloutta tukemaan. Aurinko, puu, geoenergia ja muut uusiutuvat lähteet voivat lämmittää talot ja niistä saadaan myös tarvittava sähkö. Ilokseni voin todeta, että tämä kehitys on jo liikkeellä. Koska se on myös taloudellisesti kannattavaa, sen yleistyminen uudisrakentamisessa on odotettavissa pikavauhtia. Esimerkiksi Kirkkonummen Masalaan suunniteltavassa ekokylässä energiainvestointien takaisinmaksuaika on 3,5-9,5 vuotta riippuen siitä, saadaanko siihen energiatukea vai ei. Tällä investoinnilla tuotetaan kaikki energia alueen n. 250 asuntoon tulevaisuudessa todella edullisesti. Vastaavaa ratkaisua käyttää myös ASV Arctic Smart Village Oy, joka edistää Älykylä -konseptillaan taloudellisesti ja ekologisesti kestävämmän asumisen kehittymistä ensisijaisesti Pohjois-Suomessa, mutta tulevaisuudessa myös muualla Suomessa ja ulkomailla.

Paikallinen ruoantuotanto vähentää kuljetuksen päästöjä. Siksi esimerkiksi olosuhteet täysin hallinnassa pitävät ratkaisut ansaitsevat huomiomme. Vertikaalikasvatus (l. kerroskasvatus) ja kalojen kiertovesikasvatus ovat erinomaisia esimerkkejä ruoantuotannon uudistamisesta. Ulkoisilla olosuhteilla ei ole merkitystä, kun ne eivät pääse vaikuttamaan prosessiin. Toivottavasti alan kehittämiseen löytyy innokkaita yrittäjiä lisää ja poliittinen tuki. Ainakin ASV Oy:n Älykylä -konsepti tukee kehitystä.

 

 

Keskustelu vaikeaa, en ala!

Ympäristöjärjestöjen edustajat ovat yhteispäätöksellään lopettaneet keskustelun kanssani, koska minun kanssani on heidän mukaansa ”vaikea keskustella”. Ja tottahan se on, tuon keskusteluihin sellaisia tekijöitä, jotka ovat useimmiten keskusteltavan asian kannalta merkittäviä, mutta jotka haittaavat ympäristöjärjestöjen uskottavuutta ja varainhankintaa. Greenpeace sensuroi minut, koska ”jankutan”. Tämän taustalla lienee (oma arvaukseni) se, että GP julkaisi samat postaukset useaan kertaan ja otin samoilla argumenteilla kantaa uusiinkiin postauksiin tuodakseni ne samat asiat mukaan keskusteluun.

Kun esimerkiksi kysyin ympäristöjärjestöiltä vaihtoehtoja puun käytölle avoimen kysymyksen muodossa (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipiteet/lukijalta/artikkeli-1.241651), Luonto-Liiton edustaja Lauri Kajander aloitti kommenttinsa lauseella ”Muuten en yritä kanssasi keskustella Juri Laurila, koska se on moneen kertaan todettu mahdottomaksi (mahdolliset kiinnostuneet voivat käydä Twitterissä tämän toteamassa)”

Koska oletan, etteivät kovin monet ole käyneet tätä Twitterissä toteamassa, helpotan vähän tehtävää keräämällä järjestöjen kanssa käymiäni keskusteluita tähän. Olen boldannut luontojärjestöjen vakiokommentoijat.

