Maailman vaikein kysymys

Ilmastokeskustelu käy kuumana ja sanansäilä viuhuu joka suuntaan. Kysymyksiä ja argumentteja tulee ihan kaikista mahdollisista näkökulmista ja vaatimuksia esitetään joka suuntaan. Jokainen haluaa osansa kakusta ja se näkyy! Ilmastonmuutos on ilmeisen hankala aihe vihreille ja ympäristöjärjestöille. Niin kiivaasti ne yrittävät löytää syitä käyttää ilmiötä uusiutuvan suomalaisen puun käytön vähentämiseksi. Populistinen näkemys metsistä vain hiilivarastoina on uponnut moniin tahoihin. Näkemyksen mukaan sillä on ratkaiseva vaikutus ilmaston lämpenemiseen, jos me kaadamme metsistämme vuosittain 2,9 tai 2,6 prosenttia puustosta ja tuo erotus sitten ulkomailta. Julkisuudessa esitettyjen väitteiden perusteella tämä on se kysymys, jolla ilmasto lämpenee yli tai alle 1,5 astetta. Puhutaan siis merkityksellisistä asioista.

Maailmalla kulutus kasvaa ja uusiutuvien tuotantoa tulisi kasvattaa huomattavasti nykyisestä, jotta meillä olisi edes teoreettiset mahdollisuudet päästä eroon fossiilisista amteriaaleista. Samalla luonto on kovilla ja monimuotoisuuden varmistamisen merkitys siirtymisessä puhtaampaan maailmaan tulee varmistaa. Suomalaisella metsätaloudella on vahvat näytöt ja työ on aloitettu jo viime vuosituhannella. Uhanalaisten lajienkin kohdalla talousmetsissä elävät lajit selviytyvät paremmin, kuin muualla. Monelle lajille tärkeän lahopuun määrä kasvaa nopeasti juuri talousmetsissä. Suojelualueilla onkin sitten haasteita lehtipuiden osalta. Ja suojelualueiden määräkin on viisinkertaistunut 1980 -luvulta. Metsäammattilaiset tekevät mielellään töitä monimuotoisuuden turvaamiseksi talousmetsissä ja tulokset ovat sen mukaisia.

Ilmastonmuutos tai biodiversiteettikato eivät ole helppoja asioita ratkaistavaksi, mutta kaikkein vaikeimmaksi osoittautunut kysymys on yksinkertainen. Olen esittänyt saman kysymyksen lukuisille metsien hakkuiden rajoittamista vaativille poliitikoille, ympäristöaktivisteille, tutkijoille ja yksityishenkilöille. Lisäksi kysymys on esitetty vihreälle puolueelle, Greenpeacelle, Suomen Luonnonsuojeluliitolle, WWF:lle, Luonto-Liitolle, Jyväskylän yliopistolle, Helsingin yliopistolle, Suomen Ympäristökeskukselle ja Sitralle. Pahoitteluni, jos joku unohtui listalta. Yksikään näistä edellä mainituista ei ole antanut vastausta, joten kysymyksen täytyy olla maailman vaikein. Se kuuluu näin: Millä Suomessa hakkaamatta jätettävä puu ja siitä jalostetut tuotteet tulisi korvata?

Metsäfaktoja
Näistä faktoista ei voi unohtaa ainoatakaan, kun mietitään kestäviä ratkaisuja.

Mutta ollaan nyt kohtuullisia. Kysymystä on esitetty vasta parin vuoden ajan. Eihän Higgsin bosonikaan päivässä löytynyt ja siihen perustuu sentään vain hiukkasfysiikka. Tähän vastaukseen perustuu koko ihmiskunnan tulevaisuus, joten parempi miettiä tarkkaan. Ehkä saamme vastauksen ennen vuotta 2035, jolloin hiilineutraalius tulisi jo olla saavutettuna.

Lisätty 29.4.klo 8.05

Saimme Suomen Ympäristökeskuksen ryhmäpäällikön vastauksen kysymykseen. Ensimmäinen vastaus oli pelkästään energiaan perustuva, eikä siten vastannut kysymykseen. Mutta toinen ratkaisi jo koko ilmastonmuutoksen. Tosin vieläkin jäi hieman avoimeksi, missä muodossa atomit tähän tehtaaseen kuljetetaan.

Ilmastoratkaisu SYKE
Suomen Ympäristökeskus ratkaisi ilmastonmuutoksen

Muokattu 28.5.2019

Kysyin myös Kysy ilmastosta -sivustolla, mitä materiaaleja kuluttajan tulisi suosia ostopäätöksiä tehdessään. Sivuston toimintatapaan kuuluu etsiä asiantuntijat vastaamaan kysymyksiin. Heidän vastaus oli aika selvä. Puu on turvallinen valinta.

Kysyilmastosta
Kysyilmastosta.fi asiantuntijat suosittelevat puuta

Lisätty 3.5.2019

Greenpeacen vastaus saatiin ja järjestön kanta on, että mennään vanhoilla teknologioilla ja vähennetään kulutusta uusiutuvat edellä. Tai näin voi tulkita tästä vastauksesta, jonka järjestön asiantuntija meille antoi huolimatta kasvavasta kulutuksesta.

Liimataisen vaihtoehto
Greenpeacen asiantuntija Matti Liimatainen vaatii uuden uusiutuvan tuotannon estämistä.

Lisätty 6.5.2019

Tommi Pohjolainen korvaisi puun hampulla. Mielenkiintoinen ajatus lisätä uusiutuvien tuotantoa. Ei poista kuitenkaan puun tarvetta, mutta vähentäisi osaltaan fossiilisten tarvetta. En ole kuullut hamppua jalostavista tehtaista, en tunne sen kasvatuksen anatomiaa, logistisia ratkaisuja tai muutenkaan alaa.

Hamppua
Rikkaruoholla ilmastonmuutosta kitkemään? Mielenkiintoinen ajatus.

 

Yhteiskunnallisia vaikutuksia ei voi sivuuttaa

Keskustelussa metsätalouden vastustajat eivät ymmärrettävästi halua puhua rahasta muulloin, kuin pyrkiessään luomaan ”kapitalistista mielikuvaa”. Mutta hakkuiden määrällä on myös suoria yhteiskunnallisia vaikutuksia ja raha on yksi irroittamaton osa niitä. Puhumattakaan työpaikoista, joita metsäteollisuus synnyttää. Kannattava liiketoiminta tarkoittaa jatkuvuutta, kannattamaton ajautuu konkurssiin. Tätä ei ”rahan valtaa” arvostelevat ymmärrä. Taloudellinen kannattavuus on kestävyyden yksi kriteereistä ja vättämättömyys.

Metsätalouden lukuja
Metsätalous vaikuttaa meidän kaikkien hyvinvointiin, eikä näitä vaikutuksia voi jättää sivuun.

 

Seurantalista

Koska niin moni väistää kysymystä tai jättää siihen vastaamatta, katsoin aiheelliseksi alkaa keräämään listaa vastaamatta jättäneistä vaikuttajista(lista ei ole kattava ja se täydentyy vielä):

  • Pekka Haavisto, Vihreät
  • Maria Ohisalo, Vihreät
  • Satu Hassi, Vihreät
  • Osmo Soininvaara, vihreät
  • Krista Mikkonen, Vihreät
  • Emma Kari, Vihreät
  • Ville Niinistö, Vihreät
  • Antti Halkka, SLL, Suomen Luonto
  • Sini Harkki, Greenpeace
  • Matti Liimatainen, Greenpeace
  • Mari Pantsar, Sitra
  • Sampo Soimakallio, SYKE
  • Jari Liski, Ilmastopaneeli
  • Panu Kunttu, WWF
  • Liisa Rohweder, WWF
  • Paloma Hannonen, SLL
  • Panu Halme, Jyväskylän yliopisto
  • Janne Kotiaho, Jyväskylän Yliopisto, Ympäristöministeriö
  • Li Andersson, Vasemmistoliitto
  • Ilkka Kivi, koomikko
  • Antti Van Wonterghem, Vihreät
  • Vesa Lindell, Vihreät
  • Olli Tahvonen, Helsingin yliopisto
  • Markku Ollikainen, Helsingin yliopisto
  • Juha Koivunen, sometrolli
  • Ilona Helle, Vihreät
  • Panu Kujala, SLL
  • Pertti Salolainen, kokoomus
  • Timo Pukkala, Itä-Suomen yliopisto
  • Markku Kanninen, Helsingin yliopisto
  • Jyri Seppälä, SYKE
  • Jari Kouki, Itä-Suomen yliopisto
  • Seppo knuutila, SYKE

Organisaatioille esitettyihin kysymyksiin vastaamatta jättäneet

  • Ilmastopaneeli
  • Vihreät
  • Sitra
  • SLL
  • Greenpeace
  • Suomen Luonto
  • Suomen Ympäristökeskus
  • Vasemmistoliitto
  • Sosiaalidemokraatit
  • Helsingin yliopisto
  • Jyväskylän yliopisto
  • Luontopaneeli
  • WWF

Jos koet joutuneesi väärin perustein listalle, siltä pääsee pois asiallisella vastauksella. Epämääräisyydet eivät riitä, jos ne eivät sisällä oikeita vastauksia (kts. Soimakallion vastaus yllä), eikä kulutuksen lopettaminen ole ratkaisu.

