Ollaanko me ihmisiä?

Maailmamme uhkaa muuttua ilmaston lämpenemisestä huolimatta jäätäväksi paikaksi elää. Ainakin, jos nykyinen kehityssuunta jatkuu. Ja nyt ei puhuta ilmastonmuutoksesta, vaan muutoksesta ihmisyydessä. Somen keskustelukanavilla on meneillään täysimittainen propagandasota, joka riisuu kaiken häveliäisyyden ja toisten ihmisten kunnioituksen, tappaa sananvapauden ja mielipiteen vapauden, sekä nostaa kansojen johtoon ne ihmiset, jotka ovat kaikkein kärkkäimpiä ja äärimmäisimpiä mielipiteissään ja toiminnassaan.

Jo pitkään on puhuttu populistipuolueiden noususta, joka on seurausta siitä, etteivät perinteiset puolueet ole kyenneet kuuntelemaan äänestäjiään ja heidän huoliaan. Välimereltä alkanut pakolaisvirta toimi oikeastaan starttina liikkeen nousulle, joka on aina ollut olemassa. Kun kansan huolestuneet äänet vaiennettiin kutsumalla huolensa ääneen sanovia rasisteiksi ja solvaamalla muilla tavoilla, heidän ainoaksi vaihtoehdoksi jäi äänestää perussuomalaisia. Tämä toimii kuin luonnon laki yleensä. Jos jonkin jurottavan kasvin elinolosuhteet muuttuvat suotuisammaksi, se pärjää kilpailussa paremmin ja valtaa tilaa muilta lajeilta. Samalla Perussuomalaiset saivat populistipuolueen leiman ja parrasvalopaikan aina populismista puhuttaessa. Se ei kuitenkaan ole suinkaan ainoa populistipuolue Suomessa. Vihreät ovat vahvassa nosteessa nimenomaisesti äärimmäisyyksiin viedyn populismin ansiosta. Heidän ”maahanmuuttajat” on vain ”luonnon tuhoutuminen”.

Liimatainen Twitter 5_2019
Onko kansainvälisesti toimivan järjestön sopivaa käyttää tällaista retoriikkaa yksityishenkilöitä kohtaan?

Populistinen ympäristöliike taas toimii toisella tavalla. Se uskottelee kaikille olevansa ainoa, joka välittää korvaamattoman arvokkaasta luonnostamme ja tekee ainoana töitä sen eteen. Sanomahan on viestinnällisesti nerokas. Se saa ihmiset lahjoittamaan rahaa luonnon pelastamiseen ja äänestämään sen puolesta. Mutta kyseessä on kuitenkin illuusio. Lähes kaikki puolueet ja niiden jäsenet arvostavat luontoa ja haluavat tehdä oikeita ratkaisuja kestävän elämän turvaamiseksi myös jälkipolville. Erona protektionistien ja muiden välillä on se, että esim. Vihreät puolueena ei näytä välittävän kansan toimeentulosta tai hyvinvoinnista tuon taivaallista, mutta muut puolueet haluavat myös ihmisten voivan hyvin. Vihreä populismi on sanomana tehokas, mutta ei voi koskaan toteutua mahdottomana. Itse asiassa vihreän aatteen edustajat kieltäytyvät aktiivisesti edes esittämästä tavoiteltavia vaihtoehtoja.

Ilmastonmuutos muutti ihmiset

Sosiaalisen median kannalta ilmastonmuutos on ollut melkoinen koettelemus. Ilmastonmuutoksesta on tullut sellainen ilmiö, jonka uhan alla ihmiset näyttävät olevan valmiita luopumaan demokratiasta, hyvistä tavoista ja ihmisyydestä.