  • keskustelu hakkuiden keskeyttämisestä lintujen pesimäajaksi
    • minä: Joku kyseli mitä on #realistinenvihreys. Tässä on hyvä esimerkki. Vanha vihreä ajattelu lomauttaisi 70000 ihmistä ja lopettaisi miljardien eurojen tuotannon kuukausiksi, jotta koneet eivät olisi tekemässä töitä alle 1 prosentilla metsistä. Realismi estää! @juhasipila @keskusta
    • Seppo Rasi: Pöllöille on ihan hyvä laittaa pönttöjä metsään koska pöllö syö myyriä.Myyrät aiheuttaa huomattavia taimituhoja.Ettei metsänomistajan kannata pöllöä vihata
      • Minä: En usko että pöllönvihaajia löytyy metsäalalta tai metsänomistajista.
    • Ville Nikkanen: Pöllön koti kuitenkin meni. Mitä jos joku vähemmän realistinen vihreä jyrää sinun kotisi? Miltä se tuntuisi?
      • Minä: Miltä sinusta tuntuisi, jos kotiasi ei olisi koskaan voitu rakentaa pöllön takia?
  • Sama aihe
    • Minä: No nyt on hyvä palauttaa mieliin, ettei kaikki metsät ole pesimäaikana käsittelyssä. Hakkuita tehdään vuosittain n. 2%:lla metsissä ja tästä vain pieni osa pesimäaikana. Lintukantoihin vaikutus pieni, mutta miljardien eurojen talous pyörii ja 70.000:lla ihmisellä on töitä.
    • Shadibul I Chowdhury: no word to express. only humen can do this terrible act
    • Markku Myllykangas: Bisneshenkilöt ja poliitikkopellet ajattelevat vain rahaa, lyhytjänteisesti. Heitä ei luonnon monimuotoisuuden hiipuminen merkikse mitään.
    • Panu Kunttu (SLL): Kun metsälakia uudistettiin viisi vuotta sitten @mmm_fi ei suostunut edes keskustelemaan lintujen pesimäajan hakkuurajoituksista miltään osin. Muistutimme asian tärkeydestä jälleen tänä keväänä. @yministerio @metsakeskus @TAPIOForestry
      • Juha Ojala (TTS, ennen MMM): Kunttu taas kerran hieman vinouttaa totuutta. Metsälakityöryhmä jota tuolloin vedin, keskusteli asiasta http://mmm.fi mukaanluettuna. Lakityöryhmän enemmistö ei tätä kannattanut. Tuolloin wwf oli mo valinnanvapauden lisäämisen kannalla. Panu voisi pysytellä totuudessa.
  • Tekopökkelöt
    • Jussi Nikula: Pelastaako #tekopökkelö #metsä#luonto’n #monimuotoisuus’den? Ei pelasta. Lahopuun määrä ei näillä toimin edes käytännössä lisäänny. Kaksi (d=20cm, h=3m) tekopökkelöä hehtaarilla lisää lahopuuta alle 0,19m3/ha. Määrän pitäisi olla satakertainen. #biotalous
    • Minä: Ei tietenkään pelasta. Mutta se on hyvä lisä kaikkien muiden monimuotoisuutta tukevien toimenpiteiden laajaan sarjaan. Yksittäisten toimenpiteiden arvostelu kokonaisuuden osalta on täysin turhaa kärjistämistä. Yksikin tekopökkelö = lisää lahopuuta!
    • Jussi Nikula: Niin, kyseinen uutisartikkeli ilmeisesti ”turhaan kärjistäen” käsitteli vain tekopökkelökampanjaa ja kysyi pelastaako se metsäluonnon monimuotoisuuden. Esitin siihen kysymykseen oman näkemykseni. Toki tekopökkelöt on vain yksi toimenpide – tosin ei kovin vaikuttava.
  • Jatkuva Kasvatus
    • Panu Kunttu: Metsäluonnon tila on heikentynyt voimakkaasti avohakkuisiin perustuvan #metsätalous Lisäksi #avohakkuut kuormittavat vesistöjä ja rasittavat ilmastoa. Ympäristön kannalta kestävämpi #metsänkasvatus’menetelmä on jatkuvapeitteinen #metsänhoito.
    • Minä: No ohhoh! Olipas kirjoitus. Taimikonhoito ja ensiharvennus turhia? Kannattavuus taattua? Harveneeko puusto itse? Takaatteko itse järjestönne varoilla kannattavuuden? Eiköhän suosita jatkuvaa kasvatusta vain sille sopiville paikoille ja metsiin, joissa on edellytykset olemassa.
    • Tommi Harju-autti: Eihän tuota lukemaan pääse ku harvat ja valitut. Mutta tänne suunnalle voi tulla kattomaan kuinka turha #ensiharvennus Tiuha kovaa kasvava nuori männikkö imee maasta kaiken, #aluskasvillisuus kärsii ja se tiheä vaihe on myös jatkuvassa kasvussa. Siinä ei kyllä luonto voita.
  • Realistinen Vihreys
    • Harri Hölttä (SLL): Hei @juhasipila, tässä #keskusta18 on auttamatta myöhässä. Maailmanlaajuisesti periaate talon jättämisestä seuraavalle polvelle vähintään siinä kunnossa, missä nykypolvi sen sai on ylellisyyttä, jonka #ilmastonmuutos Miten aiotte ratkaista tämän haasteen? @luonnonsuojelu
    • Minä: #kiertotalous ja siihen kiinteästi liittyvä #biotalous, sekä resurssiviisaus ovat aika isossa roolissa jo nyt. Myös metsien kestävä käyttö ja uusiutuvien raaka-aineiden tuottaminen fossiilisten tilalle ovat jo tavoitteissa. Mitä @luonnonsuojelu ehdottaisi? @keskusta
    • Hölttä ei vastannut
  • Avohakkuuthistoriaan
    • Luonto-Liitto: #Kansalaisaloite #avohakkuuthistoriaan on kerännyt jo 25 000 allekirjoitusta! Avohakkuille on parempia vaihtoehtoja, jotka säästävät niin metsojen kuin ihmistenkin elinympäristöjä. Jaa viestiä ja käy allekirjoittamassa osoitteessa http://www.fi
    • Minä: Mistä saisin lisätietoja vaihtoehtojen paremmuudesta metsojen ja ihmisten elinympäristöjen osalta? Metso kun viihtyy nuorissakin metsissä ja ihmisen osalta en ole tutkimusta nähnyt. (Linkki YLE:n uutiseen ”metsot viihtyvät myös nuorissa metsissä”)
    • LL: ”Riistakolmiolaskentojen perusteella metson pesimäkanta on vähentynyt noin 70 % 1960-luvulta 1990-luvulle. Talvilintulaskentojen perusteella pudotus on ollut samassa ajassa jopa yli 75 %.”
    • LL: ”Metson soidinpaikkojen on todettu säilyvän parhaiten alueilla, jossa metsäpeite soitimen ympärillä on laaja-alainen.” ”Metson taantuman pääsyynä pidetään yhtenäisten metsäalueiden pirstoutumista tehostuneen metsätalouden myötä.” http://lintuatlas.fi/tulokset/laji/metso …
    • Minä: Ei tarvitse alentuvaan sävyyn alkaa heittelemään. Miten koko ajan kasvavat metsät istuvat teoriaanne? Metsoja pitäisi siis olla isoissa kansallispuistoissa ja luonnonsuojelualueilla runsaasti teorianne mukaan. Itse pyrin luottamaan uudempiin tutkimuksiin. Muuten saattaa jämähtää.
    • LL: ”55 % metsänomistajista ja 78 % metsää omistamattomista kansalaisista ei hyväksy avohakkuita.” http://www.fi/uutiskirje/metsatalous-ja-yhteiskunta/2013-01/uutinen-2.htm …
    • LL: com/GreenpeaceSuomi/status/999541282711142402 …
    • Minä: Ei kannata Greenpeacen twiittejä minulle laittaa. Kuten tiedätte, järjestö valikoi kuka saa heidän kanavillaan keskustella. Kritiikkiä ei suvaita. #sensuuri
    • LL: Sinullehan nämä samat asiat onkin selitetty jo monta kertaa, mutta muita viestiketjun lukijoita saattaa kiinnostaa.
    • Minä: Paha sanoa. Jos vanhat merkit pitää paikkansa, rehellisyys on kaukana kuitenkin.
    • Huomioni keskustelusta: Vanhoja tutkimustuloksia, jotka eivät tue uusimpia, perusteluja asian vierestä ja vieläpä twiitti, jota en pääse näkemään, mutta jonka sisältö pitäisi olla minulle tuttua.
  • Avohakkuuthistoriaan
    • Silja Keränen (Vihreät): ”Avohakkuut historiaan” kuulosti ensin kovin raflaavalta. Kyse on kuitenkin meidän kaikkien yhteisistä metsistä, joita @Metsahallitus Siksi aloite on hyvä. #metsä @HyttinenPentti #biotalous #metsänhoito
    • Minä: Kuulostaa se edelleenkin metsäasiantuntijan korviin. Metsät eivät ole muottiin puristettavissa ja vaihtoehtoja on hyvä olla. Taloudelliset seuraukset on selvitettävä tarkasti ennen hyväksymistä. Kysehän on meidän kaikkien rahoista.
  • Vieraslajit
    • Minun retweet: Ei kuin koristamaan asuntoa urakalla. Tai muuten torjumaan vieraslajeja. Monimuotoinen luontomme tarvitsee apuasi. (SLL twiitti vieraslajien hävittämisestä)
  • Hakkuiden rajoittaminen lintujen pesimäaikana
    • Mikko Tiirola: Tämä tästä fossiilitalouden pussiin puhumisesta enää puuttui @PanuKunttu Yhdistettynä #avohakkuuthistoriaan kampanjaan, tehtaat saisi kesällä pistää pitkään seisokkiin, sillä aukkojen kielto 3 kertaistaisi hakkuupinta-alat. (linkki järjestöjen vaatimukseen)
    • Panu Kunttu (WWF Suomi): Erikoista, ettei @MTKry näe pesimäaikaisissa hakkuissa mitään ongelmaa. Linjanne koventunut, sillä kesähakkuutyöryhmässä olitte mukana suosittelemassa hakkuiden välttämistä lehdoissa, lehtipuuvaltaisilla lehtomaisilla ja tuoreilla kankailla, rehevissä korvissa ja rantametsissä.
    • Mikko Tiirola: Ei twiittini sitä tarkoittanut. Tottakai asioita voi paremmin huomioida, mutta laajoista kieltovaatimuksista alkaa mitta täyttyä. Ajattelepa näitä avauksia yhdessä. Jatkuva kasvatus vaatii oikeasti 3 kertaisen hakkuualan.
    • Minä: Kyllä haluaisimme kuulla, miten järjestöissä nähdään kokonaisuus. Millä puu korvataan kestävästi, miten metsätalouden kannattavuuden alentaminen istuu kestävän kehityksen periaatteisiin, mitä kuluttajien pitäisi kaupasta ostaa ja missä puuta saa hyödyntää? (linkki avoimeen kysymykseen)
    • Tommi Harju-Autti: Hakkuu alueella on risukasoissa hyvä pesiä. Lintujen pesimä ongelmat paljon muustakin kiinni kuin hakkuista. Taas tuli aikainen kevät ja nyt sataa ja on viileää. Voi niitä @linnunpoikia. Ois mukava päästä metälle ja raskia ottaa saalistakin.
  • Kiertotalous
    • Suomen Luonto: ”Edelleen suomalaiset nimeävät jätteiden kierrätyksen tärkeimmäksi ilmastoteokseen, vaikka sen vaikutus on häviävän pieni. Nykykeskustelussa on se ongelma, että se tarjoaa jokaisella jonkun vapaakortin, jolla oma ilmastokuorma kuitataan.” https://www.fi/blogi-toim-huom/mikä-on-sinun-vapaudu-vankilasta-korttisi-ilmastopäästöissä … #ilmasto
    • Minä: Juuri tämän vuoksi esitinkin kysymyksen luontojärjestöille. Kun vastustaa kaikkea, olisi välillä hyvä pysähtyä miettimään, mikä on oikeasti hyvä ratkaisu. uskon, että kaikki jäsenetkin olisivat iloisia kestävistä vaihtoehdoista. #Hiilipörssi=vapaakortti!
    • Ei vastausta
  • Luonnonsuojeluliiton lähteet
    • Uhanalaisten metsälajien määrä – 2010 Metsäelinympäristöjen pirstoutuminen – 1995 Luontotyyppien uhanalaisuus – 2008 Vanhojen metsien väheneminen – 1994 Tällaisilla lähteillä käydään metsäkeskustelua SLL:n toimesta. Päivitystarvetta? https://ly/2JsEqCU
  • Avohakkuuthistoriaan Mikko Tiirolan kolumni
    • Ari Eini: Hyvin avaatkin. Kiitos @TiirolaMikko erinomaisesta kirjoituksesta. Suomen #luonto on niin monimuotoinen ja #metsänomistaja’lla niin monenlaisia tarpeita ja toiveita, että #metsä’n käytössä ja käsittelyssä pitää olla vaihtoehtoja. #metsätalous #AvohakkuutHistoriaan
    • Paloma Hannonen: Olethan huomannut, että #avohakkuuthistoriaan koskee valtion metsiä, joiden käytössä kansalaisten näkemyksen tulisi painaa? Ne ovat yhteisiä metsiä.
      • Ari Eini: Kyllä, yhteisten metsien käsittelyssä kansalaisten sana painaa ja juuri siksi @Metsahallitus metsiä käsitellään monin eri tavoin.
    • Mikko Tiirola: Kyllä on huomattu, mutta myös se, että edustamasi järjestö on kirjannut metsäohjelmaansa sen minkä kirjoituksessani kerron.
    • Paloma Hannonen: Luonnonsuojeluliitto haluaa uudistaa esim.metsätalouden tukia niin, että ne eivät suosi avohakkuumetsätaloutta. Iso määrä metsänomistajia valmiita muutokseen. Samalla yli puolelle ei tarjota muuta kuin avohakkuuta. Jossain on nyt ongelma kyllä. Kampanja koskee valtion metsiä.
    • Minä: Kuinka iso osa metsänomistajista on valmiita muutoksiin. Voisiko saada viitteen tähän tietoon? Metsänomistajat eivät ole välttämättä jatkuvassa yhteydessä neuvojaan. Tästä voi johtua, ettei kaikki ole saanut vaihtoehdoista tietoja. Aloitteessa viitataan myös yksityismetsiin. (kuva aloitteesta)
  • kansalaisaloite puurakentamisen edistämiseksi
    • Minna Ojanperä: Julkisissa rakentamishankkeissa tutkittava aina myös puurakentamisen vaihtoehto Kuka mukana? @MarttilaJuha @HakkarainenJuha @TiirolaMikko @MTK_Metsa #kansalaisaloite
    • Suomen Luonto: Tärkeämpää tehdä energiaa säästävä talo.
    • Juha Hakkarainen: Energian säästöön luetaan myös rakentaminen ja rakennusmateriaalit, ei pelkkä lämmitys. Myös siksi #puurakentaminen
    • Minä: Yritä ymmärtää. Ei luontojärjestöillä ole vielä selvillä, mitä materiaaleja olisi ekologista käyttää. Ei ainakaan ole vastanneet suoraan kysymykseen. (linkki avoimeen kysymykseen)
    • Leena Vahala: Millä perusteella tituleeraat itseäsi metsäasiantuntijaksi? Onko se jokin arvonimi? Edellyttääkö se tieteellistä koulutusta? Vai riittääkö metsässä käyskentely? Voivatko esim. Olli Tahvonen ja Timo Pukkala olla metsäasiantuntijoita? Voiko metsäasiantuntija asua Kalliossa?
    • Minä: Sori, kysymyksesi oli mennyt ohi. Metsäalan korkeakoulutuksen ja vuosien monipuolisen kokemuksen kautta. Toisin kuin esim. Matti Liimatainen, joka on itseoppinut Greenpeacen metsäasiantuntija. (linkki Vihreän Langan henkilöhaastatteluun, jossa Matti kertoo asian itse)
  • Suomen luonnon väite, ettei Metsähallitus tunne luontoarvoja ja ainoastaan vapaaehtoisvoimin kartoitetut luontotiedot ovat olemassa
    • Suomen Luonto: Suomessa on yli 800 uhanalaista metsälajia. Suojelemattomissa valtion metsissä niitä kartoitetaan ainoastaan vapaaehtoisvoimin. @luontoliitto @Metsahallitus
    • Minä: Lajeista 138 on uhanalaisia metsiköiden umpeutumisen vuoksi. Muistakaan lajeista ei ole arvioitu metsätalouden uhan vakavuutta. Tietoisesti tai tiedostamatta arviointi on jäänyt tekemättä, vaikka sillä saisi lisää syvyyttä tilanteen hahmottamiseksi.
    • Metsähallitus: Arviointeja tehdään sekä kartta- että maastotarkasteluna. Herkimmät paikat on alue-ekologisessa suunnittelussa rajattu käsittelyn ulkopuolelle. Kaikki lisäinformaatio kansalaisilta ja järjestöiltä otetaan kiitollisena vastaan suunnittelun tueksi.
    • Metsähallitus: Luontoarvot arvioidaan aina ja herkissä tapauksissa tehdään yhteissuunnittelu Luontopalvelujen kanssa. Suunnittelija arvioi rakennepiirteistä (lahopuu, rehevyys, vesistöjen ja pienvesien läheisyys), onko uhanalaisten lajien esiintyminen todennäköistä.