Voit välittää minulle tietoja muista kysymyksen kiertelijöistä kommentoimalla tätä blogia. Kerro missä vastaamatta jättäminen on tapahtunut ja jos mahdollista, laita kuvankaappaus tai linkki tarkistusta varten.

Mainokset

Kiitos vuodesta ja hyvää joulua!

On aika kirjoittaa vuoden viimeinen blogi ja koota vähän yhteen vuoden aikana käytyä metsäkeskustelua. Yksityishenkilönä olen altavastaaja kymmenien miljoonien viestintäbudjeteilla toimivien tahojen rinnalla, mutta asian tärkeys motivoi tekemään tätä tärkeää työtä vapaaehtoispohjalta jatkossakin. Minua on yritetty myös vaientaa tavoilla, joita ei nykyaikana suvaita missään muualla. Aktivistit toki mainostavat itseään kansalaistottelemattomiksi, mutta kiusaaminen, herjaaminen, vähättely, asiantuntijuuden kyseenalaistaminen, haukkuminen, tahallinen väärin tulkitseminen ja muu vastaava on vain tuomittavaa ja paheksuttavaa käytöstä. Keskeisiin kysymyksiin vastaamatta jättäminen on lähinnä noloa.

Keskustelu on usein raskasta, aikaa vievää jo usein turhauttavaa, joten haluan kiittää niistä kannustavista kommenteista, jotka auttavat jatkamaan. Myös tulkinnat, joita kavereiden kanssa sitten arvostellaan, ovat usein aivan käsittämättömiä, eivätkä liity siihen, mitä olen kirjoittanut. Koska metsien käyttöä vastustavat eivät kerro konkreettisia tavoitteitaan, joita voisi arvioida ja vievät keskustelun aina ydinasiasta sivuraiteelle, ei keskustelu voi johtaa yhteiseen näkemykseen (Kyseessä lienee strategia, joka on tietoisesti valittu). He myös sivuuttavat metsäkeskustelussa oleelliset asiat, kuten uusiutuvien materiaalien merkitys fossiilitaloudesta luopumiseksi hyvin hatarin perustein. Puun käytöstä puhutaan lähinnä energiakäytön suhteen, joka ei ole suomalaisen metsätalouden kokonaisuudessa kuin murto-osa ja materiaalien osalta aihe kuitataan sillä, että kulutusta pitäisi vähentää. Siitä olen aivan samaa mieltä, mutta siitä huolimatta fossiilisten tilalle pitäisi jotain saada, jos ei oletus ole maailman väestön kulutuksen lopettaminen kokonaan.

Blogin perustaminen

Maaliskuussa kirjoitin ensimmäisen blogini biodiversiteetin tilasta, jossa käsittelin uhanalaisten metsälajien määrää ja merkittävyyttä. Joillekinhan on saattanut tulla kuva, että metsälajimme ovat laajasti uhattuna ja sen vuoksi oli hyvä tuoda helpotusta tuskaan todellisen tilan kertomisella. On lohdullista ymmärtää, että metsissä elävät uhanalaiset lajit edustavat vain 1,78 prosenttia lajistosta ja niistäkin vain murto-osa elää alueilla, joissa metsätalous toimii. Kyselin myös, miten metsätalouden uhka uhanalaisille lajeille on todennettu. Monille voi tulla yllätyksenä, että syy ei ole tieteellisesti todennettavissa, vaan perustuu arvioitsijoiden keskusteluihin. Jääkin avoimeksi kysymykseksi, kuinka paljon arvioissa on tieteellisen asiantuntijuuden lisäksi muita syitä. Metsätalouden vaikuttavuutta ei arvioitu lainkaan. Eli syyksi pääsee, jos vaikka 1 % lajin elinpiiristä on uhattuna.

Pissaa

Keväällä tuli pommi. #avohakkuuthistoriaan -lakialoite oli propagandan taidonnäyte, jossa demokraattisen vaikuttamisen kanavaksi tarkoitettu kansalaisaloite.fi -palvelu valjastettiinkin markkinointiin ja vaalityöhön. Aloite sinällään piti sisällään parikymmentä väärää tai valheellista väittämää, joten se ei voi missään hallituksessa mennä ikinä läpi. Aloite kuitenkin paljasti, että palvelu ei tarkasta aloitteiden sisältöä, eikä vastaa niissä olevista virheistä. Eikä myöskään edellytä rehellisyyttä. Tästä sain oikeusministeriön lausuman. Mutta haluan kiittää aloitteen tekijöitä. Vaikka itse arvostan rehellisyyttä, oli hienoa että metsäasiat olivat koko loppuvuoden hyvin näkyvissä. Jokainen, joka vähänkään seurasi keskustelua, sai ehkä enemmän faktatietoja Suomen metsien todellisesta tilasta, kuin milloinkaan aiemmin. #Metsäsektori joutui jatkuvasti oikomaan valheellisia väitteitä faktoilla, jotka olivat tieteellisesti tutkittuja.

Keskeiset vastaukset jäivät saamatta

Läpi vuoden jatkoin luontojärjestöjen ja Vihreiden vaihtoehtojen peräänkuuluttamista. Niiden kannatus ja siten myös talous on kiinni kannatuksen määrästä, mutta viestit ovat ristiriitaisia. Metsien käytön vastustus vaikuttaa olevan heillä niin tiukasti selkäytimessä tai vaihtoehtoisesti se on niin hyvä rahankeruuta ajatellen, että sitä on vain tehtävä. Samanaikaisesti samat tahot kampanjoivat ilmaston puolesta, mutta vailla konkreettisia esityksiä. He saivat Suomen Ympäristökeskukselta ja Ilmastopaneelilta lahjaksi laskelman, jossa saatiin laskettua tiukalla aikarajauksella laskettua, että hakattaessa metsän hiilivarasto pienenee. Tämähän tarkoittaa, että jokin muu varasto kasvaa. Tähän oli hyvä tarttua, koska se oli ainoa tapa saada ilmastonmuutos jotenkin väännettyä puun käytön lisäämisen vastustusta palvelemaan. Oli pakko unohtaa, mihin puu menee ja että puu turvaa fossiilisten hiilivarastojen säilyvyyttä. Sekä luontojärjestöt, että Vihreän puolueen edustajat kuitenkin myöntävät, että puuta ei pidä korvata millään (=paras vaihtoehto). Mitään muuta uusiutuvaa materiaalin lähdettä he eivät esitäkään. Eli tuetaan raaka-aineen käyttöä, mutta vastustetaan tuotantoa. On hyvä tiedostaa myös se, että he eivät myöskään mainitse missään vaiheessa yhtään maata, jossa metsätalous olisi kestävämpää, kuin Suomessa. Nähdäkseni he tällä myöntävät, että Suomi on maailman paras tässäkin suhteessa.

_DSC3944

Retoriikka ja eettisyys uhattuna

Kirjoitin myös retoriikan käytöstä ja sen eettisyydestä. Tässä pohdin nimenomaisesti epärehellisen viestinnän ja mielikuvituksellisten argumenttien ja laatusanojen käyttämistä paheksunnan aiheuttamiseksi tietoisesti, jotta viesti uppoaisi tukijoihin.

Kyseenalaistin myös sen, kuinka nopeita muutoksia voidaan vaatia, kun puhutaan metsätaloudesta. Kun huomioidaan, että metsiämme käsitellään vain 2 prosenttia vuosittain, on käsittämätöntä vaatia heti tapahtuvia vaikutuksia miltään metsien käsittelytavalta. Menee vuosikymmeniä, ennen kuin uudet toimintatavat ovat merkittävästi toteutettuja metsissämme. Ja siitä menee vielä pitkiä aikoja, että varsinaiset vaikutukset alkavat näkyä. Tämän luulisi olevan selvää kaikille asiantuntijoille. Lisäksi on käsittämätöntä väittää puuston pienenevän ja vanhojen metsien loppuvan, kun kiistattomat, todennettavissa olevat tulokset osoittavat metsien puumäärän lisääntyvän ja järeytyvän. Sellaista ei asiantuntija voi valehtelematta väittää. Metsien monimuotoisuuden vähenemisen pysähtyminen todettiin jo vuosia sitten. Se kertoo, että suunta on oikea jo nykyisillä menetelmillä. Mutta metsäsektori tekee koko ajan työtä entistä monimuotoisemman luonnon puolesta ja parantaa toimintaansa. Metsäala voittaakin luontojärjestöt toiminnassaan ympäristön puolesta 100-0 vaikuttavuudellaan.