Vaikka meillä on aina ollut vähemmistönä aktivisteja, ilmastonmuutos synnytti aktivisteja ympäri maailmaa ennennäkemättömästi. Aktivisteja syntyi moneen lähtöön. Extinction Rebellion haluaa kaataa yhteiskunnan käyttämällä ilmastonmuutosta yhtenä työkalunaan. Ympäristöliikkeet hamuavat rahaa ja valtaa vaatimalla lähes kaiken kieltämistä. Heidän mielestään pitää lopettaa metsien käyttö, peltojen raivaus, kaivostoiminta, kalastus, öljynporaus, eläinten kasvattaminen, lentäminen, autoilu ja kuluttaminen. Sinänsä hyviä vaatimuksia, mutta väestönkasvu, kehittyvien maiden kulutuksen kasvu, sekä ihmisten tarpeet liikkua, syödä ja suojata itseään tekevät vaatimukset mahdottomiksi. Ilmastonmuutoksen kieltäjät ovat yksi aktivistiryhmä. Osa heistä ei aidosti usko ilmiöön, osa tekee sillä rahaa. Myös ilmastonmuutokseen vakavasti, mutta realistisesti suhtautuvat aktivoituivat. He yrittävät löytää tehokkaita ja toteutettavissa olevia ratkaisuja, joilla ilmastonmuutos voidaan pysäyttää. Ja sitten on ilmiö nimeltä Greta Thunberg..

Ilkka ihmisperse
Mitä mieltä sinä olet Ilkka Kiven sananvalinnasta? Onko se hyvien tapojen mukaista?

Gretan sanoma on väkevä. En edes ota kantaa ilmiön luomiseen. Minusta Gretan sanoma on hyvä ja kannatettava. Meillä Suomessa voi olla vaikea suhtautua Gretan sanomaan, koska täällä tehdään edistyksellistä ilmastotyötä ja lähes kaikki kansalaiset ovat samaa mieltä. Meidän on tehtävä asioita paremmin. Mutta näin ei ole kaikkialla maailmassa ja siksi on tärkeää, että Greta vie viestiä kaikkialle. Toivottavasti koko maailma herää ajatukseen, että nyt on oikea aika tehdä muutos.

Greta on saanut haluamaansa huomiota ja noussut supertähdeksi, jolla on vankkumaton kannattajakunta. Valitettavasti epäilen, ettei Greta ole toivonut sitä lieveilmiötä, joka hänen ympärilleen on syntynyt. Nimittäin ihmisyyden hylkäämistä hänen sädekehänsä kiillottamiseksi. Jo lähes kultinomaisia piirteitä saavuttanut Greta –uskovaisuus ei välttämättä ole hyväksi lapselle, jota jalustalle nostetaan. Greta on vielä lapsi ja monet ihmiset ovat huolissaan hänen harteillaan olevan taakan painosta, jota Greta kantaa. Ihmiskunnan tulevaisuus ei voi levätä yhden nuoren harteilla monenkaan mielestä. Monet pelkäävät Gretan henkisen kasvun ja kehittymisen puolesta. Tätä huolta ei kuitenkaan saisi ääneen sanoa. Greta voi nauttia valokeilassa olemisesta ja olla erittäin tyytyväinenkin tilanteeseen. Voi olla kuitenkin myös niin, että hän ei uskalla sanoa tarvitsevansa lepoa siinä pelossa, että hänen työnsä valuisi hukkaan sen vuoksi. On suorastaan pelottavaa, miten hänen kannattajansa reagoivat pienimpäänkin kritiikkiin Greta -ilmiössä. Greta pakotetaan tällä tavalla pysymään koko ajan esillä, eikä hänelle jätetä mahdollisuutta pienimpäänkään vetäytymiseen. Siksi hän varmaan tuleekin kaipaamaan Atlantilla vietettyä aikaa.

Miika popcorn
Mitä mieltä olet toisten ihmisten juhlapäivien pilaamisesta tällaisilla heitoilla? Onko tämä sivistynyttä?

Vihapuhe, vihainen puhe, solvaaminen

Vihapuheesta puhutaan paljon. Yleensä tähän liitetään jokin vähemmistöryhmä, jota kohtaan tehdään vääryyttä. Joskus olisi kuitenkin paikallaan miettiä, tarvitseeko vihapuhe vähemmistön kohteekseen. Nykyään vallalla tuntuu olevan tarkoitushakuinen mielensäpahoittamisen aikakausi. Eri ryhmät etsivät aktiivisesti syitä mielensä pahoittamiselle. Olipa kyse sitten rikoksen täyttävä vihapuhe tai vain omaan arvomaailmaan soveltumaton argumentti. Aivan liian helposti asiat tulkitaan henkilökohtaiseksi hyökkäykseksi ja siihen reagoidaan sen mukaisesti. Ei vain puolustautumalla ja argumentoimalla, vaan avoimella hyökkäyksellä henkilöä kohtaan.