Nämä ovat siis viimeisimpiä keskusteluita. En ole saanut järjestöjen edustajilta tarkempaa kohdistusta siihen, mihin he perustavat keskustelun mahdottomuuden kanssani. Hyppään siis viime syksyyn, josta alla enemmän. Pohjaa voi lukea vaikka täältä https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipiteet/lukijalta/artikkeli-1.211128

  1. Ilmastonmuutos
    • SLL: Pelottava uutinen. Trooppiset metsät menettämässä kykyä sitoa CO2:ta. Aikaa ei ole, #hiilinielu:ja ei voi pienentää! (linkki satelliittikuvan pohjalta tehtyyn juttuun)
    • Minä: Juuri niin. Siksi onkin huolehdittava metsien kasvukyvystä pitkällä tähtäimellä. Onneksi Suomessa osataan se!
    • SLL: Suomen suuntana lisähakkuut, jotka eivät istu yhtälöön. Ilmastonmuutosta pitää torjua nyt eikä sitten joskus, kun nielut alkavat palautua.
    • Minä: Suomen metsät ovat olleet nieluja jo kymmeniä vuosia. Oletteko hylänneet kestävyysperiaatteet? Metsäala Ei!
    • SLL: Niin, Suomen metsät ovat (ja olisivat) hyvänä puskurina limastonmuutosta vastaan. Ja nimenomaan _nyt_ nieluja ei olekaan varaa pienentää
    • Minä: Nimenomaan näin. Nieluja ei ole varaa pienentää. Hiilivarastojen hyödyntäminen ja öljytaloudesta luopuminen on tärkeintä. Eli metsien käyttö
  2. LULUCF
    • Sini Eräjää (Greenpeace): KV järjestöt ministereille: Suomen #LULUCF #EUbioenergy linja tekee metsistä porsaanreiän enemmin kuin ilmastoratkaisun. Metsät Suomen ilmastopolitiikan sokea piste? http://www.com/2017/10/23/ngos-concerned-with-finlands-impact-on-eus-climate-ambition-and-forests-write-the-finnish-government/ …
    • Minä: Voi vain ihmetellä, mistä nämä järjestöt tietonsa hankkivat ja miksi ne haluavat hidastaa fossiilitaloudesta luopumista? Puu = uusiutuva!
    • Sini Eräjää: Uusiutuva ei ole automaattisesti yhtä kuin vähäpäästöinen. Mutta fossiilitaloudesta luopumisen hidastamisesta ei ole kukaan puhunut. Miksi viljellä tämmöistä näkökulmaa jos sitä ei kukaan aja?
    • Minä: Mikä on teidän todellinen vaihtoehtonne? Mistä puu otetaan, jos ei Suomen kaltaisista maista? Jos ei oteta, millä fossiiliset korvataan?
    • Ei vastausta

Tässä kävi niin, etten voikaan syksyisiä enempää juuri tähän avata, koska Greenpeace Suomi oli osallisena keskusteluissa ja minut on blokattu heidän tileiltään kokonaan. Laitan siis koosteen FB:n puolelta minua kohtaan esitetyistä luontojärjestöjen edustajien kommenteista.

Suomen Luonnonsuojeluliiton asiantuntija Jyri Mikkolan tyylinäyte julkisesta somekeskustelusta ”asiallisesti”:

  • ”..olet osoittanut leimaavasi valehtelijoiksi eri tahoja omien melko olemattomien tietojesi perusteella.”
  • ”..itse olet tunnettu propagandisti, jolle tosiasioilla ei ole ollut niin väliä..”
  • ”..jossa yritit MH:n (tässä yhteydessä tarkoittaa Metsähallitusta) AES -seminaarissa väärentää keskustelupöytäkirjan..”
  • ”..Jauhat tässä keskustelussa puppua asiasta jota et tiedä etkä tunne..”
  • ”..tyhjänpuhumisen sijaan voisit..”
  • ”..taustasi tietäen pakko uskoa että nuo muutkin jutut ovat huttua.”
  • ”jos tuon uskoo, tekee kyllä jonkinasteisen naivismin suomenennätyksen…”
  • ”Taidat Juri vain esittää tämän alan ammattimiestä..”
  • ”Päivän parasta antia on kuitenkin se, kun valehtelija kompastuu..”
  • ”Joku propagandisti muistaakseni..” (epäilty viittaa asianomaiseen)
  • ”Eli: Joko sinä Laurila aidosti uskot itse noihin juttuihisi, jolloin on täysin turhaa arvuutella sitä elääkö joku muu todellisuuden ulos sulkevassa kuplassa, tai sitten et usko ja tietoisesti ja tositarkoituksella yrität syöttää puppua tämän ketjun lukijoille ja mustamaalata luonnonsuojelutyötä tekeviä. Välistä vaan ei voi kuin ihmetellä tapoja joilla ihmiset kiksinsä hankkivat..”
  • ”Oikea metsäammattilainen tietäisi, ettei metsän todellista tiheyttä voi luotettavasti arvioida muuten kuin menemällä sen metsän sisään.”
  • ”Ja milloinhan tämä Innoforin ”johtavana neuvojana” toimiminen mahtoi tapahtua? Sikäli kun on kyse Innofor Finland OY:stä, jonka perustamisessa olen itse ollut auttamassa, ja firmalle myöhemmin töitäkin tehnyt, niin en muista että niillä olisi ollut ketään Juri Laurilaa töissä..”
  • ”..tai sitten muuten vaan aatteen mies. jutut olivat samoja jo ennen pestiä MH:n Metsätalouden tiedottajana.”
  • ”oikeasti niitä ihmisiä joilla ei – jos tänne kirjoitetusta voi jotain päätellä – ole mitään hajua Oulujärven retkeilyalueen todellisuudesta ovat Juri Laurila ja sinä.”
  • ”..Metsähallituksen (ex- tai ei) tiedottajan kyseessä ollessa muun väittäminen on joko täydellisen tietämättömyyden osoitus, tai sitten tietoista törkeää valehtelua.”
  • ”Juri Laurila, Miksi postaat tänne Metsähallituksen tiedotteita? Ne ovat hakkuukiistakohteita koskiessaan ammattivalehtelijoiden tuottamaa propagandaa..”
  • ”Kuinka Spede pitää olla että yrittää väärentämistä tuollaisessa paikassa? Tekijänsä moraalista se kertoo toki paljon.”
  • ”..kun itse olet jo opiskeluajoistasi lähtien ollut ammattimainen trolli..”
  • ”..yritit väärentää sen sisällön keskustelupöytäkirjaan..”
  • ”Minä olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että kenelle tahansa voi sanoa mitä tahansa, jos vain on varaa. Herra Laurilalla ei minun mielestäni ole varaa niin oman ammattiosaamisensa perusteella, kuin muutenkaan esittää oman selkänahkansa kustannuksella luonnonsuojelutyötä tekevistä sellaista soopaa mitä hän tällä palstalla suoltaa…”
  • ”..jälleen kerran sinä Juri jauhat täällä asioista joista omat tietosi ovat heikot.”
  • ”..Sitä vaaan ihmettelen, miten aikuinen mies viitsii jatkuvasti levitellä fantasiavaleita..”
  • ”Valehtelijoiden vakiotekniikka on ”paeta rikospaikalta lähtemättä fyysisesti mihinkään” eli jättää vastaamatta kiusallisiin kysymyksiin, alkaa panetella kysymysten esittäjiä ja yrittää siirtää keskustelu muihin aisoihin. Niin teet sinäkin.”
  • ”opaskoira kiireesti vaihtoon..” Twitter. Viesti osoitettu asianomaiselle, Luonto-Liitolle, Metsähallitukselle, Ministeri Kimmo Liimataiselle ja Komissaari Satu Hassille. Yhteensä seuraajia lähes 50 000.