Pöllögate_Lähdekritiikki

Kaikille samat säännöt?

Eikä unohdeta, että vuoteen mahtui myös #pöllögate, joka toi näkyväksi muutaman rakenteellisen ongelman. Negatiivisen mielikuvan luomiseksi ympäristöväki on valmis jopa lavastamaan tilanteita. Paljastuttuaankin lavastusta käytetään omaan markkinointiin ja selvää anteeksipyyntöä on turha odottaa. Oikaisuja emme saaneet, vaikka pöllön eteen oli tehty kaikki tehtävissä oleva.

Loppuvuodesta saimme myös hyviä uutisia hiilensidonnasta. Talousmetsät sitovatkin jopa kaksi kertaa aiempaa luultua enemmän hiiltä. Lisäksi vesikasvien hiilensidonnasta tuli hyviä uutisia. Ne sitovat jopa metsiä enemmän hiiltä. Myös maatalous kehittyy koko ajan enemmän hiiltä sitovaan suuntaan. Vielä odottelemme soiden hiilensidonnan lukuja. Viimeisimpään maaraporttiin hiilinieluiksi laskettiin oikeastaan vain metsien hiilinielut, mutta jatkossa saamme varmastikin kaikki mukaan täysipainoisesti. Metsien osalta hyvä uutinen ei kelvannut kaikille ja se johti jopa salaliittoteorioihin, joissa Luonnonvarakeskuksen väitettiin tehneen hallituksen vaatimuksesta positiivisia tuloksia ja käytettyä korkokantaakin arvosteltiin vääräksi. Luke teki laskelmat EU:ssa hyväksytyn kaavan mukaisesti ja korkokanta oli toteutunut keskiarvo, joka on mielestäni aivan oikea.

Tietoista provosointia

Itse kirjoitan tietoisesti provosoivasti niitä kohtaan, jotka provosoivat. Käyn asiallista ja faktapohjaista keskustelua niiden kanssa, joiden kanssa se on mahdollista. Koska ympäristöaktivistit ovat vuosikymmenet saaneet olla rauhassa arvostelulta ja toiminnan avoimelta tarkastelulta, ne ovat tulleet ylimielisiksi ja suorastaan hävyttömiksi väitteidensä kanssa. Ihmisten tiedon puutetta ympäristö- ja metsäasioissa käytetään surutta hyväksi näkyvyyden saamiseksi. Tosiasiassa ne ovatkin asettuneet lain yläpuolelle toiminnassaan ja tekevät sen kuvottavan avoimesti. #Konfliktiteollisuus on kasvanut kymmenien miljoonien eurojen teollisuudenalaksi ja puuhastelu on historiaa. Lonkerot yltävät politiikan ja tutkimusmaailman eri organisaatioihin laajamittaisesti ja #konfliktiteollisuuden vaikuttavuus on kasvanut suureksi. On vain luonnollista, että niiden toimintaa tarkastellaan avoimesti ja kriittisesti.

Kriittinen ja suora kirjoitustapani, joka on pääosin matkittu ympäristöjärjestöjen omasta (minä pyrin faktapohjaiseen keskusteluun, he mielikuviin), on saanut monet arvostelemaan minua henkilönä. Monessa kommentissa he joko suoraan tai epäsuorasti esittävät, etteivät luonto ja ympäristö olisi minulle tärkeä. Minusta luonnonsuojelu ja luonnonsuojelujärjestöjen viestintä eivät ole sama asia. Luonto ja luontoarvot ovat minulle lähellä sydäntä. Vietän mielelläni aikaa merellä, tuntureilla, metsissä ja muissa paikoissa, joissa ei autojen äänet juuri häiritse. Olenhan taaperosta asti tottunut luonnon tarkkailuun ja sen kauneuden löytämiseen pienistä ja suurista tekijöistä. Olen myös realisti, joka haluaa ilmastoystävällisiä tuotteita ja arvostaa harvaan asutun alueen elinvoimaisuutta. Ihmisten pitää pystyä elämään myös kaupunkien ulkopuolella, maaseudulla. Tätä vastaan ympäristöjärjestöt kampanjoivat aktiivisesti vaatimuksillaan.

Tyylistäni eivät kaikki tykkää, eikä tarvitsekaan. En minäkään tykkää kaikkien tyylistä, vaikka annankin heidän osallistua keskusteluun (sensuuri ei ole arvoissani kovin korkealla). Jos arvoihinne kuuluu kriittisen keskustelun kitkeminen, voi minut jatkossakin blokata kanavilta. Siihen porukkaan kuuluu jo Greenpeace, SLL asiantuntijaa, Jyväskylän yliopiston edustajaa ja yksityishenkilöitä, jotka eivät siedä arvostelua omalle kohdalleen, vaan haluavat keskittyä vain arvostelemaan muita. Heille toivotan hyvää jatkoa kuplaansa. Niiden kanssa, jotka haluavat aidosti kehittää ihmiskunnan tulevaisuutta ilmastoa ja luontoa kunnioittavaan suuntaan, jatkan mielelläni keskustelua.

Kontojärvi219

Kohti uutta vuotta

Ensi vuodelta odotan, että kansalaiset ja toimittajat ymmärtäisivät, ettei yhden asian järjestöiltä voi odottaa kuin yksipuolisia lausuntoja. Toimintamalli, jossa luotetaan ympäristöjärjestöjen viestintään,  mutta ei tarkisteta taustoja ympäristöjärjestöjen viestien osalta, edustaa #fakenews ja #disinformaatio levittämistä, eikä ole #vastuumedia mukaista toimintaa. Lähdekriittisyys pitäisi muistaa, vaikka toimittajan oma henkilökohtainen maailmankatsomus haluaisikin kannattaa ympäristöjärjestöjä. Lisäksi odotan, että ympäristöjärjestöt ja Vihreät esittävät konkreettisia suosituksia ja esityksiä siitä, mitä materiaaleja, miten ja missä tuotettuna kuluttajien pitäisi suosia ja kampanjoivat niiden tuotannon puolesta. Odotan myös, että metsätalouden taloudellisia vaikutuksia yhteiskunnalle nostetaan enemmän esiin keskusteluihin. Suomen hyvinvointi on rakentunut sen varaan aina sotien jälkeisestä ajasta lähtien. Ilman sitä meillä ei olisi todennäköisesti syntynyt Nokioita tai muitakaan menestystarinoita, koska metsäteollisuuden ansiosta meidän koulujärjestelmämmekin pystyi kehittymään. Ja viimeiseksi, odotan, että keskustelu pidetään asiatasolla ja henkilöön kohdistuvat vihjailut jäävät unholaan. On aika nousta ylös hiekkalaatikolta ja keskittyä asiaan vaikeissakin tilanteissa.

Ehkä #Ilmastovaalit tuovat mukanaan myös rehellisen, avoimen ja rakentavan keskustelutavan, jossa tavoitteena on ilmaston ja luonnon hyvinvoinnin yhdistäminen ihmisten hyvinvointiin..

Nyt Metsämörkö haluaa kiittää kaikkia metsäkeskusteluun osallistuneita tästä vuodesta ja toivottaa kaikille hyvää joulua ja ratkaisunhakuista uutta vuotta. Muista, jos esität provosoivia väitteitä tai vetoat erehdyttäviin mielikuviin, voi olla, että Metsämörkö vastaa huutoon.

Uutisvoitto! Luke korjasi virheen..

Hesari kirjoitti kattavan jutun virheestä, jonka Suomen Luonnonsuojeluliiton Otto Bruunilta löysi. Luonnonvarakeskuksen ministeriössä esittämissä(ei vielä julkaistu) hiilinieluluvuissa oli virhe vanhoissa tiedoissa. Niistä puuttui luonnonsuojelualueiden hiilinielut. Tämä tarkoittaa sitä, että toimittajien aiempi uutisointi 2-3 kertaisista hiilinieluista olikin vain 1,96 kertainen aiempiin lukuihin verrattuna.