Sanavapautta koetellaan tosissaan. Koska poliisilla ja syyttäjällä ei ole riittäviä resursseja tutkia somessa tapahtuvia solvauksia, ne jäävät useimmiten tutkimatta. Ellei kyseessä ole korkean proiilin henkilö, kuten kansanedustaja. Sananvapauteen ei tästä huolimatta kuulu solvaaminen, mistä muistuttaa myös valtakunnansyyttäjänviraston valtionsyyttäjä Anu Mantila Helsingin sanomissa 7.9.2019.

Ihmiset unohtavat sivistyksen somessa

Sosiaalinen media on pullollaan ilmasonmuutokseen liittyviä postauksia ja kommentteja. Niiden äänenpainot ovat kuitenkin muuttumassa äärimmäisen huolestuttaviksi. Monesti huomaa, ettei kyseessä ole enää keskustelu laisinkaan. Enää ei haluta keskustella asiallisesti tai argumentoida itse asiasta, vaan keskusteluissa aina vain helpommin mennään tasolle, jota ei voida enää kutsua sivistyneeksi. Yhä herkemmin asialliseenkin keskustelunavaukseen liittyy joku osapuoli, joka syyllistää henkilön, vääristää keskusteltavaa aihetta tai suoranaisesti herjaa toista osapuolta. Vastauksista on selvästi havaittavissa pyrkimys sananvapauden ja mielipiteenvapauden rajoittamiseen mitä mielikuvituksellisimmin sanankääntein. Asialliselle keskustelulle ei jää enää tilaa.

Olen huolissani siitä, mihin suuntaan ihmisten välinen kanssakäyminen on menossa. Nimimerkkien takaa huutelu tuntuu hävittävän viimeisetkin ihmisyyden rippeet ja hyvät tavat tehokkaammin ja nopeammin, kuin atomipommi ihmiset Nagasakissa ja Hiroshimassa. On aivan yleistä, että asialliseenkin viestiin vastataan tavalla, joka ei juuri edes liity alkuperäiseen viestiin, jos viesti ei ole mieluisa itselle tai haastaa oman ajatuksen asiasta. Enää ei monikaan edes pyri keskustelmaan asiasta, vaan polkemaan ikävästi argumentoinut henkilö syvimpään suohon, mitä maailmasta löytyy. Sen sijaan, että uskallettaisiin tarkastella tilannetta toisesta näkökulmasta, tyrmätään tuon näkökulman esittäjä. Liian herkästi unohdetaan asioiden kompleksisuus ja yhden asian vaikutus toiseen. Ratkaisukeskeiset ihmiset jyrätään, eikä edes haluta antaa realistisia vaihtoehtoja tilalle. On paljon helpompi vain pitää yhdestä totuudesta kiinni ja puolustaa sitä kaikin mahdollisin keinoin.

Stavy kärvennys
Minkä aatteen puolesta on oikein haluta ”kärventää” ja lähettää nurkkaan häpeämään toinen ihminen?

Haluan haastaa ihmisiä miettimään, onko heidän oma käyttäytymisensä sellaista, jollaisena he haluavat somekeskusteluiden näkyvän lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Viekö oma tyyli asioita eteenpäin vai pysäyttääkö kommentointi asian kehittymisen? Onko kommentit kommentoijan mielestä oikeutettuja ja kunnioittavatko ne keskustelun toista ihmistä? Esittäisikö henkilö samanlaisen kommentin kasvokkain?

Jokainen somen keskustelija kehittää keskustelun tasoa johonkin suuntaan. Onkin hyvä miettiä, mihin suuntaan oma kommentointi vie sosiaalisen median keskustelun tasoa. Ja ennen kaikkea sitä, onko suunta sellainen, jota itse haluaa edistää? Vai olemmeko mieluummin vain korppikotkia haaskalla?

Mainokset

Elämänkatsomus vai uskonto?