Ja saman järjestön toiminnanjohtaja Esa Hankosen näytteitä asiallisesta keskustelusta:

  • ”Näitä Laurilan kommentteja lukiessa on rehellisyyden nimissä todettava, että positiivista tässä on ainakin se, ettei Juri kaffeilullaan ole tirehtöröimässä edes Metsähallituksen hakkuita (naurava hymiö)”
  • ”..”Varsinkin, kun ymmärryksesi Juri biodiversiteetista on lähinnä eskaritasoa. Tuo tietämättömyys yhdistettynä valtuuksiin tarkoittaisi yksinkertaisesti vähintäänkin katastrofia..”
  • ”Ja edelleen on suositeltavaa lukea tämäkin ihan ajatuksella, koska soveltuu luettavaksi jopa ”For dummies” (linkki) eli saat syyttää vain itseäsi, jos menee yli ymmärryksen.”
  • ”Jyri, voishan sitä kysyä MH:lta itseltäänkin ja saada kanta siihen, miten talo suhtautuu henkilöstönsä Laurilan kaltaisiin ulostuloihin tai onko kyseessä vain palkattu trolli? Voisin kuvitella että talon imagon kannalta aika isokin merkitys.”

Mielelläni olisin julkaissut koko keskustelut täälläkin, mutta Greenpeace Suomi esti keskusteluni ja poisti kaikki kommenttini. Joka tapauksessa keskustelutapani on asiassa pysyvä ja asiaa argumentoiva.

Jos minulta kysytään, ei ympäristöjärjestöt ole koskaan kovin hedelmällisiä keskustelukumppaneita olleet millään sektorilla.

Voi olla niinkin, että en tunnista itseäni tai arvioin sokeasti keskustelun tasoa. Tästä huolimatta olen niin julkea, että väitän oman lähestymistapani olevan maltillisen luontojärjestöjen tapaan verrattuna. Nämä esimerkit ovat siis vain niitä, joissa olen itse ollut osallisena tai kohteena. Kuitenkin tarttuisin Kajanderin väitteeseen ja ympäristöjärjestöjen toimintaan ”vaikeasta keskustelukumppanista”. Jos minulta kysytään, ei ympäristöjärjestöt ole koskaan kovin hedelmällisiä keskustelukumppaneita olleet millään sektorilla. Kaava on selkeä, jolla toimitaan; ensin syytös/väite/vaatimus julkisesti tai kohteen asiakkaille, sitten mediamylläkkä ja paheksuntakampanja päälle kaikissa medioissa, jonkin aikaa tinkaamista ja uhkailua, jonka jälkeen osallistutaan syytetyn ehdottamaan keskusteluun/maastokäyntiin, paheksutaan kompromissia tai vaietaan tuloksesta. Koko ajan taustalla on syytetyn osalta uhka imagollisille ja taloudellisille tappioille usein kansainvälisen herjauskampanjan muodossa.

Edustan nähdäkseni järjestöjen näkökulmasta uutta keskustelukumppania, jonka kanssa on hankala keskustella. Olenhan metsäalan ja viestinnän asiantuntija, tunnen poliittista toimintakenttää, eikä järjestöillä ole kiristysmomenttia käytössään kestävän asumisen kehittämistä tekevän yritykseni suuntaan. Sen vuoksi voin avoimesti tuoda esiin kansankielellä sellaisia asioita, joita esimerkiksi teollisuusyritysten tai Metsähallituksen edustajat eivät voi ääneen sanoa. Voin myös suoraan sanoa, kun järjestöt käyttävät monipuolisesti kaikkia #disinformaation keinoja luodessaan metsätalousvastaisia mielikuvia alasta ymmärtämättömien kansalaisten suuntaan. Eli olen niin sanotusti neutraali toimija, joka tuntee metsäalan, metsien kasvatuksen, metsien käytön, hiilen kierron, luonnon monimuotoisuuden ja sen eteen tehtävät arkityöt, sekä vaikutukset globaalissa mittakaavassa tuotantoketjuineen.

Itse pyrin suorasanaisuuteen ja haluan järjestöjen kertovan selkeästi omat suosituksensa heidän mielestään kestävästä elämisestä. Esitän kysymyksiä keskeisiin kysymyksiin ja korjaan vääriä väitteitä tai tuon yksipuolisiin väitteisiin ja vaatimuksiin myös avarampaa katsontakantaa ja vaikutuksia. Omasta mielestäni avoin keskustelu on avointa ja silloin voi omat tavoitteensakin kertoa rehellisesti julkisuuteen ehdotuksineen. Tässä järjestöillä on vielä työmaata sisäisesti. Mutta hei, eihän esimerkiksi Suomen Luonnonsuojeluliitto ole ehtinyt kuin vasta 80 vuotta asiaa pohtia..

Kuinka minusta tuli metsämörkö?

Metsämörkö, tuo mystinen taruolento, joka kertoo mitä on mieltä. Metsäkeskusteluihin aktiivisesti osallistuva metsämörkö on ikävä otus. Se kyseenalaistaa metsistä vieraantuneiden näkemyksiä ja arvomaailmaa tuomalla keskusteluun aiemmin vaiettuja tekijöitä ja vaikutuksia. Metsämörkö pilaa aiemmin niin autuaan yksipuolisen syyttelyn nostamalla esiin myös luonnonsuojelijoiden kestämättömän toiminnan. Luonnonsuojelun vahtikoirien luontaisena vihollisena se uhkaa mikroskooppisen tarkastelun pohjalta tehtäviä suuria vaatimuksia katsomalla suurempia kokonaisuuksia..

Kun lukee kommentteja minusta ja kommenttieni vastauksia, ei voi kuin ihmetellä sitä tahtotilaa antaa kuvaa luontoavihaavasta metsämöröstä, jolle luontoarvoilla ei ole merkitystä. Erityisesti tässä kunnostautuvat luontojärjestöjen ”asiantuntijat” ja aktiivijäsenet, jotka ilmeisesti kokevat asiassa pysyvän dialogin jonkinasteisena uhkana. Leima on täysin perusteeton, joka on tietoisesti muodostettu yksipuolisesti metsien käyttöä vastustavien tahojen toimesta.

Metsämöröksi leimaamista tapahtuu kaikilla kiusaamisen keinoilla. Vähättely, asiantuntemuksen puutteesta syyttely, ulkopuolelle jättäminen, henkilökohtaiset herjaukset, asiantuntemuksen vähättely, keskusteluiden vieminen sivuraiteelle, sensurointi, alentuvat kommentit ja monet muut ovat tulleet tutuiksi tässä viimeisen vuoden aikana. Mutta metsämörkö ei lannistu tällaisesta pikkumaisesta ja lapsellisesta käytöksestä. Jos kymmenien miljoonien eurojen liikevaihdolla pyörivien organisaatioiden henkilöt joutuvat turvautumaan tällaiseen, jokainen lukija ymmärtää miten hataralla pohjalla ne toimivat. Totuus tulee esiin ennemmin tai myöhemmin, vaikka kuinka vihreillä arvoilla ratsastaisikin.