Siitäkös ympäristöjärjestöt riemastuivat.  ”Uutisvoitto..”, ”Eipä ollutkaan niin paljon isommat..”, ”mepä löydettiin virhe..” ja ”oltiinpas hyviä..” leviää somessa ruton tavoin. Kukaan ei oikeastaan kysy, mitä tämä heti korjattu virhe tarkoittaa käytännössä. Meno on kuin lastentarhassa, kun jollakin lapsella lirahtaa housuun. Porukalla kiusataan, vaikka housut olisivat jo vaihdettu kuiviin.

Hiilinielulaskelmat 2030 pysyvät ennallaan

Virheestä huolimatta ainoa asia, joka todella muuttui, oli kertoimen pieneneminen. Metsien hiilinielujen osalta sillä ei ollut mitään vaikutusta. Ne pysyvät ennallaan laskelmissa ja ovat ehdottoman hyvä uutinen ilmaston ja metsien käytön kannalta. Toinen asia, jota nyt yritetään tämän perusteella muuttaa, on ikiaikainen vihjailu Luonnonvarakeskuksesta (ent. Metla) valtion ohjaamien tulosten tuottajana. Muistetaan, että Vihreät ovat olleet hallituksessa useaan otteeseen. Tämä vihjailu kuulostaa ympäristöjärjestöjen suunnasta siltä, että Vihreät ovat ollessaan vallassa pyrkineet vaikuttamaan tutkimuslaitoksen tuloksiin. Vaikka valtion tutkimuslaitoksen tekemää perustutkimusta yllättäen valtio rahoittaakin, on pelkkää salaliittoteoriaa väittää, että se vaikuttaisi tuloksiin poliittisella ohjauksella.

Mikä sitten on luotettavaa tutkimusta. Koneen säätiön rahoittama tutkimus, jota ei pidä kyseenalaistaa tai edes tuoda julkisuuteen? Luotetaanko me enemmän sellaisten tutkijoiden tutkimuksiin, jota rahoittaa säätiö, jonka rahoituksen saajat ovat tekemässä propaganda -aineistoa metsätaloutta tuomitsemaan tai joka rahoittaa tämänkin ”paljastuksen” tehneen Bruunin työnantajaa, Suomen Luonnonsuojeluliittoa?

HS toimittaja haastatteli myös Luken tutkimusprofessori Antti Asikaista, joka korjasi havaitun virheen viipymättä. ”Luken arvio on virheestä huolimatta edelleen myönteinen lisähakkuiden kannalta”, HS kirjoittaa. Tämä on ilmeisesti myös uutisvoitto, vaikka monikaan ei siihen huomiota kiinnitäkään!

Korjauksia! Mutta ei me itse..

Kun virhe tuli esiin, Otto otti yhteyttä Hesariin skuupin toivossa, kuten on tapana Suomalaisessa metsäkeskustelussa. Eihän sitä nyt suoraan tutkijaan sentään. Puistattava ajatuskin.. Hyrr!!

Itse kysyin Otto Bruunilta, eikö tämä ole edelleen ilmaston kannalta hyvä uutinen? Otolla ei ollut tähän vastausta, vaan hän kierteli ja yritti vaihtaa aktiivisesti puheenaihetta. Jotain tämäkin kertoo viestien ja oikean tiedon suhteesta toisiinsa. Kaksinkertainen hiilinielu ei ole ympäristöjärjestöjen mieleen, koska se vie pohjaa heidän adoptoimaltaan ilmastokampanjoinnilta. Tämän perusteella kun Suomen hiilinielut eivät nollaudukkaan hakkuiden lisäämisellä. Merkitys on entistä enemmän fossiilisten korvaamisessa.

Otto pyrki viemään keskustelua väitteeseeni, etteivät he itsekään korjaa virheitä omalta osaltaan. Hänellä kiinnosti toimintamallia enemmän yksityiskohdat. Niitähän olenkin aiemmissa kirjoituksissani tuonut aika runsaasti esiin ja niistä saisi kirjoitettua kirjan, jos jollakin olisi aikaa tutkia historiaa niiden osalta. En saanut vastausta kysymykseeni senkään jälkeen, kun otin yhden esimerkin esiin vaatimuksesta. #Pöllögate ei koskaan saanut korjausta, vaikka paljastui lavastukseksi. Päin vastoin, sitä käytettiin edelleen #avohakkuuthistoriaan -kampanjan markkinoinnissa paljastuksenkin jälkeen. Lavastuksesta huolimatta järjestöt halusivat nostaa kuvan tärkeäksi viestiksi ja oman sanomansa tueksi. Heidän ”korjauksensa” oli melkoista puppua, eikä sieltä löytynyt pahoittelua sen enempää kuin virheen myöntämistäkään.

Kukaan ei varmaan ole kanssani eri mieltä siitä, etteivätkö luontojärjestöt olisi aktiivisia vaatimaan korjauksia. Eikö olisi vähintään reilua olla valmis myös itse korjaamaan virheellisiä viestejä?

Hiilinielu ei kelpaakaan?

Julkisuuteen lipsahti hieman ennenaikaisesti tiedot Luonnonvarakeskuksen uusista laskelmista metsien hiilinieluihin liittyen, kun tutkimusprofessori Antti Asikainen esitteli tuloksia eduskunnan talousvaliokunnalle. Tilaisuus striimattiin ja YLE uutisoi aiheesta. Kun 2016 arvioitiin metsäalan hiilinieluksi 2015-2024 16,5 miljoonaa hiilidioksiditonnia, uusien laskelmien mukaan puhutaankin yli kaksinkertaisesta määrästä, 39,8 miljoonasta tonnista, joka on hyvän metsänhoidon ansiota.

Uutisoinnin jälkeen Twitter on käynyt kuumana, kun tuloksia on kommentoitu. Luonnollisesti metsäalan toimijat ovat ottaneet uutisen hyvillä mielin vastaan, sillä se vie pohjan pois puheilta hiilinielujen nollautumisesta lisähakkuilla. Mutta kaikki eivät ole ottaneet uutista kovin mielissään vastaan.

Ensimmäisten tuloksia haastamassa oli muun muassa Suomen Ympäristökeskuksen ryhmäjohtaja Sampo Soimakallio. Hän peräänkuulutti tuloksia, perusteluita ja oletuksia. Soimakallio muun muassa toi aiempia tuloksia haastamaan uusia, joita hänellä ei vielä siis edes ole. Asikainen informoi häntä, että mallipäivitykset julkaistaan muutamassa viikossa ja eri hankkeiden tulokset joulu-tammikuussa.

Vihreät ja ympäristöjärjestöt eivät ole oikein vielä päässeet edes jyvälle siitä, mitä tämä tarkoittaa. Kauhunsekaisia kommentteja asian vierestä on tullut tyyliin, mutta kun se biodiversiteetti.. Luulisi, että nuo tahot, jotka äänekkäimmin ovat olleet vaatimassa ilmastovaaleja, ottaisivat näin hyvät uutiset riemumielin vastaan. Ei vain tunnu kelpaavan lainkaan.

”..viherliike alkaa vihertää kateudesta.”

Kun vielä muutaman päivän sisään mahtuu Keskustalaisen pääministerin, Juha Sipilän avauksia käyttämättömien peltojen metsityksestä ja Afrikan metsittämisestä, viherliike alkaa vihertää kateudesta. Heiltä ei ole tullut mitään yhtä konkreettista ideaakaan ilmastotyöhön. Myös uutinen Luken uusista laskelmista oli mennyt Vihreiltä ja heidän puheenjohtaja Pekka Haavistolta ohi twitter -toiminnasta päätellen tai juuri sen vuoksi he korostivat lyhyen aikavälin hiilinielutavoitteita (kestävyys??). SDP:n puheenjohtaja Antti Rinnekin pyörsi aiemmat vaatimuksensa metsien käytön lisäämisen rajoittamisesta nykytasolle ja kertoi, että Suomi voi kasvattaa hakkuitaan, kunhan se tehdään kestävästi. Ja kestävyyshän on Suomen metsätalouden erikoisosaamista.