Ihmisten käyttäytymistä on pohdittu varmaan aina. Itsekin olen välillä suorastaan tuskaillut ymmärtämättömyyden alla, kun olen pyrkinyt ymmärtämään kehityksen vastustajien toimintamalleja ja motiiveja. Erityisesti olen pohtinut sitä, mikä saa muuten ihan järkeviltä vaikuttavat ihmiset pitämään kiinni uskomuksista, jotka eivät pidä paikkansa. Ja miksi näiden uskomusten oikeaksi tekemiseen käytetään niin paljon aikaa, rahaa ja energiaa?

Törmäsin YLE:n toimittaja Johanna Vehkoon kirjoittamaan artikkeliin, joka selittää asiaa. Lukemisen helpottamiseksi kopioin Johannan tekstistä nämä neljä ihmisten käyttäytymistä selittävää kohtaa.

1. Lähteiden valikoiminen

Ihmiset välttävät tietoa, joka sotii heidän uskomuksiaan vastaan.

Ihmiset hakeutuvat sellaisen tiedon pariin, joka vahvistaa heidän maailmankuvaansa ja välttävät tietoa, joka sotii heidän uskomuksiaan vastaan. Tätä kutsutaan vahvistusharhaksi.

Nyhanin ja Reiflerin tutkimus osoittaa, että poliittisesti valveutuneimmilla ihmisillä on vähiten politiikkaan liittyviä harhaluuloja. Silti he tapaavat lukea uutisia ja mielipidetekstejä, jotka ovat omiaan vahvistamaan heidän jo omaksumiaan poliittisia käsityksiä. Tämä on usein tiedostamatonta.

Ilmiö korostuu niin sanotussa informaatiokuplassa, eli samanmielisten muodostamassa sosiaalisen median verkostossa, jonne erilaiset näkemykset eksyvät harvoin.

2. Mielipide vaikuttaa faktojen omaksumiseen

Ihmiset ovat erittäin puolueellisia asioissa, jotka ovat heille tärkeitä. Ihmiset tapaavat arvioida uutta informaatiota oman arvomaailmansa mukaan. Jos tieto ei sovi ihmisen ennakkokäsityksiin, hän saattaa alkaa sovitella ja järkeillä asiaa uudelleen niin, että uskomukset säilyvät ennallaan uudesta tiedosta huolimatta. Tällöin ihminen myös alkaa aktiivisesti etsiä omiin mielipiteisiinsä sopivia asiantuntijoita ja tietolähteitä.

Rokotusvastainen ihminen ei hevin ala uskoa, että rokotukset eivät aiheuta autismia.

Vääristeltyyn tietoon on helpompi uskoa, kun asiaan liittyy voimakkaita mielipiteitä. Rokotusvastainen ihminen ei hevin ala uskoa, että rokotukset eivät aiheuta autismia, vaikka hänelle näyttäisi kaikki tieteelliset todisteet aiheesta. Ilmastonmuutoksen kieltäjät uskovat vakaasti, että alan tutkijoiden valtava enemmistö on väärässä.

3. Takaisku-efekti

Kun ihmisen syvimpiä uskomuksia haastetaan, tämä usein vahvistaa näitä uskomuksia. Tästä syystä faktantarkistus ja huhujen alasampuminen on usein vaikeaa. ’

Kun ihmisen syvimpiä uskomuksia haastetaan, tämä usein vahvistaa näitä uskomuksia.

Takaisku-efekti saattaa syntyä, jos väärää väitettä yritetään kumota kieltämällä se, esimerkiksi sanomalla “Martti ei ole rikollinen”. Hetken kuluttua kuulija muistaa vain lauseen ytimen, “Martti” ja “rikollinen”. Voi siis olla tehokkaampaa sanoa, että “Obama on kristitty” kuin “Obama ei ole muslimi”.

4. Todellisuuden illuusio

Tutut hokemat alkavat vaikuttaa tosilta, kun niitä kuulee tarpeeksi usein. Varo toistoa. Kun tiedotusvälineet toistavat poliitikkojen väitteitä ja iskulauseita kyseenalaistamatta niiden todenperäisyyttä, ne alkavat ajan myötä vaikuttaa tosilta.

Tutun kuuloista?