Metsämörkö -leimaa pyritään antamaan kaikissa kommenteissa. Ei ole väliä, mitä mieltä itse olen asioista ja kuinka painokkaasti olen tuonut mielipiteitäni keskusteluissa esiin, kun leimaa tarjotaan. Otetaan esimerkkinä #avohakkuuthistoriaan -lakialoite. Itse olen monessa yhteydessä tuonut jatkuvan kasvatuksen hyviä puolia esiin ja olen itsekin toteuttanut valtion maille metsäsuunnitelmia, joissa jatkuva kasvatus on ollut merkittävässä roolissa. En siis vastusta jatkuvan kasvatuksen menetelmiä. #avohakkuuthistoriaan -aloitteessa ei ole kyse tästä ja kritiikkini on kohdistunut ehdottomuuteen, jota aloite edustaa. Olen koulutukseltani metsätalousinsinööri ja minulla on vuosien kokemus metsien käytön suunnittelusta. Olen nähnyt konkreettisesti, miten uudistamistoimet ovat menneet pieleen ja näitä syitä on lukuisissa tilaisuuksissa ja tutkimuksissa pohdittu. Selvää on, että jokainen kohde on omanlaisensa ja haasteet myös.

Kannatan jatkuvaa kasvatusta – vastustan avohakkuukieltoa

Koulutus ja kokemus on antanut minulle osaamista metsien tulevan kehittymisen arviointiin, sekä riskien arviointiin. On kiistatonta, että jatkuva kasvatus ei ole joka paikassa ja jokaisella kasvupaikkatyypillä relevantti vaihtoehto. Ja tätä puolta olen pyrkinyt tuomaan esiin keskusteluissa.

Mutta kuten sanoin, jatkuva kasvatus voi olla erinomainen vaihtoehto. Se voi olla oikein toteutettuna ja oikeanlaiseen metsään suunniteltuna taloudellisesti erittäinkin kilpailukykyinen avohakkuiden kanssa. Tämä näkökulma tuntuu unohtuvan metsämörkökriittisiltä keskustelijoilta kokonaan. He valikoivat suotuisiin olosuhteisiin tehtyjä tutkimuksia argumentointinsa perusteeksi ja yleistävät tulokset kaikkialle. Tutkimusten väärinkäyttö onkin metsäkeskustelun suurin eripuraa aiheuttava tekijä ilman todellista syytä käynnistettyjen hakkuiden vastaisten kampanjoiden lisäksi. Tutkimuksia tulkitaan erittäin vapaamuotoisesti ja monesti jopa tutkimuksen tulosten vastaisesti mielikuvien luomiseen.

Myös avohakkuilla on metsäluonnon monimuotoisuutta lisääviä vaikutuksia.

Peräänkuulutan asiasta argumentointia

Metsäkeskustelussa pitäisi alkaa jakamaan keltaisia ja punaisia kortteja niille keskusteluiden osallistujille, joilla on vaikeuksia pysyä asiassa menemättä henkilökohtaisuuksiin. Ei ole asiallista tuoda keskustelijoista mielikuvia, joiden tarkoitus on alentaa keskustelijan argumenttien painoarvoa, asiantuntemuksen tasoa, väärää tulkintaa tavoitteista tai mitään muutakaan mielikuvaa, joka kohdistuu henkilöön. Mikäli keskustellaan asiapohjaisesti, pitäisi kasvaa ulos hiekkalaatikkoleikeistä ja arvostaa keskusteltavaa asiaa sen verran, että nousee henkilökohtaisuuksien yläpuolelle.

Olen hyvin harvoin saanut asiallisia vastauksia esittämiini kysymyksiin, jotka olen pyrkinyt perustelemaan huolellisesti ja jotka ovat keskeisiä metsäkeskustelussa. Yleensä metsämörköä pelkäävät keskustelijat ovat tarttuneet johonkin sinänsä epäolennaiseen asiaan ja tarvittaessa irroittaneet sen asiayhteydestä kokonaan viedäkseen keskustelua sivuraiteelle. Mielestäni tämä osoittaa sen, että kysymykset ovat sellaisia, joihin vastaamalla keskustelijat joutuisivat myöntämään asioiden todellisen nykytilan.

Olisi myös hedelmällistä tehdä johtopäätöksiä avoimin mielin. Tutkimuksia ja tutkimustuloksia on joka lähtöön. Useimmiten jo tutkimushypoteesi jää kuitenkin puutteelliseksi, jos halutaan tulokseksi metsien käytön vähentämistä tukevia tuloksia. Valikoiva tutkimusten käyttö ei edistä metsäkeskustelua, eikä luonnon monimuotoisuutta tai ilmastonmuutoksen vastaista taistelua. Talousasioiden välttely on myös omasta mielestäni vastuunpakoilua ja harhauttamista.

Myös virkistysarvoja on käytetty runsaasti porkkanana metsäsodissa. Oletusarvona on tietysti ollut pelkästään omiin mielikuviin nojaava näkemys metsästä virkistyspaikkana. Kuitenkin aihetta on tutkittu erittäin vähän. Harri Silvennoinen teki aiheesta väitöskirjatyön, jonka perusteella ihmiset kaikista lähtömaista pitävät enemmän hoidetusta (lue talous-) metsästä, kuin hoitamattomista metsistä.

Luontoarvot ovat minulle ja koko metsäsektorille tärkeitä

Keskusteluissa luontojärjestöt pyrkivät säännönmukaisesti tuomaan metsäalan toimijat esiin ahneina ja luonnosta välinpitämättöminä rahantekokoneina. Metsäalan asiantuntijana tuollaiset syytökset kuulostavat hyvinkin henkilökohtaisilta, eivätkä pidä lainkaan paikkaansa. Lähes poikkeuksetta tuntemani lukuisat metsäasiantuntijat pitävät luonnon monimuotoisuutta tärkeänä ja ottavat sen mielellään huomioon omassa työssään. Riistan hyvinvointikin on tärkeä heille. Suuri osa metsäammattilaisista viettääkin runsaasti vapaa-aikaansa metsästäen hirveä, vesi- ja kanalintuja, sekä muuta riistaa.

Järjestöjen edustajat eivät julkisten kommenttiensa perusteella arvosta yhtään metsäsektorin tekemää kehitystyötä metsäluonnon monimuotoisuuden eteen. Niiltä ei kiitosta kuulu, vaikka tulokset puhuvatkin puolestaan. Kuitenkin jo 30 vuoden ajan metsäsektori on tehnyt vapaaehtoisesti kehitystyötä, jolla on pyritty parantamaan eliöiden elinvoimaisuutta. Useimmiten tämä on tarkoittanut pienempiä metsätuloja. Myös laajasti käytössä oleva PEFC -sertifiointijärjestelmä vaatii jatkuvaa parantamista ympäristönäkökulmien osalta.

DCIM101MEDIA
Riistanhoidollisessa eli ns. donitsiharvennuksessa lisätään kerroksellisuutta tasaikäiseen metsään. Jalankulkijaa näky ei häiritse.

Paras tulos saavutetaan silloin, kun uusi menetelmä on metsäluonnon monimuotoisuuden lisäksi myös taloudellisesti kannattava. Esimerkkinä Metsähallituksen suunnittelija Timo Pelkosen kehittämä riistanhoidollinen harvennus, jossa tasarakenteiseen kasvatusmetsään tehdään harvennuksen yhteydessä riistaa suosivaa kerroksellisuutta, reunametsää, pakoreittejä ja parannetaan pensaskerroksen tilaa. Toisena taloudellisesti kannattavana esimerkkinä voidaan pitää hallitun hoitamattomuuden periaatetta, jossa metsänhoidossa raivataan vain tarpeellinen osa ja loput pienpuustosta jää suojapaikoiksi metsän eläimille.

Metsätalouden arkipäivää on tärkeiden luontokohteiden tunnistaminen ja niiden säästäminen toiminnan yhteydessä. Lajirikkaimmat paikat ovat varsin hyvin suojassa tuhoutumiselta, vaikka joskus inhimillisiä erehdyksiä sattuukin. Vaikkapa talvella tehty leimikkosuunnitelma ja korjuun toteutus aiheuttaa riskitekijän tällaisen kohteen osalta. Pitää kuitenkin muistaa, että suurin osa tärkeistä elinympäristöistä on metsätietojärjestelmiin merkittynä paikkatietoina ja ne osataan huomioida pääsääntöisesti talvellakin.

Säästöpuita on jätetty hakkuiden yhteydessä jo vuosikymmenet. Säästöpuiden tarkoitus on parantaa lahopuujatkumoa pitkäjänteisesti. Usein jätettävät puut ovat eläviä, mutta odotusarvo on, että ne kuolevat aikanaan ja muodostavat lahopuuta. Ennen kuolemista säästöpuut lisäävät vanhaa puustoa tarvitsevien lajien elinvoimaisuutta.

Suojavyöhykkeitä ei hakata soiden ja vesistöjen reunoilta. Niiden tehtävä on monipuolinen ja usein suojavyöhykkeen lajisto on sellaista, joka vaatii omanlaisensa ympäristön. Näitä kahden erilaisen ympäristön rajapintoja kutsutaan vaihettumisvyöhykkeiksi, jotka ovat sekoitus kahdentyyppistä ympäristöä.

Lahopuut ja kuolleet pystypuut jätetään metsään. Joskus kuollutta puustoa on niin paljon, että metsätuholaki edellyttää niiden poistamista. Lisäksi joskus runsan pystykuollut puusto haittaa merkittävästi uudistamistoimia ja sen vuoksi niitä vähennetään hakkuiden yhteydessä. Aina kuvioille jää kuitenkin näissäkin tapauksissa määrätty määrä (vaihtelee maantieteellisesti) kuollutta puuta.