Äänekosken tehdas
Äänekosken biotuotetehdas. Kuva: Ympäristöministeriö

”Tässä ja nyt” ei sovi metsäkeskusteluun

Suomen metsätalous on osoittanut osaavansa kasvattaa ja käyttää metsiä. Metsätalouden nopeat muutokset eivät ole realistisia, sillä se on pitkäjänteistä työtä. Investoinnit tehdään aina pitkällä tähtäimellä ja muutokset metsienkäyttötavoissa näkyvät hitaasti metsissä. Esimerkiksi kun 1980 -luvulla herättiin metsäluonnon köyhtymiseen, aloitettiin heti etsimään ratkaisua havaittuun ongelmaan. Tästä alkoi uusi aikakausi metsien hoidossa. Monimuotoisuuden tukemiseksi muutettiin metsälakia, luonnonsuojelulakia ja kehitettiin runsaasti monimuotoisuutta tukevia menetelmiä. Tämä työ ei ole ohi, sillä 96 % Suomen talouskäytössä olevista metsistä on sertifioitu PEFC -sertifikaatilla, jonka yksi kriteereistä on jatkuvan parantamisen vaatimus. Monimuotoisuustyölle ei siis ole loppua näkyvissäkään. Ja tulokset ovat selkeitä, sillä kaikkien monimuotoisuuden kannalta tärkeät rakennepiirteet ovat parantuneet.

On hyvä myös tiedostaa, että metsistämme käsitellään vain 2 % vuosittain. Näistä suurin osa on harvennushakkuita. Ei voida siis olettaa, että jokin päätös näkyisi kaikkialla heti. Jos otetaan uusi menetelmä käyttöön, menee kauan aikaa ennen kuin niitä on mainittavissa määrin toteutettu. Eikä toteutuksen jälkeenkään voida olettaa, että vaikutus olisi välitön. Lajiston leviäminen ei myöskään tapahdu hetkessä. Päätöksestä mitattaviin tuloksiin voi mennä helposti vuosikymmeniä.

Metsäteollisuus on toimialana suuri ja sen merkitys on tärkeä koko yhteiskunnallemme. Suuria nopeita muutoksia ei tehdä myöskään siellä. Tehtaiden perustamis- tai lopettamispäätös tehdään aivan muista syistä, kuin nopeista poliittisista päätöksistä. Toki epävarmuus voi saada vauhditettua päätöksiä, jotka vaikuttavat metsänomistajiin, työntekijöihin, aluetalouksiin ja yhteiskuntaan negatiivisesti. Tämä on tunnustettava.

Jalostusasteen nostaminen vaatii uutta teknologiaa, jota on uusissa tehtaissa. Uuden tehtaan perustaminen tai uuden tuotteen tuotannon aloittaminen ei tapahdu yhdessä yössä. Suunnitteluun ja tuotekehitykseen voi mennä kymmenenkin vuotta ennen kaupallisen tuotannon aloittamista. Esimerkiksi Aalto -yliopistossa on vahvaa biotuotteiden kehitystoimintaa, jolla tähdätään tulevaisuuden korkean jalostusasteen tuotteisiin. Tuotekehitystä tehdään myös kaikissa suurissa metsäyhtiöissä uusien ratkaisuiden lötämiseksi. Vaatimukset jalostusasteen nostamisesta ovat jokseenkin epärealistisia, jos muutos halutaan nähdä heti. Mutta toki vaatijoilla on aina mahdollisuus alkaa itse valmistamaan korkeamman jalostusasteen tuotteita, jos se on heidän mielestään helppoa.

Puupino
Jokaiselle puulle on käyttötarkoitus tiedossa hakkuuvaiheessa. Pinoon niitä ei kannata, eikä saa (metsätuholaki) jättää lahoamaan. Kuva: Juri Laurila

Huomiotta ei pidä jättää myöskään metsien tilaa. Suomen metsissä on jo pitkään ollut harvennusrästejä. Harvennusrästit ovat seurausta siitä, ettei puulle ole ollut kysyntää, mutta metsät vain kasvavat siitä huolimatta. Ilman ajallaan tehtyjä harvennuksia puusto kuitenkin riukuuntuu ja menettää arvokasvua. Maahankaan puustoa ei ole mielekästä kaataa, eikä jättää tienvarteen pinoon lahoamaan. Tämä aiheuttaa kustannuksia, jotka metsänomistaja joutuu maksamaan. Suomessa yleisesti käytetyssä pystykaupassa puun ostaja huolehtii korjuusta ja kuljetuksesta. Nämä kulut ovat kyllä laskettu puusta maksettavaan hintaan alentavasti, mutta harvoin metsänomistaja jää maksumieheksi. Metsä tulee joka tapauksessa kuntoon. Puukaupan myyntipäätöksen tekee aina metsänomistaja.

Toivoisin, että kaikki keskusteluihin osallistuvat ymmärtäisivät toimintakentän reunaehdot ja muutosten vaikutusten hitauden. Jos tuloksia halutaan 2030 -luvulle mennessä, kannattaa katseet suunnata johonkin muualle, kuin metsiin.

Miksi kasvanut hiilinielu ei kelpaa?

Kansalaisilla on varmasti vaikea hahmottaa, miksi Suomen ympäristökeskus ja ympäristöjärjestöt lähtivät heti haastamaan uusia laskelmia. Hyviä uutisia Suomelle ja ilmastolle. Eikö niistä voisi iloita? Muut ehkä voivatkin, mutta ei edellä mainitut tahot ja tässä syy sille.

Ilmastonmuutos on ollut vaikea pala Vihreille ja ympäristöjärjestöille alusta asti, sillä niiden toiminta perustuu pitkälti metsänhoidon vastustamiseen. Eiköhän me kaikki jo tiedetä, että ilmastonmuutos on seurausta fossiilisten raaka-aineiden käytöstä. Fossiilisista eroon pääseminen taas vaatii jotain, millä niitä voidaan korvata. (Tämän vihreiden Satu Hassi kylläkin kiisti Twitterissä; ”On virheellinen käsitys, että materiaalien kulutus olisi yhteiskuntakehityksestä riippumaton vakio”) Suomalainen puu menee lähes kokonaan erilaisten materiaalien tuottamiseksi, joten se on ratkaisu muun muassa öljystä tehtävien tuotteiden korvaamiseksi. (Vähemmälle keskustelulle on jäänyt se, että puu voi korvata myös puuvillan, joka aiheuttaa merkittäviä ympäristöongelmia myrkkyjen ja kuivuuden muodossa.) Eli ei ainoastaan vähennä ilmastoon tulevan hiilen määrää, vaan vähentää myös muita ympäristöhaittoja.

Ei siis ole vaikea ymmärtää, miksi tieto huomattavasti suuremmista hiilinieluista ei ollut mieluinen. Se vie pohjan aiemmilta argumenteilta, joilla metsien käyttöä on pyritty vastustamaan ilmastoperustein, eikä oikein käy laatuun sekään, että annetaan tunnustusta metsätaloudelle kiistattomasti hyvin tehdystä työstä. On siis yritettävä vesittää uudet tulokset tai keksittävä uusia populistisia argumentteja, jotka kuulostavat ilmastoystävällisiltä ja joilla voidaan vastustaa metsien käyttöä. Ei ole helppo tehtävä..

Yksinkertaista hiilimatematiikkaa. Liiankin..

Järjestötkin näkevät ilmastonmuutoksen markkinarakona, jolla voidaan ihmisten lahjoitusvaroja kerätä, mutta haasteena on muun toiminnan perustaa vastaan toimiminen. Lähes ainoaksi keinoksi on jäänyt yksinkertainen vähennyslaksu, jolla voidaan perustella metsien hiilivaraston aleneminen ja pohtia tästä näkökulmasta hiilinieluja. Samaa laskukaavaa käyttää myös BIOS-ryhmä, Suomen ilmastopaneeli ja Suomen Ympäristökeskus. Kaava menee lyhyesti siten, että

  • Suomen metsiin sitoutuu x määrä hiiltä vuodessa
  • hakkuut pienentävät metsien hiilivarasto y määrä vuodessa
  • hiilinielu m = x – y

Aika simppeliä ja tällä voidaan perustella kaikki puun käytön vähentämistavoitteet. Sopii siis erinomaisesti kaikille, jotka haluavat vähentää metsien käyttöä. Mutta ihan rehellinen tämä kaava ei ole kaikessa yksinkertaisyydessaan. Otetaan pari muuttujaa mukaan, jotka liittyvät aiheeseen.

  • Suomen metsien hiilivarasto, a= 2,5 miljardia m3
  • Suomen hakkuut z = 72 miljoonaa m3 (vuonna 2017)
  • Suomen lisähakkuutavoite w = 80 miljoonaa m3
  • Suomen metsien kasvu vuodessa p = 107 miljoonaa m3
  • Toiseen paikkaan siirtyvä hiilivarasto = y
  • fossiiliset hiilivarastot = n
  • muualla tapahtuvat hakkuut = d
  • maailman metsien hiilivarasto = o
  • ilmakehään sitoutunut hiili = i
  • kulutus = e
  • hiili = c
  • puuhun sitoutunut hiili = c1
  • betonin valmistuksessa vapautuva hiili = c2
  • fossiilinen päästö c3
  • hiilipäästö = f

Nyt voidaan laskea muutamia keskeisiä tuloksia.

