Nolo totuus – luonnonsuojelu ahdingossa

Julkaistu 23.1.2023

Kansalaisten kasvavan kiinnostuksen kohteena olevien puutuotteiden valmistus kohtaa yhä enemmän vastustusta samaan aikaan, kun puun käyttöä tulisi lisätä fossiilisista irtaantumiseksi. Puuta tuottava metsätalous näkyy metsissä ja se synnyttää intohimoja. Suomessa metsätalous on tehnyt töitä monimuotoisuuden parantamiseksi 1990 -luvulta lähtien, jolloin asiaan alettiin kiinnittämään huomiota. Työ on ollut tuloksellista, sillä kaikkien monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden tila on parantunut.

Metsätalouden luonnonhoitotyö avautuu harvalle. Ainakin siitä päätellen, että jatkuvasti saamme lukea vaatimuksia, joissa vaaditaan vuosikymmenet arkityönä olleita toimenpiteitä. Konfliktit perustuvatkin yhä useammin pelkkiin mielikuviin, joita faktat eivät tue. Suorastaan Putinistinen tapa käsitellä asioita pyörittelee faktoja mielensä mukaan. Tästä saimme erinomaisen esimerkin Aalistunturilla, jossa aktivistit tekivät kansallispuistoesityksen ojitusalueen harvennushakkuiden ja ylispuuhakkuiden estämiseksi. Harkitsematon ja asiantuntematon joukkio päätti synnyttä mediakohun, joka paljasti luonnonsuojelun nolon tilan. Faktat ovat suorastaan tylyjä vaatimuksille ja aktivistien väitteet romuttuivat jo pienellä journalistisella työllä, jota esim. Lapin Kansa ansioituneesti teki.

Leimikot sijaitsevat Aalistunturin luonnonsojelualueen tuntumassa

Greenpeacen, Suomen Luonnonsuojeluliiton, Elonkapinan ja muiden konfliktijärjestöjen muodostama metsäryhmä vaati hakkuiden pysäyttämistä monimuotoisuussyistä, sekä tehtyyn kansallispuistoesitykseen vedoten.

Mikään ei tue kansallispuiston perustamista. Lapin Kansan haastatteleman ympäristöministeriön ympäristöneuvos Jukka-Pekka Flanderin mukaan kansallispuiston perustaminen olisi käytännössä mahdotonta, koska alue ei täytä luonnonsuojelulain asettamia edellytyksiä. Myös Pellon kunta on ilmoittanut, ettei se tue esitystä. Lapin ELY-keskuksen arvio leiriläisten lajikartoituksista on tyly. ”Alueelta ei ole todettu luonnonsuojelulailla rauhoitettuja tai erityisesti suojeltavia sammal-. jäkälä-, tai kääväkäslajeja tai sellaista lajistoa, joka tulisi jättää metsätaloustoimien ulkopuolelle”. Toisin sanoen kyse on pelkästään kokeilusta, saadaanko kansallispuistoesityksellä jatkossa jäädytettyä hakkuukohteet automaattisesti.

Ilman kunnan tukea kansallispuistoja ei Suomessa perusteta.

Vaikka Metsäryhmä ottikin faktojen perusteella turpaansa, se päätti kuitenkin myös erehdyttää kansainvälistä mediaa. Esimerkiksi saksalainen Der Spiegel on kirjoittanut mielenosoittajien tiedotteiden pohjalta jutun. Toivon, että mahdollisimman moni kansainvälinen media kirjoittaa virheellisen jutun ja sen jälkeen ne tekevät journalistista työtä, joka paljastaa myös epärehellisyyden ulkomaisille medioille, jotka pitävät esim. Greenpeacea luotettavana lähteenä. On vain hyvä, että valehtelu saa palstatilaa.

Mielenilmaus aiheuttaa vahinkoja. Kantaako metsäryhmä vastuunsa vahingoista?

Tulevaisuudessa seuraan mielenkiinnolla, onko metsäryhmä vastuullinen toimija, kuten se esiintyy olevansa. Metsähallitus on aktivistien mukaan vaatimassa heiltä vahingonkorvauksia ryhmän yrityksille aiheuttamasta taloudellisesta tappiosta. Vastuullinen toimija maksaa tietysti aiheuttamansa vahingot. Se on vaan niin yksinkertaista! Siitäkin huolimatta, että puhutaan myös ennakkotapauksesta, joka saattaa muuttaa koko konfliktiteollisuuden toimintaympäristöä. Tulevaisuudessa voikin olla, että konflikteista elantonsa ansaitsevat järjestöt joutuvat tekemään myös taloudellisen riskiarvion ennen konfliktin käynnistämistä, mikä olisi pelkästään hyvä asia.

Hakkuuvuoto ja metsäkato

Metsät ovat olleet jo pitkään myös ilmastokeskustelun keskiössä. Suomessa päästöjen sijasta jostain syystä keskitytään hiilinieluihin, eli kasvaviin metsiin. Erityisesti määrätietoisesti Suomen metsien käyttöä vastustanut Ilmastopaneeli on keskittynyt puhumaan kannon päällä olevasta hiilivarastosta, ei puun käytöstä tai tarpeellisuudesta, kuten kansainvälinen hallitusten välinen ilmastopaneeli IPCC ja maailman ilmatieteenjärjestö WMO, jotka suosittelevat metsätaloutta ilmastoratkaisuksi.