Tekopökkelöt ovat nopea tapa lisätä lahopuuta metsätaloustoimenpiteiden yhteydessä. Noin 3 metrin korkeudesta katkaistut pökkelöt alkavat lahota nopeasti ja tuovat oman lisänsä lahopuun määrän kasvattamiseen yhdessä muiden menetelmien kanssa. Jostain syystä tämäkin luontopiireissä tyrmättiin ja laskettiin, että kahden pökkelön sijasta pitäisi olla 200 pökkelöä hehtaarilla. Ei ole ollut tarkoituskaan, että pelkästään tekopökkelöillä korjataan lahopuuvaje kokonaan. Koko metsäkeskustelua vaivaa sama ongelma. Suurin osa asioista jää keskusteluiden ulkopuolelle, kun aktivistit keksivät syitä riitelylle.

Suojelualue- ja alue-ekologinen verkosto

Monimuotoisuutta pyritään lisäämään myös kansainvälisestikin mittavalla luonnonsuojelualueverkostolla. Suomessa tämä tarkoittaa lähes poikkeuksetta tiukkaa metsätalouskieltoa. Esimerkiksi Keski-Euroopan suojelualueille on usein tehty hakkuu- ja hoitosuunnitelma ja niiden hyödyntäminen puuntuotannossa on arkipäiväistä.

Suojelualueverkosto koostuu pääasiassa luonnonsuojelualueista, luonnonpuistoista, kansallispuistoista ja erämaa-alueista. Virallisesti suojeltuja metsiä on n. 12 %. Näiden lisäksi on kaavoituksella, metsänomistajien omilla päätöksillä ja muilla päätöksillä siirretty metsätalouden ulkopuolelle merkittävästi tilastoimattomia metsäalueita.

Metsähallitus ylläpitää luonnonsuojelualueverkostoa täydentävää Alue-ekologista verkostoa. AE-verkostolla tuetaan lajien liikkumista alueelta toiselle ja eliöiden elinpiiriä. AE-verkostoja päivitetään aika ajoin sen hetkistä tarvetta paremmin huomioivaksi. Esimerkiksi lisääntyneet suojelualueet vähentävät tarvetta AE-kohteiden määrälle sillä alueella. Vaikka AE-verkoston kohteet eivät kaikki ole suoranaisesti suojelussa, niitä käsitellessä otetaan huomattavasti normaalia tarkemmin AE-alueen tai kohteen tarkoituksen säilyminen. AE alueita käsitellään kaiken kaikkiaan hyvin vähän.

DSC_0011_1

Vesiensuojelu

Maanmuokkaus ja ojitukset tuottavat väärin tehtynä merkittäviä ravinnekuormituksia vesistöihin. 1980 -luvulla herättiin vesiensuojelun tärkeyteen, kun monet vesistöt oli jo värjääntyneet humuksen vuvoksi ruskeiksi ja ravinnehuuhtoumat olivat rehevöittäneet niitä. Vesiensuojelua on kehitetty siitä lähtien.

Maanmuokkauksilla vesistökuormitusta pyritään minimoimaan muun muassa pintavalutuskenttien avulla. Ojitusten ja kunnostusojitusten yhteydessä tehdään laskeutusaltaiden ja pintavalutuskenttien yhdistelmiä, suunnataan ojat siten, ettei valuva vesi pääse suoraan vesistöihin, tehdään kaivukatkoja vedenvirtaaman hillitsemiseksi ja vältetään päälaskusuuntaan tehtavien ojien kaivamista. Vesistönsuojelun ykköstavoite onkin, että siinä vaiheessa kun vesi päätyy luonnonpuroon, jokeen, järveen tai muuhun vesistöön, siitä on humus ja kiintoaineet, sekä ravinteet mahdollisimman hyvin suodattuneet maaperään.

Valitettavasti ennen heräämistä tapahtuneiden virheiden vuoksi ravinteita ja kiintoaineksia valuu edelleen vesistöihin vuosikymmentenkin jälkeen. Joillakin alueilla luonto ei korjaa tilannetta ja niille tehdäänkin aktiivisia vesistönhoitotoimenpiteitä, joilla vesistövaikutuksia pienennetään.

WP_20141007_010

Ilmastonsuojelu

Suomen metsät kasvavat enemmän kuin koskaan aiemmin historiassa. Syynä tähän on sotien jälkeen tehdyt mittavat hakkuut, metsäntutkimus ja metsänhoidon paraneminen, sekä ilmastonmuutos itsessään. Sotakorvausten maksamiseksi valtavat savotat olivat arkipäivää. Avohakkuualueet saattoivat olla kymmeniä neliökilometrejä. Myös Suomen teollistuminen ja nykyinen hyvinvointi on pitkälti näiden hakkuiden peruja. Tämän jäljiltä samoilla alueilla on nyt erittäin hyvin kasvavaa nuorta ja varttunutta kasvatusmetsää, jota pitää harventaa ja niitä voidaan jopa uudistaa. Ilmaston lämpeneminen on pidentänyt kasvukautta ja voimistanut metsien kasvua. Lisäksi istutettavan puuston laatua on parannettu ja jo pelkästään paremmalla taimilaadulla voidaan saavuttaa jopa 20 % nopeampaa puuston kasvua luonnon ”kylvöön” nähden.

Vaikka metsien ilmastovaikutuksista ollaan selvästi montaa mieltä, itse ajattelen asian suurinpiirtein seuraavasti: hakkuiden yhteydessä saadaan tukkia, kuitua ja energiapuuta.

Tukeista tehdään muun muassa rakennuksia, käyttötavaroita ja huonekaluja. Vaihtoehtona näille olisi ilmastoon negatiivisesti vaikuttavien raaka-aineiden käyttö, kuten betoni, teräs tai muovit. Rakennuksissa ja huonekaluissa hiili pysyy sitoutuneena pitkään. Jopa pidempään kuin uuden vastaavan puuston kasvaminen kestää. Kun rakennus joskus puretaan, siinä olleesta puusta voidaan tehdä muita puujalosteita, kuten vaikkapa huonekaluja tai uusia rakennuksia. Puu voi mennä myös kierrätettäväksi sellutehtaalle ja viimeisenä se päätyy energiakäyttöön.

Kuitupuu menee biotuote- tai sellutehtaille, josta siitä jalostetaan jatkojalostuksen kannalta oikeanlaista sellua. Lisäksi sivutuotteena tulee esimerkiksi mäntyöljyä, ligniiniä, terpeenejä tai muita kemiallisia raaka-aineita, sekä lämpöä ja sähköä. Näistä jalosteista valmistetaan papereita, pehmopapereita, muovia korvaavia esineitä, puuvillaa korvaavia tekstiilikuituja, kartonkia tai vaikkapa lääkkeitä. Useimmat raaka-aineet korvaavat fossiilisesta öljystä valmistettuja raaka-aineita. Näistäkin tuotteista suuri osa on kierrätettäviä. Parhaimmillaan puuaines ehtii täyttää useita erilaisia ihmisten tarpeita ennen päätymistään energiakäyttöön.

Energiapuusta jalostetaan lähinnä biopolttoaineita, lämpöä ja sähköä. Biopolttoaineet korvaavat suoraan fossiilista öljyä jättäen saman verran hiiltä maan sisään. Ne voivat olla myös raaka-aineita jatkojalostusta varten, jolloin niistä tulee korkeamman jalostusasteen tuotteita. Energiapuu lämmittää koteja ja suihkuvesiä kautta Suomen. Yleisesti käytetään niin sanottuja CHP -laitoksia, jotka tuottavat lämmöstä myös sähköä. Energiapuuksi päätyy hakkuilta yleensä latvaosat ja pieniläpimittainen puu, jota ei kannattavasti voida hyödyntää muualla. Ja huomautan nyt vielä, että esimerkiksi #LULUCF -keskustelussa suomen tavoittelema lisähakkuu ei olisi ollut energiapuuhakkuiden lisäämistä, vaikka ympäristöjärjestöt näin viestivätkin. Energiapuu on lähes aina hakkuiden yhteydessä tulevaa sivutuotetta, jonka kasvattamiseen ei metsätaloudessa pyritä, mutta jolla voidaan metsätalouden kannattavuutta lisätä.

Suomen Luonnonsuojeluliiton aktiivi Esa Hankonen perusteli juuri Maaseudun tulevaisuuden sivuilla, miten hakkuut pienentävät hiilivarastoa metsässä. Hän ikäänkuin alleviivasi näkemyseroa, joka minulla ja ympäristöjärjestöillä on tässä asiassa. Kun järjestöt tekevät laskelmia, he usein olettavat puuhun varastoituneen hiilen katoavan kuin pieru saharaan. Esa perusteli metsään jätetyn puun hiilivarastoa juuri sillä, että hiili vapautuu kuolleesta puusta hitaasti. He myös laskevat hiilinieluvaikutuksia tarkoituksenmukaisesti siltä ajalta, joka sattuu olemaan uudistetussa metsässä taimikkovaiheeksi laskettavaa aikaa. Tämän jälkeen hiilinieluvaikutukset kasvavat merkittävästi. Tutkijoiden mukaan vertailu uudistetun ja hakkaamattoman metsän hiilivarastojen väliltä menee suurin piirtein siten, että hakkaamaton voittaa lyhyellä aikavälillä, mutta vähänkään pidemmän ajanjakson vaikutukset ovat hakkuun jälkeen paremmat. Koska minulle on opetettu, että metsätalous on pitkäjänteistä työtä ja näen kestävän kehityksen olevan pitkällä aikavälillä paras ratkaisu, minun on vaikea tässäkään asiassa hyväksyä ympäristöjärjestöjen tavoittelemien pikavoittojen ottamista. Mieluummin pitäisi kehittää myös muiden valtioiden metsätaloutta kestävämpään suuntaan.