Metsien puuston muutos nykytasolla (p – z) / a = +1,4 %

Metsien puuston muuto lisähakkuilla (p – w) / a = +1,1 %

Erotus 0,32 %. Tämä on se ero, josta julkisesti on keskusteltu ilmaston kannalta ratkaisevana tekijänä. (luontaista poistumaa ei huomioitu laskelmassa selkeyden vuoksi)

Suomen metsien hiilivaraston muutos = metsistä jalostuslaitokselle siirrettävä hiilivarasto. Jalostuksella saadaan materiaaleja, joihin hiili sitoutuu eri pituisiksi ajoiksi. Ilmastomielessä merkittäviä seikkoja on mm.

  • rakentamisen hiilitasevaikutukset (pitkiksi ajoiksi sidottu hiili, esim. betonin valmistuksessa syntyvien päästöjen pieneneminen jne.). f = c2 – c2 – c1 ja i = f – c1
  • Fossiilisten varastojen muutokset pienenevät. Esim. muovien osalta n = c3 – c1. Tämä tarkoittaa myös, että i = i + n.
  • Maailman metsien hiilivaraston muutos Suomessa tehtävien hakkuiden nykytasolla on o = o – (z * 0,2). (Hakkuiden vähentäminen lisää hakkuita muualla 80 prosenttisesti. Loput korvautuvat fossiilisilla, eli n = n + (z * 0,2) ja i = +-0.) Eli o = o – z + d ja n = n + ((w – z) * 0,2)
  • Ilmaston hiilivaraston muutos on i = lineaarisessa suhteessa puun käyttöön (i – (c3 – c1)).

Tällä yksinkertaisella matematiikalla voidaan havaita, että puun käyttö vaikuttaa suorassa suhteessa fossiilisista varastoista vapautuvan hiilen määrään ja että vähentämällä hakkuita Suomessa emme saavuta juurikaan hyötyjä metsien hiilivarastolle globaalisti, mutta lisäämme fossiilisen hiilen vapautumista ilmakehään. Hakkuiden rajoittamisella suoria ilmastovaikutuksia ei ole ja Suomen metsien hiilivaraston muutokset hyödyttävät globaalisti metsien hiilivarastoa vain viidesosalla ja sekin hiili korvautuu fossiilisten varastojen pienenemisellä.

Laskelmassa oletuksena on, että poliittiset päätökset Suomen metsien käytön suhteen eivät vaikuta globaalin kulutuksen kokonaismäärään, koska laskelmat ovat päteviä niin kauan, kuin käytämme fossiilisia materiaaleja. Toki kulutuksen pienentäminen olisi suotavaa..

Laskelma ei ole tieteellisesti vertaisarvioitu, eikä täydellinen muutoinkaan. Mutta se osoittaa sen, että keskustelu Suomen metsien hiilivarastojen muutoksista hiilinieluja arvioitaessa ovat puutteellisia, voimakkaasti kärjistettyjä, eivätkä argumentit ole valideja suhteessa globaaliin ilmiöön nimeltä ilmastonmuutos!

 

Kohti vaalivoittoa – Vihreä strategia!

Suomen kuvalehti kirjoitti 2.10. Vihreän puolueen tilasta. Kirjoitus oli varsin hyvä kuvaus siitä, miten Vihreän liikkeen muutos on ollut nopeaa ja päämäärätöntä sekoilua.

Olihan kirjoituksessa myös aika korneja esityksiä, kuten että Ville Niinistö olisi todennäköisin ehdokas pääministeriehdokkaaksi. Tokihan järjestöillä on valta esittää ehdokkaita, vaikka mitään realistista pohjaa esityksillä ei olisikaan. Sikäli esitys sopisi erinomaisesti puolueen linjaan.

Touko Aalto

Puolue valitsi 2017 uudeksi puheenjohtajaksi valovoimaisesti politiikan keskiöön nousseen Touko Aallon. Toukon odotettiin johtavan puolueen 2019 eduskuntavaalien suurimmaksi puolueeksi. Aalto julistikin valintansa jälkeen, miten ”Vihreät on vahva, koko Suomen yleispuolue”. Hän kuvaili, miten puolue on noussut vaihtoehtoliikkeestä varteenotettavaksi pääministeripuolueeksi, joka on valmis kantamaan raskaimmat ministerisalkut. Kuulostaa hyvältä ja ennakkoluulottomalta tavoitteelta.

Mitä tapahtui?

Reilussa vuodessa kannatus on romahtanut. Syynä kannatuksen romahtamiselle on ollut epäilemättä puolueen edustajien toiminta, mutta ei yksin se.

Ensin puolueen vaalityötä tekevät järjestöt aloittivat #avohakkuuthistoriaan -lakialoitteen. Aloitteen tarkoitus oli ensimmäisen allekirjoittajan, Harri Höltän, mukaan herättää keskustelua metsien käytöstä. Ja sitä se todellakin teki. Vähintään 17 perustavanlaatuista virheväittämää tai oletusta aloitteessa on saanut palstatilaa paljon. Enimmäkseen keskustelua on hallinnut kuitenkin mielikuvapohjaisen kansallisromanttisen avohakkuiden paheksunnan sijasta ne tekijät, jotka osoittavat aloitteen olevan aika kaukana todellisuudesta. Avohakkuukielto olisi äärimmäisen kallis ja toimimaton ratkaisu, joka lisäisi vuosittaista hakkuualaa kolminkertaiseksi ja pitkässä juoksussa tulisi laskemaan metsien hiilinieluvaikutusta. Unohtamatta sitä, että avohakkuu on monissa paikoissa ainoa vaihtoehto. Jatkuva kasvatus on joissakin paikoissa varmasti jopa paras vaihtoehto, mutta ei läheskään kaikissa. Luontomme on liian monimuotoinen yhden menetelmän toimintaan. Juuri vaalien alle ajoitettu kampanja kääntyikin Vihreitä vastaan, kun keskusteluun osallistui aiempaa enemmän myös metsäalan asiantuntijoita, jotka yksi toisensa jälkeen toivat esiin, miksi avohakkuiden kieltäminen olisi vahingollista kansantaloudelle, elinkeinoelämälle, työllisyydelle, ilmastolle ja myös luonnolle. Seurauksena lakialoite siis sai mitä halusi, julkisuutta. Ja sen myötä myös Vihreiden perinteiset äänestäjät kaupungeissa ovat saaneet paljon paremman kuvan siitä, mitä metsissämme tapahtuu. Ja samalla se on rapauttanut luontojärjestöjen uskottavuuden. WWF Suomi on kuitenkin ollut kaukonäköinen, eikä lähtenyt mukaan tällaiseen toimintaan. Kyseinen järjestö näyttää ymmärtäneen, ettei epärealististen ja valheellisten sanomien levittäminen ole kestävällä pohjalla ja keskittyy tekemään oikeasti tärkeitä asioita. Kuten Itämeren tilan parantamiseen ja kiertotalouden edistämiseen.

Kohta lehtien palstoilla oli söpö pieni pöllö istumassa kannolla. #Pöllögate paljasti karulla tavalla sen, miten epärehellistä mielikuvamarkkinointia käytetään metsäalan mustamaalaamisessa. Lavastetuksi paljastunutta kuvaa käytettiin vielä paljastumisen jälkeenkin avohakkuuthistoriaan -kaloitteen markkinoimisessa ainakin Suomen Greenpeacen toimesta. Järjestö alleviivasi luotettavuutensa tason tällä toimella. Yksikään pöllönkuvaa käyttänyt järjestö ei ottanut vastuuta virheestään tai korjannut tekemäänsä virhettä.

Aino Pennanen

Sitten tuli case Aino Pennanen. Vihreiden lainsäädäntöasiantuntijana toimiva Aino oli nähnyt somessa videon, jossa ruotsalainen opiskelija esti pakkopalautuksen nousemalla seisomaan lentokoneessa. Opiskelija oli erittäini tietoinen kyseisen henkilön taustoista ja palautuksen vaiheista. Lomamatkalle lähtiessään hän sattui huomaamaan, että samaan koneeseen oli tuotu poliisien saattama pakkopalautettava henkilö. Ilman mitään tietoja kyseisen henkilön palautukseen johtaneista vaiheista Aino näki tilaisuutensa tulleen ja yritti kopioida ruotsin tapahtumat omaksi edukseen. Ei mennyt kuin Strömsöössä Ainon kannalta. Koneesta poistettiin Pennanen, joka odottaa syytteitä syyttäjältä. Palaututettava vietiin maasta. Eikä siinä vielä kaikki. Koko puolueen johto asettui Ainon taakse, vaikka hän selvästi toimi Suomen lakien vastaisesti ja esimerkiksi puheenjohtaja Touko Aalto suorastaan ylisti toimintaa. Ei istunut suomalaisten oikeustajuun, että lainsäätäjänä toimiva taho kannustaa voimassa olevien lakien rikkomiseen. Muun muassa oikeusministeri Antti Häkkänen tuomitsi toiminnan tuoreeltaan.

touko_aalto_king_kong

Seuraavana olikin sitten puheenjohtajan vuoro johtaa. Touko läimi miehiä takapuolelle ”etiketin mukaisesti” Tukholmalaisella homoklubilla puolialastomana. Ei taaskaan istunut suomalaisten mielenmaisemaan, että mahdollisesti tuleva ministeri käyttäytyy tuolla lailla.