Kun edellä olevia käyttäytymismalleja peilaa joidenkin toimittajien, ympäristöjärjestöjen, luontoaktivistien ja Vihreän puolueen väitteisiin, väitteet alkavat kuulostaa huomattavasti helpommin ymmärrettäviltä. Ne ovat usein kiteytys näistä kaikista. Sen lisäksi, että nämä henkilöt valikoivat lähteitään, on myös vapaa media tiedemaailma valjastettu tuottamaan sisältöä, johon voi tarttua. On aivan toinen keskustelu, miten se uhkaa lehdistönvapautta, vastuujournalismia ja tiedettä.

Greenpeacella on oma ”tutkimuslaitos” ja Suomessa aktivistit toimivat pääasiassa tutkimuslaitosten suojissa. Näiden laitosten tehtävä on tuottaa ideologian tueksi materiaalia, joka ”todistaa” sen oikeaksi. Tässä kohdassa on hyvä myös todeta, että samat tieteelliset totuudet eivät päde aina koko maailmassa, jotka ovat valtakunnan rajojemme sisäpuolella ”vertaisarvioituja tieteellisiä faktoja”. Näitä tutkimuksia leimaa se, että tutkimushypoteesi ja tutkimuksen rajaus tehdään siten, että voidaan jättää huomiotta niitä seikkoja, jotka muuttaisivat tutkimuksen tuloksen tavoitteen vastaiseksi. Esimerkiksi ilmastokeskustelussa metsien hiilinieluvaikutuksia lasketaan vain käsittelyalan osalta lyhyellä aikajänteellä. Huomioimatta jää, että metsistämme käsitellään vain 2 % vuosittain ja 98 % on käsittelyiden ulkopuolella, käsittelyiden vaikutus puuston tulevaan kasvuun, puuhun sitoutuneen hiilen liikkeet hakkuiden jälkeen, korvaavuusvaikutukset, hakkuiden siirtyminen, globaalin markkinan muuttumattomuus hakkuutasosta huolimatta (uusiutuvien tarjonta markkinoille) jne. Tällä lailla on helpompi tehdä ”tutkimus” ja saadaan haluttu tulos.

Mielipiteen vaikutusta ei kannata väheksyä. Onhan suuri osa aktivisteista saanut kuulla koko ikänsä, miten ”metsätalous tuhoaa luontoamme”. Viimeaikaiset uutiset ja uhanalaisarviot uhkaavat pahimmassa tapauksessa romuttaa pohjan, johon ihminen on rakentanut koko maailmankatsomuksensa. Niiden uskominen voi olla jopa mahdotonta. Jos rokotevastaisen vakuuttelu rokotteiden turvallisuudesta onkin haastavaa, metsäalan hyvien tulosten vakuuttelu ympäristöaktivistille voi olla yhtä helppo tehtävä, kuin yhdyskunnan perustaminen Marsiin. Tehtävissä, mutta vaatii aikaa ja työtä.

Asioiden kieltäminen on varsin tyypillistä metsäkeskustelussa.

Asioiden kieltäminen on varsin tyypillistä metsäkeskustelussa. Samoin yleistykset ja tunnepohjaiset olettamukset. Metsäalan hyviä vaikutuksia ei haluta tunnustaa, eikä puun merkitystä tuotteiden materiaalina. Tämänlainen takaiskuefekti korostuu silloin, kun vihreänä itseään pitäviltä kysytään konkreettisia esityksiä siitä, miten he haluaisivat ratkaista maailmaa vääjäämättä kohtaavat ongelmat, jotka johtuvat väestönkasvusta ja kehittyvien maiden vaurastumisen aiheuttamasta kulutuksen lisäämisestä. Edes Vihreän puolueen johto tai suurimpien ympäristöjärjestöjen parhaat asiantuntijat eivät esitä mitään ratkaisua, vaan piiloutuvat kuluneen ”kulutusta pitää vähentää” -fraasin taakse. Tosiasiassa varmasti tietävät sen olevan vain haavekuva, josta voi uneksia. Vastaamisen välttely kertoo joko siitä, että he todella uskovat epärealistisen unelman toteutumiseen, tai siitä, että he tietävät parhaan vaihtoehdon uhkaavan omaa maailmankuvaa. Kolmas vaihtoehto on vähän raadollisempi. Se on liiketoiminnan suojaaminen ja kannatuspohjan säilyttäminen.