LULUCF for Dummies
Suojelualueet eivät sido puuta sen jälkeen, kun ovat kasvaneet tiettyyn pisteeseen. Eikä niistä saada uusiutuvaa raaka-ainetta..

Sen enempää yksikään ympäristöjärjestö, kuin Esa Hankonenkaan ei huomioi sitä että metsään jätetty puu ei vähennä muiden raaka-aineiden tarvetta yhtään! Toisin sanoen se tarjotin, kauha tai polttoainelitra, joka olisi voitu valmistaa tuosta puusta ja jonka joku ihminen tarvitsee, pitääkin tehdä fossiilisesta öljystä, kaivannaistuotteista tai muusta ilmastolle usein negatiivisesta raaka-aineesta. Tämä on se tärkein puuttuva argumentti ilmastokeskustelussa metsiä koskien, jota ei saisi milloinkaan unohtaa puhtaamman ja terveellisemmän tulaveisuuden rakentamisessa. Itse näen puun käytön lisäämisen ilmastonsuojelun perustana.

Metsämörkö tykkää metsistä monipuolisesti

Itselleni metsillä on ollut aina tärkeä rooli elämässä. Lapsena asuin metsän laidassa ja naapureiden kanssa metsissä seikkailtiin, pelattiin piilosta, luisteltiin metsälammen jäällä ja kerättiin marjoja. Metsä oli monipuolinen, kiinnostava ja jännittäväkin paikka, jonne meni aina ihan mielellään.

Kun ikää kertyi, tuli mukaan vaeltaminen, retkeily, ammattimainen marjojen poiminta, suunnistaminen ja metsästys. Myös kalastamaan mentiin usein metsien kautta ja polkupyöräilymaastokin oli aika usein sammalmättäikkö pyörätien sijasta.

Aina metsät ovat tarjonneet myös puuta arjen tarpeisiin ja olen oppinut arvostamaan lämmintä kotia, jonka rakentamisessa puuta on käytetty. Puun hankkiminen on ollut kovaa työtä nuorelle miehelle, mutta siitä huolimatta sahahommiin mentiin ihan mielellään. Se oli jotenkin niin konkreettista ja palkitsevaa, ettei sitä osannut huonona pitää.

Aikuisiällä elämässä tuli vastaan ammatinvaihto ja metsäala oli ehdoton ykkösvalinta. Minusta oli todella mielenkiintoista oppia syvemmin tuntemaan metsien elämää, lajistoa ja ihmisen toimien vaikutuksia. Monimuotoisuus oli jo tuolloin tärkeässä osassa koulutusta ja asiaa käsiteltiin varmaan eniten koko kurssitarjonnasta.

Minut tuntevat tietävät, että muiden etu menee helposti oman etuni edelle. Minulle on tärkeää säilyttää elinmahdollisuudet myös maaseudulla, mutta metsäkeskustelussa on kyse elinmahdollisuuksien säilyttämisestä maapallolla. Metsäkeskustelu irrallisena siitä kokonaisuudesta, jota se edustaa, on kestämätöntä. Jos ei tunnusteta nykymenetelmiä, uusiutuvien raaka-aineiden tärkeyttä, puupohjaisten tuotteiden substituutiovaikutuksia, kiertotaloutta ja materiaalien monivaiheista elinkaarta ennen energiakäyttöä, ilmastovaikutuksia hiilen määrään kokonaiskierrossa, taloudellisia vaikutuksia yhteiskunnallemme tai metsäalalla työskenteleville ihmisille, sosiaalisia vaikutuksia haja-asutusalueille ja niin edelleen, ei pitäisi ottaa kantaa yksityiskohtiinkaan. Osaoptimoinnilla ei luontoarvoja paranneta, eikä lyhytnäköisellä ja kapeakatsontaisella päätöksenteolla voidaan tehdä hyvää tulevaisuutta. Päin vastoin se voi aiheuttaa huomattavan suurta vahinkoa metsien monimuotoisuudelle. Tätä en halua olla todistamassa, enkä sitä miten järjestöaktiivit vierittävät kuitenkin syyn muiden niskaan tunnustamatta omaa rooliaan kehityksessä.

Metsämörkö menee mielellään edelleen metsään joka tutkitustikin virkistää mieltä ja kehoa. Oli se sitten talousmetsää tai jotain muuta..

Päivitetty 12.6. Lisätty tekopökkelöistä kertova kappale

Luonto-Liiton metsävastaava vastaa

Esitin 30.5. luontojärjestöille avoimen kysymyksen, millä puu pitäisi korvata. Kysymys julkaistiin omassa blogissani ja maaseudun tulevaisuudessa. Kysymys osoittautui ilmeisen vaikeaksi järjestöille, joiden perustoimintaidea on estää ja vaikeuttaa elinkeinoelämää sen kaikilla sektoreilla.

Toki järjestöt tekevät ihan hyödyllisiäkin asioita ja jotkin niiden kampanjoista ostan ihan hyvin. Vaikkakin metsäasioissa ne tuntuvat olevan aivan hukassa. Järjestöt ovat keskittyneet toiminnassaan tuijottamaan vain pieniä yksityiskohtia, joilla ne perustelevat koko metsäsektoria muuttavia vaatimuksia. Nämä yksityiskohdista tehdyt yleistykset harvoin kestävät isomman mittakaavan tarkastelua. Hyvänä esimerkkinä avohakkuiden kieltämiseen tähtäävä lakialoite, joka on osoitus metsien uudistamisen puutteellisista tiedoista.

Kysymyksiä oli kaikkiaan viisi, jotka ovat koko metsäkeskustelussa erittäin merkityksellisiä. Ne olivat seuraavanlaiset:

Millä teidän mielestänne puu pitäisi korvata tuotteiden raaka-aineena?

Oletteko luopuneet kestävän kehityksen periaatteista?

Mitkä metsätalouden monimuotoisuutta lisäävistä toimenpiteistä ovat mielestänne tehottomia?

Millä fossiiliset raaka-aineet tulisi teidän mielestänne korvata tuotteiden valmistuksessa ja energiantuotannossa?

Pitäisikö teidän mielestänne puun tuotantoa lisätä muissa maissa, jotta voimme suojella omia metsiämme, vaikka se olisi monimuotoisuuden kannalta kestämättömämpää?

Vastauksia kysymyksiin ei ole tullut. Ainoa, jonka perusteella voidaan tulkita yhteen kysymykseen vastaus, tuli Luonto-Liiton metsävastaava Lauri Kajanderilta. Hänen vastauksensa voidaan tulkita vastanneen viimeiseen kysymykseen. Eli että Luonto-Liitto näkee ihan yhdentekevänä, mitä Suomen ulkopuolella tapahtuu. Myös toiseksi viimeiseen hän antoi epäsuoran vastauksen. Koska Suomi on niin pieni maa, fossiiliset pitää kuitenkin korvata jollakin muulla kuin puulla. Mutta millä? Se oli se kysymys!

Vastauksensa Lauri perusteli sillä, että Suomen hakkuut ovat alle 2 % maailman hakkuista. Sitten hänellä katosi ajatus ja tajunnanvirran valtasi äärimmäisen epätodennäköinen laskentasessio. Hän alkoi vertailla koko Suomen puuston hakkaamista kerralla maailman fossiilisten polttoaineiden kulutukseen energianäkökulmasta. Suomen metsätalouden perustahan on tukkipuun kasvattamisessa, jonka sivutuotteena syntyy muun muassa kuitu- ja energiapuuta.

No joka tapauksessa Luonto-Liiton tulkinta on, että koska edes koko Suomen puusto ei kata maailman tarvetta, sillä ei ole merkitystä. Tässä kohtaa on hyvä palauttaa mieliin, että sama järjestö perustelee hakkuiden vähentämistä hiilivarastojen muutoksilla. En ole saanut vastausta siihen, miten hakkuut pienentävät hiilivarastoamme, koska puuston määrä on kasvanut 40 vuodessa 60 %. Näin maalaisjärjelläkin on aika helppo todeta, ettei väite ole kovin kestävä tai perustuu osaoptimointiin.

Mittakaava hukassa. Mutta kenellä?