Emma-Kari

Myös vihreä kansanedustaja Emma Kari hämmentää kiertämällä maata ilmeisesti puolueen puheenjohtajuus mielessä ja markkinoi avohakkuiden kieltämistä, metsien käytön vastustamista ja uusiutuvien materiaalien tuottamista täysin poskettomilla väitteillä. Lisäksi hän käyttää kaikki populistiset aseet tavoitellessaan huomiota. Hän jopa syöttää pääministerin suuhun sellaisia asioita, joita pääministeri ei ole sanonut ja joka on pääministerin arvojen vastaista. ”Iljettävä” oli kai tarpeeksi raflaava sana, joka piti vain jotenkin saada mahdutettua kansan villitsemiseen. Pääministeri kuvaili sanalla juuri sitä toimintaa, jota Emma sitten toteutti käytännössä.

Jani Toivola

Ja kuin kirsikkana kakun päällä, puolueen yksi johtotähdistä, kansanedustaja Jani Toivola jäi housut nilkoissa kiinni yhteiskunnan varojen kuppaamisesta. Ensin korotetun kulukorvauksen perimisestä asunnosta, jossa ei asu ja sitten eduskunnan taksikortin väärinkäytöstä. Väärinkäyttöä selvitellessä paljastui myös, että Toivola on sairaslomallaan käynyt puhujakeikoilla, joista on saanut tuntuvan korvauksen. Matkat luonnollisesti maksettiin eduskunnan taksikortilla.

Paineet kävivät ylivoimaisiksi, ja Aalto jäikin kohujen saattelemana määrittelemättömäksi ajaksi sairaslomalle. Puolueen ex-puheenjohtaja Niinistö pohtiikin jo varmasti, pitäisikö palata sittenkin takaisin. Niin retuperälle koko puolue on revitty lyhyessä ajassa.

Kohut eivät yksin syynä romahdukseen

On aivan selvää, että kohut ovat nakertaneet puolueen kannatusta. Mutta jos pureudutaan hieman syvemmälle puolueen toimintaan, varsinaiset syyt löytyvät syvemmältä, perustasta. Vihreät on ympäristöliikkeiden poliittinen haara. Sen historia osoittaa, miten äärivihreät järjestöt ohjailevat koko puolueen toimintaa. Jäsenet ovat symbioosissa järjestöjen kanssa, halusivat he sitä tai eivät. Osa aktiiveista mainostaa aivan estoitta kaikkea äärijärjestöjen sanomaa kaikkialla. Ei kannattaisi..

Vihreät kuitenkin kaivavat itselleen kuoppaa vaatiessaan ilmastovaaleja.

Ympäristöjärjestöt ovat joutuneet puun ja kuoren väliin. Niiden elintila kapenee samaa vauhtia, kuin ilmastonmuutos ja metsien monimuotoisuuden paraneminen etenee. Ilmastonmuutos on puolueen kannalta tietysti nähty mahdollisuutena ja Vihreät vaativatkin ensi kevään eduskuntavaaleista ”ilmastovaaleja”. Ja sehän sopii kaikille puolueille. Ei ole puoluetta, joka ei ilmastonmuutoksen tuomia haasteita ottaisi vakavasti.

Vihreät kuitenkin kaivavat itselleen kuoppaa vaatiessaan ilmastovaaleja. Ei puolueella ole esittää mitään kehittävää sille rintamalle. Ikuinen ydinvoiman vastustaminen on ilmaston kannalta haitallista. Jotkut puolueen kansanedustajista onkin jo muuttamassa kantaansa ydinvoimaan.

Fossiilitaloudesta luopuminen taas tarkoittaa uusiutuvien raaka-aineiden käyttöä. Metsät ovat paras tapa näiden tuottamiseen isossa mittakaavassa. Yksikään Vihreä poliitikko tai ympäristöjärjestöjen edustaja ei ole edes tuonut esiin yhtään kilpailevaa raaka-ainetta suomalaiselle puulle. On yleisesti tiedossa, että suomalainen metsätalous on kaikilla kestävyyden mittareilla maailman paras. Lähes kaikilla monimuotoisuuden kannalta tärkeät rakennepiirteet ovat parantuneet metsätalouusalueilla ja suojelualueiden määräkin on moninkertaistunut 80 -luvulta. Samalla kun metsäkato on globaali ongelma, suomessa puuston määrä metsissä kasvaa ennätysvauhtia hyvän metsänhoidon ja -jalostuksen ansiosta.

Koska ilmastonmuutos on suurin ympäristöä uhkaava tekijä, on ympäristöpuolueen saatava se jotenkin omalle agendalleen. Samalla säilyttäen ympäristöjärjestöjen sanoma metsien käytön vähentämiselle. Yhtälö on mahdoton, sillä täysin vastakkaisten tavoitteiden ajaminen on väkisinkin kaksilla rattailla ajamista. On siis turvauduttava osaoptimointiin. Puolueen on siis erotettava nämä kaksi asiaa toisistaan ja annettava virheellistä kuvaa metsien lisäkäytön vaikutuksista esimerkiksi perustelemalla lisäämisen estämistä pelkästään energian tuotannollisista syistä. Totuushan on, että suomalaisesta puusta vain 14 % menee energiakäyttöön ja loput muuhun ihmisten käyttämien tuotteiden valmistukseen. Tuekseen he saivat joukon ilmastotutkijoita, jotka todistivat kaiken uusiutuvan käytön olevan ilmastolle haitallista ja että he voivat helposti todistaa minkä tahansa hakkuutason ilmastonegatiiviseksi. Siitäkin huolimatta, että metsien hiilivarasto kasvaa joka vuosi.

Vihreillä ei ole enää muuta tapaa haalia kannatusta, kuin vastustaa kaikkea luonnon hyödyntämistä, eikä ne esitä yhtään tavoitetta siitä, minkälaisia, mistä, missä tai miten tuotetuista raaka-aineista valmistettuja tuotteita pitäisi suositella. Eli tulevaisuuteen tähtäävä strategia puuttuu kokonaan.

Ja vielä yksi kriittinen seikka, joka syö puolueen asemaa. Kaikille puolueille ympäristöasiat ovat tärkeitä. Vihreät eivät siis poikkea tästä enää mitenkään!

Vasta vuosi sitten varteenotettavana yleispuolueena esiintynyt puolue on taantunut takaisin vaihtoehtopuolueeksi, jolla ei ole vaihtoehtoa antaa.

Aika näyttää ajaneen Vihreän puolueen ohi ja jäljelle on jäänyt vain mopen osa. Ruotsissa Vihreät kärsivät rökäletappion ja samaa voitaneen ennustaa ensi keväänä Suomessakin. Vasta vuosi sitten varteenotettavana yleispuolueena esiintynyt puolue on taantunut takaisin vaihtoehtopuolueeksi, jolla ei ole vaihtoehtoa antaa. Ympäristöjärjestöt ovat pakotettuja ääritoimintaan, eikä niillä ole yhtään enempää suuntaa, kuin Vihreilläkään. Molemmat tulevat kaatumaan omaan mahdottomuuteensa, jos eivät a) muuta viestejään rehellisiksi, b) tuo selkeitä vaihtoehtoja ja c) ota realismia vakavasti.

 

Rehellisyys kunniaan

Suomalaista metsäkeskustelua on riivannut jo pitkään vihreä valhe. Meille on pesiytynyt joukko moraalittomia ihmisiä, jotka käyttävät härskisti hyväkseen ihmisten tahtoa pitää luonnosta huolta. Nämä ihmiset osaavat esiintyä tilanteen vaatimalla tavalla silloin, kun seurassa on metsien käytöstä oikeasti jotain tietäviä. Väitteet ovat silloin maltillisempia ja valikoituvat siten, ettei niistä kovin keskustelua synny. Asiantuntijat lähinnä hymähtävät väitteille, jotka ovat merkityksettömiä, vaikkakin vääriä.