Suomen Ilmastopaneeli myönsi viimein (SK 17.1.2023) vuosien kiemurtelun jälkeen, että hakkuiden vähentäminen Suomessa voidaan toteuttaa vain lisäämällä hakkuita muualla. Ilmastopaneelin jäsen, Suomen ympäristökeskuksen professori Jyri Seppälä maalaili, että puuta pitäisi tuoda Etelä-Amerikasta, Italiasta ja Unkarista Suomeen jalostettavaksi. Esitys ei saanut yllättäen kannatusta asiantuntijoilta, mutta huomionarvoista on se, että Suomen Ilmastopaneeli ehdottaa paikkaamaan Suomen poliittista päästöä tuontipuulla. Ei voi olla miettimättä hölmöläisten maton jatkamista..

Metsätalouden vaikutusta arvioineen FAO:n mukaan Suomen metsät ovat varsin hyvässä tilassa verrattuna moneen muuhun maailman maahan.

Puustomme ovat järeytyneet jo pitkään

WWF julkaisi äskettäin oman riskianalyysikarttansa, jossa esim. Suomi ja Ruotsi loistivat tulipunaisina metsäkatoriskimaina. Analyysi kuulemma perustuu latvuskerroksen muutoksiin. Toisin sanoen, koska Suomen metsät järeytyvät, WWF tulkitsee niiden olevan vaarassa kadota. Fakta on, että vuodesta 1917 saakka metsätalous ei ole aiheuttanut metsäkatoa, koska laki on sen kieltänyt. Riski ei ole kasvanut – metsät ovat.

Voiko metsätalous sen parempaa kunnianosoitusta enää toivoa?

Ympäristöjärjestöt eivät ole vuosiin pystyneet nimeämään yhtään suomalaista metsätaloutta kestävämpää tapaa tuottaa uusiutuvia raaka-aineita, jotta kuluttajat saisivat ekologisesti parhaat tuotteet ulottuvillensa. Case Aalistunturi osoittaa, että he (tietämättään) julistavat metsätalouden onnistuneen luonnonhoitotyössään jopa siinä määrin, että ojitettujen alueiden ensiharvennuskohteiden lajisto on aktivistien mielestä muodostunut arvokkaaksi. Voiko metsätalous sen parempaa kunnianosoitusta enää toivoa?

Lisätty 26.1.2023

Metsähallitus järjesti mediatilaisuuden Aalistunturilla, jossa se kertoi hakkuista. Paikalla oli myös dokumenttia tekevä Virpi Suutarin ryhmä, joka on mitä ilmeisimmin konfliktiteollisuuden (Greenpeace, SLL, Elonkapina jne.) järjestämä. Eli tulossa lienee vastaavanlainen ”dokumentti”, kuin Metsä meidän jälkeemme -fiktio oli. Tästä saatiin jo esimakua, kun Aalistunturi.fi julkaisi Twitterissä videon antaen ymmärtää sen olevan kiistakohteelta. Videolla ei hakkuukohteista näkynyt mitään, vaikka olikin muuten upea video talousmetsistämme. Veikkaukseni on, että myös tuleva ”dokumentti” on vastaavalla tavalla toteutettu.

Aika näyttää, oliko veikkaukseni oikea, vai saisimmeko vaihteeksi oikean dokumentin, joka kertoo asiat niin kuin ne ovat. Kuvaaja kävelemässä halki harventamattoman ojitusalueen hangessa tarpoen ja sen perään kuvaaja kävelee harvennuksen jälkeen samoja jälkiä. Haastatteluita, joissa metsäalan asiantuntijat kertovat hakkuiden perusteita ja avaavat myös, minkälaista tulevaisuuden metsää hakkuilla tavoitellaan. Poliisi voisi olla kertomassa, miksi mielenosoittajat jouduttiin viemään putkaan.

Lisäksi dokumentissa voitaisiin tuoda esiin mielenosoittajien aiheuttamat kustannukset sekä yrittäille, Metsähallitukselle, että poliisille. Ehkä vielä seuraaville oikeudenkäynneillekin. Me veronmaksajat olemme maksajan paikalla kysymättä. Se olisi hyvää dokumenttiaineistoa.

Toivon myös, että dokumentissa mielenosoittajilta kysytään, miten tehtävät harvennukset vaikuttavat luonnon monimuotoisuuteen heidän mielestään. Samaa voisi sitten kysyä joltain metsäekologian asiantuntijalta. Dokumentissa voisi myös tuoda esiin sen, että Aalistunturin kansallispuistolla ei ole paikallisten tukea. Vain joitakin kannattavia ääniä, mutta enemmistö on hakkuiden puolella.

Tällaisella dokumentilla voisi käydä pokkaamassa Finlandia -palkintoja ja edistää koko metsäkeskustelua. Aktivistien päänsilittely ei johda mihinkään. On aika keskustella siitä, miten vaatimukset kohtaavat tosielämän.