Kajander väittää, että kirjoituksessani olisi mittakaava täysin hukassa. En ole väittänyt Suomen metsien ratkaisevan koko maailman energian ja raaka-aineen tuottamista, vaikka aktivisti haluaakin näin antaa ymmärtää. 0,6 promillen osuudella pinta-alasta tuotamme kaksi prosenttia maailman puusta ja samaan aikaan kasvatamme metsiemme puumäärää. Varsin kunnioitettavaa minusta.

Mutta ok. Otetaan Laurin mittakaava ja mietitään hänen esittämiä perusteluita toiseen asiaan liitettynä. Tämäkin asia liittyy oleellisesti metsäkeskusteluun. Ensin vähän tilastotietoja taustalle.

Metsätilastoja

Eli maailmassa on n. 1,7 miljoonaa eliöstölajia, joista Suomessa 45-50 000(arviot vaihtelevat tutkimuslaitoksilla). En löytänyt ainoastaan Suomessa elävien lajien lukumäärää, joka olisi tässä vertailussa ollut asianmukaisempi. Käytetään siis tuota isompaa lukua. Myöskään maailman metsien kasvusta en löytänyt tietoa. Sikäli ymmärrettävää, että kaikkialla ei ole kattavaa luonnonvaratietoa metsistään, eikä kasvun laskenta ole välttämättä mahdollistakaan.

Jos taas ajatellaan pelkästään uhanalaisia metsälajeja, niiden osuus jääkin jo promillen luokkaan. Eli Kajanderin ajatusmallilla niillä ei ole mitään merkitystä isossa mittakaavassa.

Heti ensimmäinen huomio on, että lajeja on suurinpiirtein sama osuus maailman lajistosta, kuin Suomen metsien hakkuut maailman metsien hakkuista. Tällä perusteella Kajanderin argumentin mukaan voidaan tulkita, ettei Luonto-Liitossa oikeastaan nähdä suomessa elävää lajistoa merkityksellisenä. Kuitenkin jo seuraavassa lauseessa Kajander kertoo, miten fossiilisten korvaamisella ei saa ohittaa luonnon monimuotoisuutta. Tässä olen hänen kanssaan samaa mieltä, kuten koko metsäsektorikin. Monimuotoisuuden arvoa ei kiistä kukaan ja siksi sen eteen tehdäänkin valtavia panostuksia vuosittain. Pelkästään Metsähallitus jättää vuosittain hakkaamatta yli 50 miljoonan euron edestä puuta näiden arvojen vuoksi. Puhumattakaan yksityissektorista, joka kattaa yli 90 % vuosittaisista hakkuista.

Jos taas ajatellaan pelkästään uhanalaisia metsälajeja, niiden osuus jääkin jo promillen luokkaan. Eli Kajanderin ajatusmallilla niillä ei ole mitään merkitystä isossa mittakaavassa. Jos taas ajatellaan, että Suomeen perustetut luonnonsuojelualueet on vähänkään viisaasti suunniteltu, voimme olettaa suuren osan lajeista olevan turvassa. Onhan meillä kuitenkin Euroopan eniten tiukasti suojeltuja metsiä. Kaikkiaan 12 %. Jos tarkastelua tehdään Nagoyan sopimuksen kriteereillä, suojeltua alaa onkin jo yli 17 %.

Olemmeko siis suojelleet vääriä metsiä, vai mistä on kyse? Onko käynyt niin, että on suojeltu vain hehtaareja, joita ei tietääkseni uhkaa mikään.

Ilmastonmuutos, tuo tutkimusrahojen musta aukko

Kajander kertoo, miten Ilmastopaneeli on yksimielisesti julkistanut, että metsien hakkuiden lisäys pienentää metsien hiilinielua vähintään vuosikymmeniksi. Hän ei kuitenkaan muistanut mainita paneelin erikseen väittämään lisättyä näkökohtaa, jossa paneeli nimenomaisesti korostaa, ettei lisähakkuut pienennä hiilivarastoa ja että lisäysten jälkeenkin metsät säilyvät hiilinieluina.

Ilmastopaneeli hiilinielut
Ilmastopaneeli toteaa myös, että harvennushakkuiden intensiteetti vaikuttaa enemmän kuin uudistushakkuut. Vinkiksi järjestöille, jotka ajavat avohakkuukieltoa tällä perusteella.

Vielä yksimielisempi Ilmastopaneeli oli siitä, että pitkällä aikavälillä fossiilisten polttoaineiden korvaaminen metsäenergialla tuottaa ilmastohyötyjä. Kaikki metsäväittämät löytyvät täältä.

Myös aikajana hukassa?

Luontojärjestöt toitottavat koko ajan, miten 2010 julkaistun uhanalaisten lajien punaisen kirjan mukaan uhanalaisia metsälajeja on yli 2000 ja niistä metsätalous uhkaa yli 600 lajia. Korjataan nyt vielä, että itse asiassa noista 600 lajistakin 138:n kohdalla uhanalaisuuden syy on metsien sulkeutuminen, eli sahan puute. Vuoden 2010 arvioinnissa ei ole otettu kantaa uhan vakavuuteen, eikä siinä luonnollisesti näy vielä metsäsektorilla tehdyt uudistukset monimuotoisuuden säilyttämiseksi.

Otetaan esimerkiksi säästöpuuryhmien jättäminen hakkuun yhteydessä. Siitä hetkestä, kun säästöpuuryhmiä alettiin jättää hakkuualoille, niitä on alkanut kertyä vuosi vuodelta enemmän. Ne eivät ilmesty jo hakatuille aukoille, eikä niitä muodostu ilman hakkuita. On siis odotettava. Lahopuujatkumon turvaamiseksi jätettävä ryhmät voivat olla eläviä puita vielä vuosikymmeniä tai jopa vuosisatoja hakkuun jälkeen ennen lahopuun muodostumista. Ne kyllä parantavat suojaa ja reunametsävaikutusta välittömästi, mutta varsinaiset hyödyt tulevat viiveellä. Ja pitkällä sellaisella..

Sama koskee myös muita toimenpiteitä, kuten metsälain 10§:n ja luonnonsuojelulain -90 -luvulla tulleet vaatimukset tärkeiden elinympäristöjen säästämisestä, aluskasvuston raivaamatta jättämisen yleistymisestä, riistanhoidollisten hakkuiden aloittamista, metson elinpiirin turvaamista tai muista lukuisista luonnon monimuotoisuutta tukevia toimenpiteitä. Ja koska muutos on hidasta, myös vaikutukset tulevat hitaasti näkyviin. Kun elinympäristöt saadaan kuntoon, voi ahdingossa olevan lajin elpyminen kestää pitkään. Kuitenkin uskon, että ensi vuonna julkaistavassa punaisessa kirjassa nähdään jo muutoksen tuulia.

Keskustelu vaikeaa

En malta olla ottamatta kantaa Laurin alkukaneettiin, jonka mukaan keskustelu on kanssani vaikeaa. Tottakai se on vaikeaa, kun olen liian sisällä metsäasioissa ottaakseni heidän esittämät ”totuudet” vakavasti. Tai vakavasti kyllä otan ne, koska minusta on käsittämätöntä miten härskisti ihmisiä harhautetaan.

Olen ottanut aktiivisesti kantaa luontojärjestöjen markkinointiin noin vuoden ajan. Olen puuttunut kyseenalaisiin väitteisiin, valheisiin ja puutteellisiin faktoihin. Keskusteluissa olen tuonut esiin lisää tietoa väitteiden taakse ja oikonut vääriä väitteitä. Metsäalan koulutus ja vuosien asiantuntijatyö ovat antaneet minulle paljon tietoa ja kokemusta niin metsien uudistamisesta, kuin metsäpolitiikastakin. Olen joutunut huomaamaan, että lähes kaikki ympäristöjärjestöjen väitteet ovat kaikkien metsäalan oppien ja tutkimustiedon vastaisia.

Aluksi meni melkein kaksi kuukautta, kun järjestöaktiivi toisensa jälkeen yritti liittää sanomisiani Metsähallitukseen. Olinhan ennen Metsähallituksen tiedottajana. Kun lopulta ymmärsivät, etten ole Metsähallituksen palkoilla, alkoi todella ruma peli. Erityisesti Suomen Luonnonsuojeluliiton aktiivit, mutta myös muiden järjestöjen edustajat tiivistivät rivinsä ja aloittivat säännönmukaisen herjauskampanjan, joka kohdistui asian sijasta henkilöön, minuun. Tässä muutama tyylinäyte.

Seuraavaksi jouduin sensuroiduksi ja sitten järjestöjen edustajat lopettivat yhteispäätöksellä keskustelun kanssani. Tai ainakin samaan aikaan. Jos ovat jotain kommentoineet, ovat aina muistaneet mainita, kuinka vaikea minun kanssa on keskustella ja viittaus ”voi tarkistaa Twitteristä”. Vastauksia ei tule asiallisiin kysymyksiin, mutta herjaamaan aina ehtii. No se on järjestöjen tapa tukea avointa kansalaiskeskustelua.

Mutta mitä seuraisi, jos järjestöjä kohdeltaisiin samalla tavalla? Miettikääpä sitä..

 

 

Laurin vastaukset ja muun keskustelun voit käydä lukemassa Maaseudun tulevaisuuden sivuilta FB keskustelusta.