Kävin Rovaniemellä Sahanperän Savotta -tapahtumassa. Tapahtuma on metsäalan tapahtuma, jossa tuodaan metsäalaa monipuolisesti ihmisten tietoisuuteen. Mukana on myös virkistyskäyttö ja luonnonsuojelu aivan luonnollisesti, koska ne ovat osa suomalaista metsien käyttöä. Mukana oli myös Suomen Luonnonsuojeluliitto omalla ständillään markkinoimassa Vihreiden vaalikampanjana toimivaa #avohakkuuthistoriaan -kansalaisaloitetta.

Kuunnellessani, mitä heidän asiantuntijansa maallikoille syöttää, aloin voida fyysisesti pahoin.

Halusin mennä keskustelemaan aiheesta ihan kasvotusten. Ständillä oli kuitenkin ihmisiä, joten jäin kiltisti odottelemaan heidän taakseen ja lueskelin samalla, mitä kampanjan roll-uppiin oli kirjoitettu. Roll-upista puuttui vain Suomen valtionmetsien avohakkuiden vaikutus ruotsidemokraattien vaalitulokseen. Niin mielikuvituksellista soopaa siihen oli laitettu. Mutta ei se ollut vielä mitään. Kuunnellessani, mitä heidän asiantuntijansa maallikoille syöttää, aloin voida fyysisesti pahoin. En voinut käsittää, miten törkeästi vakavalla naamalla valehdellaan ihmisille, vaikka kyseinen asiantuntija aivan varmasti tiesi puhuvansa palturia.

Päätin jatkaa matkaa, mutta jäin miettimään juuri näkemääni näytelmää. Totesin, että kaikenlainen keskustelu heidän kanssaan on aivan turhaa. Luonnon monimutkainen ekosysteemi ei ole näille asiantuntijoille mitenkään hallussa. He vetävät aivan tuulesta temmattuja yhteyksiä viljellessään syytöksiä ja muuttavat kaikki metsien käytössä opitut ja metsäntutkimuksessa selvitetyt lainalaisuudet juuri sellaisiksi, kuin haluavat. Jäin miettimään, onko toimintamalli tietoinen taloudellisiin tavoitteisiin pääsemiseksi luotu malli, vai onko kyseessä kultti?

Avohakkuita vastustavaa kansalaisaloitetta markkinoidaan millä tahansa argumenteilla. Suomen Luonnonsuojeluliiton asiantuntija Paloma Hannonen on kytkenyt jo lähes kaikki maailmassa tapahtuvat asiat suomalaisen avohakkuun syyksi. Odotan vain Trumpin valtaanpääsyä ja Putinin Krimin valtausta listalle. Esimerkiksi alavireiset kanalintukannat ovat kuulemma avohakkuiden syytä. Kannathan ovat olleet nyt muutaman vuoden alhaalla, koska säätilat ovat olleet todella rajuja vastakuoriutuneille poikasille. Yhtenä kesänä oli juhannusviikon lumi maassa ja toisen satoi jatkuvasti. Untuvapeitteiset poikaset eivät vaan selviydy sellaisesta. Ja kun vielä tutkimukset viittaavat siihen suuntaan, ettei kanalinnuilla ole ongelmia elää talousmetsissä ja avohakkuiden keskikoko laskee koko ajan, voidaan väite todeta täysin mielikuvituksen tuotteeksi. Sama voidaan sanoa hömötiaisten ja muiden pikkulintujen osalta. Äkillisen kannan romahtamisen syitä on syytä hakea muualta. Vaikkapa neonikotioiden käytöstä, ilmaston muuttumisesta tai jostain muusta. Metsätaloudessa ei ole tapahtunut mitään niin radikaalia, mikä selittäisi äkilliset vaihtelut. Tämä johtuu jo siitä, että metsistämme käsitellään vain 1/50 vuosittain, josta vain osa on avohakkuita. Keskusteluun tuli jo jopa jollain asteella absurdeja piirteitä, kun äidinkielen lehtori Leena Vahala alkoi väittää, ettei 40 prosentilla viime vuodesta kasvanut kanalintupopulaatio tarkoita kannan elpymistä (Elpyä = vahvistua uudelleen). Hän on toki ennekin osallistunut keskusteluihin ilmeisenä tavoitteenaan viedä keskustelua sivuraiteelle, mutta että haastamalla suomen kieltä. Minulla ei luonnollisestikaan ole kompetenssia lähteä väittelemään tästä aiheesta, koska hän on äidinkielellisesti selvästi korkeammin koulutettu, kuin tiedottajan koulutuksen saanut metsäasiantuntija.

Vahala metsopopulaatio

Oli miten oli, ymmärsin että meidän kaikkien metsäalan ihmisten on otettava metsäalan viestintä entistä vakavammin. Meidän on kerrottava ihmisille, mitä metsäalalla oikeasti tapahtuu ja puututtava jokaiseen virheelliseen viestiin, johon törmäämme. Vaikka tietäisimme itse, että järjestöjen sanoma on puppugeneraattorista peräisin, on meidän vastuulla katkaista valheellisen viestin tie. Maallikoilla ei ole mahdollisuuksia ymmärtää, että heitä kustaan silmään, jos me emme anna oikeaa tietoa heille. Viherpopulismi on tuhon tie, jolla ei ole luonnon tai ilmaston kannalta mitään positiivisia vaikutuksia.

Tekstiä muutettu 15.9.2018 (lisätty metsätalouden ja kanalintukantojen yhteydestä kertova kappale)

Ilmastonmuutos pakottaa populismiin

Julkaistu Lapin Kansassa 24.8.2018

Vihreiden kansanedustaja Emma Kari ja Rovaniemen vihreät valtuuston jäsenet kirjoittivat vihreiden torjuvan ilmastonmuutosta (LK 20.8.. Kirjoituksessa he arvostelivat Sipilän hallituksen hakkuutavoitteita kestämättömiksi ja haittaavan ilmastonmuutoksen vastaista taistelua. Valitettavasti perustelut eivät ole kovinkaan kestävällä tasolla, vaan ennemminkin populistista äänestäjien kosiskelua.

Hakkuutavoitteet ovat seurausta metsien kasvun kiihtymisestä. Nykytilanteessa ei saada tarvittavia harvennuksia tehtyä, koska puulle ei ole riittävästi käyttöä. Lisäys kohdistuu pääasiassa juuri harvennuksiin, joiden ansiosta metsien kasvua ja hiilensidontaa voidaan kasvattaa.

Ilmastopaneeli laski, että hakkuiden lisäys aiheuttaisi metsien hiilivarastojen alenevan lyhytaikaisesti, mutta jo vähänkään pitkäaikaisemmalla tarkastelulla hiilinielut voimistuvat huomattavasti enemmän, kuin hakkuita rajoittamalla. Kun huomioidaan, että Suomen metsistä käsitellään vuosittain vain noin 2 prosenttia ja hakkuiden lisäyksessä puhutaan vain alle 20 prosentin näkemyserosta, vihreiden esittämillä vaatimuksilla on vaikutusta vuosittain vain 0,4 prosenttiin metsien hiilitaseesta.

Ja korostan, että vaikutus olisi vain lyhytaikainen, joka kääntyy positiiviseksi. Kuten vihreätkin kirjoituksessaan totesivat, metsät toimivat hiilinieluina. Lisäisin vielä tarkennuksena, että vain kasvavat metsät ovat hiilinieluja.

Kun laajennetaan tarkastelua pois metsästä pidemmälle jalostusketjuun, huomataan, ettei hakattuun puuhun sidottu hiili suinkaan tupsahda taivaalle, vaan siirtyy eri paikkaan.

Osa pitkäaikaisiin varastoihin ja osa lyhytaikaisiin, kuten papereihin, bioöljyihin ja tekstiileihin. Lyhytaikaisetkin varastot vähentävät fossiilisten käyttöä ja päätyvät kierrätykseen, energiaksi ja mullaksi.

Koska vihreät eivät voi äänestäjilleen kertoa, että ilmastonmuutos vaatii metsien hyödyntämistä, heidän on yritettävä levittää mielikuvaa, joka ei kestä syvempää tarkastelua. Ilmaston kannalta on selvää, että uusiutuvat materiaalit ovat avainasemassa. Metsien käyttö olisi tutkijoiden mukaan lisähakkuista huolimatta kestävällä tasolla, kun tavoiteltu hakkuumäärä on vain noin 70 % kasvusta.

Eikä unohdeta, että Vihreätkin suosivat uusiutuvia materiaaleja, vaikka vastustavat sen tuotantoa.