Mitä enemmän metsäalan positiivisia uutisia tulee, sitä enemmän myös viherväki toistaa mantrojaan ja pyrkii estämään muita esittämästä itselleen epämieluisia uutisia. Toimittajista valtaosa on nykyään vihervasemmiston kannattajia. Jopa 95 % YLE:n ja Hesarin toimittajista kuuluu tähän ryhmään. Ei siis ole ihme, että näemme koko ajan enemmän totuuden illuusiota ylläpitäviä juttuja. Illuusion ylläpitäminen näkyy konkreettisesti myös keskusteluissa. Ei ole mitenkään harvinaista, että illuusiota ylläpitäviä mielipiteitä esitetään ”todisteena”, vaikka keskusteltaisiin illuusion juuri murskanneesta tutkimuksesta.

Vihervasemmistossa vallalla oleva käyttäytymismalli muistuttaa läheisesti uskontoja ja fanaattisimpien aktivistien osalta on jopa lahkomaisia piirteitä. Kuten raamattukin, myös aktivistien ja vihreiden argumentit ovat menneisyydessä kirjoitettuja. Metsätalouden leimaamisessa käytettävistä argumenteista suurin osa kohdistuu sellaiseen toimintaan, tai volyymiin, jota ei ole käytetty enää tällä vuosituhannella. Niistä halutaan pitää kiinni, koska ne vahvistavat omaa uskoa ja oikeassa olemisen tunnetta. Siksi ei olekaan outoa, että esimerkiksi Greenpeace on lähentynyt kirkon kanssa ja järjestää tilaisuuksiaan kirkon tiloissa. Onhan se hurskas ympäristö kokoontumiselle. Hieman kirkon roolia ihmettelen, miksi se haluaa lähentyä laista piittaamatonta, toisia ihmisiä kohtaan iskuja tekevän järjestön kanssa, mutta tutkimattomia ovat herran tiet.

Joka tapauksessa voidaan varmaan olla yhtä mieltä siitä, että ympäristöaktivistit ja heidän ajatusmaailmansa jakaviin ihmisiin kuuluu eri tavoin metsäalan positiivisiin vaikutuksiin suhtautuvia henkilöitä. Osa ei tule varmaan milloinkaan antamaan yhtään periksi uskostaan, osa on valmis harkitsemaan kantaansa ja osa tulee olemaan vihaisia siitä petoksesta, jonka uhreiksi ovat joutuneet, kun huomaavat todellisen tilanteen. Näihin vihaisiin olenkin jo törmännyt muutaman kerran..

Tarvitaan lisää tutkimusta

Ilmeisesti asia on joko liian vähäpätöinen tai arkaluontoinen ratkaistavaksi, kun sitä ei ole tehty. Keskustelua on käyty vuosikymmeniä, mutta vieläkään ei ole saatu luotua monialaista puolueetonta arviointiryhmää, joka tekisi selkeän auditointikriteeristön luonnonvara-alojen luontovaikutusten arvioimiseksi. Kaikki tarvittava tieto on saatavilla. Ei tarvita kuin määritykset sille, miten vaikutuksia arvioidaan. Ryhmän rooli tulisi olemaan neuvoa antava. Se antaisi konkreettisia esityksiä tavoitteista, joita kohti pitäisi mennä nykytietojen valossa. Se vertailisi eri materiaalien ympäristö-, ja ilmastovaikutuksia paikallisesti ja globaalisti. Se myös arvioisi julkisuudessa esitettäviä argumentteja, kuten ”metsätalous uhkaa lajistoa” tai ”Kemin tehdas on ilmastolle haitallinen” ja antaisi arvionsa niiden todenmukaisuudesta.

