Tänään 11.4.2018 vietämme ylikulutuspäivää Suomessa. Tämä on laskennallinen päivä, jona suomalaiset kuluttavat oman osuutensa maailman raaka-aineista. Tai siis tarkemmin kulutus ylittää biokapasiteetin (kyky tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamia kasvihuonepäästöjä).
Ylikulutuksen suurin syy on energiantuotannon ja liikenteen päästöt. Kasvihuonekaasuja tuotetaan enemmän kuin mitä esimerkiksi metsät ehtivät niitä sitoa. Sen lisäksi, että meidän tulisi nopeasti siirtyä käyttämään uusiutuvia energianlähteitä, meidän pitää myös käyttää metsiämme tehokkaammin. Vain hyvässä kasvussa olevat metsät sitovat tehokkaasti hiiltä ja onkin meidän velvollisuutemme pitää metsät kasvukykyisinä kestävyyden lisäämiseksi.
Kuten WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohwederkin sanoo, luonnon monimuotoisuus kärsii kulutuksestamme. Lajeja kuolee sukupuuttoon kestämättömän luonnon riistämisen vuoksi, joka johtaa elinympäristöjen köyhtymiseen. Tässä kohtaa haluan kuitenkin kääntää katseeni globaalista näkökulmasta kansalliseen. Me kun emme voi kuitenkaan kovin vahvasti vaikuttaa siihen, miten esimerkiksi Indonesiassa tai Brasiliassa metsiä tai luontoa käytetään.
Globaali vai kansallinen ongelma?
Luonnon monimuotoisuus- ja ilmastoasioissa on säilytettävä fokus siinä, mihin voimme vaikuttaa. On huolestuttavaa seurata maailman kehitystä luonnon näkökulmasta. Sademetsien väheneminen ja yksipuolistuminen, valtamerten jättimäiset roskalautat ja ilmaston lämpeneminen saavat jokaisen sivistyneen ihmisen niskakarvat pystyyn. Aika usein käy kuitenkin niin, että globaalit ongelmat yritetään ratkaista kansallisella tasolla. Ajatus on hyvä, mutta törmää seinään jo startissa!
Suomi on yksi maailman edistyksellisimmistä maista kestävän kehityksen saralla. Maassamme on kehitetty järjettömät määrät teknologiaa, jolla maailman ongelmia voidaan ratkaista ja maamme Cleantech -osaaminen onkin maailman huippua ja verraton vientituote. Lainsäädäntömme pyrkii suojaamaan luonnon puhtautta ja monimuotoisuutta kaikessa tekemisessämme. Meillä on valtavat verkostot asiantuntijoita, jotka tutkivat ympäristöön vaikuttavia tekijöitä, jotta ympäristöä voisi suojella tehokkaammin. Maatalouden vesistöpäästöjä on pyritty hillitsemään jo pitkään ja monipuolisella keinovalikoimalla. Ja viimeisenä, mutta ehkä tärkeimpänä meillä on maailman kestävin metsätalous, joka huomioi luonnon monimuotoisuuden paremmin kuin missään muualla kasvattaen samalla puustopääomaa ja puuston kasvua joka vuosi!
Myös uusiutuvien energialähteiden hyödyntämisessä teemme valtavan hienoa työtä. Haluan nostaa erityisesti Aalto -yliopiston professori Hele Savinin kehittämän aurinkopaneelin, joka hyödyntää nanoteknologiaa energian hyödyntämisessä. Juuri tällaisia innovaatioita maailma tarvitsee selviytyäkseen. Ja näitä tehdään Suomessa valtavia määriä kymmenissä eri tutkimuslaitoksissa ja yrityksissä jatkuvasti.
Emme pysty vaikuttamaan globaaleihin ympäristöongelmiin kuin kehittämällä teknologiaa, jolla ongelmiin voidaan tuoda helpotusta. On pelkästään naiivia ajatella, että metsien koskemattomuus auttaisi Brasilian sademetsien tilaa. Päin vastoin, vähentämällä uusiutuvan bioraaka-aineen tuotantoa lisäämme painetta käyttää enemmän Brasilialaista puuta tai pumpata enemmän raakaöljyä maan sisältä. Samalla vähennämme metsiemme hiilensidontakykyä ja pahennamme ilmastonmuutosta, koska ilmakehästä poistuu vähemmän hiilidioksidia. Metsiemme suojelu ei myöskään lisää lajiston elinpiiriä siellä, missä uhanalaisia lajeja katoaa eniten. Voimme suojella yksittäisen lajin yksittäisen esiintymispaikan ja samalla aiheuttaa satojen lajien kuolemisen toisaalla. Pahinta on, että suojelu voi myös aiheuttaa suojellunkin lajin katoamisen ilmaston lämmetessä.
Mitä me voimme tehdä?
Jokainen suomalainen voi miettiä omaa kulutuskäyttäytymistään. Voi miettiä, tuliko ostettua ”turhakkeita”, joita ilmankin olisi tullut toimeen. Ostinko työkalun, jonka olisin voinut naapurilta saada lainaksi? Lähdinkö autolla lähikauppaan, vaikka olisin voinut kävelläkin? Olisiko ostamani tuote voinut olla pakattu muovin sijasta uusiutuvaan pakkausmateriaaliin? Ja niin edelleen.
Tärkeintä on, että valinnoillaan pyrkii pienentämään kulutusta. Kulutusta voi vähentää myös resurssiviisauden avulla. Jos on pakko hankkia tuote, voi selvittää löytyisikö sellainen tuote, joka on valmistettu kierrätettävistä materiaaleista. Jos jokin tuote pitää hävittää, voi miettiä olisiko siitä mahdollista tehdä jotain uutta. Ja jos vaihtoehtona on täysin uusi tuote, voi silloinkin miettiä mistä raaka-aineesta se on tehty. Olisiko mahdollista löytää vaikkapa puusta tehtyä versiota?
Parasta on, että useimmiten olemalla resurssiviisas kuluttaja, säästää merkittäviä summia rahaa. Ekologisuus ja talous lyövät usein kättä ympäristön taputtaessa vieressä!
Haaste
Vielä lopuksi haastan jokaisen miettimään seuraavaa kysymystä. Mitä sinä olisit voinut tänään jättää käyttämättä?
Hömötiaisen laulu 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.