Ryhmän tulisi koostua eri alojen huippuasiantuntijoista, joilla on myös kansainvälinen näkemys. Ryhmään ei voi ottaa etujärjestöihin tai niiden lähipiiriin kuuluvia jäseniä, eikä sellaisia asiantuntijoita, jotka ovat julkisuudessa ottaneet kantaa tavalla, jonka voidaan katsoa estävän puolueettoman arvioinnin tekemisen. Ryhmän jäsenten tiedot eivät olisi julkisia muutoin kuin osaamisen ja jäsenen valinneen tahon osalta. Näin vältetään jäseniin kohdistuva mielipidevaikuttaminen ja oman edun tavoitteleminen. Ryhmän kokoamisesta voisi vastata ympäristöministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, sekä työ- ja elinkeinoministeriö.

Oikean tiedon arvonpalautus

Meidän pitää tehdä kaikkemme, jotta ihmisten oikeus oikeaan tietoon varmistetaan. Lähes kaikki suomalaiset ovat luonnonsuojelijoita, vaikka eivät järjestöihin kuuluisikaan. Luonnonosuojelutyötä tekeekin ironisesti eniten metsäalan ammattilaiset, jotka arvostavat työpaikkaansa, eli luontoa. He tekevät joka päivä konkreettisia luonnonsuojelupäätöksiä, joilla on todellinen ja suora vaikutus lajiston elinvoimaisuuteen. Ei heitä kovin paljoa kuitenkaan julkisuudessa kehuta, vaikka tuore uhanalaisuusarviokin osoitti juuri heidän työllään olevan vaikutusta. On aika päättää vihreä valhe, joka vääristää ihmisten maailmankuvaa koko yhteiskuntaa vahingoittavalla tavalla. Luonnonsuojelu ei ole sama asia, kuin luontoaktivismi, eikä luontojärjestöille annettu almu paranna luonnon tilaa, vaan kiihdyttää epätervettä ja  epärehellistä vastakkaisasettelua. Jätetään se aikakausi taaksemme ja suunnataan katseemme kohti tulevaisuutta. Se on sellainen, jollaiseksi me sen teemme!

”..emme elä maailmassa, jossa tuotteet voisi vain ostaa kaupasta tai tehdä ilmasta sidotusta hiilestä..”

Aina on myös hyvä pohtia omaa lähestymistapaa ja oman maailmankatsomuksen perusteita. Itse olen aina ollut rationaalinen ja joskus raivostuttavan ratkaisukeskeinen, kun pohdin pieniä ja isoja haasteita. Siksi pyrinkin luomaan mielessäni mahdollisimman realistisen kuvan, jossa ongelmat nyansseineen olisi mietittynä. Ymmärrän täysin sen, että metsien käyttö ei ole ongelmatonta. Jokainen hakkuu jättää jälkensä metsään ja vaikuttaa sillä kohteella luontoon. Mutta emme elä maailmassa, jossa tuotteet voisi vain ostaa kaupasta tai tehdä ilmasta sidotusta hiilestä, kuten tässä taannoin esitettiin vaihtoehtona. Jokainen tuote tarvitsee raaka-aineensa ja tekijänsä. On siis oltava realisti ja hyväksyttävä se, ettei raaka-aineet oikeasti vain ilmesty jostain ja että niiden hankkiminen vaikuttaa aina luontoon. Sehän on, jos totta puhutaan, ainoa raaka-aineen lähde, jota ihmiskunta voi hyödyntää. Metsä ja suomalainen metsäosaaminen yhdistettynä on maailman mittakaavassa siinä mielessä ainutlaatuinen, että se mahdollistaa kakun syömisen ja säästämisen. Hakkuilla kasvatetaan puuston kasvua. Puulla myös korvataan fossiilisia. Ja kun vielä tutkimustulokset osoittavat, että myös metsäluonnon lajiston elinolosuhteita voidaan parantaa hakkuiden yhteydessä tehtävällä aktiivisella luonnonhoidolla, näen metsien käytön lisäämisen kestävyyden rajoissa välttämättömänä vaihtoehtona. Olen valmis muuttamaan kantaani, kun minulle esitetään kestävyyden kriteerit täyttävä vaihtoehto, jossa fossiiliset raaka-aineet on korvattu täysin, eikä puulle enää ole tarvetta. Sitä odotellessa tulen puolustamaan suomalaisen metsätalouden erinomaisuutta ratkaisuna globaaleihin haasteisiin.